Kokemukseni alkoholinkäytöstä pienen lapsen näkökulmasta ovat tavanomaisia. En kiinnittänyt vanhempieni juomiseen mitään huomiota. Traumoja ei ole. Viiniä meillä ei arkena juotu, juhlissa kyllä. Mutsi joi viikonloppuisin yhden oluen. Faijalla meni joskus yli.
Olen saanut lapseni aika vanhana, yli kolmikymppisenä. Olin ehtinyt rellestää ja hillua ihan riittävästi. Keski-ikäistyminen on tuonut mukanaan myös fysiologisista muutoksia: naaman romahtamisen lisäksi juhlimiskonseptiakin on pitänyt tarkistaa.
Juomavalikoima on nykyään hyvin, hyvin rajallinen. Niiden muutamien alle parikymppisenä pilattujen juomien lisäksi kuohari närästää, kalja turvottaa (pidän eniten ykkösestä), siiderissä on satamiljoonaa kaloria ja lime-mansikan maku, punkusta tulee päänsärky ja väkevistä pleksit (viininjuojana hörppään drinkit aivan liian nopeasti).
Krapulat ovat aivan karseita. Ne iskevät helposti ja aivan kohtuuttomalla voimalla nautittuun nestemäärään nähden. Henki ei kulje, uni ei tule (painajaiset kyllä) ja keskittymiskyky on nolla. Lisäksi näissä tiloissa joutuu marinoimaan itseään vähintään kolme päivää.
Baareihin en edes halua mennä. Siellä on humalaisia ihmisiä, joita en tunne ja musiikkia, josta en piittaa, liian kovalla molemmat. Juomat maksavat saman verran kuin viikon kauppalasku. Puhua ei voi, istumaan ei pääse, tanssia ei kehtaa. Miksi vaivautua.
Uusissa rajoissa on toki ollut opettelemista. Onneksi lähtölaukaukseen ei tarvittu kuin yhdet firman keväjuhlat, jonka jälkiseuraamukset podettiin hiekkalaatikon reunalla.
Säännöt ovat nykyään seuraavat:
Yksi tai kaksi on perussetti.
Kolmas tarkoittaa bileitä ja hiprakkaa - ja on viimeinen lasten kanssa nautittava annos.
Neljäs on jo uhkarohkeaa - ja se viimeinen ilman lapsia nautittava juoma.
Koska viides on vain ja ainoastaan vaikeuksien kerjäämistä ja huomispäivän tuhlaamista ja kuudes on sama kuin hankkisi noron, menkat ja sydänkohtauksen yhtäaikaa.
Kotiin on lähdettävä viimeistään yhden pintaan, sillä yöunien uhraamiseen pitää olla todella painava syy.
En ole pahoillani iän tuomista rajoitteistani, päinvastoin. Pääsen lähes poikkeuksetta hiihtämään bileiden jälkeen ja risteilyllä ehdin aamupalalle. En osaa spekuloida millainen äiti olisin ollut 20 vuotta sitten. Mutta olen hiton tyytyväinen, että Skidi piirtää käteeni viinilasin eikä prikkaa salmiakkikossuja.
Heh, kuulostaapa tutulta ihan alusta loppuun saakka! Lasi tai pari viiniä ja hyvissä ajoin nukkumaan omaan sänkyyn, mikäpä sen mukavampaa.
VastaaPoistaMukavuus (ja epämukavuuden välttäminen) on avainsana. :)
PoistaKeskustelin erään henkilön kanssa siitä, onko tavanomaista, että lapset näkevät vanhempansa humalassa. Hänen mielestään humalassa lasten seurassa olemisessa ei ole ensinnäkään mitään ihmeellistä tai toiseksi mitään tuomittavaa. Hän näytti selvästi järkyttyneelle, kun kerroin, että meidän alle kouluikäiset lapsemme eivät ole koskaan nähneet vanhempiaan humalassa. Skumppaa tai viiniä on joissain (juhla)tilanteissa otettu lasi tai korkeintaan kaksi tai satunnainen saunaolut, mutta sen voimakkaammin humaltuneiden vanhempien seurassa he eivät ole olleet.
VastaaPoistaMielestäni on tietysti eri asia, minkä ikäisistä lapsista puhutaan, mutta se keskustelu oli hyvin opettavainen minulle: on lapsia, jotka ovat joka ikinen viikonloppu voimakkaasti humaltuneiden vanhempiensa seurassa. Ja tämä henkilö oli suorastaan hiukan aggressiivinen, kun kehtasin kertoa omasta elämästäni, että todellakin on olemassa lapsia, jotka eivät näe vanhempiaan kännäämässä siinä perinteisessä merkityksessä. Hän ei siis meinannut uskoa minua, että puhuisin totta. Hän meni tulipunaiseksi raivosta, kun muistutin, että eihän päiväkodistakaan anneta lasta humalaiselle eli lähtökohtaisesti lasten seurassa pitäisi sitten ainakin jonkun olla jo turvallisuussyistä selvinpäin.
Tämäkin keskustelukumppani on tavallinen, työssäkäyvä henkilö. Viikonloppuna sitten "rentoudutaaan". Ja se rentoutuminen ja pään nollaus tarkoittaa näille ihmisille reipasta känniä, en tiedä, kuinka monta viikonloppua he oikeasti ovat vuosittain selvinpäin. Lomat ja varsinkin ensimmäiset lomapäivät ovat vielä reippaampaa nestemäisellä rentoutumista.
Toinen suomalaisiin juomatapoihin ja -kulttuuriin havahduttava keskustelu oli tämä pään nollaamisasia. Siis se tapa vetää joka viikonloppu tai lomien aluksi perskännit pään nollaamiseksi. Juttelin erään toisen ystäväni kanssa, että mielelläni rentoudun itse jollain muulla tavoin, ihan normiharrastusten merkeissä ja ihmettelin, miksi alkoholi on joillekin se ainoa tapa rentoutua. Miksi he eivät osaa rentoutua mitenkään muulla tavoin?
Keskustelukumppanin puoliso sai lähes raivokohtauksen ja kävi ilmi, että hän todellakin vetää joka perjantai ne rentoutumiskännit ja hänen vaimonsa siinä sitten pehmeällä äänellä hymistellen puolusteli puolisoaan, että kun työ on niin rankkaa, niin täytyyhän se pää nollata viikonloppuisin - siis alkoholilla. Lauantai sitten kuulemma menee siihen, että isi on krapulassa. Tällä perheellä on pienet lapset. Ja toim.huom. kyse on taas ihan tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä hyvällä asuinalueella, kaksi autoa ja se normien mukainen setti.
Ja loppuun ne tyypilliset hyvittelevät puolustelut, eli pidän hyvästä viinistä. Mutta silti en varmaankaan osaa oikeasti ottaa suomalaiseen tapaan rennosti ja pitää "aidosti" hauskaa. ;)
Jotainhan tuo aiheesta pää punaisena raivostuminen kertoo.
PoistaSuvussani ei ryypiskelyä harrastettu/harrasteta. Korkeinkaan kotikaljaa ruuan kanssa ja saunakalja viikonloppuisin. Lapsena kotimme tupaantuliaisissa näin ensimmäistä kertaa kännisiä ihmisiä ja muistan sen ahdistavana kokemuksena. En ollut tottunut sellaiseen ja hyvä niin. Kaveripiiristä löytyi niitäkin, joille vanhempien joka iltainen nollaaminen oli ihan normaalia. Surullista.
Jatkan vielä. Puolassa kuulemma oli vielä kymmenisen vuotta sitten sama meno kuin Suomessa. Nykyisin sieltä saa alkoholia 24h auki olevista viinakaupoista, se on edullista ja kotona keittely ok. Meno kuitenkin on muuttunut, sillä nykyisin alkoholin käyttämisessä ei ole mitään ihmeellistä.
PoistaOmien havaintojeni mukaan niitä putiikkeja tosiaan on ihan jokaisella kulmalla ja votkaa on siellä tarjottu jokaisella perhe-illallisella, joilla olemme olleet. Votkapulloja myös löytyi vierailemistamme häistä joka pöydästä ja sitä kului, mutta koskaan en ole nähnyt puolalaista sellaisessa kännissä kuin suomalaisia. Kaduilla ei heilu sen pahemmin humalaisia kuin laitapuolen kulkijoitakaan.
Eikä mulla ikinä ole tullut vähäisimmässäkään määrin huoli paikalla olevista lapsista.
Vaikea kuviella, että Suomessa sama alkoholin täysi vapautus olisi ratkaisu. Täällä porukka tuntuu suhtautuvan edelleen alkoholiin kuin teinit, jotka sitä ensi kertaa käteensä saavat. On se niin ihmeellistä ja hienoa. Ja humalaan pitää päästä.
Erona juomakulttuureissa muuten on vielä se, että minä, jolle ei votka maistu, voin vain kieltäytyä kohteliaasti. Kukaan ei ole kysellyt miksi ei maistu, tuputtanut tai tehnyt johtopäätöksiä mahdollisesta raskaudesta.
Niin, ei keskiluokkaisuus tarkoita sitä, että olisi välttämättä kovin fiksu, itsekriittinen tai avarakatseinen. Alkoholinkäytöstä ei saa puhua kriittiseen sävyyn tai on vihervasurikukkahattutäti, joka ei tosiaan tajua, että elämästä ei selviä ilman perskännejä. Jos työ on rankkaa, kannattaa vastapainoksi urheilla tai vaihtaa duunia.
PoistaKatja: toinkin tuon keskiluokkaisuuden siksi, että alkoholilla läträily liitetään usein klisheisesti alempien yhteiskuntaluokkien touhuksi. Joskus olen miettinyt, että yläluokkaiseen elämäntyyliin kuuluvat lähes oletuksena kalliit alkoholijuomat (kalliit vuosikertaviinit, vuosikertashampanjat, X.O. konjakit jne), joilla tietysti erottaudutaan rahvaan halvemmista juomatavoista.
PoistaOlen samaa mieltä kanssasi siinä, että alkoholikeskustelu on Suomessa kummallisen latautunutta ja mustavalkoista. Juominen on suorastaan kansalaisoikeus, jota ei saa kyseenalaistaa millään tavoin? Muistanpa eräänkin puoluejohtajan hehkutuksen vuosi takaperin, että kyllä työmies kropsunsa ansaitsee. Suomessa on totuttu tämän tyyppisillä sutkautuksilla perustelemaan omaa juomista, vaikka niitä kropsuja olisi enemmänkin kerralla.
Marika: olen samaa mieltä teinimeiningistä. Esimerkiksi työpaikkojen pikkujouluissa ym. juhlissa ilmainen alkoholi on jotain aivan ihmeellistä ja jos lasillisia saa useita firman piikkiin, saa melkein selitellä, miksi juo vain yhden.
Jossain vaiheessa oikeasti mietin, että pitäisikö jättää ruokaviinitkin pois ja alkaa absolutistiksi, mutta muistin nopeasti, että on helpompaa ottaa juhlissa se viinilasi käteen ja siemailla siitä vaikka koko illan ajan kuin joutua ristikuulusteluun.
Veikkaan että näille voimakkaasti reagoiville tulee jonkinlainen häpeä omasta käytöksestään mikä purkautuu raivokkaana tarpeena puolustautua keinolla millä hyvänsä. He tietävät periaatteessa toimivansa väärin tai ovat siinä rajoilla että meneekö yli, mutta eivät halua tai osaa muuttaa käyttäytymismalliaan. Kun siitä sitten "jää kiinni" niin tulee paniikinomainen tarve puolustautua. Nurkkaan ajettu eläin-efekti.
PoistaNe jotka oikeasti ottavat sen oluen tai pari tuskin päätyisivät naama punaisena ja kiukusta täristen puolustamaan sitä oluttaan. Voisi se ihmisestä riippuen ottaa päähän jos toinen tulee "moralinoimaan", mutta asia tuskin olisi heistä niin vakava.
Niin ja itse inhoan humalahakuista juomista. Aikansa alkoholistin kanssa asuneena minun ei liene tarvetta perustella humalahakuisen juomisen kriittisyyttäni ja pidän huolen että meidän tuleva lapsi (ja ehkä ne muut tulevat jotka istuvat kuulemma penkillä äitin sisällä jonottamassa vuoroa [kertoi joku työkaveri lapsiensa tuumineen] ei tule näkemään vanhempiaan humalassa, mutta isi saa ottaa sen saunaoluen ihan hyvillä mielin).
Joo, näinhän se on, säännöt on selvät. Semmosta vaan olen miettinyt, että onko se balanssin hakemista, kun nykyään tulee juotua hyvin paljon useammin? Käyn tässä sielujen sotaa itseni kanssa siitä, onko alkoholismia juoda lähes joka päivä se yksi lasillinen iltaisin. Toki usein menee monta päivää ilmankin ja ihan ilman kärvistelyä, mutta kyllä se lasillinen vaan maistuu.
VastaaPoistaMä olen miettinyt ihan samaa, varsinkin kun suvussa on alkoholismia. Mutta mun krapulat on tosiaan niin hirveitä, että paria enempää juominen ei kiehdo yhtään. Ja toisaalta kierrettä, jossa rentouden saamiseksi pitäisi annoksia nostaa, ei näytä tulevan. Tarkkailu ja itsesääntely näyttävät riittävän.
PoistaSuomessa alkoholikulttuuri on niin vaikea! Monet ihmiset eivät ymmärrä sitä, että voi juoda yhden alkoholiannoksen ja se on ihan ok. Mulla on mm. useampi kaveri, joka sanoo, ettei viitsi yhtä juoda, kun saa pelkät kalorit; "sitten kun ottaa, niin sitten otetaan kunnolla". Luulisi siinä sitten tulevan enemmän kaloreita ;-)
VastaaPoistaMutta tämän ns. hyssyttelykulttuurin vuoksi on vaikea juoda se yksi annos, jos lapsi on paikalla, koska heti on joku kommentoimassa. Minä henk.koht en tule yhdestä annoksesta känniin ja koen pystyväni huolehtimaan lapsesta oikein hyvin sen annoksen jälleenkin. Jollain tapaa asia on hyvin mustavalkoinen.
Tiina
Tää on tosiaan Suomessa vaikea keskustelu. Tota kuvailemaasi porukkaa löytyy paljonkin: ollaan huolissaan energiansaannista mutta ei sitten kunnon kännäämisen haitoista. Puhumattakaan siitä, että viiniä juotaisiin siksi, että se on hyvää.
Poistapuhumattakaan niistä kustannuksista, joita alkoholin käytöstä tälle piskuiselle yhteiskunnalle vuosittain koituu...
Poista-miuku
ps. kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta ja keskusteluun herättelystä! :)
Itselläni juominen on melkein kokonaan jäänyt pois monestakin syystä: en tykkää olla enää kännissä (hiprakka mukavaa), yöunet on niin ihana nukkua levollisesti ja kotona leffan katsominen tuntuu paljon mukavammalta, aamulla ei ole krapulaa... :) Mutta totta, aihe on meidän maassa kyllä mielipiteitä herättävä. Tässä taannoin juttelin tuttavaperheen kanssa, jotka asuivat Espanjassa neljä vuotta - ja nimenomaan tästä juomakulttuurista. Ja siellä kyllä suhtaudutaan aivan erilailla, mutta käytetäänkin eri tavoin (tottakai löytyy niitä ongelmaisiakin).
VastaaPoistaJoka maassa löytyy ongelmaisia, tietenkin. Mutta miten ihmeessä tuon luontevan suhtautumisen alkoholiin saisi Suomeenkin?
PoistaAlkoholi on meille suomalaisille niin hankala juttu kun keskusteluissa tulee monesti esiin ne aaripaat, asun muslimimaassa ja taalla on ihan tavallista etta aidit tilaa vahan paremmissa ravintoloissa viinit lounaalla lasten kanssa, kukaan ei mulkoile. Meilla on samanlainen politiikka etta lapsen kanssa voi ottaa pari mutta kannissa ei heiluta, kun ystavia kay kylassa tarjotaan joskus viinit. Omassa kodissani vanhemmat otti kohtuudella kun olin lapsi eika ole jaanyt traumoja, ihan tervejarkinen suhtautuminen viinaan oman mittapuuni mukaan. Ei meilla kylla viinia rentoutumiseen tarvita vaan hauskanpitoon lahinna, ehka siina menee sen ongelman raja jos aina kun ottaa paahan tai stressaa pitaa avata pullo.
VastaaPoistaNiinpä! Suomalaisen keinovalikoimassa on todella vähän muita ratkaisuja kuin viina. Jos vituttaa, pelottaa, naurattaa, jännittää tai surettaa, se on sokka irti. Puhuminen ja liikunta eivät tietenkään käy.
PoistaSiis miten niin "suomalaisen keinovalikoimassa"? Kyllä itse ainakin kuulen useammin ihmisten lähtevän ulos kävelemään tai muuten urheilemaan jne. kun vituttaa/surettaa/stressaa, kuin vetävän kännit. Tai sitten vain puhuvan asiasta. Toki joskus lasin äärellä. ;)
PoistaSamat kokemukset krapulaosastolta. Nykyisin (39v) ei tahdo selviytyä edes perusteellisemman illallisen viineistä niin ettei seuraava aamupäivä olisi tuskaa! Kokeiltu on pari viikkoa sitten ja pulkkamäki siinä kuvotuksen ja sydänkohtaustunnelman välimaastossa oli ikimuistoista... yökh. Mulla riskiraja krapulaan menee nykyisin siinä 3-4 lasin kohdalla, mitä kaksvitonen minä ei olis kyllä ikinä uskonut uskonut ;)
VastaaPoistaEi olis ei, mutta on toki noita muitakin juttuja mitä ei olisi ikinä uskonut. :)
PoistaSuomalainen alkoholikulttuuri on kyllä mielenkiintoinen asia.
VastaaPoistaPerehtyisin taustoihin varmaan tarkemmin jos jaksaisin, mutta olen kai tehnyt jo riittävästi lörpöttelemällä järkytykseni ja ajatukseni julkisiksi puolelle Suomea.
Hassua miten kirjoittamani tekstin sisältö pyöräytettiin osan lukijoista toimesta aivan päälaelleen alunperinkin.
Henkilökohtaisesti kun minua järkytti nimenomaan laivalla selkeästi kännäävät vanhemmat, lapsineen yökerhossa, yöaikaan. Ja se että se on vieläpä sallittua.
En kritisoinut lasillista viiniä. Tai kahta.
Silti niin moni koki tarvetta puolustella sitä?
Ja vaikka kuinka kirjoittamaani luen, en löydä sieltä kohtaa jossa lyttäisin maan rakoon esimerkiksi ruokajuomana lasin viiniä ottavia äitejä tai isejä.
Enkä henkilökohtaisesti sylje lasiin vaikken lasteni edessä humaloita otakaan.
Ja toisaalta, olen "vasta" 23-wee. Melkein teini härregööd!
Niiden kahden lapsen saamisen jälkeen juotujen kännien seuraukset ovat kuitenkin ihan yhtä karmean kuuloisia kun teidän muidenkin. Että ehkä kyse on vaan jostain äitien ominaisuudesta ;)
Ps. Katja sun tyyli kirjoittaa on vaan mainio.
Räkätin kuset housussa erityisesti tolle noromenkkasydänkohtausvertaukselle...
hb: mielestäni sun kirjoituksesi oli todella tärkeä ja hyvä. Kiitos siitä.
PoistaSuomessa alkoholin asema ihmisen elämässä on jokseenkin vääristynyt. Ei ole juhlia, joissa ei olisi alkoholitarjoilua. Ei ole tapahtumaa, josta ei löydä kaljatelttaa jos useampaakin. Eikä niihin tapahtumiin edes tule ihmisiä, jos anniskeluoikeuksia ei ole. Osallistuin naisten liikuntaviikonloppuun muutama vuosi sitten ja senkin viikonlopun ohjelmaan oli saatu mahdutettua viinien maistelua. Tuttuni lapsen rippijuhlissa oli boolia. Ystäväni 2-vuotiaan lapsen syntymäpäivät pidettiin illalla. Äideille oli tarjolla viiniä ja siideriä siinä samalla, koska syntymäpäivien jälkeen äidit olivat lähdössä "radalle" ja oli kätevä ottaa pohjia siinä samalla ja näin isien ei tarvinnut hoitaa lapsia koko iltaa.
VastaaPoistaAikuiset ihmiset tehkööt mitä tahtovat, mutta lasten läsnäollessa kännäämistä en ymmärrä. Ja siitä parista viinilasillisesta: mielestäni on ihan eri asia, jos vanhempi nauttii ruoan kanssa alkoholiannoksen kuin että jos lapsi kuulee äidin tai isän suusta sanat "Äidin/isän on nyt ihan pakko ottaa pari lasia viiniä, kun oli niin stressaava päivä. On hermot niin kireällä.". Selkeä ero. Niin kasvatuksellisesti kuin asenteellisestikin.
Kun täytin 30, tajusin, että olen aina juonut alkoholia ryhmäpaineen takia. Okei, lasi jotain maukasta täyteläistä punaviiniä on ihan linnunmaitoa illallisella, mutta siinäkin luulen nauttivani eniten rituaalista - viinilasilla skoolaamisesta yhteisen hetken symbolina.
VastaaPoistaMun peruskokemus opiskeluvuosilta oli se, että kahden annoksen jälkeen aloin piilotella tyhjää lasiani, ettei kukaan kaataisi lisää. Turhautti jutella kännisten kanssa ja ottaa vastaan avautumisia. Halusin kyllä tanssia, nauraa ja fiilistellä, mutta ei se koskaan viinaa vaatinut.
Olen siis antanut itselleni luvan olla juomatta, iloisena ja tyytyväisenä. Olen toimittaja, ja näissä piireissä törmää edelleen 70-lukulaiseen känniromantiikkaan. En kuitenkaan suostu ajattelemaan, että humala tekee ihmisestä luovemman, hurjemman ja mielenkiintoisemman. Haluan elää tämän ainoan elämäni jokaisesta hetkestä tietoisena ja sielu auki ihan noin niin kuin default-asetuksena.
Sen yhden lasin jälkeen saatan heittää seurueelle, että "ei kiitos enää, mulla on alkoholiongelma, en saa laseja tyhjäksi".
Kohtuus ei ole tylsyyttä, vaan elämästä nauttimista!
Minun kotonani lapsia suojeltiin känniläisiltä, myös minä olen suojellut omiani. Toisaalta ymmärrän entisenä tarjoilijana, että osalla ihmisiä raja vaan on ylitetty ja kyse on sairaudesta, josta parantuu vain ottamalla itse otteen elämästä ja totaalisella lopettamisella. Vaikeinta on myöntää, että alkoholi vie ja siitä myös johtuu jopa kiukkuinen suhtautuminen alkoholinkäytön arvosteluun. Myös minä olen ihmetellyt lapsia laivoilla humalaisten seassa...
VastaaPoistaSuomessa viinan kanssa läträäminen näyttää olevan oikeasti ongelma aika monelle. Ei tarvitse olla edes lapsia (mulla ei ole), niin tämä tulee esille: yliopistolla pitkiä kenttäkursseja katkaistiin vetämällä pää täyteen ohjaajan kanssa (koska ohjaajan mukaan "eihän tätä kukaan kestä ilman viinaa") ja Alkon sijainti muistettiin mainita bussissa matkalla kurssipaikkaan, jotta keneltäkään ei jääneet "saunakaljat" ostamatta (niillä määrillä saikin saunoa pitkään).
VastaaPoistaNyt työelämässä pikkujoulut ja firman bileet riittää puheenaiheeksi pitkään ja ilmaiset drinkkiliput on tietenkin ihan mahtava juttu. En ole koskaan nauttinut tällaisesta "viihteellä olosta" puolituntemattomien seurassa, joten lähden mahdollisimman pian kotiin tai jätän osan tapahtumista ihan suosiolla väliin. Yllättävää kyllä, mutta omasta kaveripiiristä ei juuri löydykään niitä, joiden elämänsisältö on joko kännien odottelu tai niiden muistelu. Epäilen, että jos tähän perheeseen joskus lapsia tulee, niin nekään ei tule viinilasia enempää näkemään vanhempien kännäystä.
- Eleonoora
Sain esikoiseni viikko omien 18v synttäreiden jälkeen,joten baarissa en hypännyt vaan vauvan kanssa kotona,vaikka mahdollisuus olisi ollut mennä bilettää kavereiden kanssa,halusin silti olla kotona.
VastaaPoistaToisen lapsen sain reilu neljä vuotta myöhemmin,Tässä välissä hyppäsin muutaman kerran baarissa,Jopa viikko ennen kuopuksen syntymää istuin kavereiden kanssa baarissa.Tosi vesi ja mehu linjalla...Lasten nähden en ole juonut kun YHDEN kaljan,ja tosiaan kahden viikon päästä juhlitaan esikoisen 5v synttäreitä.
Lapsuudessani isäni käytti suhteellisen paljon alkoholia,ja kesällä oltiin mökillä sukulaisen ympärillä jotka nauttivat lähes joka ilta muutaman liikaa.
Niinpä olen päättänyt mielessäni että itse haluan ainakin olla se "turva" lapsille jos muut ovat kovasti lärvit.Esikoiseni tietää mitä on aikuisen juoma,on nähnyt kun sitä juodaan kotona tai kylässä.Miehi saattaa ottaa kolme sauna kaljaa tai pari enemmän viikonloppuisin kotona jos ollaan vieraita kutsuttu,mutta lasten edessä hän ei ole lärveissä ollut.Paitsi kerran kun pikkujoulut riistäyty käsistä ja kotiin tuli samaan aikaan kun me keitettiin aamu kahveja,Tästä poika muistaa sen että aamupalaksi syötiin mäkkärin hampparit ja limut :) joten ei vissiin kamalan traaginen tapahtuma ollut.
Vaikka ikäni huitelee päälle kaksikymmentä,baarit ei kiinnosta.Ne humalaiset ihmiset ovat ärsyttäviä,ällöttäviä...en edes muista koska olisin baarissa ollut alkoholi linjalla...Taisi olla 2010 lokakuussa.
Mä niin ymmärrän tuon yöuniasian. En käy baareissa nykyään ollenkaan, tasan samoista syistä. Ja sen yhden ainoan kerran kun kaveri pyysi ulos, päätin kokeilla kerran viiteen vuoteen. Eka lause mitä sanoin, oli että haluan olla kotona ihan viimeistään klo 1. 00 ... :D
VastaaPoistaTerveisin toinen lapsensa yli 30v saanut.
Itse sain lapsen päälle kaksikymppisenä. Juomisenkin aloitin vasta 18-vuotiaana enkä edes silloin synttäripäivänä, sitä ennen en ollut maistanutkaan alkoholia paitsi joskus ihan lapsena isän lasista.
VastaaPoistaSuvussa on kuitenkin alkoholismia, lapsuudesta löytyy ihan riittävästi ns. hylkäämiskokemuksia alkoholin takia ja nykyisin kolmekin on liikaa sen krapulan vuoksi. Viimeksi hävetti, kun käytiin vanhojen ystävien kanssa syömässä ja olin itse ihan iloisessa hiprakassa kahden viinilasin kanssa. Kai tässä pitäisi edes sen verran tsempata. Baarit ei tosiaankaan enää houkuttele paitsi juuri siinä hiprakassa, mutta jo pelkät sisäänpääsyt lienevät nykyään sen hintaisia, että viimeistään ovella innostus kuolee. Sitä e osaa sanoa, mitä lapsille tulen opettamaan alkoholista.
Minä olen 25v ja jaan miltei jokaisen yllä kirjoittamasi asian. Krapula tulee parista siideristä, ja neljästä se kestää kaksi päivää (ja ehkä muutaman tuskallisen yön vielä päälle).
VastaaPoistaJuomiseni on siis mennyt siihen, että juon muutaman silloin tällöin. Koen, että kaksi lasia viiniä on lapsenkin läsnäollessa ihan jees. Ryyppäämistä se on sitten, jos juon enemmän kuin kolme siideriä/viiniä, silloin lapsi on muualla hoidossa illan, ja mielellään vielä sen seuraavankin päivän..
Mies saattaa joskus ottaa illan mittaan viisikin olutta, mutta niistä huomattava osa sijoittuu sille ajalle, kun lapsi jo nukkuu. En osaa pitää tätä pahana asiana, vaikka joku ehkä pitääkin.
Tää oli ihan kuin omasta kynästä, tosiaankin, kolme vielä pystyy juomaan mutta sitten on liikaa. Ja baareista ajattelen just samalla tavalla, miksi ihmeessä vaivautua? Itse en halua juuri juoda lasten aikana, lasillinen viiniä on ok ruoan kanssa mutta ei enempää sillä ainakin itselläni se ekakin lasillinen nousee hieman päähän ja toisesta olisin jo hiprakassa enkä halua lasteni näkevän sellaista.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaMielestäni on välttämätöntä pystyä hallitsemaan alkoholinkäyttönsä (ja alkoholinkäyttöhalunsa!) silloin, jos paikalla on lapsia. Omia tai muiden. Totaalikieltäytyminen on varmasti ainoa oikea ratkaisu niille, jotka eivät pysty siinä pienessä, ruokailuun sopivassa annoksessa pysyttelemään.
On järkyttävää, kuinka aikuiset eivät omista itsekkäistä syistään halua asettua lapsen asemaan ja pohdi, miltä tilanne lapsista tuntuu, tai että lapsen kokemuksia väheksytään. Omilla laivaristeilyillämme lasten kanssa ei meille ole edes tullut mieleen mennä yökerhoon! Ajatus oli minulle ihan vieras, onneksi. Olemme todeneet lomailun lasten kanssa olevan hyvin virkistävää, koska kun huoneessa/hytissä täytyy valojen sammua jo viimeistään klo 21, tulee helposti itselläkin mentyä suoraan illallisen jälkeen nukkumaan! Tylsää, mutta ihanaa! :D
Oma ja mieheni suhde alkoholiin on ollut aina sopiva (millä mittarilla tahansa katsottuna) ja helposti olosuhteisiin mukautuva. Nautimme hyvän aterian kanssa mielellämme lasillisen viiniä silloinkin, kun lapset ovat paikalla. Mutta vanhana bilehileenä on ollut jännä huomata vanhemmuuteen liittyvä muutos, jota itse olen pitänyt itsestäänselvyytenä: Kun olen lapsellisessa seurassa/tilaisuudessa, minun ei tee todellakaan edes mieli enempää.
Mutta kyllä, nautin edelleen illoista, jolloin illallinen saa venyä, iloisesta hiprakasta ja useammasta lasista viiniä (joskus jopa liian monesta :) ja baarissa tanssimisesta. Rakastan juhlia! Mutta harvoin, enää muutama kerta vuodessa riittää. Ehkä tässä keskustelussa on vielä pakko erikseen mainita, että lapset ovat silloin turvallisesti ihan muualla. Ja joo, itse kestän jopa sen heikotuksenkin seuraavana päivänä, jos sellainen jollakin kerralla yllättäen tulee.
Tuntuu siltä, että monelle on vaikeaa löytää alkoholin käytössä keskitie ja pysyä siinä. Itselläni, perheessäni ja vanhemmillamme alkoholia on aina onneksi osattu käyttää viisaasti. Ystäväpiirimme on samankaltaista. Olemmeko vähemmistöä tässä kansakunnassa?
Johanna
Hyvä aihe! En ole ikinä nähnyt vanhempiani humalassa eikä tule oma lapsikaan näkemään. Kaksi lasia viiniä on katto lapsen seurassa, sitä paitsi allekirjoitan tuon krapulan pahenemisen iän myötä eikä vaan maistu. Mun puolesta muut saavat kännätä ihan vapaasti, mutta ei lapsiseurassa. Ja siis olen itsekin bilettänyt nuorempana ihan kunnolla (hitsi että oli hauskaa) mutta tässä asiassa olen ihan tiukkis. Aikuinen voi aina lähteä kännisten seurasta pois, lapsi ei voi valita. Onneksi kaveripiirini on samanlaista ja siksi esim. lapsiperheiden mökkireissut onnistuvat mainiosti.
VastaaPoistaLatinomieheni kertoo usein kavereilleen ensimmäisestä vierailustaan Suomeen: KADULLA käveli KÄNNISIÄ ihmisiä - ja niitä oli PALJON! (Perjantai-ilta Helsingissä.) Täälläpäin alkoholi on aivan normaali ruokajuoma, mutta ihmiset eivät todellakaan juo sitä niin paljon että tulisivat humalaan. En ole kahdessakymmenessä vuodessa koskaan nähnyt humalaisia ihmisiä kadulla. Lapset oppivat heti pienestä pitäen että kyse on gourmetista, tutkitaan vuosikertoja ja maistellaan laatuja, eikä kyse ole kännäämisestä. Esim. pikkujouluissa on usein kova meno päällä, mutta ihmset eivät ole humalassa, se olisi kamalan noloa! Luen paljon suomalaisia blogeja ja minua aina hämmästyttää kirjoittajien normikommentit siitä että olipa taas krapula tms. Itse en ole ollut koskaan humalassa (join ensimmäiset viinitkin vasta täällä kaukana) joten en tiedä krapulastakaan mitään, mutta olisi ihan out of question että esim. työpaikalla joku heittäisi ohimennen että olipa rankka ilta ja onpa nyt kauhea olo. Sellaista ihmistä pidettäisiin ilman muuta ressukkana joka ei osaa hallita elämäänsä.
VastaaPoistaMeillä toinen puoli suvusta on aika juoppoa. Oma lapsuus meni suvun hoodeilla, ja muksuna seurattiin sitä kännisten pyörimistä siinä. Ne oli harmittomia känniukkeleita joista viina tai rööki on tätä nykyä kaatanut useimmat (vuoden sisällä on kuollut pari), ei ne meille muksuille mitään tehneet. Jurriset oli silti jotenkin pelottavia, en mä lapsena sitä konseptia oikein tajunnut eikä siitä puhuttu.
VastaaPoistaEnnen kaikkea opin siitä meiningistä juomatavat, tän oon tajunnut vasta myöhemmin. Vasta yli kolmikymppisenä olen "tajunnut", että sivistyneestikin voi juoda *ja se on hei ihan kivaa*. Enkä jumalauta halua opettaa omille muksuille samanlaista kännäyskulttuuria mitä itse olin todistamassa, meillä ei olla lasten nähden jurrissa. Mulle ei kyllä ihan helposti krapulaa tule vielä nykyäänkään. Onneksi mies saa törkeän migreenin, sydänkohtauksen ja menkat jo parista siideristä eli tässä nyt pidetään peukkuja, että muksuille periytyy viinageeni siltä puolelta.
No onhan se vähän tyhmyyden huippu hankkia krapula vapaaehtoisesti ja tarkoituksella aina vaan uudestaan ja uudestaan. Tai kaatokänni. Siis tietty päinvastaisessa järjestyksessä. Alkoholi on meillä yleensä ruuan seuralainen, joskus nautitaan lasillinen noin vain. Lapset on saanut kastaa sormensa viinilasiin ja nuolaista (pakko todistaa ettei äiti juo mehua kun he saavat vaan vettä), teini-ikään päästyä heillekin tarjoillaan pieni lasillinen. Yleensä juovat kulauksen tai kaksi. Hyvin on tällä konseptilla pärjätty.
VastaaPoista