Unissa tapahtuvat seikkailut ajoittuvat - kuten unissakävelijöillä yleensä - muutama tunti nukahtamisen jälkeen, puolille öin. Kaava on yleensä sama: tyyppi nousee sängystä, pälpättää itsekseen, lähtee vessaan, alakertaan katsomaan ohjelmia tai harhailee kämpässä osoitteetta, eikä vastaa mitään järkevää kysymyksiin.
Yhtenä aamuna Skidi heräsi nakupellenä. Yökkäri löytyi kylpyammeesta.
Tyypillisesti tapahtuneesta ei jää mitään muistikuvia ja hämmästys yöllisten seikkailujen kuulemisesta on aito.
Olin itsekin kuulunut kakarana samaan kerhoon, taipumus ilmeisesti kulkee suvussa. Mutsi on löytänyt minut istuskelemasta milloin eteisestä, milloin keittiön pöydän äärestä. Joskus olen itse herännyt, että miksiköhän minä täällä saunassa seison.
Unissakävely ei periaatteessa ole vaarallista, mutta silti arveluttaa. Olen itse yleensä vielä hereillä kohtauksen tullessa, joten osaan taluttaa tyypin takaisin sänkyyn, mutta vähän jännittää, miten tämä tästä kehittyy. Kesällä piti siirtyä parvisänkyyn, mutta mitähän siitä sitten seuraa.
Koti osataan yleensä tehdä taaperoturvalliseksi, mutta miten ihmeessä unissakävelijäkersa pitäisi huomioida?
Kuuloni on jo herkistynyt havaitsemaan pikkujalkojen tassutuksen, mutta taidan nyt ainakin alkajaisiksi pistää muutaman yövalon lisää, palauttaa lapsiportin portaikkoon ja laittaa ulko-oven takalukkoon.
Onko teillä samanlainen yökerho? Mitä olette asialle tehneet?
Mun veli nukkui aikanaan avain kiinni pyjamassa kun vanhemmat pelkäsivät etteivät herää jos veli lähteekin pihalle. Pari kertaa se oli saatu kiinni rappukäytävästä hissiä tilaamasta. Itsekin olen jonkun verran aikanaan unissa vaellellut ja nyt sitten jännittää miten käy lapsen kanssa.
VastaaPoistaLoistava idea tuo avain pyjamaan kiinni. :D
PoistaMä oon lapsena kävellyt unissani ulko-ovesta suoraan pihalle pakkaseen ja mun vanhemmat on heränneet siihen, että ovikello soi. Äiti oli ollut sitä mieltä, ettei siihen aikaan uskalla avata ovea, mutta iskä oli sitä mieltä, että jos joku aamuyön tunteita rimputtaa ovikelloa, sillä saattaa olla hätä.
VastaaPoistaHämmennys oli ollut kuulema aikamoinen kun ovella olinkin seisonut mä, edelleenkin unessa, pyjamassa ja paljain jaloin. Enää en (kai) kävele unissani, mutta stressaantuneena puhun unissani kuulema ärsyttävän paljon..
-nenna
Voi hitto, olisin varmaan itse kans kahteen kertaan meittinyt että kuka hitto siellä tähän aikaan rimputtaa!
PoistaTäällä toinen portsari! Ei huolta, 12 vee unissakävelijä ei ole loukannut itseään (nukkui välillä kerrossängyn yläpedillä), osaa tulla portaat alas, tuntee siis paikat kuin unissaan, heh. Joku varjelus näillä on. Hauskaa oli, että kun otettiin koko perhe kiroilutarkkailuun ja käytettiin kiroilupurkkia (20snt/kirosana), niin laps rupesi kiroilemaan unissaan. Perkeleet vain kaikui öisin...:D
VastaaPoistaT. vakkari-lellu
Ei ole todellista toi unikiroilu - siinä on varmaan kuulijoilla naurussa pitelemistä! :D
PoistaMä oon sinä käsityksessä ettei parvisänky, portti tai lukittu ovi paljon unissakävelijää hidasta, ne kun toimii samoten kuin hereilläkin. Omakohtainen kokemus on vähäistä, mitä nyt olen omia alusvaatteitani mikrottanut ja muuta pientä kivaa. Ystäväni sen sijaan on kymmenvuotiaana kävellyt hotellista ulos asti ulkomailla, mutta veli on saanut tytön kiinni heti hotellin ulkopuolelta.
VastaaPoistaEttä jos nilkkaan kettinki ja sängynpäätyyn kiinni?
Joku tällanen häkkiratkaisu tietty olis varmin. Yllättävän vähän on vaihtoehtoja markkinoilla. ;)
PoistaTiedän äidin joka nukutti taaperoa koiran kangas häkissä koska lapsi osasi tulla pois pinnasängystä ja touhuili öisin kaikkea hauskaa ihan hereillä. Se on vähän kuin teltassa nukkuis, vetoketju ulkopuolella:)
PoistaKyllä, taipumus yöriehumisiin kulkee suvussa. Kyllä, stressi pahentaa sitä. Meillä kotona jo kolmannen polven riehuja. Puhun riehujasta siksi, että meillä nuo episodit ovat vielä sitä ikävämpää kauhukohtausmuotoa. Ja ei, kukaan meistä ei ole päässyt niistä iän myötä eroon, vaan äitini, minä ja poikani kaikki reagoimme paineeseen alkamalla riehumaan öisin, tietyssä unisyklin vaiheessa eli alkuyöstä. Ja siihen liittyy sitten myös vaihteleva määrä unissakävelyä, etenkin pojallani.
VastaaPoistaKauheasti ei näihin ole apuja löydetty... Lähinnä hyväksymisen mallilla mennään. Varsinkin kun poikani on kehittänyt jonkin sortin nukahtamisongelman noiden vilkkaiden painajaistensa takia. Vilkas mielikuvitus, herkkä tuntemaan, riehuvainen öisin - tällaisia me vaan ollaan. Itseäni auttaa, kun muistan puhua kaikista mielessä pyörivistä asioita miehelleni, myös rentoutumistekniikoista olen löytänyt itselleni apua. Mutta koitapa saada 11v poikaa kuuntelemaan jotain rentoutusnauhaa 20min ;D Äitin pajatus tuntuu toimivan siinä parhaiten, ainakin kun joku tilanne on päällä.
Poikaani en ikinä uskaltaisi laitta yläsänkyyn nukkumaan. Itsekin olen 14-vuotiaana katkaissut solisluuni pudotessani parvisängystä, jonka tikkaita olin siirtänyt edellisenä iltana. Poikani on löytynyt isänsä kotona käytävästä soittamasta ovikelloa, kun oli lähtenyt demoneitaan pakoon keskellä yötä, mutta satuttanut hän ei ole tämän taipumuksen vuoksi itseään, onneksi. Takalukko ja nukkumisjärjestelyt sellaiseksi vaan, että mitään kurjempaa ei satu, niin äiti ja isä saa nukuttua huoleltaan. Jos saa ;)
Toi hyväksymisen malli on varmasti tarpeellinen. Meillä tää tuntuu olevan kausittaista, elämästä nyt ei ylipäätään ole mahdollista rakentaa niin tasaista ettei aina välillä olisi jollain tapaa kierroksilla.
PoistaMä vielä harkitsen sitä parvea. Toisaalta Skidi on kyllä hyvin "hereilläolevan" oloinen eli tulee rappuset alas ihan normaalisti ja näyttää siltä että tietää mitä on tekemässä.
Meillä esikoinen 10v on ajoittainen unissakävelijä. Ihan pienestä pitäen nuo ovat vuotta nuoremman pikkuveljensä kanssa olleet unissaan kovia "keskustelemaan" kun samassa huoneessa nukkuivat. Nukkuivat silloin kerrossängyssä ja lasten isän kanssa kuunneltiin nauruntyrskähdyksiä tukahduttaen kun puhuivat ihan pöljiä täysin unessa toisilleen ja kikattivat ja ärjyivätkin välillä.
VastaaPoistaNyt muutaman vuoden tyttö on kävellyt ajoittain. Lähtee liikenteeseen yleensä noin tunti-puolitoista nukahtamisen jälkeen ja kun menee nukkumaan aikaisin, niin ollaan me vanhemmat vielä hereillä silloin. Usein tuo menee joko pikkusiskonsa tai pikkuveljensä huoneeseen, räppää valot päälle ja menee räpläämään jotain tavaroita. Välillä etsii äkäisenä jotain toisten vaatekaapeista, kodinhoitohuoneesta tai kylppäristä. Joskus käy valuttamassa vettä keittiössä. Pari kertaa on löydetty tyttö silmäneulakädessä ja "ompelee" jotain vaatetta. Myös vaatteet häneltä lentää unissaan pois. Jonkun kerran on löydetty tytön jäliltä vessanpöntöstä hänen alkkarit, pienimmän veljen puhtaita vaippoja jne...
Oon ittekin miettinyt, että mitä jos tyttö jossain vaiheessa alkaa kävellä unissaan myös myöhemmin yöllä niin että myö vanhemmatkin ollaan jo nukkumassa eikä herätä. Jos lähtee ulos tai tekee jotain muuta sellaista, mistä ei oo sit toivottuja seurauksia. Vaikka jättää sen veden valumaan hanasta ja tulppa on kiinni tms. Mutta mitään kummempia varotoimia ei ole vielä tehty.
Ja en tiedä mistä tuo unissakävely meillä tulee, koska minä itte eikä myöskään mies ole koskaan kävelty unissamme.
Huh, teillä on monipuolista menoa! Noi yölliset keskustelut on taatusti viihdyttäviä.
PoistaMeillä jeesaa tosi paljon mun yökukkuminen kun olen vielä hereillä ja saan ohjattua tyypin takas sänkyyn, mut en ollut edes tulut ajatelleeksi mitään noita vesihanajuttuja. Jaiks.
Meillä laitettiin ulko-oveen ylimääräinen haka oven yläosaan, johon lapset eivät ylety. Tämä haka sitten yöksi kiinni, niin eivät pääse yöllä ulos. Vanhempi lapsista nimittäin kerran oli menossa unissaan keskellä yötä ulos, onneksi mies heräsi kolinaan...
VastaaPoistaTämä on hyvä vinkki, jos ei ole turvalukkoa!
PoistaKannattaa tosissaan laittaa ovi takalukkoon tai hakanen oven yläosaan. Mun sisko kerran heräsi rappukäytävässä. Alasti.
PoistaYövaloja tarpeeksi. Helpottaa myös unissakäveijä lasta, ettei kompuroi, mutta myös aikuista. Rankkoja ne ovat. Pahimpina aikoina patja lapsen sängyn viereen lattialle, että ehtii heti lapsen noustessa istumaan, rauhoittelemaan lasta, silittelemään takaisin sänkyyn. Ja jotta koko porukka saisi oikeasti nukuttua vähän laadukkaampaa unta. Ei tarvitse itsekään nukkua ihan niin koiran unta, kun kuulee heti, milloin tyyppi nousee istumaan.
VastaaPoistaÄitiypakkauksessa pitäisi tulla muutamat yövalot!
PoistaMeillä myös 7-vuotias unissakävelijä. Lähinnä hän käy öisin pissalla mitä mielenkiintoisemmissa paikoissa. Esim. leikkihellan päällä tai tuolilla :) Isänsä on kuulemma ollut lapsena niin villi öisin, että äitinsä oli jo kiikuttanut pojan psykiatrille. Edelleen mies puhuu unissaan. Että suvussa menee meilläkin.
VastaaPoistaAi kamala, teillä siis aika vahva sukulinja yöseikkailijoita!
PoistaJänskättää millainen yöhiippailija omasta lapsesta mahdollisesti vielä kehkeytyy, toistaiseksi on tyytynyt vain puhelemaan unissaan. Itse olen vaeltanut öisin (ihan yli 20-v asti varsinkin vieraissa paikoissa nukkuessa) onneksi ilman vakavia seuraamuksia, mutta sisko tuli pienenä rytinällä alas kerrossängyn yläpedistä kun "laski liukumäkeä" unissaan..
VastaaPoistaEih. Joissain lastensängyissä muuten on liukumäki. Olen ihmetellyt miksi. Nyt tiedän.
PoistaSiskoni käveli myös pienenä paljon unissaan, mutta ei loukannut itseään vaikka nukkuikin yläsängyssä, koska liikkui unissaan yhtä sujuvasti kuin hereillä. Ulko-ovea meillä ei saanut takalukkoon, joten pari kertaa hän meni vessaan pyrkiessään ulos. Onneksi vanhemmat ains heräsivät askeliin ja oven ääniin jahakivat karkulaisen sisälle. Eli oman perheen kokemuksella portaat ja kerrossängyn tikkaat eivät haahuilijaa haittaa, mutta ovet ja ikkunat kannattaa lukita huolella. Siskon kävelyreitti päätyi yleensä ennemmin tai myöhemmin vessaan, joten kun vessan ovi jätettiin auki ja valot päälle lenkkeily lyheni tavallisiksi vessareissuiksi.
VastaaPoistaNäitä ulos asti pakeneviahan on aika paljon! Joku exit-valo lattiaan sängyn ja vessan välille otetaan harkintaan...
PoistaOletko ajatellut, että oma suhtautumisesti lapsen tulevaan kouluun, voisi vaikuttaa merkittävästi myös lapsen suhtautumiseen? Ehkä lapsi ei stressaisi asiaa niin kovasti, jos se ei painaisi äitiäkään, tai ainakaan jos äiti ei näyttäisi omaa stressiään.
VastaaPoistaOlen ajatellut. En näytä stressiäni.
PoistaMun äiti viritti mun huoneen oven ulkopuolelle tuoleja ym. ansoja, joita siinä ei päiväsaikaan ollut, jotta olisi herännyt räminään jos lähden kävelemään yöllä. Tämä sen jälkeen kun olin kävellyt ulos lukitusta ulko-ovesta ja lähtenyt fillaroimaan naapuriin...
VastaaPoistaOlen sanaton. Unissaan fillarointia!
PoistaOlin mä siinä vaiheessa jo puoliksi hereillä, mutta aivan tokkurassa :)
PoistaHelkkarin pelottavaa tollanen autopilotti-meininki, kun näitä lukee! :-o
VastaaPoistaOlin muutama vuosi sitten parikymppisenä ystäväpariskunnallani kylässä. Nukuin olkkarin sohvalla ja heräsin kun aamukuudelta soi ovikello. Bestikseni poikaystävä siellä bokserisillaan pyrki takaisin sisälle, kun oli kävellyt unissaan rappuun.
No älä! Toisaalta olen ihan tyytyväinen että Skidi on toistaiseksi pysynyt ihan himassa.
PoistaMinä ja veljeni kuljeskelimme lapsena unissamme. Koska meillä oli yksikerroksinen talo, riitti että vanhemmat lisäsivät ulko-ovien yläreunaan säpin, joka laitettiin iltaisin kiinni. Tosin jompikumpi meistä oli kai etsiytynyt kylmiöön yöllä ja toinen etsinyt vanhempien yöpöydän laatikosta myrkkyä.
VastaaPoistaO_o o_O Kylmiöön. Myrkkyä. Nämä tapaukset jäänevät elämään.
PoistaEikä tämä välttämättä pääty lapsuuteen - minä olen haahuillut unissani ihan näin aikuisenakin. Kerran heräsin aamulla siihen, että sängystä puuttui peitot ja ihmettelin, että miksi mies on mennyt sohvalle nukkumaan (olenko taas kuorsannut? :) ja miksi se on ottanut myös mun peiton... Siellä sohvallahan ne peitot oli, mutta samalla muistin, että mies on työmatkalla Saksassa. Mun pyjamahousut löytyi saunasta.
VastaaPoistaLapsi nukkuu edelleen pinnasängyssä ja eniten tuossa isojen lasten sänky -asiassa mua jännittää juurikin tämä unissakävelyn periytyminen. Tuo edellämainittu ulko-oven yläreunaan asennettu hakanen on ainakin hyvä idea, parvekkeen oveen pitäisi kehittää jotain vastaavanlaista...
:D Mahtavaa miettiä mitä ihmettä sitä on oiekin ajatellut! Mä nukun onneksi aika sikeästi nykyään, mulla loppui teini-ikään haahuilu.
PoistaMulla oma kohtasia kokemuksia, mä olen vieraissa paikoissa alkanut vaeltamaan, kerran heilutin ulko-ovea ja huusin että tarviiko vielä tuulettaa... paikan emäntä mainasi saada jonkun kohtauksen kun luuli murtovarkaaksi... Mutta mulla ei ole loppunut nuo lapsuuteen vaan ei tästä montakaan vuotta ole aikaa kun lähdin entisen koirani kanssa ulos klo3.00 kauniina alku syksyn yönä... Muuten hyvä mut laskeuduin kahdet portaat ja yhden tienkin ylitin ja asuna pikkuhousut ja toppi.. Onneksi mun mies oli herännyt, ja tietää että sanotaan ettei nukkuvaa saa herättää, seurasi vaan minne menen ja etten satuta itseäni. Sen takia tämän tiedänkin, koska heräsin onnellisena omasta sängystäni enkä luonnollisesti muista tapahtuneesta mitään. Mä odotan että meidän poika olis seuraava manteliperiä, omaa samanlaisen mielikuvituksen ja luonteen kuin minä ;)
VastaaPoistaNäistä yölenkkeilytaipumuksista kannattaa siis kertoa siipalle hyvissä ajoin! Nukkuvan muuten saa ymmärtääkseni nykytietämyksellä jo herättää, mutta jos se ei ole tarpeellista niin ohjaus takas petin riittää.
PoistaMä olen kans pienempänä ollut yökävelijä ja mulla oli kerrossänky, jossa kirjoituspöytä alla. Joskus hereillä ollessa kikkailin kiiveten pöydän kautta ylös, mutta pääasiallisesti käytin portaita. Sain kuitenkin kuulla, että lähes aina unissakävelyni paluureitti oli pöydän kautta sänkyyn. Mulla oli siis lähinnä valojen päälle sytyttelyä ja sohvatyynyjen keoksi kasaamista yms.
VastaaPoistaPerhetutulla pojalla oli kuitenkin ollut vähän noloa, kun riparilla oli herännyt kuraisissa sukissa sängystään. Tyypillä oli tapana nukkua sukat jalassa...
Hei. Meidän tyttö käveli unissaan ja oli ilmeisesti tulossa vanhempien makuuhuoneeseen. Erehtyi ovesta ja putosi kellarinrappuset. Putosi pehmeästi ja onneksi tuli vain muutama mustelma. Olihan se hirveää herätä siihen kolinaan. Lapsi itki myös hysteerisesti. Muutoin unissaan touhuili ja näperteli. Kannattaa tehdä koti mahdollisimman turvalliseksi.
VastaaPoistaMiun mies puhuu unissaan, silloin kun on stressaantunut. Teksti on yleensä ihan järkevää, hän saattaa unissaan ohjeistaa työmiehiä (on työnjohtajana raksalla), pohtia henkilönostimen hydrauliletkun korjausta tai ravistella lakanoita, "koska niissä on betonia"... Tämä on nyt vielä aika mietoa, mutta muutaman kerran hän on myös pissannut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, kuten liinavaatekaappiin, pesukoneeseen, keittiön pöydän alle ja minun kenkääni... :) Tilanne on hirveä, sillä siinä vaiheessa kun havahdun tilanteeseen, vahinko on jo tapahtunut ja ei auta muuta kuin ohjata ukko takaisin sänkyynsä ja siivota paikat, sillä mieheni EI herää, vaikka häntä yrittäisi herätellä vaan on jopa aggressiivinen... Onneksi (koputtaa päätä) tätä ei ole ollut nyt pariin vuoteen ja toivon todella, että tilanne pysyisi stabiilina.
VastaaPoistaEräs miespuolinen ystäväni on taas oikeasti vaarallinen itselleen ja muille, sillä hän on mm. yrittänyt kuristaa vaimonsa unissaan ja lyönyt nyrkin peilistä läpi. Siihen on kuitenkin auttanut joku unilääke, sillä todettiin, että pikku riippuvuus jostain lääkkestä on pienempi paha kuin väkivaltaisuus itseä ja muita kohtaan...
Koulujutusta olis kiva kuulla lisää, jos on jotan kerrottavaa. Menikö valitus läpi? Kumpaan kouluun lapsi menee?
VastaaPoistaVeli puhui pienenä unissaan ja aviovaimon mukaan keskustelee vieläkin varsin sujuvasti, vaikka on aivan unten mailla.. :) Hän myös käveli pienenä paljon, nykyisin ei niinkään sitä harrasta. Veli on painellut mm. ulos, laittanut kahvinkeittimen päälle ja hellakin oli mennyt joskus. Onneksi isä oli sattunut heräämään. hän myös nukahteli aivan ihme paikkoihin, pää puurolautaselle jne. Kerran etsimme häntä vaikka mistä, kunnes löytyi kylpyhuoneesta isän saunatakin alta seisomassa aivan umpiunessa... :D oli (ja on edelleenkin) varsin aktiivinen ja touhukas persoona, joten kai ne sitten siirtyi ja jatkui unissa ne puuhat.. :D Mitään ratkaisuehdotusta ei valitettavasti ole.. :)
VastaaPoistaMun lapsuudenkodissa taisin olla ainut, joka nukkui yönsä hyvin. Isosisko sai kauhukohtauksia, joten äiti heräsi yleensä siihen, kun sisko kirkuu suoraa huutoa painajaisten kourissa. Siitä sitten tönii isän hereille, että mene nyt kattomaan, mikä siellä on hätänä (kun ääni on sellanen, että äiti itsekin on paniikissa, eikä kykene heti itse toimimaan). Pikkuveli taas höpötti ja seikkaili unissaan pitkin taloa, joskus uloskin ja vanhemmat heräsivät oven kolahdukseen jne... Aamupalapöydässä oli kiva sitten kuunnella keskustelua siitä, minkälainen yö on ollut, kun itse on vaan nukkunut sikeästi :D
VastaaPoistaNuo pikkuveljen yölliset seikkailut jatkuvat edelleen (nyt 30vee), esim. suojannut unissaan olohuoneen taulut vessapaperilla, kun "katosta on valunut maalia". Paljon on naurettu myös yhtä työreissua Euroopassa, kun tyyppi oli herännyt keskellä yötä bokserisillaan selittämästä jotain käsittämätöntä hotellin respassa.
Nyt oma poikani on 3-vuotta ja pieniä merkkejä on yöllisistä seikkailuista ilmassa. Välillä höpisee ties mitä ja välillä ampasee vauhdilla sängystä keittiöön päin, siinä vaiheessa yleensä ehdin perään. Että valitettavasti näyttäisi mun suvusta periytyvän (äitinikin muistaa lapsena öisin ollensa kova touhuamaan ja "järjestelemään" tavaroita, esim. sisarusten kenkiä), vaikka itselläni (tai miehelläni) ei taipumusta tuohon olekaan.
Mä oon kävellyt unissani muksuna vintin huteria tikkaitakin (mun huone siis oli tuolloin vintillä) alas useita kertoja ihan onnistuneesti eli tuskin se parvisänkykään sen vaarallisempi on. ;)
VastaaPoistaMeidän lapsi saa myös kauhukohtauksia .Huutaa äitiä ja tuijottaa tyhjyyteen hirvee hiki päällä. Ja kyllä, kohtaukset liittyy stressiin. Ne alkoivat kuin puskista eskarivuoden alussa. Ensin en tajunnut, että mitä tapahtuu, mutta sitten opin jo toimimaan oikein. Ja myöhemmin tajusin, että lapsella oli samantyyppisiä öisiä kohtauksia myös pienenä, pikkusisaruksen synnyttyä. Eli selvästi stressi laukaisee kohtauksen. Toisella lapsella toistaiseksi vain unissa puhumista.
VastaaPoista