Hyvä naiset!

Tänään se tapahtui, Mutsien kymppi! Koska valmistautumiseeni oli kuulunut lähinnä niistämistä ja yskimistä, tavoitteet oli pudotettu takaisin sinne maaliskuun tasolle: toivottavasti jaksan juosta maaliin. Ihme kyllä jaksoin! Ja niin jaksoivat muutkin, vaikka vastoinkäymisiä oli ollut yhdellä sun toisella.

Skool!

Olin maalissa vieläpä verrattaen hyvävoimainen. En ole loppuajasta ihan varma, sillä a) käynnistin mittarin ennen kuin pääsin lähtöalueelta ulos ja b) unohdin hybriksessäni sammuttaa sykemittarin maaliin tulon jälkeen. Veikkaan, että tunti ja 10-15 minuuttia päälle saattoi olla lähellä totuutta.

Ylh. vas. Leena, Tessa, Kata, Hanne, Paula, Sara
Alh. vas. Hanne, Dorit, Satu, meitsi, Liina.

Jännitys piti vireänä, keli oli miellyttävä, reitti kiemurteli läpi alkukesään pukeutuneen kaupungin ja hyvässä seurassa kilometritolpat vilahtelivat ohi ihan huomaamatta (paitsi viimeinen kilometri, joka sisälsi karsean ylämäen ja neverending maalisuoran). Kannustajiakin riitti. Jossain viiden ja kuuden kilometrin välillä kuulin pienen pojan äänen huutavan vierestäni, että hyvä naiset. Meinasi ihan mennä roska silmään.

Mutsien kymppi -projektin yksi tavoite oli saada tämä ryhmä ja sen avulla muutkin äiti-ihmiset innostumaan juoksemisesta. Piknikillä juoksun jälkeen kuulin jo kysymyksen, että mitäs seuraavaksi. Mutta mitenkäs te - onko hölkkäilyni (tai jonkun muun juoksuharrastaus) saanut teitä sovittamaan lenkkareita jalkaan? Vastaa kyselyyn oikeassa palstassa!
EDIT: Googlen kysely on näköjään ihan paska ja nollaa säännöllisin väliajoin vastausten määrän. Great. Vaihdoin systeemiä!