 |
| Joskus duunista palkitaan. Siistiä! |
Tietämättään Skidi on tajunnut pelin hengen. Aika harvassa ammatissa voi nykyään suunnitella pysyvänsä koko loppuikänsä. Työelämän tarpeet, tavat ja pelisäännöt muuttuvat koko ajan. Se, joka pystyy vaihtamaan suuntaa lennosta, on vahvoilla. On hyvä, jos lankoja on enemmän kuin yksi.
Reilun vuoden kestänyt äitiyslomasijaisuuteni päättyi tänään, mutta olen ihan eri tilanteessa kuin viimeksi. Perustin syksyllä 2012 sivutoimisen yrityksen, jonka puitteissa olen laskuttanut kaikenlaista, kolumneja, kirjamyyntejä ja blogimainontaa. Nyt tämä firma pitäisi kääntää päätoimiseksi.
Yrittäjyyteni on lähinnä olosuhteiden pakko eikä mikään yhteiskunnan kannalta rohkea teko. Minä pidän -- etenkin tässä elämäntilanteessa -- ennalta-arvattavuudesta, työyhteisöstä ja siitä, että voin hyvällä syyllä häipyä himasta pois useaksi tunniksi. En siis kuulu siihen kuoroon, jonka mielestä freelancerin itsenäisyys ja vapaus olisivat ainoat tavoiteltavat arvot.
Tässä
Alan hiljalleen hyväksyä sen, että en taida koskaan tietää, mikä minusta tulee isona. Ja sen, että kersa ei osaa vuorenvarmasti kertoa mitä äiti tekee työkseen. Katsotaan sitten vanhainkodissa, miltä cv näyttää.
Minäkään en tiedä, mikä minusta tulee isona. Sosiaaliohjaaja, päiväkodin työntekijä, hääsuunnittelija, mäyräkoirien kasvattaja, edustusvaimo ja norppatutkija kuulostavat hyviltä ajatuksilta.
VastaaPoistaJotenkin olen hetkeen tarttumalla löytänyt kuhunkin hetkeen ja elämäntilanteeseen sopivan työpaikan tähänkin mennessä, joten kaipa pitää vain luottaa siihen, että sama pätee myös jatkossa...
Tosin yrittäjäksi heittäytyminen hirvittää ja nostankin hattua kaikille, jotka siihen uskaltautuvat ryhtyä!
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/01/15/tulevaisuudesta/
Hei mä uskon myös tohon "kaikella on tarkoituksensa" lauseeseen. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Hyvä puolihan tässä sekavuudessa on just se muidenkin sekavuus - työnantajat joutuu tekemään nopeita päätöksiä ja liikkumaan rivakasti. Toki verkostot pitää olla kunnossa.
PoistaItsellä on ihan avoimena mitä haluan perhevapaan jälkeen. Syyskuussa palaan töihin, mutta palaanko samaan hommaan vai talon sisällä johonkin toiseen hommaan on ihan avoimena. Avoimena on myös se että palaanko edes samalle työnantajalle (palaan varmaan ainakin hetkeksi, ettei lomarahoja peritä takaisin). Samalla alalla varmaan on pysyttävä, koska yli prosenttiyksikön nosto lainanmarginaalissa tuntuisi melko pahalta.
VastaaPoistaMusta ensin piti tulla palvelija, sitten opettaja ja sitten psykiatri. Opettaja on aina pysynyt mukana ja ei se ole viekäkään täysin poissuljettua.
Meillä muuten keskimmäinen lapsista haluaa myös meribiologiksi.
Esikoisella on useampi suunnitelma: legoinsinööri, ravintolakokki ja sitten oli jotain muutakin, mutten enää muista. LEgoinsinööri on se ensimmäinen, mutta jos se ei onnistunu, niin toisena sitten tulee tuo kokki.
Hehe. Palvelija tulee jokaisesta vanhemmaksi ryhtyvästä. ;) Mut miksi sun marginaali nousee jos vaihdat alaa?
PoistaVeikkaan, että on töissä pankissa.
PoistaItsenäisenä tietotyöläisenä, jolla on pieni lapsi, säännöllisesti kodin ulkopuolella työn tekeminen on mannaa. Teen sen tosin niin, että suuntaan päiväkodista kirjastoon tai kahvilaan naputtelemaan. Useimmiten teen töitä kotona, mutta olen huomannut tehokkuuteni parantuvan jos vaihdan työpistettä aina silloin tällöin. Kotonakin vaihdan työpistettä aina motivaation puutteen iskiessä. Unelmoin päivätoimistosta/etätyöpisteestä/hub-tyylisestä kahvilasta Tapiolaan, niin voisin ihan virallisesti lähteä töihin. (Huvittavaa, että maaseudulla esim. Lempäälä ja Vesanto, näitä etätyöpisteitä on, mutta Espoosta niitä on vaikea löytää). Myös tuttu kahviseura olisi hauskaa: se on ehkä se, mitä eniten kaipaan työpaikalta. -Sari-
VastaaPoistaHei mä haluaisin et kirjastot tarjoais tollasia hub-palveluita! Pitääkin nostaa tätä taas esille, etenkin nyt kun Espoo valittiiin joksikin hiton innovaatiokaupungiksi (my ass).
PoistaTällä hetkellä mun henkilökohtainen hub-palveluni toimii seuraavalla konseptilla: läppäri, kännykkä, kännykästä wifi hotspot läppäriin, korvatulpat ja termosmuki kahville (no joo, ehkä pari pätkistäkin löytyy laukusta...). Noilla mennään töihin minne vaan, mutta olisi kyllä mukava jos olisi jotakin järjestelmällisempää ja kunnon työpiste. Ja vaikka mahdollisuus printata/skannata jos tarve vaatii.
PoistaKirjasto voisi olla hyvä paikka hub-palveluille kaupunkilaisille. Niin, Tapiolassahan on nyt se uusi kaupunkikeskus... Sinne olisi voinut laittaa joitakin tiloja myös ei-kaupalliseen käyttöön. Siinä vieressä Tapiontorilla olisi myös tyhjiä liiketiloja, jos joku innostuisi pykäämään etätyökahvilan. Tai voisihan sitä Tapiolan nuorisotilaa aikuiset käyttää päivisin? Mahiksia olisi. -Sari-
Vinkkasin tänne entiseen opinahjooni (http://www.proakatemia.fi/) sinusta mahdollisena luennoitsijana johonkin tapahtumaan. Mistäs sitä koskaan tietää :)
VastaaPoistaMervi
Jes, mahtavaa! Mähän luennoin kyllä aiheesta kun aiheesta, kersan mielestä ihan pyytämättäkin. ;)
PoistaMinullakin on ollu suunnitelmaa jos jonkinlaista. Eläinlääkäri, englanninopettaja, historian tutkija, kätilö, terveydenhoitaja. Nyt olen vakuuttunut siitä, että minut on luotu lastenhoitajaksi, mietintämyssyn alla tosin on, haluanko perhapäivähoitajaksi, ryhmäperhepäivähoitajaksi, tarhantädiksi vai joksikin ihan muuksi. Ja mitä työtä on tarjolla, sitten kun olen äitiys- ja vanhempainvapaiden jälkeen (toivottavasti) saanut hankittua jonkinlaisen pätevyyden.
VastaaPoistaOn muuten hirveää huijausta laittaa SUKLAArasiaan puolen millin suklaakerroksellä päällystetty marsipaanipötkylä. Tai likööriä.
Espooseen kaivataan yksityisiä päiväkoteja - ala päiväkotiyrittäjäksi! :)
PoistaPs. Marsipaani kuuluu hirveintä-mitä-tiedän -listan top kymppiin. Likööri liköörinä ja suklaa suklaana.
Minä olen tässä äitiys- ja vanhempainvapaan aikana kehitellyt valtavan Mikä minusta tulee isona - kriisin. Tykkäänkö työstäni ja työpaikastani ja haluanko mennä sinne enää vai pitäisiköhän tehdä jotain muuta vai pitäisikö tehdä samaa mutta itselle tai jollekin muulle ja haluanko olla kotona vai haluanko pois täältä vai.
VastaaPoistaSen tiedän edelleen että vihaan marsipaania. Että ei siis kondiittoriksi.
Luulen, että urakriisi on aina edessä vanhempainvapaan jälkeen: ensin on se rimakauhu että osaanko mä enää mitään ja sitten se toinen ylläri että haluanko mä oiekastaan tehdä tätä. Kondiittoriuran poissulkeminen on hyvä alku!
PoistaMä lupasin itselleni jäädessäni ennenaikaiselle äitiyslomalle, että sinä aikana pitää päättää mitä nuorella elämälläni alan tekemään, koulua tai uraa. Hahahah, vuosi oli -96 ja vieläkin on epäselvää mitä sitä isona tekis ja nykyään asustelen ulkomailla. Pitkäjänteisyys ei ole vahva puoli ja välimerkinkansaseksiäharrastava-työtapani on vaatinut tuuletusta, toki enkat paukkuu jo. Olen ollut nykyisen työnantajan palveluksessa kohta kuusi vuotta, vaikka levottumuutta ilmassa on. Kävin rähnäämässä Islannissa viimesyksyn keikkahommissa omien töiden palkattomien lomien kustannuksella.
VastaaPoistaJoskus pistää miettimään, että onko värikäs työhistoria (babysitter, makkaratehdas, rautakauppa, baari, kalatehdas, lammasteurastamo, minkkitarha...) häpeä vai pitääkö taputella itseään selkään vaikka uskaltamisesta (vastuuttomuudesta). Vai onko tämä rangaistusta siitä, kun koulut jäi aikanaan niin vähiin.
Elämäntarinassa on ylensä monta kirjoittajaa, on persoona, lähtötilanne ja sattuma. Vaikea sanoa, mikä ajelehtimiseen eniten ajaa. :)
PoistaElämäntarinassa on ylensä monta kirjoittajaa, on persoona, lähtötilanne ja sattuma. Vaikea sanoa, mikä ajelehtimiseen eniten ajaa. :)
PoistaIhanaa, että muutkaan eivät aina tiedä, miksi isoina tulevat, vaikka ovatkin isoja jo. Meitsin vuoden pakkotyöttömyys paikkakunnan vaihdoksen myötä (no, hoidin kuopusta kotona, mutta työttömyyttä se silti oli - nyt sen uskaltaa jo sanoa ääneen) johti lopulta aivan superjuttuihin: opintoihin, joita pakerran parhaillaan, uusin näkökulmiin, ajatuksiin ja ideoihin. Myös oma lafka on rakenteilla. Ja muksutkin voivat nykyään sanoa, että äiti on ainakin opiskelija, ellei mitään muuta. Ai niin ja tietty äiti, aina.
VastaaPoistaTekemisen iloa & paljon mielenkiintoisia työhommia yrittäjälle!
Kiitos! Joskus breikit on tarpeellisia ja nimenomaan selkeyttäviä. Tsemppiä opintoihin!
PoistaNyt on pakko kommentoida ihan vastapainoksi: olen äitiyslomalla pienen vauvan kanssa, ja vaikka nyt haluan toki olla kotona, odotan kovasti myös töihinpaluuta. Ja tiedän tasan mihin menen ja mitä hommia teen. Mä olen vakivirassa valtiolla, joten mistään ns. seksikkäästä alasta ei ole kyse, mutta mä vaan tykkään työstäni ja työyhteisöstä. Että meitäkin siis on. :)
VastaaPoistaLuulin itsekin noin. Tosin hyvämainaisessa isossa yrityksessä jopa lapsiperheitäkin ajatellen erinomaisine etätyömahdollisuuksineen.
PoistaLapsi oli kuitenkin tärkeämpi ja kun lapsen ollessa 2v alkoi päiväkoti ja työarki, niin tuli monesti mieleen onko se työyhteisö sen arvoista, että llapsen päiväkotipäivä venyy.
4 vuotta mennyt tässä työ- ja päivähoitorumbassa ja vaikka lapsen hoitopäivä on pääsääntöisesti 7-8 tuntia (=lyhyt), on se huono omatunto mukana jatkuvasti ja nauttiminen työyhteisisöstä siksi vähäisempää kuin aiemmin (btw, muita aikuisystäväkontakteja iltaisin ja viikonloppuisin paljon). Jos palkkani olisi pienempi (nyt aikalailla yli keskipalkan) ja töiden sovittelu todellisuudessa mahdollista (viikkotyötuntimäärä jäisi siihen 30h:een), harkitsisin vakavasti osittaista hoitovapaata (nyt tulomenetys -20% olisi myös euroissa aika paljon suhteutettuna kuluihimme).
Jokainen tavallaan, meitä on moneksi, mutta tämä äiti yllättyi miten vaikeaa on olla töissä hoitovapaan jälkeen ja lapsellisena (verrattuna lapsettomaan aikaan).
Olen tuo eka anonyymi (24.1.klo 10.58) ja työelämän ja päiväkotirumban yhdistäminen ON todella kamalaa. Mutta kun haluaa sekä olla töissä että lasten kanssa, niin sitä tekee parhaansa: aamu-uninen ehtii töihin 6.30 ja luopuu lähes kaikista muista menoista... Olen siis kotona kolmannen lapsen kanssa, joten olen ehtinyt harrastaa töistä päiväkotiin juoksua jo pariin otteeseen. Nelipäiväinen viikko on minusta tosi hyvä ratkaisu, niin on sentään vähän pitemmät viikonloput. Kolmipäiväinen olisi vielä parempi, mutta siinä ajassa ja 60% palkalla en sentään halua kaikkia töitäni tehdä - eihän niitä millekään sijaisellekaan anneta.
PoistaMutta sitä enemmän nautin nyt kotona olosta :)
En tiedä montaakaan, jota matka Thaimaahan ei saisi edes hetkeksi harkitsemaan palkkatyön lopettamista Suomessa, omaisuuden myymistä ja rantabaarin perustamista pysyväksi elinkeinoksi jossain upealla hiekalla turkoosin meren äärellä. Kaukana tuolla auttaa näkemään vinoutuneen, työ- ja urakeskeisen kulttuurimme. Meille on jotenkin tärkeää ajatella, että meistä tulee jotain ja luomme nousujohteisen tai ainakin ammatillisesti kiinnostavan kaaren työvuosien ajaksi. Yhteiskunta ei tietenkään toimi niin, että kaikki vaan hengailisimme ja nostaisimme toisten verorahoja sosiaalitukien muodossa, mutta onhan tämä touhu välillä ihan järjenvastaista. Jos mikään ei pidättele, miksi ette vaan lähtisi? Jos pelkoa ei lasketa, mikä oikeasti pidättelee? Suomen upea talvi? ;)
VastaaPoistaNo Suomessa asuminen ja ruoka on melkoisen kallista, (asuminen varsinkin jos asuu pääkaupunkiseudulla/kasvukeskuksissa), joten on pakko käydä töissä ja useimmiten ihan kokopäiväisesti. Ei kaikki palkkatyöläiset luo uraa vaan hankkivat elantonsa.
PoistaSiinä olet oikeassa, että monesti osapäivätyö kannattaisi valita, jos siihen on mahdollisuus. Elämässä voi aina tinkiä menoista, etenkin jos tilalle saa parempaa. :)
Rantakahvilan pitäminen on taas turistina hieman eri asia kuin todellisuudessa, koska kyllähän sitä halvemmissakin maissa yrityksen pitää jotain tuottaa, vaikka eläminen onkin halvempaa. (Vaikka olisi se omaisuus rahana).
Ja minua kyllä pidättelee Suomessa myös se talvi. En haluaisi olla pysyvästi täältä poissa, muutama vuosi riittäisi. :)
Mä halusin aina sairaanhoitajaksi, ja sehän mä nyt olen. Varmaan jatkossakin. Mutta pakko sano että ei ole yhtään samanlaista kuin Helena -kirjoissa, joista tämän urahaaveen lapsena keksin. :D
VastaaPoistaHeh, ei taida mikään ammatti olla ihan sellainen kun kirjoissa kuvaillaan. :D
PoistaOletko mielestäsi pakkoyrittäjä? Kun nykyään puhutaan pakkoyrittäjyydestä paljon.
VastaaPoistaNo jossain mielessä olen, tämä sivutoiminen firma on pätkätyöläisen hätävara!
PoistaEi liity nyt kyllä aiheeseen mitenkään, mutta:
VastaaPoistaOlisi mukavaa lukea kirjoitus siitä että millaisia ajatuksia sulla on meikkaamisesta.
MIksi meikkaat, etkö ole tyytyväinen ulkonäköösi, oletko epävarma, haluatko olla mahdollisimman edustava kuvissa tai tapaamisissa? Miksi sitten et riittäisi sellaisena mikä olet luonnostaan? Kenen mielestä, ja onko sillä väliä?
Oletko mielestäsi kaunis ilman meikkiä? Miksi tai miksi et?
Tämä olisi mielestäni erittäin mielenkiintoista. Terveisin yksi Sonja joka ei ole tarvinnut meikkiä kohta kuuteen vuoteen. :-)
Olen meikkaamisesta kirjoitellut montakin kertaa, täällä yksi juttu!
PoistaLupailit joskus kaupunginvaltuutettu -aiheista postausta, se olisi kiva lukea. =)
VastaaPoistaToivomuksesi on toteutettu! :)
PoistaTäällä on mieli muuttunut monesti uran suhteen. Itse olen suunnitellut, että aloittaisin kevytyrittäjyyden. Saisi sillä myös hieman vaihtelua sitten siihen arkeen. Itselläni on meikkaaja-maskeeraajan tutkinto, joten se olisi ehkä sitten semmoinen sivutoiminen työ. Mukava lukea pohdintoja.
VastaaPoista