Minulla on ongelma. Joka alkaa siitä, että en raaski herättää nukkuvia lapsia aamulla. Trauma juontaa juurensa lapsuuteeni. Vanhempani halusivat välttämättä asua Kirkkonummella, vaikka heidän piti olla arkiaamuisin Helsingissä ennen kahdeksaa. Minut on herätetty 15 vuotta aivan liian aikaisin.Tuottamamme kakarat eivät herää itsestään kuudelta, eivät edes seitsemältä. Ne pitäisi herättää klo 7:30, jotta olisimme hoitopaikan ovella klo 8:30, jotta olisin töissä klo 9:30, jotta olisin taas himassa viimeistään klo 18:30. Ja koska en raaski niitä herättää mutta en voi tinkiä aikatauluistakaan, meillä on aina kiire.
Ja kiireessähän on kersojen kanssa tosi mukavaa. Pikkuhousut ovat väärinpäin, hanska patterin välissä ja kengännauha katki. Kaikki kolme karjuvat ääneen eteisessä.
Siksi ihmettelinkin, kun kotihoidon tappaja Juhana Vartiainen kirjoitti taannoin, että
"Kotihoidon valinnassa painaa paitsi lasten etu myös se, että vanhemmista, useimmiten äideistä, on houkuttelevaa olla kotona. Monet naiset perustelevat Salmen, Lammi-Taskulan ja Närhen tutkimuksen mukaan pidempää kotona olemistaan työelämän kuormittavuudella. Harva meistä vaihtaisi kotipäivän lasten kanssa päivään työelämän rasittavimmissa tehtävissä."Työlämän kuormittavuudella? Työelämä on työpaikan, hoitopaikan ja kodin muodostamaan Bermudan kolmioon verrattuna kuormittavaa kuin suklaan syönti. Korttitalo romahtaa sinne tänne sinkoilusta eikä duuneista. Mikä neuvoksi, jos en halua ujuttaa enää yhtenäkään mooseksen aamuna toppahanskoja minikäsiin varttituntia?
Haluan helpomman elämän (sis. perhe ja työ). Pitäisikö palkata hoitaja, joka tulisi meille siinä kahdeksan maissa ja hoitaisi kääpiöitä viiteen asti? Vai pitäisikö markkinoille syntyä uusi palvelumuoto: lastenroudausapu? Vai pitäisikö vain tehdä sitä lyhyempää työpäivää tasa-arvon kustannuksella?
Helpon elämän kaipuu on tietenkin yhtä suuri synti kuin lapsettomuuskin. No eipä hätää. Vaikka hoitajaan olisikin varaa, ensi syksynä pakka menee taas uusiksi, kun duunisopparini on katkolla, Skidi aloittaa eskarissa ja Snadille pitää keksiä joku toinen hoitopaikka. Ommmmmm.
Minä olen ratkaissut tämän ongelman olemalla osittaisella hoitovapaalla, mutta sinulta se ei onnistu, koska olet juuri aloittanut uudessa työssä. Onnistuisiko mieheltä työpäivän lyhentäminen? Tulisi vielä Tasa-arvo kaupan päällisenä?
VastaaPoistaYle on yllättävän joustava työnantaja: me ollaan molemmat osittaisella hoitovapaalla kun mä uhraan perjantait kersoille ja ukko tiistain. :) Se lyhyempi duunipäivä on huhujen mukaan vain duunien siirtämistä himaan. Ja loppuviimeksi mä haluaisin käydä töissä ihan täyttä päivää ja viikkoa mutta ilman vienti- ja hakuhärdelliä.
PoistaTästä tulikin mieleen, että saakohan siinä tapauksessa molemmat sitä osittaista kotihoidontukea. Jota ei olla tajuttu hakea ollenkaan.
Saatte, koska ette pidä samaa päivää vapaapäivänä. Kelaan lähtevässä työtodistuksessa pitää näkyä työaika ja lukea taikasanat "osittainen hoitovapaa". Muuten ei tukea tipu.
PoistaNo kiitosta tästä tiedosta! :)
PoistaEi millään pahalla Katja, mutta tarkoittiko toi sun vastaus, että sulla on tämä vientiongelma kolmena aamuna viikossa? Todellinen ensimmäisen maailman ongelma.
PoistaSamaa mieltä kuin edellinen, sori...
PoistaRakkaat anonyymit, tämä koko blogi käsittelee vain ensimmäisen maailman ongelmia. Uutisista saa sitten muunlaista perspektiiviä.
PoistaSe, että vientiongelma on vain kolmena aamuna viikossa, lisäisi meillä lähtötuskaa. Aamuun ei pääse syntymään kunnon rutiinia, kun taas onkin jo vapaapäivä.
PoistaTosta samasta muuten valittaa Koti-insinööri - aina on joku erikoistilanne ja rutiinittomuuden stressi. Mut siis ainahan on näitä "mun ongelmat onki pahempia kuin sun ongelmat" -anonyymejä, joilta menee koko pointti ohi. Eli että me oltais mielellämme duunissa se viis päivää viikossa.
PoistaRakkaat kanssa-anonyymit: mikä sitten olisi riittävän vaikea, ei-ensimmäisen-maailman ongelma, jonka blogissaan saisi jakaa? Sehän vasta perspektiivittömyyttä lietsoisikin, jos kaikki mitä vanhemmat itse perheestään missään kertovat on vain sitä, miten lapsella on syöpä ja seistään leipäjonossa.
PoistaOmasta mielestäni on vaan miellyttävää kuulla, jos jonkun lapsiperheen ongelmalistan pahimmasta päästä on paska käsinesuunnittelu. Ei se estä minua tietämästä, että jossain on nekin perheet, joissa lapsella on syöpä ja ruoka tulee leipäjonosta.
Niin eikä sellaista ihmistä olekaan, joka ei joskus jostain ns. turhasta (ne ensimmäisen maailman ongelmat) valittaisi. Tuolla perusteella mistään ei saisi murhettua, kun hei ainahan on joku kenellä on vielä huonommin. Varsinkin siellä Afrikassa :)
PoistaItse kyllä tulkitsin ensimmäisen Anonyymin kommentin niin, että vientituska kolmena päivänä on 40% vähemmän kuin vientituska viitenä päivänä viikossa. Ja jos vastuun lähtö&vientihärdellistä jakaa kolmena päivänä vanhempien kesken, niin se tekee 1 tai 2 päivää viikossa.
PoistaNiin että ei tarvitse verrata Afrikkaan, syöpään ja leipäjonoon, vaan vaikkapa yksinhuoltajaan, joka tekee täyttä työviikkoa.
PS. En ole yksinhuoltaja ja mulla on aamuvirkkulapsi, joka hoitaa itsensä kouluun bussilla. Mutta ihmettelen suuresti, että erilaisia mielipiteitä ja perspektiiviä ei sallita missään määrin.
Mä taas ihmettelen suuresti näitä sun johtopäätöksiä. Minä en nähnyt kommenteissa muuta kuin sen, että minulla ei ole oikeutta kokea ongelmaani ongelmaksi. Mikä "perspektiivi" se on? Omia kokemuksiaan saa ehdottomasti jakaa, mutta tässä ei jaettu mitään muuta kuin tuomioita. Ja jos detaljit kiinnostavat niin joulukuussa minä vien kolmena päivänä, ensi vuonna neljänä ja keväällä toivottavasti viitenä, koska haluan tehdä täyttä työpäivää. Saanko nyt kirjoittaa tästä aiheesta, jooko, pliis? :D
PoistaTäällä eka anonyymi. Pahoittelen sarkastisen huomautukseni aiheuttamaan mielipahaa, sillä ei ollut tarkoitus väheksyä kenenkään ongelmia. Kommentti johtui siitä, että mielestäni tähän ongelmaan on yksi ainoa ratkaisu: herätä aiemmin. Tämä siksi, että suomalainen yhteiskunta on käsittämättömän aamuvirkku. Koulut alkaa 8.15, eskarit samoin, tarhoissa saa aamupuuroa klo 8 ja on aika tavallista että duunissa pitää olla kokouksessa klo 8.30. Tai toinen vaihtari on aloittaa kansanliike myöhäisemmän heräämisen puolesta.
PoistaSiksi onkin oleellisempaa miettiä, miten saa ne aamuäreät, liian aikaisin herätetyt kakarat ja itsensä toimimaan säällisesti keskellä pimeyttä.
Olen jatkossa tarkempi kommenteissani ja päätän tämän turhan keskustelun omalta osaltani tähän.
Ok - väärinkäsitysten välttämiseksi kannattaa kommentoida vähän pitemmin ja vaikka se oma kokemus esittäen. Arvostan kovasti tätä heräämisneuvoa, mutta olen a) tajunnut ja b) hylännyt kyseisen vaihtoehdon. Kaipaan helppoa elämää edelleen ja se kansanliike on helppo aloittaa ihan sillä, että pyytää palaverit alkamaan aikaisintaan 9.30. :) Minä en aio kersoja tuolla herättämisellä rääkätä, varsinkaan kun ei ole vielä pakko.
PoistaSe toka, veemäinen-leimalla otsaan lyöty anonyymi vastaa: ei kai kukaan sanonutkaan, että ei saa valittaa? Valittaa saa aina ja kaikesta. Tarkoitus oli vain todeta, että kaikki on suhteellista. Ajattele positiivisesti: sulla on _vain_ kolme vaikeaa aamua viikossa seitsemästä!
Poista(Ja hei: kirjoitat, että haluaisitte molemmat tehdä viisipäiväistä työviikkoa. Miksi sitten teette lyhennettyä?)
No sanoihan. "Todellinen ensimmäisen maailman ongelma" tarkoittaa justiinkin sitä, että ei saa valittaa kun on itsellään asiat hyvin. Mutta vastaus viimeiseen kysymykseen: koska se roudaaminen on niin syvältä. On jumalaista, että edes yhtenä päivänä viikossa saa tehdä sen normaalimittaisen päivän ilman sinkoilua ja kellon tuijotusta.
PoistaOlet jälleen ongelman ytimessä. Ja sitten 18:30 illalla alkaa kiire syöttää lapset, pestä, ja lukea iltasatu, jotta ne ovat aikaisin nukkumassa, jotta ne voisi herättää aamulla eikä olisi niin huono omatunto. Kuinkahan monta kertaa meillä on karjuttu "Tänään en takuulla lue teille iltasatua" toivottomana yrityksenä saada lapset nukkumaan ennen puoli yhdeksää, vaikka lukeminen on yksi niistä lasten kanssa tehtävistä asioista, joista aidosti nautin muutenkin kuin lapsen kanssa.
VastaaPoistaMä pystyn jossain määrin tiivistämään työpäivääni, sillä meillä katsotaan tulosta, ei kellokorttia. Pystyn myös (vielä) ottamaan taaperon palomiesotteella mukaan ja roudaamaan päiväkotiin vaikka ilman rihmankiertämää, sillä päiväkoti on vastapäätä kotia kadun toisella puolella. Tiedostan, että näistä ehdotuksista ei ole kaikille apua.
Piti sanomani: "yksi niistä harvoista asioista"
PoistaKuulostaa tutulta. Kelaa niitä joiden päiväkotikiekka aiheuttaa jonkun 40 minuutin lisärundin... o_O
PoistaMun on vähän vaikea hahmottaa tätä teidän perheen ongelmaa, siis jos hoitopäiviä lapsilla 3 (ma, ke ja to) niin eihän teillä ole kuin yksi ilta viikossa jolloin takana on päikkäripäivä ja edessä aikainen aamu. Näin ei varmaan sais sanoa, mut mun vinkkelistä teidän elämä näyttää aika helpolta. Mut niinhän se menee, että mikä toiselle on haasteellista, voi toiselle näyttäytyä helppona ja päinvastoin. Jokaisella on omat ongelmansa ja eipä niitä varmaankaan kannata vertailla.
PoistaSori siis ajatuksenasi onkin siirtyä täyteen viikkoon. Silloin kuvio ei olekaan niin yksinkertainen. Voiko mies hoitaa lastenhaun niin sinulle jää vain aamuhommat? Voisiko lapset syödä vasta hoidossa?
PoistaMuuta etelään. Täällä ei ole toppahanskoja. Eikä sen puoleen töitäkään.
VastaaPoistaEhkä tyydyn vain kadehtimaan arkenne helppoutta.
PoistaSekä etelän että tän Suomen kokeneena valitsen silti Suomen. Monistakin syistä jotka eivät tähän mahdu, mutta ennen kaikkea siksi, että kyllä elämä täällä on itselleni huolettomampaa, stressivapaampaa.
PoistaMä olen jo aikoja sitten luopunut tasa-arvoperiaatteista :( teen siis lyhennettyä työpäivää, koska voin ja se helpottaa kaikkien, myös omaa, elämää. Olen tyytyväinen, paitsi 20 pinnaa pienempään palkkapäivään... ja luonnollisesti ylennysten perään on turha haikailla.
VastaaPoistaKertoo muuten paljon kirjoittajasta, jos luulee, että kotona pääsee helpommalla! Huh!
t. toinen keskivertomamma
Kieltämättä hillopäivänä käy mielessä että tästä puuttuu viidennes (mä teen siis myös nelipäiväistä viikkoa, kuten Koti-insinöörikin).
PoistaMulla toi on vielä edessä, mutta koska meillä on tapana tehdä toimintastrategioiden hahmotelmat kauan ennen niiden täytäntöönpanon tarvetta, kysyn sekä sulta että muilta:
VastaaPoistaKumpi mielestäsi on helpompaa - se, että lapsi/lapset ovat päivähoidossa lähellä kotia, vai se että lapsi/lapset ovat päivähoidossa lähellä työpaikkaa?
Mä sanoisin kolmen vuoden kokemuksella, että lähempänä kotia. Silloin voi lapsen viedä helposti päiväkotiin silloinkin, kuin syystä tai toisesta onkin itse kotona.
PoistaJa sitä paitsi lapsen hakeminen ja vieminen onnistuu kaksivanhempisessa perheessä kummaltakin yhtä helposti, jos hoitopaikka on lähellä kotia.
Johanna
Johanna
Toimintastrategioiden luomiseen heittää kapuloita rattaisiin päivähoitotilanne, joka ainakin Stadissa taitaa olla aika kehno... Mut komppaan Johannaa: elleivät duunipaikkanne sijaitse samassa korttelissa, himan lähellä on vähän helpompaa. Saat omana sairaspäivänäkin jälkikasvun turvaan hoitopaikkaan. :)
PoistaLähellä kotia, niin on itkupotkuraivaripäivänäkin mahkuja saada lapsi perille (tämä näin autottoman pulkka/pyöräkuljetusperspektiivistä)
PoistaLäheltä kotia, lisäyksenä edellisiin:
Poista- päiväkotikaverit asuvat lähellä, helpottaa kaverisynttäreillä käymistä, yms.
- jos työpaikka vaihtuu ei tarvitse hakea uutta hoitopaikkaa uuden työpaikan läheltä
- päiväkotikavereista tulee joskus koulukavereilta (varsinkin hitaammin uusia kavereita löytävien muksujen kannalta hyvä juttu)
Jes, kiitos! Näin mekin kelattiin kun muutettiin alueelle, jossa on kävelymatkan sisällä 6 päiväkotia. Oon vaan itse ajatellut että ois ehkä myös kiva, jos päivän päätteeksi ei olis kiire ruuhkaan, vaan jälkeläiset voisi ottaa kyytiin jo ennen kotimatkaa...
PoistaNoi kaveripointit oli muuten tosi hyviä, Riitta.
Läheltä kotia, Riitalla oli kivoja pointteja. Meillä se etu, että sekä työpaikka että koti ovat yhtä lähellä päiväkotia, työpaikalle on pyörällä 2 minsaa :) Noh, suht pienen kaupungin etuja! Tai onhan tämän yksi Suomen suurimpia, mutta pieni silti.
PoistaMä en Kris voi olla mainitsematta, että mehän saatiin paikka siitä pkodista, joka ei oo kävelymatkan päässä - kun niihin kuuteen pkotiin ei mahtunu... Mut paremmin kävi ku naapurille, joka joutuu viemään tonne T:n väärälle puolelle!
PoistaLähellä kotia. Kiva lisäbonus on se, että saat hetken ajella YKSIN sinne duuniin. Hermolepoa ennen työpäivää ;)
PoistaHerättää epämääräisen puistattavia muistikuvia. Luulen, että jotakuinkin yhdeksän vuoden ajan mun eniten käyttämäni sana oli "reippaasti". Syö reippaasti, pese hampaat reippaasti, kävele reippaasti ja mitä vielä reippaasti. Joka toisen aamun annoin suosista mieheni hoidettavaksi. Hänlle se oli kyllä suuri uhraus, koska nukkuu akateemisena päivähoitolaisena luontaisesti mieluiten yhdeksään joka aamu.
VastaaPoistaRatkaisun avainhan sulla taitaa löytyä omasta tekstistäsi, koska myönnät että heräätte liian myöhään ;).
Niin herätään. Mutta ei me iltavirkut aikaisemminkaan voida nousta. Mä en halua olla jatkuvasti väsynyt - siitä lähtee alta avioliitto.
PoistaKoko pikkulapsiaika oli muuten tasapainoilua sen välillä, että kaks kolmesta (itse, lapset, parisuhde) tuli hoidettua melko huonosti ja sitten siihen yhteen osa-alueeseen joka oli sillä hetkellä pahimmassa kriisissä piti oikein keskittyä :D
PoistaJepa! Onneksi tämä pikkulapsiaika on katoavaista. On tässä tietty puolensakin kun Snadista on kuoriutunut ihan loistava koomikko, joka katsoo duunikseen naurattaa kaikkia muita. Tämäkin oletettavasti katoaa ajan kanssa. :)
PoistaKun muutama vuosi sitten viimeksi käytiin tätä "koulupäivän alkamista pitäisi myöhentää, koska lapset ovat aamuisin niin väsyneitä"-keskustelua, eräs monilapsisen perheen äiti kertoi oman vinkkinsä. Lapset saa kuulemma ajoissa nukkumaan, kunhan KAIKKI levottomuutta lisäävät härvelit lyödään kiinni 2 tuntia ennen suunniteltua nukkumaanmenoa. Televisio siis sammuksiin heti pikku kakkosen jälkeen, ei pleikkaria eikä tietokoneita enää illalla. Sama koskee aikuisia. Lukea saa ja leikkiä rauhallisesti, mutta riehuminen on kielletty. Lapset rauhoittuvat ja nukahtavat rauhassa ilman ongelmia ja ylikierroksilla käymistä. Ainakin siis heidän perheessään.
VastaaPoistaNoi on varmasti kouluikäisille ihan päteviä keinoja! Näille pienemmille ei pleikka oo ongelma (jos meillä sellainen olis) vaan se että meillä on molemmilla liian pitkä työmatka.
PoistaMua on aina ahdistanu työmatkapendelöinti niin paljon, että nykyisin yks tärkemmistä työn mielekkyyteen vaikuttavista tekijöistä on työpaikan sijainti... rajaa varmaan aika paljon pois, mutta minkäs teet. Ehkä pääsen ahdistuksen yli, jos on pakko.
PoistaJoo kyllä - mäkin tsekkasin kaikki työnantajat tästä läheltä mutta ei löytynyt! Toi Ylen duuni oli vaan kuin mulle nakutettu ja näyttää hyvältä CV:ssä joten oli liian houkutteleva. Nyt sitten kituutetaan.
PoistaTämä nyt korkeintaan lisää vain vi.....tasi, mutta. Hoidan lapsia kotona. Ja meillä lapset heräävät kuuden-seitsemän aikaan. (Ja nukkumaan heidät laitetaan illalla puoli yhdeksän aikaan.)
VastaaPoistaTodennäköisesti muuttuvat "aamutorkuiksi", kun palaan työelämään :/
Hehe! Mä olen ihan älyttömän tyytyväinen aamutorkkulapsista etenkin viikonloppuna. Molemmat vetää luonnontilaisesti 12h putkeen. :)
PoistaKatja, millä ihmeellä sinä saat lapset nukkumaan noin hyvin? meidän neiti 10 kk nukkuu yöunet 21.00-05.30 ja yhdet max tunnin päikkärit. päikkäreiden mitta ei pitene yhtään vaikka nukuttais ulkona tai sisällä, omassa sängyssä tai äidin kainalossa. nyt hän on herännyt viimeisen viikon vähän ennen viittä. Ollaan pari päivää menty kokonaan ilman päikkäreitä, mutta toistaiseksi ei ole vaikuttanut aamuheräämiseen. mä alan olla ihan piipussa.
Poistaja ei, tämä ei ole vain joku vaihe. Neiti on nukkunut lyhyitä unia viimeiset 3 kuukautta ja sinä aikana ollaan tehty hampaita, opittu käveleen ja höpisty ekat sanat. unien pidentämiseksi on kokeiltua kaikkea jo muuta paitsi punaviiniä illalla ja rauhoittavia aamulla.
Anonyymi, kysytkö tosissasi?
PoistaMeidän lapsemme kymmenkuisina heräili tunnin pari välein eikä mistään yöunista sanan varsinaisessa mielessä voinut edes puhua. Nykyään samat muksut nukkuvat halutessaan kellon ympäri. Ei heitä ole siihen erityisemmin opetettu: vauvoilla on erilainen unirytmi kuin leikki-ikäisillä tai koululaisilla.
Hoitorinki helpottaa oloa edes vuoroviikkoina. ;)
VastaaPoistaNimim. Tilaa löytyisi.
Nyt on pakko kysyä että miten hoitorinki toimii?
PoistaPalkkaat(te) hoitajan jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa. Näppäriten onnistuu naapuruston perheiden kanssa ettei tarvitse rahdata muksu(j)a kovin kauas. Espoo tulee hoitsun palkkaamista avokätisesti; säästäähän se siinä kuitenkin muutaman satasen verrattuna reiluun tonniin, jonka jokainen päiväkotilapsi kustantaa kunnalle. Jos hyvän kokoonpanon löytää niin homma toimii kuin unelma! Vuoroviikoin lapsien kodeissa tai mikä järjestely nyt kulloisellekin poppoolle parhaiten passaa, muksut saa ikäistään seuraa ja vanhemmat hieman iisimmän aamun, ainakin osan ajasta. Sweet!
PoistaPiti vielä tarkentaa, että Espoo tukee vain alle 3-vuotiaiden muksujen kohdalla hoitajan palkkaamista.
PoistaMutta ah! niitä aamuja ja iltapäiviä kun ei tarvitse uhkailla, kiristää tai lahjoa molempia lapsia niihin talvivermeisiin!
Nimim. vanhempi mukelo päiväkodissa ja nuorempi on ollut&tulee olemaan hoitoringissä.
Just niitä aamuja mä haluan mun elämään! Pitää selvittää noi yksityisen hoidon tuet. Mut saako hyviä hoitajia?
PoistaNyt jos koskaan on hyvä hetki hakea koska vuodenvaihde lähenee. Mutta niin, onhan niitä jos jonkinlaisia tullut vastaan, et(te) edes uskoisi jos kertoisin.. pidä pää kylmänä ja tarkista hakijan tiedot parilta kolmelta puolueettomalta suosittelijalta. Ja kantapää kertoi, että omaan "mielettömän hyvään ihmistuntemukseensa" on turha luottaa!
PoistaKannattaa laittaa viestiä esim. Helsingin yliopiston lastentarhanopettajaksi opiskelevien ainejärjestön (Ebe ry.) postituslistalle, sinne tulee jonkin verran noita "haetaan hoitajaa" -ilmoituksia. En tiedä kuinka paljon niihin vastataan, mutta uskoisin vastaajien ainakin olevan motivoituneita ja parhaassa tapauksessa hyvinkin kokeneita. :) (Lisätiedot www.ebe.fi)
PoistaTerv. entinen ebeläinen
Hei, kiitti vinkistä molemmille! Mä lähestyn Ebeä ensi tilassa!
PoistaMeillä oli päiväkotien vaihdon välissä aivan ihan hoitaja ja arki oli ihan mielettömän helppoa. Lapset jäi aamulla aamupalalle ja olivat iltapäivällä ulkoilemassa, kun toinen vanhemmista tuli kotiin. Voin suositella lämpimästi. Myös tätä kyseistä hoitajaa. Jos haluat,niin voit hänen yhteystietonsa välittää. Löysimme hänet ihan laittamalla työpaikka ilmoituksen hoitopaikka.net sivulle. Saimme monta hyvää hakemusta, joten sekin on ihan kokeilemisen arvoinen tapa hakea hoitaja.
PoistaSanja
Meillä käytiin kultaisella 80-luvulla samasta pihasta kolmen perheen voimin samassa kilometrien päässä sijaitsevassa koulu/tarhakompleksissa. Vanhempamme hoitivat asian niin, että kuljetusvuoro oli kullakin perheellä vuoroviikoin, ja siinä autossa oli sitten 7 lasta, 2 etupenkillä ja 5 takapenkillä. Ei toki aivan laillista, mutta vältyimme poliisilta. :) Lapsiperheillä tuntuu ainakin omassa pihassani olevan edelleen jonkinlaista yhteisöllisyyttä, joten joskohan samantapainen järjestely toimisi nykyäänkin? Toki lapset pitää silti saada puettua ajoissa, mutta toisten perheiden odotuttamisen aiheuttama aikataulupaine voi tuossa olla siinä mielessä tervettäkin, että tulee motivaatiota aloittaa vähän aiemmin. Tosin kyllä meidän viikoilla oltiin aina liikkeellä viime tipassa ja ylikunnollisen lääkäriperheen viikolla ei ikinä.
VastaaPoistaHaha, hätä keinot keksii! Tota yhteisöllisyyttä pitäis kyllä jotenkin hyödyntää tässä päivähoitokuviossa. Meidän hiekkiksen lapset on kaikki eri hoitopaikoissa vaikka asutaan 50 m päässä toisistamme. Täytyypä vähän tuumailla tätä.
Poista:-D minikädet vs. toppahanskat ovat tuttu tuskan aihe. Ainoa hyväksi havaittu hanskatyyppi hävisi markkinoilta ja jäljellä ollut pari repeytyi rikki.
VastaaPoistaAnteeksi pahoittelen jo etukäteen kielenkäyttöäni mutta MIKSI VITUSSA SUOMALAISIIN INNOVAATIOIHIN EI KUULU LASTEN HANSKAT!!??? KAIKENMAAILMAN TYHJÄNPÄIVÄISIÄ KÄNNYKKÄPELEJÄ KYLLÄ KEKSITÄÄN MUTTA EI JUMALAUTA NIINKIN MONIMUTKAISTA TEKNOLOGIAA KUIN HANSKOJA, JOIDEN ALLE EI TARTTISI SORMIKKAITA JA JOISSA PEUKKU MENISI AUTOMAATTISESTI OIKEAAN PAIKKAAN. AAAAAAAARRGH.
PoistaKiitos. :)
Vastaus on Elsa Pitkänen.
PoistaKukas hää on?
PoistaTähän käsineongelmaan on meillä käytetty hyvin yksinkertaista konstia. Jos lapsi ei käsineitä halua pukea, niin käsineet äidin taskuun tai hoitoreppuun.
PoistaKyllä ne sitten jossain vaiheessa pyydetään ja annetaan pukea ihan tappeluitta ja suuremmitta itkuitta. Tai jos ei anneta, niin matkat kotiovelta autoon ja autosta päiväkotiin ovat sen verran lyhyitä, että kädet eivät jäädy. Niinä kertoina, kun lapsi jää päiväkodissa suoraan pihaan, annan käsineet työntekijälle ja totean, että äiti lähteekin nyt töihin.
Ostin just kaverin alle vuoden ikäiselle lahjaksi Jumbon Stockan lastenvaatekassan viereltä hanskat, joiden suuosa avautuu laaaaaaaaajalle ja kiinnitetään tarranauhalla "vekille". Sellaisista hanskoista noina aamuina itse unelmoin, joten nyt lahjoitan hyviä aamuja ystävälle. Niitä on siellä vielä, koska olin siellä kahdeksan maissa :D Nyt nuo kippurakädet on jo isompia ja käytän Riitan taktiikkaa, joka myös toimii hyvin.
PoistaOsaako joku kertoa mulle, miksi lapsia aina vaaditaan pitämään niitä hanskoja ja pipoa? Kun omasta lapsuudesta muistan, että otin ne aina pois koska ei mua palellut olla ilman niitä. Ei palele edelleen nyt aikuisenakaan, joten tää asia ei ole mulle koskaan valjennut. Ehkä mun vanhemmat ei vaan uskoneet kun sanoin ettei oo kylmä?
PoistaEi puolitoistavuotias vielä tajua edes vastustaa käsineitä, kunhan ovat vain mahdottomia pukea päälle. Ja kädet ovat silti aivan jääkalikat. Minkäs merkkiset ne Jumbon Stockan hanskat ovat?
PoistaHm, ei Anonyymi klo 23.01 kai sentään tarkoittanut paukkupakkasia? En kyllä luottaisi lapseen -20 asteen pakkasella, että "hei ei mulla oo kylmä" ja jättäis pipoa pois. Joskus toki syksyllä ja keväällä tulee mietittyä, että onkohan nyt kuitenkin ihan sopivan lämmintä ettei tarvitsisi pipoa tai hanskoja laittaa.
PoistaTarkistin, ne on Bogit. Harmaat (=aika rumat). Mutta todennäköisesti toimivat. On peukalonkolo.
PoistaPitää tuohon pipo-juttuun kommentoida, että lapselle (ja aikuisellekin) luontainen tapa viilentää itsensä, kun tulee leikeissä hiki, on heittää pipo pois päästä. Sitä ei saisi liikoja estellä (ellei ole kyse erityislapsesta, jonka aistit eivät toimi normaalisti). Aika äkkiä lapsi sitä pipoa pyytää takaisin, mutta jos päähinettä ei saa riisua, niin hiki ei pääse haihtumaan, vaan ensin on tukahduttavan kuuma ja hikinen, sitten märkä ja kylmissään.
PoistaTällä taktiikalla pystyy myös välttämään sen hurjan hauskan leikin, missä lapsi heittää pipon päästään ja äiti sen pukee väkisin, yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes lapsi leikkiin kyllästyy (ja äiti kuvittelee voittaneensa).
Isommat lapset, jotka eivät käytä päähinettä siksi, että kampaus menee pilalle, tms. ovat asia erikseen.
Pipoja ja hanskoja tajuamaton anonyymi täällä taas:
PoistaPipoa en ole siis käyttänyt missään lämpötiloissa sen jälkeen, kun äiti lakkasi sitä väkisin päähäni laittamasta. Ei ole palellut, vaikka elin lapsuuden seudulla, jossa -25 on alkuvuoden normaalilämpötila. Toisaalta en myöskään viettänyt tuntikausia ulkona.
Hanskoja käytin, jos sormia paleli, aika harvoin kyllä poislukien yli -20 pakkaset. Sittemmin lapaset tulivat jäädäkseen, kun eräänä syksynä sormet paleltuivat niistä lapasista huolimatta.
Kommenteissani ehkä kuultaa pieni katkeruus ja ärtymys: olen koko ikäni joutunut riitelemään vanhempieni ja isovanhempieni kanssa siitä, onko minulla kylmä vai ei, pitäisikö siis olla hattu vai ei jne jne. Jostakin edelleen riittää ihmisiä, jotka aidosti uskovat että 50% ruumiinlämmöstä haihtuu pään kautta (jolloin pipottomuuden olisi käytännössä tunnuttava yhtä kylmältä kuin housuttomuuden).
Kauanko teillä sitten menee sinne päiväkotiin? Ja muuttuuko eskari jonnekin toiseen paikkaan? Saako kakkosen sinne hoitoon?
VastaaPoistaTuttu kuvio. Työpäivä on liian pitkä jopa lyhyellä työmatkalla. Tasa-arvon vuoksi en aio olla se nainen, joka tekee lyhyempää päivää.
Päivähoito on tien toisella puolella, mutta Pasilaan duuniin meno on sellainen 45 minuutin rutistus, koska molemmissa päissä on 10 min kävely (se on tietty kiva et kävelen nykyään joka päivä 40 minsaa!). Punavuoressa on taas ruuhka- ja parkkeerausongelma. Fillarikelejä odotellessa.
PoistaMä käytän kans tuota Riitan hanskataktiikkaa ;)
VastaaPoistaOletko harkinnut duunimatkaan fillaria talvellakin? Varmaan about samaan aikaan polkisit ja sais hyvän treenin samalla :) joo, olen vähän urheiluhullu kelistä riippumatta ;)
t. toinen keskivertomamma
Harkitsin kyllä noin kaksi sekuntia. Mutta mä kaipaan sitä *helppoa* elämää enkä mitään 20 kilsan auraamatonta -16 asteen siperiaelämystä. :D
PoistaMäkin haikailen aura-autojen perään. En tajua miks pyöräteitä ei aurata kunnolla! Vituttaa joka kerta pyöräillessä ja vaunuja lykkiessä. Varsinkin, kun asuu muka hyvien yhteyksien ja fillarimatkan päässä kaikesta.
PoistaOnkohan netissä tai muualla paikkaa, mihin voi purnata asiasta?
t. toinen keskivertomamma
Tällä lumentulolla siihen pitäis upottaa aivan törkeenä rahaa. Tää maa on suurimman osan vuodesta vaan *asuinkelvoton*. En tajua miksi ihmiset eivät ota sinistä pilleriä ja tajua huijausta. :D
PoistaKaverilla sukulaistäti tuli hoitamaan aamuroudauksia. Luulis, että opiskelijan sais palkattua hommaan helposti. Rpudaaja seiskalta teille, sä töihin kasikls ja olisit jo viideltä takas kotona. Ja helpottaisiko se, että lapset ois sen kolme päivää peräjälkeen hoidossa, jotta tulis joku rytmi ja rutiini viikkoon? Itse lyhennän tuota kävelymatkaa pyöräilemällä juna-asemalle, menee vain kaks minsaa.
VastaaPoistaMotivointi: meillä auttoi tarrakalenteri. Lapselle aina tarra kalenteriin, kun aamu meni hyvin ja tietyn määrän jälkeen pieninpalkinto. Esim suklaa jälkkäriksi. Samoin äidin tärkeät kokoukset oli hyvä motivointikeino, kertoi jo illalla lapsille, että huomenna ois hilpakka aamu, kun äidillä on tärkeä kokous. Ja kehui sitten päivän päätteksi, että hienosti meni äidin kokous, kun lapset auttoi aamulla lähtemällä ajoissa tarhaan. Ainakin vanhemmalle toimis jo, pienempi ei ehkä vielä tajua tota tarrasysteemiä.
Syökö lapset teillä kotona? Jos syö, niin siinäkin voi tehdä temppuja eli hillosilmät ja voisuu puuroon, kurkkukruunut puurolautasen viereen jne. Ne innostaa syömään reippaasti. Ja ylipäätään meillä auttoi se, että ei hoputtanut koko ajan, vaan ihan rauhallisesti yritti olla itse.
Mutta välillä vaan on aamuja, että mikään ei auta. Olen kerran vienyt lapset tien toiselle puolelle tarhaan siten, että 6v käveli, 4 v istui rattaissa huutamassa ja 2veetä kannoin kainalossa pelkissä sisävaatteissa, kun ei vaan saatu sitä haalaria päälle. Oli syksy ja aika kylmä, mutta eipä tuosta flunssaa tullut. Sitten menikin useampi aamu aika helpolla.
Luojan kiitos, kakrut on jo koululaisia... Mutta nyt onkin sit se harrastuksiin vientirumba!
Kiitos tosta kuvaavasta aamuesimerkistä! Näähän on periaatteessa ihan kilttejä (syö ja pukee ihan nätisti, toinen jopa itse). Ongelma on tää yhdistelmä huonot aamuherääjät + talvi + alle kolmevuotias + pitkä työmatka. Näistähän kaikki paitsi yksi on onneksi muuttuvia tekijöitä. :)
PoistaKatja: sulla on ensi syksynä luultavasti vielä hankalampi tilanne. Espoo on järjestelmällisesti siirtänyt eskarit kouluille ja tarhoissa olevia eskariryhmiä on pienennetty. Koulullakin olevaan eskariin pitää viedä ja hakea, lapsi ei saa lähteä sieltä yksin (ei vaikka koti olisi tien toisella puolella ja ip-hoitotädit näkisivät, että menee kotiinsa...). Luultavasti siis edessä on kahteen paikkaa roudaus. Aamuissa ei siinä auta mikään, mutta iltapäivistä kannattaa sopia vuorohaku-systeemi jonkun hyvän kaverin kanssa. Ja eskarihan alkaa sit kasilta (ja jos haluaa syödä hoidossa ennen eskaria, pitää mennä viimeistään varttia vajaa kasi paikalle) ja hoidosta piti ainakin meidän koululla hakea klo 17!
VastaaPoistaJa jatkan näitä käytännön vinkkejä: meillä lapset oli välillä tosi tarkkoja siitä,mitä vaatetta päälle laitettiin (oli näitä vain mustaa tai vain mekkoja tai vain pinkkiä -kausia). Tajusin jossain vaiheessa käydä tämän keskustelun illalla ja pistää yhdessä sovitut vaatteet valmiiksi, niin oli yksi riita aamussa vähemmän.
Joo, vaatteet laitetaan aina valmiiksi, kaikille! Muuten en itsekään pue päälleni mitään salonkikelpoista.
PoistaSe mekin ollaan jo tajuttu, että kahteen paikkaan roudausta pitää yrittää välttää viimeiseen asti. Tällä hetkellä se tapahtuu Skidin kustannuksella, joka on jo todennut kaipaavansa isompaa ryhmää. Tossa meidän ensisijaisessa eskarissa, joka sijaitsee aika lähellä, on onneks pienten puoli. Mutta se eskarihan jää siis väliin jos se alkaa kasilta. :D
Ai niin. Mähän oon tunkemassa sinne varhaiskasvatuslautakuntaan.
Eskarin voi kyllä jättää väliinkin. Meillä oli niin loisto perhepäivähoitaja ettei haluttu ottaa sitä varhaiskasvatusta pois kuopukselta kun esikoinen tuli eskari-ikään. Nolla autoa ja työpaikat eri puolilla pääkaupunkiseutua, jostain piti tinkiä.
PoistaEskaria ei kannata missään tapauksessa jättää väliin! Esiopetus tavoittaa tällä hetkellä lähes kaikki eskari-ikäiset ja on ehdottoman tärkeä silta varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välillä.
PoistaKs. esim:
- http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/esiopetus
- http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/yleissivistaevae_koulutus/esiopetus/?lang=fi
- http://www.lastentarha.fi/portal/page?_pageid=535,474481&_dad=portal&_schema=PORTAL
LaKana, niin voikin! Mä menin itse suoraan kouluun enkä koe kärsineeni suurta vääryyttä.
PoistaSusanna, miksi ehdottoman? Kyllä mä tosiaan olen pärjännyt ilmankin. Skidi (luku- ja laskutaitoisena) itse odottaa jo eskaria, mutta missään tapauksessa roudaa lapsia kahdeksaksi minnekään. Jos ei puol ysi käy, kuvio on ulkona kysymyksestä.
Voin puhua vain omasta lapsuudenkokemuksestani, valitettavasti, mutta mun mielipide on että jos lapsi osaa jo lukea ja laskea, niin se luultavasti vaan tylsistyy kuoliaaksi sinne eskariin. Koska siellä ei ainakaan mun aikaan tehty kumpaakaan, vaikka oisit osannut. Jos sisältö on edistynyt parissakymmenessä vuodessa vähintään silloisen ekaluokan tasolle, niin hienoa, lapselle voi olla virikettä. Muutoin en käsitä, miten se olisi "ehdoton".
PoistaEskari on kyllä siksi tärkeä, että siellä solmitaan niitä ekoja kaverisuhteita koulutielle. Ainakin mun kolme lasta kaikki saivat ekat koulukaverit jo eskarista ja kolussa sai esittää toiveen, minkä kaverin haluaa luokalleen. Oli heti tuttuja luokassa. Ja ainakin meillä opetusta kyllä sovellettiin lapsen mukaan eli jos osasi jo lukea, teki ihan eri tehtäviä kuin muut.
PoistaKatja, Voisit kyllä ottaa lautakunnassa esille tän eskarit kouluun jutun. Itse pidän sitä hallinnollisena päätöksenä, jolla koulu alkaa jo 6 veenä. koulueskari on koulumaista: aamu ja ip- hoito ovat kerhomaisia, kuten koululaisten ip- kerho. Eli ei siellä paljon askarreltu, vaan lähinnä vahdittiin, että lapset kysyy hengissä. Ryhmä oli myös paljon isompi kuin tarhassa, koska teknisesti kyse on osapäivähoidosta, jossa hoitsuja saa olla vähemmän eli 44 lasta kohden 4 hoitajaa. Aamulla vielä vähemmän, kun kaikki lapset ei tule aamuhoitoon. Meillä firma, joka vastasi hoidoista, buukkasi lisäksi eri hoitsut aamuun ja iltapäivään, joten sitä jengiä oli aika paljon. Päälle siis eskariope ja eskarin avustaja. Koulun ja hoidon yhteistyö myös tökki, eivät esim voineet pitää vanhempainiltoja yhdessä, vaan koulu piti omansa ja puhui opetuksesta ja hoito omansa ja puhui hoidosta. Lapselle ja vanhemmallehan kyse on yhdesä kokonaisuudesta. Itse pidin tarhaeskaria huomattavasti parempana ja siellä muuten opetus alkoi myöhemmin, joten sulla on toivoa.
Todettakoon ensiksi, että valitettavasti eskareissa (kuten päiväkodeissa ja kouluissakin) on paljon eroja ja molempia ääripäitä löytyy. Kuten edellinen Anonyymikin, minäkin olen päiväkodin yhteydessä toimivan eskarin kannalla, sillä toiminta on silloin ihan jo ympäristötekijöiden puolesta enemmän lapsen tasoista. Koulujen puolella toimivissa eskareissa on aina riski siihen, että toiminta on enemmän koulumaista siinä mielessä, että istutaan pulpeteissa tekemässä eskarikirjaa. Mutta olen nähnyt esimerkkejä (yhden kaupungin sisällä!) sekä toimivista koulu- että päiväkotieskareista, että ei-toimivista vastaavista. Paljon riippuu koulusta/päiväkodista ja ryhmää vetäv(i)stä lastentarhanopettaj(i)sta. Eli minäkin olen kyllä tuota Espoon juttua vastaan (mistä kuulin vasta nyt) että eskarit siirrettäisiin koulujen yhteyteen.
PoistaEsiopetusta tulee järjestää 4h / päivä, minkä lisäksi lapsi voi muun ajan olla päiväkodissa siis osana varhaiskasvatustoimintaa. Tämäkin mahdollisuus siis puoltaa päiväkotieskareita.
Esiopetus on mennyt huimasti eteenpäin viimeisten vuosien aikana. Minäkään en ole aikoinani sen kummempaa eskaria käynyt (aloitin koulun 1995) ja päiväkodinkin korvasi muutaman kerran viikossa seurakunnan kerho. En väitä, etteikö lapsi pärjäisi ilman eskaria - väitän, että eskarivuodesta on lapselle paljon hyötyä.
Kansallisella tasolla eskarista on se hyöty, että sen avulla voidaan jo ennen kouluikää ns. saada lasten kouluvalmiudet enemmän samalle tasolle. Mahdollisiin (oppimis)vaikeuksiin voidaan kiinnittää huomiota jo hyvissä ajoin, kun pätevät opettajat voivat niitä sen vuoden ajan tarkkailla. Ja mitä aikaisemmin vaikeuksiin voidaan puuttua, sen parempi. Esiopetuksessa siihen on jo henkilökunnan määränkin takia paremmat mahdollisuudet kuin koulussa.
Eskarissa ei ole tarkoituksena oppia lukemaan tai kirjoittamaan. Joissain eskareissa olen nähnyt sitäkin opeteltavan, mutta silloinkin kiinnostus on lähtenyt lapsiryhmän aloitteesta. Esiopetuksessa herätetään lapsen kiinnostus oppimista kohtaan. Koulun tehtävä on opettaa, varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa vielä harjoitellaan. Eskareissa toimii useampi kasvattaja (vähintään yksi yliopistokoulutettu lastentarhanopettaja, muut voivat ryhmän ja kaupungin mukaan olla sosionomeja tai lastenhoitajia), joten tehtävä on helpompi verrattuna siihen, että lapset tulevat esim. suoraan kotoa ekalle luokalle, jossa luokanopettaja on yksin luokkansa kanssa (jotka eivät ole kenties koskaan tottuneet olemaan ryhmässä, toimimaan yhdessä tai kuuntelemaan paikoillaan ohjeita).
Eskarivuoden aikana 6-vuotias lapsi kehittyy nopeasti motorisesti ja sosiaalis-emotionaalisesti (lapsi alkaa vähitellen ymmärtää ettei maailma konkreettisesti pyörikään hänen ympärillään) sekä hänen ajattelunsa kehittyy (esim. kiinnostus kieleen herää). Eskariopettaja tiedostaa nämä lähtökohdat toiminnassaan ja osaa tukea niitä oikealla tavalla jokaisen lapsen kohdalla.
Sanotaan, että esi- ja alkuopetuksella (eli 1-2 lk) on ns. kaksoisrakenne: sisältöaineiden/oppiaineiden avulla opitaan aina jotain oppimisesta, työtavoista ja itsestä eskarilaisena/koululaisena.
Esiopetusta ohjaa valtakunnallinen esiopetuksen opetussuunnitelma. Siinä luetellaan mm. sisältöalueet, joiden mukaan eskarissa toimitaan. Ne vastaavat koulun oppiaineita, mutta niillä on omat tehtävänsä eskarivuotta varten. OPS löytyy tuolta, kannattaa vilkaista: http://www.oph.fi/download/131115_Esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2010.pdf
Tämä opetussuunnitelman perusteet on siis kaiken pohjana. Lisäksi jokaiselle lapselle tehdään oma "LEOPS", lapsen esiopetuksen opetussuunnitelma, jossa määritellään vanhempien kanssa käydyn keskustelun kautta lapselle tavoitteita eskarivuotta varten.
Minä olen siis ehdottomasti eskarivuoden kannalla, enkä suoraan sanottuna ymmärrä miksi joku haluaa tämän mahdollisuuden jättää käyttämättä. Se on kuitenkin ilmaista ja aika ainutlaatuinen mahdollisuus.
No ööh, kai sitä nyt kavereita saa koulussakin. Tolla logiikalla koskaan ei voisi edes muuttaa, kun lapsiparka menettäisi kaverit, jotka on siellä eskarissa ehtinyt hankkia. Olishan se ihan tosi hienoa, jos lapsella olisi läpi elämän joku hiekkalaatikolta alkanut ystävyyssuhde, mutta pidän kuitenkin hieman epätodennäköisenä, että lapset kehittyisivät koko ajan niin samansuuntaisesti, että se/ne yksi/yhdet ja sama/samat henkilöt olisivat parhaita kavereita ikuisesti.
PoistaMua suorastaan nyppii toi liian koulumainen eskari. Mä en haluaisi laittaa omaa lastani sellaiseen ja täällä meidän kunnassa ei ole edes muuta vaihtoehtoa. Pitänee muuttaa naapurikaupunkiin. ;) Mut en kyllä tosiaan ymmärrä miksi eskari olisi mikään ehdoton paikka lapsille. Tiedän ihan omasta lähipiiristä perheen, joka ei pitkien kuljetusmatkojen vuoksi vienyt lapsia eskariin. Ovat muuten pärjänneet tosi hyvin koulussa. En oikein koskaan ole ymmärtänyt miksi jo etukäteen pitäisi opetella asioita, joiden oikea oppimisaika olisi vasta esim. vuoden päästä. Miksi sitä ryhmässä toimimista ei voisi opetella koulussa?
Niin, mäkään en ole ollut eskarissa, mutta se nyt ei 80-luvulla tainnut olla kovinkaan poikkeavaa. En ole koskaan ollut edes päivähoidossa. Ja omasta subjektiivisesta näkökulmastani katsottuna olen pärjännyt varsin hyvin koulumaailmassa.
Kyllä, lapset voivat pärjätä koulussa ihan hyvin ilmankin eskaria. Voivat. Toisten lasten oppimis- ja kouluvalmiuksia auttaa suuresti se yksi harjoitteluvuosi.
Poista"En oikein koskaan ole ymmärtänyt miksi jo etukäteen pitäisi opetella asioita, joiden oikea oppimisaika olisi vasta esim. vuoden päästä. Miksi sitä ryhmässä toimimista ei voisi opetella koulussa?"
Miten niin oikea oppimisaika? Mitä asioita tarkoitat?
Ryhmässä toimimisen harjoittelu on paljon helpompaa eskarissa, kun paikalla on useampi aikuinen ohjaamassa. Luokanopettajat usein valittavat ettei heidän aikansa tahdo millään riittää varsinaiseen opetustyöhön, sillä kaikki aika menee siihen, että (osaa lapsista) pitää jatkuvasti muistuttaa siitä miten oppitunnilla ja luokassa käyttäydytään. Miksei tätä voisi opetella jo eskarissa, jolloin puitteet olisivat suosiollisemmat?
Kun olin ala-asteikäinen, opettajamme keksi kuudennella luokalla, että meitä pitää opettaa kuin yläasteikäisiä, jotta sitten osaisimme olla yläasteella. Yläasteen ysillä sitten kovasti jo painotettiin, että "tällä tavalla sitten lukiossakin pitää". Tätä ajan takaa. En ymmärrä miksi yläasteikäisen valmiuksia pitäisi erityisesti treenauttaa kuudennella luokalla, kun oikea aika olisi siellä seiskalla. Sama tässä eskari-asiassa. Kun se eskari on mennyt kovin koulumaiseksi useassakin kunnassa Suomessa, niin en oikein ymmärrä miksi ekaluokkalaisille kuuluvia kuvioita pitäisi opettaa jo 6-luokkalaisille.
PoistaKuulun ihmisenä ryhmään, joka toivoo lapsille mahdollisimman pitkää lapsuutta leikin maailmassa. Siksi tuo koulumainen eskari nyppii. Koen, että se lyhentää sitä alle kouluikäisen lapsuutta vuodella. En myöskään pidä niistä Summanmutikan kirjoista, kun niissä on niin kovin osoittelevasti mitä taitoa mikin kirja opettaa jo vauvasta lähtien. Olen taipuvainen ajattelemaan, että kaikki lapsen leikki on kehittävää eikä aikuisen pitäisi aina olla siinä vieressä määrittelemässä, että mikä on kehittävää ja mikä ei ja millä tavalla. Soisin 6-vuotiaidenkin saavan vielä olla koulun ilmapiiristä mahdollisimman kaukana.
Se onkin lastentarhanopettajan ammattitaitoa, ettei eskari mene liian koulumaiseksi. Kuten sanoin, en itsekään puolla näitä koulun puolella olevia eskariryhmiä, mutta en minä sen vuoksi itse esiopetusta vastaan ole. Esiopetus toteutuu parhaimmillaan minun mielestäni kokonaan ilman kirjoja - opettaja osaa kyllä ohjata oikeiden asioiden pariin leikin varjolla. Sekä luokanopettajat että lastentarhanopettajat voivat koulutuksessaan valita esi- ja alkuopetuksen sivuaineen (näin ainakin Helsingin yliopistossa), missä joka ikisellä kurssilla painotetaan, että esiopetusikäinen lapsi _oppii leikin kautta_. Jos esiopetus on sellaista, että lasten annetaan koko ajan leikkiä vapaasti (tietysti tätäkin pitää olla paljon - onhan kyseessä lapsi) eikä mitään ohjattua järjestetä, missä opettajalla on pedagogiset suunnitelmat takanaan, on hyppäys ekaluokkalaiseksi äärettömän suuri. Miksei yhtäkkiä saakaan enää leikkiä sitä mitä haluaa ja tehdä mitä huvittaa? Miksi opettajaa pitäisi istua kuuntelemaan, jos ei huvita? Miksi pitää ottaa matikan kirjat esiin sivulta 6, jos ei juuri nyt jaksaisi? Ensimmäinen luokka kuluukin sitten tuollaisten taitojen harjoitteluun, ja samaan aikaan opetussuunnitelmat vaativat opettajaa opettamaan vaikka mitä - kuten esimerkiksi sitä lukemista, kirjoittamista ja laskemista.
PoistaNs. oikeanlainen ja hyvin toteutettu esiopetus ei lyhennä lapsuutta minnekään, koska myös esiopetus pohjautuu leikille ja muille lapselle ominaisille tavoille toimia (tutkiminen, liikkuminen, taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen jne.).
Valmiuksilla tarkoitetaan oppimisen (välttämättömiä) edellytyksiä, mitä katsotaan tällä hetkellä olevan esimerkiksi tietynlaiset sosiaaliset taidot, oppimis- ja työskentelyvalmiudet (ihan jo se, miten kynää pidetään kädessä) sekä valmiudet oppimisen eri alueilla (esim. terveys ja motorinen kehitys, suullinen ilmaisu, tietynlaiset matemaattiset valmiudet - eli käytännössä ne esiopetuksen sisältöalueet). Kuten aiemmin sanoin, esiopetus tasaa lasten eroja näissä valmiuksissa, jolloin opetus ekaluokalla toteutuu parhaiten. Kun yksi ei ole koskaan ollut osana lapsiryhmää, toinen ei ole koskaan pitänyt kynää kädessä, kolmas osaa lukea ja laskea kuin vettä vaan, on opettajalla aika vaikeaa. Tietenkin lapsissa on aina eroja toisiinsa nähden, enkä tarkoita tällä missään nimessä, että kaikkien olisi oltava samanlaisia. Kuitenkin jos kaikki ovat osallistuneet esiopetukseen, on heillä kaikilla jo kokemus ryhmässä toimimisesta ja siitä, mitä heiltä koulussa odotetaan - heillä on siis suhteellisen samanlaiset kouluvalmiudet.
Tutkimusten mukaan etenkin niillä lapsilla, jotka tulevat eskariin ilman aiempaa päivähoitotaustaa, on eskarivuoden aikana tapahtunut muutos suuri. Jo tämä kertoo esiopetusvuoden suuresta merkityksestä.
Kiitos Susannalle erittäin monipuolisesta ja asiantuntevasta eskaritekstistä!
PoistaSe on todellakin lapselle monilla eri osa-alueilla erittäin hyödyllinen ja tarpeellinen jakso. Usein varsinkin kunnalliset päiväkotien yhteydessä olevat esikoulut ovat erittäin hyviä.
Johanna
Se on kai aika yleinen harhaluulo, että eskarissa harjoitettaisiin niitä akateemisia taitoja (lukemista, laskemista, yms.), joita kuuluu harjoittaa koulussa. Ne ovat eskarissa sivuosassa, oleellisempaa on opetella ryhmässä toimimista, oman vuoron odottamista, yms. Suuri (suurin?) osa lapsista oppii nämä taidot opettamatta, mutta kaikki eivät opi.
PoistaKääntäisin asian niin päin, että jos lapsi on koulunaloitukseen saakka kotihoidossa tai pienessä perhepäivähoitoryhmässä, niin on riskinä, että hän ei koulussa osaa olla. Ei osaa antaa muille työrauhaa, vaan hölöttää omiaan, koulutunneilla piirtelee, kun pitäisi tehdä tehtäviä, ei kuuntele, kun opettaja käskee merkata läksyt, tarvitsee ruokalassa opettajan apua, yrittää rynniä jonon ohi yms. vie kohtuuttoman paljon opettajan aikaa ja koulukaverien vanhemmat alkava puhua, että siellä on se yksi häirikkö.
Aika äkkiä vanhemmat istuvat luokanopettajan, koulukuraattorin, erityisopettajan tai joidenkin muiden Tahojen kanssa palaveeraamassa lapsensa asioista, miksi kouluun sopeutuminen tuntuu olevan niin vaikeaa. Silloin takuulla yhdeksi selitykseksi otetaan "kun ei se käynyt edes eskaria".
Tässä nyt varmasti joku kysyy, että miten me vanhemmat oikein selvisimme, kun ei 70-luvulla ollut mitään eskareita? Lähipiiristäni löytyy yksi tällainen häirikkö, jolle koulunaloitus oli varsin rankka. Hän sai joka viikko jälki-istuntoa ja kävi kerran koulupsykologilla kuulemassa, että vikana oli se, että hän oli ollut koulunaloitukseen asti kotihoidossa.
"...niin on riskinä, että hän ei koulussa osaa olla. Ei osaa antaa muille työrauhaa, vaan hölöttää omiaan, koulutunneilla piirtelee, kun pitäisi tehdä tehtäviä, ei kuuntele, kun opettaja käskee merkata läksyt, tarvitsee ruokalassa opettajan apua, yrittää rynniä jonon ohi yms. vie kohtuuttoman paljon opettajan aikaa..."
PoistaKyllä meidän eskarittomuuspäätökseen liittyi vahva usko siihen, että lapset oli kasvatettu niin että osaavat olla ja tehdä niin kuin aikuinen sanoo. Niin, ja sanoinko jo, että loistava perhepäivähoitaja :).
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEi tässäkään kertomassani tapauksessa vika ollut kodissa tai kotikasvatuksessa. Pienessä ryhmässä ihan väistämättä yksittäisten lasten tarpeet pystytään ottamaan paremmin huomioon eikä tule sellaista oman vuoron odottamista, yms. mitä isossa ryhmässä väistämättä tulee. On ihan eri asia totella aikuista, joka on vieressä antamassa ohjeita, kuin aikuista, joka selittää jotain jossain luokan edessä.
PoistaTämä siis ihan yleisellä tasolla: suuri osa lapsista oppinee tällaiset asiat helposti, kun koulu alkaa, vaikka eskari jäisi käymättä. Kaikki eivät kuitenkaan opi. Jos yhtään mietityttää lapsen pärjääminen koulussa, niin eskari on erinomaisen hyvä juttu. Sitä paitsi eskari on ilmainen: sillä säästää melkein puolet päivähoitomaksusta.
Lisäksi joidenkin vanhempien on joskus vaikea uskoa, että lapset voivat käyttäytyä aivan toisella tavalla (isommassa) ryhmässä kuin kotona. Joskus kotona käyttäydytään "huonosti" ja päiväkodissa/koulussa tsempataan, joskus kotona mallikelpoiset lapset eivät kykene juuri lainkaan toimimaan kodin ulkopuolella isoissa ryhmissä.
PoistaHyvissä päiväkodeissa (siis ihan kunnallisissakin, kunhan on koulutettu ja osaava varhaiskasvatushenkilökunta) aletaan kiinnittää huomiota juuri näihin Riitan mainitsemiin asioihin (keskittyminen, ryhmässä toimiminen, sosiaaliset taidot, vuoron odottaminen jne.) jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja niitä vahvistetaan lapsen tarpeiden mukaan.
PoistaEn tarkoita nyt mitään erityislapsia, vaan ihan tavallisia lapsia, joilla esimerkiksi keskittyminen tai toisten huomioonottaminen saattaa herpaantua, kun hälinää on ympärillä paljon. Lapsi saattaa toimia hyvinkin eri tavoin ryhmätilanteessa, kuin kotioloissa. Samoin lapsi saattaa toimia ryhmätilanteissakin eri tavoin silloin, kun on joukossa yksinään tai kun silloin, kun vanhempi on jossain taustalla mukana. Vanhemmalla ei siis aina ole täyttä käsitystä siitä, miten lapsi toimii/tulisi toimimaan ryhmässä.
Jos lapsi ei ole ollut päiväkodissa, huomataan näiden taitojen puutteet kuitenkin esikoulussa, mikä on lapsen kannalta parempi, kuin että ne huomattaisiin vasta koulussa.
Koulussa pitää jo osata toimia ja keskittyä todella suurissa ryhmissä. Hyvin harvalla on kotonaan tai muualla mahdollisuus säännöllisesti totuttaa lastaan toimimaan tällaisessa joukossa. Koulun opettajat eivät enää ole varsinaisesti varhaiskasvattajia, joiden tehtävä olisi opettaa näitä oppimisen edellytyksenä olevia taitoja. Opettajan tehtävä on opettaa. Ja olisi hienoa, että opettaja voisi käyttää kaiken osaamisensa ja energiansa juuri tähän.
Johanna
Kun opiskelin, yksi kaveri kävi läheisessä lapsiperheesssä nimenomaan aamu- ja ilta-apuna. Vei lapset päiväkotiin ja haki heidät sieltä, vanhemmat saivat siis lähteä kotoa suoraan töihin ja palata takaisin kotiovelle. Jotain tuollaista tarvittaisiin kyllä keväästä lähtien täälläkin. Olen unelmoinut että ottaisimme naapurilapsiperheen kanssa yhteisen au pairin ( mun suunnitelmien mukaan asuisi naapurissa, jossa on tilaa, mutta naapuri ei haluakaan yllätys yllätys kotiinsa uusia ihmisiä asumaan).
VastaaPoistaKuulostaa mahtavalta! Mä voisin ottaakin au pairin asumaan jos vaan olisi tilaa!
PoistaNaapurin tädithän ovat just sitä varten et antavat roudausapua. Ja mummitkin.
VastaaPoistaEnpä usko että tämä duuni naapurin tätiä houkuttelee. :D
PoistaElsa Pitkänen toimii ainakin meillä nimenomaan pakkaskelin hanskoina!
VastaaPoistaTunnen aamujen tuskan. Arkiaamuna lapset pitäis saada ylös 6.45 ja niin on tuskaista ja väsynyttä porukkaa.. annas olla kun lauantaina tai sunnuntaina kello lyö 6.30 nii eipä nukuta muksuja yhtään! Voi vääryys!
Joulukalenteri on auttanut aamuja, koska sen saa avata vasta kun on päivävaatteet päällä.. pitemmän päälle tuskin toimii..
Täytyy tutustua Pitkäsen Elsaan!
PoistaOijoi, onpas teillä kinkkinen tilanne. Meillä on vuoroherätyssyteemi jotta edes yhtenä aamuna molemmat saa nukkua puol kymppiin. ;)
Täältä 40 minuutin lisäkeikka päivää. Halusin vain tulla tänne toteamaan että olen viimeiset kolme vuotta haaveillut kotihoitajasta. Tai muutosta hoitopaikan lähell. Mutta nyt kun skidi alkaa olla kaveri-iässä, enää ei viitsi. Hirveän monet tutut ovat ottaneet kotihoitajan juuri vauva-aikana, osa on siirtynyt siitä sitten myöhemmin tarhaan (ja osa ei).
VastaaPoistaTuo Kukannupun kertoma aamuapu on parasta mitä olen hetkeen kuullut. Voisiko tästä blogista rakentaa aamuapu-nappulansiirtovälityspalvelun?
Lupaan, että heti kun keksin miten se bisnes pyörisi, perustan sen palvelun!
PoistaMinäkin suosittelen Elsa Pitkäsen rukkasia, saa ainakin Prismoista.
VastaaPoistaMeillä mukavana lisämausteena aamukatastrofeihin on se, että esikoinen(ekaluokkalainen) pelästyi setää, joka pyysi koulumatkalla kyytiin, ja nyt ei siis uskalla yksin liikkua ollenkaan. Aamulla ei siis voi häntä jättää kotiin odottamaan kouluun lähtöä vaan pitää viedä erikseen, kun pikkusisarukset on jo viety hoitoon ennen kasia.
Kiitti vaan namusetä!
No voi helvetti! :( Ei ollut varmasti rauhoittava tieto vanhemmillekaan. Eiks oo mitään kaveria jonka kanssa uskaltais mennä?
PoistaYks kaveri kävi vähän aikaa ovelta hakemassa mut kyllästy sitten.
PoistaTapahtuneen myötä pelot monen (aikuisen mielestä naurettavankin) asian suhteen on lisääntyny. Menenee ajan kanssa ohi...(tän mä oon kyllä kuullu liian monta kertaa:aina on joku vaihe, jonka odotellaan menevän ohi =))
tää ei varmaan sovi teille, mutta meillä näin, vaatii 2 autoa:
VastaaPoista- ite nousin klo 6, käytin koiran ulkona ja menin töihin seiskaan
- mies ja lapset nukkuivat puol kasiin
- mies laittoi ekan kouluun ja vei tokan tarhaan puol ysiin
- mies meni töihin ysiin
- mä lähin töistä klo 15 ja olin tarhalla puol neljä
- mies tuli töistä puol kuus
- kaiki nukkuun klo 21.30 - 22.30 välillä
- tein 4kk lyhennettyä eli lähin töistä viim klo 14 (80 % palkka mulla parempi kuin miehen 100 %, joten tasa-arvoisemmaksi koin näin)
nyt kun oon äittärillä, homma menee jotakuinkin näin:
http://wandabenvirkapuku.blogspot.fi/2012/11/hupsistakeikkaa.html
Meillä pienillä vivahde-eroilla sama kuvio. Lisäbonuksena vielä se, että tarpeen vain yksi kpl autoja; oomma miehekkeen kanssa samassa työpaikassa ja vaihdamma kulkupeliä siellä. Näppärää! (:
PoistaElämän parasta aikaa ihan salettiin! :D Mä en tiedä auttaisko ees toinen auto, dösällä pääsee sentään bussikaistaa eikä tarvii ettiä parkkipaikkaa. Tää bloggaaminenhan pitäis ihan ensimmäiseksi lopettaa et pääsis ajoissa nukkumaan (as if).
PoistaEi voi lopettaa hyvänmielentekemisiään kiireettömyyden vuoksi, jos ei äiti voi hyvin niin sitten kukaan ei oo onnellinen. ;)
PoistaMeidän perheessä mietitään hyvin vakavasti lastenhoitajan palkkaamista kotiin sitten kun mieskin on pitänyt hoitovapaajaksonsa. Tätä asiaa puoltaa meillä seuraavat seikat:
VastaaPoistaa) emme halua laittaa alle 2-vuotiasta päiväkotiin. Mielellään pidämme hänet 3-vuotiaaksi kotihoidossa. Esikoinen saa sitten käydä kerhoissa hoitajan viemänä ja hakemana.
b) haluamme nimenomaan tuota helpompaa elämää. Miten helppoa, kun voi vaan startata töihin ilman pukemis- ja roudausrumbaa. Meillä kun on kuitenkin se koirakin lenkkeilytettävänä.
c) kämppä olisi varmaan paremmin kuosissa, kun joku ulkopuolinen taho vähän järjestelisi romuja paikoilleen päivän aikana.
d) se hoitaja voisi ehtiessään tehdä meille iltaruoankin, joten pääsisi siitäkin pahasta
Ei olla vielä tarkkaan laskettu mitä tää hupi maksaisi, mutta kavereilla on ollut hoitaja kotona eivätkä nyt ainakaan vararikkoon menneet. Säästyyhän siinä päivähoitomaksut, sitten saa jotain niitä yksityisen hoidon tukiakin ja kotitalousvähennykset päälle. Ja vaikka siihen menisi esim. mun koko palkka, niin ennemmin olisin silti töissä kuin lasten kanssa vuosia kotona.
Ihanaa että muutkin uskaltavat tunnustaa kaipaavansa helppoutta. Ja komppaan erityisesti tota vikaa lausetta.
PoistaEt voi teettää lastenhoitajalla siivoustöitä, silloin toimenkuva ei ole Kelan hyväksymä etkä saa yksityisen hoidon tukea.
VastaaPoistaLisäksi samasta työsuorituksesta et voi saada kotitalousvähennystä sekä yksityisen hoidon tukea yhtäaikaisesti.
Toki voit tehdä hoitajan kanssa erillisen sopimuksen siivouksesta. Tällöin saat siitä kotitalousvähennystä, mutta luonnollisesti joudut maksamaan työstä erillisen korvauksen.
Hyvä tietää tämäkin!
PoistaOnko siis niin, että ei ole olemassa mitään valtion tukimuotoa, jonka saisin lastenhoitajalle tuon kotitalousvähennyksen päälle?
VastaaPoistaNo en mä sillä hoitajalla kämppää siivouttaisikaan, mutta eiköhän sen toimenkuvaan kuitenkin kuulu pistää tiskit koneeseen ja siivota / siivouttaa lelut lattialta. Sillä se kämppä on jo huomattavasti siistimpi. Kai se nyt sapuskatkin niille lapsille laittaa? Vai eikö sekään ole Kelan mielestä lastenhoitoon kuuluvaa?
Mutta kuten sanottua, en nyt ole tätä sen suuremmin selvittänyt. Hoitaja meille silti tod.näk. tulee. Kattellaan sitten tarkemmin mitä tukia haetaan ja mistä putiikista.
Toki toimenkuvaan voi ja usein kuuluukin leikkien ja ruokailun jälkien siivous, mutta lähtötilanteenhan täytyy silloin olla siisti jos haluaa olevan siistiä kun kotiin palaa. Ruoat yleensä valmistavat vanhemmat vuoroviikoin lämmitysvalmiiksi, muutoinhan se aika on pois lapsien hoidosta, leikeistä/ulkoilusta tms. ja niitähän varten hoitaja on palkattu.
PoistaMeillä on tarkoitus aloittaa tällainen hoitorinki-systeemi vuodenvaihteessa, kun palaan töihin. Käytännön kokemuksia ei siis vielä hirveästi ole ja varmaan jonkinlaisia ongelmia tulee eteen joka tapauksessa. Hoitorinki on siis perustettu toisen perheen kanssa.
VastaaPoistaKahden lapsen kanssa se on ihan järjellistä taloudellisessa mielessä. Kelan tuki Helsingissä on 650 eur/lapsi (+ tulotasosta riippuva hoitolisä). Hoitajien palkkataso on noin 1600-1700 eur/kk (riippuen tietysti henkilön kokemuksesta). Hoitajan palkkakustannus jaetaan hoitorinkiläisten kesken tasan. Eli kustannus perhettä kohden 800 eur, josta Kelan tuki muodostaa sen 650 eur. Lisäkuluja tulee työnantajamaksuista, mutta ei tuo kustannus siltikään ole hirmu paljon korkeampi kuin päivähoitomaksu.
Meillä hoitajan kanssa on sovittu siitä, että hän siivoaa lasten syömisten ja leikkien jäljet, muuta kotityötä emme hänellä teetä. Lounaan hän lämmittää valmiiksi tehdyistä safkoista.
Mielestäni tämä on ihan hyvä hoitomuoto alle 3-vuotiaille. Meillä muksut on siis vuodenvaihteessa 1 v ja 5 kk ja 1 v ja 2 kk. Hoitopaikka on joka toinen viikko oma koti, ryhmä on pieni ja hoitaja aina sama. Eli roudausrumba on vain joka toinen viikko. Ja meillä toinen hoitorinki-perheistä asuu alle kilsan päässä.
Lisäkuluja tulee tietysti siitä, että rattaisiin on hommattava sisaristuin ja kotiin matkasänky ja toinen syöttötuoli. Ja lisäksi tietysti ruoat täytyy tehdä joka toinen viikko.
Saimme todella paljon hakemuksia hyviltä hoitajilta. Monet heistä olivat olleet päiväkodissa töissä ja halunneet sieltä siirtyä yksityiselle puolelle.
Lastenhoitajasta voi saada joko kotitalousvähennyksen tai Kelan yksityisen hoidon tuen. Sitä en tiedä, salliiko Kela kotitöiden teettämistä lastenhoitajalla.
Kuulostaa kyllä hyvältä - mistä te haitte hoitajaa? Mä voisin elää ton hoitoringin tarjoaman joka toisen viikon kanssa. Noi hankinnatkin voi varmaan perheiden kesken jakaa eli maanataina syöttis ja sänky siirtyisivät vuoroperheeseen - eikä ne koko potissa paljoa paina.
PoistaEspoossa toimii sellainen firma kuin Hulahoito. Me laitettiin toimeksianto kyseiseen firmaan ja he auttoivat hoitokaverin ja hoitajan löytämisessä sekä alkuun siinä paperisodassa. Niin siis aikamoinen byrokratiahan tähän myös liittyy..
PoistaToinen paikka, josta voi itse hakea hoitokaveria ja hoitajaa on hoitopaikka.net. Myös työkkärin sivuille voi laittaa ilmoituksen.
Hei, te joilla on kokemusta:
PoistaMiten tällaisessa kuviossa toimitaan sellaisina päivinä kun hoitaja sairastuu? Entä pitääkö hoitajalle ottaa jokin vakuutus? Mitä, jos hän päättää lopettaa aivan yllättäen?
Johanna
Hoitajan ollessa sairas on vanhempien vastuulla keksiä varasysteemi. Käytännössä se tarkoittaa palkatonta omasta työstä (tässä voi myös soveltaa ja toisen hoitorinkiperheen kanssa vuorotella lapsien hoitajana) / mummojen ja pappojen tai muiden läheisten hyväksikäyttöä / maksullisia vaihtoehtoja. Hankalaahan hoitajan sairasloma-aika on, varsinkin jos poissaolo tulee pienellä varoitusajalla.
PoistaLakisääteisiin vakuutusmaksuihin sisältyy mm. eläke- ja työtapaturmavakuutukset.
Määräaikainen sopimus on voimassa loppumisajankohtaan saakka, ellei erillistä irtisanomisaikaa ole sovittu. Irtisanomisajan voi sopia haluamansa pituiseksi, käytännössä alle kuukauden pituista aikaa ei kuitenkaan kannata sopia uuden hoitajan etsimiseen kuluvan ajan vuoksi. Kuitenkin irtisanomisaika suojaa myös työnantajaa, muutoin hankalasta työntekijästä on vaikea päästä eroon, koska koeaikaa ei määräaikaisissa sopimuksissa saa käyttää. Periaatteessa irtisanoutumisen ehdoksi voi laittaa uuden hoitajan löytymisen ja esimerkiksi hoitoringin perheiden väliseen sopimukseen kannattaakin sisällyttää ehto koskien ringistä irtisanoutumista ja uuden hoitokaverin löytymistä/etsimistä.
Itse olen toiminut useissa perheissä hoitajana kotona. Useimmiten hoidettavia on ollut kahdesta perheestä ja hoito tapahtunut vuoroviikoin kummankin perheen kotona. Näistä on minulla hoitajana tosi hyvät kokemukset. Työnkuvaan on kuulunut lastenhoito kaikkinensa(lapset olleet aina alle 2-vuotiaita). Jossain perheissä aamupuuron on tehneet vanhemmat, joissain minä. Lounas on useimmiten ollut lämmittämistä tai pientä laittoa vaille valmis. Ruokailujen ja leikkien jälkien siivoaminen on kuulunut minun hommiini myös. Nuo ovat olleet ihania työpaikkoja.
VastaaPoistaMutta on yksi toisenlainenkin kokemus, minkä jälkeen en enää koskaan varmaan lähtisi mihinkään hoitohommiin itse. Tässä olin hoitajana vain yhdelle perheelle ja olen vakaasti sitä mieltä, että kaikkien osapuolten kannalta on ehkä järkevintä, mutta ainakin turvallisinta hoitokuvio, johon kuuluu vähintään kaksi eri perhettä.
Kun olin 18-vuotias ja asuin vielä kotona, tein yksityisen hoitajan hommia naurettavan halvalla. Hieman vanhempanakin vielä (900e-1200e/kk). Myöhemmin havahduin, mutta silti kun palkka- ja työnantajakulut on jaettu kahden perheen (joissa hoidettavat alle 2-vuotiaita)keskeen, ei hoito ole ollut kovinkaan paljon kalliimpaa päiväkotiin verrattuna. Laadukkaampaa, yksilöllisempää ja kodinomaisempaa sitten senkin edestä.
Kun vanhemmat palkkaavat itse hoitajan lapsilleen, on heillä tosi hyvä mahdollisuus saada lapsilleen sellaista hoitoa, mitä juuri itse haluavat.
Tällaisten kokoaikahoitojen lisäksi olen tehnyt satunnaisempaa, mutta säännöllistä hoitohommaa perheisiin. Uskoisin, että monien olisi mahdollista löytää naapurustosta sellainen hoitaja, joka voisi joko viedä ja/tai hakea lapsia päiväkotiin, kunhan työehdot ovat hyvät.
Oiskohan aika lopettaa tämä stoori? Unohdin jo matkalla, että miksi tätä kirjoitinkaan.
Hyvä tietää! Mäkin katselin noita tukia ja onhan ne Espoossa varsin kohtuulliset. Se hyvä tyyppi nyt pitäis löytää ihan ekaks.
PoistaTähän on kyllä pakko todeta, että minulle "helppo elämä" pitää sisällään sen, että joku muu miettii viikon ruokalistan. Mieluummin roudaan lapset hoitoon kuin teen päivittäin lounaan lämmitystä ja pientä laittoa vaille valmiiksi...
PoistaSama juttu kuin Riitalla. Lisäksi nuo kommentit "ei se tule kovin paljon kalliimmaksi" eivät vakuuta mua. Tai siis, mulla ei vaan ole niin paljoa ylimääräistä. Illat pitkät menee sit ruokia ja välipaloja yms. valmistellessa. Ei tosiaan kovin helppoa, siis mulle. Mutta mä en taida yltää edes keskiverroksi, jään suosiolla huonon puolelle :-)
PoistaHanskoista sen verran että Reimallakin on sellasia pienten rukkasia joissa on sivussa pitkä vetoketju ja sen avulla peukalon saa hienosti paikoilleen. Meillä oli viime vuonna sellaset ja ihanat oli. Nyt onneksi 2v saa peukalon paikoilleen hienosti - noita vetskarihanskoja ei taida olla enää näin isoja kokoja muutenkaan.
VastaaPoistaMeillä päinvastanen ongelma. Miten helvetissä mä saan 2veen nukkumaan yli seiskaan?? Joskus se herää jopa kuudelta... Sit se tulee viereen ja alkaa leikkiä mun naamalla. Jos pidän sen käsiä pakkopaitaotteessa, alkaa huuto. Noh, toivon että aamuvirkkuisuus ei jatku kauhean montaa vuotta (enkä kyllä uskokaan sen jatkuvan - just nyt se vaan riipii.) Ja siis ei mene aikasin edes nukkumaan vaan ysin jälkeen. Noh, oon nyt pyytänyt päiväkodista että eivät anna sen nukkua kauheen pitkään päikkäreitä, kun kuulin, että poika on viimeinen herääjä. Katotaan miten käy.
Eih, meillä on just noi Reiman rukkaset, MUTTA vetoketjusta lähtee se veto-osa irti ja vuori juuttuu väliin + ei pidä käsiä lämpimänä. Mä en osta enää mitään Reiman tuotteita koska ne hanskat on niin paskat. :D
PoistaNo täytyy myöntää että pahimmille pakkasille mulla oli lampaannahkarukkaset molemmille. Ihmettelin miten yli 30 euron talvirukkasilla oli sormet kylmänä (esikoisen Reimatec+). Mutta tällasilla keleillä Reimat on kyllä toimineet. Mä oon ostanut ja saanut muilta kaiken maailman muita merkkejä mutta ihan _kaikissa muissa rukkasissa se peukun vuori on pois otettaessa kääntynyt sinne hanskaan sisään ja sit sitä on vaikeeta pujottaa takas siihen peukaloon. Tai sitten se vuori on pakkautunut siihen silleen että peukku ei löydä paikkaa.
PoistaEttä yhä sitä kesää odotellessa...
Meillä tämä rumba ensi syksynä edessä.lapsen tarhaan,itse töihin.mies kouluun/töihin.oma työpaikkani sijaisee 9km kotoa mutta sellasella alueella mihin ei bussilla niin vain mennä.HSL:llän reitti aika taulu kerto että matkaan pitäisi lähteä 8.30 jotta olisin 10.00 avaamassa putiikin,Eli lapsen tarhaan kasiks jotta edin pysäkille...Yhden auton varassa mekin mennään täällä.Ennen mamma lomaa oli kaks autoa ja kovin helpolta tuntui ysiltä muksu ylös,puol kymppi tarhassa ja siitä töihin.Ei mennyt aamulla säätämikseksi.Nyt onkin toinen juttu,Hankitaanko toinen auto? millä rahalla? vakavasti olen miettinyt että syksyn kuljen pyörällä töihin ja kun talvi yllättää niin sitten hankitaan se kakkos kärry vasta.Työssäni on myös se "huono" puoli että 18.00 pääsen töistä vasta...Onneksi ukon koulu/työ päivä loppuu viimeistään 16.30 joten muksun ennen viittä kotona.
VastaaPoistaVaikka ei se pyöräily syys-sateessa houkuta niin silti tiedän loppu tuloksen,Läski palaa ja saan luultavasti oman perseeni takaisin jonka olen tässä raskauden ja mamma loman aikana omasta mielestäni kadottanut jonnekkin :)
Pyöräily on kyllä tehokasta. Se on ainoa laji, joka mulla kuluttaa ihanteellisella tasolla energiaa. Sitäpaitsi mä haaveilen autottomuudesta muutaman vuoden sisään kun erilaiset vuokrauspalvelut kehittyvät eikä tarvii enää isoja turvaistuimia. Ja haluan tän Espoon päivähoidon ja joukkoliikenteen sellaiseksi, että se auto per aikuinen -malli ei ole pakollinen, prkle.
PoistaMä niin komppaan tätä! Mut jos halutaan, että jengi esim fillaroi, niin kannattais pitää pääväylät kunnossa kesät talvet. Autottomuudesta on kiva haaveilla... Onneks sentään yhdellä pärjätään!
Poistat. toinen keskivertomamma
Meillä on täällä maalla aika helppo kuvio, vaikka mulla työmatka on 40km ja lapsia roudataan aamulla kahteen eri hoitopaikkaan. Meillä on kaksi autoa ja säännölliset työajat molemmille, joten homma toimii ihan hyvin. Aamut siis menee kaavalla;
VastaaPoista-Mies nousee viim. 6.30 ja käyttää koirat pihalla
-Minä nousen 6.40 (viimeiseen hetkeen asti nukun) ja puen vaatteet itselleni, jonka jälkeen herättelen lapsia
-Otan lapsille vaatteet, mies pukee toisen lapsista ennen töihin lähtöä (työmaalla oltava 7.30, matkaa kilometri) ja minä puen toisen
-Lapset vaatteissa ja olohuoneessa katsomassa pikkukakkosta viim. 7.10 ja minä alotan aamupalani. Viimeistään 7.20 siirryn vessaan kampaamaan naamani.
-7.30 aletaan tapella hoitoon lähdöstä ja vaatteiden laitosta. Esikoisella aamut vaikeita, pukeminen on yhtä tuskaa ja usein otetaan yhteen ihan mitättömistäkin asioista.
-7.40 ollaan yleensä autossa ja startataan kohti esikoisen hoitopaikkaa
-7.55 pääsen kuopuksen hoitopaikasta lähtemään kohti työpaikkaa.
-8.30 olen työpaikalla, työaika alkaa 8.40. Töissä vaihdettava vielä työvaatteet päälle.
-mies hakee lapset töistä päästyään, kesäisin työaika on hänellä 7.00-15.30 ja talviaikaan 7.30-16.00. Itse pääsen töistä 16.00 paitsi torstaisin olen ainakin klo 17 asti, useimmiten klo 18 asti.
Eli meillä on ihan hyvä tilanne, homma on saatu pyörimään ja mä pääsen ajoissa töihin, sillä oon niitä ihmisiä, joiden on pakko olla joka paikassa hyvissä ajoin. Mutta kun tähän malliin on homma saatu skulaamaan, niin tiistai aamut on tuskaa, kun mun pitää olla töissä jo klo 8. Mies onneks hoitaa sillon hoitoonviennit töihin mennessään.
Mutta omat on ongelmansa tässäkin; esikoisen pitäis saada herätä itse, että sen aamu olis siedettävä ja se vois toimia niin että kaikki ei suoraan sanottuna vituta. Pienempi taas on tilanteesta riippumatta aamuisin iloisen aurinkoinen, joten sen kanssa pärjää. Iltaisin meillä syödään iltapalaa jo ennen klo 19 ja muksut on huoneissaan yleensä 19.30 mennessä. Pienempi nukahtaa suht mukavasti, isompi hyvin vaihtelevasti. Joinakin iltoina riekkuu kymppiin asti, toisina nukahtaa ennen kasia. Eikä nuku hoidossa enää päikkäreitä, ne on kitketty jo aikaa sitten. Ja niinä riekkumisiltojen jälkeisinä aamuina on kaikki päin persettä. Huoh. Huomisesta saattaa tulla taas yksi niistä aamuista -__-
Esikoinen lienee sen viis ja puol myös? Uhmaa ja riekkumista on liikkeellä täälläkin, ja yhdistän sen hyvinkin siihen väsymykseen, että ei vaan saa herätä luonnollisessa rytmissä.
PoistaTästä tulikin mieleen että a) mun koirakuume saa odottaa vielä hetken ja b) milläköhän prosentilla työnantajat jo tarjoaa liukuvaa työaikaa.
Jep, esikoinen on sen viis ja puol, mutta on muutenkin astetta haastavampi tapaus vilkkautensa ym. puolesta, tähän kylläkin on jo haettu ja saatukin apua ja jatkossakin saadaan. Mutta noi aamushowt on juuri kytköksessä siihen väsymykseen.
PoistaMeillä on liukuma käytössä periaatteessa, mutta käytännössä kun asiakaspalvelutehtävissä olet ja lafka klo 9.00 ja menee kiinni 15.30, niin sitä liukumaa on hieman haasteellista käyttää muuten kuin aiemmin tulemiseen ja aiemmin lähtemiseen. Työaikahan ois ihanteellinen, jos työpaikka olis tässä omalla kylällä.
Mä kyllä suosittelen odottamaan koiran kanssa niin pitkään, että myös lapsi / lapset voivat sitä tarvittaessa käyttää ulkona. Eli koira kokoa pienehkö ja kouluikäisiä lapsia. Näkisin, että sitten homma on jo vähän helpompaa. Paljon liikuntaa / aktiviteettia vaativa koira ja pienet lapset eivät ole nimittäin se toimivin vaihtoehto.
PoistaJep, mäkin sanoisin juuri näin :D Mutta meillä toinen koira oli jo ennen lapsia ja toinen tuli sitten kun esikoinen oli vajaa vuoden, koira jo silloin parivuotias aikuinen. Tuli siis toisen koiran kaveriksi. Molemmat ovat pieniä sohvaperunakoiria, eivät vaadi kovin kummoisia aktiviteetteja, varsinkaan kun ikääkin alkaa jo olla, Tirrillä (Jack Russellin terrieri) tulee keväällä jo 8v ja Adalla (Cavalierkingcharlesin spanieli) kesällä 7v. Russelista voisi äkkiä luulla että virtaa piisaa, ja siis tarvittaessa näin onkin, mutta pääasiassa on melko rauhallinen tapaus :)
PoistaLastenroudauspalvelu?? KYLLÄ KIITOS!
VastaaPoistaNiin allekirjoitan tuon korttitalon romahduksen sinne tänne sinkoilusta verrattuna itse työn kuormittavuuteen!! Itse lisäisin kahden pienen lapsen yh-äitinä Bermudan kolmioon kaikki pakolliset kaupassa käynnit, lumityöt ym., kun ei ole toista aikuista (miestä) auttamassa (enkä valita siitä). Teen 100% vaativat asiantuntijatyöt 80% palkalla, että ehdin roudata lapset aamuin illoin koti-päiväkoti-koti-akselilla inhimillisiin aikoihin. Kiitos paljon blogista, tää on pelastanut monta yksinäistä iltaani klo 21 jälkeen :) !
VastaaPoistaMeidän tarhaan-töihin-kotia -rutiini toimii niin että minä menen töihin noin seiskaan jolloin pääsen lähtemään noin kolmelta. Mies vie lapsen puol kasiin-kasiin hoitoon, menee itse töihin. Minä olen hakemassa muksua neljän kieppeillä (työmatkaa julkisilla 45-60min). Mies tulee kotia kun joutaa, yleensä viiden aikoihin. Kummallakin liukumalla varustettu konttorityö mikä tämän mahdollistaa. Ja hoitopaikka 500m matkalla bussipysäkillä. Täydellistä. Tosin silloin kun asuntoa etsittiin kriteerinä oli molemmilla alle tunnin työmatkat julkisilla maksimissaan yhdellä vaihdolla joten päädyimme Länsi-Vantaalle :)
VastaaPoistahttp://www2.hoitopaikka.net/2012/12/etsimme-kokopaivaista-hoitokaveria.html
VastaaPoistaPitää esittää yksi puolustuksen puheenvuoro myös sen alussa teilaamaasi lyhennetyn työpäivän puolesta! Itse tein aluksi töihin palattuani 4-päiväistä työviikkoa, ja olin menettää terveyteni juuri tuohon samaan 45 minuutin työmatka+päiväkotiroudaus+työpäivän riittämättömyys-komboon. Ajattelin kuitenkin, että se 6 tunnin työpäivä olisi vielä vaikeampi, joten sinnittelin vuoden verran. Tänä syksynä ajattelin sitten kuitenkin kokeilla 6 tunnin päivää (muutaman kaverin suosituksesta, kelailin ettei se ainakaan voi olla paljon pahempi kuin edellisen talven hikistressihermoilu) ja TADAA! Ihme on tapahtunut.
VastaaPoistaTöistä on _paljon_ helpompi lähteä joka päivä klo 15 kotiin, kuin kaikki työkaverit tietävät että silloin minä lähden. Joka päivä. Nelipäiväinen viikko tuppasi venyttämään jokaista päivää ja eniten aina sitä viikon viimeistä, jolloin ei meinannut päästä kotiin lainkaan. Ja vapaapäivänä vastailin työpuheluihin tai työtovereiden kyselyihin, jotka eivät voineet odottaa seuraavaan päivään. Nyt avaan vain suuni, jos tilanne vaatii ja muistutan vienosti lähteväni kolmelta. No problem so far. Ja 99 % puheluista yms voi odottaa seuraavaan aamuun, jolloin tulen taas. Ja työmäärän hallinta on paljon helpompaa, kun näen joka päivä ehdinkö tehdä mitä olin suunnittelut vai en. 4-päiväisellä työviikolla arvioin pystymiseni aina alkuviikolla yläkanttiin mikä aiheutti viikon loppua kohden yhä enemmän stressiä etenkin kun jostain tipahti aina torstaihin mennessä joku yllätyspikavoittoduuni.
Tämä on niin mieletön helpotus viime vuoden härdelliin verrattua, että voisin melkein itkeä tirauttaa helpotuksesta! Aamuisin ei ole kiire, ja töistä lähtiessäni kävelen rauhassa ja ehdin hyvin käymään vaikka kaupassa JA viemään ostoskassit kotiin ennen kuin haen lapsen pk:sta. Enkä silti ole viimeinen hakija, vaan hyvissä ajoin!
Sama lyhyesti: Suosittelen enemmän kuin lämpimästi!
Anna
Kysyit tuolla jossakin ylhäällä kuka ob Elsa Pitkänen, nimihän tuli vastaukseksi kun kaipailit kotimaisia hanskoja. Tässä vastaus, google auttoi :) "Elsa Pitkäsellä on yli 40 vuoden kokemus lasten rukkasten valmistuksesta. Rukkasten malli on suunniteltu yhdessä vanhempien ja päiväkotihenkilökunnan kanssa. Peukalohaara alkaa tarpeeksi ylhäältä, jotta pikkuinenkin pystyy tarttumaan hanskat kädessä. Rukkaset on helppo pukea, eikä peukkua tarvi "metsästää" paikoilleen. Rukkasen varsiosa pysyy hyvin paikoillaan haalarin tai takin hihan päällä. Paukkupakkasilla alle mahtuu ohuet villatumput lisälämmikkeeksi, jos sellaista tarvii olla. Materiaalit ovat tuulta pitäviä ja vettähylkiviä. Vedenkestokuokka 3 (vesipilari < 8000 mm). "
VastaaPoistaMeiltä löytyy kyseiset rukkaset, ostettu Sokokselta, eikä maksanu kamalasti. Menee muuten varmasti peukalo oikeaan osoitteeseen, on lämpimät, mutta ehkä nolla kokokin vielä hieman iso meidän pienelle 1v2kk kundille. Ihan voin jo ammattinikin (lastenhoitaja) puolesta suositella peukalo-ongelman poistajana, vaikka vähän kohmelot onkin, vaan onko joku keksinyt sellaiset lämpimät helposti puettavat rukkaset joilla tollanen pikkutappi 1v2kk sais otetta jostain.. Kertokaa heti jos on! Siihen asti mä puen Elsa Pitkäset ja kundi saa pärjätä sillä et työntää ulkona taaperokärryä sormet lämpimänä ja haaveilee vaan lumilapioista ja lumikolista.
Unohdin vielä mainita että pukiessasi lapselle hanskoja työnnä hanskat käsiin niin että hanskan peukalo en enemmän keskellä kämmentä, näin peukalo pujahtaa helpommin omalle paikalleen. Tällä ohjeella minä olen alusta asti saanut meidän kundille hanskat kuin hanskat lähes aina kerrasta peukaloineen oikein käteen. Niin ja tietysti tehnyt hanskojen pukemisesta leikin jossa peukalolla on oma koti :)
VastaaPoistaKeksitkö tähän ikinä ratkaisua?
VastaaPoista