Minä tahtoisin lahjoja. Olen ollut aik kiltti.
Pikkaisen ähinää on ollut. Sisarenikin on ollut kiltii.
Toivottavasti samme lahjoja. Kiva joulua.
Kiitän rehellisyydestä. Joskin "ähinä" ja syyllisyyttä laimentavan passiivimuodon käyttö eivät tee oikeutta viestintäkeinoihin tänä syksynä otetulle kurkku suorana kirkumiselle ja raivoamiselle pienimmästäkin pettymyksestä. Äiti nimittäin toivoo, että pukki palauttaisi sen hyväkäytöksisen viisivuotiaan, joka meillä asui kesällä.
No, ehkä tonttujenkin pitää vain hyväksyä, että uusi uhmaikä on ovella. Vaikka siitä ei juuri puhuta.
Välillä on hyvä vähän kaunistella totuutta niin jos niitä lahjoja sitten tulisi enemmän.. ;)
VastaaPoistaLuulen että totuuden kaunisteleminen on ihmiselle niin luontaista että viis veeltä ei voi enempää vaatia. :)
PoistaJaa että se on ihan normaalia tollaisella viisveellä tuollainen pienimmästäkin asiasta suuttuminen ja raivoaminen? Minä jo ihmettelin että mihin minun rakas lapseni on mennyt ja kuka ihme tuo raivoava kakara oikein on joka nurkissa riehuu ja tekee kaikkea mistä varmasti tietää että äiti komentaa. *huokaus*
VastaaPoistaIlmeisesti on. Ja muut mammat hiekkalaatikollkain ovat kompanneet. Karmeaa säätöä joka asiasta.
PoistaMä en muuten koskaan lanseerannut joulupukkimyyttiä meidän perheessä. Paljon varmaan oman lapsuudenkodin esimerkin vuoksi, mutta myös koska 1) en halunnut palkita/kiristää hyvään käytökseen lahjoilla 2) halusin ehdottomasti itselleni kreditit ja nimen pakettikorttiin, jos olin jotain lasten lempparia käynyt loskaisessa jouluruuhkassa hankkimassa :D.
VastaaPoistaJaa, mun mielestä taas joulupukilla kiristäminen on yks parhaita juttuja :) Kun lahjoja kuitenkin joutuu ostamaan ja antamaan, itse en halua palkita tavanomaista huonoa käytöstä/kiukuttelua lahjoilla.
PoistaMeillä on myös kiristys aktiivikäytössä. Tiedän että pitäisi yrittää pikkuhiljaa siirtyä muihin keinoihin mutta kun ratinalisointi ja neuvottelut tuntuvat välillä ajatuvan umpikujaan!
PoistaJoulupukkimyyttiä voi myös oikeasti tiukassa paikassa käyttää hyödyksi. Yhdelle mun sukulaiselle annettiin lapsena kerran oikeasti risuja joululahjaksi (no, sai se muutakin, mut ei mitään isoa tai kallista), kun se oli käyttäytynyt erityisen huonosti ihan just joulun alla :D En kyllä muista minkä ikäinen se oli. Vahvasti epäilen, että lahjalla oli ihan oikeasti vaikutusta, kun oli monta vuotta ennen sitä jo ehditty uhkailla että pukki tuo risuja jos ei oo kiltti.
PoistaJoo huoh... Raivopään 5 veen äiti täällä myös, hei. Ja voisko se kesä jo tulla taas - ei jaksais enää niitä kauheita taisteluita kun hiha on huonosti ja toppahousujen henkselit on löysät ja fliissi on tyhmä ja villatakkia en ainakaan laita ja lenksut ei ole JUST siinä saappaan pohjan keskellä ja, ja, ja...
VastaaPoistaNO AIVAN! Sitten vain yrität siinä sitä pienempää pukiessa olla karjumatta että korjaa saatana ite.
PoistaJa jos olisitte kahdestaan isomman kanssa lähdössä, olisi ihan sama, onko lenksu suorassa vai vinossa. Todellinen syy raivota on se, että ei saa samaa palvelua, mitä nuorempi. Siinä ei "olet jo iso tyttö ja osaat itsekin" -järkeily auta: se on tunneasia.
PoistaMä väittäisin, että tossa kyllä lukee "pikkase nähinää". Tiedä sitten, kumpi on pahempaa, nähinä vai ähinä :)...
VastaaPoistaNO mäkin luin eka et nähinää, mut toi n kuuluu kuulemma siihen edelliseen sanaan. *standing corrected*
PoistaEli meillä tulee olemaan sekä 2v että 5v uhmainen samaan aikaan. Ou jee...
VastaaPoistat. toinen keskivertomamma
Meillä on just tällä kyseisellä hetkellä tämä tilanne, ja voi miten toi 2v tyypin "minä itse" on todella pientä verrattuna tohon 5v tyypin rääkyhuutokiukku hommaan. Puuuh. Mut pakko sanoa, että niiiiiin siistiä lukea että muillakin on edes jossain määrin samanlaista käytöstä ilmassa, mä kun kuvittelin että toi meidän 5v on vaan harvinaisen huonosti pettymyksiä sietävää tyyppiä.
PoistaOlen taipuvainen olemaan Hanskin kanssa samoilla linjoilla: vanhempi on tehnyt mahdottomuudesta taiteenlajin. Ja sit kun se piru vie painaa jo kakskyt kiloo niin aika vaikeeta on enää niska-perse -otteenkaan käyttäminen. Ärh. Mut yks juttu on samoin: kiire ja väsymys on edelleen pahin triggeri kohtaukselle. Niitä kun välttäis niin sujuis suht ok.
PoistaMä heräsin jostain syystä tosi myöhään tajuamaan, että eihän se viisvee TAJUA, milloin on oikeasti kiire. Eli että jos mä hoputan, niin sitä rassaa koska se ei ymmärrä sitä kiirettä niin kuin aikuinen ja luulee kait sitten että vittuillakseni siinä huomautan. Näkemysero siis, samalla lailla kuin mulle "odota hetki" tarkoittaa n. 2min, mutta viisveelle ilmeisesti n. 3 sekuntia.
PoistaEhkä mun pitäis aktiivisesti opettaa sitä käyttämään kelloa, niin se huomais että jos on viis minuuttia aikaa, niin siinä on jo kaks minuuttia vähemmän kuin mitä siltä iteltään menee haalarin päälle laittamiseen...
Se auttaa kyllä hurjasti, kun lapsi oppii hahmottamaan aikaa. Meillä ei oikeastaan auttanut kuin koulunaloitus: vastuu ehtimisestä siirtyi lapselle.
PoistaVielä eskariaamuina esikoinen tiesi, että äiti kyllä toimittaa hänet vaikka sitten huutavana ja potkivana ajoissa eskariin. Kouluun taas hän menee yksin ja itse: jos myöhästyy, niin ihan itse täytyy opettajalle myöhästymistä selittä.
Lapsi on tainnut tulla äitiinsä tässä kielellisessä lahjakkuudessa. Aikalailla itseironiaa tuossa ilmaisussa "pikkasen ähinää".
VastaaPoistaMä en jaksa uskoa noihin uhma- ja murrosikäjuttuihin, että ne tulis tietyssä iässä, meidän nuoremmalla kun on ollut IHAN koko ikänsä uhmaikä. Ja siis todella paha. Koko ikänsä on kirkunut kaikista asioista. Suorastaan ärsyttää kun joku tulee neuvomaan että kyllä se uhmaikä pian päättyy. Enemmänkin ne on persoonaan liittyviä, jokaisella yksilöllisiä juttuja.
Jeh.
PoistaMutta olennainen on mukana: sisko ainakin on kiltti. Hyvin ajateltu. :-)
Mulla on työn alla yks uhmakirja, jossa todetaan uhman kestävän läpi ihmiselämän. :) Jes. Tunnustan.
PoistaNiin tuttua... niin ja yhdyn Riikan mielipiteeseen, uhmaikää taitaa olla ihan koko ikä (joillakin ja myös itsellä toisinaan nykyisin...). Kunhan tuosta 5 v uhmasta päästään tulee eskarilaisen/ekaluokkalaisen "vastaanpäkätys" joka asiaan ja siitä se sitten jatkuu... Luonnekysymys sanoisin.
VastaaPoistaMä veikkaan että lasten uhman tarkoitus on saada vanhemmat kyllästymään kakaroihin niin että ne oikeasti haluaakin pesäeron teini-iän päätteeksi. :)
PoistaJa se, että puhutaan uhmaIÄSTÄ antaa vanhemmille uskoa, että se loppuisi jossain vaiheessa. Nää on näitä salaliittoja ;-)
PoistaKiire ja väsymys pahin triggeri... niin totta !
VastaaPoistaKokeilin joskus seuraavaa, silloin kuin esim. aamukiire alkoi mennä huudoksi. Istuin yksinkertaisesti alas ja sanoin, ei ole kiire mihinkään, otin lapsen syliin ja halittiin tai tehtiin jotain muuta pari minuuttia. Sitten vaatteet meni päälle nopeammin. Totesin monesti, että mitä hätäisempi olin itse, sitä hermostuneempia lapset. Jos otin linjan lähdetään kun keritään, kaikki meni sutjakkaammin.
Tiedän...ei onnistu jos on pakko olla määräaikaan jossakin esim. bussipysäkillä, mutta mulla oli onneksi siihen aikaan liukuva työaika ja oma auto käytössä, joten totesin, että mihin tässä valmiissa maailmassa on kiire ja kaatuuko mun elämä tänään jos olen 5 min myöhemmin työpaikalla?
Rokkimamma kirjoittaa viisaasti. Eiköhän usein riidan syy ole se,e ttä vanhemmat ovat kireitä, hätäisiä, hoputtavat ja hosuvat.Kaikkea on liikaa ja lapset on helppo laittaa syntipukiksi.vai?
VastaaPoistaSä oot Katja niin hyvä! Nauran vedet silmissä viimeisimpiä postauksia ja jaksan taas jatkaa öistä kuvankäsittelyä. Kiitti! :D
VastaaPoista