Hitto. Syksyn tavoite? Tuli epämiellyttävä olo, että minullakin pitäisi olla elämässä jotain päämääriä. Yleensä näitä lupauksia pohditaan alkuvuodesta, mutta ehkä sitä voisi ottaa myös syyspuoliskolle jotain kehitysprojektia. Voihan sitä vaikka freesata niitä vanhoja tavoitteita ja lyhentää sitä pitäisi saada aikaiseksi -listaa.
Tavoitelistastani muodostui seuraavanlainen.
- Jatkan sokerisotaa. Vähemmän, harvemmin ja pienempinä annoksina.
- Korjaan kipeän selkäni. Ilmoittauduin vesijumppaan ja varaan ajan fyssarille. Vähennän edelleen istumista ja kehitän uuteen himaan seisomatyöpisteen.
- Opettelen käyttämään hattuja. Nyt kun ponnari ei ole tiellä, voin ehkä oikeasti pitää kaikkia niitä hattuja, joita olen säilönyt vaatekaapissa pahan päivän varalle.
- Kirjoitan lisää. Meilasin vihdoin kustantajalle uuden kirja-ideani speksit (Vuoden mutsille ei ole vielä tulossa koululaisjatkista, mutta tämäkin on vanhemmille tarkoitettu). Pohdin uudistumista myös blogipuolella. Olenko jumittunut joihinkin maneereihin?
- Luen enemmän. Otin ensimmäisenä lukulistalle jo kauan sitten ostetun 5:2 dieetistä kertovan kirjan.
Talvifobia. Mä päätin pari viikkoa sitten, että mun lapsi (ekaluokkalainen) ei enää matkusta talvella etelään pakoon tätä Suomen kamalaa talvea, vaan me opitaan tykkäämään (tai ainakin annetaan lapselle mahdollisuus oppia) lumesta, kylmästä,pimeydestä, arjesta. Ja hiihtolomalla hiihdetään!
VastaaPoistaVoi ottaa tälle kesä-äidille koville, mutta ainakin pari talvea yritän tsempata. Ja olla siirtämättä asennettani enää enempää tolle píkkukoululaiselle.
Tsemppiä sinnekin.
Mun on pakko jotenkin ottaa tää fobia haltuun. Huomasin että ajattelen kesälläkin joka päivä että kohta tää loppuu. Onkohan tähän jotain diagnoosia ja terapiaa?
PoistaMä yritän ottaa tän fobian nyt jotenkin haltuun ettei ala mennä kesätkin murehtiessa tulevaa. Onkohan tähän jotain terapiaa?
PoistaTalvifoobikkoilla on onneksi mahdollisuus tukea toinen toisiaan, mutta itselleni tämä hellekesä on ollut yhtä helvettiä ja lehtien perusteella tuntuu että ainoat jotka jakavat tämän tunteen ovat koteihinsa unohdetut yksinäiset vanhukset :D Helle hellii...no ei saatana helli vaan vie ne viimeisetkin mehut...
VastaaPoistaEn tiedä onko mikään pakko opetella pitämään jostain joka vaan tuntuu pahalta, itselleni ainakin on todella kaukainen ajatus että pitäisin siitä tunteesta että kokoajan on nihkeä hiki päällä, aurinko paistaa silmään ja mitään ei vaan fyysisesti jaksa tehdä koska on vaan niin toivottoman kuuma.
Kai sitä talvea voi koittaa mielestään ajaa jollain kirkasvalolampulla ja sillä että ei vaan yritä paahtaa täysillä sitä vuoden pimeintä aikaa jos sattuu olemaan valollakäyvä ihminen.
Onhan teitä helleongelmaisia vaikka kuinka paljon, enkä mäkään hellettä öisin rakasta. :) Mutta talvea en osaa käsitellä enää ollenkaan, ja tää angsti vaan pahenee vuosi vuodelta.
PoistaTuota. Sun lista vs. pataruoat kuulostaa kyllä siltä, että talloit miehesi tavoitteet jalkoihisi. ;)
VastaaPoistaMeillä on niin suuria muutoksia ja asuntohässäkkää, että tavoitteenani on selviytyminen. Viisautta on karsia ja mennä sieltä missä aita on matalin, kun stressinaihetta puskee elämään vaikka itse tekisi mitä. :D
Kai mies voi kokata pataruokia vaikka Katja nauttisi talvesta lukien jumpan jälkeen hattu päässä napsien omenarenkaita?
PoistaToki. Tarkoitin vain, että Katjan tavoitelista oli -noh- hieman haasteellisempi. Ihan hymiöllä kirjoitin tuon kommenttini. ;) vinkvink
PoistaNooh, selviytyminen on tosiaan se ihan ensimmäinen tavoite. Tässä on nyt pari viikkoa aika hektistä ja katsellaan sitten sitä viiskakkosta. ;)
PoistaHyviä tavoitteita! Minulla on oikeastaan vain yksi: sellainen paperi, jossa on tutkinnon nimi.
VastaaPoistaTalvifobiasta en kärsi, mutta nää VÄLIKAUDET! Voi jösses kun on nihkeetä aikaa. Märkää, pimeää likaista (muta ja kura vaatteissa). Mun puolesta kesästä voitais hypätä samantien pakkasiin ja lumeen :D Ja sitte taas suoraan rannalle. Kaksi vuodenaikaa riittäisi mulle.
Asiasta kukkaruukkuun.. Aika lähellä teitä asuvana oon miettinyt, mikä se teidän vaikea risteys on? Mihin kouluun tyttö siis joutui? Meillä ei vielä ajankohtaista, mutta mietin vaan, jos aikanaan käy sama "tuuri" :/ Meidän lapsi on kyllä tosi varovaista sorttia, mutta ainahan tuollaiset äidin sydäntä kylmää. Onko siellä varluustossa/lautakunnissa mitään mahista ehdottaa jotain helpotusta tähän? Varmaan koko kunnan alueelta löytyy paljonkin vaaallisia risteyksiä. Kartoitetaanko niitä mitenkään säännöllisin väliajoin? Automäärät tuntuvat kuitenkin jatkuvasti lisääntyvän, mutta vanhojen teiden ja liikennejärjestelyiden parantelut tuntuvat jäävän uudisrakentamisen jalkoihin. Tapiolaankin tulee älyttömästi uusia asuntoja ja metro (liittymäpysäiköinteineen), jotka varmasti lisäävät entisestään yksityisautoilua.
-tintti
No joo, se olisi kyllä ihan siedettävä ajatus, varsinkin jos se lumiaika olisi rajattu about kahteen kuukauteen. ;)
PoistaJousenkaari olisi ollut se turvallisin ja jossa kaikki kaveritkin olivat, Sepon kouluun kuitenkin ohjattiin joten Kalevalantien ylitys on joka päivä edessä. Mä en ymmärrä koulupiireista luopumista - varmaan kustannussyistä tehty tämäkin muutos. Olisihan se nyt älyttömän helppoa suunnitella elämäänsä kun tietäisi mihin kouluun mistäkin osoitteesta mennään. Olen selvitellyt näitä koulutiekartoituksia ja vastuullinen virkamies on löytynyt. Raportoin kun saan hänen kanssaan asioihin selvyyttä.
Mä rakastan pataruokia. Tuun teille syömään!
VastaaPoistaTalven selättäminen on hankalaa, mutta vinkkinä; nastakengät Stockalta tai Varustenetistä ja Sorellin kengät! Sellaset missä on se irrotettava lämpövuori. Nastakengillä on mahtava narskutella menemään talven jäisillä jalkakäytävillä (mutta varo liukastumista niillä kun menet sisätiloihin!) ja sitten kun on vaan lunta ja pakkasta muttei jäätä, tai seisoskelet muksujen kanssa ulkona niin Sorellit pelastaa varpaat huomaamattomalta jäätymiseltä! Aivan mahtavan lämpimät kengät!
VastaaPoistaSyystavoitetta tässä itsekin pohdiskelen, kun edellinen tavoite tuli saavutettua; pääsin kuin pääsinkin perusmatkan triathlonin kunnialla läpi :) Toki ensi kesän tavoitteena on parantaa aikaa, mutta jotain lyhyemmän tähtäimen tavoitetta pitäis kehitellä.
VastaaPoistaEhkä kutistaa itseään pari vaatekokoa vaikka jouluun mennessä, että sais noin 80% vaatekaapista takaisin käyttöön...
Oon yrittänyt saada totaalista niska-hartia-yläselkäjumiani lievennettyä kaikenlaisella hieronnalla ja liikunnalla ja mikään ei oo auttanut. Nyt sitten kävin ihan muuten vaan kokeilemassa vyöhyketerapiaa ja ei oo selkä ollu näin hyvässä kunnossa naismuistiin. Ihan uskomatonta, kun en itsekään luota siihen, vaan pidän sitä ihan huuhaana. Mutta kait sitä pitää suositella kokeilemaan, kun kerran toimii!
VastaaPoistaAinakin itselläni tuntuu, että liian voimakas hieronta/liikunta sai täysin jumiutuneet lihakset vaan pahempaan kuntoon. Seuraavaksi aattelin kokeilla joogaa. Siinä se köllöttely (alku- ja loppurentoutus ammattislangilla) ainakin on kivaa.
Kävin uudella fyssarilla,joka heti kättelyssä sanoi että "nykyään" on suuntana se, että jumit puretaan ensin lihaksia rasittamatta ja kun paikat on taas kunnossa niin katsotaan niitä pidemmän tähtäimen voimaannuttavia harjoituksia. Sain kotiläksyksi 2 liikettä, joita pitäis tehdä käyttämällä mahdollisimman vähän lihasvoimaa (ja räätälöitynä ryömimisikäisen äidille, niitä tehdessä voi toimia kiilpeilyalustana). Olin ihan myyty, joku siis antaa mun laiskotella ja samalla tuntea tekeväni itselleni vain hyvää ja juksaavan ns omaa aikaa leikkikaaren vieressä!
PoistaTäällä kanssa yksi talvifoobikko ilmoittautuu. Kaverit nauraa miulle, kun linnoittaudun sisälle loka-maaliskuun väliseksi ajaksi ja suostun ulkoilemaan vain sellaisella kelillä, että on pikku pakkanen ja poutaa... :)
VastaaPoistaSelkä oli mullakin kipeä. Varsinkin alaselästä. Lääkäri puhui jostain S-nivelestä.
VastaaPoistaKävin fysioterapiassa, hieronnassa, hot-pilateksessa (siistiä olla aina salin ainoa mies!) sekä kuntosalilla. Auttoi sen verran, ettei tarvinnut kivun takia pysähtyä kilometrin työmatkalla kolmea kertaa.
Mutta sitten hajotin jalkani sählyssä. Ja sain kipsin 5 viikoksi. Vajaa viikko kävelykepeillä kävelyä, ja selkäkipu oli poissa! Ja on pysynyt poissa jo 2 vuotta.
Voi olla vaikea metodi kopioida, mutta roikkumalla venyttäminen taitaa olla selkänivelille parempi hoito kuin lihasten hierominen.