Tällaisen ihmisen "tahdosta riippumaton hermosto reagoi voimakkaasti ärsykkeisiin, kuten valoihin, hälyyn, makuihin, hankaaviin saumoihin tai kofeiiniin. Herkkä havainnoi tarkkaan sekä ympäristöään että sisäistä maailmaansa. Herkkyys voi ilmetä myös vahvoina taidekokemuksina ja taipumuksena imeä itseensä toisten tunnetiloja."
Juttuun liittyi myös suuntaa-antava, epätieteellinen testi. Kun luin testin kysymyksiä, tämä ihmistyyppi alkoi kuulostaa etäisesti tutulta. Pyysin huvikseni Koti-insinööriä vastaamaan kysymyksiin.
Koti-insinööri tykitti kyseisestä testistä 19/21 pistettä. Vertailun vuoksi minä sain 9.
Sitten aloin lukea aiheesta enemmän. Tästä Meidän perheen jutusta tunnistin Skidin.
Esikoistyttäreni on ainut joka huomaa, jos minulla on uusi vaate, olen käynyt kampaajalla tai meikannut. Tyyppi ei voi sietää ruoassa makua (eikä värejä) eikä todellakaan ilahdu, jos ruoaksi on jotain uutta. Hän laittaa hyvin usein huoneensa oven kiinni, koska haluaa olla rauhassa.
Toisaalta eskaripalautteen mukaan hänellä on ikäisekseen loistavat sosiaaliset taidot, hän huomaa jos joku jää yksin ja hakee tämän leikkiin ja neuvottelee leikkien säännöistä niin, että kaikki ovat tyytyväisiä.
Nyt ymmärrän myös lämpimän isä-tytär -suhteen. Niillä vain synkkaa paljon paremmin! Minä ja Snadi taas olemme enemmän samaa maata, mutkat suoristavia paahtajia.
Niin, mitä? Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen johtaminen ja demokratia. Niissä molemmissa pitää osata kuunnella. Juuri se, mikä minulta puuttuu.
Onneksi tällaisessa perhekombinaatiossa, jossa on ilmeisesti vain ääripäitä, on hieno mahdollisuus oppia uutta.
Esikoistyttäreni on ainut joka huomaa, jos minulla on uusi vaate, olen käynyt kampaajalla tai meikannut. Tyyppi ei voi sietää ruoassa makua (eikä värejä) eikä todellakaan ilahdu, jos ruoaksi on jotain uutta. Hän laittaa hyvin usein huoneensa oven kiinni, koska haluaa olla rauhassa.
Toisaalta eskaripalautteen mukaan hänellä on ikäisekseen loistavat sosiaaliset taidot, hän huomaa jos joku jää yksin ja hakee tämän leikkiin ja neuvottelee leikkien säännöistä niin, että kaikki ovat tyytyväisiä.
Nyt ymmärrän myös lämpimän isä-tytär -suhteen. Niillä vain synkkaa paljon paremmin! Minä ja Snadi taas olemme enemmän samaa maata, mutkat suoristavia paahtajia.
Se, että herkkyys on puhdasta fysiologiaa, pääsi yllättämään. Kuten jutussakin tuli ilmi, herkkyys on helppo nähdä luonnevikana tai huonon kasvatuksen tuloksena. Kaikilta vaaditaan nykyään korkeaa stressinsietokykyä, suorituskeskeisyyttä ja tehokkuutta, mikä sopii luontaisesti vain osalle ihmisistä. Tyyppi, jolle se ei sovi, on helppo leimata uikuttavaksi mimosaksi, jolle ei mikään käy.
Ajattelua pitäisi kääntää ihan uuteen suuntaan: mitä hyötyä tällaisista ihmisistä on yhteisölle?
Ajattelua pitäisi kääntää ihan uuteen suuntaan: mitä hyötyä tällaisista ihmisistä on yhteisölle?
Niin, mitä? Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen johtaminen ja demokratia. Niissä molemmissa pitää osata kuunnella. Juuri se, mikä minulta puuttuu.
Onneksi tällaisessa perhekombinaatiossa, jossa on ilmeisesti vain ääripäitä, on hieno mahdollisuus oppia uutta.
Itelle tuli 20 pistettä, vaikken pidä itseäni niin kamalan herkkänä. Taiteellinen en oo, mutta tunneherkkyys on tuttua ja yksikin kahvikuppi vaikeuttaa unta, kolme vuorokaudessa saa kädet tärisemään ja unettoman yön. En oo osannu aikasemmin yhistää noita yhteen... -Jenni
VastaaPoistaNäistä jutuista tuli kyllä monta kiinnostavaa ahaa-elämystä!
PoistaHuh, eli oman muuttostressin lisäksi sulla on herkän lapsen ensimmäinen muutto ja koulun aloitus melkein samaan aikaan.
VastaaPoistaMeillä ei-lainkaan-herkkä lapsi alkoi oireilemaan (noin kilsan) muuttoa heti kun alettiin pakkaamaan muuttolaatikoita. Veteli itkupotkuraivareita kotona ja itki äitiä hoidossa. Viimeistä ei ollut tehnyt kertaakaan ennen sitä. Ensimmäisenä yönä totesi kolmelta, että 'äiti, mennään omaan kotiin nukkumaan'... Meni onneksi ohi parissa viikossa, mutta se oli raastavaa jokaiselle asianosaiselle. Tsemppiä teille! -Sara-
Jep, ja sitten kun vielä herkkä isi niin minä olen lähinnä ainut, jolla kasetti kestää. Onneksi likka on jo seitsemän ja osaa erittäin analyyttisetsi puida tunteitaan ja ottaa puheeksi asioita, jotka painavat, etenkin isänsä kanssa. :)
PoistaTämä aihe jakaa ainakin omassa tuttavapiirissä aika terävästi mielipiteitä. "Uikuttava mimosa" oli tyhjentävästi sanallistettu, sellaisen leiman tuntuu saavan jos edes menee ja uskoo että koko erityisherkkyyttä on olemassa.
VastaaPoistaTämän - ja monen muunkin - ominaisuuden - taustalla piilevä fysiologiaa on vaikea hahmottaa. Se, että ADHD-luonne on aivokemiaa, on potilaalle itselleenkin hämmästyttävää. Ja sitten jos omaa kokemusta ei ole, ei voi ollenkaan käsittää muuta näkökulmaa.
PoistaMistä se testi löytyy? :) Vai enkö vain nyt näe sitä tuolta artikkelin linkin takaa?
VastaaPoistaSe oli siellä jutun lopussa!
PoistaHyvä aihe ja todella silmiä avaava myös tuo Meidän perheen juttu. Sitä lukiessani huomasin löytäväni useita piirteitä meidän Pikkumiehestä ja täytyy kyllä myöntää, että hieman kyllä kirpaisi. Itsellä kun tulee aivan liian usein tehtyä täystyrmäys: "Ei täällä mikään haise! Tule nyt, ei sitä tavallista voikukkaa tarvitse jäädä tutkimaan niin tarkkaan! Miten niin et voi laittaa sinisiä housuja, jos takki on vihreä? "jne. Ehkä tässä on itselläkin oppimisen paikka...
VastaaPoistaNo arvaapa vaan kirpaisiko täälläkin... Siksi intouduin kirjoittamaan. :)
PoistaKiitos Katja tästä kirjotuksesta! Mä niin löysin meijän 3v pojan tästä sun jutusta ja niistä muista mitä luin. Meillä huomataan, kun hoitotäti on vaihtanu verhot tai laittanu joulukuusen valoista vaan puolet palamaan. Ihan uskomattoman tarkasti sitä pieni ihminen voikin havannoida ympäristöään ja imeä tietoa itteensä. Niin ja Nannukka, mä taisin tuntea ton saman kirpaisun.
VastaaPoistaEipä kestä. Yritän itse kehittää parempaa pinnaa nyt kaikenlaiseen toimintaan, jonka otsikoin "hörhöilyksi".
PoistaItse sain 20/21 pistettä, mutta olen silti mutkat suoraksi laittava tyyppiä. Ehkä se sitten taas liittyy siihen, että linjalla maskuliininen-feminiininen, olen siellä maskuliinisessa päässä. Kuten iso osa länsimaisista ihmisistä on. Suomalaiset naiset varmaan etunenässä. Taisi mennä vähän asia vierestä, mutta menkööt.
VastaaPoistaJoo, ymmärrän tän! Mä olisin saanut testistä varmasti korkeammat pisteet jos en olisi myös luonteeltani äkkiväärä. Jos joku ärsyttää, vaihdan mestaa, korjaan asian tai päätän antaa ola.
PoistaHerkkis ilmoittautuu 19/21! Jäädyn kilpailutilanteessa, ahdistun jos keskustelukumppanin sävy käy liian kiivaaksi ollessamme eri mieltä ja säpsähdän kun oven koputetaan. Uuvuin nyt keväällä täysin, kun työn, koulun ja muiden velvollisuuksien yhdistäminen tuntui raskaalta. Samalla minua hävetti miten muille sama kombo ja enemmänkin ei näytä aiheuttavan vaikeuksia. Tämä hesarin juttu oli todella ihana lukea ja huomata, että tällä ominaisuudellani on nimi ja muistakin tuntuu samalta.
VastaaPoistaEn kyllä ole yhtään värisevä haavanlehti perusolemukseltani. Jos toisen keskustelysävy menee liian kiivaaksi, osaan nykyään huomauttaa asiasta. Viihdyn myös hetken hälinässä ja saan tuloksia aikaiseksi paineen alla, kunhan saan mahdollisuuden kerätä itseni kokemuksen jälkeen. Hyvä puoli herkkyydessä on, että nuoresta saakka on pakko opetella seuraamaan omaa jaksamistaan ja varata palautumiseen aikaa.
Persoonallisuus/ominaisuusjutuissa lopputulokseen on usein useampi vaikuttava tekijä: tässäkin se millainen on ja miten hyvin osaa tulkita & johtaa itseään tekevät eron siihen, millaisena muut näkevät.
PoistaOlipa avartava juttu! Olen aina ajatellut, että oon vaan vähän epäsosiaalinen ja tarvin paljon omaa tilaa, mutta testin 18 pisteen perusteella siihen on joku muukin syy kuin luonne. Siistiä, pakko perehtyä aiheeseen vähän enemmänkin, josko nyt lakkaisi masentamasta se, etten jaksa olla sosiaalinen 24/7, en halua tehdä sataa asiaa yhtä aikaa ja miksi esim. muuttaminen on niin raastavaa. Kiitos kun linkkasit! :)
VastaaPoistaKiva, että tekivät tän jutun. Tuntui olevan monelle aika lohdillista kamaa. :)
PoistaOnpa loistava keskustelun avaus - mielenkiintoinen juttu!
VastaaPoistaMervi
Mä olen aina pitänyt itseäni vähän herkkiksenä, mutta tuon testin perusteella taitaa herkkyys olla vain korvien välissä... ;)
VastaaPoistaTollainen aistiyliherkkyys (tai toisaalta myös aliherkkyys) on tyypillistä myös autistisille henkilöille, tosin heillä ehkei niin ilmene sitä sosiaalista lukutaitoa... Olisi mielenkiintoista tietää, johtuuko ilmiöt samoista syistä, vai onko pohjimmiltaan täysin eri juttu.
VastaaPoistaOma poika on nyt alkanut kieltäytyä mm. lyhythihaisten paitojen pukemisesta, mikä tietenkin näin kesällä on tosi mukava juttu ;) Muutenkin kieltäytyy hyvin vahvasti joistain vaatekappaleista, ilman että vanhempana osaisin sanoa syytä.
Mulle tuli heti tää teksti mieleen: http://www.projectmama.info/2010/06/onnistuin-aliarvioimaan-ipanan.html
VastaaPoistaTäällä myös yksi itsensä löytänyt herkkis. Luin Janna Satrin kirjoittaman kirjan "Sisäinen lepatus - herkän ihmisen tietokirja" ja sieltähän niitä ahaa-elämyksiä löytyi. Samoin kuin selostukset siitä, miten herkkyys eroaa autismista, introverttiudesta jne. joissa usein on osittain samojakin piirteitä. Myös mieheni luki kirjan ja hänellekin selvisi monta asiaa siitä, miksi minä käyttäydyn tietyissä tilanteissa niin täysin eri tavalla kuin hän ja mistä on ennen tämän tiedon löytämistä ollut hankala oikein puhuakaan, ilman että kuulostaisi omiinkin korviinsa jotenkin kajahtaneelta... Suosittelen aiheesta kiinnostuneille ja erityisesti niille, jotka itsessään tunnistavat tämän ominaisuuden.
VastaaPoistaItselleni suurin ahaa-elämys oli paljon mielessä pyörinyt kysymys, miksi äidiksi tuleminen ja pikkulapsi-aika tuntui olevan niin älyttömän raskasta, siis onhan se kaikille raskasta, mutta itselle se oli suoraan sanottuna elämäni mustin 1,5 vuotta lapsen syntymästä eteen päin, sitten alkoi vähän helpottaa. Kun lapsi on kuitenkin todella rakas, niin tämä ristiriita oli todella hämmentävää. Herkkyystiedon myötä tajusin, että omalla kohdallani erittäin voimakas oman rauhan tarve palautumiseen oli syynä siihen, että pienen lapsen kanssa kun tähän ei kerta kaikkiaan ollut mahdollisuutta, kuormitus vain kasvoi ja kasvoi. Tämä tieto kun olisi ollut aiemmin itsellä (ja miehellä myös), olisi varmasti ollut vähän helpompaa, kun olisi ymmärretty palautumisen välttämättömyys (siis me molemmat, mies ja minä) ja järjestelty elämäämme sitä mukaa. Nythän siitä selvittiin vain siksi, että mies jaksoi niitä itku-potku-romahduksia eikä lähtenyt lätkimään, kun itse pystyi joinain aikoina miettimään vain sitä, että jos me erottais ja lapsi olis isällään puolet ajasta, niin sais olla rauhassa ja levätä aina välillä, mutta ei lainkaan ymmärtänyt syitä tämän ajatuskuvion taustalla. Nyt on niin helpottunut olo, kun tämä ja monta muutakin asiaa on saanut ihan järjellisen selityksen!
Todella iso kiitos anonyymille kirjavinkistä! Olo on todellakin helpottunut ja vähemmän kajahtanut. :D Olen jotenkin aina kuvitellut, että kaikki tämä on ihan normisettiä kaikille muillekin (ja siltikin tuntenut itseni omituiseksi!) mutta näin ei näköjään olekaan.
PoistaArki on täälläkin 8 kk vauvan kanssa rankkaa ja nuo eroajatukset kuulostavat niin tutuilta. Aikaisemmin en oikein osannut edes selittää, miksi se arki muka niin kauhean rankkaa on, kun tuo mukelo kuitenkin on aika 'helppo' ja aurinkoinen tapaus. Mutta nytpä tajuan senkin. Jospa mieskin tajuaa kirjan luettuaan.
-Minski
Erityisherkkyys on nimenomaan perinnöllistä - ja ilmenee monin eri tavoin. Aistiherkkyys on vain yksi muoto. :)
VastaaPoista