 |
| Ei, tämä ei ole mustavalkoinen kuva. |
Yritin viime syksynä selättää talvifobiani henkilökohtaisella positiivisuuskampanjalla. Päätin, etten valita säistä, pimeydestä enkä mistään vaan jatkan elämääni normaaliin malliin, hyviin puoliin keskittyen. Havaitsin, että niitä hyviä puolia ei juuri ollut. Se yleisin puolustuskaan ("talvella voi hiihtää!") ei viime talvena ollut mahdollista.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun valot sammuvat ennen kuin ehdin lähteä töistä kotiin, huumorintajuni loppuu. Elämä vaikeutuu.
En pysty suhtautumaan talveen asenne- ja pukeutumiskysymyksenä, koska talvella voin huonommin ihan fyysisesti. Paitsi, että kesällä elämä on paljon helpompaa, rikkaampaa ja palkitsevampaa, myös päivissä tuntuu olevan enemmän tunteja. On energisempi fiilis!
Talvella taas olen rauhaton, väsynyt, lyhytpinnainen ja stressaantunut - ja mieliala vetelee routaisissa pohjamudissa. Jos en paremmin tietäisi, sanoisin, että olen masentunut.
Luulin alakulon ja saamattomuuden johtuvan pimeydestä ja d-vitamiinin puutteesta, mutta tämä Tiede-lehden artikkeli herätti huomaamaan toisenkin merkittävän asian. Talvella liikun huomattavasti vähemmän.
"Kun luustolihakset joutuvat töihin, niissä muodostuu tavallista enemmän proteiinia nimeltä PGC-1 alfa 1. Sen on jo aiemmin todettu liittyvän liikunnan terveyshyötyihin, ja nyt tehdyissä kokeissa selvisi, miten se osallistuu masennuksen torjumiseen. Kyseinen proteiini nimittäin siivoaa verestä kynureeniiniksi kutsuttua aminohappoa, jota erittyy stressin yhteydessä."
Ööh. Samalla kun vuodenajan aiheuttamat haasteet lisäävät stressiä, arjen isoin, säännöllinen liikuntalohko jää pois: työpaikkaliikunta vaihtuu pyörästä bussiin ja spontaani liikkuminenkin jää kun yritän välttää ulkoilma-altistusta. Tällä on tietysti vaikutusta vaikka mihin.
Helvata. Millä mooseksen motivaatiolla saan itseni liikkeelle? Taidan hommata duuniin tämän.
Tai sitten voi ulvoa susien kanssa. Kun kysyin Koti-insinööriltä, että millä tästä talvesta taas selvitään, niin vastaus oli, että samalla tavalla kuin aina ennenkin: "järjetön kiire jouluun asti ja sitten alkaakin jo valostua."
Mun keino pyöräilyn lopettamisen jälkeen on laittaa illalla napit korvaan spotify päälle ja tanssin kuin viimeistä päivää. Parikyt kyykkyä päälle ja suihkuun. Eli musiikki auttaa. Viikonloppuaamuisin reipas kävelylenkki.
VastaaPoistaHieno idea! Mä en ikinä kuuntele musiikkia, joten voisin kyllä kokeilla.
PoistaMahtava idea! En juuri koskaan kuuntele musiikkia, joten tämä voisi toimiakin.
PoistaHaha, ukkos on niin oikeassa. Kun jouluun asti selviää, niin on jo voitolla.
VastaaPoistaTotuus. Jos tää lokakuu olis viel inhimillinen ja marraskuu menis nopeesti ni sit voiskin jo ruveta glögeilee.
PoistaKuinka suhtaudut heihin, jotka voivat kesällä fyysisesti huonommin? Omasta kokemuksestani kesää pitää rakastaa vaikka hampaat irvessä, mutta auta armias jos tunnustaudut talvi-ihmiseksi, joka vihaa kesää, silloin ei hyvä heilu.
VastaaPoistaOma hiihto jokaisella. Mutta ymmärtämään en pysty. :)
PoistaMinä löysin tammikuussa vuosikausia kadoksissa olleen liikuntamotivaation yllättävästä paikasta: liityin HeiaHeiaan. Olen kuntoillut ja ennen kaikkea kuntoillut iloisena siitä lähtien lähes päivittäin. En olisi koskaan uskonut tämän olevan mahdollista. Vieläkin on joskus vähän epäuskoinen olo. Nyt en kuitenkaan enää usko olevan mahdollista lakata liikkumasta. Toisaalta pimeimmät kuukaudet ovat vielä edessä, mutta aion pysyä lujana.
VastaaPoistaJoillekin HeiaHeia sopii, joillekin ei. Minulle se sopii näköjään erinomaisesti. Suosittelen kokeilemaan - ei siinä mitään häviäkään.
Mulla heiaheia tehos kyllä hetken aikaa mutta sit lopahti. Olen harkinnut sellaista kokonaispössistä mittaavaa ranneketta, mutta kun pelkään sen jäävän yhden talven iloksi.
PoistaUiminen kerran viikossa on mun pelastus talvisin; uimahallissa saa liikuntaa, valoa ja lämpöä samassa paketissa ja se on piristävä vaihtoehto kylmässä/räntäsateessa hölkkäämiselle, jota siis pääasiassa harrastan. Suosittelen!
VastaaPoistaMä kans aattelin tota uimista suositella. Vaikka saahan siinä altaaseen hypätessä aina kylmä-shokin, mut se menee onneksi ekan 10 metrin aikana ohi. :)
PoistaMä en kyllä edes halua hikiurheilla keuhkojani pilalle kovalla pakkasella. -15 on hiihdon raja ja juoksemaan en lähde jos on liukasta. (no, en mä näköjään lähde vaikka ei ees ole liukasta...)
Joo. Uiminen on kyllä enemmän mahdollisuus kuin uhka. Mähän ilmoittauduin jossain tiloissa vesijumppaan mutta en ikinä ehdi sinne. En näköjään voi harrastaa enää mitään jossa on aikataulu. Paitsi töitä.
PoistaMiksi työmatkafillaroinnin pitäisi loppua? Pahimpina päivinä voit mennä dösällä, mutta useimpina päivinä fillarilla pääsee ihan hyvin. Toki lumimäärä korreloi vahvasti pahimpien päivien määrään.
VastaaPoistaMä yritin viime talvena (joulukuussa pyöräilin vikan kerran), mutta ei siinä ollut nautinnon häivääkään, pelotti pimeässä ja matkaan menevä aikakin piteni kun vauhti tippui. Ehkä mä yritän tänä talvena uudestaan, mut tälle hevoselle en rahojani laita. :)
PoistaNiin siis pyöräilyn ei tarvitse päättyä pakkasiin. Nastarenkaat ja kerrospukeutuminen on jo keksitty. Alle vaan yksivaihteinen mummonpyörä kuten vaikka Monark. ”Jokaisella meistä pitäisi olla mahdollisuus pyöräillä kuninkaallisesti.”
VastaaPoistaEi tarttekaan, mutta mulla se päättyy. Mutta mä niin näen itseni fillaroimassa jollain mummopyörällä tuulipuvussa marraskuun nuppineulasateessa, kuninkaallisesti. :D
Poista"Talvipyöräily on nousemassa varsinaiseksi hittilajiksi, koska se hyödyttää oman kunnon paranemisen lisäksi myös luontoa vähentyvinä pakokaasupäästöinä. Hyötyliikunnasta pyörän päällä tulee sinullekin helposti taloudellinen ja polttoainetta säästävä elämäntapa. Joskus kiloilla on taipumusta kerääntyä lämmittäväksi suojapeitteeksi vatsan seudulle. Tätä tapahtuu yllättävän helposti juuri talviaikaan. Talvipyöräily edistää kehon terveyttä ja tasapainoisuutta erittäin tehokkaasti. Talvipyöräilyn nousevan suosion voi helposti ymmärtää. Kiinnostuksen tähän mielialaa kohottavaan lajiin ovat mahdollistaneet pitävien nastarenkaiden lisäksi pyöräilykypärä ja lämmin kerrospukeutuminen. Enää sinun ei tarvitse ajaa kieli keskellä suuta lihaksiasi tarpeettomasti jännittäen, koska nastarenkaat luovat uutta varmuutta liikkumiseen. Talvipyöräilyn myötä koordinaatiokyky kasvaa ja lihakset kehittyvät kuin huomaamatta. Oikea ja rento ajoasento tekee taivalluksesta nautittavaa ja matkalla voi keskittyä liikenteen ja ympäristön seuraamiseen entistä tarkemmin."
PoistaHot jooga? Itse olen vilukissa ja vihaan talvea, mutta yritän ottaa kaikki keinot käyttöön. Sydäntalvella reissu lämpimään, kerran kuussa solarium (tiedetään, tiedetään...), kirkasvalolamppu ja liikuntana hot jooga.
VastaaPoistaHehe, sitä en oo kokeillukaan! Meni remppaan niin pirusti rahaa että reissun kanssa on niin ja näin, mutta siihen kirkasvalolamppuun nyt olisi varaa.
PoistaTalvihorroksen selättämiseen minulla ei ole keinoja koska nautin siitä, että on pimeä ja kylmä ja mikä ihana rauha ulkona (kesäihmiset sisällä), kun on paukkuvat pakkaset:) Minä nimittäin en juurikaan pidä kesästä, koska silloin on "pakko" olla hyvällä tuulella ja tekemässä sen sata asiaa pihalla ja auringossa, kun kerran on kesä! Talvella saa rauhassa möllöttää ja olla pahalla tuulella, ilman selitysvelvollisuutta kenellekään:)
VastaaPoistaElli
Vikan lauseen allekirjoitan, vaikka yritänkin just päästä eroon siitä talvimurjottamisesta. Ehkä mun vaan pitäis yrittää saada tästä kirjoittamisesta sen verta hyvä ammatti että voisi ainakin pahimman ajan olla jossain muualla.
PoistaJos työnantaja venyy niin kannattaa kysyä lupaa lounaslenkkeilyyn. Puolikin tuntia luonnonvalossa piristää kummasti vaikka sää olisi mikä. Pimeimpään aikaan ainakin kun ne päivän valoisat tunnit viettää muuten neljän seinän sisällä kokonaan.
VastaaPoistaLisäksi komppaan pyöräilyn jatkamisen kannattajia, niinä päivinä kun pystyy niin ehdottomasti kannattaa!
Tää on muuten totta. Äitiyslomalla ei ollut yhtään sellainen fiilis että talvi on pimeää aikaa kun olin joka päivä valoisaan aikaan ulkona!
PoistaJoo! Tätä kyllä testaan. Ja ulkona palaverointi myös aina kun on parin kolmen hengen kokous.
PoistaMinun talvilenkkeilyä lisäsi huomattavasti viime talvena ostetut Icebugit. Pääkallokeleilläkin lenkkeily oli suorastaan kivaa, saa aika rauhassa lenkkeillä niillä keleillä. Toki koira kävi pikkasen sääliksi, kun sillä ei tassut pitäneet ollenkaan :P
VastaaPoistaTalvilenkkeilyyn paras porkkana on lenkkeilykaveri. Yksin ei pysty. :P
VastaaPoistaKannattaa kokeilla pyöräilyä vaikka kuukauden ajan :) Ja sitten arvioida haittoja ja hyötyjä :) tämäkin talvi saattaa olla aika leuto. Itse ajattelin jatkaa niin pitkälle kuin liukkailta uskaltaa :) olo on niin ihana kun pääsee töihin <3
VastaaPoista