Lempikuukauteni. Viime vuonna toukokuu meni vähän ohi. Kahdeksas raskauskuukausi saa toki mennäkin.
Toukokuussa harvemmin vituttaa mikään. Lumisateen voi kuitata pakkasherran kuolinkorinaksi. Vesisade on raikastavaa kesäsadetta. Tuulinen päivä kuivattaa lätäköt ja tekee tilaa kesäkeleille.
Toukokuussa on se päivä, jolloin aamulla huomaa harmaan sävyjen muuttuvan hiljalleen vihreäksi ja kuolleen eläväksi.
Toukokuussa on hiirenkorvia, linnunlaulua, d-vitamiinia, varhaiskaalia ja leikattua nurmea. Tennarit ja tuomi. Suvivirsikin.
Toukokuussa on myös kaksi ylimääräistä vapaapäivää ja hääpäivä.
Toukokuussa Snadi täyttää jo 11 kuukautta. Lupaavaa. Näyttää siltä, että olen selvinnyt vauvavuodesta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Kevään 2008 tapahtumat eivät ole toistuneet.
Anteeksi vain, kaikki talvi- ja syysihmiset, mutta onhan tämä aika nyt aivan eri luokkaa kuin paskakvartaali.
Tuo tunniste, "niin siistiä", oli tismalleen se mitä piti kommentoimani. Samaa mieltä sun kanssa! Paras aika vuodesta on nyt, eikä hymyä ainakaan yhtään hyydytä se että tätä aurinkokivaa ja ruohontuoksua on luvassa vielä aika monta kuukautta ennenkuin taas pimenee.
VastaaPoistaOnnittelut vauvavuodesta selviämisestä! Se on hieno merkkipaalu se. Kippis sille ja keväälle kans!
Mietin ihan samaa eilen hiekkalaatikolla, kun katselin kohta 11kk täyttävää taaperoani, joka veteli hiekkaa lapiolla. Vauva-aika onnellisesti voiton puolella!
VastaaPoistaEi ole YHTÄÄN ikävä viime vuotta ja möhömahaa ja sitä tunnetta, kun yrittää kyykkiä esikoisen, silloin 1v8kk, kanssa samalla heikkalaatikolla. Ja on niin hienoa huomata olevansa edelleen järjissään ja varsin hyvissä voimissa. Kesää kohti!
Todellakin! Ja tosiaan, pitäsköhän munkin viedä Snadi syömään hiekkaa pikkuhiljaa. :)
PoistaMä olen kait sitten joku outo poikkeus. Tykkään nimittäin lähes kaikista vuoden ajoista, paitsi yhdestä pienestä ajankohdasta, nimittäin loppusyksystä. Eli siitä marras- ja joulukuun ajankohdasta kun on harmaata, kosteaa ja pimeää ja sataa vain vettä. Sen vois ohittaa, mutta muuten tykkään kyllä kaikista vuodenajoista, koska jokaisella vuodenajalla on tarjottavanaan erilaista tekemistä. Ja sitäpaitsi, eihän sitä kevättä ja kesää osaisi arvostaa, jos ei olis välissä syksyä ja talvea ;)
VastaaPoistaVastalause! Jos täällä olisi elämälle otolliset edellytykset vuoden ympäri, voisi keskittyä johonkin aivan muuhun kuin toukokuun odottamiseen. ;)
PoistaAamen! Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan kivoja, paitsi se sysimusta märkä pimeys ennen lumen tuloa. Paahtavimmat hellepäivät antaisin pois ensimmäisenä :)
PoistaMinä pidän kaikista vuodenajoista ja mua melkein ärsyttää tämä ikuinen talvi-ja-syksy-on-perseestä- valitus. ;) Mua ei ainakaan kiinnosta tuhlata omaa elämääni siten, että eläisin aina puolet vuodesta jossain puolikoomassa.
VastaaPoistaNo mutta, sittenhän elät oikeassa maassa mutta luet vain väärää blogia! Toivottavasti löydät parempaa luettavaa! :)
PoistaMulle riittää yksi vuodenaika. Se on kesä. Osaan arvostaa enkä kyllästy. Tuohan nyt on tuo arvostamisesta puhuminen vähän sama asia kuin sanoisi, että sitä pitää käydä vähän kokeilemassa muitakin miehiä, että osaa sitten arvostaa omaansa eikä kyllästy. :D
VastaaPoistaHieno vertaus. :)
PoistaEi Juma! Juuri itsekin kirjoitin omassa blogissani, että "oi ihana toukokuu"! Mainio blogi, muuten. Ja mainio kirja!!! *rätkätystä* Jään mielenkiinnolla seuraamaan tulevaa.
VastaaPoistaMistä sä oikein poimit noita hurmaavia kukkakimppuja? Kiitos niistä!
VastaaPoistaKesä on parasta aikaa! Se tuli sittenkin, kun vaan jaksoi odottaa semmoset 7-8 kuukautta. Odottaa ja marista, aina kun talviunilta hetkeksi heräsi. Talvimarinalla sain lapsena isän hermot kiristymään, nyt siipan. Mutku....
Puutarha, riippumatto, kirjat, kesästadi ja Pihlajasaari ja Magin (Hgin Jäätelötehdas) tötteröt - siinä se on!
Kesän kruunaa lapsenlapset! Niiden kanssa - kai me saadaan niitä mummuloimaan aina silloin tällöin - hoidetaan pikkuista kasvimaata, kasvatetaan kukkia, kaivetaan matoja, käydään ongella, uimassa, Helsingin upeissa leikkipuistoissa leikkimässä ja polskimassa. Täällä Vantaalla kun vastaavia puistoja ei ole ja yksi serkuksista asuu Hgissä, niin vantaanserkut pääsee siivellä. Ei kuitenkaan siipeillä ruokailussa, vaan on omat eväät. Saadaan kuitenkin olla mukana ruokalauluissa ja muussa yhteistohinassa, mikä lasten mielestä on kivaa (ja mummun, vanhan lekarinkävijän, mielestä nostalgista;)
Mummu toivottaa kaikille ihanaa kesää!!!
Löytyykö kevään 2008 tapahtumista lisätietoa jostain blogin uumenista? :)
VastaaPoistaTulipahan selvittyä taas talven pimeydestä ja lumikaaoksesta! Tästä noin kaks kvartaalia eteenpäin on kans meikän mieleen 8-)
t. toinen keskivertomamma