 |
| Lpsi ihaili erämaajärveä kuin pieni aikuinen. |
Toki sosiaalisen tilan kaventumisesta kärsijänä on koko perhe, mutta olen hemmetin iloinen, että joku muukin jaksaa melskata tästä asiasta.
Lapset ovat lapsia, keskenkasvuisia aikuisia. Jos lapset eivät saa olla lapsia, vanhemmilla ei juuri ole muita vapaa-ajanviettovaihtoehtoja kuin oma olohuone ja HopLop. Kummassakaan ei opi elämään muiden ihmisten kanssa.
Lindholm toteaa:
"Aikuisten häiriöttömän nautiskeluoikeuden varmistaminen on johtanut epähumaaniin ratkaisuun, jossa seuraava sukupolvi poistetaan normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä."
Tämä häiriöttömyyden vaatimus on kiinnostava ilmiö. Vaatijoissa on sekä lapsettomia että vanhempia.
On niitä, joille täydellisyyden tavoittelu on elämäntapa. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää - kukin tyylillään. On kuitenkin täysin mahdotonta - ja ennen kaikkea ylimielistä - vaatia, että muu maailmaa pidättäisi hengitystään, kun tällainen henkilö päättää lähteä ovesta ulos.
Toki myös vanhemmat osaavat valittaa. He perustelevat lounasravintolassa häiriöttömyyden tarpeensa sillä, että kotona joutuvat sietämään lasten aiheuttamaa häiriötä. Ihan kuin häiriön määrälle olisi joku henkilökohtainen kiintiö.
Valittajaryhmät perustelevat usein kantaansa sillä, että lapsiperheille on omat ravintolat.
Vastaan, että lapsiperheessämme asuu myös kaksi aikuista. Haluan valittajien kanssa saman vapauden: syödä juuri siinä ravintolassa kuin mieli tekee. Ei nähdäkseni kovin epäoikeudenmukainen toive.
Nautin itse valtavasti hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä, mutta en vaadi elämää utopiassa. Olen valinnut asua kaupungissa ja käyttää palveluita, joissa väkisinkin altistuu ihmisille - myös niille täysin sietämättömille ihmisryhmille. Mutta jos ei kestä ihmisiä - olivat nämä sitten minkä ikäisiä tahansa - kannattaa pysyä omassa kodissa. Siellä voi totuutensa fotaroida juuri sellaiseksi kuin haluaa.
Tahan voi varmaan kommentoida sahkopostivastauksesta jonka sain eraan suomalaisen kaupungin matkailuneuvonnasta kysellessani meille tekemista ja suosituksia paikallisista ravintoloista. Olimme siis tulossa Suomeen lomalle jonnekin muualle kuin tuttuun kotikaupunkiin.
VastaaPoistaMatkailuneuvonta suositteli (tassa kommentissa nimeltamainitsemattomia) ketjuravintoloita joissa on lastenleikkipaikat!! Me olimme kylla ihan etsimassa paikallisia erikoisuuksia ei todellakaan ketjuravintoloita leikkipaikoilla, mutta matkailuneuvonnassakin on ilmeisesti oletus etta sellaisia lapsiperheet kaipaavat tai etta sellaisiin heidat on parempi ohjata! (Lasten ikaa ei missaan vaiheessa edes mainittu).
Jees. Kukapa sitä nyt mitään Rossoa laadukkaampaa haluaisi lasten kanssa kokea. :)
PoistaTämä sama aihe saa mulla kierrokset päälle. Olen melkein varma, että tätä keskustelua käydään vain Suomessa. Maailmalla reissatessa näkee liiankin hyvin, kuinka outoja me täällä pohjoisessa olemme, kun tällaisesta tunnetaan tarvetta vääntää. Eikä tarvitse mennä edes kauas. Viikko sitten tekemämme Köpiksen reissukin käänsi puukkoa haavassa: ravintolat ja terassit oli täynnä kaiken ikäisiä vauvasta vanhukseen. Että ihan oikeasti, vain täällä ollaan niin luonnottomia, että lapsista halutaan päästä eroon.
VastaaPoistaLuitko alkuperäisen artikkelin? Siinä nimenomaan todetaan, että Britanniassa tällaista käytäntöä (eli lapset pois julkisista tiloista) on harrastettu jo kauan. Ei siis ole yksin Suomen menetelmä.
PoistaKöpis onkin aivan mahtava! Tämä on ilmeisesti joku konservatiivisten kulttuurien juttu. Suomi on monella tapaa näennäismoderni maa.
PoistaAsun Britanniassa, emme ole koskaan löytäneet paikkaa johon lapset eivät olisi tervetulleita. Äitinä olen täällä ollut reilut yhdeksän vuotta. Suomessa on kyllä pahasti katsottu kun olemme lapset ottaneet illalla ravintolaan mukaan syömään... Ja täällä Britanniassa syömme usein ulkona ja lapset tulevat mukaan sinne kuin kaikkialle muuallekin.
PoistaItse asiassa Köpis on ainoa paikka, jossa EN ole päässyt ruokaravintolaan vauvan kanssa. Ollessamme reissussa kuopukseni oli 3 kk:n ikäinen, ja - kuten siinä iässä yleisesti - nukkui lähes koko ajan kärryissä. Kätevää kyllä, mutta kärryjäpä ei Köpiksessä saanutkaan vielä ravintolaan, tai ainakaan pöydän läheisyyteen. Jouduimme kääntymään useammalta kuin yhdeltä ruokaravintolan ovelta pois, kun en halunnut jättää lastani eteiseen nukkumaan / en pystynyt siirtämään häntä syliini/syöttötuoliin.
PoistaSyyksi sanottiin paloturvallisuusmääräykset, minkä kyllä ymmärrän, mutta ei se Köpiskään siis aina paratiisi ole, vaikkakin muuten ihana! ;-)
Keskustelu lasten oikeudesta tulla ulos kodeistaan on jotenkin menny ihan yli, jarkyttavinta on se, etta suurin osa kommenteista tukee juurikin ajattelua, jossa halutaan syöda rauhassa, kayda kampaajalla rauhassa, olla kahvilassa rauhassa ja tunkea lapset makkareihin ja hoploppeihin. Elama, taalla missa lapsia on joka paikassa ei ole millaan lailla stressaavaa tai hairitsevaa, huolimatta siita etta olen lahtökohtaisesti rauhaa rakastava ihminen. On aika tarkeaa lapsen ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta, etta voidaan menna normiravintoloihin, kahviloihin eika koko ajan tarvitse olla varpaillaan, etta onkohan nyt ihan ok jos lapsi nauraa kovaa ja korkealta tai pyörahtaa pari kertaa pöydan ympari.
VastaaPoistaJust näin. Jotenkin toivoisin että tästä itsestäänselvyydestä ei tarttisi enää kauaa muistutella.
PoistaMä oikein mietin, että kuinka useasti mä nyt ihan oikeasti olen törmännyt johonkin lapsiperheeseen, joka olisi aiheuttanut oikeasti häiriötä julkisissa paikoissa. Muistan vain yhden kerran, jossa perheen aikuiset eivät saaneet pidettyä jälkikasvuaan ravintolassa aisoissa. Tässäkin tapauksessa mielestäni vanhemmat sössivät homman: toisen olisi pitänyt poistua sen muita asiakkaita häiriköivän lapsen kanssa paikalta.
VastaaPoistaMietinkin, että onko tässä lasten sulkemisessa pois julkisista tiloista kyse siitä, että aikuiset eivät osaa toimia niissä oikein ollessaan lasten kanssa. Jos vanhemmat eivät opeta lapsilleen miten ravintolassa / kahvilassa / museossa jne. ollaan, niin sitten se menee just siihen häiriön herättämiseen. Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö siinä "harjoitteluvaiheessa" saisi lapset näkyä ja kuulua ja jotain "häiriötäkin" aiheuttaa, mutta kun ihan oikeasti näyttää olevan sellaisiakin vanhempia, jotka eivät edes yritä. Sellaisia, joiden lapset saavat laskea liukumäessä suoraan toisen lapsen päälle ja jotka voivat törttöillä miten vain ilman että vanhemmat opastavat miten toimitaan, miten pyydetään anteeksi ja miten tässä nyt _pitäisi_olla. Mutta eipä tämäkään tietysti lapsen vika sitten ole.
Pitääpä taas linkittää kirjoitus ravintolakokemuksista lasten kanssa.
Poistahttp://pikkuisenparempaa.blogspot.fi/2012/11/miksei-se-tee-mitaan.html
Kuluneisiin kahdeksaan ja puoleen vuoteen sopii niin tyylipuhtaita "Hyvä Äiti" -kisasssa vähintään pistesijoille vieviä suorituksia kuin täydellisiä rimanalituksia.
Ja kaikkihan liittyy loppujen lopuksi siihen, että suomalainen aikuinen ihminen ei oikein osaa antaa palautetta, varsinkin vanhemmuudessa on vain mököttäminen ja kurkku suorana huutaminen vaihtoehtoja. Ja lisäksi toisten asioihin puuttuminen on sitäpaitsi tabu. Jos aikuiset eivät osaa huomioida muita ihmisiä, miten heidän lapsensa sen osaisivat.
PoistaTäytyy vaan toivoa että tää tapakulttuuri muuttuisi.
Lapset näkyy ja kuuluu, ja lasten kuuluu saada näkyä ja kuulua. Tämä ei tarkoita et tarttee saada sikailla. Näin ulkosuomalaisena se suomalainen tarve tavoitella jonkinlaista totaalista häiriöttömyyttä tuntuu aika utopistiselta, ikäänkuin elämä olis se lapsuuden kirjasto jossa piti kuiskailla ja olla kuin ei oliskaan.
VastaaPoistaItseäni kolmen lapsen vanhempana häiritsee korkeintaan ne omat lapset, harvemmin muitten.
Näin juuri. Ja allekirjoitan myös ton vikan lauseen. :)
PoistaHauskinta oli, kun olimme kesälomareissulla käymässä Turussa ystäväni luona ja mietimme mihin menisimme syömään Mehukatti puiston osoittautuessa ökykalliiksi ja vain roskaruokaa tarjoavaksi paikaksi.
VastaaPoistaPäätimme mennä lähellä Laustetta olevaan uuteen Cafe Brontziin, joka suurin kyltein mainosti "tarjolla tavallista ja maukasta kotiruokaa"! Ilmeisesti heillä on jo aiempi toimipiste keskustassa ja kotisivujen mukaan mainostavat itseään tasokkaana paikkana.
Meitä oli siis 3 aikuista ja 4 lasta (2 n.3v, 1 n.8kk ja 1 n.4kk). Aluksi todettakoon, että tietenkin lapset ovat monen tunnin leikkimisen jälkeen väsyneitä ja nälkäisiä.
Astuimme sisään kyseiseen kahvilaan lounasaikaan. Sisällä oli hyvin seesteinen tunnelma ja ehkä hieman paremmin pukeutunut yli keski-iän oleva väki pudotti silmänsä, kun astuimme sisään. Kun ystäväni meni tilaamaan, hänen 8kk tyttärensä sai rattaissa hepulin ja alkoi suoraan sanottua kiljumaan (halusi tissiä, kun on täydellä rintaruokinnalla, joten ei ollut tuttipulloa mikä lykätä suuhun..). Nappasin hänet syliini ja koitin keksiä jotain katseltavaa vitriinistä, mutta se auttoi vain hetkeksi. Tunsin kuinka selkäni läpi porautui murhaavia katseita ja sali meni huudon lisäksi täysin hiljaiseksi.
Saimme maksettua ja ystäväni kysyi tarjoilijalta voisimmeko mennä takatilassa olevaan "kokoushuoneen näköiseen tilaan". Tyttö mietti hetken ja sanoi "menkää vain".
Meistä haluttiin selvästikin päästä nopeasti...eroon.. Siirtyessämme takahuoneeseen tunnelma salissa normalisoitui ja pystyimme kuulemaan ihmisten hengähdykset selässämme. Saimme ruokailtua ja siirryimme vessatiloihin. Ei löytynyt pottaa tästä raflasta joka sekin tuki ajatustamme ettemme olleet tervetulleita. Kiitimme ja poistuimme paikasta.
Miksi mainostaa perinteistä kotiruokaa, jos ei lapsiperheitä haluta lähellekään??
Ehkä se on perinteistä aikuisten kotiruokaa. ;) Mä muuten olen kerran pyytänyt - äänekkäiden sukulaisteni takia - että saisimme mennä syömään kabinettiin kun kaikki puhuvat niin hemmetin kovalla äänellä. Saatiin mennä.
PoistaNäin se on varmaan nähtävä. Voisikohan se vielä lisätä mainokseen!
Poista"On kuitenkin täysin mahdotonta - ja ennen kaikkea ylimielistä - vaatia, että muu maailmaa pidättäisi hengitystään, kun tällainen henkilö päättää lähteä ovesta ulos." Ha-haa! Ihan loistavasti sanottu! Minäkään en muista yhtäkään häiritsevää lapsiperhettä oikein missään, josta päättelen että tietyt ihmiset ärsyyntyvät hyväntuulisistakin lapsista. Lasten äänet, kiljahdukset, ihan mikä vaan, ärsyttää. Suomalaiset ovat vielä lapsena eloisia kuten ihmisten kuuluisi olla vielä aikuisenakin. Mutta kun Suomessa kuollaan pystyyn viimeistään yläasteella, niin sitten ei enää osataan suhtautua ihmisiin, jotka oikeasti ovat vielä elossa.
VastaaPoistaJep, olen myös ymmärtänyt että ihan normaalistikin käyttäytyvä lapsi on ärsttävä, luoja tietää miksi. Ja välillä tekisi mieli tsekata murjottavatko kaikkien kulttuurien teinit yhtä paljon vai onko se tämä aikuisten esimerkki. :D
Poistatuli mieleen että yksi juttu voi olla sekin, että tavalliset ihmiset ovat ruvenneet tavallisista palveluista, tavallisilla hinnoilla, vaatimaan luxus-palvelua. rahat eikä status riitä business-luokkaan, yksityislentokoneeseen, fine diningiin jne. mutta silti palvelu ja olosuhteet pitäisivät olla sellaiset että tavalliset matti ja maija meikäläiset voivat kuvitella olevansa parempaa väkeä, joilla on oikeus Vaatia isolla V:llä... ;-) ja suomalaisista, ikuisista metsäläisistä, peräkammarien pojista, jokapuolella, myös kaupungissa, pitäisi olla yhtä hiljaista kuin haudassa. sen sijaan että suomalainen sopeutuisi kaupunkiin, niin hän haluaa tuoda maaseudun kaupunkiin.
VastaaPoistaTuosta jälkimmäisestä olen kyllä eri mieltä. Asia on mielestäni juuri päinvastoin eli maalla siedetään sitä meteliä huomattavasti enemmän ja lapsiin suhtaudutaan paljon positiivisemmin kuin kaupungissa.
PoistaOlen kiertänyt liian vähän Suomea lasten kanssa kallistuakseni tässä kummallekaan suunnalle. Veikkaan että eka anonyymi tarkoitti yleisesti ihmisiin tottumista. Väkeä maalla on kyllä vähemmän, lastensietokyky voi kyllä olla parempi.
PoistaMaalla kasvaneena ja vähän väliä maalla vierailevana (sukulaiset, mökki, tapahtumat jne,) niin voin kyllä sanoa, että ekan anonyymin 12:20 veikkaus menee metsähallituksen puolelle niin että kolisee.
PoistaKun mennään maalle, niin jokainen ihminen joka vastaan tulee nostaa lapasensa tervehdykseen tuntee tahi ei. Kun ollaan oltu vaunujen/rattaiden/pyörien kanssa liikkeellä tai vaikka vaan kävelty niin aina on tultu lapsiakin moikkaamaan. Kyläkaupassa, tapahtumissa ja muissa on lapset aina olleet tervetulleita, on puheltu puolituttujen ja oikeastaan meille jo tuntemattomienkin ihmisten kanssa. On ollut sellainen fiilis jälkikäteenkin, että vaikka emme olekaan "yksi heistä" olemme kuitenkin tervetulleet.
Sitten taas täällä kaupungissa. No joo, bussissa ei lapset saisi kuulua kun pitäisi istua kuin kirkossa. Kaikkien vanhemmat ei tervehdi edes muita aikuisia harrastuspaikkojen auloissa, saati nyt isompia/pienempiä sisaruksia. Ja jos itse tervehtii okt-alueella samalla "nosta lapanen kun joku menee tonttisi ohi" periaatteella suhtautuu osa kuin kaikki muumit eivät olisi laaksossa. Lenkillä tulee samat naamat vastaan melkein joka ilta, koskaan ei tervehditty. Hankittiin koira ja kas, koiraihmiset sanovat aina "moi" järjestään. Tunnetaan tai ei.
En tiedä mikä kaupungissa on vikana. Kasvatus? Ainainen kiire ja se että kun vihdoin on "vapaa" haluaa olla just niin kuin omasta mielestä on täydellistä? En tiedä. Sen tiedän, että maalla tuntui aina olevan aikaa kaikkeen töiden jälkeenkin. Kaupunkilaisena sukkuloimme sinne ja tänne, on paljon hektisempää.
Meille tuli tänä kesänä ensimmäisen kerran hääkutsu, jossa toivottiin, että alakouluikäiset ja nuoremmat lapset jätetään kotiin. Omat lapsemme ovat jo vanhempia, joten meidän ei tarvinnut asiasta pähkäillä. Vaan häittenjälkeen kyllä mietin, mitä olisin ajatellut, jos olisin omat lapseni järjestänyt hoitoon, kun paikalla häissä kuitenkin oli paitsi hääparin omat tiitiäiset, myös kymmenkunta muuta pikkulasta, jotka olivat ihan ilo kaikille.
VastaaPoistaTämä on asia, jonka olen itse tajunnut vasta jälkikäteen: hoitajaa ei välttämättä löydy juhlien ajaksi. Tällöin pariskunnasta pääsee vain toinen. Lapset siis kandee kutsua, jos haluaa aikuiset paikalle.
PoistaOngelma on mielestäni vähän siinä, että ei voi luottaa vanhempien arvostelukykyyn. Jos vauva säikähtää kirkon kaikua papin puhuessa, ja ryhtyy valtaisaan parkukonserttiin joka vaan jatkuu ja jatkuu, eivätkä vanhemmat _siltikään_ tajua viedä lasta ulos, niin kyllä se vaan vaikuttaa juhlatunnelmaan. Sama juttu muissakin herkissä tilanteissa. En kuullut läheiseni hautajaisissa papin puheesta mitään, koska sukulaislapsi itki koko puheen ajan niin paljon kuin keuhkoista lähti. Kyllähän se oikeasti harmitti.
PoistaMä oon aina ihmetellyt, miksi on monesta ihan okei sanoa, ettei pidä lapsista tai vaikkapa koirista ja haluaa esim. lapsivapaita ravintoloita. Oliskohan yhtä okei sanoa, ettei pidä tummaihoisista tai vanhuksista, ja pistää pystyyn vain alle 50v tarkoitettuja paikkoja?
VastaaPoistaJa ettei kukaan nyt saa väärää käsitystä, niin itselläni ei ole mitään vanhuksia tai tummaihoisia tai lapsia tai koiria vastaan. Mietin vain, miksi ihmeessä on hyväksyttävämpää sanoa ettei tykkää jostain ihmisryhmästä, kun taas jos niin sanoisi jostain toisesta ryhmästä, saisi suunnilleen syytteet ja virkavallan kimppuunsa.
Tässä on osittain kyse my.ös siitä, että ihminen huomaa vain ne asiat, jotka koskevat häntä itseään. Minun vanhusystävieni mielestä hyvin moni paikka on sellainen, ettei halua vanhuksia sössimään. Eiväthän vanhukset saisi käydä kaupoissakaan ruuhka-aikoina, koska ovat niin hitaita. Eivätkä ajaa autoa alle nopeusrajoituksen. Eivätkä hidastella katukäytävillä. Eikä keskustella keskellä käytävää. Samanlaisia ikäviä asioita kuin lasten äänet ja kitinä. Mutta me lasten vanhemmat huomaamme ne kirjotukset, jotka liittyvät meidän elämäämme - vanhukset huomaavat ne kirjoitukset, jotka liittyvät heidän elämäänsä.
PoistaNäin voi hyvin olla! Mutta olen kyllä Heynin kanssa samoilla linjoilla, että harva kehtaa vanhuksia moittia, lapset on helpompi haukkua.
PoistaAika monihan toivoisi nykyisin 'spesifoituja paikkoja' erilaisille ryhmille, kehitysvammaiset yhteen nurkkaan, mamut toiseen, vanhukset johonkin nurkkaan ja lapsiperheet sitten viela johonkin, ei olisi naita 'hairiötekijöita' ns. tavallisen kansan tiella....lasten lisaksi juurikin vanhustenkin pitaisi olla osana yhteiskuntaa eika yksin tylsistymassa.
PoistaNo, pari mielipidettä alaspäin jo on kritiikki +60-ikäisestä. Siis ei ylimalkaan ihmisen huonosta käytöksestä vaan spesifisti vanhan ihmisen käytöksestä. Aivan kuin ikä vaikuttaisi asiaan. Kyllä tällaisia leimaamisia tehdään yhtä lailla vanhoista, mutta niitä ei huomaa, kun ei ota niitä itseensä - toistaiseksi.
PoistaTuossa edella jo joku mainitsikin etta Suomalaiset eivat lapsia lukuun ottamatta ole kovin sosiaalista kansaa, ja tama luonteenpiirre on varmasti ainakin osittain syyna siihen miksi lapsiin suhtaidutaan hieman nuivasti. Suomalainen haluaa esim. junassa tai raitiovaunussa (tai ravintolassa, tai puistossa, jne.) istua omassa rauhassaan ja kokee hanelle juttelevan lapsen hairiona, mutta muualla asuessa ja matkustettaessa ei vastaavaa ole koettu. On ollut aikamoista selittaa lapselle suomalaisessa lahijunassa etta 'kaikki ihmiset ei tykkaa juttelusta' :)
VastaaPoistaTalla en halua mitenkaan loukata Suomalaista hitaasti lampenevaa ja hiljaisempaa luonteenpiirretta, se on myos osaltaan voimavara jos ei aina tarvitse olla se kaikista kuuluvin aani. Toivoisin kuitenkin, ettei tama luonne esta juttelemasta tai edes vahan hymyilemasta nelivuotiaalle, tai varsinkaan sulkemaan lapsia kokonaan pois, se on kaikkien osapuolien kannalta aika surullinen valinta.
-Henkka
Mä olen ottanut tavaksi kiittää kaikkia vieraita, jotka mun kersoille puhuvat, ihan siksi että huomatuksi tuleminen on ihmisen itsetunnolle todella tärkeää.
PoistaTämäpä se on muuten sellainen toinen juonne tässä suomalaisessa kulttuurissa: aikuiset tutut kohtaavat lastensa kanssa kadulla, mutta lapsia ei tervehditä. Aikuiset vain puhuvat kuin lapsia ei olisi mukana ensinkään. Mun mielestä on ihan tosi tärkeätä huomioida lapsetkin, eli katsoa niitä päin ja sanoa "moi". Toivoisin todellakin tätä myös muilta ihmisiltä.
PoistaTämä menee kyllä nyt ohi alkuperäisen, mutta kun mä olen tästä pienoisesti järkyttynyt, kun vien omaa 4-vuotiasta kerhoon. Tervehdin myös kohdalle osuvat lapset ja usein huikkaan nimen kanssa "Moi Ville!". Sekä lapset että niiden vanhemmat katsoo kummastellen, lapset ovat sentään alkaneet moikata takaisin. Mun mielestä se nyt on ihan peruskunnioitusta toisia kohtaan, että heidät huomataan. Ja haluan oppia tuntemaan lasteni kaverit. Muistuu mieleeni, kun oma isäni halasi omien lastensa lisäksi aina meidän kaveritkin töistä kotiin tullessaan :)
PoistaEn tiedä elänkö jossain eri todellisuudessa, mutta itse en ole törmännyt tällaiseen 10v vanhemmuuteni aikana. Asutaan ytimessä,eletään perusarkea kahden muksun kanssa täällä ja kulutetaan mm.ravintolapalveluita laidasta laitaan viikoittain.lapsemme ovat sosiaalisia, äänekkäitä ja "reippaita". Voi toki olla, että olemme pahaa silmää saaneet ja paljon, mutta ohi&hukkaan on täysin mennyt. Eli jos joku vähän ögaa niin mitä siten?aina löytyy hapannaamoja, joilla kenkä puristaa. Ja tottakai odotan ikäluokanmukaista käytöstä niin lapsilta kuin aikuisiltakin, mutta välillä kaikille iskee huono päivä.
VastaaPoistaJotenkin on alkanut tuntua että tää lapsiperheiden kammottavuus on itseään ruokkiva myytti, jonka todellisuuspohja ei perustu yleiseen kokemukseen. Siihen ennakkoluuloon on vain helppo mennä mukaan.
PoistaNiin olisi kiva kuulla enemmän konkreettisia kokemuksia suomalaisista ravintoloista, joissa on ollut huonoja kokemuksia lasten kanssa. Tässä ketjussa on tullut esille lähinnä ulkomaalaisia ravintoloita. Että onkohan ne rajoitteet ja epäystävällinen käytös lapsille sitten kuitenkin vain poikkeus? Jos nyt sitten jokaisesta katseesta päätellään jotain negatiivista liittyen lapsiin, niin eikö se jo mene tuohon liiallisen ennakkoluuloisuuden tai muuten vain huonon itsetunnon piiriin?
PoistaMutta toki on niin, että lapsia Suomessa näkyy ravintoloissa vähemmän kuin esim Espanjassa, varsinkin ilta-aikaan. Viime reissulla Fuengirolassa siihen kiinnitti huomiota. Olimme klo 22 aikaan ravintolassa, ja ihan imetysikäisiä sekä leikki-ikäisiä lapsia oli siellä täällä seurueissa mukana, eivätkä he ketään häirinneet. Tällaista ei Suomessa usein näe. Olen siis täysin samaa mieltä, että jos se on siitä kiinni, että ravintoloihin ei pääse tai ollaan epäystävällisiä lapsiperheille, eikä syy ole perheiden omassa tahdosssa tai erilaisessa ulkonasyömiskulttuurissa, on homma kyllä ihan hanurista.
Poistat. ed anonyymi
"On kuitenkin täysin mahdotonta - ja ennen kaikkea ylimielistä - vaatia, että muu maailmaa pidättäisi hengitystään, kun tällainen henkilö päättää lähteä ovesta ulos."
VastaaPoistaAamen. Itsehän en voi sietää muiden ihmisten ääniä, oli ikä mikä tahansa, mutta olen aina ajatellut sen olevan minun ongelmani, ei niiden muiden. Kuulokkeet vaan korville, kun kaupungilla liikkuu, sen mieluisan musiikin soidessa ei jaksa sitten ne mahdollisesti hitaat jonotkaan ottaa päähän.
Erakkoluonteisena henkilönä voin vain todeta, että näin. Mulla on onneksi keskittymiskyky, jonka avulla voin sulkea pois muun maailman täysin. Avokonttorissa työskentely ei haittaa yhtään! :)
PoistaSuomi alkaa olla aika väsynyt maa, kun tällaista keskustelua edes käydään, minne lapset saavat tulla ja minne eivät.
VastaaPoistaNo älä.
PoistaTuntuisi myös siltä, että niillä joilla on paha olo, on vaikea sietää oikein mitään. Vuosia sitten oltiin moikkaamassa pappaa vanhainkodissa ja kysyttiin jos veli saisi soittaa ruokasalissa pianoa ruuan jälkeen, kun pappa tykkäisi. Veli soitti ja hoitajat tykkäsi, vanhukset tykkäsi ja pappa itki liikutuksesta. Sit siellä oli joku mummeli, joka huuteli väliin, että miksi metelöidään, kamala meteli. Ei sen nyt annettu häiritä, mutta tuli semmoinen olo, että se kiukutteli just pahaa oloaan. Eihän se ole mikään uutinen, että Suomessa on aika paljon pahaa oloa, ehkä semmoinen on sit helppoa kohdistaa lapsiin. Enkä mitenkään puolusta sitä, ei lasten pidä kärsiä jos jotakuta harmittaa, mutta on se ehkä ymmärrettävämpää.
VastaaPoistaTämä on ihan totta. Ja onhan ihmisellä täysi oikeus olla piittaamatta pianomusiikista, mutta suhteellisuudentaju puuttuu.
PoistaEn vihaa lapsia, en pidä kaikista lapsista ja omani olen varsin hyvällä menestyksellä aikuisiksi kasvattantu ja täytyy sanoa, että on paikkoja, joihin en toivo muiden ihanaa jälkikasvua jalkoihin pyörimään, vaan haluan nauttia aikuisten seurasta, ihan ilman lapsia. Kaipaavathan ne pikkulasten vanhemmatkin välillä sitä "omaa aikaa" aikuisten kesken, miksi kaikkien muiden pitäisi aina ja joka paikassa olla ihastuksissaan lapsiseurasta? Tilannetajua ja käytöstapoja peliin, sekä sitä maalaisjärkeä minne ja millaiseen kellonaikaan sopii lapset viedä.
VastaaPoistaHannaHHoo
Täsmennätkö millaisiin paikkoihin lapset eivät ole tervetulleita? Eihän lapsista tarvitse olla ihastuksissaan, pitää vain ymmärtää että heillä on ihan yhtä suuri oikeus käyttää palveluja kuin kenellä tahansa asiakkaalla.
PoistaHyvä esimerkki oli kuntosalin ryhmäliikuntatunti, jonne eräs mamma päätti tuoda hiljaisen ja kiltin tyttärensä (ikää n. 5 v.) muokkaustunnin ajaksi nurkkaan istumaan. No eihän se siellä nurkassa hiljaa istunut, vaan hihkui mamman perään, juoksi korista hakemassa palloja jne. Häiritsi, todella. Kiva heilutella 16 kg:n kahvakuulaa ja yrittää vilkuilla silmänurkasta, ettei sen muksun pää osu tielle. Ohjaajan vika tietty myös, olisi piäönyt ottaa tiukka kanta. Toinen on teatteri, konsertit jne. jotka ei lapsille suunnattuja, ne lapset voi viedä muualle opettelemaan kuinka käyttäydytään, aloittaa pienestä. esimerkkejä on varmaan ziljoona, ja kyllä, mielelläni menen lomalle hotelliin, joka ei suosi lapsiperheitä, aikansa kutakin.
PoistaHannaHHoo, joka juuri vei naapurin alle kolmivuotiaan kävelylenkille koiran kanssa ja leikki ja lauloi pihalla pari tuntia sen kanssa, vaikei ollut pakko tai kukaan pyytänyt, ihan vaan oman ja pienen ihmisen iloksi.
Osui ja upposi, ts. hyvä teksti taas kerran.
VastaaPoistaMeillä on uimaranta tässä ihan lähellä ja koko kesän jälkikasvumme melskasi rannalla jommankumman vanhemman valvonnassa. Järvessä sattuu olemaan mutapohja joka tietenkin sekoittuu veteen kun siellä lapset juoksentelevat. Siis muuten vesi on kirkasta ja pohja näkyy mutta kun järveen astuu niin hiekasta huolimatta vesi sakenee. Eräs naapuruston rouva on avautunut sekä miehelleni (jostain syystä ei kuitenkaan minulle) sekä eräälle toiselle "lapselliselle" naapurille, tosin äidille siinä perheessä, miten on kamalaa kun jotkut päästävät lapsensa uimarannalle. Se vesi sekoittuu ja sitten hän ei voi uida, kun hänelle pitää veden olla kirkasta. Järviveden pitää kuulemma seistä lasten jälkeen 24h että on uimakelpoista tälle +60v rouvashenkilölle. Että näin.
Kenelle se uimaranta on sitten hieno&ihana paikka kesällä jos ei lapselle... Ja kyllä, meidän lapsemme tulevat olemaan ensi kesänäkin ko. uimarannalla ja sitä seuraavana kesänä ja ja ja...
-Hanna
Eih. Melkein yhtä hieno tapaus kuin tuttavan asuinalueella tullut valitus leikkipuistosta kantautuvasta metelistä. No niin.
PoistaMe käymme joka viikko koko perheen voimin ravintolassa syömässä. Kyseessä on kulutukseen liittyvä tietoinen valinta. Meillä lapset ovat tottuneita ravintolassakävijöitä, joten emme tunne epämukavuutta tavallisissa ravintoloissa. Pikaruokapaikat, ketjut ja paikat joissa on leikkipaikka eivät ole meidän ohjelmassa. Lapset istuvat, juttelevat, syövät ja osaavat toimia tutuissa ympäristöissä. Tervehtivät aina kanssaruokailijoita.
VastaaPoistaEi ravintolassa käyntien tarvitse olla tuskaa. Toki helpottaa, jos tarjoilija huomioi lapsen vierailun alussa. Tervetuloa syömään, meillä on tänään oikein hyvää kalaa -tyyppinen avaus saa aina huomion oikeaan suuntaan. Etnisissä paikoissa ollaan tottuneempia lapsiin ja ehkä siksi vuorovaikutus on sujuvampaa. Itse olen käynyt isovanhempien kanssa Fazerilla lohikeitolla ja Ekbergillä kahvilla lapsesta lähtien, vanhempien kanssa vaihtelevammassa valikoimassa ravintoloita. Eiköhän kyseessä ole kulttuuri, joka ei ole ollut aikaisemmin mahdollinen yhtä monelle. Ulkona syöminen vaatii aikaa ja jonkin verran rahaa. Elintasomme on noussut ja tavat seuraavat hieman jälkijunassa. Maalaisjärki on kyllä tarpeen, sillä ei lapsia kannata joka paikkaan raahata. Myöhään illalla lapset nukkuvat ja silloin meillä on halutessamme lastenhoitaja.
Me käydään myös vähintäänkin kuukausittain ja ihan hyvä rutiini on muodostunut: konsepti on molemmille lapsille tuttu ja nuoremmalle on mukana elektronista viihdykettä, jos odotusaika on mahdottoman pitkä. Ravintolaan liittyy tiettyä hyvän käytöksen auraa, joten ainoa ongelma on oikeastaan ruoan jälkeen lisääntyvä liikunnan tarve joten lasku tilataan samalla kun jälkiruoat. :)
PoistaKerran kuulin kun joku ihasteli Suomessa olevalle eteläeurooppalaiselle, miten kauniisti Etelä-Euroopassa lapset ovat ravintoloissa iltaisinkin vanhempien kanssa syömässä. Eivät tappele eivätkä käyttäydy huonosti. Eteläeurooppalainen nauroi makeasti ja totesi, että ei kai kun he ainakin olivat lapsina aina ihan kännissä ja puoliunessa. Heille annettiin kylläkin vedellä laimennettua punaviiniä, mutta kyllä siitä alle kouluikäinen pieneen sievään tokkuraan tuli ja istui hymyillen hiljaa hyvinkin pitkään.
PoistaJees, sama juttu meillä Köpiksessä, rattaiden kanssa käännytettiin useasta paikasta pois ja satoi kaatamalla ja lapsi nukkui niissä rattaissa, joten vaihtoehto ei ollut jättää rattaita ulos sateeseen ja herättää muksu mukaan ravintolaan. Ei siis kuitenkaan ollut mikään paratiisi lapsiperheelle tuo Köpis.
VastaaPoistaMikä oli syynä että rattaiden kanssa ei saanut tulla sisälle? Jäin miettimään et onkohan noi vaunut suomalaisten juttu.
PoistaOlisikohan syy siinä ihan simppelisti, että jos yhdet rattaat tuodaan sisälle, niin niitä löytyy neljä,t viidet tai kuudet, eikä kellään ole mukavaa? Ravintoloita kun ei ole suunniteltu lastenvaunujen tai rattaiden parkiksi?
PoistaHannaHHoo
Öhm, missä näitä lapsilta erityisesti kiellettyjä ravintoloita nyt sitten on? Jos nyt ei jokapaikasta löydy pottaa ja ole lapsivieraita muutenkaan otettu huomioon niin eikö rakentavampaa olisi antaa palaute suoraan ravintolan omistajille sen sijaan että alettaisiin maalailla jotain suomalaisten salaliittoa lapsia ja äitejä vastaan? Jos jokus meluallerginen nyt on sattunut toivomaan lapsivapaata ravintolaa niin ei se tarkoita että siitä joku trendi olisi tulossa.
VastaaPoistaJa pidän melkein lapsivapauden tasoisena toiveena sitä että jokainen ravintolassa paikalla oleva jaksaisi hymyillä ja olla jotenkin erityisen iloinen jos lapsia tulee ravintolaan. Kyllä ihmisillä sentään saa olla oikeus sisimmässään elätellä toivetta että josko viettäisi lapsettoman ravintolaillan vaikka moisen toiveen ennakkoon esittäminen ilmeisesti on pahimman luokan ihmisoikeusrikos? Voi sitä lapsetonta ympäristöä toivoa monesta syystä vaikkei lapsia vihaisikaan.
Tämä juttu liittyi siis Hesarin artikkeliin: "Helsingin Sanomien kaupunkisivuilla kirjoitettiin lapsia koskevista rajoituksista ravintoloissa, hotelleissa, liiketiloissa ja kauppakeskuksissa. Jutussa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila harmitteli käytäntöä." Mutta olen ihan samaa mieltä tuosta, että asenteella se lapsimyönteisyys luodaan.
PoistaItse äänestän jaloillani. Ja boikotoin ravintoloita, joissa lapset saavat mellastaa. Tällä en tarkoita ruokaravintoloita (joissa istun mahdollisimman kaukana lapsiperheistä), vaan kaljakuppiloita, joihin menen työpäivän päätteeksi rentoutumaan hiljaisuuteen oluttuopin ääreen. Sinne ei mielestäni lapset kuulu, vaikkakin jotkut vanhemmat kokevat, että heidän pikku kullanmurujen pitää olla tervetulleita joka paikkaan.
VastaaPoistaTuossa taannoin olin oluella paikassa, joka mainostaa itseään soittoravintolana (ja jonka vessasta ei todellakaan löydy pottaa vaan paremminkin oksennusta). Siellä sitä juoksenteli pikkukakaroita humalaisten jaloissa ja vauva kiljui vaunuissaan, Kello oli vaille kuusi. Vastuutonta vanhemmilta, vastuutonta baarin työntekijöiltä. Ja hyvästi rentouttava hetki.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että lapset eivät ole tervetulleita Turun pääkirjaston lastenosastolle. Kävimme siellä aikaisemmin ja treffasimme samalla vauva-kahvilassa tutuiksi tulleita. Kerran kaksi lapsista (minun poikani ja ystäväni samanikäinen tytär, lapset olivat tuolloin noin 1,5 –vuotiaita), intoutuivat "juoksemaan" hyllyjen ympäri ja kun näkivät toisensa niin syntyi kunnon naurun remakka. Ei siis mitään huutoa, kiljumista vaan naurua. Leikki loppui kun kirjaston täti tuli torumaan lapsia, olivat kuulemma liian kovaäänisiä ja siinä samassa myös Äitejä.
VastaaPoistaIhmettelen edelleenkin, että miksi sinne lastenosastolle on tehty lapsille oleskelupaikka leluineen päivineen, jos siellä pitää olla hiiren hiljaa? Onkohan arkkitehtuuri vähän väärän tyyppistä tuohon tilaan, jos ääni kerran kuuluu läpi talon. Tai pitäisikö kenties leikkipaikka poistaa kirjastosta? Tuon tapauksen jälkeen ei ole tehnyt mieli kyseiseen kirjastoon mennä.