Korppu junior

Pudotin lattialle maapähkinän. Lattiadyykkaajana kunnostautunut kuopus juoksi tikkana paikalle ja pisti sen suuhunsa. Kymmenen minuutin päästä huomasin, että se raapii jalkaansa. Kun tsekkasin sukkisten alle, huomasin, että puoli kroppaa oli turvonneen punaisen helotuksen peitossa. Sen jälkeen olemme hiffaneet, että ihottumaa tulee myös suklaasta, mansikasta, omenasta ja kiivistä.

Atoopikko näkee punaista.

Herkkänahkaisen ipanan iho kutisee ilman pähkinöitäkin ja välillä se raapii itsensä öisin verinaarmuille. Kun kyselin neuvolassa, että mikähän juttu tämä on, terkkari totesi, että iho näyttää atooppiselta -- kuten isänsäkin iho on. Mikä tarkoittaa sitä, että allergioitakin saattaa esiintyä. Testeihin ei kuulemma kuitenkaan kannata heti mennä. Suurin osa allergioista paranee itsekseen kouluikään mennessä ja epävarma testaus aiheuttaa turhia vinoutumia ruokavaliossa.

Allergianoviisina olen lueskellut allergia- ja astmaliiton sivuja. Perusvoiteita, siedätystä, ei saippuaa ja ihonlämpöistä peseytymisvettä. Näistä vain jokapäiväinen rasvaaminen on uutta. Ja pähkinäselkkauksesta opin, että  hydrokortisonigeeliä ei kannata levittää raavitulle ihottuma-alueelle. Se huuto rikkoo korttelin säteeltä ikkunat.

Voideostoksilla apteekin täti vinkkasi, että rasvaaminen ei ole kielettyä normaali-ihoiseltakaan. No juu. Heti kun lämmin vesi alkaa kiertää pattereissa, nenä menee tukkoon ja iho alkaa kuoriutua: sukkahousut pölisevät, jalkapohjilla voisi hioa parketin ja kädet ovat sileät kuin 80-vuotiaalla. Jos erehtyy pakkasilla hymyilemään, huuli halkeaa. Talvi mahtaa olla atooppiselle kohtuullinen haaste.

Törmäsinkin tietoon, jonka mukaan vain lentolippu aurinkoon olisi parempi hoitokeino kuin rasvaaminen. Iholiitto järjestääkin atoopikoille ilmastokuntoutusta, eli reissuja aurinkoisemmille leveyksille. Haaveeni asua jonain päivänä luonnollisen d-vitamiinin annostelualueilla sai juuri lisäpontta.