Pidin toukokuussa jotenkin itsestäänselvänä, että tottahan me jo elokuussa teemme pyöräretkiä - Skidi omalla fillarillaan ja Snadi istuimessa. Äkkiäkös se sen tasapainoilun oppii! Meditoin itseni kärsivällisyyden ja kannustavuuden pedagogiapsykoosiin ja tsekkasin netistä jopa opetusohjeita. Homma olisi viikossa hoidettu.
No ei ollut. Apupyörillä rullailu ei näköjään valmenna oikeaan pyöräilyyn juuri lainkaan. Nopeasti kävi ilmi, että ensimmäinen tunti käsittelisi taluttamista, toinen satulaan kapuamista. Kun polkeminen sujui, ohjaaminen jäi - ja päinvastoin. Jarruttamisessa oli tasan yksi vaihtoehto eli all-in. Sitten kun lisätään yhtälöön vielä jonkinlainen liikenteen seuraaminen, voidaankin näillä näkymin palata asiaan joskus lukiossa.
Tässä yhdistyy kaksi asiaa.
1. Olen paska opettaja. En todellakaan tiedä, miten tasapainoa voi opettaa muuten kuin tasapainoilemalla. Siitä vaan, tuulta päin. Jostain syystä omien pyöräilyarpieni esittely ("totta kai kaikki kaatuu joskus") ei myöskään vakuuttanut.
2. Kersalta puuttuu motivaatiota. Ei mitään voi opettaa, ellei se lähtökohtaisesti kiinnosta. Oppiminen vaatii keskittymistä. Toistaiseksi se katselee mieluummin suurennuslasilla koppakuoriaisia.
Ehkä tässä pyöräilyssäkin on olemassa joku herkkyyskausi, vähän kuin pottailussa. Mun paras herkkyyskausi tähän opettamiseen ainakin kariutui. Siksi tarvitsenkin tällaisen.
 |
KUVA: Flickr / FaceMePLS
Älä hermoo - kyllä se sieltä tulee, aikanaa. Ja varmaankin vasta silloin kun opetettava on valmis asiaan. Ei aiemmin. Paska opettaja tuskin olet - Kersaa vaan ei kiinnosta tai sitten hän miettii asiaa liikaa. Unohda koko juttu hetkeksi. Tai tee niin kuin minä: ulkoista opetus perheen miehelle. Meillä ainakin homma toimi niin parhaiten, mulla ei ollut mitään jakoa koko hommaan. Siihen asti: May the Force be with you!!
VastaaPoistaKomppi edelliselle, opettajana olet varmaan aivan ok. Tasapainoa tuskin voi oppia muulla tavalla kuin tasapainoilemalla.
PoistaOlin itse lapsena aivan surkea pyöräilijä, enkä ole sen jälkeen pyöräillyt, mutta ei se ole elämääni mitenkään haitannut tai rajoittanut. Skidi saattaa olla saman lajin vähemmistöä, aika näyttää. (Ja mäkin muuten rakastin lapsena katsoa kaikkea suurennuslasilla!)
Useammalta mammalta olen kuullut että pyöräilyn opettelu sujuu helpommin niiltä mukuloilta jotka ovat potkupyöräilleet(tai mitä se nyt on sellaisella polkimettomalla pyörällä jouksemista http://pientenihmistenvaatetusta.blogspot.fi/2010/10/potkupyora.html) jonkin aikaa. Ilmeisesti siinä tulee harjoiteltua sitä tasapainoilua ja hirvityskerroin ei ole niin kamala kun jalat on "tukevasti" maassa kokoajan..:P
VastaaPoistaMeidän 4½v poika viisat veisaa pyörästä...ensi kesänä tuo pieni pyörä on jo liijan pieni hänelle..valmiiksi en osta isompaa jos se pyöräily kärpänen ei vieläkään iske.Potkulaudalla kyllä mennään ja kovaa mutta kun pyöräilystä kysytään niin ei,ei vaan kiinnosta.Pikku sisko meillä toivottavasti ei ennen poikaa innostu pyöräilystä,Ikää hänellä on kumminkin vasta 5kk :)
VastaaPoistaPotkupyörän lainaamisen jälkeen meilläkin se appariton pyöräily alkoi onnistumaan ihan parissa viikossa. Sitä ennen oltiin tahittu asian kanssa kuukauden verran. Tasapaino, idea ja uskallus löytyi potkupyörän selässä. Jos vaan jollakin tutullasi sellainen on, niin pyytäkää ihmeessä lainaan. Säästää kaikkien hermoja. ;)
VastaaPoistaYksi sana: POTKUPYÖRÄ.
VastaaPoistaKyl, juuri se! :)
PoistaTekee ihmeitä tasapainolle!
Meillä sama ihme lääke, eli potkupyörä!! Tasapainoa on ja potkupyörä on ok. Tavallisella pyörällä lähtiessä kysytään aina "tarviiko polkea?" ;D
PoistaVaro vain, meinaan potkupyörällä pääsee lujaa.
Tulipas dejavu tästä postauksesta!
VastaaPoistaEn ole asiaa pitkään aikaan (=useampaan kymmeneen vuoteen) miettinyt, mutta taisipa olla niin, että yksi pahimmista riidoista ikinä isäni kanssa liittyi siihen kun hän yritti opettaa minua ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. Ikää oli ehkä about 5 vuotta. Siis minulla. Muistelen, että seurauksena en halunnut pitkään aikaan vilkaista pyörään päinkään. En tiedä / muista, mikä siinä meni vikaan, joten en osaa antaa vinkkejä. Jotenkin jossain vaiheessa asian yli kuitenkin päästiin, sillä nykyisin pysyn pyörän selässä ilman apupyöriä.
Eikö muuten voisi olla pyöräilykoulujakin samaan tapaan kuin on uimakouluja? Onhan sekin eräänlainen kansalaistaito...
Pyöräilykoulu! Olet nero. Bisnesidea, ei tosin mulle... ;)
PoistaEiköhän Skidi opi viimeistään kouluiässä polkemaan, jos mäkin olen oppinut ja mulla on sentään TODELLA surkea tasapainoaisti, kun silmä ja korva ei pelaa kerta kaikkisesti yhteen... :) Joten, don't worry!
VastaaPoistaMeillä kävi yhden lapsen kanssa niin, että kun otettiin apupyörät pois, niin lapsi lähti tosta vaan polkemaan! Oli se kummallista.
VastaaPoistaPotkupyörä! Ja sellaisen saa kun ottaa pyörästä polkimet pois. Satula on hyvä olla tarpeeksi matalalla. Sitten kun tasapaino on löytynyt niin ruuvataan polkimet takaisin. Ja ihme on tapahtunut!
VastaaPoistaMeillä harjoiteltiin ensin 3 pitkää vuotta miten polkimet saa pyörimään. Väitän, että vielä vuosienkin jälkeen polvissani on jäljet kun konttasin vieressä ja veivasin lapsen jalkoja menemään! Oppia ikä kaikki!
VastaaPoistaOlen tullut tuossa asiassa sellaiseen lopputulokseen että opettamalla ei aina opi. Vietettiin yksi kevätkesä talutellen esikoista selkä vääränä pyörän päällä ees ja taas kotikatua eikä saatu aikaiseksi kuin itkupotkuraivareita koko porukalle. Lopulta kiukkuspäissään sanottiin mukelolle että oli sitten viiminen kerta tätä sorttia, niin sepä meni ja opetteli homman ihan itse omassa pihassa, omaan tahtiinsa, suhutteli pyörällä kuoppaista, lievästi viettävää pihaa alas ja talutti ylös kunnes osasi pihan perällä kääntää tangosta sen verran ettei törmännyt vajaan ja lopulta yhdisti hommaan jo polkemisenkin.
VastaaPoistaVeikkaan että potkupyörä olisi varmasti säästänyt aika monelta hikiseltä ja turhalta yritykseltä.
Vastapainona näihin edellisiin kommentteihin. Ei sen lapsen ole pakko osata itse ajaa. Pyöräretkiin on paljon vaihtoehtoja.
VastaaPoistahttp://bikeportland.org/2012/06/28/with-six-kids-and-no-car-this-mom-does-it-all-by-bike-73731
;)
No juu, tällainen äiti roudaa -ratkaisu kelpaisi varmaan Koti-insinöörillekin! :D
PoistaMeillä oli ihan vastaavat ongelmat pyöräilyyn(opettamisessa)oppimisessa! Ihan paras (ja toimiva!) neuvo, minkä sain, oli mennä ruohokentälle, ja siitä sitten vaan! Ruoho nääs on pehmeämpää kaatua, niin ei haittaa muksahdukset niin kovin. Psykologisen vaikutuksen maksimoimiseksi varustin lapsukaisen myös rullaluisteluun tarkoitetuilla polvi- ja kyynärsuojilla. Toimi! :) Ja sitten kun oli vähän opittu, mentiin pyörälenkille kaverin kanssa, jolloin show off-vaikutus tehosti tsemppaamista. ;)
VastaaPoistaKiitti tästä vinkistä! Tossa on hyvä niitty ihan vieressä, kunhan ei olis liian kuhmurainen!
PoistaMulla oli pienenä apupyörät, ja niissä oli ideana että appareita nostetaan korkeammalle vähitellen, jolloin vähitellen oppii ajamaan ilman niitä. Nerokasta! Paitsi että omalla kohdallani se johti siihen, että ajoin vähitellen enemmän ja enemmän vinossa apupyöriin nojaten :D
VastaaPoistaLopulta opin ajamaan ehkä 7-vuotiaana samanikäisen kaverin opastuksella ilman appareita alamäkeen -taktiikalla. Whii!
Näin meillä tehtiin, kun viis vee ei suostunut yrittämään ilman huutoa apupyörittä ajamista, eli nostettiin molemmat apupyörät sen verran ylös, että vaan toinen ottaa kiinni maahan vuorollaan. Paljon pyöräilty on kyllä silti, juurikin niin että pikkuveli istuimessa ja isoveli omalla pyörällä ja hyvin sujuu. Ajoittain molemmat apupyörät on irti maasta, joten josko sitä ens kesänä sitten.
PoistaMeillä oli esikoisella viime kesänä (silloin vähän alle 5-v.) samanlainen tilanne, ja mä oon yhtä huono opettaja. Lisäksi lapsi on vielä nopea hermostumaan (mistä lienee perinyt...) Meillä toimi raaka lahjonta. Sanottiin että viisi kertaa pyöräilyä kaupalle ja takaisin (edestakainen matka 600 m) niin saa itse valitsemansa pienen palkkion. Sai omaan tahtiin päättää että minä kertoina halusi pyöräillä ja milloin kävellä kaupalle. Oppi kolmannella kerralla ja sai kaupasta kimallepannan.
VastaaPoistaTasapainoa oltiin harjoiteltu etukäteen istumalla tarakalla. Pikkuveljelle on nyt hankittu potkupyörä.
Meidän keskimmäinen tuittupää oppi vasta 5,5-v ajamaan itse pyörällä. Appareilla oli ajettu jo pitkään ja sitten ostettiin uusi tarpeeksi iso pyörä, jolla oli tarkoitus opetella ajamaan ilman apupyöriä. Mutta siitä ei tullut sitten yhtään mitään. Pyörä oli sen verran iso (tyttö 125 cm) että sen kanssa kaatumminen pelotti liikaa.
VastaaPoistaNo sitten yksi päivä tyttö oli yksi etupihalla napannut vanhan tosi pienen pyörän, jossa ei ollut enää appareita ja opetellut sillä itse ajamaan! Eli kun hän sai vanhalla pikkupyörällä jalat helposti "jarruiksi" maahan asti, niin sillä olikin sitten helppo ajaa ja nyt uskaltaa ajaa myös isommalla pyörällä. Tämä tarina nyt ei ehkä kauheasti lohduta, kun vasta melkein 6-vuotiaana meillä opittiin tämä taito... Mutta mahdollisimman pienestä pyörästä voi silti olla apua harjoittelussa.
Minäkin haaveilen laatikkopyörästä. Työkaveri tiesi kertoa, että niitä valmistetaan Suomessakin: http://www.kupebike.com/images/2012/003-kupe_kuormuri.jpg
VastaaPoistaPotkupyörällä aloitettiin meilläkin.
VastaaPoistaNyt tuo menee normipyörällä ilman appareita niin kauheeta vauhtia eteenpäin että äidillä on äänijänteet tiukilla. Mies käy lenkillä niin että tyttö tulee pyörällä mukaan. Isä saakin siinä hyvin hien pintaan...
Itkulta ja hammastenkiristelyltä ei kyllä meilläkään vältytty, ja ensimmäisen pyöräilykerran jälkeen meni ainakin kaksi viikkoa että tyttö halusi mennä uudestaan, mutta sitten se pikkuhiljaa lähti omaan tahtiin. Tyttö on siitä hyvä, että se ihan oma-aloitteisesti pysähtyy ennen autoteitä ja jää odottamaan mua (jos hölkkään jossain 200 metriä takana päin). 2v pojan kanssa en usko että käy ihan niin helposti - nyt jo karkailee paljon enemmän kuin siskonsa aikoinaan :-/
Mää opin ajamaan apupyörien kans aika aikasin, ja sitten ihmeteltiin, kun ilman niitä ei sujunut ollenkaan. Sitten se pyörä jäi jo pieneks ja lopulta jossain 8v. opin isommalla pyörällä ajamaan ilman niitä apupyöriä. Pari vuotta myöhemmin paljastu että sillä aiemmalla pyörällä ei voinukaan oppia ajamaan tasapainossa, koska sen ohjaustanko oli lievästi vino (ja haras siis väkisin ajajan kallistumaan apupyörän varaan). Sanonpahan vaan, että jos ne apupyörät onnaa, mutta ei ilman, niin kannattaa se pyöräkin tarkastaa, varsinkin jos ei oo ihan uus...
VastaaPoistaTää on just samaa sarjaa kuivaksi oppimisen kanssa. Toiset oppii hetkessä ja toiset ei millään. Ja kun se lapsi joka ei kiinnosta pätkän vertaa, onkin oma niin kyllähän siinä tulee taas vuoden mutsi-olo.
VastaaPoistaOlen koko kesän juossut selkä rikki tarakassa kiinni, ensin esikoisen ja sitten seuraavan perässä. Tässä projektissa on vaadittu ihan kamalasti varapäreitä, kannustusta ja aikaa. Pienemmän kanssa voisi vielä rauhassa odotella jotain herkkyysvaihetta, mutta esikoisen kanssa ei, kun oli melkein jo koululainen. Kyllä se oli hieno hetki, kun melkoisen harjoittelun jälkeen homma alkoi sujua.
Potkupyörää suosittelen minäkin alkuun, ellei kersa ole jo liian pitkä niihin. Mutta polkeminenkin pitää opetella joskus. Jos ei välttämättä halua selkäänsä hajottaa, niin sellainen työntötanko pyörän perässä voi olla myös alkuun ok, siitä voi sitten keventää otetta tarpeen mukaan. Ja harjoittelu loivassa alamäessä. Muita vinkkejä, mitä olen kuullut on toppavaatteissa pyöräily (kaatuminen ei satu niin paljoa) tai sitten kesäkeliin paremmin sopivat polvi- ja kyynärsuojat (saa hyvin sporttidivareista, kun rullaluistelu taitaa olla vähän out).
Pitkää pinnaa vaan kaikille projektin osallisille. Ette ole yksin!
Ai niin, olisin jo ostanut tuollaisen laatikkopyörän jo aikaa sitten, jos vaan meidän pyöräkellariin mahtuisi. Nyt kersat on jo niin isoja, etten jaksaisi niitä varmaan pyörässä kuljettaa ilman moottoria..
PoistaHyvä pointti, säilytystilat ovat ongelma. Varmasti taloyhtiössä oltaisiin tosi ymmärtäväisiä kun sijoittaisin tollaisen jo ennestään turvonneeseen fillarivarastoon... O_o
PoistaPotkupyörä. Pyörään ei apupyöriä missään vaiheessa ollenkaan. Tanko aluksi. Ei muuta.
VastaaPoistaMeidän poika on potkutellut potkupyörällä 2,5-vuotiaasta, ja apparipyörällä kunnolla vasta tän kesän (vähän viime kesänä aloitteli). Ikää on 4,5v. Olen yrittänyt ehdotella apupyörien pois ottamista pitkin kesää, mutta ei ole uskaltanut. Nyt sitten näki samanikäisen kaverinsa ajelevan ilman appareita, ja halusi vihdoin itsekin ne pois. No, asennettiin pyörään tukikahva, ja lähdettiin treenaamaan. Ja miten kävi: poika lähti kiihdyttämään heti, ei kaatunut kertaakaan, kiljui vaan mennessään. Tekniikka oli siis hallussa, mutta pää harasi vastaan. Ja kun pää ehti mukaan, kaikki olikin tosi helppoa.
VastaaPoistaPotkupyörä auttoi aivan varmasti tasapainoasiassa, ja toisaalta apparipyörä polkemisessa. Sitten tarvittiin vain uskallus ja motivaatio niiden yhdistämiseen:).
Samoissa merkeissä on meidänkin selät hajonneet tänä keväänä. Tyttö 4,5v oppi polkemaan ilman apupyöriä hartioista tukemalla ja vauhdissa pitämällä. Huomattin, että apupyöriin tottuu nojaamaan ja se ei juurikaan edistä polkemista ilman niitä.. Kirotut vempaimet.
VastaaPoistaKun muutaman mikrosekunnin onnistuneen polkaisun/ohjauksen/liikkeelle lähdön saavuttaa, kehuu niin maan penteleesti, lapsen motivaatio kasvoi jatkaa räpeltämistä. Sitten pikkuhiljaa hartioista irti ja hölkkäsin rinnalla, muka kiinnipitäen että lapsi uskalsi polkea itse. Oli raskasta! Nyt fillaroidaan jo yhdessä. Koko kesä siihen meni, kun kuvittelin myös että max pari viikkoa..
Mutta hei, entä luistelun opetus? Voi tsiisus. Palaathan sen lajin oppimisvinkkeihin kun aika koittaa :D (toivottavasti ei ihan vielä)?
-P.
Siis mummi on jumalan kiitos ottanut tuon luistelun opetuksen haltuun niin mun ei tartte! Kuulemma sujuu ihan ok.. En ehkä usko. ;)
PoistaLapset vissiin oppii mitä vaan kun niitä kiinnostaa ja jos ei kiinnosta niin äidit (ja isit) voi sitten katsoa peiliin, että kenelle tätä hommaa juuri sillä hetkellä tehtiin.
VastaaPoistaMinä merkittävän valveutuneena vanhempana hankin sen halvatun potkupyörän, kun on kuulemma niin mahtava peli. Ehkä, mutta jos ipanaa ei kiinnosta pyörä polkimilla tai ilman, niin paha siinä on opettaa. Parasta pyörässä on pinnojen väliin asioiden tunkeminen ja renkaiden pyörittely kun pyörä kenottaa maassa.
Kaikilla peleillä lapset oppii ajamaan milloin kukakin. Muistaakseni tämäkään ei ollut kisa. Näin pölyttyvää potkupyörää katselleena voisin todeta, että paras pyörä on mieluiten käytettynä saatu ja hyvin käytetyn kulunut peli. Ei mene pyörärahat hukkaan jos ei kiinnosta, ja jos sillä on jo kerran yksi tai useampi ipana opetettu tavoille, oppii kai ne muutkin.
Jos taas ottaa huomioon, että olen itse murtanut lapsena ranteeni, halkaissut kalloni ja katkonut kylkiluita pyörän selässä (silloin ei ollut kypäröitä), ei ole niin väliksi vaikkei tuo samoilla geeneillä siunattu versio opikaan polkemaan.
Komppaan aikaisempia kokemuksen syvällä rintaäänellä: polkimet pois vaan. Ei tarvi ostaa mitään erillistä potkupyörää, vaan tavallisesta pyörästä (saa olla pienikin) vaan polkimet pois ja penkki riittävän matalalle. Penkin mataluus on tärkeää, jalan pitää yltää vähän koukussa maahan jotta potkuun saa voimaa! Tasapaino löytyy äkkiä ja potkimalla pääsee KOVAA. Voi käydä vaikka kauppareissulla, tosin silloin on hyvä olla käsijarrut ja jonkinlainen haju niiden käytöstä :). Kesä potkimista niin syksyllä tai viimeistään seuraavana keväänä saakin jo laittaa polkimet paikalleen, mutta edelleen kannattaa pitää penkki niin matalalla että jalat yltää maahan (turvallisuuden tunne oli mun lapselle tärkeämpi kuin se ettei tarvi ajaa polvet koukussa). Penkkiä voi nostaa taidon kehittymisen tahdissa.
VastaaPoistaKiinnostuksen puutteeseen ei olekaan sitten niin helppoa vastausta... vaan ei kai sitä pakko ole pyöräillä? Itsekin kiinnostuin vasta 8-vuotiaana enkä olisi takuulla millään ilveellä pyörällä sitä ennen vapaaehtoisesti ajanut.
Potkupyörän kanssa kyl kannattaa varautua ostamaan toiset lenkkaritkin. Poika on kuluttanut nyt kahdet kesässä, pohja puhki kun jarruttelee ja ihailee kuinka komeet jarrutusjäljet tuli... ;)
VastaaPoistaAi kamala, jotkut teräspopot siis jalkaan. :D
PoistaKyllä se tasapaino toki voi löytyä ilman potkupyörääkin ;)
VastaaPoistaMeillä yritettiin just 4v täyttäneen kanssa viime vuonna näihin aikoihin appareitta ajoa, mutta HALUA ei ollut. Potkulautailee ja talvella luisteli eli tiesin jonkinlaiasta tasapainoa olevan.
Tänä keväänä kaverinsa ja äitinsä kanssa laitettiin 115 cm pitkät noille 12-tuumaisille apupyörättömille, kun olivat muutaman kerran ehtineet keväällä taas tutustua pyöräilyyn (16 tuumaa ja apparit). Puolessa tunnissa molemmat olivat oppineet perusteet, polkemisen ja ohjaamisen. Jarruttamiseen meni kauemmin ja kesän aikana on jo fillaroitu jonkinmoisia lenkkejä yhdessä. Eli ens keväänä vaan uusi yritys!
Kiitos paljon kommenteista, vertaistuesta ja hyvistä neuvoista kaikille tasapuolisesti! Tuo *polkimien poisto* pitäisi kertoa jossain lapsenkasvatusmanuaalissa! varmaan vähän helpompi potkia kun ei ole nilkat ruvella.
VastaaPoistaJa Snadi saa ehdottomasti tuon potkutsygän, mutta vasta ensi keväänä etsitään sitä esikoisen halua uudestaan. Olkoon nyt kun ei kerran kiinnosta paskan vertaa.
Löytyy se, kohdassa "erityislapset". Tosin tavallisten muksujen äideille suunnatuista manuaaleista koko kohta erityislapsista on poistettu, etteivät äidit pelästy. ;)
PoistaMeillä isompi menee tällä hetkellä pyörällä, josta on irrotettu polkimet, pienempi aidolla potkupyörällä. Jälkimmäisen etu on siinä, että sen saa aikuinen helpommin kannettua kotiin, jos lapsi kyllästyy ja haluaakin kävellä, koska se on kevyempi eikä tarvitse varoa sotkevansa vaatteita ketjujen rasvaan.
tyttäreni päätti itse keväällä että haluaa oppia ajamaan ilman apareita. pelkkä halu ei sitten riittänyt. itse kiroilin,huusin ja yritin hillitä itseäni ehkä n. puoli tuntia ja luovutin. mutta sitten ulkoistin homman: äitini,eli tyttäreni mummi,juoksi 2 iltapäivää pimatsun kanssa. tässä siis ulkopuolisen kuvaus miten homma eteni: vaihe 1: juoksua pitäen tarakasta ja ohjaustangosta yhtäaikaa kiinni ja huutoa polje! ohjaa! katso eteenpäin!. vaihe 2: juoksua pitäen kiinni pelkästään tarakasta ja tasaista huutoa polje ohjaa!katso etenpäin! vaihe 3: juoksua pitäen kiinni puvun selkämyksestä (tähän vaiheeseen tarvitaan vähän löysempi koko ulkoilupuku) ja tasaista huutoa polje,ohjaa, katso eteenpäin! vaihe 4: siirryttiin massa jalkapallokentälle,selostettiin että "sua ei satu jos kaadut tässä,nyt yrität vaan, minä lykkään vauhtiin", ja valehtelematta vajaa 5 min. ja hän ajoi ilman apareita,itse. kentällä harjoiteltiin sitten jonkin aikaa ennekuin siirryimme asvaltille. vähitellen homma muuttuu varmemmaksi. emme ole vielä siirtyneet hiekkatielle ;D. että kyllä se siitä. (itse en olisi pystynyt opettamaan IKINÄ, niinkun en pystynyt opettamaan luisteluakaan) ai niin,äitini on 54v, joten en siis ole vierittänyt tätä rääkkiä eläkeläisen niskaan.
VastaaPoistaOon todennut, että lasten kanssa pyöräily on kaikista nautinnollisinta kun laittaa sakin kärryyn ja istuimeen ja polkee ite. Nimittäin hankittiin jokunen kuukausi sitten kärry ja on ollu muuten etevä peli, harmi vaan kun sinne ei kolme likkaa mahdu kerralla. No ei se mitään, yks on ollu sit lastenistuimessa. Mukavaa menoa ja kunto itellä kohenee ihan salaa!
VastaaPoistaMinäkin vannon potkupyörän nimeen. Ostettiin keväällä NetAnttilasta 40 eurolla ja viime torstaina napattiin omasta pyörästä apparit pois (oli harjoitellut sillä vain polkemista). PAri kertaa mä pidin tarakasta kiinni mut jätkä vaan lähti polkemaan enkä enää saannut kiinni. MEni siis todella helposti. Ihme, ettei tämmöstä potkupyörää ole aikaisemmin keksitty.
VastaaPoistaKuulostaa ihan meidän meiningiltä! Ihanaa, että jollakin muullakin on samat ongelmat. En edes tajunnut, että joku ei tiedä, kuinka poljetaan. Tai että ohjaaminen oikeasti on niin vaikeaa. Ja siis alunperin tää oli tuskaa kolmipyörällä, ja apupyöräiseen siirtyminen ei asiaan juurikaan auttanut. Jarruttaa täytyy heti kun vauhti ylittää hitaan kävelyvauhdin, ja juu, all in.
VastaaPoistaEhkä meilläkin josku sitten lukioiässä opitaan. Toivossa on hyvä elää...
huomenna edessä. 4v on kaksi vuotta mennyt potkupyörällä, ja ehkä 10krt pyörällä+appareilla. tasapaino on hallussa (mä hölkkäsin potkupyörän vieressä), osaa jarruttaa ja polkea. ilmoitti, että huomenna isi ottaa mun apparit pois ja haluan opetella=taisi kyllästyä eilen kun pyörä jäi sutimaan ja vauhti aina pysähty :D katsellaan miten käy, kuuleeko naapurit ärräpäät vai ei
VastaaPoista