Punainen pikkuauto oli rysäyttänyt suoraan mataliin terästolppiin, joita en ollut huomannut vielä hetki sitten. Kuuntelin paikalle saapuneen poliisin selostusta vajavaisilla ranskan kielen taidoillani: katu muuttuu iltapäivisin kävelykaduksi - aivan kuten liikennemerkissä ilmoitetaan.
Tosiaan. Maasta nousevat tolpat nousevat tietyllä kellonlyömällä automaattisesti kieltoa tukemaan. Oma moka!
Olen muistellut terästolppia, kun olemme Skidin kanssa treenanneet koulumatkaa ohjeiden mukaan. Koulumatkaan sisältyy pahamaineisen, viiden kaistan risteyksen ylitys. Valot vaihtuvat hitaasti eikä vihreän valon odottaminen edes riitä. Pitää varmistaa, että ne oikeasti ovat aikeissa pysähtyä - myös sillä auton taakse jäävällä viereisellä kaistalla, jonne ei 120 senttinen tyyppi edes näe - mutta kuitenkin niin että ehtii vihreillä tien yli.
Ja nyt on valoisa kesä. Puolet vuodesta olisi syytä pukeutua vilkkuviin ja soiviin jouluvaloihin.
Skidi kysyi ihan aiheellisesti, miksi sitten ylipäätään on jalkakäytäviä, liikennesääntöjä ja suojateitä, jos kuitenkin koko ajan on pelättävä, että joku ajaa päälle.
Vahinkoja sattuu, aikuisillekin. Suurin osa autoilijoista on kuuliaista ja varovaista porukkaa, mutta hyvilläkin kuskeilla on huonoja päiviä. Tragedia on siinä, että huolimaton autoilija tekee ruumiita.
Vähintään yhtä iso ongelma on itse ekaluokkalainen. En tiedä teistä, mutta meillä asuu omissa ajatuksissaan tallustava, hajamielinen hattivatti, joka saattaa milloin tahansa unohtaa, että seisoo liikennevaloissa.
Lisäjännitystä tuovat punaisia päin kulkevat aikuiset pyöräilijät ja jalankulkijat, joiden mukana lapsi lähtee epähuomiossa ylittämään tietä, vaikka valo ei ole vaihtunut. Lapsi kun luottaa siihen, että kyllä aikuinen tietää, milloin yli saa mennä.
Automaattitolpat olisivat ratkaisu epäskarppien kuskien pysäyttämiseksi, mutta koululaisen liikennesilmän ja keskittymiskyvyn puutteeseen auttaa vain aika.
Tarvitaan uusia ideoita kaupungininsinöörien käsiteltäväksi. Tuli mieleen esimerkki (jälleen) ulkomailta.
Pieniä koululaisia voisi auttaa Kööpenhaminan malli. Jalankulkijoiden valot olivat poikkeuksetta lyhyet, mutta eräässä risteyksessä jalankulkijoille näkyi vieläpä digitaalinen laskurikello, josta näkee, miten monta sekuntia odotusta kestää. Lisäksi liikkuva laskuri kiinnittäisi ehkä huomion siihen, mihin pitääkin.
Toinen aika kiva olisi koululaisen opaskoira.
Esikoinen menee meillä kouluun parin vuoden päästä. Suurin osa meidän talosta/naapuri taloista on mennyt lähikouluun, jonne on meiltä matkaa n. 300 metriä. Viime kesänä kuulin muutamasta lapsesta, jotka asuvat meidän nurkilla, ja jotka joutuivat/pääsivät n. 1,5 km päässä olevaan kouluun, koulussa ei ole mitään vikaa, vaan välissä on vaan suht vilkas ja iso tie. Meidän kotikaupungissa ei ole kiinteitä koulurajoja, vaan ne elää vuosittain, ja useimmiten meidän nurkilta pääsee siihen lähikouluun, mutta tilanteen näkee sitten vasta kun koulun aloitus on läheltä.
VastaaPoistaToivon että teille käy paremmin kuin meille! Espoossa ei ole enää koulupiirejä (en tajua miksi ei) ja tilanne elää tulokasmäärän mukaan - tänä vuonna sattui olemaan iso ikäluokka. Demokratiassahan sen ei pitäisi näin mennä, mutta nähdäkseni rehtoriin kannattaa olla yhteydessä jo hyvissä ajoin ennen kouluhakua ja varmistella asemiaan. :/
PoistaNoi koulupiirit on kai poistettu just siksi, että menneinä vuosina välillä tuli tilanteita, että koko ikäluokka ei mahtunut koulupiirin kouluihin, niin nyt voidaan helpommin siirrellä koululaisia koulusta toiseen. Ilman, että vanhemmat pystyy valittamaan asiasta...
PoistaOlen itse käynyt kouluni Espoossa 70-80 luvulla ja jo silloin oltiin milloin minkäkinlaisissa tiloissa...
Ja...tappelimme jo vuonna 2003 vanhimman tyttären vuoksi kouluasioista, kun meinasivat "ikäluokan suuruuden" varjolla tuupata meidän tytön 3 km päähän kouluun ja asuttiin n. 500 m päässä omasta koulusta. Onneksi kaikki loppujen lopuksi mahtuivat ko. lähikouluun. Samassa veneessä oli 7 oppilasta kaikkiaan 55 oppilaasta.
Nyt Lippajärvellä aloitetaan uuden koulun rakentamista ja koululaiset on käyneet vuoden koulua Kalajärvellä ja seuraavat 2 vuotta Järvenperässä parin kilometrin päässä. Uusi koulu valmistuu kun nuorin tyttö pääsee alakoulusta...
Vähän Espoon kunnallispolitiikkaa...
Olen välillä ihmetellyt, miksi Espoo rakentaa vain "isoja ja hienoja" kouluja... eikö hieman vaatimattomampi taso riittäisi, jotta eri alueiden tasa-arvo voitaisiin taata. Miksi koulun pitää olla upea "koulutuspalatsi" ja kaikki tekniikka viimeistä huutoa, eikö vähempikin riittäisi...?
Nythän tilanne on se, että osa lapsista käy huonokuntoisissa ja ahtaissa homekouluissa tai väistötiloissa korjausten aikana ja osa saa sitten nauttia näistä "koulutuspalatsien" tarjonnasta.
En tiedä onko asiasta jotain virallista tutkimusta, mutta Tallinnassa asuessa huomasin, ettei tule kimpoiltua turhaan punasia päin, kun näkee että ne vaihtuvat tietyn sekuntti määrän päästä. Eli jotenkin se poisti sen alitajunnassa olevan tunteen ikuisuudelta tuntuvista liikenne valoista.
VastaaPoistaJust näin! Onko tää systeemi Tallinnassakin käytössä? Tää on pakko saada Suomeenkin.
PoistaTartossakin on joissakin ylikuluissa liikennevaloissa sekkari. Kyllä itsekin tosiaan odottaa valojen vaihtumista paljon rauhallisemmin
PoistaSama systeemi on käytössä myös Pietarissa, Ihailin sitä viime viikolla siellä käydessäni.
PoistaTosin siellä myös näytettiin paljonko on aikaa ylittää tie. Sekin ihan tarpeellinen kun tiet on siellä leveitä ja vilkasliikenteisiä.
Samaa mallia löytyy myös esimerkiksi Japanista!
PoistaMeillä starttasi juuri kahdeksas kouluvuosi. Ja näiden vuosien aikana on tullut huomattua että ne perusjutut liikenteessä on syytä kerrata ihan joka syksy. Lisäksi pitää huomioida vielä lapsen luonne, meiltä löytyy esimerkiksi yksi sankari joka kuvitteli ihan suvereenisti että kävellessä voi lukea vaikka akkaria. Eli tosiaankin jutut, jotka on aikuiselle ihan pässinlihaa ei todellakaan välttämättä ole lapselle yhtä itsestäänselviä. Kaikesta mahdottomasta ja mahdollisesta kannattaa jutella.
VastaaPoistaOon nähnyt joskus et kyllä pystyy ajamaan pyörälläkin ja lukemaan akkaria :D Hiukan oli hurjan näköstä..
PoistaJoo, todellakin. Kyllähän auton kanssa kolaroivat isommatkin lapset.
PoistaOlemme tässä miettineet, että annetaanko Skidin nyt käydä tätä koulua vai haetaanko edelleen paikkaa tuohon turvallisen reitin kouluun. Ja kyllä, pakko hakea. Tää saattaminen sekoittaa meidän aikataulut niin että duunit kärsii.
Italiassa on käytössä pedibus. Naaputostossa on pysäkkit ja vapaehroiset aikuiset kiertävät aamulla määrätyt reitit ja lapset liittyvät letkajonoon joka vie kouluun.
VastaaPoistaOn noita Suomessakin, tosin ilmeisesti vaan tempausluontoisesti koulujen ensiviikkoina.
PoistaVallilassa ongelmana autojen ja pyörien lisäksi ovat ratikat, jotka saattavat lähteä pysäkiltä liikkeelle omilla punaisillaan ja jalankulkijoiden vihreillä. Ihan tuosta vaan ja juuri siitä koulun pysäkiltä. Poliisillekin on tästä kirjoitettu, mutta mitään ei liene tehtävissä. Ilmeisesti kenenkään silmäätekevän lapsi ei käy tätä koulua, että risteykseen saataisiin esim. kamerat. Ja vaikkapa liikennemerkit, joka varoittaa suojatielle pyrkivistä koululaisista. Valot ja kamera pitäisi saada ehdottomasti myös niille suojateille, jotka ylittävät pyörätiet. Sen verran aggressiivisia pyöräilijöitä kaahaa täällä päin.
VastaaPoistaKuulostaa kamalalta. Ottakaa yhteyttä kaupunkisuunnittelulautakuntaan ja tekniseen keskukseen (tms), jotka kaupunkia kehittävät. Veikkaan että sitä kautta saa paremmin tapahtumaan asioita.
PoistaOon aatellut saattaa ton kuopuksen kouluun kunnes täyttää 18. Tai 30. Niin älyttömiä tilanteita näkee liikenteessä :(
VastaaPoista// Annamaria
YMMÄRRÄN!
PoistaMeillä isompi lapsi (11v) ymmärtää, että viisikaistainen tie on hankala ylittää, vaikka siinä onkin kunnon keskilevennys. Pienempi (7v) ei tajua edes kauhistella. On ollut keskusteluja, että myöskin kaverin kanssa tie ylitetään reippaasti, mutta ei päätä pahkaa. Alikulkuväylät ovat hyviä, paitsi viikonloppujen jälkeen täynnä ties mitä moskaa. Kyllä oikeasti koulumatka voi olla monella aika hurja.
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/terveys/a1405400607926?jako=ee9c1a24dce4b68dc5dd320e09a4cc63&ref=fb-share
Oliskin joku kaveri seurana, mutta kun ei täältä tule ketään muita. Argh. Alikulut on kyllä hyviä, niitä pitäisi olla paljon enemmän.
PoistaMeikä stressaa itteni hengiltä vslmiiksi vaikka koulun alkuun on vielä 5 vuotta! Meillä toiseen kouluun mennään vilkkaan tien yli ja toiseen pääsee lenkkipolkua pitkin, mut siinä pitää alittaa junarata ja ylittää joki...
VastaaPoistaHyvä puoli on se, että voit olla hyvissä ajoin yhteydessä virkamiehiin koskien noita turvallisuusasioita!
Poista"Tragedia on siinä, että huolimaton autoilija tekee ruumiita."
VastaaPoistaLiikennevaloilla reunustettu, painonapillinen suojatie. Vihreät valot kevyelle liikenteelle. Koko koulu-uransa samaa reittiä kulkenut 12-v pikkuveli.
Auto painaa suojatielle ylinopeutta, punaisia päin. Veli lentää kaaressa metrikaupalla, pyörä metalliromuna. Kuski nousee autosta, ajoväylällä, maassa kivusta huutava veli näkee, miten kuski kävelee autonsa etuosan luokse tarkistamaan autoon tulleet vahingot.
Onni onnettomuudessa - ja kypärä. Lääkärin mukaan henki olisi todennäköisesti mennyt ilman kypärää, sen verran romuksi se meni. Sekä sattumalta töistään yövuorosta palaavat sairaanhoitajat, jotka riensivät apuun, kantoivat lapsen tämän tarkistettuaan tien sivuun, soittivat apua ja antoivat hyvät kuvaukset tilanteesta viranomaisille.
Jalka kolmesta kohtaa poikki, hiusmurtumia kylkiluissa, selkärangassa ja käsissä. Aivotärähdys ja avokipsin kanssa seikkailua muutaman viikon ennen kuin jalan voi turvotukseltaan kipsata kunnolla. Fysioterapiaa kuukausia, ettei hurjaa vauhtia kasvavan lapsen fysiikka kärsisi. (Neljä senttiä toista jalkaa lyhyempi koipi kipsin lähdettyä.)
Kuluja kertyy. Uusi pyörä, fysioterapia, sairaalamaksut, poissaolot töistä, maksetut harrastukset ja matkat, joihin ei voi kipsin kanssa osallistua. Onneksi ei pysyviä vammoja, sillä muutoin oikeusjärjestelmä, jossa jokaisesta eurosta pitäisi oma-aloitteisesti taistella oikeudessa, tuntuisi erityisen kohtuuttomalta. Monta kertaa olen miettinyt, mitä tekisin, jos joku ajaisi itseni liikenteessä työkyvyttymäksi, liian huonokuntoiseksi riitelemään korvauksia oikeusteitse. Putoaisin tyhjän päälle tai minimitukien varaan. Ei kovin reilua.
Hyvällä tuurilla oli äitiysloma ja lähellä asuva sisko, joka raahasi pitkänhonkkelia veljeään avokipsivaiheen ajan, vanhempien työpäivien aikana vessaan ja pesulle, kiikutti ruokaa ja auttoi koulutehtävissä vauvanhoidon ohella. Muuten hoito olisi vaatinut vanhemmilta vielä enemmän järjestelyjä.
Tästä on siis pitänyt kirjoittaa koulujen alkamisen kunniaksi, sekä autoilijoita että kevyen liikenteen kulkijoita muistuttamaan, omaan blogiin, mutten ole vielä saanut aikaan. Pointtini on, että valtaosa kuskeista on varmasti humaaneja ja lainkuuliaisia, mutta totaaliurpojakin, joita muiden (lasten) hyvinvointi ei hetkauta, riittää joka kylään.
Turvallista koulumatkaa teidän pienelle koululaisellenne!
Liikaa ei varmastikaan voi treenata liikennesääntöjä, koulureittiä tai varovaisuutta.
Kamala tapaus, mutta jotenkin särähti korvaan tuo että on erikseen pitänyt mainita että kuljetta tarkasti autonsa keulan. Itse en ole (luojan kiitos...) ihmisen päälle koskaan ajanut, mutta keskikokoiseen hirvieläimeen törmäämisen jälkeen itsekin kyllä katsoin autoni keulan ennen kuin aloin törmäyksen toista osapuolta hakemaan. Katsoin sen takia että se todella konkretisoi sen että juuri minä, juuri tällä autolla, ihan oikeasti ajoin jonkun päälle eikä siksi että olisin erityisen huolissani ollut sen 90-luvun alkupuolen peltilehmäni pintavaurioista...toki jos kuski jäi siihen ihan asiakseen tuijottelemaan niin ääliöhän se oli, mutta yleensä kolarin jälkeen on kuskikin shokissa joten edes vähän armoa voi antaa syylisellekin osapuolelle mitä niihin ensireaktiotekoihin tulee.
PoistaViime vuonna Partiomestarissa oli ensiaputehtävänä tilanne, missä auto oli ajanut pyöräilijän kumoon. Autoilija (näyttelijä) oli siinä tilanteessa niin shokissa, että yritti nostaa pyöräilijää pyöränsatulaan ja takaisin ajamaan.
PoistaEttä joo... on pikkuisen liikaa vaadittu, että shokkipotilas käyttäyisi kovin rationaalisesti. Hän ei ole se ihminen, joka siinä tilanteessa antaa ensiapua.
Kyllä sitä aikuisena jotenkin tajuaa, että ihmiset toimii järkyttyneinä tosi sekavasti välillä. Mutta lapsen näkökulmasta, kun on hätä ja sattuu, se aikuisen toiminta tilanteessa oli jäänyt jotenkin tosi raadollisena mieleen. Että "minä täällä hei, aika sama tuliko autoosi klommo".
PoistaLiikenteessä ja varsinkin taajamaliikenteessä ylinopeudet ja muu hurjastelu on aina vaarallista. Ihmettelen joka päivä mihin oikein ihmisillä on kiire... asuntokaduilla nopeusrajoituksella 30-40km/h ajetaan 80-90 km/... Tätä katselen joka päivä omalla asuntokadullani kun ihmiset vievät lapsiaan tuohon läheiselle jäähallille treeneihin ja jopa tällä samalla kadulla asuvat ajavat ko. nopeuksia. Ko kadulla ei ole jalkakäytäviä ja kaksi autoa mahtuu juuri ja juuri ohittamaan toisensa...
VastaaPoistaEi voi olla mitenkään perusteltua ajaa tälläsellä nopeudella, näin pienellä tiellä...
Joskus itseäkin pelottaa kun ajatuksissaan huomaa ajelevansa "automaattisesti" ja ei huomioi tarpeeksi liikennettä.
Mutta...olen jo vuosia yrittänyt itse kiinnittää huomiota eniten siihen, miten ajan taajamaliikenteessä. Koitan huomioida erityisesti jalankulkijat, lapset vanhukset ym.
Pimeällä kyllä välillä toivoisi myös jalankulkijoiden ottavan huomioon, että vaikka kuinka haluaisi ja olisi tarkkana jalankulkijaa ei aina havaitse ajoissa esim. tummien vaatteiden takia ym.
Nyt kun opetan vanhinta tytärtäni ajamaan olen huomannut, miten törkeästi monet autoilijat käyttäytyvät ajamista opettelevaa kohtaan. Ajetaan takapuskurissa kiinni, ihan kuin se opetteleva kuski pystyisi ajamaan nopeammin kun vähän "pukkaa". Ohitetaan risteysalueella vaarallisessa paikassa kun ajamista opettelevalla nuorelle moottori sammuu... jne.
Mikä meitä aikuisia oikein vaivaa... ?
Tsemppiä koulun aloitukseen, meillä kolme koululaista joista nuorin on 11 v viitosluokkalainen ja joka kulkee reilun 3 km koulumatkan ainakin nyt aluksi fillarilla. Ja mukana ainakin yhden todella vilkasliikenteisen tien ylitys ilman jalankulkuvaloja.
Viime vuonna sama lapsi kulki yli 15 km päähän kouluun kahdella bussilla, näin Espoossa...
En aja koskaan autoa, mutta hävettää tunnustaa, että kävelen välillä päin punaisia, jos aiutoja ei ole "liian" lähellä. Tämän luettuani se alkoi nolottaa. Lupaan parantaa tapani.
VastaaPoistaMinä taas opetan jo kaksivuotiaalleni (asumme yhden Helsingin sisääntuloväylistä varrella, eli löytyy nelikaistainen tie ratikkakiskoilla ja pyörätiet vielä päälle), että vihreillä mennään yli ja katsotaan silloinkin JA että vaikka aikuiset saattaa hölmöillä ja mennä päin punaisia (menen itsekin, mutta koitan välttää tätä lasten, siis kenen vaan lapsen, nähden), niin lapset ei hölmöile. Ihana totuudentorveni kailottaakin sitten isoon ääneen aikuisten rikkeistä "äiti, katso tädillä ei ole kypärää", "äiti, setä meni punaisilla valoilla" :)
PoistaPakko opettaa lapselle todella tarkasti se, että vihreään valoon ei voi luottaa, vaan pitää varmistua vielä (ja ah, pieni lapsi kun ylittää tietä, niin valothan on ihan liian nopeat). Onneksi koulumatka suuntautunee kaupunginosan sisäkaduille, eli ei yhtään ison tien ylitystä (toki niillä pikkukaduillakin autot hölmöilevät, mutta kapeat kadut ja hidastustöyssyt vähän hiljentää sentään vauhteja).