Oma uskoni joulupukkiin katosi jo ennen kouluikää. Faija hävisi aina omakotitalomme pannuhuoneeseen siksi aikaa, kun pukki kävi. Kun tiedustelin, miksi tämä yhteensattuma toistuu kolmatta joulua peräkkäin, vanhemmat olivat kuin peurat ajovaloissa. Epäluulon siemen oli pudonnut muhevaan multaan.
Kun sitten seuraavana jouluna pukilla roikkui parta sentin verran leuan alapuolella, kerroin koko kaveripiirilleni, että partaheebo on huijari. En muista kenenkään purskahtaneen itkuun. Ehkä siksi, että ihan oikeita lahjoja se kyllä toi, oli totta tai ei.
Tuolla aikaisemmassa pukkikeskustelussa Rokkimamma jo totesikin, että halu uskoa pukkiin on se juju, ei niinkään kylmä totuus tai esityksen laatu. Pitää paikkansa. Juuri siksi en aio pitää joulupukkistoorista kiinni kynsin ja hampain. Teatteri on hauskaa ihan sellaisenaan, oli sitten uskossa, agnostikko tai ateisti.
Myönnän olevani edelleen perheen heikoin lenkki. Totesin eilen Skidille, että toi Mummin ostama takki on kyllä tosi kiva. Sain Koti-insinööriltä vihaisen katseen ja kersa korjasi, että joulupukkihan sen toi.
Aivan. Lohduttaudun sillä, että jos joulupukki menetetään, hammaskeiju odottaa vielä lanseeraustaan.
Musta on kaikista oudointa, että uskonnottomissa vanhemmissa on heitä, jotka feikkaavat lapsilleen, että joulupukki olis totta. Hammaskeiju on kyllä sellaista paskaa, ettei siihen usko Pääsiäispupukaan.
VastaaPoistaMiten uskonnottomuus liittyy joulupukki-uskoon? Mietin vaan kun ite en oo uskonnollinen ja kyllä meillä pukki käy. Sen enempää vakuuttelematta sen todenmukaisuutta, mutta aatto on vähän tylsä ilman pukkiläppää.
PoistaMusta ei vaan oo loogista, että samat ihmiset, joiden mukaan Jesse oli taruolento, valehtelevat lapsilleen joulupukista.
PoistaMäkään en oikein tajua tätä yhteyttä. Enhän mä kuitenkaan kierrä ovelta ovelle ja jaa Joulupukista kertovaa Korvatunturi-lehteä. :D
PoistaMinäkään en tätä uskonnottomuusaspektia tässä oikein ymmärrä. Omassa tuttavapiirissäni nihkeimmin joulupukkiin uskomiseen tuntuvat suhtautuvan uskonnolliset ihmiset.
PoistaMun lapsuudenkokemuksen mukaan lapset pystyy ihan hyvin samaan aikaan olettamaan, että lahjat tulee joulupukilta, ja että ne ostaa kummi/mummo/kukalie. Lapsi pystyy sillä lailla samaan aikaan elämään satua ja totta, jos aikuiset ei ala sotkea asiaa uskottelemalla että satu on totta tai että satuja ei ole elmassakaan.
VastaaPoistaNiin pystyykin. Loogisuus on aikuisten juttu.
PoistaKyllä puhun joskus joulupukista, mutta olen tainnut moneen kertaan sanoa, ettei häntä ole oikeasti olemassa. Omasta joululahjashoppailusta kerron. Ei ole kyllä mitenkään erityisesti joulua odottanut, tuntuu välillä ettei oikein tajua koko hommasta mitään. Lahjat toki olivat kivoja ja kelpasivat.
VastaaPoistaMäkin olen muuten sanonut että nyt menen jouluostoksille ja sitten olen paketoinutkin työpöydän ääressä. :D
PoistaMä en oo käsittänyt, miksi joulupukki tuo kummien ja mummienkin paketit. Meillä ne laitetaan kuusen alle sitä mukaa, kun niitä on saatu ja lapselle kerrotaan keneltä ne on. Joulupukki siis tuo varsinaisesti vain meidän ostamia lahjoja.. Lapsi näyttää arvostavan ihan eri tavalla itselleen läheiseltä saatua lahjaa, sillä tavarat saavat ihan eri nimenkin, jotka saattaa pysyä pitkäänkin (esim. "X-kummin kitara" tai "mummulta saatu kirahvi"). Lapsi on myös mukana ostamassa ja paketoimassa kummilapsien yms paketteja. Siinä on vaan ollut lapselle selittämistä, miksi kaikille lapsille niitä ei voi antaa suoraan tai viedä kuusen alle, vaan ne täytyy antaa niiden äidille tai iskälle :D
VastaaPoistaJoo, tässä prosessissa on niin paljon epäloogisia käänteitä (miksi mä kiitän mun lahjoista paikallaolevia henkilöitä etc) että pitää tähän tehdä joku linjanveto ensi jouluksi.
PoistaJust sen takia mä en ottanut jp-myyttiä käyttöön meillä, kun halusin ite propsit joululoskassa hankittujen lahjojen antamisesta :).
PoistaMeidän lapselle (2,5-v) näyttäisi olevan tosi tärkeää just se, että keneltä lahja on tullut. Lego-auto on aina "Saara-tädiltä tullut" jne. Siksi mäkin vähän ongelmoin tätä "Joulupukki toi" -asiaa. Mut jos se usko joulupukkiin menee alle kouluikäisenä ja tää oli meille nyt eka todellinen joulupukkijoulu niin eihän tätä showta tartte pyörittää tällaisena enää kuin kolme tai neljä vuotta... ;)
PoistaMeillä tämä homma hoidetaan niin, että pukki tuo myös vanhempien, sukulaisten ym lahjat. Se on sitten aikuisten salaisuus, miten lahjat päätyy pukille. Toimii jopa meidän pikkuvanhaan esikoiseen, eikä itse asiassa tarvi edes valehdella. Sit voi huoletta jutella keneltä on mitäkin saatu,mut silti joulupukki on tosi jees!
Poistat. toinen keskivertomamma
Mun ollessa pentu meillä kävi joulupukki vain kerran. Se oli niitä aikoja kun oli vain niitä tyhmiä halpoja pahvinaamareita. Ihmettelin jo silloin, miten ihmisellä voi olla niin jäykkä naama, mutta toisaalta jos näkee olennon ensimmäistä kertaa, niin ... voihan sillä olla mitä vaan. Mut aika paljon kyllä ihmetytti se.
VastaaPoistaTämänvuotinen pukki olikin ihan super, ei ollut jäykkä naama eikä jäykät jutut, tosi mukava oli :-))
Haha, nykypukkien vetimet on kyllä paljon parempia!
PoistaItselläni ei oikein ole muistikuvia jouluista ennen kouluikää, mutta vauvakirjassani on kirjoitus siitä, kuinka 5-vuotiaana yksi tädeistäni kommentoi minulle, kuinka joulupukki on tuonut hienon joululahjan. Minäpä olin siihen todennut, että "eikun äiti tilas sen mulle hobbyhallista" (vaikka joulupukki lahjat oli juuri jakanut). Tarina ei kyllä kerro, uskoinko silti joulupukkiinkin vielä siinä vaiheessa, mutta oletettavasti en.
VastaaPoistaWandaben kommenttiin; vaikka olen ateisti, niin en mä nyt sitä pahana pidä, jos pikkulapset nyt saa jouluunsa vähän hauskuutta joulupukista. En nyt tiedä, tuleeko meidän lapselle joulupukista totuutena kerrottua, mutta niin.
Heh. Vähän väärä sanajärjestys. Minä olin silloin 5vee, ei se tätini. ;)
PoistaLähin analogia pukin kanssa lienee muumit: satuolentoja, mutta silti niitä voi halia muumimaailmassa. Eli samalla tapaa totta ja satua.
PoistaMun nuorin lapsi uskoo joulupukkiin ja keijuihin. Mistä minä tiedän, onko keijuja olemassa. Kovasti ne kuitenkin tuntuvat lastani monissa asioissa auttavan.
VastaaPoistaMä en oikein muista koska olen menettänyt uskoni pukkiin, mutta jotenkin mulla on sellainen käsitys, että olisin sekä a) uskonut pukkiin, että b) antanut samanaikaisesti myös itse lahjoja (olemme hyvin pienestä värkänneet äitini avustuksella jotain itse tehtyjä juttuja kummeille ja isovanhemmille). Ei siinä kai mitään ristiriitaa ollut, kun ei sellaisesta mitään muistikuvaa ole.
VastaaPoistaParhaat pukit meillä on kyllä esiintynyt silloin, kun ollaan oltu veljieni kanssa jo lukioiässä tai sen ohittaneita. Veljeni oli joka joulu erilainen pukki: kerran parkettimoppi päässä, kerran porona risut otsalla jne. Tärkeintä kai siinä hommassa onkin se, että se pukkishow pyörii ja homma ja kulissit ovat osallistujien ikään sovitettuja. :) Tulee sitten samalla kätevästi lahjat jaettua. Koska lapsuudenkodissani oli siis joka joulu jonkinlainen pukki, niin en oikein hahmota miten ne lahjat sitten jaetaan jos sitä ei pukki tee. ;)
:) Toihan on hauskaa! Pukkivuoron vois hyvin muutaman vuoden päästä arpoa ja kehittää siihen jonkun muuttujan samaan tapaan kuin Nukku-Matin kulkuneuvo on se ylläri.
PoistaMe kierrettiin viime jouluna mieheni kanssa tienaamassa aattona rahaa pukkina ja muorina (oli muuten hauskaa, kannattaa kokeilla!). Yleensä kodeissa oli juuri 2-6 vuotiaita lapsia, joista näki, että ne oikeesti uskoi joulupukkiin. Mutta pakko nyt vaan jakaa se yksi kummallinen paikka teille, jossa oli siis neljä aikuista ja yksi lapsi, joka noin silmämääräsesti näytti ainakin 11-vuotiaalta. Oli vähän omituista olla, kun se lapsi ei millään enää voinu uskoa pukkiin....niin mitä ihmettä me siellä tehtiin! Oltiin ilmeisesti maksettu ohjelmanumero heidän aattoillassaan. Itse en ymmärrä sitä hinkua maksaa pukista,kun kukaan ei siihen usko. Esittäminenkin oli jotenkin vaivaannuttavaa, kun tiesi,ettei kukaan oikeesti usko meihin =)
VastaaPoistaJa vinkkinä teille, jotka ette halua maksaa pukista: meillä lapsuuden kodissa kävi aina tontut, ja tietenkin aina silloin kun oltiin aattoillan kierroksella mummoja tervehtimässä. Toimi meillä, kyllä mä uskoin pukkiin ja erityisesti niihin tonttuihin, koska niittenhän ei ole tarkotuskaan näkyä, joten oli luonnollista, että ne kävi silloin kun oltiin poissa.
Meillä oli viime jouluna myös Muori ettei ukko saisi kaikkea kunniaa. :) Tonttuvinkki oli hyvä!
PoistaMeillä ei koskaan käynyt kotona mun lapsuudessani joulupukki, enkä pysty muistamaan sitä hetkeä, kun olisin tajunnut ettei pukkia ole olemassakaan, en itse asiassa muista koskaan ajatelleeni koko pukkiasiaa, ehkä mä en ole ikinä uskonutkaan pukkiin?!
PoistaMutta meillä se joulun taika oli siinä, että joka helkkarin kerta kun oltiin just parahiksi joulusaunassa, oli lahjat mystisesti ilmestyneet kuusen alle, ja me siis oltiin saunassa koko perhe. Ihan muutamia vuosia sitten muisteltiin broidin kanssa sitä ihmettä, että MITEN ne aina sinne ilmesty, et oliks mutsi sopinut jonkun naapurin kanssa jotain tms. ja mutsi oli ihan ihmeissään etteikö me muka vieläkään oltu sitä "taikaa" tajuttu!?! Me lähes kolmekymppiset lapset oltiin ihan että "noeiolla!" ja mutsi nauraen kertoi että ainahan siltä jäi joku saippua tai shampoo ylös jota piti lähteä hakemaan! Eikä me joulutäpinöissämme oltu koskaan osattu laskea 1+1. Nyt täytyy kyllä myöntää, et olis melkein ollut hauskempaa kun ei olis tota koskaan saanut tietää, niin hauskaa meil on ollut broidin kanssa sitä kelatessa et miten se mutsi aina sen oikeen teki!
-Anna
Mä taidan olla niin tympeä mutsi, etten jaksa hankkia pukkia lapsen mieliksi. Tänä jouluna siihen ei vielä ollut paineita, koska 1 vee ei tajua koko hommaa, mutta vuoden päästä voisi jo ollakin. Mutta saahan tonttujen tarkkailulla kiristää, vaikkei pukkia tulisikaan? ;)
VastaaPoistaEi se kaks veekään vielä kauheesti tajua ellei hoitopaikassa tms asiasta puhuta. Kiristys lienee sallittua jos lahjoja saa toivoa, luulisin. :)
PoistaMeillä joulupukin mysteerio hieman karisi, kun huopakumisaappaisiin ja aamutakkityyppiseen pukintakkiin pukeutunut isäni kompastui takin auenneeseen vyöhön, kaatui joulukuuseen, rikkoi mennessään parit joulupallot ja iski nenänsä takan hormiin sillä seurauksella että nenäverenvuoto ja verta joka paikassa.
VastaaPoistaSiinä hässäkässä ei enää muistettu kysellä että: "Miten se pukki nyt noin?" ja "Tarttetko pukki tupon Lambia?" :D
K (http://www.lily.fi/palsta/ilman-sinua-olen-lyijya)
mä oon 35 ja meillä on aina käynyt pukki. Aluksi mua, sit serkkuja, siskoa, veljeä, mun lapsia varten- mutta siis ei oo ollut pukitonta joulua. Eskari-ikäinen kertoi tuohduksissaan, että kaverit olivat sanoneet "ettei pukkia ja hammaskeijua ole olemassakaan ja minä sanoin niille, että meidän äitin pitäs tulla kyllä kertomaan teille vähän tosiasioita! Tietäisittepä sitten, että kyllä ne vaan on olemassa!" uups :D
VastaaPoistaJoulupukki on asia, jota en ole aikuisena vain voi ymmärtää. Tarkemmin sanottuna siis se, että aikuiset liittoutuvat yhteen ja valehtelevat lapselle. Minusta se on muksujen luottamuksen väärinkäyttöä ja onhan se nyt helvetin kyseenalaista, että varsinkin vanhemmat -ne joihin lasten pitäisi sataprosenttisesti voida luottaa- valehtelee hänelle vuosi toisensa jälkeen ja menee jopa niin pitkälle illuusion ylläpitämiseksi, että palkkaa/pakottaa pukinkin vierailemaan. En ymmärrä, miksei pukkia markkinoida kuin muumeja: satuolentona, jouluteatterin päähenkilönä. Oma äitini ei suostu vastaamaan eikä kunnon (=/= "se nyt vain on tapana") vastausta ole tullut, joten kertokaa te: miksi joulupukkivale? Ettekö pelkää, että menetätte lapsen luottamuksen, kun tälle selviää teidän valehtelunne?
VastaaPoistaJa ei, minulla ei ole mitään lapsuudentraumoja hetkestä, jolloin olisin pukkimyytin todenmukaisuuden saanut selville. Ainut muistikuva valepukeista oli reilun vuoden projekti, kun äiti väitti edelleen (ja väittää itse asiassa edelleen...), että pukki on olemassa. Minä siis pyysin Pukki 1:ltä nimmarin, pidin sen tallessa vuoden, ja seuraavana vuonna pyysin Pukki 2:lta nimmarin ja vertasin. Asiaa auttoi se, että tunnistin kakkosen todellisen identiteetin.
Nyt kun kaksi nuorinta serkkuani ovat Pukkimyytin valloissa, olen joutunut hankalaan tilanteeseen: lupaukseni olla ikinä valehtelematta heille mistään asiasta vs. vanhempien päätös valehdella pukista. Ristiriita on väistämätön. Kompromissina olen passiivis-aggressiivinen: en aktiivisesti osallistu valehtelemiseen tai muuhun härpäkkeeseen ja pukki-aihetta yritän välttää muksujen kanssa keskustellessa kuin ruttoa. Tänä vuonna jaoin lahjat kahtia: toiset pukin konttiin, toiset annoin suoraan lapsille itse. Yritän asennoitua tähän lasten ensioppituntina skeptiseen ajatteluun ja odotan päivää, kun tämä valehtelu on ohi. Siihen asti pitää yrittää kestää.
Ei ole lapsuudentraumoja, mutta pyysit nimmarin ja pidit sitä tallessa vuoden että sait asian selville? :D OMG. Ja äiti väittää edelleen, että pukki on olemassa. Onhan se järkyttävää, että ihmiset ei puhukaan aina totta, varsinkin jos oma äippä huijaa. Sovittaisko että ihan pikku pikku trauma on tullut. Muistan itsekin järkytyksen, kun oma äitini jäi ekan kerran kiinni valheesta. Voin sanoa että on aika ihana vaihtoehto, jos valhe koskee joulupukkia! Se on aika kilttiä kuitenkin.
PoistaEhkä äiti ymmärtää paremmin tämän joulun taikamaailman? Että asioiden ei tarvitse olla kirjaimellisesti totta, ja että se joulun tunnelma vähän lätistyy jos sanotaan että eihän tätä oikeasti ole olemassa. Eikö sitä vois leikkiä kivana leikkinä ja lapsille kertoa, että leikin henkeen kuuluu että kaikki pelaa mukana?
Jos nyt halutaan pitää joulupukista kertomista suoranaisena valheena, niin onhan se aika kevyt valhe. Puhumattakaan siitä, että lapsi kyllä tajuaa eron sen välillä, jos hän on ainoa jolle on kerrottu asian olevan jollakin tavalla ja sen välillä, että kaikille sen kavereillekin on sanottu samalla tavalla. Eli siis ettei lapselle henk. koht. ole valehdeltu ihan vaan pahantahtoisesti, vaan että tää nyt on jotain, mitä aikuiset kertoo lapsille. Tietysti on vähän outoa, jos oot jo yli 20v. ja äitis edelleen sulle esittää että joulupukki on olemassa...
PoistaTraumoja kyllä on, ne vain on luottamuksen puolelta, ei pukista. Kun kaikki kaveritkin tiesivät kertoa, ettei pukkia ole oikeasti olemassa, mutta äiti väitti kerta toisensa jälkeen että on, totesin että nimmarit peliin. Ehkä lapsenaivoillani kuvittelin voivani selvittää asian hänelle näin. Ja kyllä, olen samaa mieltä että pukki valheena on vielä aika pientä. Sitä vain jää miettimään, missä muussa -mahdollisesti isommassa- on vedetty höplästä.
PoistaVoi olla, että ymmärtää joulun taikamaaillman paremmin. Tiedän myös, että voin olla joskus tosikko. Tästä huolimatta katson joka vuosi Lumiukon ja pidän spefistä kirjallisuudesta noin yleensäkin. Mitä leikkiin tulee, eikö lapsi yleensä tiedä, että kyseessä on leikki? Jotenkin monivuotinen, koko yhteiskunnan tasolla toimiva leikki tuntuu kovin oudolta, varsinkin jos ihan valehtelemattakin lapset menevät tuon maailman mukaan (ks. Mauiksen kommentti alla). Toivon että valheen kollektiivisuus heikentää sen vaikutusta.
Huomaa, että sinulla ei ole omia lapsia :) Aika vaikea on elää, jos ottaa noin mustavalkoisen asenteen. Et varmaan usko myöskään Jeesukseen, joten miten ihmeessä kestät ylipäätään viettää joulua? Sehän on ko. henkilön syntymäjuhla.
VastaaPoistaMaailmassa on varsin paljon asioita (joista joulupukki toki pienimmistä asioista), joita ei vaan voi kertoa varsinkaan ihan pienille lapsille rehellisesti, vaan heidän ymmärrystasonsa huomioiden.
Kysytäänkin siksi toisinpäin. Kun joulupukin vierailu on joulun kohokohta lapsille, miksi se pitäisi riistää heiltä? Minusta on koomista, että joku tekee joulupukin "valheellisuudesta" näin valtavan ison asian. Ota relammin ja nauti itsekin joulusta. Turhalla märehtimisellä pilaat vain oman joulusi.
Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta joulua, tai tarkemmin ottaen talvipäivän seisausta, on kyllä juhlittu jo ennen kuin kristinusko sen 'omi' itselleen. Itse ainakin nautin joulusta ja sen tunnelmasta (lahjatkin on kivoja) vaikka jonkin sortin pakana olenkin.
PoistaMeidän joulupukkeilusta kerroinkin jo tuossa ylempänä.
t. toinen keskivertomamma
Yksi mahdollisuus on ottaa lapset mukaan salaisuuteen, kertoa, että pukki on mielikuvitusta, hauska leikki jossa kaikki ovat mukana.
VastaaPoistaMeillä on ollut vähän eri käytäntö eri vuosina: joskus tilauspukki ja joskus isä, setä tai vaaripukki. Usein yksi tai useampi lapsista on päässyt mukaan pukemaan pukkia, ja joskus pukki on ollut joku jouluseurueen lapsista. Lapsista on kivaa olla mukana "salaisuudessa" ja tämä myös vähentää mahdollista pukkipelkoa tai kohtuutonta jännitystä.
Joulupukissa on minun mielestäni kyse lähinnä siitä taianomaisesta satumaailmasta, joka lapselle on aivan ominaista. Pienet lapset elävät muutenkin vähän toden ja mielikuvituksen rajalla (mielikuvituskaverit jne) ja mikä onkaan ihanampaa kuin se, että vanhemmat leikkivät edes kerran vuodessa samaa leikkiä. En mieltäisi joulupukkitarinaa varsinaisesti valehteluksi, niinkuin yllä sanottiin.
VastaaPoistaJoulupukki on olennainen osa joulun taikaa ja lapset kyllä käsittävät hyvinkin pienenä, että joku tässä mättää. Silti monet haluavat uskoa, vaikka tietäisivätkin, ettei joulupukkia ole olemassa.. Minun mielestäni joulupukki on satu - ihana satu. Ja lasten maailmaan sadut kuuluvat olennaisena osana.
Minä voisin hyvinkin tilata Joulupukin vaikkei paikalla olisi yhtään lasta, pidän joulun tarinasta ja Joulupukista, kaunis satu. Siitä en pidä että joululahjoihin kirjoitetaan antajan nimi, ei, en kuvittele lahjojen tulevan Joulupukilta. Minusta vain jouluun kuuluu antamisen ilo ja silloin ei ole tarkoitus kalastella kiitoksia ja ylistyksiä lahjan saajalta, joulu ei ole kilpavarustelun aikaa. Näin punaista kun eräs lahjan antaja kyseli lahjan saajan reaktioita ja tuntemuksia joulun jälkeen, eivät siis viettäneet joulua yhdessä ja minä toimin lahjan viejänä, en voi ymmärtää. Joulussa mielestäni tärkeintä on rauhoittua viettämään aikaa läheisten ihmisten kanssa ja muistaa niitä jotka ovat kauempana, elossa tai kuolleina, lahjat ovat lisäbonus. Satu joulupukista ja tontuista tuo jouluun sen mukavan ja kauniin lisän, kuin taikapölyn :)
VastaaPoistamulla esikoiselle syötettiin joulupukkimyyttiä, ja se raasu joskus kouluikäsenä vasta tajusi asian laidan. ja oli kyllä pettynyt. se olis halunnut uskoa joulupukkiin vielä. aikuisempana, toisella kierroksella ajattelin etten nuorempaa natiaissarjaa kyllä juksaa, mutta nepä on ihan tuohtuneita siitä, ettei mamma tajua että joulupukki on oikeasti olemassa! oon nätisti kertonut että se joulupukki on tarina ja oikeesti läheiset haluaa meitä jouluna muistaa kivoilla lahjoilla yms. mutta ei se niille sovi. joulupukki on olemassa, tontut vahtii että käyttäydytään että lahjat on ansaittu. ja piste. ja mamma se on vähän höperö.
VastaaPoistano, olkoot se niin.
Sen kummemmin kantaa ottamatta onko Joulupukkiin uskominen oikein vai väärin. Eiköhän tämä ole taas niitä asioita, että kukin tekee tahollaan,kuten itse parhaaksi katsoo. =)
VastaaPoistaMeillä ehkä kyse on enemmän leikistä, jossa kaikki ovat mukana, pienimmästä suurimpaan.
Tänä vuonna meillä edelleen nuorin tyttö uskoo jollain tasolla joulupukkiin eli nuorin on 9v, mutta haluaa selvästikin vielä uskoa joulupukkiin. Ei näköjään haittaa sekään, vaikka joulupukki tänä vuonna sekoili konsolipelien versioiden kanssa, jonka lopputulemana kaikki konsolipelit jotka pukin kontista löytyivät, olivat väärää versiota eli pelikelvottomia meillä...
Homma lähti siitä, kun yksi verkkokauppa mokasi tilaukseni eli tilaukseni ei tullut jouluksi ja hätäpäissäni kävin haalimassa läheisestä ostoshelvetistä pari peliä ja siinä kiireessä en huomannut tarkistaa, että pelit olisivat olleet oikeaa versiota.
No eipä hätää, meillä joulupukin logistiikka kulkee saunan kautta eli saunatonttu vei väärät pelit takaisin Korvatunturille ja nyt uudenvuodenyönä oli saunatonttu taas toimittanut uudet versiot peleistä saunaan(sain vihdoin paketin verkkokaupasta eilen...)
Tuossahan tuo nuorin onnessaan nyt pelailee uusia pelejä !
Oma lapsuusmuistoni joulupukista on se, kun olin varmaan tuossa 8-10 vuoden iässä ja odottelin joulupukkia ja sitten se ei tullutkaan... jätti vain lahjat oven taakse. Kun aikuisena muistelin asiaa äitini kanssa, totesin, että en oikeasti muista, että meillä olis pukki koskaan käynyt, joten omien lasten kanssa kyllä halusin varmistaa,että kaikki muistavat pukin...
Oon uskovainen mutsi ja meillä on aina puhuttu joulupukista ja aina se on jouluaattona käyny jakamassa lahjat. Pukkina on toiminu joku perheenjäsenistä. Lapsille on kerrottu, että joulupukki ei ehi kaikenmaailman lapsille tehä lahjoja, joten autamme joulupukkia ja tonttuja lahjojen hommaamisessa. Kukin uskoo aikansa ja kun sen tajuaa olevan satua voi nauttia siitä pukkishowsta aattona muuten. Se joka joulupukkina sattuu olemaan, sanoo jotakin menneestä vuodesta ja jokaisesta jäsenestä jotakin hyvää ja jotain missä asioissa henkilöllä olisi parantamisen varaa. Nykysin lapset ovat isompia, mutta sama meillä, pukkishow jatkuu vaikkei siihen enää kukaan uskokaan, se vaan kuuluu aattoiltaan, piste.
VastaaPoistaMeillä ei kerrota joulupukin olevan olemassa. Sellanen vaan sitten ilmestyy ja se jakaa myös lasten paketoimat lahjat. Kyllä siitä osaa jossain vaiheessa vetää johtopäätöksiä. Mutta hauskaa on!
VastaaPoistaMulla ei vielä ole lapsia edes pilkkeenä silmäkulmassa, mutta sen osaan jo sanoa, ettei ne tuu mun läsnäollessa näkemään pukkia. Pelkään kuollakseni kaikenmaailman öttimöntiäisiä edelleen ja ikää löytyy 23 vuotta. :D
VastaaPoistaMinä haluan opettaa lapselleni että lahjan antajia kiitellään lahjoista. Joulupukkikin oli kiva ottaa jouluun mukaan. Siispä päätimme että opetamme lapsille että joulupukki tuo YHDEN lahjan jokaiselle (eikai nyt pukki voi kaikille maailman lapsille tuoda niin paljon lahjoja??) ja muut lahjat ovat sitten keneltä siis oikeasti ovatkaan. Näin lapselle voi avoimesti puhua lahjojen antamisesta. Lapsi on vasta 2 vuotias mutta näyttäisi pitävän erityisen tärkeänä keneltä on minkäkin lahjan saanut.
VastaaPoista