Isälleni 90-luvun lama ja sen myötä seurannut työnantajan konkurssi ja irtisanominen oli henkilökohtainen murskatappio. Hän ei koskaan toipunut työpaikan menetyksestä. Minun tilanteeni ei tietenkään koostu yhtä dramaattisista aineksista. Fiiliskin on lähinnä ristiriitainen.
Masentaa. Mutta lähinnä siksi, että olin laskenut normaalielämän alkavan syskuussa. Kaipasin töihin. Nyt tämä kotivaihe ei päätykään, vaan jatkuu epämääräisen ajan. Muodottomia päiviä, viikonloppuja, jotka eivät katkaise viikkoa. Kapula ei vaihdukaan, ainakaan kokonaan, ja koko pakka meni uusiksi. Huoh.
 |
| Minä työmarkkinoiden näkökulmasta? |
Pelottaa. En varmaankaan ole työmarkkinoilla mikään nouseva tähti. Entäs jos en saa enää ikinä mitään duunia? Jään kotiäidiksi, kilahdan ja syrjäydyn. Tai vaihtoehtoisesti saan duunia, mutta jotain sellaista, jossa laskee päiviä seuraavaan lomaan.
Jännittää. Olen päivittänyt ceeveeni ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen, lähettänyt jo yhden työhakemuksen ja perustanut oman firman. Minulla on myös pari bisnesideaa, joista ainakin toista päässen todennäköisesti testaamaan käytännössä jonkun ajan kuluttua. Uutta kirjaakin ehdin nyt työstää ihan eri tavalla.
Jostain syystä tunneskaalasta puuttuu isäni kokema häpeä. Joskus vain käy niin, että asiat menevät toisin kuin kaavailtiin. Tilanteen voi nähdä myös positiivisena: Noora ilmoitti heti, että nyt juhlitaan. Epätietoiseen hiljaisuuteeni nainen tarkensi, että sullahan on nyt mahdollisuuksia vaikka mihin. Rakastan suomenruotsalaisia.
Hän on oikeassa. Katse eteenpäin, linkedin-profiili kuntoon ja verkostot hyötykäyttöön. Epämukavuusalueella oppii aina uutta. Saas nähdä mitä tällä kertaa. Ehdotuksia?
"Mahtavaa", että meitä on muitakin, joille käy näin. Erityisestä jaan tuon kirjoittamasi Jään kotiäidiksi, kilahjan ja syrjäydyn. -pelon. Tsempit työnhakuun!
VastaaPoistaP.S. Mun eka kommentti evör, vaikka tätäkin huippublogia oon seurannut jo yli vuoden. Tähän oli vaan pakko antaa sympatiat :)
Kiitti ja hyvä että kommentoit! :)
PoistaHä? Mitä Uudelle mustalle tapahtui?
VastaaPoistaTarinatalo varmaan kertoo tarkemmin, mitä meinaavat, mutta se Ylen rahoitus oli vain kahdeksi vuodeksi, mikä oli etukäteen kaikilla osapuolilla tiedossa. Tiesin siis ihan hyvin ottavani riskin.
PoistaKirja, kolumni, blogi - siinä on niin paljon hommaa, että mun mielikuvissa sä oot ollut koko ajan "töissä" ;) Mutta kirjoituksesta päätellen kaipaatkin työyhteisöön, päivärytmiin, työmatkalle, tavoitteita ja niiden saavuttamista, palkkakuittiakin. (Niin minäkin).
VastaaPoistaYstäväsi on viisas nainen. Sä pystyt mihin vain ryhdyt! Mistä haaveilet? Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua, entä kymmenen? Mistä piirteistäsi tai kyvyistäsi olet saanut useiten hyvää palautetta? Missä nämä asiat yhdistyisivät parhaiten?
Uuden poliittisen satiirin tv-käsikirjoittajaksi vaikka?
Lykkyä tykö!
- Niina
Joo, totta - tää kotona kökkiminen vaan on niin kypsää! Kaipaan actionia ja aikuisia ihmisiä. Mutta ehkä niitä nyt sitten onkin luvassa uusien viritysten myötä, kestää vaan hetken käynnistellä hommia. ;)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitokset ystävällesi Nooralle. Täällä on töitä, mutta kaikki muu sitten onkin avointa. Mutta hei, mullahan on mahdollisuuksia vaikka mihin! Skål på den saken!
VastaaPoistaTää on tätä "kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa" -ajattelua. :)
PoistaKunnallisvaalit tulossa! Vaikka se ei palkkatyötä olekaan, näkisin sinut mielelläni minkä tahansa puolueen ehdokkaana!
VastaaPoistaMä olen plajon miettinyt politiikkaan osallistumista, mutta kun luulen että kilahdan siellä vielä nopeammin kuin himassa. Kelaa nyt niitä duunikavereita. O_o
PoistaHöpsis! Sinullahan on nyt jo vuosien kokemus työskentelystä henkisesti keskenkasvuisten kanssa .. mikä auttaa aivan varmasti selviytymään myös politiikan maailmassa :)
PoistaKyllä sulle takuulla töitä löytyy noilla meriiteillä! En yhtään usko, että päätyisit sellaiseen duuniin, jossa vain odotellaan seuraavaa palkkakuittia / lomaa. ;) Eli ehkä tämä on nähtävä mahdollisuutena ties mihin! Tsemiä!
VastaaPoistaMutta ymmärrän tosi hyvin pettymyksen siitä, ettei kotiäipän elo ihan vielä loppunutkaan. Itsellä töihin paluu häämöttää tammikuussa ja vaikka se toisaalta vähän mietityttääkin, olen vain huomannut kaipaavani kunnon järkeviä aikuiskontakteja. Vaikka onhan kotona venyminen toisaalta aika luxusta, jos vain kestää monotonisuuden, ruokaraivarit, muut raivarit, kaaoksen jne jne.
Olen humanisti drop-out. Saa olla aikamoiset kirjoittajanlahjat jotta siitä saa taioittua työnantajan silmissä jotain kiinnostavaa. :D Tää kotielämä on kesällä ihan ok kun voi tehdä ulkona vaikka mitä, mutta se marraskuu tulee vääjäämättä. Yh.
PoistaMä luulen, että tutkintoa enemmän painaa vaakakupissa monipuolinen työkokemus ja uskallus tarttua erilaisiin juttuihin.
PoistaMä keksin itselleni jo plan B:n siltä varalta, että yyttäreiden tulokset osuu joskus omalle kohdalle. Kuten uskon joskus väistämättä käyvän; olen ollut muutamissa mukana, ja mieskin kerran työtönnä tovin, enkä todellakaan usko, että tähän jää. No, plan B alkoi kuulostaa niin hyvältä, että olen pari viikkoa pohtinut, voisko sen jotenkin toteuttaa työn ja perhe-elämän ohessa :D
Oon ihan satavarma, että sä jos kuka löydät jotain kiinnostavaa.
Heh, tervetuloa kilahtaneiden ja syrjäytyneiden maailmaan! ;)
VastaaPoistaKyllä se siitä. Voit tietysti myös käyttää tilaisuuden tutkiskelemalla omaa ihmis- ja itsearvoasi palkansaajaidentiteetin ulkopuolella. Itselleni se on ollut pitkä ja kivinen tie, mutta monessa mutkassa palkitseva...
Näkisin sinut mielelläni kunnallispolitiikassa, kolumnistina ja täällä blogosfäärissä :)
No kolumnistin ja blogosfäärin voin luvata! Toi politiikka ei todennäköisesti ole mun luonteen kanssa yhteensopiva juttu, mutta ehkä kehitän lisää karaktääriä täällä palkansaajaidentiteetin ulkopuolella. ;)
Poista" Tai vaihtoehtoisesti saan duunia, mutta jotain sellaista, jossa laskee päiviä seuraavaan lomaan. "
VastaaPoistaMyös minunkin suurin pelkoni...
Niin. Ois tosi kiva tykätä siitä, mitä tekee 50% valveillaoloajasta.
PoistaÄlä pelkää, sä et kilahda, vaan saat jonkun superhuipun duunin, jonka olet aina halunnut, mutta et vaan ole tiennyt sitä... :)
VastaaPoista:D Toivon, että olet meedio!
PoistaSit kun oot yrittäjä, niin ei tarvii laskea päivä lomaan. Koska töissä on niin kivaa joka päivä. Eikä ole koskaan lomaa <3
VastaaPoistaTämä on tosiaankin uusi mahdollisuus! Komppaan Nooraa.
Mä oon sitä mieltä että toimintaympäristöä on hyvä vaihtaa muutaman vuoden välein. Onneksi joskus on pakko; muutoin ei ehkä tulisi (=ehtisi) koskaan miettiä muita vaihtoehtoja. Elämän siisteimmät jutut tapahtuu usein muutostilanteissa. t. kaaoksen rakastaja
Mä en lähde tohon yrittäjäjuttuun. Kunhan vaan laskutan nyt muutaman jutun tätä kautta. Paitsi jos perustan vielä sen toisenkin jutun, keksin jonkun uuden idean ja palkkaan jonkun vähän jeesimään ja...
PoistaNoin se just menee :D
PoistaTsemppia ja muutos on uuden alku. Mun työsoppari loppui juuri ennen aippalomalle jaantia, tassa on ollut hyvaa aikaa miettia elamaa ja mita haluan tehda. Ajatustyö on edelleen vahan kesken mutta selkiytymassa, niin ja enaa ei pelota.
VastaaPoistaHei hienoa, että sulla alkaa suunta löytyä! Kyllä siihen oman elämän miettimiseen kannattaa aina silloin tällöin tovi käyttääkin. :)
PoistaOlet niin mahtava tyyppi, fiksu ja älykäs, että todellisuudessa toi kotonakökkiminen ei taatusti kauaa kestä!
VastaaPoistaNiin, ne kotona kökkivät kökkivät siellä koska eivät ole fiksuja ja älykkäitä. Anteeksi, oli pakko.
PoistaEn kai mä sitä tarkoittanut...:(
PoistaAjattelin vain, että jos mieli vetää pois kotiympyröistä, niin taatusti se Katjalta onnistuu. Ei kai siitä kannata loukkaantua, jos jotakuta vähän kehaisee?
No, ymmärrän kyllä. Itsekin veikkaisin että Katjalla tsaanssit on hyvät :)
PoistaSiistiä, että muhun on noin kova luotto! Älyni on kyllä ihan keskinkertaista luokkaa, mutta ääni on kova. ;)
PoistaUlkomailla asuvana (ja suomalaista tukijärjestelmää tuntemattomana) mun on ihan ihmeteltävä, kuinka voi ollakaan mahdollista, että äitinä voi valita kotiinjäämisen. Siis tuleeko valtiolta rahaa niin paljon, että on varaa jäädä kotiäidiksi vuosien ajaksi vai onko tässä kyse siitä, että mies elättää ja nainen alkaa käydä töissä ihan vain älyllisistä syistä (eikä suinkaan siksi että on taloudellinen pakko)? Kuinka suomalaiset lapsiperheet oikein kustantavat elämänsä; voiko joku rehellisesti selostaa? Kiitän!
VastaaPoistaAsuntolainan lyhennysvapailla. (En mäkään tiedä - monella on varmasti varaa tinkiä kulutuksesta, mutta onhan se silti hurjaa jos omat kk-tulot on viissataa euroa.)
PoistaSamaa ällistelee Suomessa asuva; kyllä minä niin mieleni pahoitin kun töihinpaluuni vuoden kotona hillumisen jälkeen esitettiin arvovalintana eikä taloudellisena realiteettina. Että "miten sä raaskit?" Ööö...
PoistaEn tiedä missä maassa asut, mutta vaikeampaahan kotiin jääminen Suomessa on kuin esim Saksassa tai sveitsissä. Siellä se on helpompaa, perheen yhteisverotus takaa paremman elintason.
PoistaMeidän perheessä kotiäitiys rajoittuu kotihoidontuen keston takia siihen, kun nuorin on 3 v. Ja ei kyllä pidetä mitään lyhennysvapaita lainasta vaan maksetaan sitä suunnitelman mukaan. Miehen palkalla siis eletään. Ja säästöillä myös :)
Okei, kiitokset valaisusta! En asu sen kauempana kuin Ruotsissa, mutta täällä kyllä lapset pannaan esikouluun jo 1-vuotiaina tai vähän päälle (isille on varattu vanhempainrahoista 60 päivää, joita äidit ei saa ottaa, joten usein isä jää kotiin pariksi viimeiseksi kuukaudeksi). Kotihoidontukea pidetään naisten loukkuna ja se häviää vähitellen kunta kunnalta. Taloudellisista syistä naisten on pakko mennä takaisin töihin siinä vaiheessa kun äitiyspäivärahat on käytetty. Ymmärrän että mieli pahoittuu kun tämä pakko nähdään arvovalintana vaikka siinä ei valinnasta ole tietoakaan. Uskomatonta luksusta omata rikas mies!
PoistaOlen seurannut blogiasi useamman vuoden ja nyt on ihan pakko kommentoida. Olen pitänyt sinua älykkäänä ja hauskana yli-ihmisenä, joka voi valita työpaikkansa kaikista mielenkiintoisimmista vaihtoehdoista. Ihan pian ne vaihtoehdot tiputetaan eteesi. Vedä nyt hiukan henkeä! Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Minä jatkan blogisi lueskelua.
VastaaPoista