Tiedättekö sen klassisen vaahtokarkkitestin? Sen, jossa lapsi laitetaan huoneeseen vaahtokarkin kanssa. Sitten ipanalle kerrotaan, että jos venaat vartin, saat kaksi. Osa odottaa kärsivällisesti, osa ei. Jatkotutkimuksissa huomattiin, että ne, jotka jaksoivat odottaa, menestyivät elämässä paremmin.
No, nyt on siten havaittu, että se ei menekään ihan niin. Lapsen odottamisintoon vaikuttaa myös hänen uskonsa aikuisen puheisiin. Mikä on ihan ymmärrettävää. Jos lapsi ennakoi, että aikuinen ei kuitenkaan anna mitään, hän syö karkin. Odottaminen ei kannata.
Miten tämä sitten vaikuttaa siihen elämässä menestymiseen? Elämässä menestyminen on toki subjektiivinen kysymys, jota ei voi yksin arvioida sen perusteella, miten järjestelmällinen tai päämäärätietoinen ihminen on, mutta joku juttuhan tässä nyt on eikä se välttämättä liity itsehillintään. Entäs jos se liittyykin siihen, että on kasvanut lapsena perheessä, jossa aikuiset ovat olleet luotettavia? Jos on omaksunut saman käyttäytymismallin, on todennäköisesti pidetty työntekijä, ystävä, aviopuoliso ja kunnon kansalainen.
Perhana. Kuinkahan usein itse käyttäydyn johdonmukaisesti ja luotettavasti? Pidänkö aina lupaukseni? Onko toimintani loogista? Tuskin. Olen aika varma, että sekä annan lupauksia liian kevyesti että syön myös sanani helpommin, jos kyseessä on lapsi. Äiti tulee ihan kohta, teen vaan yhden jutun eka. Oho, ei me enää voidakaan mennä ulos kun kello on jo noin paljon. Uh. Riittääköhän noin 80% luotettavuus. Koska se tarrakirja menee oikeasti roskiin, jos sen tekemistä ei voi lopettaa ruokailun ajaksi.
Note to self.
1. Ryhdistäydy. Ota kersat vakavasti. Älä anna niille katteettomia lupauksia. Disclaimereita kehiin, jos et oikeasti tiedä, pystytkö pitämään lupauksesi.
2. Suhtaudu tutkimustuloksiin kriittisesti. Ei niissä aina kaikkea tajuta ottaa huomioon, varsinkin kun kyse on lapsista. Itse olisin vastaavassa tilanteessa todennäköisesti rimputtanut soittokelloa ihan huvin vuoksi. Koska vaahtokarkki on pahaa.
Perhana. Kuinkahan usein itse käyttäydyn johdonmukaisesti ja luotettavasti? Pidänkö aina lupaukseni? Onko toimintani loogista? Tuskin. Olen aika varma, että sekä annan lupauksia liian kevyesti että syön myös sanani helpommin, jos kyseessä on lapsi. Äiti tulee ihan kohta, teen vaan yhden jutun eka. Oho, ei me enää voidakaan mennä ulos kun kello on jo noin paljon. Uh. Riittääköhän noin 80% luotettavuus. Koska se tarrakirja menee oikeasti roskiin, jos sen tekemistä ei voi lopettaa ruokailun ajaksi.
Note to self.
1. Ryhdistäydy. Ota kersat vakavasti. Älä anna niille katteettomia lupauksia. Disclaimereita kehiin, jos et oikeasti tiedä, pystytkö pitämään lupauksesi.
2. Suhtaudu tutkimustuloksiin kriittisesti. Ei niissä aina kaikkea tajuta ottaa huomioon, varsinkin kun kyse on lapsista. Itse olisin vastaavassa tilanteessa todennäköisesti rimputtanut soittokelloa ihan huvin vuoksi. Koska vaahtokarkki on pahaa.
Mun lapsi (4v) oli just semmosissa yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksissa, jossa oli muunelma tästä testistä. siinä sen karkin sai laittaa suuhun, mutta ei purasta. jos ei purassut sai uuden karkin. mun poika oli purasematta, vaikka ei täälläkään aina kovin loogisia tai johdonmukaisia olla ja välillä pitää perua lupauksiaan. Eli jatkan samalla ehkä tolla sun analysoimalla 80% linjalla, se tuntui ainakin tossa testitilanteessa riittävän ;)
VastaaPoistaHeh, sattuipas sopivasti! Kerro lisää, seurataanko tossakin tutkimuksessa lapsia vielä myöhemminkin?
PoistaToi on muuten tosi hc testi. Mä itse olisin varmaan puraissut ihan huomaamattani, keskittymiskyvyn puutteessa siis. O_o
Kai se on tarkoitus kasvattaa lapsia elämää eikä testejä varten. Ja luulen että parhaiten selviää sellainen ihminen, joka osaa odottaa haluamaansa, mutta ymmärtää myös että pelkkä odottaminen ei takaa, että sen saa! 80% kuulostaa aika hyvältä prosentilta :)
VastaaPoistaNo toki. Ja onhan sekin opittava että on erilaisia ihmisia, luotettavia ja epäluotettavia, ja asioita, joissa se luotettavuus on korostetun tärkeää (= joku muistaa hakea hoidosta).
PoistaMun vanhemmat oli tosiaan 80% luotettavia, satunnaisesti toinen lähinnä 60%, ja mun mielestä se kasvatti luonnetta - ei ne sitä varmasti tahallaan tehny mutta hei ainakin oppi pettymään ettei tullut lähdettyä liian sinisilmisenä maailmaan. Jännä nähä kun oma lapsi tulee muutaman kuukauden päästä maailmaan että mitä siitä tulee, itse pyrin olemaan sen 80%, mies voi olla sitten vaikka 90%, sen vanhemmat kun ei koskaan tainnu pitää lupauksia, sil taitaa olla enemmän traumoja. :D
VastaaPoistaNiin, sekin olisi oman pohdintansa aihe, kuinka paljon haluaa olla samanlainen kuin omat vanhempansa. Mä keksin aika paljonkin parannettavia asioita...
PoistaMeikäläisellä taas oli niin tiukka kuri, etten suin surminkaan olisi uskaltanut ottaa mitään minkäänlaisesta kiposta ennen lupaa. Mistä se sitten kertoo? Elämässä pärjäämisestäkö?
VastaaPoistaOlen kyllä omasta mielestäni pärjännyt elämässä ihan mukavasti: on yhden lapsen perhe, koulutusta vastaava työ ja peruskuviot kondiksessa. Mut ei se helpolla ole tullut, niin kuin minään itsestäänselvyytenä siis.
Niin, eihän nää tutkimukset tarkoita sitä että itsehillinnästä automaattisesti seuraisi menestys, vaan toki elämään vaikuttavat monet ihmiset ja tapahtumat.
PoistaSama juttu mietityttänyt täälläkin. Olen samalla kannalla, että tuo 80 % kuulostaa hyvältä. Veikkaanpa, että jos alkaa pitää kaikki suutuspäissään möläyttämänsä lupaukset, tulee siitäkin traumoja :D Sitäpaitsi ihan hyvä myös tajuta, että vanhemmatkin tekevät virheitä.
VastaaPoistaTotta tuokin. :) Eikä pelkoa siitäkään, etteivät lapset meidän perheessä näkisi vanhempien tekemiä virheitä... ;)
PoistaMilloinkahan aikuisille ruvetaan tekemään tällaisia testejä? Jos ei karkilla, niin vaikka isille kaljalla, tai jotain. (No ei, tuo ei ehkä ollut hyvä idis.) Ja sitten katotaan, kuka meistä on elämässä menestynyt ja kuka ei, eikös se antaisi syrjäytymistä ehkäisevällekin työlle uutta näkökulmaa..
VastaaPoistaAikuiset ovat kai liian pilalla jo tällaisiin testeihin. ;) Ja hitto vie, eikö sen vasta kuolinvuoteella voi kukin määritellä, että onko menestynyt vai ei. Siihen asti on aikaa tehdä oikein. :)
PoistaPohjimmiltaan tämän yhteiskunnan toiminta perustuu luottamukseen: "juna tulee, kun aikataulu sanoo sen tulevan", "päiväkodissa on työntekijä vastassa, kun vien sinne lapseni", "kun opiskelen pitkään, saan koulutusta vastaavaa työtä", "kun saan lapsen, palkanmaksu loppuu, mutta minulle maksetaan päivärahaa", "kun palaan äitiyslomalta töihin, saan omat työni takaisin", "kun vihreä valo palaa, voin ylittää kadun, koska autot pysähtyvät", "kolmion takaa tuleva väistyy eikä aja kylkeeni", "jos maito loppuu jääkaapista, kaupasta löytyy lisää", "vaikka tili on tyhjä, palkkapäivänä tulee lisää rahaa", jne. jne.
VastaaPoistaLapsi on hyvä opettaa luottamaan siihen, että sopimukset pitävät. Mutta vain tiettyyn rajaan asti. Aikuinen ihminen, joka saa itkupotkuraivarit siitä, että juna on josksu myöhässä, ei ole ihan täysjärkisen kirjoissa. Ja kun ylittää tien, on hyvä vähän katsoa, pysähtyvätkö ne autot ihan oikeasti.