 |
| Unikaveri nimeltä Teemu Pukki |
Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että meidän perheessämme yöhulinoita ei oikeastaan ole. Molemmat kersat menevät ysiltä nukkumaan ja koisivat yönsä pääsääntöisesti heräilemättä ja sikeästi. Viisivuotias posottaa kellon ympäri aina kun saa itse päättää. Snadi puolestaan ei ole vaatinut yösyöttöjä muutamaan kuukauteen ja aamumaitokin jäi pois joku aika sitten. Päiväuniarvonnat (yhdet vai kahdet, miten pitkään, milloin ja missä) ovat toki käynnissä, mutta tällä toisella kierroksella otan nekin paljon rennommin.
"Varhainen herääminen" lasketaan myös uniongelmaksi. Varhaisuus lienee nukkujan silmässä, sillä aamuvirkulle ei tee tiukkaa herätä kuudelta. Tässä talossa ongelmaksi muodostuu - onneksi aniharvoin- jo ennen seitsemää kukkuminen (josta ohjataan takaisin sänkyyn).
Ainoa uniongelmani onkin se, että haluaisin jo lukea kirjaa illalla sängyssä, pukea valot päällä ja löytää yöllä vesilasini kaatamatta sitä. Olisi myös kiva hiipiä pissalle ilman, että potkaisen varpaani pinnasänkyyn. Snadin olisi siis aika muuttaa omaan huoneeseen. Mutta pahoin pelkään, että yöpöydän hinta saattaa muodostua kalliiksi. Nyt on nimittäin menossa tsekkausvaihe.
Havahdun tsekkaukseen noin 6.30. Sitä edeltää ähellys, ilmeisesti pehmopandalle lausuttu iloinen täi-täi-täi ja pinnasängyn kitinää. Sitten karvapää nousee reunan yli ja kurkkaa, nukunko mä. Kun seisautan elintoimintoni tuon viiden sekunnin ajaksi ja esitän nukkuvaa, kuuluu romahdus ja lisää ähellystä, kun tyyppi möyrii itsensä sängyn nurkkaan ja pistää nahat silmille. When in Rome.
Pinnis pysyy vieressä niin kauan kun tsekkausvaihe kestää. Jos menee ensi vuoden puolelle, asennan pinnikseen jonkun parvekekukkalaatikon, niin saan kirjani, yölamppuni, vesilasini ja huulirasvani käden ulottuville.
Meillä esikoisen kanssa meni itse asiassa juuri toisinpäin. Hän alkoi nukkua yönsä putkeen (omassa huoneessaan) yöimetysten loppuessa seitsemän kuukauden iässä, mutta parivuotiaana alkoikin sitten yöheräily ja vanhempien sänkyyn pyrkiminen. Johtui kylläkin siitä että tuolloin jätettiin unitutti pois, mutta joskus se menee noinkin. Nyt noin 3kk myöhemmin lapsi nukkuu yönsä pääasiassa ok, mutta herää silti noin kerran yössä ja joudutaan viemään omaan sänkyynsä...
VastaaPoistaJoo tuleehan noita vaiheita, oli tuon esikoisen kanssa ihan samoja settejä, mutta onneksi ohimeneviä. :)
PoistaMonenlaista viritystä oli meilläkin kun pinnis oli samassa huoneessa :D Onneksi sitä taiteilua kesti yhteensä "vain" vuoden, kun molemmat lapset ovat siirtyneet toiseen makuuhuoneeseen 6 kk ikäisinä. Kaikilla parani unirauha kun siirtojen myötä. Toivottavasti teillä ei tarvitse mennä parvekekukkalaatikkolinjalle ;)
VastaaPoistaNo niin mäkin voivon. Ehkä tää helpottaa kun ipana siirtyy lopullisesti yksiin päiväuniin niin yöunet vakiintuu. Ehkä.
PoistaMeidän melkein vuoden ikäinen ilmeisesti osaisi nukkua seitsemään, mutta herää ennen kuutta iskän kännykkäherätykseen ja alkaa huutaa, kun iskä poistuu huoneesta. Mummilassa jätkä veti ruhtinaalliset 11,5 tunnin yöunet, kun iskä oli kännyköineen muualla. Parempia öitä olisi odotettavissa isommassa asunnossa, jossa on ainakin kaksi makuuhuonetta. Tuskin maltan odottaa.
VastaaPoistaJa nuo illat ovat yhtä akrobatiaa hiipimisineen. Kaapinovien lisäksi lattialaminaattikin voi narskua.
Aaargghh, mä niin vihaan sitä piipitystä. Ja sit miehellä on vielä sata kertaa huonommat refleksit kun mulla. :D
PoistaHei onko mikään ärsyttävämpää kuin se, että toisen puhelin alkaa piipittää, eikä se toinen tee mitään!? Oikeesti siitä on kyllä rakkauden tunteet todella kaukana kun ensin tönii, sitten alkaa karjua että nyt se helkkarin toosa umpeen ja nouset jos sun kerran piti nousta, etkä jää odottamaan että sieltä alkaa torkkuhälytyskin mölytä, prkl. Ei voi kyllä muuta kun sympata lapsen itkua, koska se on myös se mitä mun tekis mieli aina tehdä.
PoistaHa haa, tää on ihan kuin munkin elämästä, samanlaisia primitiivisiä ärjymisreaktioita saa puolisko täälläkin osakseen joka aamu klo 6.30, kun kännykkä piippaa, mies jatkaa uniaan ja minä oon heti hereillä. Aaaarghh!!!
Poistarepesin kukkalaatikolle =D mä ratkasin ton ongelman aikanani nukkumalla tärkeet jutut tyynyn alla.
VastaaPoistaMä onnistun sutimaan kaiken lattialle tyynyn alta. Ja se vesilasi ei oikein sinne sopiskaan. ;)
Poistaminä kans nukuin kännykkä, nenäliinat ym. tyynyn alla. Sisko oli keksinyt ripustaa sängynpäätyyn roikkumaan pienen polkupyöränkorin, jossa on kätsä säilöä sellasetkin tavarat, mitä ei viitsi tyynyn alle tunkea.
VastaaPoistaOh, näähän on ihan niksipirkkatasoa nää vinkit! Kuulostaa paremmalta ku kukkalaatikko. :)
Poistameilläki o sellane pikkune pyöräkori sängys kii. ehkä koris pitäs ol viä kansi, ku jätkä nappaa kirjanmerkin koris olevan kirjan välist (lähes) joka aamu.. ja katja: vesi pulloon ja pullo pyörimää tyynyje sekaa!
PoistaAh nostalgiaa,
VastaaPoistaMeillä tuo vanhempi murkku ei nuku koska vuorokaudessa ei vaan riitä tarpeeksi tunteja siihen. Iltatreenien (kyllä, kesälläkin!?) jälkeen käy niin kierroksilla että sitten lusutaan netissä ja tillotetaan töllöä..omassa huoneessa kuitenkin. Aamulla herätään klo 6 kesää talvea, kun ei nukuta. Ja iltapäivällä ollaan "mitenmuavoiäitinäinväsyttääenkömänukutarpeeksi" fiiliksissä. No shit Sherlock toteaa äiti. Murheensa kullakin, koskaan ei oo hyvä.
Täti
Hah, meillä kissa tekee samanlaista tsekkausta! Se tulee auringon noustessa istumaan tyynyn viereen, kehrää äänekkäästi ja tuijottaa tarkkana reagoiko nukkuja jotenkin. Kun pitää simmunsa tiukasti kiinni ja teeskentelee nukkuvaa niin pian eläin jo kiertyy kerälle jalkopäähän ja nukahtaa uusiksi.
VastaaPoistaheh, meidän kissa myös. ja nyy kun on lapsia, niin voiko olla jotain raivostuttavampaa kuin että kissakin tulee herättelemään ja kyttäämään, joko porukka viitsisi nousta. nimenomaan joskus viiden aikoihin.
PoistaKaveri kertoi että kun hän miehensä kanssa katsoi illalla pojan nukahdettua telkkaria sängyssä, piti aina salamannopeasti panna telkkari kiinni ja näytellä nukkuvaa kun sieltä pinnasängystä alkoi kuulua natinaa. Oli kuulemma ärsyttävää kun ohjelmista meni niin paljon ohi.
VastaaPoistaMulla oli yöpöytänä kehdon pääpäädyn ja seinän välissä baarijakkara! Toimi sairaan hyvin, oli jotenkin loogista että yö"pöytä" on korkea, kun kehdon laidatkin ovat. Oli helppo ottaa kamoja siitä.
VastaaPoistaNäin jälkeenpäin miettiessä herää kyllä kysymys, että minkä takia kehtoa piti ylipäätään pitää sängyn vieressä aina siihen saakka kunnes penska muutti omaan huoneeseensa. Sitä ei nimittäin edes yritetty laittaa kehtoon nukkumaan yhtenäkään yönä, nukkui aina mun vieressä. Nää on varmaan niitä juttuja, joita osaa ajatella sit kakkosen kohdalla...
Siis onko toi yleistäkin? Että vauva/lapsi nukkuu samassa huoneessa vanhempien kanssa? Ymmärrän kyllä jos ei ole kuin yksi makuuhuone, mutta muuten..
VastaaPoistaKyllä meillä lapsi on suoraan synnäriltä siirtynyt omaan huoneeseen ja hyvin on aina nukkunut siellä, nyt vuodenkin ikäisenä 13 tuntia yössä + 2 h päikkärit. En ymmmärrä miten tuo samassa huoneessa nukkuminen onnistuu ainakaan isomman lapsen kanssa ja miksi sitä harrastetaan. Sehän on ihan helvettiä vanhemmille ja häiritsee lapsenkin unta.
Sori ei ole antaa tilastoja yleisyydestä. :D Ja mitäs väliä sillä yleisyydellä toisaalta onkaan kun tyyli on vapaa.
PoistaOnhan se kätevää kun vauva nukkuu samassa huoneessa. Ei tarvii öisin lähteä kierrokselle toiseen makuuhuoneeseen kun vaavi saa paskahalvauksen.
PoistaLähinnä mietin asiaa lapsen kannalta, johan vastauksistakin tuli ilmi että lapsen uni häiriintyy tässä järjestelyssä siinä missä aikuisenkin ts. kukaan ei nuku kunnon yöunia.
PoistaJa entä sitten kun lapsi siirtyy omaan huoneeseen 1-2 vuotiaana? Jää sinne kiltisti nukkumaan kun ei ole ensinkään tottunut yksin nukkumaan? Yöheräilyt vaan jatkuvat..?
En kritisoi kenenkään järjestelyä sinällään, kun lapset on niin erilaisia. Tiedän vain omasta kokemuksestani että siinä tekee palveluksen sekä vanhemmille että lapselle, jos laittaa lapsen omaan huoneeseen ennemmin kuin myöhemmin.
Lpsen unesta on paljon kirjallisuutta, yksi parhaimmista on Unihiekkaa etsimässä. Kannattaa tutustua jos lapsen uni kiinnostaa noin tutkimusten valossa. Omia kokemuksia kun ei kannata ainoina totuuksina pitää. Juurikin siirrettiin tuo yksivuotias omaan huoneeseen ja jää sinne ihan yhtä kiltisti kuin meidänkin huoneeseen. Ja nyt kun aurinko ei ole enää kirkasta kämppää klo 04.00, aamutkin sujuvat ihan mainiosti. Esikoinen siirrettiin omaan huoneeseen kolmeviikkoisena kun minä en saanut nukuttua. Jokainen tyylillään.
PoistaKiitos vinkistä, ei ole kuitenkaan tarvetta lukea teosta tällä hetkellä.. tosin en oo vielä tietoinen noista alla mainitsemistasi unissaan saaduista uhmakohtauksista, että niitä odotellessa!
PoistaOot oikeessa siinä ettei kannata yhtä totuutta mainostaa kun se mikä toimii itsellä ei välttämättä toimi toisella lainkaan. Ihmettelen vaan edelleen että miksi sitä lasta nukutetaan samassa huoneessa ja samaan aikaan valitetaan kun kukaan ei saa nukuttua. Joskus voi kokeilla jotain muutakin. Moni tuntuu ajattelevan, että vauvan laittaminen eri huoneeseen olisi sille jotenkin traumaattista vaikka se saattaakin johtaa vain häiriöttömiin uniin kaikilla.
Ei liittynyt varsinaisesti siis teidän kokemuksiinne (jotka ovat ilmeisen positiivisia), vaan yleisesti olen huomannut että tää nukuttamiskäytäntö on (suomalaisissa?) perheissä yleistä, kuin myös uniongelmat!
Myöhäisheränneenä kommentoin. Meillä neiti nyt 2v 1kk ja edelleen heräillään öisin. Muutaman yön elämässään nukkunut illasta aamuun, mä tiedän mitä on heräillä öisin :( Edelleen heräillään n. 1-2xyö ja maanantaina alkaa mulla työt. Jihaa :)
VastaaPoistaOijoi, toivottavasti alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Öiset unissaan saadut uhmakohtaukset oli karseita. Kyllähän noita heräilyjä aika ajoin on isommillakin lapsilla, mutta sitten ne ei vaadi mitään palvelua. Tsemppiä!
PoistaMulla on se yöpöytä siinä seinän ja pinniksen välissä, kyllähän se siihen mahtuu ja on tismalleen samalla paikalla kuin jos pinnistä ei olis siinä.
VastaaPoista