Kahden kersan vaatteiden peseminen, kuivaaminen, putsaaminen, viikkaaminen, järjestäminen, etsiminen, korjaaminen, kerääminen, säilöminen, myyminen, paketoiminen, postittaminen, vaihtaminen, tilaaminen, ostaminen ja lainaaminen tuntuu välillä päivätyöltä. Kenkiä, sisävaatteita, pikkareita, liukuestesukkia, ulkovaatteita, pipoja, hanskoja, kerhotossuja. Ja tämä homma ei jakaudu perheessämme mitenkään tasapuolisesti, vaan on täysin minun proggikseni. Ei siksi, että haluaisin vaan siksi, että Koti-insinööri ei yksinkertaisesti selviäisi hommasta.
Tuli vaan mieleen, kun nakuttelin huutikseen kaikki imetysvaatteeni (huutaville lukijoille postarit ilmaiseksi, kun en muutenkaan voi tietää paljon ne ovat, ja haluaisinkin tähän väliin kysyä että kuka vittu tietää etukäteen, mitä maksaa lähettää kuusi paitaa maksikirjeenä Seinäjoelle), että onneksi tämä oma vaateshow alkaa olla lopuillaan. Ja voi mooseksen munat, että olen tyytyväinen, kun tuttavapiirissä alkaa olla sen verran lapsia, että saan Snadin vaatteet eteenpäin ihan vaan dumppaamalla kassillisen jonkun toisen mamman selvitettäväksi.
Postin sivuilta löytyy hintalaskureita eli kunhan kotoa löytyy tarkoitukseen sopiva vaaka, jokainen voi laskea postituskulut etukäteen...
VastaaPoistaMeidän vaaka ei pidä mitään alle 12 kiloa painavaa punnitsemisen arvoisena. Skidi on alkanut saada lukemia reilu vuosi sitten. ;)
PoistaOlen pohtinut: ihan perkeleesti. Pahinta on, että meidän parisuhteessamme se 50%, joka ei tähän rumbaan juurikaan osallistu, ei myöskään tajua kaapiston ylläpitotehtävän työllistävyyttä. Sitä ei siis millään tahdota laskea (minun) kotityötinkiin(i).
VastaaPoistaListalle olisi voinut eritellä vielä päiväkotiarsenaalin ylläpidon. Meillä lapset ovat osan päivistä hoidossa pk:ssa, osan mummolassa, eli pitää huolehtia että vaatteita ja vaippoja on jatkuvasti riittävästi kolmessa eri kohteessa. Ja kuitenkaan niitä ei haluaisi hankkia yli tarpeen nurkkiin kasautumaan.
Päiväkotikassissa on juuri tästä syystä ollut vuoden verran samat kleedjut. Köh.
PoistaMua kyllä suoraan sanoen vituttaa olla kurarukkas-vastaava vaikka mies tekee haastavaa ja suunnitelmallisuutta vaativaa työtä. Mä olen kieltänyt aamuiset missä on se ja se-puhelut koska mistä mä nyt voin tietää kaikki asiat töistäkäsin.
VastaaPoistaMusta toi on vaan vastuun ulkoistamista mulle vaikka hän kyllä ihan hyvin sen pystyisi hoitamaan. Ei vaan viitsi. Mä en ole luonnostani tässä parempi enkä myöskään hoida tätä vastuuta onnesta hihkuen joten mies saa kantaa kortensa kekoon. Osaahan se ittellensäkin ostaa ja pukea vaatteet. Mä olenkin hirveä rautanyrkki.
Haha, mä olen myös kieltänyt ne puhelut! Ja olen samaa mieltä tosta ulkoistamisesta, sitä tapahtuu perheissä varmaan monessa muussakin asiassa.
PoistaMäkään en ole luonnostani tässä parempi vaan joutunut opettelemaan koko homman ihan kantapään kautta - ja nyt kun osaan ja päässä on koko ajan tiekartta siitä mitä tarvitaan niin en jaksa jäädä venailemaan milloin toi tajuais että uusi välikausihaalari pitää ostaa. Mä olisin silti se proikkari, vaikka nakittaisin ostokset miehelle. Fuck.
Ai miten totta! Kirppareilla (netissä tai ihan livenä) kyllä pitäisi harjoittaa, se olisi ekologista yms. - mutta kuka jaksaa mitata, kuvata ja ynnätä postikuluja? Vaaka? Mulle tuli joskus kyselyitä että "kuinka monta cm on kengän sisämitta" - muutaman euron kauppojen takia ei kyllä jaksa tai ehdi kaikkia tarkkaan mitata.
VastaaPoistaMeillä mies osallistuu vaaterumbaan vain jos antaa tarkat ohjeet ("käy ostamassa uudet sisähousut, koko se ja se, mieluiten yksiväriset"), ja silti joskus tulee kotiin väärää kokoa tai muuten kummallista tavaraa. Puhelimeen soitellaan aina puuttuvista asioista ja pikkuhiljaa saamattomuus siirtyy miehen omiinkin vaatteisiin "mulla ei ole yhtään ehjiä sukkia tai kalsareita", ihan kuin minä olisin joku vaateasioiden päällikkö?
Puuh.
No aivan! Pitäskö alkaa raportoida aina kun itseltä puuttuu jotain: mun sukkiksiin tuli reikä. :D
PoistaMä jaksan tiettyyn rajaan asti tota kierrättämistä (lähinnä kalliiden merkkivaatteiden kanssa), loput pistän hyväosaisen länsimaisen naisen piikkiin ja annan tuttavan kautta lapsille Intiaan. Sieltähän ne on tulleetkin.
meillä taas menee niin, että kato, näissä mun sukissa on jo kolme reikää, ja ne vielä pysyy jalassa... tuulettuu hyvin! :) joten joskus salavihkaa evakuoin muutaman hellan nuohoukseen tai muuhun käytä-ja-hävitä tyyppiseen työhön!
Poistavaikka kyllä se yleensä muistaa vaihtovaatekassin kasata mukaan, kun äippä sen on joskus unohtanutkin. että siitä pisteet!
Tuossa on kyllämse että kenkien sisämitat vaihtelee niin paljon että turhista turhinta on ostaa valmiiksi pienet kengät ja maksaa vielä maksikirjeen postarit siitä hyvästä. Ei se sisämitan mittaaminen nyt niin vaikeaa ole. Itse en ainakaan osta yhtään lasten kenkää huutiksesta ilman tietoa sisämitasta. Ja keittiövaaka on hyvä punnitsemiseen niin ei tarvitse arvailla postikuluja.
PoistaAikaa tosiaan kuluu, se on mullekin valjennut. Just huokasin helpotuksesta saatuani yhden kirppismyyntisession päätökseen, mutta jo syksyllä on otettava uusinta, jos meinaa päästä eroon pienistä talvikengistä ja -haalareista. Kirppiksellä myymättä jääneet romppeet pitäisi saada jonnekin ja samaan syssyyn hoitaa talvivaatteet pois eteisestä, toki pestyinä, ja kaivaa loputkin kevätvaatteet esiin. Kiinnostaa kuin kilo paskaa, ystävääni lainatakseni.
VastaaPoistaJostain syystä omaan pukeutumiseen ei jaksa enää panostaa. Ennen reikä farkuissa tarkoitti "jes, pääsen ostoksille" ja nykyään sitä rukoilee, että älä pliis repeä niin paljoa että koko hanuri näkyy.
Haha! Sama täällä. :)
PoistaTämä on kyllä ajankohtainen aihe tässä vuodenaikojen vaihtuessa... Ehkä tämä vähän helpottaa, kun kasvunvauhti hidastuu. Meillä aloitettiin talvikelit haalarikoolla 74 ja näille viimeisille lumille on haalarin koko 92. Siis anteeksi, kolmessa eri koossa kahdet haalarit (koti ja päiväkoti) puolta vuotta varten, lisäksi vielä joku varalumppu rosvosektorin varalle. Ja mies sanoo, että kyllä se moottorivaseliini lähtee pesussa, kun tulevat "ulkoilemasta".
VastaaPoistaMun mies ei ole ihan toivoton vaateasioissa. Ihan kuin se jopa vähän osaisi katsoa, että paita ja housut ovat jotenkuten väreiltään yhteensopivat. Pojille tosin on enimmäkseen tylsänvärisiä vaatteita, että kai se sitten on helpompaa.
Mutta vaatteiden viikkaaminen kaappiin kaatumattomiin pinoihin on selvästi ylivoimainen tehtävä.
Tsemppiä! terkuin, etl
OMG. Tohon tahtiinhan menee jo jonkin verran fygyä. O_o
PoistaOman kotikaupungin myynti/osto/lahjoituspalsta on kätevä! :)
VastaaPoistaSiellä voi kaupata kampetta erikseen (jos jaksaa kuvata ja vastata juurikin näihin "mikä on kengän sisämitta" -kysymyksiin TAI voi laittaa ilmoituksen "annetaan säkillinen ipanan vaatteita, hae pois" niin aina joku tulee. :) Todennut paljon helpommaksi, kuin ootella huuto.netissä, että kiinnostaako ketään ja sitten miettiä niitä postikuluja...
Komppaan Ellua, kiviäkin kiinnostaa nykyään shoppailla vaatteita itselleen. Kotihousuissa on mukavan kokoinen (halkaisija n. 15cm) reikä sisäreidessä ja vielä on hyvät, koska niitä käytetään KOTONA. Farkkujen tunkemista jalkaan en edes haaveile niin kauan, kun tuo nahkalaukku roikkuu tossa etupuolella, huoh! :)
Tollanen palsta olis kyllä kätsä!
PoistaMä en ole oman kaupungin kirppispalstalla saanut myytyä kuin pari vaatekappaletta vaikka hinnat ovat todella alhaalla. Huutonet olisi itsellä seuraavaksi edessä, yksittäisiä bodeja olen saanut laitettua koska tiedän niiden postimaksun. Muut pitäisi ensin kaikki punnita, enkä ole saanut vielä aikaiseksi...
VastaaPoistaJa tämä tuntuu tosiaan kokopäivätyöltä miettiä kahden lapsen vaatteet, niiden pesu, huolto jne. ja minäkin saan tehdä sen yksin...
Mun vinkki: unohda se punnitseminen. Ilmoitat vaan ettei ole mitään käryä postituksesta, saahan ne laitettua jälkikäteenkin ne rahat. :)
PoistaTuttua leipää.
VastaaPoistaOlen ostanut joka ikisen vaatekappaleen, mitä meidän kahdelta lapselta on koskaan kaapista löytynyt. Siis joka ikisen. Ulko-, sisä-, harrastus- ja leikkivaatteen. Onneksi en ole itse kuitenkaan maksanut niitä kaikkia.
Mies osaa heittää pyykit koneeseen, joo, mutta se ei osaa viedä puhtaita kaappiin. Se vaan nostaa puhtaat ja kuivatut pyykit kuivurin päälle, kun seuraavat menee sisään ja edelliset eivät ole vielä "ehtineet" siirtyä kuivurista kaappiin. Siinä ne sitten odottavat. Minua.
Olen äärettömän huono myymään vaatteita eteenpäin (yksi kerta Myyrhallissa riitti, huuto.net toimii kohdallani vain huonekalujen suhteen), joten minäkin kiitän maailmankaikkeutta siitä, että lähipiirissä on lapsia, joille niitä vaatteita tosiaan voi antaa eteenpäin.
Onneksi nuo lapset vielä tyytyvät mun ostamiin ja valitsemiin vaatteisiin. Kauhulla odotan sitä päivää, kun ne pitää ottaa ostoksille mukaan ja mikään ei kelpaa. Yyh.
No aivan, nyt on jo ilmassa pientä tyytymättömyyttä joihinkin hankintoihin, mutta toistaiseksi perustelut ovat kelvanneet. Kauhulla odotan koulumaailmaa.
PoistaMeillä on muuten päivittäisostostili, jota käytetään kaikkiin yhteisiin hankintoihin, ruoasta lastenvaatteisiin. Eihän sitä kuittishowta (kuka osti mitä ja kelle) jaksa kukaan.
Minä hoidan meillä koko vaatehuollon, myös miehen paitojen silityksen, koska tykkään siitä ja jeps tiedän, että jossain päin pääkoppaa mulla ilmeisesti viiraa erityisesti noiden miehen paitojen suhteen, mutta antaa viirata. Pidän silti lapsen vaatevaraston suppeana ja pesen koneellisen joka ilta, joten vaatehuolto menee vähän kuin itsestään, vähän kerrallaan. Ja pieneksi menneet, hyvälaatuiset menee heti kiertoon ystävien lapsille. Olen ostanut lapselle tosi paljon vaatteita vanhana kirppikseltä ja puolitutuilta, ja joutunut opettelemaan sanomaan ei:tä säkkikaupalla niitä meille tyrkyttäville. En vaan halua ottaa kaappeihin ihan vaan varoiksi hirvittävän kuluneita vanhoja rytkyjä.
VastaaPoistaMä niin vihaan shoppailua (myös kirppareilla - enhän mä ees tiedä missä niitä on saati miten ne on auki), että otan kiitollisena vastaan kaikki säkit. :) Harvemmin meille on
Poistatullut mitään kauhtuneita rytkyjä enkä sellaisia pistä itsekään eteenpäin. Varsinkin vauvanvaatteet on yleensä aivan uudenveroisia.
Meillä asia on hoitunu mutkattomasti, kun tytön mummu kantaa meille työkaverinsa lapsenlapsen vaatteita säkkikaupalla, että valitkaa niistä. No niistä on valittu sopivat ja loput on lähetetty takaisin. Pieneksi käyneet on joko laitettu kaappiin odottamaan mahdollista seuraavaa tai sit UFFin laatikkoon. Silloin tällöin huomattu, että joku kuravaate puuttuu, mutta yksittäisten vaatteiden hommaaminen kirppikseltä on ihan piis of nakki. Olen onnellinen :)
VastaaPoistaOlen kade tosta teidän tilanteesta. Vaikka silloin tällöin lahjoitussäkki serkkutytöltä tuleekin, kyllä mä lastenvaateostoksille joudun vähintään kolmisen kertaa vuodessa. Kolme kertaa liikaa.
PoistaTervehdys vaan kollegat. ONNEKSI on postimyynnit, olen töissä päivät ja en tod jaksa enkä ehdi iltaisin rättikaupoissa juosta. Joo, ja parisängyn alka on kolme Ikean kassillista, jotka odottavat Huutikseen pääsyä. Kertaakaan en ole siellä vielä mitään myynyt, mutta ehkä äkillinen ryhdistäytyminen odottaa ihan nurkan takana. Lapseni on nyt neljä. Mies kävi kerran lastenvaatekaupassa omin päin, mukaan tarttui italialainen design-leninki 150 €, valkoiset (!) trikoot, 3 juhlapaitaa ja Ralph Laurenin järkyn kalliit oksunväriset ruutuhousut, jotka pakotin palauttamaan. Että pidän kyllä kiinni tästä asemastani, vaikken sitä haluaisikaan.
VastaaPoistaHaha, mun pitäis joskus testata et mitähän toi mies tois kaupasta kun lähettäisin sen välikjausihaalaria hakemaan. Ihan ekana joutuisin toki kertomaan sille mikä on välikausihaalari ja mistä niitä saa. ;)
PoistaMenee joo... tästä syystä meistä on tullut puolivahingossa sukupuolisensitiivisiä kasvattajia: esikoiselle yritetään valita sellaista vaatetta, että kelpaa kuopukselle ja kuopus saa luvan käyttää esikoisen vanhaa vaatetta, vaikka kuinka olisivat aikas poikamaisia tytölle.
VastaaPoistaEi vaan jaksa hankkiutua vääränvärisistä eroon ja hankkia oikeaa väriä tilalle.
No se hyvä puoli tässä saman sukupuolen lapsissa on, että ei kertaakaan tartte miettiä noita värijuttuja. Pojan kanssa varmaan myös enemmän niitä sosiaalisia rajoitteita on.
PoistaJeps, kävi kyllä siinä mielessä tuuri, että poika syntyi ensiksi ja hän on lapsistamme se, joka on tarkempi siitä, mitä pukee päälleen.
PoistaEli siis... isoveljen vanha kaivuripaita menee kyllä pikkusiskolle, mutta vaaleanpunaista mekkoa en minäkään pojalle pue. Vaaleanpunaisia housuja poika on kyllä käyttänyt (itse asiassa valitsi ne kaupassa itse, kun oli vaaleanpunainen kausi menossa ja pikkusisko oli jo syntynyt), ennen kuin päiväkodin isojen puolella toinen lapsi opetti, että se on tyttöjen väri. ;)
Onko kukaan kuullut miehestä, joka osallistuisi tähän rumbaan? Saati hoitaisi sen kokonaan? Enpä ole koskaan ajatellut miten järkyttävän sukupuolittunut tämä homma on. Nyt kun mietin, niin meilläkin se on vissiin niitä ainoita hommia mihin mies ei taivu, vaikka tekee kyllä muuten kaikkia kotihommia. Vastaa siis vissiin suunnilleen autonrenkaiden tai öljyjen vaihtoa mun osalta.
VastaaPoistaOnneksi mies ei sentään vielä niin psykoosissa ole, että laittais 150 mihinkään lapsen vaatteeseen, mutta kyllä sen hankinnat on ihan pari hassua teepparia. Kirpparilla tai vaatekaupassa se toki katsoo skidin perään kun mä mesoan rekkien välissä. Kai sen voi lukea osallistumiseksi.
Sukupuolisensitiivisyys on ekologista, pointsit sille! Kiinnostuneena kyselen, että mitkähän on ne oikeat ja väärät värit nykyään? Meillä kun noin on niin pieniä vielä ettei ne osaa valita..
Niin, tätä ihmettelen minäkin. Onneksi mies jää syksyllä hoitovapaalle niin se joutuu väkisinkin katsomaan tonne kersojen vaatekaappeihin.
PoistaHeh, sama homma meillä tämän vaatepuolen vastuista, mutta minä kannan vastuuni ilolla. Rakastan shoppailua, ja lapsille tulee haalittua sitä sun tätä vähän liikaakin - ja iloitsen lähipiirin pienokaisista, joille voi dumpata vaatteita. Joskus oon miettinyt, että löiskö nimikkeellä "personal shopper" yhtään leville?? Rakastan shoppailla myös miehelleni ja vanhemmilleni sekä etsin lapseni kavereille synttärilahjoiksi aina jotain pientä vaatepartta (sukat, t-paita linjalla). Se asia jota tässä lastenvaaterubassa inhoan, on tosiaan se päiväkoti/koti/mummola-rinki ja aina puuttuu jotkut kurahousut tai kumisaappaat tai pipo jostain. Onneksi päiväkodissa on varavaatteita, ja joskus olenkin hakenut poikani liian pienessä pipossa, liian isoissa kurahousuissa ja vaaleanpunaisessa paidassa ;) (nää on siis pojalla, ei mulla).
VastaaPoistaMies osaa meillä kyllä onneksi tuon vaatehuoltopuolen ihan hyvin, vaikka hankkiminen ei olekaan hallussa. Nykyään se jopa osaa jättää pienen raon vaatteiden väliin kun ripustaa niitä kuivumaan. Eikä laita narulle pikkareita rutussa. On siitä muutaman kerran tullut kauniisti sanottua ;)
Mä tarttisin personal shopperin! Itse asiassa koko perhe tarttis. ;)
PoistaNo niin mäkin! Mistä niitä saisi? Musta olisi niin kiva, kun joku roudaisi mulle kaupasta kivoja ja persoonallisia vaatteita sovitettavaksi.
PoistaJoskus kun eksyy käväisemään jossain muotiblogeissa, niin aukeaa kyllä ihan eri maailma omien silmien eteen. Ne tyypit vissiin tykkää shoppailla, miksei ne tuotteista harrastustaan ja myy palveluna mulle?
No justiinsa!
VastaaPoistaOnni (tai epäonni) onnettomuudessa, että mä satun vielä tykkäämään noista rytkyistä, joten siinä mielessä pidän sen homman mieluusti itselläni, eikä meillä mies osaa ripustaa pyykkiäkään oikein, vaikka oon yrittänyt opettaa ;)
Siltikin, kyllä siinä päivätyön verran hommaa on ja kyllä olin taas tänäkin aamuna ihmeissäni, kun aamulla on pakkasta ja iltapäiväks luvattu öbaut hellettä ja ne ulkovaateet on märkänä narullä tai lattialla yltäpäältä savessa, joiden alle mahtuis muutakin kun t-paita. Huh heijaa.
Niin ja vaaka on ystävä. Sellainen, jonka päälle saa kulhon, johon tai jonka päälle sulloa ne vaateet, niin pysyy jotakuinkin kärryllä. Paljon käytän kyllä sitäkin, että laitan hintaan mukaan postarit, niin ei tarvitse sit niin tarkkaan tietää. Pääsääntönä se, että yli 500 g lähetykset melkein kannattaa laittaa pakettina.
Tulipa tekstiä, mut kiitos taas mahtavista kirjoituksista sulle!
Oikeesti tää Suomi on maantieteellisesti asuinpaikkana niin syvältä: vuodenaikojen takia tarvitaan aivan jumalaton arsenaali erilaista kerrastoa, paksuna ja ohuena, villasta ja silkistä. Stna. Tarvitaanko Rivieralla jotain reiman haalaria. EI TARVITA.
PoistaMä myyn vain hieman arvokkaampia vaatteita huutiksessa...on tosiaan muutakin tekemistä kun kuvata, ladata koneelle, pienentää kuvia, mitata vaatteita, kirjoittaa tekstit jne. Se mitä jää yli niin vien mennessäni toiselle mantereelle hyväntekeväisyyteen. Tulee hyvä mielikin :) Tosin meiltä ei kauheasti jää, kun tuo poika on aikamoinen kuluttaja ja sottapytty. Mutta jää siksikin kun saadaan tutuilta vaatteita eikä ehditä kaikkia käyttää. Sikäli kätsää, ei tarvitse juurikaan mitään ostaa - katsotaan sitten kun poika kasvaa jos hänestä tulee ronkeli ettei toisten vanhat kelpaa enää niin pitkälti. Sitten ostellaan ja juostaan kaupoissa :P
VastaaPoistaMä niin tykkäisin, kun joku dumppaisi meillekin vanhat lastenvaatteet nurkistaan. Mutta kun koko kaveripiiri ja sukulaisverkosto on täynnä joko samanikäisiä tai nuorempia lapsia, niin meidän kohtalona on ollut hommata lähestulkoon kaikki itse. Onkin sitten taidettu mennä melkoisella minimivarustuksella, ainakin kun vertaan niihin tarinoihin, joita joskus kuulee: "meidän kahdella lapsella on oma vaatehuone täynnä vaatteita". No, meillä on kaksi hyllyä vaatekaapissa.
VastaaPoistaVaikka tykkään kirpparei-ideasta, niin niiden koluaminen vie vieläkin enemmän aikaa kuin kaupoissa käyminen. Kaupasta yleensä kuitenkin löytyy sitä oikeaa tuotetta oikean kokoisena.
Mä muuten laitan aina huutikseen, että postikulut tulevat sitten siihen päälle. Sitten kun lähetän kamoja, niin hintakin selviää. Yleensä kylläkin odotan, että myös postikulut on maksettu ennenkuin pistän (jo maksetun) paketin postissa menemään.
Meille on muodostunut joku koko naapuruston käytettyjen lastenvaatteiden lajittelukeskus ja ei, mies ei osallistu vaatehuoltoon tai -hankintoihin, omia kalsareitaankaan osta. Jo pelkkään pyykin ripustamiseen menee parikymmentä minuuttia päivässä joka jumalan päivä, ja löisin hampaat kurkkuun siltä joka sanoisi että "vaihdoinhan minäkin autoon talvirenkaat". Joita meillä ei onneksi vaihdeta.
VastaaPoistaKäytetyt pistän keräyslaatikkoon tai räteiksi, hyväkuntoisimmat tyttöjen vaatteet miehen kummitytölle joka tosin joutuu säilömään niitä pari vuotta ennen mittaan kasvamista. Myymään en ole ryhtynyt, nyt lähtevät harkkahousut ja parit Bamse-kalsarit Venetsiaan.
Mä kyllä ostan ja myyn paljon lastenvaatteita huutiksessa ja fb-kirppareilla. Aikaahan siihen menee mutta rahaa säästyy paljon. Ehkä tilanne vähän muuttuu kun palaan takaisin töihin mutta toisaalta parivuotias ei kasvakaan enää samaa vauhtia ulos vaatteistaan kuin pienempi. Meille kun ei tule vaatteita lahjoituksena kavereilta tai sukulaisilta, pikkusiskon lasten vaatteita lukuunottamatta. Ja niistäkin yleensä haluan maksaa jotakin kun kuitenkin myyn ne eteenpäin mitkä vielä meidän käytön jälkeen myydyksi saa. Mitään en jätä säästöön koska toista lasta ei välttämättä tule, ja jos tulee niin sitten pitää käydä sama rumba alusta uusiksi.
VastaaPoistame reissataan aika paljon ja siksi myös pakkaamisrumba on melkoinen. ja usein olen kiettinyt, että miksi se olen juuri minä, joka pakkaan omat ja kahden lapsen tavarat? ja sitten autonpakkaamisen hetkellä miehen suusta kuuluu, että miksi näin paljon tavaraa. perkele, pakaa itse! tosin ei siitä kuitenkaan mitään tulisi tai ainakaan kaikki tarpeellinen ei varmasti olisi mukana.
VastaaPoistameillä on muutamia tuttavaperheitä, joissa nainen pakkaa myös miehen tavarat. joskus ääneen ihmettelin, että MIKSI? vastaus oli, että miehellä ei muuten ole tarpeeksi kalsareita, t-paitoja ym. mukana. Jumalauta, jos minun mies ei osaa omia kamojaan pakata ja ei ole osaa laskea, monetko kalsarit mukaan tarttee, niin olkoon likaisissa. ei ävisi mielessäkään, että pakkaisin miehen kamat ja se sitten reissussa kyselisi, etkö pakannut sitä ja tätä mukaan. Aikuinen ihminen kuitenkin...
Tuo reissuun pakkaaminen. Mun mies on aina sitä mieltä, että pakkaaminen käy kädenkäänteessä ("ei jaksa tänä iltana, ehditään me huomennakin ennen lähtöä"). Joo, hän varmasti ehtii pakata omat kamansa, mutta minä vastaan sitten omista tavaroistani, lapsen tavaroista ja lakanoista ym. yleiskamoista. Niinpä reissuunlähdön aattona minä juoksen yötä myöten etsimässä tavaroita ja mies kattoo telkkaria. Kyllä sieppaa.
VastaaPoistaKerran mies pakkasi lapsen tavarat, ja jos en vaivihkaa olisi tsekannut kamoja ennen lähtöä, olisi mukana ollut aika kasa kulahtaneita kotivaatteita ja aivan liian vähän vaihtovaatetta jne. Olisihan niillä varmasti selvitty, mutta kyllä mua olis ottanu aivoon kuljettaa lasta epäsiisteissä vaatteissa vieraisilla, kun siistejäkin sentään on.
Mua ärsyttää vielä sit se, että kun on ite säätämässä omia, kahden lapsen ja yleiskamoja, niin mies pyörittelee silmiään ja tuhahtelee, että 'älä nyt jaksa stressata'. Siis wtf?
VastaaPoistaKerran, kun en jostain ihme syystä stressannut, oli kaks kolmasosaa kamoista kotona. Perille päästyä olikin sit auton nokka suunnattava kohti lähintä prismaa, joka oli ainoa siihen aikaan avoinna oleva kauppa, josta pystyi edes teoriassa saamaan välttämättömimmät puuttuvat kamat. Mies maksoi. I rest my case.
t. toinen keskivertomamma
Toisaalta, kai se ongelma on just se, että jos alusta asti olettaa, ettei toinen kuitenkaan osaa mitään, niin ei se koskaan opikaan. Kun täällä monikin on myöntänyt itsekin unohtelevansa kaikenlaista, niin kai kerran vaan pitäisi laittaa se mies pakkaamaan kamat ja sitten kestää se jos jotain puuttuu. Siinähän oppii, ja jos kyseessä on lyhyt reissu, tuskin tulee katastrofeja kuitenkaan. Oon vähän sitä mieltä, että mikä minä olen sanomaan, mitkä mihinkin tilanteeseen on ne "oikeat" vaatteet (ja mistä se mies sen voisi tietää, mitä mä haluan?), joten pitää hyväksyä, että mies valitsee joskus oudot kamat lapsille (ja itselleen) ja sietää sitä. Voihan sitä sanoa, että "pakkaa sitten siistejä vaatteita myös". Onhan siinä se jännämomentti, mutta joka kerta se on pienempi harmi.
VastaaPoistaMeillä mies yleensä pesee pyykit ja laittaa ne kuivumaan, usein myös siirtää kaappiin. Muistan että kun muutettiin yhteen, piti eka näyttää miten pyykkikone toimii ja miten luetaan pesumerkintöjä, ja kyllä se edelleen joistain varmistaa, että miten pitää pestä. Mutta siis, peseehän se, kun on pakko. Toistaiseksi on selvitty ilman katastrofeja, pari läheltä piti -tilannetta on ollut (mun neule 60 asteessa, vähän kutistu muttei onneks liikaa, siitähän oppi).
Mun on vaikea ymmärtää valitusta siitä, että on niin vaivalloista päästä lastenvaatteista eroon. Siis jos tuttavapiiristä puuttuu sopivia lahjoituskohteita, niin kyllä joka kylästä ja kaupungista löytyy hyväntekeväisyyskirppistä ja uffin laatikkoa mihin ne pussit voi viedä, eikä tarvi mittailla eikä punnita myytäviä kamoja. Jos on siis valmis lahjoittamaan vaatteet ilmaiseksi tuttaville, niin kai ne voi lahjoittaa myös tuntemattomille??? Edellisen asuinpaikan sossun eteisessä oli naulakot johon sai lahjottaa vaatteita, se oli ainakin neutraali väylä, jos ideologiset syyt estää lahjottamisen järjestön kautta. Ja Suomessa on edelleen oikeasti paljon köyhyydessä eläviä lapsia jotka hyötyvät lahjoitetuista vaatteista, joten jos huutonetissä myynti oikeasti tuntuu vaivalloiselta, sitä ei ole pakko tehdä päästäkseen niistä vaatteista eroon!
VastaaPoistaYks tapa päästä helposti ja vähällä vaivalla pienistä vaatteistaan eroon & saada siitä vielä jotain rahaakin: http://www.saanuska.fi
VastaaPoistaMulla on tota vaatetta nyt siinä määrin, että voisin perustaa "oman Saanuskan". Nimittäin nuo kun kaikki kuvaan ja kirjoitan, mitä ovat, niin siinähän on jo valmiiksi tehtyä valikoimaa kokonaiseen verkkokauppaan...
VastaaPoista