16.4.2014

Koulupaikka lähtöruudusta

Tämä fiilis tänään. #espoo
Avautuminen. Ei saisi kirjoittaa vihaisena, joten nukuin yön yli. Ei auttanut. Olen edelleen vihainen, mahdollisesti vielä eilistä enemmän.

Eilen tuli nimittäin koulupaikkapäätös. Lähikouluksi osoitettiin ihan eri koulu kuin se, mihin haimme. 

Mikä vituttaa? Oppilaitos on varmasti ihan hyvä ja matkaa on kilsan verran.

Kyse on siitä, että tämä on eri koulu kuin se, minne menisi täysin autoton reitti.

Eri koulu kuin se, mihin kaikki muut saman eskariryhmän lapset menevät.
Eri koulu kuin se, mihin taloyhtiömme  (ja naapuritalojen) lapset ovat menneet.
Eri koulu kuin se, johon oli jo eskarin tiimoilta koulumatkan ja tilojen puolesta tutustuttu.
Eri koulu kuin se, joka on päiväkodin vieressä, jossa pikkusisko on ollut jo vuoden verran hoidossa.
Ja eri koulu kuin se, jonka tulevien oppilaiden vanhempien kanssa oli jo puhuttu yhteisistä iltapäivähoidoista.

Teimme vuosi sitten hoitopaikkamyllerryksen, jotta jatkumo kouluun olisi saumaton ja lapsia ei tarvitsisi roudata eri osoitteisiin. Nyt sitten kaikki logistiikka, harrastus-/iltapäiväkerho- ja päivähoitokuviot pitää miettiä uusiksi. Paitsi, että vanhempia vituttaa aloittaa taas lähtöruudusta, käy sääliksi erityisesti Skidiä. Hän se vasta lähtöruudusta aloittaakin.

Päätöspaperi oli kafkamainen.

Perusteluissa ylimmäisenä luki "mahdollisimman turvallinen koulumatka". 

Noh. Skidin paras kaveri naapuritalosta aloitti vuotta aiemmin hakemassamme koulussa juuri samasta syystä. Siksihän mekin haimme kouluun, jonne olisi vienyt se vuoden mittaan opittu, autoton koulumatka, pelkkää hiekkatietä omasta pihasta koululle asti. Tämä uusi matka edellyttää vilkkaasti liikennöidyn tien ylittämistä. Tien, josta olen avautunut jo aikaisemminkin. Paitsi vituttaa, myös pelottaa.

Todellinen perusteluhan on se, että lapsia oli tänä vuonna paljon - ikäluokkien koot tulevat ilmeisesti yllätyksenä koko ajan. Piti valita. Virkamies katsoi karttaa ja päätti, että juuri meidän osoitteestamme voi laittaa kulkemaan myös tähän toiseen kouluun. Ei hänen duuniinsa kuulu olla inhimillinen vaan toimia lain mukaan. Valintakriteereissä ei lue turvallisin mahdollinen vaan mahdollisimman turvallinen. Tai että sisaruksen hoitopaikka, sosiaalinen jatkumo eskarista ekalle ja vanhempien verkosto pitäisi myös huomioida.

Espoon kaupunki on itse muotoillut tavoitteekseen luoda turvallinen koulupolku esiopetuksesta peruskoulun loppuun asti. Oman kokemukseni valossa en ole ihan varma, mitä tämä tarkoittaa. Tekisipä mieli sanoa, että VMP.

84 kommenttia:

  1. Eikös noista päätöksistä saa valittaa? Muistan kun meille tuli koulupäätös (Helsingissä asutaan) ja siinä oli suunnilleen ekana liitteenä valituspaperi. Meidän vanhempien nimet oli ruudussa, joiden otsikko oli "asianosaiset" tai jotain muuta vastaavaa, ja koko paperi oli täynnä lakiviittauksia "sen ja sen lain ja pykälän perusteella..." :) Ihan kuin joku rikos olisi tapahtunut? :D

    Laita sinne valitus menemään, niin eiköhän sen koulun voi vielä muuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäys vielä edelliseen: http://www.hel.fi/hki/Opev/fi/Peruskoulut/Tervetuloa+kouluun/Usein_kysytyt

      "Olen tyytymätön saamaani lähikoulupäätökseen. Mitä voin tehdä asialle?

      Ensin kannattaa ottaa yhteyttä kyseisen koulun rehtoriin tai lähikoulupäätöksen tekijään eli aluepäällikköön. Päätöksestä on mahdollisuus valittaa Etelä-Suomen aluehallintovirastoon valitusajan kuluessa (14 vrk)."

      Poista
    2. Juu, toki selvitin jo valitustiet ja juttelin päättävien virkamiestenkin kanssa puhelimessa. En vain usko että asialle on tehtävissä mitään kun sitä kokonaiskuvaa ei katsota vaan toissijaisen koulumatkan *pituutta*.

      Poista
  2. Valita, valita, valita ja valita valittamasta päästyäsi! Se on oikeesti ainoa toimiva keino saada tyttö siihen kouluun mihin haitte. Kerrot kaikki noi perustelut miljoonaan kertaan ja jokaiselle virkamiehelle, ne viimeistään kyllästyy siihen valittamiseen ja jo sen takia saatte siirron siihen no1 kouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun kriteerit ovat mitkä ovat, valitukset tuskin menevät läpi. Lapsia on alueella liikaa ja pääperiaate on, että tilat eivät jousta vaan ihmiset.

      Poista
    2. Mulla kävi yläasteella niin, että meidän luokka jaettiin kahtia suuren kokonsa takia. Olin ainoa meidän kaveripiiristä ja asuinalueen lapsista, joka sijoitettiin sille toiselle luokalle, muut pääsivät samaan (Jako tehtiin sukunimen perusteella).
      Meidän äiti aloitti soittorumban ja vetosi kaikkiin mahdollisiin syihin, siitä oli apua, koska pitkän taistelun jälkeen sain vaihtaa sille luokalle jossa ystäväni olivat.
      Eli älä luovu toivosta vaan jatka valittamista ja vetoa kaikkeen mitä keksit!

      Poista
  3. Suosittelen valitusrumban aloittamista heti! Kirjoita myös sähköpostia epävirallisemmassa hengessä jokaikiselle virkaihmiselle. Onnistut, kun et anna periksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rumba on aloitettu ja kaikkien mahdollisten henkilöiden kanssa juteltu ja meilattu. Siitä tämä tappiomieliala lähinnä johtuukin.

      Poista
  4. Tee toissijainen koulupaikkahakemus suoraan sen toivekoulun reksille. Mutta muista, että jos koulupaikka vapautuu ja otatte sen vastaan, pikkusisko ei pääse samaan kouluun sisarusperusteella koska esikoinen ei ole kaupungin osoittamassa lähikoulussa. Eli on mahdollista, että tulevaisuudessa sisarukset menevät eri kouluihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tein. Mutta tosiaan tuo sisaruspointti on aika paha. En oikein tiedä mitä tässä kannattaisi tehdä.

      Poista
  5. "Virkamies katsoi karttaa ja päätti, että juuri meidän osoitteestamme voi laittaa kulkemaan myös tähän toiseen kouluun. Ei hänen duuniinsa kuulu olla inhimillinen"

    Epäilemättä tämäkin viiva karttaan on tosiaan vedetty demonisen naurun saattelemana. Eikä siksi, että jostain muualta olisi tullut vielä pidempi koulumatka toiseen kouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öh, kiitos rakentavasta ja empaattisesta kommentista. Jos luet etsktin uudelleen niin tajuat ehkä pointin.

      Poista
  6. On aika kätevää, että kouluissa luokat ovat järkevän kokoisia ja niille on osoittaa luokkatila. Pitkällä tähtäimellä siitä on etua kaikille.

    Jos mentäisiin silkan yksilöllisen valinnanvapauden tahtiin, jossakin koulussa oli ekaluokilla 13 oppilasta, toisella 30 tai jossakin koulussa opiskeltaisiin siivouskomeroissa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tästä eri mieltä siinä suhteessa, että koulujen pitäisi vastata asukasmääriä eli kysyntää. Jos oppilaita on paljon, luokkia pitäisi olla monta. On paljon fiksumpaa laittaa joustamaan tilat kuin ihmiset.

      Poista
    2. Millä tavalla tilat käytännössä joustaisivat?
      Siirreltäisiinkö henkilökuntaa vuosittain koulusta toiseen oppilasmäärän mukaan?
      Mahdollistaisiko tämä malli sen, että alkaa syntyä haluttuja ja hyljeksittyjä kouluja? Ja olisiko se toivottava kehityssuunta?

      Poista
  7. Koulu pettymyksiä on liikkeellä. Meidän neiti kyllä pääsi juuri siihen kouluun, johon häntä haimme. Koulu sijaitsee korttelin päässä meistä. Vain yksi iso tienylitys.
    Viime kuussa ilmoitettiin että kyseinen koulu säästösyistä lakkautetaan syksyllä 2015. Poru pääsi, ei lapselta vaan vanhemmilta. Tulevat kouluvaihtoehdot vaativat monta vaarallista, ei liikennevalollista risteystä. :-(
    Onneksi ensimmäisen luokan saa olla tuossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Harmin paikka! Siirtyvätkö kaikki kuitenkin samaan kouluun eli onko matkalle seuraa?

      Poista
    2. Järkyttävää! Ei voi tosiaan koulun jatkumisiin aina luottaa.
      Esikoinen joutui kerran alakoulua vaihtamaan ihan oman muuton vuoksi, mutta itse koulurakennukset ovat olleet jämerää 30-luvun tekoa.
      Mm. 70-luvulla rakennettu naapurikoulu kävi homesaneeraukset jo läpi =(
      Keskimmäinen aloittaa syksyllä koulun. Koulu on 100 metrin päässä, vain 1 kävelytie ylitettävänä!
      Muutimme jo vuosi sitten, ihan vain siksi , että päiväkoti ja koulu olisivat ihan pihapiirissä. Sillä on SUURI merkitys!

      Nadja

      Poista
  8. Ymmärrän ensiharmituksen, mutta onko tuo _oikeasti_ noin kamalaa? Mitä väliä sillä on, missä koulu on suhteessa pikkusiskon päivähoitoon? Kuljetetaanko lapset nykyään kouluun, eli onko koululainenkin mukana tuossa roudausrumbassa? Hoitopaikkamyllerrys on teiltä tietysti hienoa ennakointia - mutta jos kerran koulupaikkaa haetaan, niin miksi olette olleet siinä uskossa että lapsi pääsee juuri sinne mikä on ykkösvaihtoehto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä monia pieniä koululaisia kuljetetaan kouluun vanhempien toimesta, jos koulumatka on turvaton (esim. hankalia tien ylityksiä). Meillä ollaan koko vuosi toimittu niin, että mies saattelee lapsen aamulla koululle (joka on onneksi vain n. 300 metrin päässä, mutta vilkkaasti liikennöidyn tien toisella puolella) ja minä töistä tullessa ajan koulun kautta ja otan lapsen iltapäiväkerhosta mukaan.
      Tottakai tämä kuvio on hankalampi kuin ennen, kun haki kaksi lasta samasta päiväkodista. Mutta aiomme jatkaa tätä käytäntöä ihan niin kauan kuin se meistä tuntuu tarpeelliselta. Oman järjen ja olosuhteiden mukaan toimitaan...

      Poista
    2. Kyllä se koko paketin kasaaminen alusta asti on juuri niin kamalaa. Ekaluokkalaista pitää varsinkin uudella matkalla opastaa kädestä pitäen (vähintään sen risteyksen yli). Meidän perheen arki on tähän asti toiminut niin, että lapset viedään ja noudetaan samasta paikasta ja nytkin on välillä hoppu - en siis näe oikein muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa kuopus lähemmäksi koulua. Tulevan koulun ja päiväkodin välillä on kaksi kilsaa joten ihan hujauksessa haku kahdesta paikkaa ei suju.

      Tämä on kuulemma ensimmäinen vuosi kun kaikki eivät eskarista pääse viereiseen kouluun. Enkä tiennyt että eskarin ja peruskoulun välillä ei tosiaan ole mitään jatkumoa.

      Poista
    3. Meidän alueella (Länsi-helsinki) oli ihan suora ja suunniteltu jatkumo eskareista lähikoulun kahteen eri toimipisteeseen, luokkaa ei tiennyt mutta toimipaikasta saattoi olla kokolailla varma ja tutustumiset käytiin juuri niihin toimipisteisiin joihin ko eskariryhmä oli jatkamassa.

      Jos vaihto ei nyt ennakkoon onnistu niin voihan sitä koulua koittaa vaihtaa lukuvuoden alussakin, voi olla että on jopa helpompaa kun pystyy puhumaan suoraan asianosaisille (luokkien opettajat+rehtorit yms..) Uskoisin että teillä on hyvinkin riittävät sosiaaliset perusteet vaihdolle.

      Poista
    4. Mä en mitenkään voinut tajuta, että tässä ei ole jatkumoa: koulussa on n 50 aloituspaikkaa ja tässä eskarissa 22 lasta. Jostain muualta siis tulee kovaa tunkua tähän kouluun. Tuskin se lasten määrä tästä vähenee ellei jostain mystisesti ilmaannu uutta ala-astetta. :(

      Poista
  9. Voi Skidi parkaa, hänellä se suurin sopeutuminen on edessä; yksin uuteen luokkaan meno, jossa ei ole ketään tuttuja (?) on aika kova pala, isommallekin lapselle. Muuton myötä lapsi ehkä osaisi tällaiseen asennoitua kun muutokselle olisi selkeä syy, mutta tässä kohtaa se varmaan tuntuu lähinnä pelottavalta. Onneksi lapset tottuu nopeasti ja uusia kavereita löytyy varmasti pian. Mutta ei kaikkein mukavin alku koulutielle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei tunneta ketään. Tyyppi on ollut niin innoissaan kouluun menosta - varsinkin kun se pihan paras kaveri on tokalla samassa koulussa. Nyt sit pitäis keksiä joku markkinointikeino tähän uuteen kouluun.

      Oi miksi koulupaikkaa ei varata samalla kuin eskaripaikkaa - en voi käsittää.

      Poista
    2. Toinen on varhaiskasvatusta, toinen perusopetusta. Meillä ollaan siirtymässä siihen, että eskarista olisi suora jatkumo kouluun. Eräs äiti sanoi, että tuntuu siltä kuin koulu alkaisi vuotta aikaisemmin, kun tuli vaihto tutusta päiväkodista toisen päiväkodin yhteydessä olevaan eskariin, mistä sitten jatketaan (toivon mukaan) kouluun.

      Me asumme niin, että tuleva koulu on selviö, mutta pelkään pahaa, että meillä on vuoden päästä vähän vastaavanlainen tilanne: päiväkotikaverit jäävät, kun eskari onkin toisen meitä aavistuksen verran lähemmän päiväkodin yhteydessä.

      Poista
    3. Joo, jossain vaiheessa toi myllerrys yleensä tulee. Onko nähtävissä että edes joku ryhmästä tulisi mukaan?

      Meillä siirryttiin siis viime vuonna samasta perhepäivähoitoryhmästä eskariin ja päiväkotiin ja ajateltiin että muutos olisi nyt sitten kaikkien osalta kerralla hoidettu. Vaan ei.

      Poista
    4. Meillä alueella 2 koulua, emme hakeneet esikoista lähikouluun vaan siihen toiseen. Hakuvaiheessa käskivät mainita kaveriperusteet ja jatkumon eskariryhmästä. Myös ekaluokan opettajalle oli iso etu kun lapset tunsivat toisensa valmiiksi. Ilokseni voin sanoa, että tämä asia on toiminut alueella vaikka muita huonoja päätöksiä on alueelle tehtykin(mm.lakkautettu yksi päiväkoti). (Hki itä)

      Poista
    5. Ei mitään käsitystä vielä tässä vaiheessa. Olen kyllä sillä lailla nykytilanteeseen tyytyväinen (lapsella lähimmät kaverit säilyneet jo useamman vuoden eikä kesän aikana ole tulossa muutoksia), että esikoisella vaihtuivat (ihan yhdessä ja samassa päiväkodissa) lto ja kaverit vuosittain. Kun kysyin päiväkodin johtajalta, miten tämä voi mennä näin, hän sanoi, ettei yhtään seuraa yksittäisten lasten kohdalla, miten nämä asiat menevät. Työntekijöille taas tuntui riittävän, että suurimmalla osalla lapsista kaverit säilyivät. "Aina joku jää väliinputoajaksi" ei paljon lohduta, jos se joku on oma lapsi.

      Poista
  10. Sympatiat! Yhdyn edellisiin kirjoittajiin - puhelin käteen ja vaikka itkua tihrustamaan. Onhan toi nyt ihan arsesta, että yksi jätetään joukosta pois. Vaikka ihan varmasti uusia kavereita löytyy toisestakin koulusta. Mutta silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No katsotaan kuinka käy. Verkot on vesillä, mutta ei ole kovin optimistinen olo.

      Poista
    2. Eihän tämä kamalan konkreettista apua ole, mutta pidän peukkuja! Jotenkin tuntuu, että jos sä et saa järjestettyä, niin sitten ei kukaan saa.

      Poista
    3. Kiitos. :) Tosin olis kiva jos tää kouluhomma ei olisi mikään vanhempien valitus-talentshow...

      Poista
  11. Hei! Helsingissä koulurajat on aika selviä ja esim me asumme sillain hassusti että meidän lapsilla ei ole oikeutta lähikouluun vaan meidän tieltä ohjataan kauemmaksi. No tietty haimme lähikouluun, jonne ei päästy ja koska ei haettu ensisijaisesti lähikouluun, ei lapsemme päässyt sinnekään. Nyt napero ohjattiin kouluun 2,5 kilometrin päähän. Olin aluksi ihan ärsytyksen vallassa, mutta sitten tajuttiin ottaa miehen kanssa positiivinen vaihde. Meidän positiivisuus tarttui lapseen ja nyt tyyppi on ihan innoissaan menossa uuteen kouluun, josta ei siis tunne ketään etukäteen. Saapahan uusia kavereita! (en mäkään tuntenut ketään aikoinaan mun koulusta etukäteen). Käytiin myös katsomassa uutta koulua joka on oikein kivan oloinen paikka. Sisaruksen päikkärin ja koulun välillä siis meillä nyt 4,5 kilsaa, mutta jotenkin ajateltiin asia junailla. Koululaiset liikkuvat varmaankin alun jälkeen aika itsenäisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa ei lähde nyt minkäänlaista positiivista vaihdetta - mua ei yhtään lohduta että jotenkin asiat järjestyy, sillä kyseessä on joka tapauksessa selkeä huononnus tähän tilanteeseen.

      Poista
    2. Mutta jos asia ei vaan muutu eikä toivekouluun ole pääsyä, asenteen muutos on ainoa järkevä vaihtoehto kaikkien hyvinvoinnin kannalta.

      En jaa sitä yleistä huolta, että lapsen pitäisi saada mennä samojen kavereiden kanssa päiväkodista lukioon. Lapsethan muodostavat nopeasti uusia ystävyyssuhteita. Samat sisäänpäin käpertyneet ympyrät päiväkodista lukioon asti voivat olla jopa ahdistavia. Kotihoidossa olleet tulevat kouluun joka tapauksessa ilman päiväkotituttavia. On myös edelleen perheitä, joissa muutetaan työn perässä paikkakunnalta tai jopa maasta toiseen niin, että uudessa koulussa joutuu aloittamaan jopa kesken lukukauden. Yleensä tilanteista selvitään hyvin, lapset saavat kavereita ja kehittävät sosiaalisia taitoja. Tulevat ehkä jopa rohkeammiksi kuin turvallisuushakuisesti aina samojen ihmisten kanssa seurustelevat ikätoverit. (Mielestäni Suomeen ei tarvita enää yhtään uutta ennakkoluuloista ja vieraita ihmisiä pelkäävää kansalaista!)

      Eikä sekään pidemmän päälle ole ongelma, että matka tähän toiseen kouluun on pidempi ja vaarallisempi. Matka ei ole sentään kymmeniä kilometrejä eikä tilanne ole ikuisesti sama: lapsi kasvaa ja kehittyy ja oppii kulkemaan kaikenlaisia matkoja itse.

      Ja jos koulu on eri kuin koko taloyhtiön väellä, ei kai se nyt sentään tarkoita sitä että taloyhtiön lapset alkavat syrjiä eri koulussa olevaa? Luulen, että pihaleikit toimivat ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, ja sitä paitsi lapsen ystävyyssuhteiden määrä on sitten suurempi kuin niillä, joilla piha- ja koulukaverit ovat samoja.

      Ja sitten ovat tietenkin ne pettymykset: niiltä ei ole suojassa kukaan tässä maailmassa, eivät lapset eivätkä aikuiset. Tässä olisi tuhannen taalan paikka näyttää lapselle, miten vaikeudet käännetään voitoksi. Sen jälkeen lapsi on monta askelta vahvemmalla portaalla tulevaa elämää ajatellen.

      Poista
    3. Juu, varmasti on pakko vääntää naama hymyyn vaikka väkisin jos valitukset eivät mene läpi. Mutta olen täysin eri mieltä tuosta ystävyysasetelmasta: kaikki lapset eivät tosiaan muodosta nopeasti ystävyyssuhteita, onneksi meillä sattuu asumaan lapsi joka todennäköisesti "pärjää". Pärjääminen on vaan musta vähän 50-lukulainen tavoite.

      Poista
  12. siis ei haettu ensisijaisesti "viralliseen" lähikouluun vaan siihen, joka on oikeasti meidän lähellä/kaupunginosassa ja jonka alueeseen lapsemme eskari kuuluu.

    VastaaPoista
  13. Voi itku. Onpa tosi kurjaa. Erityisen kurjaa näissä on se, että yritäppä lapselle tosiaan markkinoida se kuvio hyvänä, kun itse on sitä mieltä että persiilleen meni.

    Toi olisi niin oiva juttu, mitä ylempänä kirjoitit, että eskarin ja koulupaikan voisi lyödä siinä eskarivaiheessa jo lukkoon. Meidän kunnassa, jossa eskari on jopa järjestetty koulun yhteydessä (mistä en kyllä pidä ensinkään) voi silti käydä niin, että se koulu ei alakaan siinä koulussa, jossa käytiin eskaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä veikkaan (ja toivon) että näitä mietitään siinä vaiheessa kun esiopetus muuttuu pakolliseksi. Tässäkin tapauksessa siis eskari ja koulu ovat 50 m päässä toisistaan.

      Poista
  14. Voi ei :( Meidänkin poikasen päiväkodista lähti syksyllä uuteen päiväkotiin pari pojan hyvää kaveria sen takia, että oltais sitten eskarin ja tulevan koulun lähellä ja saatais valmiiksi kavereita. No, minä päätin, että meidän jannu jatkaa koko päiväkotiajan tuossa tutussa päväkodissa, eskarista viis. Kyllä sieltä sitten kavereita löytyy. Ilmeisesti ihan hyvä päätös, niin ei ainakaan tule MONTAA myllerrystä pienelle.

    Tosi ikävää, että teille kävi noin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä enemmän tätä mietin, sitä enemmän ihmettelen miksi juuri koulumatkan pituus on se tärkein kriteeri. Suhtaudutaanko lapsen sosiaalisten suhteiden merkitykseen vähätellen? Toisaalta jos painotus on matkassa, eikö turvallisuus ole tärkeämpi kuin pituus. Ja miksi päivähoidossa otetaan huomioon sisarus, mutta ei enää koulussa? Omituista.

      Poista
    2. Lasten sosiaalisia suhteita ei pidetä paskankaan arvoisina. Jos vanhemmilla ei ole teräviä kynsiä ja pahaa luonnetta niin pikkuihmisten kaverisuhteiden yli kävellään täysin huoletta. Itse muutin 90-luvun ensimetreillä uuteen paikkaan eskari-ikäisenä ja kaveripiiri meni uusiksi. Kouluun menon yhteydessä papereissa kysyttiin onko toiveita kavereista, jotka haluaisi samalle luokalle. Minä en ollut sellainen 'pärjäävä ja sosiaalinen' ja käytännössä olin eskarista saanut yhden (1) kaverin jonka kanssa samalle luokalle pääsyä sitten toivoin. Arvatkaapa vaan, olinko sitten samalla luokalla?

      No en.

      Siinä vaiheessa äitini oli soittanut koulun rehtorille ja kysynyt, että miksi näitä kyselyjä edes tehdään jos niitä ei oteta huomioon. Vastauksena oli että eiköhän niitä kavereita sieltä toiseltakin luokalta löydy ja hirveä litania erilaisia hienoja lässytyksiä siitä miksi näin on parempi. Äiti ei kuitenkaan antanut periksi ja pääsimme samalle luokalle, ilmeisesti mitään oikeaa syytä menettelylle ei edes ollut, näin oli vaan päässyt käymään.

      Oman lapseni kanssa oli vähän samaa tunnelmaa ilmassa kun luokan sisäisiä ryhmiä jaettiin kolmannella. Tenava joutui eri ryhmään kuin kukaan toinen hänen eskarikavereistaan, voisi kauniisti muotoillen sanoa että sillä on hiukan tuhoisa vaikutus lasten kaverisuhteisiin jos koulupäivät loppuu eri aikaan. Oli hemmetin hankala saada opettaja ymmärtämään, että ne yhdeksänvuotiaat ei istu tuntia siellä pihalla odottamassa yhtä kaveria. Että ei tuon ikäiset vielä toimi sillä tavalla. Tilanteen piti mennä siihen pisteeseen että mukula oireili jo lievällä kouluvihamielisyydellä ennen kuin _luokan sisäinen ryhmän vaihtaminen_ onnistui. Sen jälkeen alkoi taas läksyt ja kouluunmeno sujua entiseen malliin...

      Poista
  15. Ymmärrän vitutuksen täysin. Varsinkin, kun ehkä arvaan mistä tien ylityksestä puhut, kun asun samoilla hoodeilla :) Useinhan lapsiperheet valitsee asuinpaikkansa kouluja silmällä pitäen, joten ottaahan se päästä, jos ei pääsekään siihen kouluun, johon olis just esim. se turvallinen kävelymatka tai muuten helppo yksinkin kulkea.

    Tuosta kaveripuolesta sen sijaan en ehkä olis niin huolissani. Välillä havahdun näitä juttuja ja omia lapsia miettiessä siihen, että itse olen lapsena muuttanut monen monta kertaa maasta toiseen. Vaikka kuviot on aina mennyt uusiksi, ei niihin lapsena niin kiinnittänyt huomiota. Kavereita löytyi aina. Tietty tylsää, jos on tosiaan porukan ainoa, joka menee eri paikkaan kuin muut. Toisaalta eka luokalla uusia kavereita tulee joka tapauksessa ja reviiri laajenee.

    Toivottavasti sisko aikanaan kuitenkin menee sit samaan kouluun, ettei tässä välissä vedetä jotain rajavetoja uusiks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kyseessä on Kalevalantien ylitys. :) Siinähän on kolme tienylitysvaihtoehtoa, joista kaksi on vaarallisia ja kolmannessa taas kolmet valot ennen kuin pääsee yli. Neljä vuotta vein kersoja sen tien yli ja joka viikko meinasin jäädä auton alle pariin kertaan.

      Joo, on totta että lapset on joustavia ja tottuu kyllä järjestelyihin. Se on tämä pätkätyö-yrittäjä-yrittäjä-muusikko aikuisten elämä, joka kaipaisi stabiiliutta ja jatkumoa!

      Poista
  16. No voi ei! Onko tuossa tilanteessa mitään mahdollisuutta saada valitusta läpi? Enkä voi tajuta, miten ison tien ylittävä reitti voisi olla turvallisin, kun kerran autotonkin reitti olisi olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän noissa perusteluissa mitään järkeä ollutkaan. En tiedä yhtään miten nämä kaksi polkua (valitus & toissijaisen koulupaikan haku) etenevät.

      Poista
    2. Kokeile toissijaista halua. Siinä voi onnistaa, jos joku ei olekaan tulossa tuohon kouluun. Jos toissijaisia hakijoita on enemmän, niin sitten reksi mittaa vaan koulumatkan pituutta ja ottaa sen joka asuu lähimpänä. Näin yksinkertaista se on, ei siinä muita perusteita käytetä.
      Valittaa ei kannata, yleensä ei mene läpi ja homma vaan venyy pitkälle kesään. Meille sanottiin aikoinaan Espoon kouluinfossa, että Espoossa ei ole turvattomia koulumatkoja kuin muutama Pohjois-Espoosta määritelty tie. Ne on tyyppiä maantie ilman piennarta. Kaikkialla muualla Espoossa koulmatkat on turvallisia eli esim ison kadun ylitttäminen ei tee koulutiestä turvatonta.

      Meillä kävi aikoinaan tuuri, saatiin eka siihen kouluun, johon haluttiin ja kaksi sitten seurasi sisarusperusteella perässä. Että se onneksi toimii, että saa sisarukset samaan kouluun.

      Tuo hyvä periaate koulupolusta ei käytännössä toteudu, koska koululuokkia ei mun kokemuksen mukaan mitenkään tunnuta suunnitteltavan eskariluokkien koon perusteella. Että esim voipi käydä niin, että koulussa on kolme eskariluokkaa, mutta tuleekin vaan kaks eka luokkaa...

      T. Kati

      Poista
    3. Ja jatkan vielä: luulen, että tuo koulumatkan pituus on otettu perusteeksi siksi, että se on yksiselitteinen. Se voidaan mitata. Kaikki muut selitykset on aina sitten virkamiehen arvioitavissa ja siinä tulee mukaan se inhimillinen tekijä, josta sitten poikii vaan lisää valituksia.

      Tsemppi, olen kuullut, että tossa toissijaisessa haussa itse asiassa saakin paikan. Ihmiset muuttaa, jollekin se koulu ei ollutkaan se eka toive jne...

      Poista
    4. Toissijainen haku on jo käynnissä ja siihen mä laitan toivon. Toki siitäkin palaveroivat pitkin kesää, joten hyvässä lykyssä se paikka voi irrota juuri ennen koulun alkua.

      Mä puhuin noista perusteista pitkään sekä aluehallintaviraston että aluepäällikön kanssa ja asiaa tosiaan katsotaan juuri pituudella. Se turvallisuus on sellainen default-lause vailla varsinaista syventymistä asiaan. Meidän taloyhtiöstä on kaikki muut lapset siellä toivekoulussa.

      Poista
    5. Tosi harmi juttu. Pidetään peukkuja, että vielä onnistuisi. Olisi mukava tietää, millä perusteella ne luokkamäärät aina päätetään. Ainakin meidän lähikoulussa ne tuntuu vaihtelevan vuodesta toiseen jotenkin summamutikassa. Kati

      Poista
  17. Me asutaan ihan pienessä kunnassa Turun seutuvilla. Mä olen myös lapsellisesti luullut, että eskarista on jatkumo sitten samaan kouluun, mutta kuulin muilta äideltä, että näin ei todellakaan ole. Lapsia viskataan eskariin ja sieltä ihan mihin kouluun sattuu. Esim. ekalle luokalle menevän sisar ei pääse saman koulun eskariin, vaan vanhemmat joutuvat pistämään ekaluokkalaisen kulkemaan keskenään heti koulumatkan, koska eskarilainen pitää kuljettaa autolla toiselle puolelle kuntaa ja aika ei riitä molempiin kuljetuksiin. Joten tein sitten sellaisen ratkaisun, että hain eskaripaikan yksityisestä päiväkodista, jonne sain myös kuopuksen ja mietin koulupaikan hakua sitten ensitalvena aikana. Ei ainakaan tarvitse pettyä, jos ei olisikaan päästy eskarista samaan kouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argh, mikäs peruste tuohon veivaukseen oli? Toivottavasti joku jossain miettii näitä asioita jos ja kun esiopetus tulee pakolliseksi. Silloinhan ei ole enää mitään syytä olla tekemättä kouluratkaisuja samana vuonna.

      Poista
  18. Tää on kyllä niin perseestä. Ja siis, on perseestä nekin asiat että lähikouluja suljetaan ja lapsia heitellään sinne tänne, mutta siinä ehkä lievennyksenä (jos niin voi ajatella) on, että kuitenkin on useampi samassa veneessä. Tällainen lapsen täysin mielivaltainen sijoitus _ainoana eskariryhmästään, josta ennenkin on siirrytty siihen toiseen kouluun (eli ette edes asu jossain 10km päässä ja jääräpäisenä halua kuitenkin siihen nimenomaiseen kouluun jostain ihmeen syystä) joka kuitenkin on teitä lähellä ja matka tosiaan turvallinen on kyllä täydellisen järkyttävää. Ei voi ymmärtää. Enmä osaisi minäkään olla positiivinen ollenkaan. Mäkään en tosin tuntenut ketään kun menin ekalle, mutta en mä tuntenut ketään muutakaan missään :D - olin perhepäivähoidossa ja mun kaveripiiri koostui vanhempien kavereiden lapsista ja serkuista ja vuotta nuoremmasta naapurin tytöstä, eli mulla ei ollut mitään viiteryhmää joka olisi siirtynyt kaikki samaan kouluun. Eli ihan eri tilanne. Jollekin lapselle tuo teidän tilanne voi olla tosi iso juttu psykologisesti (teidän tyttö toivottavasti pärjää kun on niin reipas). Ei hyvä, ei yhtään. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aloitin koulun myös ihan pystymetsästä (ilman eskaria). Ja juuri siksi olen ollut niin tyytyväinen että omalla kersalla on aivan eri mallilla koulutaidot - ei ehkä mene ihan hulinaksi ekat kuukaudet. :) Ja totta kai se pärjää ja saa uusia ystäviä. Ärsyttää vaan tää kun yrittää toimia kaiken logiikan ja järjen mukaan ennakoivasti niin se on yhtä tyhjän kanssa.

      Sekin muuten ottaa pannuun, että miksi siinä vaiheessa kun on päätetty että me emme saa sitä haluamaamme paikkaa, kukaan ei kysy kumpi näistä kahdesta muusta olisi parempi.

      Poista
  19. En ite ole espoolainen, mutta kuinka kuulen näitä juttuja erityisesti juuri Espoosta? Jo kolmella ystäväperheellä on ollut sama kuvio päällä. Eikä mulla espoolaisia perhetuttuja nyt rajattomasti ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaikilla siis tänä vuonna koulunaloitus kyseessä niin varmaan se suuri lapsimäärä vaikuttaa. Tosin en tiedä, miksi se tulee kaupungille aina yllätyksenä. Näihinhän voisi halutessaan varautua esimerkiksi niitä lisäluokkia tarjoamalla.

      Poista
  20. "Ongelmahan" on, että teillä on asiat päiväkoti-wise helvetin hyvin tällä hetkellä... Paljon ei tarvitse tapahtua, että tulee huononnus tilanteeseen. Teillä molemmat on saaneet nauttia hyvän perhepäivähoitajan pienryhmähoidosta pieninä, vanhemmat on saaneet nauttia lyhyestä matkasta, sen jälkeenkin on järjestynyt eskari + päivähoito vierekkäin ja taaskin inhimillisen matkan päästä - totta kai tämä on huononnus, mutta niinhän se vain on, että päiväkoti- ja koulupaikat on aika luojan lykky -meininkiä, ei voi tosiaan tietää mitä tuleman pitää. Ei sekään ole kivaa, että 1v:lle ainoa järkevän matkan päässä oleva hoitopaikka, mistä siis saa paikan, on 120 lapsen päiväkoti, jossa on kaksi 16 lapsen alle 3v ryhmää. Ahdistaa niin maan pirusti, mutta ei voi mitään, jos päivähoitoa halajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä tähän lisäys, että ko. päiväkodissa on viimeiset 3 vuotta ollut yksi kahdeksan lapsen 1-2 vuotiaiden ryhmä - ihana juttu, mutta se taas sitten jyrätään nyt, kun eskarilaisia on niin paljon, niin pikkuiset lykätään suurryhmiin, jotta eskareille on tilaa. Ja ystävän lasten päiväkodista sitten taas juuri nyt lopetetaan eskariryhmä, kun pikkuveli olisi aloittamassa siellä ja isoveli siirtymässä eskariin eikä tietenkään voida sanoa, että pääsevätkö sitten taas samaan paikkaan eli sinne, missä isoveli aloittaa eskarissa - puhumattakaan tässä kuviossa mitään siitä, että minne kouluun kukakin menee ja pääsee. Tämä taas sitten Helsingissä...

      Poista
    2. Joo just näin! Nähtiin paljon vaivaa ja tehtiin ikävä kompromissi kersojen hoidon ja eskarin suhteen viime syksynä kun kuopukselle olis ollut hyvä jatkaa pienessä perhepäivähoitoryhmässä, mutta tultiin siihen tulokseen että se jatkumo eskarista kouluun on tärkeämpi... Noh, se siitä sitten + että nyt täytyy miettiä toi hoitopaikkakuvio uudelleen.

      Tuli mieleen, että tästä varhaiskasvatuksesta puuttuu paikkakohtainen suunnitelmallisuus kokonaan. Että miten lapsen hoito (kun sen aika on) etenee ryhmästä toiseen. Jos vanhempien toiveet ja vapaat paikat olisivat ajantasaisesti nähtävillä jossain tietojärjestelmässä eikö olisi paljon helpompi suunnitella palveluja. Täytyykin puhua tästä.

      Poista
  21. Rehtoriin vaan yhteys sinne kouluun, jonne lapsen haluatte, meillä ainakin pari vuotta takaperin asia järjestyi näin (Helsingissä)

    VastaaPoista
  22. mä olin tämän tilanteen edessä keväällä 2009, kun esikoiselle osoitettiin linnuntietä lähin koulu - se, johon kukaan eskarikaveri ei mennyt ja joka kyllä näkyy ikkunasta mutta vilkkaasti liikennöidyn tien yli. aloin täristä, purskahdin itkuun - ja marssin suoraa päätä, takki päällä tietokoneelle kirjoittamaan hakemuksen siihen haluamaamme kouluun. perustelin eskariryhmällä, jatkuvuudella ja meidän vanhempien vuoden takaisella avioerolla. lapsen isä soitti rehtorille ja kertoi kertoi huolensa koulukiusaamistaustansa takia, minä meilailin koulupsykologin kanssa. kun koulupäätös tuli, purskahdin itkuun - ilosta, koska esikoinen pääsi toivekouluun.

    kehotan siis miettimään lapsen kannalta tarkoituksenmukaiset perusteet ja ilmaisemaan ne hakemuksessa, reksiin otitkin jo yhteyttä. mä olen itse julkishallinnon juristi, joten valittamisjudut onnistuvat hyvin mutta ei ne teillekään takuulla hankalia ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävipä teille hyvin! Mä en jotenkin haluaisi että vanhempien pitäisi tällaisista asioista taistella, koska jos hommat ratkaistaan valittamisinnon ja -kyvykkyyden kautta siinä perheet asetetaan hyvin epätasa-arvoiseen asemaan. Kun kaikki aina puhuu siitä lapsen edusta, niin eikö selkeät säännönmukaisuudet lapsen ehdoilla juuri sitä olisi.

      Poista
  23. sano vaan ja sano kuule kovaan ääneen niin voitte hyvällä tuurilla vielä saada vaihdettua sitä koulupaikkaa!

    VastaaPoista
  24. Meille kävi sama juttu, ekaluokkalainen heitettiin kauempana olevaan kouluun, johon turvattomampi koulumatka kuin sinne mihin haettiin. Itse koululainen toipui takaiskusta nopeasti, mutta itse en kyllä enää jaksa kuunnella mitään lässytystä siitä, miten Espoo pyrkii vähentämään yksityisautoilua kun nämä päätökset systemaattisesti tekevät autottomasta elämästä mahdotonta. Esim. myös neuvolat on nykyään niin kaukana, että sinne on mahdotonta kävellä ja bussien kyytiin ei kaikkien halukkaiden lastenvaunut mahdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä täysin samaa mieltä. Espoo ei tosiaan tue autotonta elämää. Montako kertaa mäkin oon kiroillut pysäkillä, kun ei mahduttu bussin kyytiin rattaiden kanssa. Nää massiiviset tarhat on myös mulle pieni mysteeri, onko kukaan miettinyt sitä liikennevirtaa minkä päiväkoti tuo? Kun pienenkin päiväkodin parkkis on tukossa aamuisin, niin näille 150 lapsen päiväkodeille pitää varmaan rakentaa oma liittymä ja parkkihalli... Ja lähikouluja lopetetaan. Miksi lastenkin pitää istua samoissa ruuhkissa aikuisten kanssa?

      Poista
  25. Kuunneltuani omakohtaisesti kunnalta -ei Espoo- ei oota päivähoitopaikkojen suhteen, hirvittää jo etukäteen miten eskarin ja koulun kanssa käy parin vuoden päästä. Meille ei pystytty osoittamaan _mistään_ kunnalliselta puolelta hoitopaikkaa kun hoidontarve alkaa 28.4. Ei perhepäivähoitajia, ei päiväkotipaikkoja, ei mitään, tai no, olisin voinut viedä lapset eri päiväkoteihin eri puolille kaupunkia... Haimme ja saimme paikan yksityiseltä, automatkan päästä. Jos lapset viihtyy, sinne ne myös saa jäädä vaikka kunnallisesta, kävelymatkan päässä olevasta pk:sta on paikat luvattu 4.8 alkaen. Pisti meinaan kiehumaan aika huolella, kun molemmista lähipäiväkodeista myydään ei oota, keskustan kahdesta ei oota ja toisella puolella kaupunkia olevista olisi löytynyt 1 paikka kummastakin. Kesän sulkuaikojen puitteissa olis vielä kesäkuu oltu "jossain muualla, ei vielä tietoa missä". Että voipi olla kun eskariin tohon tien toiselle puolelle haetaan (koulu tulee samaan rakennukseen) ja paikka ei irtoakaan, äänestän siinä kohtaa jaloillani ja muutan muualle. Tälle meidän aluelle on suunniteltu 5 000 ihmisen taajamaa, on omakotitaloa, rivaria ja kerrostaloa. Jostain syystä päättäjille on tullut yllätyksenä, että alueella asuu niitä lapsiakin. Päiväkoti on alusta asti ollu alimitoitettu ja veikkaan, että samoin käy eskarille ja peruskoululle, jotka tosiaan nyt on rakenteilla. Tonttia ostaessa toki meille luvattiin, että päiväkoti, eskari, koulu, leikkipuistot (ei vieläkään ole rakennettu, ei edes rakenteilla) jne. on siinä kävelymatkan päässä. Ei paljon lämmitä kun ne kävelymatkan päässä olevat on täynnä eikä meillä yhden auton omistajilla ole mahdollisuutta kuskata muksuja toiselle puolen kaupunkia, julkinen liikenne kun täällä loistaa poissaolollaan. Sen verran siis varmaan vituttaisi sun housuissas, että todennäkösesti ilmottasin skidin menevän siihen lähikouluun tai ei mihinkään, piste.

    VastaaPoista
  26. Kannattaa valittaa päätöksestä! Itse aikoinani valitin kun tyttäreni ei päässyt lähikouluun ja rehtori oli luokkakokoja tasatakseen siirtänyt sen kadun lapset kauemmaksi kouluun. Valitin ja tyttö sai lähikoulun viimeisen paikan.

    VastaaPoista
  27. Meillä täysin sama tilanne, Tapiolassa myös. Tuo kuva kertoo juurikin sen mikä fiilis nyt on. Vuosien mittaan rakentuneilla ystävyyssuhteilla, sillä että tunnetaan muiden lasten perheet tai sillä että koulureitti haluttuun kouluun olisi tuttu vuosien päiväkotimatkoilta, ei liene mitään väliä. Kuten ei tosiaan silläkään, että nuorempi jatkaa edelleen siellä päiväkodissa halutun koulun naapurissa. Lähikoulu onkin nyt täysin vastakkaisessa suunnassa, eri kaupunginosassa. Espoon päättäjillä näyttäisi olevan vaikea ymmärtää, että lapset jotka jonottavat päiväkoteihin, tarvitsevat muutaman vuoden kuluttua koulupaikan. Miten se onkin sitten yllätys kun lapset eivät mahdu kouluihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kaikki, joita on kohdeltu Espoossa epäoikeudenmukaisesti, ottakaa muhun spostilla yhteyttä, suunnittelen pientä vastarintaa tätä sanelupolitiikkaa kohtaan!

      Poista
  28. Kustannuspaineet on varmaan aika kovat, eli luokkakoot pyritään todennäköisesti pitämään optimissa. On kustannustehokkaampaa täyttää kaikkien koulujen ekaluokat mahdollisimman täyteen verrattuna siihen että perustettaisiin lisäluokkia jotka jäävät vajaaksi ja pitäisi mahdollisesti palkata muutama opettaja lisää. Lisäksi kuvittelisin että läheskään joka koulusta ei löydy tilaa lisäluokalle. En väitä että tilanne olisi hyvä näin, mutta virkamiehet joutuvat käyttämään viivottimen lisäksi myös laskinta jotta saadaan opetus toteutettua siihen osoitetuilla määrärahoilla.

    VastaaPoista
  29. Tosi kurjaa, olen todella pahoillani tuosta koulupäätöksestä. Ja pelkään samaa omalle kohdallemme, kun myös Tapiolassa asutaan. Kun nyt mainitsit tuon pelkäämäsl tien ylityksen nimeltä, niin voisitkohan kaikilla suhteillasi ottaa asiaa esille oikeilla foorumeilla? Tarkoitan siis tien turvallisemmaksi tekemistä mm. nopeusrajoitusta alentamalla ja esim. nopeusnäyttöä tai kameravalvontaa harkitsemalla. Olen myös meinannut jäädä useamman kerran liikennevaloissa auton alle lastenvaunujen kanssa, kun valoista ajetaan päin punaisia ja aika kovilla ylinopeuksilla. Espoon kaupungille palautesivujen kautta laittamani ehdotus parannuksista meni täysin kuuroille korville. Sieltä kuitattiin vain tien olevan niin tärkeä kulkuyhteys, ettei nopeusrajoitusta voi pudottaa 40km/h. Kai kuitenkin asia hieman muuttuu, jos tuosta tietsä tehdään nyt myös pienten lasten koulureitti.

    VastaaPoista
  30. Mä taas taistelen Jyväskylässä päivähoitopaikan kanssa. Mun vajaa 3v tyttö osoitettiin 2kk sitten aloittaessaan hoidon perhepäivähoitajalle (ensisijainen toive oli alueen loistava päiväkoti). Ymmärrän toki, että lyhyellä varoitusajalla päiväkotipaikkaa ei irtoa, ja ihme oli, että ylipäänsä löytyi hoitopaikka, koska siis työllistyin äkillisesti. No nyt olemme loukussa perhepäivähoitajaan, joka on aivän järkyttävä ihminen. Lapsella vaatteet on päällä miten sattuu, kengät väärissä jaloissa, välillä kun alkukevään kurakeleillä haettiin kotiin ei kuravaatteita päällä koskaan -> lapsi litimärkänä ja ei mitään logiikkaa välillä missään. Meitä (molemmat 30v) vanhempia kohtelee, kuin olisimme 14v teinejä ja puhuu päälle ja kerran äityi ihan huutamaan minulle ääneen kun tulin 5min myöhässä hakemaan. Puolustukseksi täytyy tosin sanoa, että tyttö tuntuu tykkäävän paikasta, mutta se onkin hyvä sopeutumaan mihin tahansa, eikä tiedä paremmastakaan, kun on ensimmäinen paikka.

    No, olen valittanut ihmisestä, mutta eipä ei ole mahdollista vaihtaa (koska tää tyyppi on piväkodinjohtajan kanssa bestis), koska meidän valituksia ei oteta kuuleviin korviin, eli esimies ei usko tätä ollenkaan ja minua kohdellaan kuin olisin joku hirviötyyppi kun kehtaan valittaa, koska hoitajalla on 34 vuoden kokemus työstä. (Joka paljastaa, että tällä ei ole myöskään minkäänlaista koulutusta). Kun valitukset menivät perille hoitajalle, hän lakkasi puhumasta minulle ja välillä vetää aamulla oven nenän edestä kiinni, niin etten ehdi heippaa sanoa. Nyt MINÄ sain valitukset häneltä siitä, että en ota kontaktia tai kysele miten päivä on mennyt???? (hirmu vaikeaa se on, jos ei anneta mahdollisuutta).

    Ihan kamala tilanne, mutta paikkoja ei löydy. No kohta alkaa kesälomakausi, joten lapsi osoitetaan kaupungin toimesta mielivaltaisesti 7km päähän päiväkotiin. Kuljetusmahdollisuuksia ei kysytä. (Meillä kävi onneksi tuuri että tämä päivystävä on edes suunnilleen oikeaan suuntaan työmatkaa ajatellen). Olen hakenut paikkaa läheiseen aivan loistavaan yksityiseen päiväkotiin, mutta jonot on pitkät. Enkä ihmettele miksi. :(

    En uskalla edes ajatella miten eskari- ja koulupaikan käy tulevaisuudessa, koska tähän asuinalueelle on parin vuoden sisällä noussut noin 500 uutta taloa (kokonaan uusi rakennettu alue, jossa käytännössä pelkkiä lapsiperheitä. Taloja on suunnillleen saman verran, kuin taloja koko tällä alueella on yhteensä, joten tunkua tuohon alueen ainoaan kouluun tulee olemaan. Meiltä olisi tuohon kouluun metsän/pururadan kautta kulkeva kävelymatka, jossa ei tarvitsisi ylittää yhtään tietä. Seuraava koulu on toisen kunnan puolella, työmatkaa ajatellen päinvastaisessa suunnassa. Stressaa jo valmiiksi, kun tällä hetkellä jo kokemus päivähoidon järjestelyistä on näin huono.

    Tsemppiä teille koulun aloitukseen joka tapauksessa. Toivottavasti saatte paikan vaihdettua!! Onneksi yleensä kuitenkin lapset ovat sopeutuvaisia, vaikka alkuun tuntuisi pahalta. Muistan itse vielä elävästi kun lähdin toisen luokan jälkeen kouluun kaupunkiin musiikkiluokalle, yksin meidän luokalta. Se tuntui ajatuksena aika inhottavalta, mutta oli minulle lopulta lottovoitto, kun muut jäivät toiseen kouluun. Kiusaaminen loppui nimittäin siihen ja uusia kavereita sain nopeasti.

    VastaaPoista
  31. I feel you!

    Täällä toinen tuohtunut:
    http://siirappiajahunajaa.blogspot.fi/2014/04/pikkuisen-purnausta-ja-isosti.html
    Toivottavasti saatte asiat järjestettyä, meillä myös virallinen valitus meneillään, mutta vissiin bumerangina tulee takaisin...kaikki virkamiehet yms, joiden kanssa olemme jutelleet tuntuvat olevan kuin teflonia ja sysäävän vastuuta päätöksestä aina muulle taholle.

    Aurinkoisin terveisin, Maria

    VastaaPoista
  32. Omalle lapselle kävi vuosia sitten juuri noin. Kaikki muut eskarikaverit pääsivät siihen ensisijaiseen kouluun, oma mukulani osoitettiin maantieteellisesti lähimpään kouluun. Valitukset eivät tehonneet ja niin aloitettiin sitten tässä osoitetussa koulussa. Ihan ok kaikki meni ja sosiaalinen lapsi löysi kyllä kavereita, mutta... Yhä edelleen viiden vuoden jälkeen lapsi joskus miettii, miksi juuri hänet erotettiin kavereista. Jonkinlainen epäoikeudenmukaisuudenkokemus tuosta siis lapsen sisimpään jäi. Kyllä mulla on sellainen olo, ettei edelleenkään vuonna 2014 lapsen sosiaalisia suhteita pidetä minkään arvoisina. Kyllä lapset sopeutuu -lause on aika vaarallinen.

    Tsemppiä taisteluun! (Näiden asioiden ei kyllä pitäisi olla vanhempien taistelun takana. Miten käy niille lapsille, joiden vanhemmat ei taisteluun kykene/osaa/jaksa?)

    Mimmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lapsi pääsee ekalle ensisijaisesti hakemaamme kouluun,mutta kukaan muu poika eskariryhmästä ei. Emme ae tuohon toiseen kouluun, koska lapsi totesi, että saa varmasti uusia kavereita. MUTTA juurikin tuon epäoikeudenmukaisuus-kortin nosti heti. Miksi KAIKKI muut saavat jatkaa yhdessä?

      Poista
  33. Moi, ihana sama valitusrumba menossa meillä :( Meillä lapsi on esikoulussa KOULUssa, josta toki myös haimme hänelle perusopetuspaikkaa. Lapsi sai paikan toisesta koulusta. Ei järjen hiventä, sillä esikoulupaikan kanssa tuli päinvastainen päätös.

    Tsemppiä meille!! En hyväksy kieltävää päätöstä mistään!!

    VastaaPoista
  34. Hei, miten tässä kävi? Aloittaako lapsesi koulun siinä toivomassanne vai tässä toisessa koulussa? Kiitos, jos päivität tilanteesta!

    VastaaPoista
  35. Nostan jokaiselle hattua joka ei mene lähikouluun koska en itsekään päässyt lapsuudessani

    VastaaPoista
  36. Oli pakko tulla kommentoimaan, kun sama homma jatkuu Espoossa vuodesta toiseen. Tänä vuonna kävi lähihoodeillasi muutamalle perheelle niin, että edellisenä vuonna aloitettiin ala-asteen tiloissa olevassa eskarissa, mutta virkamies päätti hajottaa eskariryhmän ja siirtää tänä syksynä 5 lasta 21stä toiseen kouluun ekalle luokalle.

    Meille oli jo eskarin aloittaminen koulun tiloissa iso hyppäys pienestä 12 lapsen päiväkodista, ja huokaistiin helpotuksesta, kun ryhmäytyminen isossa eskariporukassa onnistui ilman suurempia ongelmia. Kyseinen koulu sijaitsee 400m päästä kotiovelta ja sinne olisi päässyt kävellen turvallista reittiä ilman ainoatakaan kadun ylitystä.

    Nyt määrättiin lähikouluksi 1,5km päässä oleva koulu, ei todellakaan mitenkään pitkä matka, MUTTA joudutaan ylittämään vilkkaasti liikennöity tie (ei liikennevaloja, risteystiet 4 suuntaan). Esikoinen ei kykene vielä turvallisesti itse ylittämään tuota risteystä. Eli liikenne lisääntyi entisestään ko. tiellä kun mekin nyt siellä suhaillaan autolla edes takaisin (esikoinen kouluun yhteen suuntaan 1,5km ja takaisin päin 3km kuopusta viemään päivähoitoon). Ja eniten tietenkin tuskastuttaa, että eskarikaverit jäivät vanhaan kouluun.

    Löytyisikö vinkkejä, miten Espoon virkamiesten päätöksentekoon voisi vaikuttaa? Miten saada virkamiehet ymmärtämään, että lasten sosiaalisilla suhteilla on oikeasti merkitystä? Eskarista ei tosiaan ole mitään jatkumoa ala-asteelle, vaikka kävisit alakoulun tiloissa esikoulua. Hiphurraa.

    VastaaPoista
  37. Heippa, kiinnostaisi kuulla millaisilla perusteilla on saatu koulupaikkapäätöksiä muutettua? Meillä sama tilanne Helsingissä kuin tuo ssa vuosientakaisessa blogitekstissä, tosin lähikoulussa kaksi toimipistettä, lapsi sijoitettu siihen, johon (hengen)vaarallinen tien ylitys ja jonne ei tule muita eskarikavereita. Aika ällistynyt olo tässä on, rehtoriin otettu jo yhteys, mutta toistaiseksi ei ole auttanut. Ketä virkamiehiä tässä voi lähestyä?

    VastaaPoista
  38. Tulen kommentoimaan tätä, koska nämä blogikirjoitukset nousevat googlella korkealle edelleen - asia siis on Espoossa yhä ajankohtainen, ja uskon että joku muukin kuin minä selaa kouluepätoivoissaan ihan kaiken mahdollisen mitä internetistä löytyy! Meidän lapsemme määrättiin vastoin toiveitamme eri kouluun kuin koko muu eskariryhmä kahta eri koulualueella asuvaa ryhmäkaveria lukuun ottamatta. Koulualueen rajaa oli tänä vuonna rukattu, koska lapsia olikin enemmän kuin aiempina vuosina. Menin ensin täyteen paniikkiin, ja sitten taistelumoodiin. Otin yhteyttä molempien koulujen rehtoreihin ja vielä kolmannenkin tämän alueen koulun rehtoriin, koska alueen koulujen lapsimäärä ja sijainnit vaikuttavat toisiinsa ja olen haka kaivamaan taustatietoja.
    Teimme toissijaisen hakemuksen toivekouluun. Toivekouluun rehtori ei uskaltanut antaa paljon toivoa, ja tietenkin itkin hänelle puhelimessa asiaa perusteellisesti. Meille määrätty koulu oli nimittäin yli kaksi kertaa pidemmän matkan päässä ja koulureitti sellainen, että 120-senttistä uuvattia ei todellakaan voisi sille laittaa yksinään. Järjestely tuhoaisi perheemme arjen logistiikan täysin, sillä meillä asuu pari päiväkoti-ikäistäkin. Ja päiväkoti tietenkin tämän toivekoulun vieressä. Musertavinta oli kuitenkin se että lapseni oli tosiaan ryhmänsä ainut toiseen kouluun osoitettu, ja lapset meille määrätyssä koulussa asuvat ihan eri asuinalueilla kuin me, mikä vaikeuttaisi koulunjälkeistä kaverieloa ja mielestäni sotii koko lähikouluperiaatetta vastaan. Koulu sinänsä oli tosi jees, kävimme tutustumispäivässä (äiti menenkö mä sit tähän kouluun? Mitäs siihen vastaat…emme tiedä vielä varmasti rakas, eikös ole kiva koulu, ehe ehe…)
    Toissijaiset paikat ekaluokkalaisille ratkaistaan hakijoiden koulumatkojen pituuksia vertaamalla. Laskimme karttaohjelmilla huolellisesti, mikä olisi lyhin teitä pitkin menevä reitti toivekouluun ja toimitimme näitä ruutukaappauksina niin Aviin kuin toivekoulun reksille sekä kaupungin virkamiehelle joka näitä toissijaisen hakijoiden matkoja laskee. Teitä pitkin siksi että vain kartassa näkyvät reitit huomioidaan, mitään itse tallattuja polkuja ei.
    Koko ajan seilasin masennuksen epätoivosta varovaiseen optimismiin.
    Alkuperäinen koulupäätös oli tullut toukokuun alussa ja viime viikolla selvisi, että universumi kuuli: saimme kuin saimmekin toissijaisen paikan toivekoulusta! Se siis voi olla mahdollista! Lapsi voi kulkea itsenäisesti ja ainakin osa naamoista on tuttuja. Halleluja!
    Mitä luulen tapahtuneen: veikkaan että kolmannen koulun alueelta osa meidän toivekouluumme määrätyistä lapsista haettiinkin lopulta johonkin yksityiskouluun, mikä vapautti tilaa toivekoulustamme. Itkupuhelu rehtorille ehkä vaikutti, en osaa sanoa. Hehän eivät sitä sano. Kannustan kaikkia silti kaivamaan sen taistelumoodin vaikka se vaikealta tuntuukin. Lukekaa vaikka tätä blogia, kirjoituksia aiheesta on monta. Allekirjoitan kirjoittajan esittämät lähikoulutuskat ja argumentit täysin. Lohtunani luin tekstejä eteenpäinkin ja hoin itselleni että kävi niin tai näin, lapsella on suuri todennäköisyys kasvaa hienoksi ihmiseksi. kiitos tästä merkittävästä vertaistuesta ja tsempit kaikille asian kanssa tuskaileville!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...