Hyggeä Kööpenhaminassa

Tanskalaisilla on mainio sana rennolle oleskelulle ja ystävien kanssa viihtymiselle: hygge. Vaikka en ole suuri minilomailukonseptin ystävä, on älyttömän kiva tuoda edes pariksi päiväksi hyggeä parisuhteeseen, joka normiarjessa tulee jossain prioritteettisijalla kuusi jälkikasvun ja päiväkodin aukioloaikojen jälkeen.

Välitön ja kompakti Kööpenhamina sopikin tarkoitukseen mainiosti. Alla kuvia ja huomioita Tanskanmaalta.

1. Fillarointi ei ole urheilua vaan liikkumista. 

Kaupunkikuvasta ei voinut erehtyä: fillari on olennainen osa liikkumista. Pyöräilijöille on selkeästi merkityt, leveät kaistat, paljon parkkipaikkoja ja joka kadunkulmassa pyörähuolto- tai -korjaamo. Kellään ei ole kypärää tai goretexeja, mutta myös vauhti on maltillinen. Lapsia kyyditetään tavarafillareiden lisäksi mitä kummallisimmissa telineissä, jopa pelkällä stongalla istuen!

Tasainen virta autoja ja pyöräilijöitä, rinta rinnan.

Tyylistä täydet.

2. Ruoka on priimaa, missä vain.

Tanskalaiset selvästi rakastavat ruokaa ja arvostavat sitä. Keskinkertaista annosta emme onnistuneet tilaamaan: pubissa saa ihan yhtä loistavat smörrebrödit kuin fine dining -ravintolassa. Olimme kuitenkin molemmat yhtä mieltä siitä, että Helsinki ei enää häviä ravintolascenekisaa kuusi nolla.

Ruokakulttuurin puolesta puhuu sekin, että ostajalla on varaa valita. Käyn matkoilla aina katsastamassa paikallisen kauppahallin ja ihastuin ikihyviksi keskustan moderniin ja palvelevaan paviljonkimaiseen halliin. Paikka on auki aamusta iltaan ja palvelee niin ruokaostoksia tekeviä kuin ruokailijoita, halusivat he sitten kahvia, cavaa, mustekalaa tai croissantteja.

Salaatti- ja yrttikauppiaan edessä tuoksui huumaavalta.

Hallin kahveihin tuli omppu ja sydän.

Voikkari. Perus.

3. Kaupunki tarvitsee puistoja.

Köpiksen puistot olivat järjestään isoja ja hienossa kunnossa - testasimme mm. Kastelletin alueen kunnon juoksulenkillä (jep, on lomat vähän muuttuneet), eikä autojen pakokaasuissa tarvinnut juosta juuri lainkaan. Kaupunkisuunnittelulle terveisiä, että pieni annos estetiikkaa ja maisemasuunnittelua ei tekisi pahaa Tapiolankaan niityille. Pelkkä nurmikko tai ruokkoamaton pajukko ei ole vielä virkistysalue.

Lajintunnistusta: mikä tämä iso- ja tuoksuvakukkainen puu on?

Tivoli keskellä kaupunkia on yllättävän hyvä idea.

Kukkaloistoa jokapuolella.

Kaikista kateellisin olen tanskalaisille kasvukauden pituudesta. Siellä vedettiin jo kotimaista mansikkaa.