Lasten turvallisuusajattelu onkin vähän vinoutunutta. THL:n tapaturmatilastot lasten ja nuorten osalta ovat aika selkeitä. Kaatumisesta joutuu kyllä usein sairaalaan, mutta pahin uhka sekä lapselle että nuorelle on liikennetapaturma, ei luonto.
Jotkut koulut ovatkin antaneet suosituksia, joiden mukaan 1- ja 2-luokkalaisten ei tulisi kulkea koulumatkaa pyörällä. Perusteena on joskus liikenneturvallisuus ja joskus säilytystilojen puute.
Kallioiden sijaan meidän pitäisikin puhua siitä, miksi tällaisia rajoituksia tarvitaan - ja ovatko ne hyvä ratkaisu? Liikkumiseenhan pitäisi kannustaa.
Pelkkää onnettomuustilastoa ei voi tuijottaa, sillä vaakakupissa painaa myös liikkumattomuuden hinta: aikuisiän tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja metabolinen oireyhtymä. Lisäksi lasten luut tarvitsevat vahvistuakseen monipuolista kuormitusta ja säännöllinen liikunta lisää vireyttä ja parantaa unenlaatua. Puhumattakaan siitä, että ketteryys ja hyvä kehonhallinta vähentävät mm. liikuntavammoja.
Jos kiellon syy on liikenneturvallisuus, voisin kuvitella, että kyseiseen kouluun on hasardia myös kävellä tai potkulautailla. Lapsia pitäisikin suojella surkeilta liikenneratkaisuilta eikä pyöräilyltä. Tämä edellyttää nykyisestä autot ensin -ajattelusta luopumista. Koulujen lähistölle tarvitaan ärhäköitä toimenpiteitä: nopeuksien pudottamista (nopeusrajoituksia, kapeita teitä, hidasteita), ajokieltoja, suojateitä, kaiteita, pyöräteitä, kevyelle liikenteelle optimoituja risteyksiä sekä yli- ja alkulkua, jotta reitistä tulee turvallinen myös lyhyelle jalankulkijalle ja pyöräilijälle.
Kyllä puusta voi pudota, juureen kompastua ja kalliolla kaatua. Mutta sen sijaan, että kielletään luonnossa liikkuminen, keskitytään siihen ihmisen rakentaman ympäristön turvallisuuteen. Ei tämä maailma ihan valmis ole.
Aaa, se oli sun kolumni! Luin äkkiä sen kaverin linkkaamana, ja tykkäsin! Ei se sit ihme ollut, että tykkäsin, kun tykkään kerta sun blogistakin!
VastaaPoistaKiitti! Aika harva mut ilmeisesti siihen yhdistää. :)
PoistaTämä on liikenneturvan suositus, että vasta kolmasluokkalaiset liikkuisivat itsenäisesti polkupyörällä. Nopeus on eri luokkaa kuin kävellessä kouluun. Ympäristön muuttaminen turvallisemmaksi on hyvä ajatus, mutta suositukset annetaan sen mukaan, millainen maailma on eikä millainen sen pitäisi olla.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä sen, mutta kun kuulun siihen joukkoon joka voi sitä todellisuutta yrittää muuttaa niin tämä on väistämättä näkökulmani. Onneksi meidän lähikoulu on alle kilsan päässä ja sisältää yhden hiljaisen tienylityksen.
PoistaVeikkaan, että jos lapsia roudataan kouluun kaksi vuotta niin siitä syntyy rutiini, josta ei oikein pääse irti.
Miksi kuljettaminen autolla olisi ainoa pyöräilyn vaihtoehto? Onhan sillä muksulla jalat, joilla kävellä.
PoistaOnhan se omalla laillaan hassua, että meillä nelivuotias pyöräilee äidin kanssa päiväkotiin, mutta seitsemänvuotias joutuu kävelemään sen saman matkan.
Ihan siksi, että se on nopeampaa eli helpompaa, lapsi kun kävelee aika hitaasti. Aika moni tuntuu kuljevan läheiselle ala-asteelle potkulaudalla. Ehkä se on kompromissi.
PoistaMiten niin helpompaa? Ulko-ovi auki ja muksu matkaan... äiti voi jäädä kotiin lopettelemaan aamukahviaan ja lähteä omaan tahtiin töihin.
PoistaMä olen muuten hämmästynyt tätä lasten roudaamista kouluun. Siis eihän omana kouluaikanani edes ekaluokkalaisia viety kouluun kuin ehkä ekan viikon ajan. Koska tämä käytäntö on oikein mahtanut muuttua ja miksi? Suomessa on kuitenkin edelleen lähikoulukäytäntö ja suurin osa koululaisista asuu kävelymatkan päässä koululta.
PoistaMinä kuljin itsenäisesti jo päiväkotiin, mutta nykyään tarvitaan 18-vuotias saattaja tuomaan ja viemään jopa eskareita. Varmaankin se roudaaminen jää siitä monella jotenkin päälle.
PoistaRiitta, meille tuottaa vaikeuksia päästä puoli yhdeksäksi hoitoon, joten aamukahvit vedetään töissä. :) Samalla ovenavauksella lähdettäneen siis jatkossakin.
PoistaMua saattoi muistaakseni pappa - kävellen. Reitin opettelussa mulla kesti eniten aikaa, muistan eksyneeni ainakin kerran niin että mutsi joutui hakemaan koulun pihasta... Onneksi toi osaa reitin jo nyt koska mesta on melkein näköetäisyydellä.
Piti muuten tarkistaa että miten pitkä koulumatka mulla oikeasti oli. Veikkasin kolmea kilsaa - totuus 1,1 km.
Ja päiväkodista ainakin säännöllisesti jaetaan virallisia lippusia ja lappusia, että lapsen PITÄÄ liikkua kaikin tavoin aktiivisesti, että fyysinen puoli kehittyy kaikin puolin. Siinä mainittiin kaikkea pomppimisesta alkaen, täytyykin katsoa olisiko tallessa. Tämä on kyllä ihmeellistä tämä hyysääminen tänä päivänä, minusta hiukan kyllä ylisuojelua monesti. Ja tekee ne isommat sitä kuitenkin kun alkavat olla pihalla ilman vanhempien valvontaa - jos haluaa oikeasti, että lapsi ei tee mitään ns. vaaralliseen viittaavaakaan kyllä se niin on että pitää itse juosta perässä 24/7.
VastaaPoistaKun oikein mietitään ja pilkkua viilataan niin onhan moni urheilukin vaarallista ja niitä paljon harrastavat yhä pienemmät ja pienemmät, päivittäin kuskataan. Varsinkin pojat lienee aika vilkkaita, vaikka sen pallon perässä.
Menneeseen ei tietysti voi 100% verrata mutta itse olen tosiaan harrastuksissa käynyt yksin -tästä keskustelin töissä ja yksi nyrpistäen nenäänsä totesi että noh maailma on NYT paljon vaarallisempi. Olin sanoa että ei kai sentään ja sen Hesarin taannoisen artikkelin johdosta sain omille ajatuksille jotain todistettakin. Että kyllä ne minun pyöräilyt tallille olivat silloin paljon vaarallisempia kuin jos jälkikasvuni vastaavassa iässä lähtisi liikenteeseen.
Mutta kukin tavallaan.
Minua näissä päiväkodissa jaettavissa ohjeissa rassaa se, että niisssä sysätään kaikki vastuu lasten liikkumisesta vanhemmille. Meillä toinen lapsista istuskeli kaikki päiväkotiulkoilut hiekkalaatikolla eikä siihen puututtu, ei vaikka pyysin joka vasu-keskustelussa, että pistäisivät lapseen liikettä. Kun muut laskivat liukumäestä, mutta hän ei osannut/uskaltanut, niin häntä ei opetettu vaan hänet ohjattiin jakamaan muille laskuvuoroja. Vaikka vanhemmat tekisivät parhaansa, niin ei iltaisin ja viikonloppuisin yksinkertaisesti pysty korvaamaan sitä, mitä päiväkodissa jätetään tekemättä.
PoistaPari vuotta toimintaterapiaa ja edelleen jatkuva fysioterapia auttoi ja lapsi ei jää koulussa liikuntatunneilla ihan jalkoihin. joihinkin tuhansiin euroihin nousseen laskun maksoi kunta.
Johki, en voi olla miettimättä, miten paljon urheiluvammojen määrään vaikuttaa juuri liikunnan yksipuolistuminen - kroppa ei osaa toimia yllättävissä tilanteissa kuten horjahtaessa. Mä olen myös itse pyöräillyt tai kävellyt kouluun, ja saman linjan ajattelin itsekin ottaa.
PoistaOn se Riitta kyllä kumma, kun vanhemmat laitetaan vastuullisiksi lapsistaan! ;)
PoistaJos lapsi tottuisi kotioloissa kaikenlaiseen liikuntaan ja muuhun fyysiseen pelmuamiseen, hän tuskin tyytyisi päiväkodissakaan laskuvuorojen jakajaksi.
Älä viitsi... se aika meni jo, kun tuollaisista kommenteista syyllistyin. ;)
PoistaKatja niinpä. Sehän se aikuisillakin syynä, kuulemma, näin ainakin eräs sairaanhoitaja-personal trainer sanoi meidän jumppatunnilla. Että kaatuillaan kun ei olla harjoitettu sitä kroppaa tarpeeksi ja sitten jalat/lonkat/yms. murtuu. Kun kropan hallinta ja lihakset on kunnossa niin vahinkoja sattuu vähemmän :)
PoistaNiin hyvää tekstiä taas kerran. Kiitos Katja! :)
VastaaPoistaSilloin kun itse olin muksu, niin äiti päästi kouluun pyörällä vasta kun olin 9v -tosin matkaa oli kymmenisen kilometriä ja pyörätietä tasan 0km -ei edes metrin pätkää ollut. Viimeiset kolme kilometriä tosi vilkasliikenteistä tietä. Ja yhä olen hengissä ;) Puihin olen saanut kiipeillä ja metsässä loikkia -tosin kumpparit jalassa kun siellä maalla oli (ja varmaan on) kyitä.
-Johanna
Mä muistan kolme varoitusta lapsuudesta: kalliolla ei saa juosta sateen jälkeen, selästä ei saa töniä ja saappaat jalassa metsään. :)
PoistaKävin ala-astetta 80- luvulla ja pyörällä sai mennä kouluun vasta 3- luokkalaisena. Asuin melkoisessa nukkumalähiössä ja tien ylityksiä kouluun oli muistaakseni 2 kpl. Tämä on minusta ihan hyvä päätös, koska 1-2 luokkalaiset ovat vielä epävarmoja liikkujia varsinkin jos kulkevat kaverin kanssa. Ja tietenkin me vapaa-ajalla saimme pyöräillä itseksemme, mutta silloinkin sallittu reviiri kasvoi iän myötä. Kodin vieressä oli metsä, kallioita ja järvi ja siellä liikuimme ihan valvomatta ja toki se oma reviiri oli todella iso.
VastaaPoistaTällä viikolla seurasin n. 10- vuotiaita pyöräileviä lapsia Espoossa ja surutta he ajoivat punaisia päin näkyi autoja tai ei ja ylittivät teitä myös itse valitsemistaan kohdista. Pyörätielläkin ajo oli ailahtelevaa. Ohi ajaessani huomautin asiasta, en tiedä menikö perille. :)
Pointti siis se, että aina onnettomuuksia ei voi suoraan laittaa autoilijankaan piikkiin, vaikka vastuu tällä tietenkin on. Liikenteessä on niin monta muuttujaa ja aina kaikkea ei voi huomata, esim. jos pyörätiellä ajava lapsi päättää yhtäkkiä ylittää tien kohdasta, jossa ei ole edes suojatietä tai ajaa punaisia päin. Monet autoilijat kun mieluusti yrittävät ehtiä samasta kohdasta vihreillä ja olettavat tietenkin, ett kevyt liikenne odottaa omia valojaan. Siksi lapsille olisi taottava liikennesääntöjä päähän ja sanottava, että vaikka aikuiset ylittävät teitä punaisillakin, he eivät sitä saa tehdä, koska lapset eivät osaa tarkkailla liikennettä samalla tavalla kuin aikuiset. Ja tämän takia olen ollut todella vihainen niistä onnettomuuksista, joissa lapsen päälle on ajettu suojatiellä. :(
Muuten olen samaa mieltä ja en oikein ymmärrä sitä, että lapsia kuskataan varta vasten johonkin HopLopiin, mutta kallioilla ja puissa ei saa sitten kiipeillä.
Koulussa opetellaan ensimmäisillä luokilla liikennesääntöjä juuri siksi, että koulumatkat ensin kävellen, myöhemmin pyörällä, sujuisivat mahdollisimman turvallisesti.
PoistaVaikein tehtävä on ollut opettaa että suojatiellä ei ole oiekasti suojassa vaan vaarassa. Alle kilsan sisällä on kolme ala-astetta, lähimmän reitti edellyttäisi karmean risteyksen ylittämistä, josta n 30% autoilijoista ei huomaa punaisia, koska tuijottavat jo sitä seuraavia valoja. Tällainen on surkeaa liikennesuunnittelua, jolle pitää tehdä jotain.
PoistaMusta toi pyöräilykielto aiheuttaa lisää liikennettä koulujen ympäristöön. On se aikamoinen matka 1-2-luokkalaiselle, jos joka aamu ja iltapäivä joutuu vaikka 4 km kävelemään kouluun. Siihen menee helposti tunti suuntaansa. Kuinka moni meistä aikuisista kävelee joka päivä 4 km työpaikalleen? Sitten kun noille matkoille ei saa koulukuljetusta, niin suurin osa lapsista kyytsätään autolla kouluun. Ja kun siihen on tottunut 1-2-luokkalaisena, niin saavutetuista eduista on vaikea luopua. Ja kas, näin loimme sohvaperunan.
VastaaPoistaToki lisää, roudaamistahan siitä seuraa. Mutta mun mielestä yli 3 km matkalle saa kuljetuksen? Vai onko tää harhaluulo?
PoistaYli 5 km matkalle saa kuljetuksen ainakin täällä maalla. Ja ne muuten mitataan tosi tarkkaan, jos on 4,9 km, niin se on voivoi. Poikkeuksena on, jos tie luokitellaan vaaralliseksi, silloin 1-3-luokkalaiset saa kuljetuksen lyhemmistäkin matkoista (3 km?) Me onneks asutaan ihan koulun nurkilla ja fillaria saa käyttää juurikin noista pitkistä koulumatkoista johtuen ekaluokalta asti. Mun mielestä jossain on ollut jotain sellaista (huom. pätevä viite :D) että jos vanhemmat vaan laittaa lapsensa pyörällä kouluun, niin koulu ei sitä voi kieltää.
PoistaMinusta tuo pyöräilyikäraja on ihan hyvä. Liikenneturvallisuuden kannalta on eri asia kulkeeko pieni pyörällä vai kävellen. Omat lapseni ovat normaalin holtittomia, ja kävelyvauhdissa autoilijoilla on ollut vähän parempi mahdollisuus olla ajamatta heidän ylitseen. Meillä eskari on ollut koulun lähellä ja vienti- ja hakureissuilla olen kulkenut paljon samaan aikaan ja samoja reittejä kuin koululaiset - ja havainnut että liikenneturvallisuus ei koulumatkoilla ole ykkösprioriteetti. Jos tien toisella puolella on jalkakäytävä ja toisella jotain mielenkiintoista, mielenkiintoinen monesti voittaa.
VastaaPoistaMeillä muuten pyöräilyn vaihtoehtona on ollut kävely, ja liikuntaa sekin on. Matka on 2 km - hyvänä päivänä lapset kävelevät sen 20 minuutissa ja todella hyvänä matka kestää reilun tunnin. ;-)
Monessa lehdessä oli äskettäin Duodecimin tutkimuksesta, jonka mukaan lasten tapaturmaiset kuolemat ovat 70-luvun alusta vähentyneet murto-osaan. Jotain kai on tehty oikeinkin siis.
Samaa mieltä, meitä kaikkia pitäisi suojella surkeilta liikenneratkaisuilta.
Mun mielestä turvallinen kulkeminen ei ole ikä- vaan luonne-, tottumis- ja ympäristökysymys. Kielloilla annetaan signaali, että kolmasluokkalinen on sitten täysin valmis, vaikka ainoa liikennekokemus olisi auton takapenkiltä. :(
PoistaIhan mutulla muistelen, että Liikenneturvan suositus perustuisi johonkin tutkimukseen siitä, miten lapset keskimäärin kykenevät havainnoimaan muuta liikennettä pyöriällessään. Joku viitseliäs varmaan saisi kaivettua tietoa esille?
PoistaOmat lapseni olen ottanut omalla pyörällä liikenteeseen alta kolmevuotiaan potkupyörällä, koska mun mielestä ei voi oppia jos ei anneta oppia. Tätä kyllä moni kauhistelee, mutta liikenteeseen lähdetään oppimaan, ja aikuinen mukana vastaa turvallisuudesta.
Erona koulumatkoihin tässä on se, että pyöräily on ihan eri asia riippuen siitä, onko aikuinen mukana vai ei... En tiedä antaisinko nyt eskari-ikäisen esikoisen pyöräillä vuoden päästä yksin kouluun, pyörällä saattaen kyllä. Sitä en ymmärrä, jos kielletään tulemasta pyörällä vanhemman kanssa.
On se kyllä myös ikäkysymys. Omat lapseni jäävät huomenna kesälomalle kuudennelta, viidenneltä ja neljänneltä luokalta ja olen onnellinen, että eka- ja tokaluokan jälkeen ovat kehittyneet tosi paljon niin ympäristön havainnoimisessa, tilanteen mukaan toimimisessa kuin monessa muussakin asiassa. Ja oletan että tulevina vuosina kehittyvät vielä paljon lisää.
PoistaMinusta on aika luontevaa se, että ekalla ja tokalla lapsi harjoittelee itsenäistä kulkemista liikenteessä kävellen, jolloin hän ehtii havainnoida ympäristön tapahtumia ja on ympärillään kulkevalle liikenteelle paremmin ennakoitavissa. Parin vuoden kävelyn jälkeen voi vauhtia lisätä ja siirtyä pyöräilyyn.
Eikö ole aika paljon vaadittu ekaluokkalaisilta, että uusina liikenteessätoimijoina heidän pitäisi heti pystyä havainnoimaan ympäristöään pyöräilynopeuksilla, huomioimaan koirien taluttajat ja vanhempiensa kanssa liikkuvat taaperot, risteykset, takaa ja vastaan tulevat pyöräilijät, jne? Ja tilanne on eri kuin vanhempien kanssa, jolloin vanhemmat seuraavat liikennettä. Pienet koululaiset liikkuvat 3-5 lapsen ryhmissä, riippuen samalla suunnalla asuvien lukujärjestyksistä, ja heillä on tosi hyvät jutut ja hauskaa yhdessä, välillä keulitaan ja ajetaan kilpaa, eikä aina pysy mielessä, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu.
Olet oikeassa siinä, että liikenneratkaisuja voi ja pitää parantaa. Mutta ei se muuta sitä, että eka- ja tokaluokkalaiset ovat liikenteessä aloittelijoita, ja heidän kannattaa liikkua siellä aloittelijan vauhtia.
Omppu, totta tuo viimeinen. Moni ekaluokkalainen saatetaan kouluun (ihan kävellen siis) ja haetaan iltapäiväkerhosta. Silloin pyöräilylle ei pitäisi olla estettä.
PoistaKorjaan kommenttiani: tarkoitin, että turvallisuus ei ole *pelkästään* ikäkysymys vaan siihen vaikuttaa luonne (rauhallinen - vilkas), tottuminen (liikennesilmä) ja ympäristö (onko matkalla vaaranpaikkoja). Esimerkiksi THL:n kertoo että "Lasten ja nuorten tapaturmaisista kuolemista suurin osa (87 %) sattuu 15–24-vuotiaille (kuvio 6). Sen sijaan sairaalan hoitojaksoissa eri ikäryhmien välillä ei ole nähtävissä vastaavaa eroa; nuorten osuus sairaalan vuodeosastolla hoidetuista potilasta on noin puolet (kuvio 7). Kaikissa ikäryhmissä poikien osuus tapaturman vuoksi kuolleista (79 %) ja hoidetuista (72 %) on tyttöjä suurempi." Sukupuolkin siis vaikuttaa.
PoistaTotta kai ikä tuo kokemusta ja havainnointikyky paranee kun lapsi kasvaa. Mutta pointtini oli että yksisilmäiset rajoitukset ovat oireen hoitamista, liikkumiseen pitää kannustaa. Esim. "Suosittelemme että ekaluokkalainen tulee kouluun kävellen tai vanhempien saattamana polkupyörällä" olisi jo paljon kannustavampi viesti.
Taahan toimii tietysti kaupungissa mutta entas taajamissa jossa koulumatkaa on yli 5km? Kylla me joskus tietysti kaveltiin koulusta se 5km kun ei jaksanu oottaa bussia 2h mutta aika raju juttu olis eka/tokaluokkalaisen vanhemmillekin ottaa niin paljon aikaa joka paivasta etta sais saatettua sen lapsen kouluun ja sielta pois. Itse en siis tykkaisi jos olisi tuollainen suositus, koska siina paasisi taas vauhdilla sinne vanhempien alempaan kastiin. Tokihan nuo suositukset on varmasti koulukohtaisia eli tuskin maalaiskoulut edes moista olettaisi :)
PoistaSamaa mielta olen kylla tuosta liikenneturvallisuudesta. Itsella on bussille kavelymatkalta muistona silman ylapuolella 11 tikkia ja silmassa hieman huonontunut nako. Jouduttiin kavella bussipysakille suojatiettomalla tiella ja auto ei vaistanyt tienvieressa kavelevaa lasta tarpeeksi, vaan sivupeili osui. Ja olin myos kova kiipeilemaan vahan isompiakin kallioita, eika niista tullut koskaan edes laastarin arvoista naarmua.
P.S. Luin sun hesarin kolumnin, ja oon huomannu etta vanhat miehet on p a h i m p i a kommentoimaan, varsinkin naisten/tyttojen asioita. Itse sain taalla kerran kaupassa kommentin: "thank you for wearing a skirt" .. Siis mita ihmetta????
-Henkka
Noissa suosituksissa on aina hvyät ja huonot puolet ja tosiaan olisi kiva tietää, että miten ei-taajamissa näitä suosituksia hoidetaan!
PoistaMut mitä ihmettä tolla kauppakommentilla oikein haettiin?
Itse olen kotoisin pienestä (alle 2000 asukasta) kunnasta, eikä siellä ole koskaan ollut tuota suositusta käytössä, vaan lapset tulee kouluun pyörällä alusta asti. Viime vuosina ekaluokkalaiset ovat saaneet pyöräilykypärät lahjoituksena kannustukseksi pyöräilylle!:)
PoistaAikanaan päiväkodin hoitajat kertoivat, että kun ryhmä käy metsäretkellä, lapsista (3-5v.) näkee ketkä ovat saaneet kävellä itse ja keitä on työnnetty rattaissa tai kuskattu autolla. Kertoivat, että osa lapsista ei pysy metsässä yhtään pystyssä, vaan menevät nurin pienestäkin epätasaisuudesta. Kuulostaa hurjalta.
VastaaPoistaOma ekaluokkalaiseni on aina ollut fyysisesti hyvin aktiivinen ja juoksee/hyppii/kiipeilee koko ajan. Kadulla suoraan käveleminen ei onnistu, vaan koko ajan pitää tasapainoilla jossain. Välillä se on ärsyttävää, kun on "kiire" jonnekin, mutta olen yrittänyt tolkuttaa itselleni, että kehonhallinnan harjoittelu on tärkeämpää. Muksahduksia ja vahinkoja sattuu koko ajan ja mustelmia ja kolhuja on ympäri kroppaa, mutta eivät ne tunnu menoa haittaavan. Toistaiseksi (kopkop) on kuitenkin vältytty lääkärireissuilta.
Se kehittyy, mitä treenaa, niin aikuisilla kuin lapsilla. Me roudattiin esikoista aivan liikaa, mutta lomat maalla tasapainotti tilannetta. Tää toka on saanut olla ja mennä vapaammin - ja jaksaa kävellä reippaasti jo alle kaksveenä.
PoistaMeillä lapsi on aina tykännyt erityisesti metsäpoluista ja kaiken maailman lumikinoksista ja halunnut aktiivisesti kävellä. On sitten kyllä kävellytkin. Voisin silti kuvitella, että jos lapsi olisi luonteeltaan enemmän rattaiden kyydissä viihtyvää lajia (niin, onko joku lapsi oikeasti luonteeltaan vähemmän liikkuva kuin joku toinen? Enpä sitten oikein tiedä vai vaikuttaako tähänkin se miten perhe ylipäätään liikkuu ja ulkoilee?) niin sitä tulisi niissä rattaissa kuskattuakin, kun aina ei vain jaksa ja ehdi ja viitsi odottaa, rohkaista kävelemään ym. ym. Sitten saattaa käydä herkästi niin, että se jolle liikunta ei ole niin luontaista saakin vähemmän harjoitusta kuin enemmän liikkuva vaikka sen pitäisi olla juuri päinvastoin.
PoistaOn meillä on kaksi tässä suhteessa hyvin, hyvin erilaista lasta. Aiheesta tai sen vierestä tässä.
PoistaMäkin kommentoin tohon rattaissa viihtymiseen. Meillä 2-vuotias on hyvinkin aktiivista sorttia, päiväkodistakin sanottu olevan liikkeessä koko ajan. Mutta rattaissa viihtyy vähän liiankin hyvin: eilen oli otettu rattaat varastosta kuistille, istui sitten niissä parkissa :) Ja aina kinuaa, tai kiipeää itse, rattaisiin, kun ne otetaan esille. Eli ne otetaan esille vain kun niitä oikeasti tarvitaan :)
PoistaAnnakaisa
Mun mielestä on ihan mahtavaa, että nykyään vähän joka paikassa on tosi mainioita leikkipuistoja, mutta ne ehkä ovat aiheuttaneet sen, että lapset viedään tosi helposti aina sinne aidattuun puistoon leikkimään. Sitten se normaali luonto koetaan jotenkin vaarallisempana ja etäisempänä leikkipaikkana kuin aikuisten rakentama puisto kiipeilytelineineen ja pehmeine alustoineen. Osui kerran silmiin kirjoitus juuri noista leikkipuistojen aidoista miten ne rajaavat lapsen leikkipaikan aikuisten päättämällä tavalla ja lapset eivät pääse esim. siihen viereiseen pöheikköön tutkimaan maailmaa itsenäisesti. On totta, että itsekin pidän siitä, että puistot on pääsääntöisesti aidattu juurikin esim. liikenteen vuoksi, mutta tämä leikkialueen rajaus ei ole pelkästään hyväkään asia.
VastaaPoistaMua on ihmetyttänyt miksi leikkipuistoissa ei ole koskaan hyviä kiipeilypuita. Mut kai ne on turvallisia vasta kun ne on tehtaalla duunattu telineiksi! :D
PoistaVarmaan siksi, että ketään ei voi haastaa oikeuteen, jos puusta katkeaa oksa ja piltti putoaa, mutta syyllinen on löydettävissä, jos kiipeilyteline hajoaa ja piltti putoaa... Useimmitenhan on tärkeintä löytää syyllinen. *huokaus*
PoistaSatu T
Kunta tai kuka ikinä sen leikkipuiston omistaa, on vastuussa, jos siihen on jätetty 'vaarallinen' puu.
PoistaKiitos hyvästä kirjoituksesta. Mielestäni asiaa joka sana. Aikuiset (suurinosa) kulkevat ihan liian vähän itse pyörillä yksin ja lasten kanssa yhdessä. Harjoittelusta kehittyy tilannetaju, liikennesääntöjä käydään pyöläilyn yhteydessä läpi ja hahmotuskyky paranee. (Mitä tarvitisi suuri osa aikuisistakin lisää)
VastaaPoistaToiset lapset ovat motorisesti etevämpiä luonnostaan, mutta varmasti harjoitus tasaa kömpelömmätkin.
Meillä oli tuo sama ihmetys ja olisin jo ensimmäisestä luokasta laittanut rauhallisin mielin pyörällä. Pitkien matkojen kävely on huomattavasti vaarallisempaa, pienet lapset näkyvät liikenteessä huonommin kun pyörän viirit, pyöräilykypärien heijastukset, värit ja maailman paras keksintö: heijastinliivi. Kotimatkakävely saattaa venyä tunneiksi ekaluokkalaisella muutama kilometri, vartin pyöräilyn sijaan.
vinkkinä kaikille että lapsen SAA laittaa pyörällä, kun kotoa laittaa ilmoituksen koululle allekirjoitetulla lupalapulla ja ottaa itse vastuun. Kolmannen luokan sääntö on vain ja ainoastaan koulun kehotus.
Itse taivuin opettajan pyynnöstä lapsen luvalliseen pyöräilyyn vasta toisen luokan alusta. Koska muuten toisetkin olisivat saattaneet antaa kotilupaa ja opettaja pelkäsi että myös ne lapset, jotka eivät kulje yhtä paljon pyörällä annetaan lupa kotoa.
Myös lapset opetetaan siihen, että suojatien kohdalla autojen kuuluu väistää. Kukaan lapsi, kun aikuisen silmä välttää (kuten ei aikuinenkaan) pysähdy joka pikku suojatielle, hyppää pyörän selästä ja kävelytä. Matkahan kestäisi ikuisuuden. Mikäli pyöräilijä polkee suojatien yli, hänellä on väistämisvelvollisuus. Tätä ei tunnu tietävän suurinosa aikuisistakaan. Yleensä autot antavat tietä, mutta väistämisvelvollisuus on silti pyöräilijällä.
Me ollaan ihan tarkoituksella harjoiteltu sitä fillarointia aika paljon juuri tuota itsenäistä liikkumista ajatellen - ja aika paljon sääntöjä siinä saa käydä läpi. Meillä on niin superhyvä tilanne kun eskari on ihan tulevan koulun vieressä ja reitti tosi rauhallinen. Ja se heijastinliivi tosiaan menee hankintaan.
PoistaSe on niin, että jos annat lapsen kiivetä puuhun, joku sanoo, että se lapsi ja sen kiipeily tuhoaa julkiset puut. Jos annat lapsen kiivetä kalliolle, joku sanoo, että se aikuinen ei pidä huolta lapsestaan, koska lapsi voi vaurioitua kiipeilyssä ja vanhemman pitäisi senverta ymmärtää asioita ja tiedostaa vaaran paikat lapsen näkökulmasta etukäteen.
VastaaPoistaMeillä on onneksi 4000 neliön metsäinen rinnetontti talon ympärillä ja siellä isojen puiden lisäksi kaksi muhkeaa kalliota. Kaksivuotiaan tasapaino on ilmiömäinen (ei pelkästään meidän ylpeiden vanhempien puolesta) ja kumpparit lempikengät, kun metsässä tarvotaan. Lähellä on yksi leikkipuisto, jossa minä huono äiti en ole tainnut hiekkalaatikon vieressä istua kuin pari kolme kertaa kaikkiaan (isä vie lasta sinne vähän tiheämmin samoin isoäiti meillä käydessään). Tämä talo ostettiin aikoinaan pihan perusteella lapset mielessä eikä olla kaduttu. :-) Arvatkaa muuten mikä on ollut muksun lempijuttu tänä keväänä: ei saa kyllikseen haravoimisesta!
VastaaPoistaMeillä lähikouluun on matkaa hiukan yli kilometri ja sitä ei saa taittaa pyörällä, ei edes vanhempien paperille kirjatulla luvalla. Naapurin haaveiluun taipuvainen nuorimies olisi äitinsä mukaan varmemmin ajoissa perillä jos saisi pyörän päällä pistää, kävellessä kun tulee katseltua jokainen etana, ruohonkorsi ja kiehtova pilvenhattara. Pyöräily vaatii sen verran keskittymistä ettei luonnonihmeiden pariin tule jäätyä. Säännöt mitkä säännöt kuitenkin, omaani en uskaltaisi pistää pyörän kanssa kouluun koska hän on mainio esimerkki siitä kuinka joukossa tyhmyys tiivistyy. Toivon että pari lisäikävuotta toisivat edes vähän tolkkua siihen millä kaikin tavoin niitä kavereita oikein pitääkään viihdyttää tai hakea ihailua.
VastaaPoistaMielestäni lasten kouluunvientiralliin pitäisi kyllä saada joku tolkku. Meidän koulumme toisessa toimipisteessä ralli on jo sitä luokkaa että eräs ekaluokkalaisen äiti ei uskalla päästää lastaan yksin kävelemään kouluun, koska _koulun pihatiellä_ on niin hirveä peruuttelu ja autonkääntö menossa juuri silloin kun koululle pitäisi tulla eikä pienikokoinen tyttö näy järin hyvin katumaasturien ikkunasta. Ei sentään itse aja autolla vaan saattaa itse pyörän kanssa. Asiasta on wilmitsekin käyty keskustelua, mutta ilmeisesti jotkut lapset eivät vain pysty kävelemään läheiseltä bussipysäkiltä tai kadun varresta vaan heidät pitää tuoda niin lähelle ovea kuin mitenkään mahdollista...Ehkä kamalinta on se ettei näistä mussukoista monikaan ole edes pikkukoululainen vaan joukossa on useampia 3-4-5-luokkalaisiakin.
Mielenkiintoista. Katsoin omat koulumatkani autolla 1,8km ja 1,9km. Kävellen lyhyempiä, koska pystyi oikaisemaan. Muista, että ollessani eskari sisareni koulumatkalla(ja minun tulevalla) asfaltoitiin yksi tie. Vanhemmat vastustivat sitä kovasti, koska pelkäsivät, että tämä hiljaisen pientaloalueen läpi kulkeva tie, muuttuisi vilkasiikenteisemmäksi ja nopeudet kasvaisivat. Niin ei tainnut käydä. En muista koskaan ekalla pelänneeni koulumatkalla. Ainoa pelkoni koulumatkoilla liittyi ihmisten tapaan pitää koiria vapaana, koska pelkäsin niitä ihan pirusti, kun haukkuivat ja juoksivat kohti.
VastaaPoistaKuljin aina kävellen. Pyörä olisi ollut , koska suuri osa matkasta mentiin mäkeä ylös metsässä. En muista, että pyörä olisi ollut kielletty, mutta ei kovin moni niillä kulkenut..
Tuohon leikkikenttä hommaan kommentoisin sen verran, että meidän leikkipuistossa on ainakin todella mukavasti jätetty kiviä ja vähän kalliota sekä mäkiä, joissa voi leikkiä.
Uskon, että metsissä samoilu tulee meidän tytölle ihan luonnostaan, koska mun lapsuuden perheessä on vaan yksikertaisesti aina liikuttu paljon metsissä ja sitä tapaa on vaikea kitkeä pois itsestään tai olla siirtämättä eteenpäin.
Voisiko kuskaamisintoon vaikuttaa myös se, että pieniä kouluja on lakkautettu, ja sen seurauksena kouumatkat ovat pidentyneet? Saattaa olla, että itsekin pelottaisi lähettää ekaluokkalaista valtateiden yli kouluun.
VastaaPoistaValtateiden yli ei onneksi tarvitse yhdenkään ekaluokkalaisen kulkea, sellainen lasketaan vaaralliseksi koulumatkaksi ja lapsi on oikeutettu kuljetukseen kilometrimäärästä riippumatta :)
PoistaSaksassahan tämä liikenneturvallisuusongelma on ratkaistu varsin passelisti: vanhemmat tuovat ja vievät autolla koulun ovelle. Helikopterivanhemmat pörrää muutenkin koko ajan ympärillä, hyvä kun ei synnytyssairaalassa pyydetä asettamaan lapsen korvaan GPS-chippiä. Vauvasta asti aika on ohjelmoitua. Ohjelmaan kuuluu, tietenkin, myös liikunta - alusta asti ohjattuna ja normitettuna. Jostain syystä juniorit eivät osaa seisoa yhdellä jalalla sekuntiakaan, puhumattakaan kuperkeikasta. Itsenäinen ajattelu on ulkoistettu (vanhemmille), yliopistojen opinto-ohjaajien puheille hakeutuu nykyään aika määrä vanhempia, tuleva opiskelija nyhvää mykkänä taka-alalla.
VastaaPoistaKalliolla kiipeilyn tietoinen salliminen saattaisi johtaa lastensuojeluviranomaisen puuttumiseen asiaan. :)
"Kärsin" samasta ongelmasta. Meidän tyttö on vauvasta lähtien ollut erittäin innokas kiipeilijä ja varsin ketterä sellainen. Päiväkodista tullessa kävelee kallionreunaa, joka on n. 5 m korkea. Sporapysäkillä seisovat, etenkin 50+ naiset, katsovat kauhuissaan, osoittelevat jos ovat kaksin kappalein, ja ilmeestä näkee että tekis mieli huutaa mutta liikenteen melun vuoksi tietävät sen turhaksi. Kun tyttö kavereineen kiipeää takapihan vankkaan, paksurunkoiseen ja -oksaiseen puuhun, niin johan on siitäkin tultu valittamaan että puu ei kestä...eh. Kerrostalomme seinässä oli viime keväänä kolo lumiauran jäljiltä, jota sitten olimme yhdessä tytön kanssa ihmettelemässä, niin kulman takaa pelmahti samassa rapussa asuva 70 v nainen, joka rupesi välittömästi huutaen syyttämään, että mekös se ollaan rikottu.. Jännä millaset voimat alle kouluikäisillä lapsilla onkaan. Saavat tiiliseinät, kalliot ja puut rikki ihan tuosta vaan..
VastaaPoistaJuttelin tässä taannoin erään fysioterapeutin kanssa, joka oli ollut jossain seminaarissa, jossa oli tullut puheeksi lapset ja ja ja... Ja siis heidän viestinsä ja huolensa oli se, että lasten ei anneta enää rymytä samoin kuten ennen. Juuri metsässä, omilla kotikentillä. Että monen lapsen motoriikka on hukassa usein siksi, että liikkumisen kokemukset on niin rajoitettuja. Minunkin sisällä asuu sellainen pieni taivastelija, joka miettii mitä kaikkea voi sattua, mutta onneksi mieheni on kunnon rymyäjä - opin siinä samalla hellittämään :)
VastaaPoistaToimet koulujen lähistöllä!!
VastaaPoistaIhan totta. Kannatan. Aloitetaan teistä vanhemmista.
Ajan koululaisia työkseni ja toivoisin koulujen lähelle:
3-5 hidastetta.
30km/h nopeuden.
Pysäyttäyttämiskiellon (tämä vanhempien takia, ainoastaan)
Pysäköinti kiellon.
Toki kevyenliikenteen kuuluisi myös saada kunnon tila.
Ja teidät autojenne kanssa haluaisin pois. Tai kauemmaksi.
Liian usein näen, että lapsosia tuodaan helvetin lieskat kintereillä, ihan sama kenen MUUN lapsi alle jää.
Myöskään sillä ei ole väliä, missä lapset kyydistä tiputtaa. Suojatie? Risteys? Haloo!!
Ja samoin toimitaan, kun lapsia haetaan.
Siinä sitä on liikennekasvatusta koko rahalla. ;)
Tässä valossa usein mietin, kuinka ihmeen kaupalla nuo vanhemmat ovat yhä hengissä ja kuinka lapset, noilla liikennekasvatuksen opeilla pärjäävät.
Ystävällisesti, komeasti kärjistäen.
Se koulutaksin ärhäkkä tätönen
Mä niiiin haluaisin opettaa lapsen kulkemaan vuoden päästä kouluun pyörällä tai kävellen, mutta ei onnistu. Ensinnäkin kouluun 3km matkaa ja siitä ehkä 20m matkalla kevyenliikenteenväylä, muuten vaarallista tietä. Eipä taida silti saada koulukyytiä, kun bussi kulkee, joskin harvakseltaan. Ja tämä siis Pohjois-Espoossa. Joskus harmittaa, kun tuntuu että päätöksenteko Espoossa päättyy kehä-kolmoseen. Toki on sisäpuolella enemmän populaa, mutta tämäkin on koko ajan kasvava alue. Ja ennen kuin joku ehtii kommentoida, tiedän täällä asumisen olevan valintakysymys. :) Ja koulukin löytyis lähempää, mutta "väärän"kielisenä, sekin valintakysymys. Mutta saahan sitä silti toivoa parannuksia...
VastaaPoistaJa onneksi koulumatkaliikunnan ja muun hyötyliikunnan (kauppaan 4km) vieressä on metsää ja kalliota. Ja yritän sitten muulla tavoin opettaa asennetta: kavereille ja esim puistoon kuljetaan kävellen/pyörällä ja muutenkin lenkkeillään yhdessä. Saas nähdä minkälaiset perunat noista kasvaa.
-Annakaisa
Kävimme perjantaina katsomassa taloa, josta toivottavasti tulee perheemme koti (pankki päättää tämän asian). Talo on ollut myynnissä vuoden ja hintaakin on pudotettu kun kauppa ei käy. Talo sijaitsee halutulla alueella, kaavassa lähimaastot ovat puistoa (eli metsää), mutta silti keskustaan on vain 9km. Koulu ja päiväkoti parin kilometrin päässä, niin että koululainenkin voi pyöräillä turvallisia reittejä. Päijänne on lähistöllä ja vielä lähempänä järvi.
VastaaPoistaMikä mättää?
Talossa ei ole mitään vikaa, se on vain pintaremontin tarpeessa. Sen sijaan piha ei ole kaikkien mieleen. Takapiha laskee voimakkaasti, on täynnä mäntyjä ja mustikkaa. Pihalla on isoja (ISOJA) siirtolohkareita ja epätasaista maastoa. Auringonottonurmea on vain pläntti talon etupihalla, huvimajaa on pihalle turha suunnitella. Sen sijaan rinteeseen on edellinen omistaja rakentanut yhdelle tasolle toimivan terassin, toiselle pihagrillin ja kolmannella oli ollut palju. Paljun paikalla näin silmissäni jo hiekkalaatikon ja leikkialueen kaksivuotiaalle. Tontti vaihtuu sulavasti kukkulaiseksi metsäksi, joka lopulta päättyy päijänteeseen. Metsä joka on jokaisen lapsen unelmaleikkikenttä. Ja aikuisenkin. Välittäjä ei ollut vielä paikalla kun olimme jo talolla. Ensimmäisenä pääsimme siis pällistelemään pihaa. Tuntui kuin olisin päässyt takaisin lapsuuden ajan mökille, ja maisema houkutteli juoksemaan metsään leikkimään.
Toivon todella, että pankin tädillä on ensi viikolla hyvä päivä.