Tunnen itseni syrjäytyneeksi. En nimittäin tajua ollenkaan, miksi Sale-paran Ihan tavallisia asioita -kampanjasta on noussut kauhea älämölö. Sitä on oikeastaan puolustanut vain toimittaja Matti Apunen.
Kampanjaa on haukuttu mm. leimaavaksi, alentavaksi, naiiviksi ja oikeistolaiseksi. Toimittaja, yhteiskuntatieteiden kandidaatti Emilia Kukkala yhdessä Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Anderssonin kanssa nimesi sen mielipideosastolla tänään "kahden pennin niksipirkaksi uravanhempien omientuntojen rauhoittamiseksi". Uskoakseni olen tämän piikin kohderyhmää, mutta voin lohduttaa Kukkalaa: en tunne oloani kovin rauhalliseksi. Kas, kun en usko, että Sauli itse olisi Jennin kanssa vääntänyt kyseiset teesit istuskellessaan perjantai-iltaa silkkipyjamassa karhuntaljalla vuosikertaviski kädessä. Pelkään pahoin, että asialla oli lastensuojelun ammattilaisten työryhmä, ei Nalle Wahlroos.
Tietysti voi olla niin, että lastensuojelun ammattilaiset eivät tajua mistään mitään. Me olemme astronomisessa kusessa, jos Mannerheimin lastensuojeluliitto, Lastensuojelun keskusliitto, Väestöliitto ja Pelastakaa lapset ensin ovat täynnä harhaisia, syväoikeistolaisia urpoja. Teesejä kommentoineet nuoret ja heidän vanhempansa ovat varmaan Westendistä hekin. Vaikeampi on torpata eiliseen Hesariin haastatellun entisen lähiönuoren Jari Hietsiltaa, joka on kampanjan neuvoista ihan samaa mieltä, mutta joku saatanan kätyri varmasti hänkin on.
Entäs, jos se asiantuntijoiden laatima lista on -- kaikkine latteuksineen -- ihan pätskyä kamaa?
Jos siihen onkin koottu juuri niitä juttuja, joita vanhemmat tukilinjoilta apua hakiessaan kyselevät?
Entäs jos kukaan ei kuvitellutkaan, että yksi kampanja poistaisi syrjäytymisen?
Ehkä tarkoitus oli puuttua suomalaiskansalliseen omista asioista huolehtimisen perinteeseen?
Jos hunningolle veisi vain yksi suora reitti ja se olisi selkeästi merkitty, emme tarvitsisi mitään kampanjaa. Onneksi aika monessa kohtaa sitä reittiä on vastassa joku yhteiskunnan tukipalvelu ja ehkä joku ihminenkin. Ja sitä ihmistä tässä nyt haettiin. Kansanedustajat hoitakoot loput.
Ja Pekka Sauri: http://www.mtkl.fi/?x752385=1436438
VastaaPoistaKiitos linkistä! Jotenkin sivuraiteilla ollaan tässä "minäpäs tajuan syrjäytyneitä eniten" -kilvoittelussa. Varmaan jeesaa itse asiaa.
PoistaKiitän.
VastaaPoistaEi kestä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos, aivan samaa mieltä. Tämänpäiväisessä muuten lastenpsykiatri Jari Sinkkonen puolustaa teesejä ja on myös sitä mieltä, että "tavallisilla asioilla on toisinaan suuri merkitys".
VastaaPoistaMikäli pääset valtuustoon, tulet olemaan "astronomisessa kusessa" puolueesi arvoihmisten kanssa. Olet aivan liian maalaisjärkinen.
Joo, se oli Sinkkoselta hieno kirjoitus!
PoistaEhkä se maalaisjärki siellä valtuustossa karisee. ;)
Tottakai Sinkkonen puolustaa teesejä, koska oli yksi kampanjatyöryhmän jäsenistä. Koko nimilista löytyy tästä: http://www.tavallisia.fi/themes/site_themes/asioita/pdf/suomeksi.pdf toiseksi viimeiseltä sivulta.
PoistaVeitpä taas kirjoituksellasi sanat suustani :) En voisi olla enempää samaa mieltä. Varmaan tosi palkitsevaa tälle asiantuntijatyöryhmälle saada täystyrmäys, kun yritetään oikeasti keksiä sellaisia syrjäytymisenestokeinoja, jotka ovat käytännössä kaikkien toteutettavissa.
VastaaPoistaItse ainakin arvostan sitä, että tällä kertaa presidentti edes yrittää tarttua vaikeaan aiheeseen. Enpä muista Halosen tällaisia puuhailleen.
t. toinen keskivertomamma
No jep. Mä jäin miettimään että olisko vastaanotto ollut samanalainen jos asialla olisi ollut Halonen. Että ollaanko Salelle vähän katkeria pressanvaalien jälkeen tai jotain. Ei tätä oikeistolaisläppää muuten mikään selitä.
PoistaHyvin sanottu! Olen aivan samaa mieltä.
VastaaPoistaLuulisin, että tämän listan saama vastarinta perustuu suureksi osaksi siihen, että ihmiset odottavat, että yhteiskunta tulee ja ratkaisee heidän kaikki ongelmansa ilman että tarvitsee tehdä itse mitään. Vähän sama juttu kuin esimerkiksi verenpainetaudin kanssa: Aika moni syö mieluummin lääkkeitä vaikka lopun elämänsä kuin lähtee tekemään todellista elämäntaparemonttia. Onhan se nyt paljon helpompaa.
Et ikinä usko, mutta mulla oli tässä tekstissä vertaus siitä, että odotettiinko tältä työryhmältä jotain pikafiksiä samalla tavalla kun lääkäriltä lääkettä ylipainoon. :)
PoistaTosi hyviä kommentteja! Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä villitystä sälyttää kaikki yhteiskunnan hoidettavaksi.
PoistaLuulen, että kritiikki kumpuaa siitä, että kampanja sivuuttaa syrjäytymisen rakenteellisen ongelman. Poliitikkojen tehtävänä on puuttua syrjäytymisen yhteiskunnalliseen tasoon. Jari Hietasiltahan juuri painotti, että vaikka kotona olisi kaikki hyvin, se ei aina riitä. Ajatuksia herättää myös Juri Nummelinin kirjoitus siitä, miten hyvinvointivaltio on auttanut heidän perhettään: http://jurinummelin.blogspot.fi/2012/09/terveisia-vaan-kaikille.html?spref=fb
VastaaPoistaKyllä mä ymmärrän kriitikoita, mutta mä en hyväksy sitä ajattelua, että yksi ehdotus / kanpanja /ratkaisumalli voidaan teilata täysin sillä perusteella, että ongelma ei kokonaan poistu. Ei poistu, ei. Varsinkin kun kyseessä on syrjäytyminen, joka on ehkä kompleksisin ongelmavyyhti ikinä.
PoistaVoi elämän perse. Suomalaisilla on nyt mennyt muutenkin kaikki metsään. Maalaisjärki on jonkun sortin hifituote. Mitään ei uskalleta tehdä, ettei vaan nyt kukaan suuttuisi. Tämä ko. kamppis on mun mielestä hyvä ja myös hyvä näpäytys näille nyky-yhteiskunnan urpoille. Mua sapettaa niin, että järki lähtee kohta.
VastaaPoistaHeli osui naulan kantaan! Ihmiset on niin saamattomia laiskoja että jos itse muka pitäisi toimia niin aina löytyy hyvä syy olla tekemättä.
Itse olen nuori kahden lapsen äiti. En rahaa lapsiani joka paikkaan koko ajan, vaan olen läsnä heille. Perheemme pitää yhtä, aina autetaan jos tarve sille on samoin ystäviä. Tämä minä minä minä eikä kukaan muu meiniki kapsahtaa kantoon ennen pitkään. Tai no johan sen jo näkee miten pahoin ihmiset voi. Rahalla ei todellakaan saa onnea. JOten tässä sen taas näki. Kamppis oli niin osuvan totta, että ihmiset pöyristyy tällaisen yksinkertaisuuden edessä. Voi vittu suoraan sanottuna.
Ah hiukan helpotti tätä mun patoutumaa pikku purkaus hetki, kiitos :)
-Emmi-
No hyvä että sait päästeltyä. :)
PoistaItse vedin kyllä myös tästä kampanjasta palkokasvia onteloon kunnes tajusin että itseasiassa puhutaan kahdesta eri asiasta, syrjäytymisen ehkäisemisestä ja jo syrjäytyneiden nuorten auttamisesta. Ensimmäiseen voi kokeilla pullan paistoa, toiseen tarvitaan resursseja.
VastaaPoistaJa eipä se kai haittaisi jos nuorisotyö saisi muutaman miljoonan lisää, suurimmassa vaarassa syrjäytyä kun taitavat edelleen olla sellaisten perheiden nuoret joissa on muutakin vialla kuin se ettei vietetä tarpeeksi laatuaikaa.
Komppaan. Kommunikaatio ei oikein kohtaa. Ehkä kampanjankaan kanssa ei korostettu liiaksi sitä puolta, ettei puhe ole syrjäytyneistä, eikä oikeastaan ehkä syrjäytyvistäkään nuorista (sellaisista, joiden elämäntilanne on jo uhkaava).
PoistaTavallaan tuntuu että syrjäytyminen ehkä on myös liian vahva termi kuvaamaan ongelmia, joita kampanja ehkä pyrkii selvittämään. Enemmän sen ohjeet tuntuvat aikuinen-lapsi-suhteen parantamiseen sopivalta, mikä siis ei ole lainkaan väheksyttävä tavoite. Lapsi ja nuori kun tarvitsee sen ainakin yhden luotettavan aikuisen elämäänsä, ja noilla ohjeilla voi varmaan siihen vaikuttaa.
Kuitenkin mielestäni siinä tapauksessa kun puhutaan oikeasti syrjäytymisuhan alla olevista nuorista (ei edes niistä, jotka ovat jo syrjäytyneet) ongelmana monesti on se, että kukaan aikuinen ei ole potkimassa, kehumassa ja kannustamassa elämän alkuun, eikä kukaan "oma" aikuinen välttämättä ole niin aktiivinen siinä aikuisen roolissaan, että jaksaisi tehdä sitä, puhumattakaan että alkaisi vielä miettiä miten parantaisi tekemistään.
Mielestäni ongelma onkin siinä, että tuntuu että kampanja olettaa nuorilla olevan jonkun, joka sitä kampanjaa alkaisi toteuttaa. Ei valitettavasti kaikilla ole, ja mielestäni hyvässä yhteiskunnassa huolehditaan että olisi. Toivon, että presidentin projekti syrjäytymisen suhteen jatkuu ja seuraavaksi listalla olisi rakenteellisetkin asiat.
Tässä mielestäni oli ihan kiinnostavaa pointtia elämäntapaohjeiden kohdistamisesta. http://www.tiede.fi/blog/2012/09/16/ajatuksia-presidentin-tyoryhmasta
Näin juuri: tässä asiassa on monta ulottuvuutta. Yksi niistä on se välittäminen, yksi nuorisotyö, yksi nuorten harrastusmahdollisuuksien tukeminen, yksi perhetyö jne..
PoistaEnsimmäistä kertaa kommentoin vaikka olen lukenut blogiasi jo pitkään ja tykännyt todella paljon (ja tulen tykkäämäänkin varmasti).
PoistaMielestäni tässä kampanjassa sitä parjattua "oikeistolaisuutta" on juuri se, että oletetaan nuorilla olevan kotona joku joka voisi puuttua asioihin. Ihanteellistahan se olisi ja neuvot ovatkin hyviä niille joilla on mahdollisuus niitä hyödyntää. Nämä ohjeet tuntuvat kuitenkin niin yksisilmäisiltä, ja suoraan sanottuna kermaperseisiltä, kun miettii missä tilanteessa iso osa suomalaisia lapsiperheitä on. Ei näistä "huonommissa oloissa" kasvaneista lapsista kaikista tule syrjäytyneitä, mutta mielestäni nyt ei oteta ollenkaan huomioon näiden perheiden lasten mahdollisuutta olla syrjäytymättä. Lasten syyhän se ei ole jos vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia, sairauksien, riippuvuuksien, köyhyyden jne, takia toteuttaa ehdotettuja ihan tavallisia asioita.
Oma kiukustumiseni johtui siis näistä syistä, perheitä kun mielestäni koitetaan niputtaa samaan porvarilliseen nippuun.
Mun ensireaktio oli ihan sama kunnes tutustuin kamppikseen. Tajusin että nää ei ole Salen ajatuksia vaan noiden lastensuojelun asiantuntijoiden. Lisäksi tuolla kampanjasivulla sanotaan aika selkeästi, että "...apua ja tukea tarvitseva voi olla sinun lapsesi, lapsenlapsesi, sisaresi, veljesi, naapurisi tai ystäväsi. Me kaikki olemme osallisia." Ja sitten mä tajusin että niin: oma perhe ei ole ainoa yksikkö, josta pitää huolta kantaa. Suomalaiset ei vaan ole tottuneet ajattelemaan perhettään pitemmälle ja siksi täällä vallitsee se omista asioista huolehtimisen kulttuuri.
PoistaEn nyt löytänyt tähän hätään sitä yhtä juttua, jossa maahanmuuttajat kertovat, mikä Suomessa mättää. Ja se ei ollut yhteiskunta.
Mun mielestä tässä kamppiksessa ei tavallisten tekojen tekijöiksi oleteta omaa kotia/ydinperhettä vaan myös muita läheisiä: sukulaisia, naapureita, harrastusohjaajia, meitä kaikkia. Minua.
PoistaMä voisin kermaperseillä ja valittaa kuinka oikeistolaista on olettaa, että "huonoissa oloissa" olisi ketään järkeviä aikuisia ja kuinka yhteiskunta on unohdettu raportista. Mulle olisi veronmaksajana helppoa, että paperi olisi sanonut resursseja, työryhmiä, virkoja lisää sinne tänne ja minä voisin nukkua yöni hyvin. Sen sijaan mietin mitä _minä_ voisin tehdä. Yhteiskunta olemme me.
No ihan niin. Tuli heti mieleen että milloin olen soittanut viimeksi kummipojalle.
PoistaTuli muuten mielen yks juttu: mutsi otti asiakseen hoitaa ala-asteella yhdelle meidän luokan pojalle vaivihkaa kunnon vaatteet päälle. Oli selkästi köyhä skidi ja ne uudet vaatteet nosti sen itsetuntoa ihan huimasti. Joskus asiat on pienestä kiinni, joskus ei.
Minusta tuosta olisi pitänyt kokonaan jättää pois nuo "leivo lapsesi kanssa pullaa" -tyyppiset kommentit ja keskittyä siihen, mitä muuta voi tehdä kuin huolehtia omista lapsistaan.
PoistaMun mielstä tämä on hyvä.
VastaaPoistaNiin. Toikin tyyppi toteaa rivien välistä että yksilöt ne on siellä "hyvinvointiyhteiskunnankin" takana.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMinulle nuo Jyri Nummelinin tunnot ovat varsin tuttuja, vaikkei meidän muksumme nyt niin kovin erityinen olekaan. Varsinkin seuraava kappale osui ja upposi:
PoistaPalataan vielä lapseen. Vaikka kuinka pidämme hänestä huolta ja teemme hänen kanssaan ihan tavallisia asioita, lyhyt pinna, keskittymiskyvyttömyys ja muut ongelmat eivät vain mene pois. Ravasimme monta vuotta kaikenlaisissa terapiantyngissä - joissa terapoitiin enemmänkin meitä vanhempia ja muistutettiin "rajoista ja rakkaudesta" (kuinka monta kertaa olenkaan halunnut syöttää tuon fraasin sanojan suusta alas) - ja meille lässytettiin monenlaista. Vasta kun lapsi pääsi eskarivuotenaan integroituun erityisryhmään, asiat alkoivat sujua paremmin. (Enkä voi kyllin kiittää sitä kunnallista lastenlääkäriä, joka ehdotti melatoniinia nukahtamisvaikeuksiin.)
Kirjasin omia ajatuksiani tänne: http://pikkuisenparempaa.blogspot.fi/2012/09/ihan-hyvia-neuvoja.html. Päällimmäinen tunne koko kampanjasta on, että ihan hyviä neuvoja, mutta noi on kuultu jo niin monta kertaa. Jos takana on tosiaan alan paras asiantuntemus Suomessa, niin... ettekö te tosiaan parempaan pysty?
Toisaalta, tämä voi kyllä kertoa minustakin. Minulle nämä ihan tavalliset asiat ovat jokseenkin itsestäänselviä, tuttuja jo lapsuudenkodista. On vain vaikea uskoa, että olisi olemassa sellaisia vanhempia, joille perusasiat ovat epäselviä ja jotka hakeutuvat netissä tällaisille sivustoille. Missähän sitä paperiversiota on tarkoitus jakaa?
mä en ole tutustunut sen tarkemmin kampanjaan, koska mua ottaa päähän tää haloo koko hommasta. mutta uskon, että pointti on just siinä, että kaikille nämä asiat eivät ole itsestään selviä, että ihan kaikki eivät vain tule ajatelleeksi. plus siinä, että näitä asioita voi toteuttaa yli oman ydinperheen. katjalta jälleen loistava kirjoitus ja paljon hyviä kommentteja kanssalukijoilta!
Poista-miuku
Haloo on noussut siitä, että kun lasten kanssa on ongelmia, niin lähtöoletus on aina se, että vanhemmat eivät nyt vain osaa. Se kasvattaa kynnystä hakea apua silloin, kun ongelmat ovat vielä pieniä ja suhteellisen pienellä avulla hoidettavissa. Lapset nyt vain ovat erilaisia ja toiset vaativat kasvattajiltaan enemmän kuin toiset. Vasta tilanteen kriisiytyessä saa varmasti apua ja silloin tarvitaan jo järeitä toimenpiteitä.
PoistaNaapuriapu on Hyvä Asia, mutta kun apua tarvitsevat perheet leimataan ongelmatapauksiksi, joilla on elämänhallinta hukassa, niin kuka sellaisten kanssa haluaa kaveerata? Tyypillistä on, että aletaan laskea vierailuja (teidän lapsi on enemmän meillä kuin meidän lapsi teillä), haastavasti käyttäytyviä lapsia savustetaan harrastuksista ("mokomat häiriköt pilaavat kaikkien harrastuksen, pitää myös tavallisten lasten oikeudesta harrastaa pitää kiinni"), yritetään savustaa omiin kouluihinsa ("häiriköt tarkkiksille") tai kadehditaan sitä, että joku tukea tarvitseva lapsi saa enemmän opettajan aikaa ("opettajan pitää jakaa aikansa tasapuolisesti kaikille"), jne, jne.
Edellisissä kommenteissa annettiinkin jo linkkejä hyviin puheenvuoroihin. Olen elänyt käsityksessä, että suurimmassa syrjäytymisvaarassa ovat ne lapset, joiden vanhemmillakin on elämänhallinta vähän hukassa. Kampanjan ohjeet on kuitenkin suunnattu normaalille keskiluokkaiselle perheelle, joka luultavasti saa kersoistaan kelpo kansalaisia ilman ohjeitakin.
VastaaPoistaMutta kiitos Project Mama tästä mielipiteestä. Nyt ainakin varmistui, että äänestän kuntavaaleissa Vasemmistoliittoa. :)
Niin, keskiluokkainen kersahan ei voi syrjäytyä... :) Kannattaa lukea se Jari Hietsillan haastis - ei vanhemmilla tarvitse olla yhtään elämänhallinta hukassa, seura vain tekee kaltaisekseen ja silloin tarvitaan joku joka potkii perseelle.
PoistaMutta äänestä ihmeessä Vasemmistoliittoa. Niin minäkin olen monta kertaa tehnyt.
Mä en nyt oikein ymmärrä, miten tämä on suunnattu vain ns. tavallisille keskiluokkaisille perheille?
PoistaEnsinnäkin koko jutun pointtina on minusta nimen omaan se, että jokainen voi tehdä jotakin ja toisaalta se, että pienikin teko voi riittää kääntämään veneen. Minusta tämä on hyvä muistutus myös niille elämänhallinnan kanssa kamppaileville aikuisille, että ollakseen parempi vanhempi ei vaadita mitään ihmetekoja eikä ole edes rahasta kiinni.
Lapsen elämässä on myös niin paljon muita ihmisiä, aikuisiakin, kuin ne omat vanhemmat, että ei kaikkea voi heidän syyksi tai ansioksi laskea. Välittävä ihminen voi olla joku muukin, jos omat vanhemmat ei siihen kykene.
Nykyään kovasti haikaillaan yhteisöllisyyden perään ja sitten kun joku pistää paperille yksinkertaisia keinoja, joilla sitä voi toteuttaa omassa elämässä, ei se yhtäkkiä olekaan hyvä juttu. En tajua.
t. toinen keskivertomamma
Totta kai keskiluokkainen lapsi voi syrjäytyä, jos kukaan ei katso perään. Lapsen tekemiset vaan kiinnostavat todennäköisemmin keskiluokkaista vanhempaa kuin työtöntä alkoholistivanhempaa (näin kärjistetysti).
PoistaKampanjan teeseissä ei sinänsä ole mitään vikaa ja uskon Katjan tavoin, että ne on laadittu asiantuntemuksella. Minua epäilyttää kuitenkin viestin perillemeno. Lukeeko se huono-osaisin ihmisryhmä kampanjan nettisivua? Onko kaikilla vanhemmilla edes resursseja (henkisiä, terveydellisiä, taloudellisia...) toteuttaa teesejä? Minun on vaikea uskoa, että tällä kampanjalla tavoitetaan sitä eniten tukea tarvitsevaa joukkoa. Toivottavasti teesit jaetaan vaikka sitten sosiaalitoimen kautta niille, joita netti ei tavoita.
Hietsillan haastattelussa esiintyi monta yhteiskunnan ylläpitämää tahoa, jotka olivat auttaneet pääsemään eteenpäin. Minusta on parempi, että syrjäytymisen ehkäisy toteutetaan pääosin yhteiskunnan puolelta, esimerkiksi ylläpitämällä nuorisotaloja. Näin varmistetaan, että jokaisella syrjäytymisvaarassa olevalla nuorella on käytössään samat resurssit eikä kukaan syrjäydy vain siksi, että vanhemmissa/sukulaisissa/naapureissa ei nyt sattunut olemaan ketään, joka välittäisi. Se ei tarkoita silti sitä, yhteisön (eli meidän kaikkien) ei tarvitsisi välittää.
Minua risoo tässä kampanjassa se, että siinä nimenomaan ei millään tavalla edes vihjaista siihen suuntaan, että syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä esimerkiksi kohdentamalla verovaroja nuorisotaloille, sosiaalitoimelle tai vaikka kouluille. Verovaroin toteutettavat toimenpiteet eivät kai sitten vastaa istuvan presidenttimme arvoja.
Ja muuten Katja, kiitokseni mielipiteestä oli vilpitön. Minusta juuri tällaisista aiheista on keskusteltava muun muassa kunnallisvaaleissa. Arvostan kaikkia rehellisiä mielipiteitä - myös niitä, jotka ovat mielestäni vääriä. ;)
Mäkin arvostan vääriä mielipiteitä, kunhan se tyyppi sitten lopuksi tajuaa miten asiat oikeasti on. :D
PoistaNiitä huono-osaisia ei todennäköisesti saa kiinni mistään, syrjäytyneitä vielä huonommin. Mutta eihän tää ollut tarkoitettu niille alkoholistivanhemmille vaan *mulle*. Mä kaipasin muistutusta siitä että voin avata silmät ja tehdä jotain, mun reviiri ei ole vain mun oma perheen kokoinen. Ja mun ei tarvitse olla lastensuojelun asiantuntija voidakseni olla jollekulle hyödyllinen. Niissä yhteiskunnan tarjoamissa palveluissakin on palvelemassa ihminen. Ihminen, jolla voi olla vaikutusta.
Mä en oikeasti käsitä miten ihmeessä juuri tähän kampanjaan olisi voitu tuoda mukaan verovaroin kustannettavat palvelut? Jonain infografiikkana että paljonko veroja pitäisi maksaa jotta jokaisessa kaupungissa olisi nuoristalo ja kuraattori? Eiks tää olis nimenomaan Arhinmäen heiniä? Olis ihan kiinnostavaa.
Ja hitto että tää kampanja on ainakin kirvoittanut puhetta. Jo pelkästään sen takia tää kannatti tehdä. :)
pakko vielä kommentoida. tuntuu, että ihmiset, jotka kritisoi tätä kamppista eivät ole sitä ymmärtäneet. että ei ole tarkoitus osoitella sormella, sillä kuka tahansa, me kaikki, voimme olla tukena ja auttaa. ja että ei ole me paremmat ja ne huonommat jne. tuntuu, että ne jotka eniten valittaa eivät nyt näe sitä rikkaa omassa silmässään...
Poista-miuku
Mun mielestä on ongelmallista, jos puhutaan syrjäytyneistä ja tarkoitetaan kaikkia, joilla joskus on ollut joku ongelma. Ei lellitty teini ole syrjäytynyt - etenkin kun lellivät vanhemmat voi ehkä myös järkätä sen töihin. Se on ehkä itsekäs kusipää, mutta ei syrjäytynyt. Mun mielestä ON ongelmallista, että tehdään iso kampanja, joka ei edes mainitse, että "hei, tää on oikeesti iso ongelma, joka ei ratkea vain näillä jutuilla" - jää siis sävy, että tää on sitten kaikki mitä tarjotaan. Tuo on kampanja tavallisten perheiden jaksamiseen ja kampanja joka kannustaa huomioimaan ympäristönsä. Se selkeästi korostaa vapaaehtoistyön ym. osuutta yhteiskunnassa ja se nyt vaan on oikeistolaista.
PoistaMä olin aika pöyristynyt lukiessani, ketkä tuota on tehnyt. Jos tuo on parasta, mihin ne pystyy, niin olen todella huolissani. Sinkkonen itsekin kertoo jatkuvasti todella järkyttävistä tapauksista, jotka ei taatusti olisi edes suurin osa olisi ratkennut jos vaikka naapuri olisi joskus ollut mukava lapselle.
Ilmeisesti nykyään täytyy muistuttaa - ja ehkä juuri hyväosaisille - että lapsille ei saa antaa liikaa rahaa ja naapurin lapsillekin voi olla kiva, erityisesti jos vaikuttaa ettei niiden kotona kaikki ole ok - mutta ei, mun mielestä se ei ole todellisten syrjäytyneiden tilanteen parantamista tai edes syrjäytymisen ehkäisyä.
Siis ihan oikeasti: haluaisin vastauksen, miten se et sanotaan että "älä anna liikaa rahaa lapsellesi" estää syrjäytymistä??
Hyvä Katja! Niin samaa mieltä, Sale saa turhaa noottia ihan väärästä syystä. Jari Hietsillan juttu Hesarissa kolahti.
VastaaPoista-P.
Siinä Hietsillan jutussa oli musta kiinnostavinta se, kuinka minäkin -- siis juurikin kermaperseisenä tapiolalaisena, mitä nyt eron jälkeen mutsi teki kahta duunia ja meillä tosiaan syötiin yhdessä vaiheessa vain muroja -- tunnistan hyvin noita tilanteita ja arkkityyppejä. Siinä oli tavoitettu hyvin se, mikä merkitys aikuisella on, että joku huomaa ja sanoo, että sä oot liian lahjakas tällaiseen paskaan.
PoistaMä uskon, että jos kampanjan olisi lanseerannut about kuka tahansa muu, mieluiten tietty joku sos.dem.-vasuri -akselilta, se olisi otettu liput liehuen vastaan.
VastaaPoistaNo siis... jos Niinistön työryhmän sijasta, olisi puhuttu, yli 80-henkisestä työryhmästä, jossa on ollut jäseninä, mm. Jari Sinkkonen, Liisa Keltinkangas-Järvinen, Raisa Cacciatore, Kari Uusikylä, yms. niin vastaanotto olisi saattanut olla ihan toinen.
PoistaKoko nimilista löytyy tämän lopusta: http://www.tavallisia.fi/themes/site_themes/asioita/pdf/suomeksi.pdf
Kuulostaa oikeistolaiselta puhua työryhmän sijaan yksilöistä.
PoistaEi se yhtään vähemmän oikeistolaiselta kuulosta nimetä koko homma sen ihmisen mukaan, joka sitä ei kirjoittanut. Jos ois korostettu vän Salea ja enemmän niitä asiantuntijoita, niin ehkä ihmiset ois yhdistäneet tän vähemmän Salen yleisesti edustamaan arvomaailmaan ja hänen poliittisiin mielipiteisiinsä.
PoistaVaikka tota ylläolevaa mieltä olenkin, oli musta silti ihan hyväm että kampanjan henkinen vetäjä on just Sale, koska presidentti on suomalaisille edelleen aika korkeasti kunnioitettu arvojohtaja, ja koska etenkin Niinistö nauttii melko laajaa suosiota myös puoluerajojen yli.
PoistaOn vaan aika mielenkiintoista huomata, minkälaisia poliittisia kaikuja ihmiset kuvittelevat kampanjassa aistivansa, vaikka niitä ei ole, ja vaikka ainoa perustelu sellaisille on Niinistön puolueTAUSTA.
Salesta vaan, että henkilöä sen enempää tuntematta voisin kuvitella, että hänen elämässään on ollut jonnin verran enemmän sykettä kuin monen muun kermaperseilijän. On leskeytymistä ja tsunamin kokemista yms. Sen perusteella voi olla mahdollista, että auttamishalu on aitoa. Ja jos presidentti vaikuttaa työryhmän syntymiseen jollain tavalla, pidän sitä jo asiaan tarttumisena.
PoistaNo siis... Niinistöhän ei olisi poikiaan aikuisiksi kasvattanut ilman läheistensä, erityisesti äitinsä, tukea. Eli siinä mielessä ymmärrän oikein hyvin sen, että Niinistö kokee tällaisen asian hyvinkin tärkeäksi.
PoistaNiin: arvojohtaja osoitti, että hänen arvojensa mukaista on puhua vapaaehtoistyöstä ja korostaa yksilön vastuuta. Eikö se just ole oikeistolaista?
PoistaMä en usko, että Halonen olisi tehnyt tätä - hänen arvojensa mukaista olisi sanoa tässäkin kampanjassa MYÖS että yhteiskunnan on autettava, on löydyttävä palveluita ja auttajia.
Siitä, kumpi on oikein, voi olla montaa mieltä, mutta miksei saa sanoa, että Niinistön linja on oikeistolainen?
Lisäksi voisiko joku kamppista parjaava kertoa mihin yhteiskunnan tukiverkkoa koskevaan kohtaan presidentti olisi voinut ottaa kantaa? Presidentti ei voi hyppiä ministeriöiden varpaille eikä puuttua budjetointiin.
VastaaPoistaEn usko, että kukaan odottaa presidentiltä mitään kovin konkreettisia ratkaisuja ongelmaan. Tämän kampanja viesti on vain ollut kovin oikeistolainen: "Kansalaiset, ottakaamme omilla teoillamme vastuu nuorten syrjäytymisestä!"
PoistaJoku ei-oikeistolainen presidentti olisi saattanut viestittää vaikka näin: "Kansalaiset, maksakaamme iloisesti veroja, jotta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukiverkkoja voidaan vahvistaa!" Tai näin: "Kansalaiset, torjukaamme yhdessä harmaata taloutta, jotta verovarat riittävät syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukiverkkojen ylläpitoon!"
Arvoistahan tässä on kysymys.
t. Vasemmiston äänestäjäksi tunnustautuva anonyymi tuosta ylhäältä
Minusta nämä neuvot eivät missään nimessä ole huonoja. Yhteiskunnan turvaverkot eivät riitä, vaan tarvitaan myös tavallisten ihmisen tavallisia tekoja. Esimerkiksi lapsi, joka käy, syystä tai toisesta, terapiassa, tai on erityisen tuen piirissä, mutta integroituna tavalliseen koululuokkaan, tarvitsee myös niitä ihan tavallisia kavereita ja ihan tavallisia harrastuksia. Ei ole ihan tavatonta, että tällaista lasta katsotaan kieroon tai yritetään savustaa, koska hän "pilaa kaikkien koulunkäynnin/harrastuksen".
PoistaNyt kaipaisin sitten ihan konkreettisia neuvoja miten minä näin kansalaisena torjun harmaata taloutta tai maksan vielä iloisemmalla ilmeellä veroja. Menenkö mä tonne metrotyömaalle kulkukortteja valvomaan? Kirjoitanko mä vaikka oodin veroille?
PoistaOlenko mä tosiaan oikeistolainen, koska uskon, että ihminen on ameebaa pystyvämpi otus? Että jopa minä pystyn ottamaan laput pois silmiltä ja auttamaan muita. Ja olenkin siis tässä uskossani väärässä. Goddamn.
Mutta miten se terapiassa käyvä lapsi voi osallistua harrastukseen, jos perheellä ei ole rahaa? Jos ajattelee yksinhuoltajaäitiä, jonka kaikki aika ja voimat menee siihen, että hankkii rahat ja ruoan pöytään, niin tuntuu aika rankalta et sille sanotaan vaan, että anna lapselles aikaa ja harrastuksia - ja vaikka sanot Katja ettei tää oo niille suunnattu, niin niinhän siellä kuitenkin sanotaan. Että jos on vaara, et sen äidin lapsi syrjäytyis ja se toivoisi siihen apua, niin ei toi sivu paljon lohduta.
PoistaNiin: uskotko sä, että on oikein korostaa juuri sun omaa vastuuta harmaan talouden torjunnassa, vai olisko tärkeintä vaatia päättäjiä säätämään lait paremmiksi? varmasti vassaritkin uskoo, että jokainen voi tehdä jotain, mutta vassarit ehkä uskoo myös, ettei ole oikein puhua PELKÄSTÄÄN siitä mitä yksilö voi tehdä.
mä en oikein tiedä, kelle ne neuvot oli tarkoitettu. selkeästi keskiluokalle ja ylöspäin (mun mielestä) mutta toisaalta sitten sellaista itsestäänselvää tai älyllisesti muuten vaan köyhää liibalaabaa (leivo pullaa lastes kanssa äläkä hönötä koko iltaa töissä), että onko sekään oikea kohderyhmä. siis että ne oikeasti syrjäytyneet, joilla ei ees oo sitä työtä mitä tehdä 12h päivässä tai rahaa siihen vitun pullaan, eivät noista kostu - ja ne, joilla taas on, pitäs tajuta tuollaiset asiat ilman jtn sosiaalista sudenpentujen käsikirjaa. poissulkemislogiikalla, kohteena ovat siis tyhmät keskiluokkaiset?
VastaaPoistaToistan ehkä itseäni, mutta voistko joku nyt vääntää rautalangasta, että miten nämä neuvot nyt on niin keski/yläluokkaisia?
PoistaJos ns. ongelmatapaukset ei esim. kannusta lapsiaan, niin eikö ne just silloin ole kohderyhmää neuvolle, että näin ehkä kannattais tehdä?
Monelta on tainnut mennä ohi sekin pointti, että eihän tuo ole mikään to-do -lista vaan sekalainen kokoelma erilaisia ideoita, millä voi edes yrittää tehdä jotain syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Jokainen voi sitten miettiä ihan itse, että olisko siellä edes yks sellanen juttu, mitä vois itse kokeilla, jos ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi.
t. toinen keskivertomamma
En mäkään ottanut sitä sudenpentujen käsikirjana, vaan lähinnä jokaisen kynnellekykenevän aikuisen herättelynä sen suhteen, että jokainen voi ihan oikeasti aina tehdä JOTAIN toisen, etenkin nuoren ihmisen tai lapsen, hyväksi. Ja että sen ei tarvitse olla mitään, mikä vaatii hirveästi taitoa, rahaa tai viitseliäisyyttä.
PoistaVoisin kuvitella että sille sohvanpohjalla makaavalle ryyppyputkimutsille (tai sen vanhemmalle, naapurille tai sisarukselle) voi olla aika rankkaa ajatella, että sen pitäisi henkilökohtaisesti hartiavoimin pelastaa sen lapset syrjäytymiseltä. Kuulostaa aika suuritöiseltä. Paljon suuritöisemmältä kuin pullan leipominen. Luulisi, että siihen pullan leipomiseen olisi paljon helpompi tarttua. Ja sitä kait noissa ohjeistuksissa haettiin.
Kliseisesti kuitenkin se leipominen on jotain sellasta, jota yksikään ministeriö tai mitkään valtiolliset resurssit eivät voi korvata. Mun mielestä on vähän harhaista ajatella, että mitkään tukirakenteet voisivat nähdä tai korjata sellaista, jolta yksittäiset ihmiset haluavat ummistaa silmänsä.
No olihan se kritiikki odotettavissa. Ei suomalaiset osaa (massana) tehdä mitään muuta kuin valittaa ja olla kyynisiä. Ei ihme, että syrjäytyneitä ja masentuneita on enemmän kuin suuressa osassa muuta maailmaa. Ja tässä nyt vaan yritettiin saada porukkaa tajuamaan, kuinka pieni asenne-ero voi merkitä niin paljon. Oh, whatever, pitäkää tunkkinne.
VastaaPoista-Niina
Se Hietsillan haastattelu oli hyvä. Parempi kuin tämä postaus. Hietsilta huomauttaa esimerkiksi myös, ettei alueen huonosti pärjääviä voi kaikkia jättää niiden muutamien pärjäävien perheiden varaan. Ettei yhteiskunnan palvelurakenteita tulisi rapauttaa. Että lastensuojelun lisäksi myös kirjasto on tärkeä.
VastaaPoistaMun nähdäkseni kampanjan ongelma oli siinä, että sen neuvot kuulostivat liiaksi sellaiselta retoriikalta, jota käytetään myös silloin kun halutaan perustella palveluiden alasajo. Eikä se ole kauhean kaukaahaettua: kyllä mäkin ihan oikeasti tiedän ihmisiä, joiden mielestä julkinen kirjastolaitos tulisi lakkauttaa. Vaikka jos asiaa kovin kansantaloudellisesti haluaa tarkastella, tuskin tän maan kilpailukyky kauan horjuu eteenpäin niiden lasten harteilla, joiden porukoilla on varaa maksaa. Lahjakkuus kun ei kuitenkaan katso vain taustaa.
Ymmärrän oikein hyvin, että iso osa ongelmasta on varmaan ollut viestinnässä; ehkä kohderyhmä tosiaan on, ööö, tyhmät keskiluokkaiset.
Kyllä mä silti uskon, että niin kauan kuin yhteiskunnalla on tukirakenteita kuten lastensuojelu tai palveluita asunnottomille, ne pahastikin syrjäytyneet voidaan tavoittaa, vaikka Katjan mielestä ilmeisesti ei voi. Ja ehkä olisi olennaisempaakin tavoittaa juuri heidät.
Mä luulen, että iso ongelma on myös siinä, kuka tämän kampanjan on lanseerannut. Osa porukkaa kun tuntuu olevan sitä mieltä, että kaikki mitä joku kokoomustaustainen tyyppi sanoo on suurin piirtein suoraan saatanasta, eikä sillä nyt ainakaan voi olla hyviä tarkoitusperiä ;)
PoistaEi kai tässä kukaan ole alasajamassa yhteiskunnan tukirakenteita vaan ainoastaan herättämässä keskustelua siitä, miten pienilläkin asioilla voi olla suuri merkitys. Liian usein kun huudetaan vaan, että yhteiskunta ei anna tarpeeksi ja unohdetaan täysin, että hei, voishan sitä me tavalliset tallaajatkin yrittää edes joskus jotain tehdä ainaisen valittamisen sijasta.
t. toinen keskivertomamma
Ei vai? Hienoa. Kyllä mä nyt sen uskon kun kerta joku anonyymi netissä ihan omalla naamalla sanoi.
PoistaMinusta sillä on kyllä merkitystä, miten asioista puhutaan. Niitä tukirakenteita on helvetin paljon helpompi ajaa alas, jos yleinen ymmärrys on se, että tukirakenteita olennaisempaa on yksilöiden hyväntekeväisyys. Ja sitä yleistä ymmärrystä muutetaan yleisellä keskustelulla.
Ei kai mihinkään ikävään tilanteeseen yleensä päädytä yhdellä loikalla, vaan monella pienellä kontekstissaan loogiselta vaikuttavalla askeleella - ja sen takia on ihan tervettä myös tutkia niitä asenteita ja arvomaailmaa tämänkin kampanjan takana. Tai minusta ainakin on.
En tiedä yhtään mitään vääristä tahoista. Minusta puoluekenttä on enimmäkseen yhtä vastenmielinen ja epäkiinnostava vasemmalta oikealle, jos kohta oikeistolaiset arvot kyllä tuntuvat omistani etäisimmiltä. En silti tiedä, kenen tämän kampanjan olisi pitänyt lanseerata, että olisi minusta ihan tosi hiano.
Että siis kaikkia yhteiskunnan tukirakenteita ollaan ajamassa alas, jos muistutetaan myös yksilön mahdollisuuksista. Jep - olisko *vähän* ylireagointia? Ja se oli Hietsilta joka sanoi että syrjäytyneet eivät käytä niitä palveluja josta heidät saisi kiinni, ei siis ollut mikään mun päästä tempaistu lausunto. Ei tietty tarvitse uskoa. Moikka.
PoistaOn muuten aika sympaattista, miten säkin ihan tahallaan ymmärrät väärin ja vedät överiksi aina, kun olet eri mieltä.
PoistaMun viestin olennaisin pointti oli (tai yritti olla) se, että sitä arvomaailmaa siinä viestin taustalla olisi syytä tarkastella myös ihan kriittisesti - on niitäkin yhteiskuntia olemassa, joissa yhteiskunnan palvelut todellakaan eivät käsittääkseni ole kaikkien saatavilla, ja syrjäytymiskehitys tuskin on ainakaan jotenkin älyttömän paljon paremmissa kantimissa kuin täällä.
Mutta, okei, vikaa oli varmasti viestin lähettäjässä, jos kerran oli noin helppo vetää siitä mutkat suoriksi.
Vielä sympaattisempaa on se, että sä kuvittelet että mä en tajua sun pointtia jos pidän sitä harhaisena. Tietty pitäis vaan hyväksyä, että minäkin sisimmässäni haluan palvelujen alasajoa, koska en näe tässä mitään karmivaa salaliittoa.
PoistaEi nyt tarvi Liina kimmastua. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, myös minulla :)
PoistaMä en nyt vaan pysty näkemään, mitä väärää on siinä, että joku ottaa asiakseen pyytää laajalta joukolta lastensuojelun asiantuntijoita näkemyksiä siitä, miten lasten ja nuorten syrjäytymistä voitaisiin helpommin ehkäistä.
Kuten joku tuossa hyvin kirjoitti, onhan se hyvä, jos näillä pienillä teoilla pystytään ehkäisemään lastensuojelun asiakkaaksi ajatumista. Tämä asiahan ei ole niin mustavalkoinen, että ollaan joko kermaperseitä tai alkoholisoituneita työttömiä. Eiköhän suurin osa ole jotain siltä väliltä.
Lastensuojelun resurssit ovat rajalliset vaikka niitä kasvatettaisiinkin ties mihin sfääreihin ja aina joudutaan priorisoimaan. Eikös silloin ole hyvä, että paukkuja riittää niille, jotka sitä eniten tarvii?
t. toinen keskivertomamma
Keskivertomamma: sinäpä sen sanoit. Kirjoitit lastensuojelun asiakkaaksi ajautumisesta. Tosiasiassa sinne yleensä hakeudutaan, useimmiten kai perheneuvolan kautta, kun syystä tai toisesta omat voimat eivät riitä arjen pyörittämiseen. Ongelmallista on, että lastensuojelun asiakkuus koetaan ja onkin leimaavaa. Mutta mitään muuta kautta ei (paitsi sitten ihan rahalla ja kotitalousvähennyksellä) oikein saa arkeensa konkreettista apua. Perhetyön palveluita on ajettu alas ja painopiste on siirtynyt konkreettisesta auttamisesta vanhempien ohjaamiseen.
PoistaSumma summarum: hyvätuloisille on tarjolla kotitalousvähennys, pienituloisille hyviä neuvoja siitä, miten koti pysyy siistinä ja kuinka lapsetkin voi pienestä pitäen opettaa kotitöihin, koska yhdessä puuhailu on NIIN mukavaa.
Tarkoitin ajautumisella lähinnä sitä, että ajautuu siihen tilanteeseen, että lastensuojelua tarvitsee.
PoistaTuo on kyllä taas lyhytnäköistä säästämistä, että tilapäinen apu on tehty hankalaksi saada. Se ei tosiaan mieltä lämmitä, että joku neuvoo siivoamaan, jos ei esim. nuku koliikkivauvan kanssa ollenkaan ja haluais vaan, että joku vahtis lasta sen pari tuntia. Toisaalta, toivois, että just tällasissa tilanteissa joku läheltä hoksais auttaa, jos muuten ei apua saa.
En nyt tiedä miten mukavaa se pienten lasten kanssa puuhailu aina on, mutta en mä silti odota, että joku täti jostakin virastosta tulis sitä tekemään ;)
t. toinen keskivertomamma
Olin viime viikolla alkuraskauden neuvolassa. Mieheni on vuorotyössä ja meillä on alle 2-vuotias lapsi, jonka kanssa olen kotona. Turvaverkkoakin on. Kellään meistä ei ole päihdeongelmia tai mielenterveysongelmia, asumme isossa (velkaantuneessa ja moniongelmaisessa) kaupungissa ja tulemme taloudellisesti hyvin toimeen.
PoistaTerveydenhoitaja muistutti, että heidän kauttaan saa kyllä tarvittaessa apua kotiin, mikäli alkuraskauden pahoinvointi&väsymys-yhdistelmä alkaa käydä ylivoimaiseksi. Että sille avulle on monia muitakin ottajia, mutta että sellaista on kuitenkin saatavilla.
Ei tullut sellaista tunnetta, että konkreettisen avun saaminen olisi tehty vaikeaksi.
Mukava kuulla, vaikka skeptikko sisälläni kuiskii, että aina sitä luvata voi... palataan asiaan sitten, kun olet tosiaan saanut sitä apua.
PoistaEi sillä, tästä aiheesta on puhuttu jo niin paljon, että ehkä, toivottavasti, perhetyön painopistettä oltaisiin siirtämässä neuvonnasta konkreettiseen työhön.
Liina, oot ihana ja sanoit sen mitä mä halusin mutten osannut!
PoistaOnko teidän mielestä tosiaan niin, että jos tekee ison kampanjan jostain aiheesta ja sanoo siitä hyvin selkeästi vain yhden puolen, niin se ei ole mikään arvovalinta muita näkökulmia vastaan? Jos Niinistö olis luvannut ottaa itämeren suojelun isoimmaksi tavoitteekseen presidenttinä, ja hän nyt julkaisisi kampanjan, joka sanoisi vaan "Älä pese mattoja meren rannalla" niin eiks se tuntuis yhtään tyhmältä, ajatellen että sitä Itämerta kuitenkin saastuttaa aika moni muukin asia? tai jos hän olisi luvannut pelastaa kalakannat, ja kampanjoisi nyt "Mökkiläinen, ethän ongi, koska kalaa X on tosi vähän", muttei sanoisi mitään ammattikalastajille, kaupoille jne, olisko se ihan ok kuitenkin, kun kyllähän kuitenkin jokainen harrastuskalastajakin voi osaltaan vaikuttaa?
- jenni
Pakko nyt vielä kerran kommentoida. Tuo Itämeri -analogia kun on itse asiassa ihan hyvä minusta :) Jos lähtökohtana on se, että mietitään mitä jokainen voi tehdä, on Itämeren tapauksessa tuo mattojen pesun kieltäminen about just se juttu, mitä tavallinen tallaaja voi tehdä. Esim. maatalouden päästöille ei juurikaan voi muut kuin maanviljelijät itse mitään (ei mennä tässä luomuun).
PoistaSalen kausi on vasta alussa ja nähtäväksi jää, onko tämä hänen ainoa panostuksensa asiaan. Kiitettävän nopeasti hän on kuitenkin tähän asiaan tarttunut. Useimmitenhan poliitikoilta unohtuu vaalilupaukset heti, kun äänet on laskettu...
t. toinen keskivertomamma
Itse en osannut oikein nähdä tuota palveluiden alasajon retoriikkana, koska presidentillä ei kuitenkaan budjetin laatimisessa kummoista valtaa ole. Siksi presidentin keinojen täytyy olla jotain muuta kuin rahan syytämistä tiettyihin kohteisiin. Palveluita toki varmasti on supistettava, koska ei alijäämää voi vain veronkorotuksilla paikata, mutta näkisin tämän ihan erillisenä ongelmana. Tokihan yhteiskunnan suojaverkkoja kuitenkin on jätettävä jäljelle, mutta en näkisi näitä ihan tavallisia asioita mitenkään vaihtoehtoisena sen kanssa. Pikemminkin täydentävänä. Onhan se nyt kaikkien etu, jos vaikka mummon tai naapurin puuttumisella edes yksi nuori löytäisi suuntaa elämälleen ilman tarvetta turvautua lastensuojelun tai etsivän nuorisotyön järeämpiin keinoihin. Jäisi oikeasti tarvitsevillekin sitten enemmän resursseja käyttöön.
VastaaPoistaNiin, mutta presidentillä on valtaa yhteiskunnallisessa keskustelussa.
PoistaMä näen sen nimenomaan palveluiden alasajon retoriikkana, koska siinä presidentti - melko tehokkaasti vieläpä - käyttää sitä ainoaa valtaa, joka sillä on. Mielipidevaikuttajan valtaa, eikä sillä pyritä tietenkään vaikuttamaan tämän vuoden budjettiin vaan kansalaisten asenteisiin.
Ja siitähän retoriikassa on käsittääkseni kysymyskin.
Niin, presidentillähän ei ole muuta selvää valtaa kuin se, että sitä kuunnellaan. Silloin kandee nostaa julkiseen keskusteluun tärkeitä asioita.
PoistaTarkoitat siis että nää mukana olleet 80 lastensuojelun asiantuntijaa haluaa ajaa palvelut alas. Todennäköisesti.
PoistaTuskin he sitä tietoisesti haluavat, mutta todellisuus on se, että perhetyössä on menty aika paljon siihen suuntaan, että tarjolla hyviä neuvoja, ei konkreettista apua. Ts. jos äiti on läpeensä väsynyt lasten sairastellessa, kotityöt ovat pitkään tekemättä, niin nykyään on tavattoman vaikea saada kotiin joku, joka siivoaa kodin ja hoitaa lapsia muutaman tunnin. Sellaisen ihmisen kyllä saa, joka tulee opettamaan, miten siivotaan ja lapsia hoidetaan. Se ei vain siihen akuuttiin väsymykseen auta. Hyväosainen voi palkata kotitalousvähennyksellä kodinhoitajan avukseen, mutta kaikilla siihen ei ole varaa.
PoistaKyllä minä melkein sanoisin, että lastensuojelun asiantuntijat ovat siellä kirjoituspöytiensä takana pikkuisen päässeet irtaantumaan lapsiperheiden todellisuudesta. On paljon tietoa siitä, millaista on hyvä elämä ja miten pitäisi elää. Taju siitä, miksei se aina onnistu, puuttuu.
Olen vahvasti eri meiltä. Ainakin tän Pienet uhrit kirjoituksen perusteella kampanjaa puolustanut Sinkkonen on ihan todellisuudessa kiinni.
PoistaEn näe tuosta kuin otsikon, mutta se kuvastaa aika hyvin, miten kaikki lapsiperheet joissa on ongelmia nähdään. Vika on aina, tavalla tai toisella siinä, että vanhempia ei ole, he ovat osaamattomia, väliinpitämättömiä, piittaamattomia tai jopa julmia. Ja siihenhän se menee, jos konkreettista apua ei saa ajoissa.
PoistaTuttavapiirissäni on yksi lapsi, joka käy lastensuojelun kautta säännöllisesti tukiperheessä. En tunnista tätä lasta niistä kuvauksista, joilla uusia tukiperheitä haetaan. Siinä perheessä tai vanhemmuudessa ei ole mitään "vikaa" eikä lapsi ole mikään säälittävä reppana, joka ei aikuisten huomiota, tms.
No kai siihen joku syy kuitenkin on, että tuo lapsi käy tukiperheessä? Vai käykö niissä nykyään "kaikki"?
PoistaTottakai siihen on syynsä eikä tukiperhettä noin vain saa! En edes oman lapseni kohdalla lähtisi tämän tarkemmin julkisesti kertomaan, mistä on kysymys.
PoistaMut eihän toi kampnja näkyvimmin edes sanonut, että "Hei sä jolla menee hyvin, auta sitä jolla ei mene: lähde ulos ja juttele sille ryyppäävälle teinille, tarjoa lastes kavereille pullaa ja soita niiden vanhemmille, mene vapaaehtoiseksi kunnan nuorisotaloon! Tee, huolehdi muistakin kuin omistasi! Älä anna liikaa rahaa omalle teinillesi, anna sen köyhälle kaverille!"
PoistaJotenkin tässä keskustelussa meni taas lapsi pesuveden mukana. Mielestäni Katja on tajunnut ihan oikein (niinkuin minäkin, heh), että kyse ei ole pelkästään siitä, miten kasvatat omia lapsiasi, vaan mitä voit tehdä jonkun muun (perheen tai lapsen) hyväksi. Kriitikoilla ei näytä käyvän pienessä mielessäkään, että yksilö voisi tuntea vastuuta muista ja toimia sen mukaan, vaikka yhteiskuntamme ei sitä edellytäkään ja nykykäytäntö on muutenkin se, että jokainen hoitaa omat lapsensa - ja yhteiskunta kelkasta pudonneet. Onko sitten niin, että Suomessakin hyväosaiset lapset ja perheet eivät enää tänä päivänä ole missään tekemisissä vähän vähävaraisempien kanssa? En tarkoita syrjäytyneitä, vaan perheitä, joissa on työttömyyttä tai ero. Em. asiathan eivät suoraan ennusta ongelmia, mutta itsekin yksinhuoltajaperheessä kasvaneena tiedän, miten iso asia rahattomuudesta pikku hiljaa kasvaa ja kuinka raskasta on lapsena jäädä kaveripiirin ulkopuolelle, kun ei vaan ole varaa samoihin asioihin.
VastaaPoistaSitten on vielä sekin, että on ihmisiä jotka kyllä tarjoavat apua ja vilpittömästi tarkoittavat sitä, mutta jos tähän aputarjoukseen yrittää oikeasti tarttua, tuleekin pakit. Se on aika karua. Me haluamme ajatella olevamme parempia ihmisiä kuin sitten tosipaikan tullen olemme.
Kannattaa vähän pohtia omaa elämäntilannetta, jos ei todellakaan tunne ketään jolla menee ihan virallisesti huonommin. Ja jos tuntee, milloin viimeksi on ollut yhteydessä tähän tai tehnyt jotain hänen auttamisekseen.
Mä kyllä uskon myös, että ihan sama viesti Halosen johtamalta kampanjalta olisi saanut paljon lämpimämmän vastaanoton. (Noin niinkuin teoreettisesti, jos Halonen jossain universumissa voisi sanoa jotain noin järkyttävän oikeistolaista.)
VastaaPoistaIhmisillä on ennakkokäsitys, että Kokoomus haluaa hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa, ja se vaikuttaa nyt siihen, miten tämän kampanjan viesti nähdään, huolimatta siitä, että kyseessä ei henkilöitymisestä huolimatta ole mikään Salen oma sepustus. Voi hyvin olla, että Kokoomus on raunioittamassa hyvinvointiyhteiskuntaa; en tosiaankaan ole mikään kokoomusfani. Mutta rivien välistä täytyy lukea aika tarkasti, että sellaisen viestin löytää tästä kampanjasta.
On korkea aika, että yksilön omaa vastuuta itsestään ja läheisistään aletaan korostaa vähän. Meno on nykyisellään aika masentavaa. Samoin kun en usko, että yksilöt yksinään saavat syrjäytymis- ja eriarvoistumiskierrettä katkeamaan, en myöskään usko että yhteiskuntakaan siihen pystyy ilman yksilöiden panosta. Sosiaalinen aspekti on tuossa niin tärkeä. Kampanjan viesti on siksi mielestäni erittäin relevantti, ja närkästys kannattaa säästää siihen, kun joku oikeasti alkaa ajaa alas jotain hyvinvointipalvelua.
Word. Raisa Cacciatore kirjoitti tänään:
Poista" Syrjäytymisen ehkäisy on tekoja. Jokainen voi tehdä jotain, että kaikki lapset ja nuoret saisivat elää ihmisarvoista elämää. On hullun hommaa asettaa nuoreen kohdistuvat välittömän vuorovaikutuksen keinot vastakkain yhteiskuntapoliittisten keinojen kanssa. Kuin riideltäisiin siitä, pitääkö meren ylittäjälle antaa vene vai airot, jotta matka onnistuu."
Btw :)
VastaaPoistahttp://yle.fi/uutiset/kuntapolitiikasta_puuttuu_aiteja/6298716
Jes. :) En olisi ihan rehellinen jos sanoisin että yhtään ei arveluta tämä oma ajan riittäminen... No pohdin sitä sitten jos nyt yleensä pääsen läpi.
PoistaKiitos Liina ja Riitta sitkeydennäste tämän jyräämisen alla. On liikuttavaa tämä lojaalius Niinistöä ja blogin kirjoittajaa kohtaan. Miksi sitä Sale-korttia sitten vedetään koko ajan esiin, kun kaikille on kuitenkin selvää, ettei herra sitä kampanjaa itse tehnyt. Kyynistä tai ei, en usko, että nämä neuvot pullan leipomisesta ja saunomisesta saavat nyt sen tavallisen tallaajan avaamaan ne silmät ja ymmärtämään vihdoin, että mähän voin auttaa muita. Se nyt on aika itsestäänselvää ja inhimillistä, että haluaa, tai ainakin haluaa ajatella auttavansa.
VastaaPoistaJo nyt kolmas sektori hoitaa asioita, jotka oikeasti kuuluvat sille "yhteiskunnalle". En käsitä, miten tässä aiheessa pystytään sivuuttamaan rakenteelliset ja poliittiset tekijät. Ja kyllä, tykkäsin Emilian nerokkaasta kolumnista, puoluekannasta riippumatta.
Sori nyt, mutta lojaalia olisi ollut seurata tätä yleistä mielipidettä. Liikuttavaa on tämä itkunsekainen tuherrus siitä, että jokainen meistä kyllä jo tekee kaikkensa. Jos kampanja sai jo minut ajattelemaan omaa osallistumistani, uskosi on todistettu vääräksi. Niin ja minäkin tykkään Emilian blogista ja kolumneista, vaikka hänen kanssaan olenkin ihan eri linjoilla.
PoistaHyvä, jos sai. Sitten kampanja ei ole ihan turha.
PoistaValitettavasti pullanpaistovinkkejä tarjotaan usein myös tilanteissa, joissa vanhemmat jo tekevät kaikkensa, mutta se ei riitä. Sitä on varmaankin vaikea ilman omakohtaista kokemusta uskoa.
Komppaan Riittaa. Tilanne on vahan sama kun ne ns. hyvaa tarkoittavat neuvot vakavasti masentuneelle: otat vaan itteas niskasta kiinni. Mutta ainahan naita "syokaa sitten leivoksia"- neuvoja on jaettu. Koyha antaa vahastaan, rikas ei paljostakaan... Jos ei ole istunut ojan pohjalla niin sita on vaikea kuvitella. Samoin kuin lapsettoman on vaikea kuvitella millaista on elama lapsen kanssa. Yhteinen elama, eri maailmat
PoistaKun vielä lähiötaustaisena asiaa mietin, niin ihan alkuun tulisi mieleen se, että niille kannustusloukuille tulisi tehdä jotain, ja ettei saisi syntyä tilannetta että jonkun kaupunginosan ainoa kirjasto suljetaan, ja ostarille avataan neljä oluträkälää.
VastaaPoistaMutta mä laitan tämänkin aiheen mietintämyssyyn :)
Mun mielestä kirjastojen sulkeminen on lähes rikollista ja siinä jos missä säästetään niin väärästä asiasta :(
Poistat. toinen keskivertomamma
Totta! Tosi usein pistetään esimerkiksi sosiaali ja terveyspuoli vastakkain kirjastojen kanssa. Ei nähdä sitä, miten kirjastot avaavat ihmisille ikkunan toisenlaiseen maailmaan.
PoistaMusta on mielenkiintoista, että ongelmat ulkoistetaan niin, että on aina jokin ulkopuolinen taho, joka on ongelman syy tai ratkaisu. Kun joku muu tulee ja ratkaisee niin itse voi elää omalla mukavuusvyöhykkeellään. Ei se, että auttaa muita lähellään poista perhetyön ja muiden sosiaalipalveluiden tarvetta. Ja näiden olemassaolostahan kunnallisvaaleissakin äänestetään. Ja vaikuttaahan voi myös muulloin kuin vaaleissa äänestämällä.
VastaaPoistaEhkä tällä kampanjalla onkin tarkoitus herättää juuri niitä, joilla on mahdollisuus tehdä jotain toisten hyväksi eikä niitä, jotka tarvitsevat apua. Ohjeet sinänsä ovat simppeleitä mutta niinhän lasten ja nuorten tarpeetkin ovat. Kyse monissa perheissä on kuitenkin ihan aikuisten elämänhallinnan puutteesta eikä kaikki perhe- ja sosiaalityän asiakkaat ole mitään moniongelmaisia ja päihdeongelmaisia.
Täsmälleen samaa mieltä. Olikohan Petteri Järvinen, joka kirjoitti joskus blogissaan, kuinka Suomessa jos halutaan muutoksia mihin tahansa niin siitä säädetään laki. Ja sitten määrätään, että kaikkien pitää noudattaa lakia. Hirmu yksinkertaista ;) Tämä oli minulle herättävä ajatus, sillä en ollut aikaisemmin tajunnut että niinhän se on, kaikki pitää olla laissa jotta suomalaiset osaavat toimia "oikein". Ja tietysti niin, että kaikki todelliset ongelmat on yhteiskunnan vastuulla. Totta kai tarvitaan lakeja ja tahoja yhteiskunnan heikoimpien suojelemiseksi, mutta se ei todellakaan poista sitä, että jokainen voisi tuntea vastuuta muista kuin itsestään ja omista lapsistaan. Mitenkä nämä asiat voi edes nähdä ristiriitaisiksi?
PoistaJo pelkästään se, että yksilön vastuuta esille nostavasta kampanjasta on noussut tällainen kohu, kertoo yhteiskuntamme tilasta. Tulee tunne, että yhdessä kyllä paheksutaan kuoliaaksi tukehtuneen lapsen kohtaloa, mutta loppupeleissä kukaan ei oikeasti ole valmis tekemään mitään tilanteen korjaamiseksi.
Aikamoista keskustelua. Tärkeintä ei näemmä ole suinkaan se, että lapsia ja nuoria yritettäisiin estää syrjäytymästä, vaan tärkeintä tuntuu olevan puolustaa omaa poliittista kantaansa. Niinistöläiset ovat katkeria siitä, että kaikki eivät äänestäneetkään Niinistöä, Haavistolaiset puolestaan eivät ole vielä oikein toipuneet tappiosta. Varsinkin kun Haaviston vaalityössä puhuttiin samanlaisia juttuja - silloin kyllä hymisteltiin tyytyväisinä. Voisiko tässä olla syy siihen, että mielipiteet tuntuvat koko ajan kärjistyvän.
VastaaPoistaKärjistäen voisi sanoa, että vastakkain on myös kaksi eri ajatusmaailmaa: toisten mielestä yksilöllä on vain oikeuksia, eikä mitään tarvitse tehdä, yhteiskunta kyllä hoitaa kaiken. Toiset taas paasaavat, että yksilöllä on velvollisuuksia, ei pelkkiä oikeuksia. Kultainen keskitie ja kohtuus ei tunnu tätä porukkaa nyt miellyttävän.
Ja mitä tulee "keskiluokkaisten" tai "porvarillisten" (tämä retoriikka alkaa vähitellen olla suoraan 1970-luvulta) syrjäytymisen suhteen, niin osalle porukasta on aivan sama, ehkäistäänkö tämän porukan syrjäytymistä. Ehkäpä se on heidän mielestään oikein mokomille kapitalisteille!
Aika omituinen tulkinta. Olen monta kertaa kirjoittanut, että se ei nyt vain riitä, että yksilö tekee itse parhaansa. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että minun mielestäni yksilöllä olisi vain oikeuksia.
PoistaOn musta myös aika lapsellista kuitata kaikki kampanjaan kohdistunut kritiikki pelkästään Niinistö-vihaksi... Ei, eihän kukaan muuten voi olla mistään eri mieltä...
PoistaJa noista asiantuntijoista: ne on valittu, siellä ei ole kaikkia asiantuntijoita, eikä asiantuntijajärjestöjä. Niiltä on pyydetty kommentti johonkin ja varmasti vielä kommentteja on valikoitu. Veikkaisin, että tuo ei ole kaikki, mitä toi porukka voisi sanoa, vaan vastaus yhteen kysymykseen (kenties kysymys on ollut "mitä yksittäinen ihminen voi tehdä - ja btw. tässä ei saa viitata millään tapaa politiikkaan, yhteiskunnan palveluihin, ei saa vaati mitään, vain kannustaa ystävällisesti"). Sillä on väliä, kuka kysyy ja mitä, kyllä se rajaa jo vastaukset. Joku muu olisi kysynyt muuta (ja kenties ainakin osittain toisilta tahoilta) ja siksi vastaukset olisivat olleet toisenlaisia.
Lisäksi mä kyllä sanoisin, että jos noi todealla on maan parhaat asaintuntijat ja nuo parhaat ideat joita niillä on syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja syrjäytyneiden auttamiseksi, niin oon aika huolissani. Tuon kampanjan Sale ja Jenni tosiaan olisivat voineet keksiä itsekin kotona, ja kyllä mä toivoisin, että jonkun alan asiantuntijat osaisivat sanoa vähän enemmänkin.
- jenni
Eihän nää neuvot kaikkea ratkaise. Ei yhteiskuntakaan voi kaikkea ratkaista. Ei tästä kaikesta VOI kirjoittaa kevyttä kampanjamanuaalia, jossa esitellään kaikki vaihtoehdot ratkaisut niin että ne on omaan elämään sovellettavia ja toimivia kaikille.
VastaaPoistaLähimmäisenrakkauden korostaminen on mielestäni aina hyvästä. Jos tämä avasi jonkun silmät muidenkin lapsista välittämiselle, niin se on vain ja ainoastaan hienoa. Retoriikkaan ja poliittiseen taustaan en jaksa enää ottaa kantaa luettuani kaikki nämä kommentit, se olkoon mikä se on.
Luin myös Hietsillan haastattelun Hesarista, ja tunnistin siitä nimenomaan omankin kasvuympäristöni piirteitä: on paljon perheitä, joissa asiat ovat ihan ok, eikä tämänkään kampanjan neuvot olisi niille mitään uutta, mutta koko ympäröivän yhteisön (ja joskus myös sen perheen vanhempien) asenne elämään on että koulutus, äänestäminen, asioista kiinnostuminen jne. on vaan jotain paskaa johon ei kannata olla osallisena. Eikä ne ole huonoja perheitä, niiden lapsista tulee ihan kunnon kansalaisia, mutta ne vaan ajattelee, että mihinkään pyrkiminen ja osallistuminen elämässä on jonkinlaista "oman ryhmän pettämistä". Että jos syntyy betonilähiössä työttömän ja siivoojan lapseksi, niin muunlaisen elämän haluaminen on loukkaus.
Tällainen ympäristö ei välttämättä tuota mitään kriminaaleja, mutta se tuottaa aika passivoituneita nuoria, jotka aidosti kuvittelevat, että koko elämä on nähty jo 18-vuotiaana, kun voi jo laillisesti mennä siihen kulmakunnan baariin. Minulla on tällaisesta ympäristöstä lapsuudenystäviä: työssäkäyviä, kivoja ihmisiä, jotka istuvat illat kotona tv:n ääressä tai siinä ainoassa lähibaarissa. He eivät uskalla lähteä kokeilemaan asioita (esim. matkustaa ulkomaille tai käydä kirjastossa) koska "niin ei tehdä" ja "mutsi sano et ei sellanen kannata". Nuoria ihmisiä kaikki.
Tiedän menneeni jo hieman alkuperäisen aiheen ohi, mutta jos jostain saisi hyvät neuvot, miten tämänkaltaista passivoitumisen kautta tapahtuvaa syrjäytymistä voisi estää, ottaisin ne ilolla vastaan. Näiden ystävieni lapsiin niitä tekoja voisi ehkä vielä kohdentaa. Pullaa ne paistaa jo kotona välittävien vanhempiensa kanssa.
Hyvä kommentti, pitkästä aikaa uusi näkökulma. :)
PoistaKiitos Katja hyvästä kirjoituksesta! Itse pidän siitä että Niinistö nostaa näin tärkeää asiaa esille. Tavallaan on ihan odotettua että hurjaa kritiikkiä tulee punavihreästä siivestä. Suomessa vaan on ihan kauheasti ihmisiä, jotka kannustamisen sijaan keskittyvät toisten lyttäämiseen. Konkreettisia ehdotuksia siitä mitä pitäisi tehdä ei ole sieltä suunnalta juurikaan kuulunut. Hoetaan julkisia palveluja, yhteiskuntaa ja järjestelmää apuun. Yhteiskuntahan olemme me kaikki. Itse Malmilta ponnistaneena voin sanoa että jengi on pärjännyt aika hyvin, vaikka lähtökohdat olivat osalla sakista aika huonotkin. Meidän porukat esim antoi autotallin kymmeneksi vuodeksi bändin treenikämpäksi. Ruokaa sai koko bändi hakea vapaasti jääkaapista.
VastaaPoistaItseeni tämä keskustelu on vaikuttanut niin että siirryn taas vankasti kannattamaan kokoomusta ja yritän itse löytää tapoja olla läsnä myös muiden perheiden (sukulaiset, naapurit ym) lapsille. Nyt kuin näitä omia on kohta neljä niin resursseja ei kauheasti jää, mutta kunhan nämä kasvavat, voisin ottaa esim sijaislapsia. Ja autotallista voisi naapureiden iloksi tehdä vaikka sen treenikämpän :)
Hyvä idea! Kaikki idealistiset jutut on tosiaan sairaan helppo lytätä, koska aina voi vedota siihen että eipä toi nyt maailmaa pelasta => ei kannata tehdä.
PoistaMä en oikein tiedä kuulunko mä johonkin omituiseen sinivihersiipeen. Taitaa olla aika hiljaista siellä.
Ainakin Soininvaaran blogissa on vaikuttanut nimimerkki "Sinivihreä". ;) Ja aika porvarillisia monet Soininvaarankin ajatukset ovat. Eli tuskinpa olet ihan yksin... eivät ne sinua muuten olisi ehdokkaaksi pyytäneet.
Poistaei ole yhtään omituinen siipi. Espoossa kai varsinkaan :)
Poistat: sinivihreä (osakesalkku ja puolueen jäsenkirja)
Heti ensialkuun haluaisin kiittää tosi hauskasta ja mukavasta blogista.
VastaaPoistaEhkä olen tosiaan katkera Haaviston tappiosta, mutta minulla itselläni tässä kampanjassa ärsyttää se, että koen Niinistön retoriikan olleen ennen itse vaaleja hyvinkin vasemmistolaista. Alla lainaus aamulehdestä (24.1.2012):
”STTKokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö lupaa, että vauhdittaisi presidenttinä pyrkimyksiä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Jos Niinistöstä tulee presidentti, hän asettaa korkean tason työryhmän selvittämään asiaa. Niinistön mukaan työryhmän tehtävänä olisi tuottaa ajatuksia ja esityksiä niin päätöksentekijöille kuin myös julkiseen keskusteluun.”
Minä itse koen, että tämä retoriikka muuttui välittömästi kun vaalin tulokset olivat selvillä, niin että voittopuheessaan Niinistö jo siirtyi korostamaan sitä lähimmäisten vastuuta yksilön syrjäytymisen torjunnassa. Nyt kun tämä kampanja ei myöskään tuottanut niitä luvattuja esityksiä päätöksen tekijöille ja julkiseen keskusteluunkin tuotetut ajatukset ovat lähinnä käteviä neuvoja yksilöille, niin kyllä tässä on minun nähdäkseni ihan aiheellista syyttää istuvaa presidenttiämme tekopyhyydestä. Puheet ennen vaaleja sanovat yhtä, mutta teot sitten vaalien jälkeen toista.
Keskusteluun olisi voitu nostaa esimerkiksi, että:
- Yhteiskunta eriarvoistuu, mikä näkyy paitsi tulojen entistä epätasaisempana jakautumisena myös kasvaneina terveyseroina jotka helposti johtavat syrjäytymiseen.
- On tärkeää, että syrjäytymisvaarassa oleva nuori saa tarpeensa mukaan apua huume- tai päihdeongelmaansa.
- Syrjäytyminen on ennen kaikkea perinnöllinen ongelma ja tämä efekti uhkaa vahvistua jos peruskoulut eriytyvät menestyjien ja syjäytyneiden lasten kouluiksi, kuten nyt uhkaa tapahtua.
- Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten töihin rohkaisemiseksi tukiloukkuja olisi syytä purkaa ja pätkätöiden vastaanottamista helpottaa.
Tämän sijaan keskusteluun nostettiin se, että:
- Syrjäytymisvaarassa olevan nuoren lähipiiri voi tukea nuorta huomioimalla tätä ja hommailemalla tämän kanssa kaikenlaista kivaa.
On sitten tietenkin maailmankuva kysymys, että kumpi näistä lähestymistavoista ehkäisee syrjäytymistä tehokkaammin. Itse uskoisin ensimmäiseen, mutta olen kyllä valmis kampanjalle antamaan mahdollisuuden. Kenties tästä tosiaan käynnistyvät nuo Apusen ennustamat välittämistalkoot joiden voimalla tosiaan saadaan jotain ihan oikeasti aikaan.
Mitä taas tulee kampanjan ansioihin keskustelun herättäjänä, niin siitä on turha kampanjaa kiittää. Tästä kiitos kuuluu puhtaasti meille parjatuille vihervasemmistolaisille, joita ilman koko kampanja olisi epäilemättä jo tuhnahtanut unohduksiin. Yksi ”aivan tavallisille ihmisille” suunnattu nettisivu ja lehdykkä täynnä arkielämän ohjeita nyt eivät vaan lähtökohtaisesti omillaan mitään ihan hirveä isoa impaktia yhteiskuntaan saa aikaan, vaikka niitä joku promoaisikin.
Loppuun voisin jakaa vielä sopeutumiseläkkeeltä kirjoittavan Tuulikki Ukkolan blogauksen kyseisestä kampanjasta ja sen ympärille kehittyneestä keskustelusta.
http://tukkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/116937-hyvinvointi-suomen-elatit
Ukkolan puheita ei kyllä pysty kuuntelemaan, sori. Mutta Raisa Cacciatore kirjoitti tänään hienosti:
Poista" Syrjäytymisen ehkäisy on tekoja. Jokainen voi tehdä jotain, että kaikki lapset ja nuoret saisivat elää ihmisarvoista elämää. On hullun hommaa asettaa nuoreen kohdistuvat välittömän vuorovaikutuksen keinot vastakkain yhteiskuntapoliittisten keinojen kanssa. Kuin riideltäisiin siitä, pitääkö meren ylittäjälle antaa vene vai airot, jotta matka onnistuu."
Jep, myös sen tutkimustuloksen olisi voinut nostaa esiin, että hyvinvointiyhteiskunta lisää ihmisten halukkuutta vapaaehtoistyöhön ja muuhun vastaavaan.
PoistaOn poliittinen valinta sanoa jotain ja jättää joku muu asia sanomatta. Niinistö (tai tämä kampanja) olisi voinut sanoa "Jokainen voi vaikuttaa lähipiiriinsä ja on tärkeää, että ne joilla menee paremmin, auttaa niitä joilla menee huonommin. Kuitenkin myös yhteiskunnan tulee kantaa vastuuta, emmekä saa karsia nuorille suunnatuista matalan kynnyksen palveluista" - tai saman hiukan eri tyyliin.
On myös poliittinen valinta, jos syrjäytymiskampanjaan otetaan edes osaksi juttuja, jotka ei mitenkään liity niihin oikeasti heikossa asemassa oleviin. Mielestäni se vähättelee oikeasti vaikeassa tilanteessa olevien ongelmia ja ainakin minä olisi pahastunut siitä, ihan sama kuka sen olisi sanonut - muiden puolesta meistä kai harvempi voi puhua.
Yksi vahvoja muistikuviani lapsuudesta on se, että tulen kotipihaan ja jostain tulee pullan tuoksua. Se ei koskaan tullut meiltä (koska äiti oli töissä tai sammunut ja isä työmatkoilla), mutta pullanhaju ulkona tuo mulle edelleen saman tunteen; olen lapsi, tulossa illalla kotiin ja mietin miten ihanaa olisi jos haju oliskin tullut meiltä! Tiedänpä ainakin miksi leivon pullaa omalle ja naapurin lapsille. (Okei, myös itselleni). Vitsailkaa vaan pullanpaistamisella, te jotka tiedätte parempia keinoja - tehkää te niitä. Varmastikaan pullantuoksu naapurista ei haittaa.
VastaaPoistaKiitos tästä! Toi pullan paistaminen kun selkeästi on se ilmeisin nälvimisen kohde.
PoistaNo kylla siina on pieni ilkkumisen sivuvire jos vaikka kahden lapsen yksinhuoltajaidille, jonka tuntiliksa on siella alle kymmenen euron, sanotaan etta "kannattaako paiskia 12-tunnin tyopaivia". Noin niinkuin esimerkiksi..
Poista...tai sitten "Älä anna nuorelle liikaa rahaa, tavaraa tai herkkuja".
PoistaMinä olen kirjoittanut tähän jo ihan liian monta kommenttia, mutta tässä vielä yksi linkki:
VastaaPoistahttp://leijonaemojenblogi.wordpress.com/2012/09/18/ihan-tavallisia-asioita/
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAnonyyme edellä nosti esiin tärkeitä pointteja, laitan pikakommentit sulkuihin perään:
VastaaPoista- Yhteiskunta eriarvoistuu, mikä näkyy paitsi tulojen entistä epätasaisempana jakautumisena myös kasvaneina terveyseroina jotka helposti johtavat syrjäytymiseen (Totta, mutta mitä presidentti voi tälle tehdä? Nämä asiat nimittäin päätetään hallitusneuvotteluissa, presidentti ei voi vaikuttaa esim verotukseen tai tulossiirtoihin).
- On tärkeää, että syrjäytymisvaarassa oleva nuori saa tarpeensa mukaan apua huume- tai päihdeongelmaansa (Tämä lienee itsestään sevyys, mutta on totta että tällaisen pointin olisi voinut nostaa esille).
- Syrjäytyminen on ennen kaikkea perinnöllinen ongelma ja tämä efekti uhkaa vahvistua jos peruskoulut eriytyvät menestyjien ja syjäytyneiden lasten kouluiksi, kuten nyt uhkaa tapahtua (taas kysymys, mutä presidentti voi tälle tehdä?? Se että vanhemmat voivat vapaasti valita koulun lapselleen aiheuttaa tätä, presidentti ei voi tähän vaikuttaa. Laissa voitaisiin toki määrätä että lapset laitetaan lähikouluun, tosin tämä voisi eriyttää alueita vielä enemmän kuin vanhemmat valitsisivat koulun perusteella asuinalueen. Toiset vanhemmat ovat myös nohevia kiertämään tätä esim Ogelin koulu on sen verran suosittu että olen kullut että ihmiset siirtää kirjoja Ogeliin määräajaksi, jotta saisivat lapset tänne kouluun.)
- Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten töihin rohkaisemiseksi tukiloukkuja olisi syytä purkaa ja pätkätöiden vastaanottamista helpottaa (tämä on kyllä tosi olennainen juttu, tosin uskon että tämä ei ole se ongelman ydin vaan tosiasiassa meillä on nuoria, jotka eivät edes aktiivisesti pyri/halua työelämään. Mutta taaskin kysyn mitä presidentti voi tälle asialle tehdä. Toiset tuntuvat ajattelenvan että presidentti on joku ylipäällikkö, jolle kaikki on mahdollista. Unohdetaan eduskunnan, hallituksen ja presidentin roolijako).
Tuohon työelämäkohtaan: moni ei hakeudu, koska koko tukijärjestelmä näyttäytyy hirvittävän monimutkaisena viidakkona, jonka selvitteleminen vaatisi organisointitaitoja, joita monella vasta täysi-ikäistyneellä ei ole. Kun tähän lisätään ympäristöstä omaksuttu vastenmielisyys "systeemiä", sen virastoja ja työntekijöitä kohtaan, motivaatio ei ainakaan nouse. Sitten jos ei lähipiirissä ole nuorelle aikuista, joka jaksaa/osaa auttaa asioiden hoitamisessa (koska kaikki vanhemmat ei TODELLAKAAN opeta tällaisia asioita lapsilleen), niin työelämän ja tukitoimien ulkopuolelle jäädään joskus jo siksi, ettei siinä ympäristössä osata toimia tai mennä siihen mukaan.
PoistaMitä taas tulee kampanjasta nousseeseen kohuun, kun Sale ei kommentoinut yhteiskunnan tukitoimia mitenkään ja vastaus oli ettei presidentti niistä päätä: ihmisiä siepannee tässä eniten se, että kuitenkin Sale kommentoi talouspolitiikkaa ja muita asioita, vaikkei sillä niihinkään mitään virallista sananvaltaa ole. Kuulosti siis kaikkiaan vähän siltä, että se ei vaan halua ottaa tähän kantaa, koska sen henk. koht. kanta ei ehkä kansan enemmistöä miellyttäisi (en siis tiedä, mikä se kanta hänellä oikeasti on, huom.).
Ehkapa Sale onkin lukenut Ibn Khaldunia:
VastaaPoistahttp://www.jaakkosavolainen.fi/post/31150983951/sosiaalinen-koheesio-osa-1-lannen-rapautuminen
http://www.jaakkosavolainen.fi/post/31327788860/sosiaalinen-koheesio-osa-2-lannen-pelastaminen
Tänään oli Pasi Sillanpäältä hyvä kirjoitus mielipidesivulla viestinnän näkökulmasta: "syrjäytymistyöryhmältä" odotettiin jotain muuta kuin "arkikeinoja syrjäytymisen ehkäisyyn". Odotukset olivat korkealla eikä niitä osattu työryhmän taholta etukäteen kalibroida oikeisiin mittasuhteisiin. Johdonmukaisella etukäteisviestinnällä tämä olisi voitu korjata.
VastaaPoista