- Pakollinen kuuden vaatteen haaste on ohi. Yhdeksän kuukautta muutamalla paidalla ja rintsikoilla on ärsyttävä ponnistus. Nyt käytettävissäni on taas vaatekaapillinen hienoja paitoja, ilman tissiläppiä ja maitoläikkiä.
- Hyvästi imetyshiki! Hikeä pukkasi ihan viimeiseen imetykseen asti, oli kainalossa sitten mitä raidia tahansa (juu, en todellakaan pärjännyt millään ekotavaralla).
- Ei tarvitse enää ostaa / vaihtaa liivinsuojia. Samalla nuo jättimäiset lumihiutaleet myös lakkaavat leviämästä ympäri kämppää.
- Tiehyttukokset ja tulehdukset ovat historiaa. Sain joka kerta murjoa kanavat auki, kun kävin esimerkiksi pelaamassa tennistä. Ja nyt voin syödä jääkaapissa olevan kaalin!
- Painavat kannut eivät myöskään houkuttele liikkumaan. Mitkään kokeilemani urheilurintsikat eivät pystyneet betonoimaan E-kuppia paikoilleen hyppybicissä.
- Munkit pienenevät, jolloin näytän laihemmalta. Harhahan se tietenkin on, mutta tervetullut sellainen.
- Isukki muuttuu täysipainoiseksi huoltajaksi. En ole enää yksin vastuussa yöhäirikön taltuttamisesta. Taidanpa varata heti päivän, jolloin menen yksin hotelliin yöksi.
- Saan omat hormonini takaisin. Ensimmäiset muistikuvani esikoisen vauva-ajalta ovat keväältä 2008, kun muutuin imetyksen lopettamisen jälkeen apaattisesta eunukista takaisin omaksi itsekseni (todisteena tästä voi vilkaista vaikka eroa bloggaustahdissa helmi-maaliskuussa). Vaikka tällä kertaa en käynyt ollenkaan yhtä syvässä haudassa, lisäenergia tulee tarpeeseen.
- Saan syödä, mitä haluan. Ei tarvitse varoa tulisten ruokien, kaalin ja sipulin aiheuttamia pierufanfaareja ja vaipparäjähdyksiä.
- Pääsen taas laatimaan huutisilmoitusta. Imetysvaatteiden lisäksi pitää päästä eroon imetystyynystä, harsoista, rintapumpusta ja kestoliivinsuojista. Morjens.
Koska tämä on kontrastiblogi, lisättäköön vielä, että en tunne haikeutta siitäkään, että kaikki loput jäljellä olevat munasoluni päätyvät käyttämättöminä Itämereen. Voitolla on hyvä lopettaa!
Ps. Ja koska niitä käytännön hyviä keinoja imetyksen lopettamiseen ei myöskään ollut liiaksi asti, laitan oman metodini jakoon. Kun pullolakko saatiin taisteltua pois päiväjärjestyksestä, tein kalenterin. Listasin ensin imetykset, joita seitsenkuisella oli noin viisi per päivä) ja aloin korvata pullolla yhden imetyksen per viikko. Viimeiseksi jätin päiväuni- ja iltaimetyksen. Muutaman viikon aikana Snadi tottui pulloon ja viimein viime viikolla nukahti pullolle, minkä jälkeen sain jätettyä nukutusimetyksetkin pois. Kiristystä ei ollut oikeastaan ollenkaan.
Voi video kun sais sen imetyksen ensin edes sujumaan niin voisi alkaa haaveilla vapaaehtoisesta lopettamiseta :/
VastaaPoistaMutta onnea sulle, hieno saavutushan (voiko muuten imetystä kutsua saavutukseksi? miksi sitä pitää kutsua?) tuo on, että on lapsen saanut ruokittua "omavaraisesti" (osittain ainakin). Arvostan.
Jos tätä ei voi kutsua saavutukseksi niin miksi sitten. ;) Tsemppiä sun saavutuksen tavoitteluun!
Poistaei kiristellä ei-keskimmäisen kummit saavat vauvan parin kuukauden päästä.. sinne muuttivat ylijäämäliivinsuojat, kaikki heidän haluamansa neutraalit vauvanvaatteet, äitiys+imetyspaidat.. eikä tuu ikävä :D
VastaaPoistaVoi kun tulis joku joka vaan veis kaikki noi pois, mut nyt ei oo kaveripiirissä ketään imettäjää-to-be.
PoistaAah, ihanaa tekstiä! Onnittelut lopettamisen johdosta. :p Pisteet sulle yhdeksästä kuukaudesta, mainio "suoritus"!
VastaaPoistaMä en ole vielä edes pungertanut kersaa maailmaan ja haaveilen nyt jo imetyksen lopettamisesta. ;) Aion silti yrittää.
Haha, mut siinä imetyksessä on just se hyvä puoli että se loppuu. :)
PoistaMä olin lähinnä helpottunut, kun lopetin imettämisen. Imetin kuopusta melkeen 6kk ja olen todella ylpeä itsestäni :) Alku oli sen verran takkuista taas, että meinasin heittää kirveen kaivoon heti alkuunsa. Jotenkin tuntuu, että on saanut omaa aivotoimintaa edes osittain taas takasin ja mä olen kans niiiiiin onnellinen, että imetyshiki ja lumihiutaleet (heh, ihana ilmaus!) on taakse jäänyttä elämää ;)
VastaaPoistat. toinen keskivertomamma
Hieno suoritus! Se alku on kyllä kamalaa. Olin todella yllättynyt että se oli melkein yhtä kamalaa toisellakin kerralla.
PoistaEnsi syksyä omasta näkökulmastani ajatellen: muistan kun kyselit hyvien liivinsuojien perään aikanaan. Mihin päädyit? Mulla oli edellisellä kerralla muuten ihan hyviä läpäreitä, mutta vähän turhan pienet olivat näille daisareille ja siten paistoivat välillä ilkeästi paidan alta (silloin meni paita vaihtoon tai villatakki vielä päälle...) Sieltä seuraavasta huutis-ilmostahan tämänkin voisi vakoilla, mutta aattelinpa kysyä näin tuoreeltaan :)
VastaaPoistaJa onnittelut saavutuksesta. Kyllä imetys on aika urakka, vaikka sujuisikin pääsääntöisesti hyvin.
Ei ne olleet hyvät! En siis löytänyt hyviä kestosuojia. Kärsivällisyyteni riitti kolmen parin kokeilemiseen. Ei vaan jaksanut.
PoistaMulla olisi tietysti ollut metodi nimeltä Russian Cold Turkey, eli lapsi kolmeksi päiväksi mummolaan, äiti Pietariin ;)
VastaaPoistaTsihi!
PoistaRiemastuttavaa lukea näitä tekstejä, kun meen ihan samoissa sun kanssa. Harkitsen just imetyksen lopettamista ja kelalta tuli tällä viikolla laput kotihoidontuenmäärästä. Imetystä takana kans nyt se 9 kk ja ei kyl minkään näköistä haikeutta...Viime viikolla flunssavauva jätti yhden päivän tissisyömingit välistä ja olin ihan et JEE - vieroittaisko se itte ittensä?? No ei, seuraavana päivänä jatkettiin samaan malliin. Vieroitin esikon samalla tapaa, kuin sä tossa kuvailit ja samoin teen varmaan tän kakkosen kanssa.
VastaaPoistaSimppa
No esikoisen kanssa kävi just niin että yks koko perheen vatsatauti piti huolen et mikään ruoka ei kiinnostanu viikkoon, joten tää oli eka ihan oikea vieroitus. ;)
PoistaMulla on tarkoitus lopettaa imetys toukokuussa ja edessä on varmasti tahtojen taistelu. Mulla ei ole ollut ongelmana rintatulehdukset, hiki tms., vaan tarkka dietti mukulan allergioiden takia. Vajaa vuosi ilman maitoa, perunaa, mausteita, leipää jne. on ollut sellainen saavutus, että lopetan imetyksen mielelläni. Vaikka monien ruoka-aineiden lisäksi olen vuoden aikana luopunut yli 15 kilosta, olen jo laatinut listaa mitä herkkuja vedän naamaani imetysurakan loputtua. :) Eli minäkään en suurta haikeutta imetyksen lopettamisesta tunne. Aikaansa kutakin... -Ansku
VastaaPoistaAika sitkeä olet! Mä olisin varmaan jättänyt suosiolla sikseen jos oisin jollekin ruokakuurille joutunut.
Poistamä taidan olla poikkeus, kun mä tykkään imettämisestä. Tai siis, siinä ei ole ollut ongelmia, ja näppäärähän tuo on, kun ruoka on aina valmiina.
VastaaPoistaEtukäteen asiaa jännitin, kun kokeneemmat äidit olivat pelotelleet, mutta hyvinhän tämä on mennyt. Yksi rintatulehdus, ja vastentahtoinen vegaaniruokavalio muksun allergian takia, mutta eiköhän se tästä.
Liivinsuojia en tarvinnut kuin ekat 3 kk, teilläkö niitä meni koko imetysajan?
Meni joo, ihan viimeiseen imetykseen saakka. :) Ja onhan se kätsää kun se sujuu, mut mä haluan nyt alkaa urheilla estrogeenin voimalla ihan tosissaan. ;)
PoistaAamen.
VastaaPoistaHallelujaa!
PoistaMä tykkään myös imettämisestä, mutta en niin paljon, että jäisin haikeilemaan. Tai siis haikeilin siinä vaiheessa, kun lopetin yösyötöt, ja sitten tajusin, että järki ei vissiin pelaa. Itkeä nyt yösyöttöjen loppumista! Se, ettei hommassa ole ollut erityisempää ongelmaa ei ole tehnyt siitä mun lempiharrastusta kuitenkaan.
VastaaPoistaToi vaateasia esimerkiksi. Ollaan lähdössä Pariisiin, ja vituttaa jo valmiiksi, että menen sinne siinä samassa tyylikkäässä mutta helpossa imetysasukokonaisuudessa. Onneksi on pari imetystoppia, joita voi käyttää vaikka ravintolassa aluspaitana. Ai että odotankin töihin menoa ja koko garderobin käyttöönottoa.
Yösyötöt. <3 :D Hauskaa Pariisia! Oi, siellä on ihan kevät, toisin kuin täällä kuolevien matalapaineiden hautausmaalla!
Poista"Kuolevien matalapaineiden hautausmaa" -hih-hii, voisko oikeampaan osua! :D Tää on niin hyvä, että taidan ihan varastaa sen. ;)
PoistaMinä taas olen tämän toisen lapsen kohdalla moneen kertaan haikaillut sitä, että lapsi päätti vieroittaa itse itsensä 8kk iässä. olisin niin halunnut imettää siihen asti, että yökeikkumisetkin loppuu ja että lapselle voi antaa tavallista maitoa. vaikka imetyskään ei ollut ongelmatonta ja tissisuojuksia ja tulvivia tissejä oli meidänkin taloudessa vielä kuukausi imetyksen loppumisen jälkeen, niin tuo tuttipulloralli ja korvikkeiden kantaminen kaupasta se vasta perseestä onkin. ehkä sen sietäisi paremmin, jos olisi valinnut itse mutta lapsi päätti omasta puolestaan. Nyt lähinnä hirvittää se, millainen prosessi pullosta vierottaminen on, kun esikoisen kohdalla pulloralli jäi okonaan välistä.
VastaaPoistaKandee antaa juomaa kaikenlaisista mahdollisista juomavälineistä (mukista, nokkiksesta ja pullosta) niin ei ehkä tule pullofiksaaatiota! Ehkä. ;)
PoistaNo ei täältä netistä tai neuvolasta tai mistään todellakaan löydy vinkkejä imetyksen lopettamiseen, huomasin sen myös. Imetyksen aloittamisesta kyllä löytyy vaikka mitä! Neuvolassa sanottiin vaan että kerrasta poikki, mutta en ehtinyt ihan siihen. Itsellä kävi sitten kai vaan hyvä tuuri, kun lapsi yhtäkkiä vierotti itse itsensä 1v7kk iässä. Tässä vaiheessa ei kyllä ollut enää kuin iltaimetys jäljellä. Lapsi oli kyllä koko imetysajan sellainen tissitakiainen, etten olisi IKINÄ uskonut että näin käy. Tuttia tai pulloa ei myöskään huolinut, mutta näin jälkeen päin olen siitä vaan tyytyväinen, koskapa mitään vieroitushommia ei tarvitse enää urakoida. Enkä mäkään tarvinnut liivinsuojia enää viimeisinä kuukausina, mutta se kyllä otti vähän päähän, kun tissit katosi imetyksen loputtua ihan tyystin.
VastaaPoistaMä olen siitä outo että haluasin pienet tissit. Toivon todella että näistä häipyy vielä yksi koko. C olis ok.
PoistaMä oon samalla tavalla outo. Ottaisin itselleni mieluiten A-kupin. B kelpaa hampaita kiristellen.
PoistaOdotan esikoistani ja nyt jo suoraan sanoen ällöttää katsoa yöpaidan tahroja aamuisin. Epäilemättä luonnollista ja kaikinpuolin hienoa, mutta samalla rajoittavaa ja tavallaan isän poissulkevaa touhua.
VastaaPoistaTIloitse niistä tahroista! Ei vältsyyn tuu samanalaista kahden viikon maidonnousua ku mulla -> vähemmän huutava kersa. Tsemppiä!
PoistaLöysin blogiisi, ja mielenkiintoiselta vaikuttaa! Taidan vierailla useamminkin... Itse olen vasta hyvin vasta-aloittelija bloggaamisen suhteen ja alkanut vasta viime kuukausina lueskelemaan blogeja myöhäisherännäisenä...
VastaaPoistaMinulla imetyksen lopettaminen oli yhtä tuskaa ja yhtä juhlaa. Imetin 1v5kk 8-15 ruoka-aineella superallergista refluksikkoamme. Kun lopetin imetyksen, ja aloin syömään normaaleja juttuja, kroppa meni totaalisen mykkyrään. Yhdestä palasta tummaa suklaata olin vessanpytyn ystävä puoli tuntia. Jee. Mutta kun ilo siitä pikkuhiljaa valkeni ja olo normalisoitui, sain plus 10 kiloa imetyksen lopettamisen kunniaksi kahdessa kuukaudessa. Jeejee.
Huh, kuulostaa kaamealta! Mä itse asiassa laihduin viimeksi imetyksen lopettamisen jälkeen kun ei ollut nälkä ja oli taas energiaa aloittaa urheilu.
PoistaMustakin oli ihanaa palata parin vuoden (melkein yksi raskautta, reilu sellainen imetystä) kauniisiin normipaitoihin. Ja taas pääsee juoksemaan, luksusta. Tuota 9 kuukautta vaan vähän ihmettelin, miksi niin pitkään, jos imetys tuntui kamalalta koko ajan? Tai miksei vähän pidempään, jos kaikki sujui ok? Suurimmat terveyseduthan on ihan pienelle, mutta vuoden ikään ja ylikin se tissin tavara on terveellisempää kuin lehmis tai siihen pohjautuva tutteli. Parin kuukauden lisäkärvistelyllä olisi voinut skipata koko kalliin korvikevaiheen ja siirtyä normimaitoon tai vielä parempiin kalsiumlähteisiin.
VastaaPoistaMä päätin jo etukäteen et ometän pahimman flunssakauden yli ja siinä se. Tähän hetkeen olin itseni psyykannut. :)
PoistaJos minulle olisi kerrottu kaksi vuotta sitten, odottaessani esikoistani (ainokaistani) viimeisilläni, että sanon joskus tämän, en olisi ikinä uskonut. Mutta näin se vain on: imettämisen lopettaminen on haikeaa. En ikinä kuvitellut jatkavani imettämistä näin pitkään. Tänään kuitenkin poika sai viimeiset maitohömpsyt, ja ikää hänellä on 1 v 11 kk.
VastaaPoistaKummasti sitä ihminen muuttuu matkan varrella. Raskausaikana puhuin miehen kanssa, että saatan mennä töihin jo pojan ollessa puolen vuoden ikäinen. Heh. Vaihdoin hoitovuoroa miehen kanssa pojan ollessa vuoden, ja nyt minä olen taas vuorostani kotona. Ja toinen meistä on kotona siihen asti, että poika täyttää kolme.
Suunnitelmat alkoivat muuttua jo synnärillä kun huomasimme pojan olevan keskivertoa herkempi ja ärhäkämpi tapaus. Matkan varrella on sitten tullut vastaan pitkä liuta allergioita ja yliherkkyyksiä(muun muassa maitoproteiini, soija, vehnä), joten imettäminen on tuntunut helpoimmalta vaihtoehdolta.
Ja vielä kun se imettäminen on ollut aika vaivatonta ensimmäisten viikkojen tuskailujen jälkeen. Nyt se on kuitenkin loppu. Toiveissa on, että ainokaisesta tulisi isoveli mahdollisimman pian, joten WHO:n kahden vuoden suositus on ollut vähän niin kuin takarajana.
Mutta on tässä haikeuden lisäksi hyviäkin puolia! Katjan listan numerot 7 ja 9 ovat täälläkin ilon aiheita. Isän rooli korostuu ja ruokarajoitukset poistuvat!
Nimimerkillä: Söin heti viimeisen imetyksen jälkeen vehnäpullaa (ensimmäistä kertaa ikuisuuteen!), jotta en varmasti sorru imettämään. Sen lisäksi valjastin miehen hoitamaan yöherätykset klo 3 jälkeen. Herkkuja ja unta. AAHHH!
Niin, mitäs tähän voi sanoa, ihmiset on erilaisia. :D Mä olen jopa ylpeä siitä, että en ole muuttunut juuri lainkaan!
PoistaKyllä, kaikki on erilaisia ja niin pitää ollakin :D
PoistaRaskausaikana mä pelkäsin, että lapseen sitoutuminen ei joko onnistuis multa, tai että se olis ihan kaameaa. Olen nimittäin enemmän kissa- kuin koiraihminen. Inhoan koirissa sitä kun ne koko ajan seuraa perässä ja on heti ovella vastassa kun tuut kotiin. Kissat taas ovat itsenäisempiä ja antavat enemmän tilaa toisille.
En sitten tiedä tekikö meidän vaikea alku vai hormonit tehtävänsä, mutta minusta kuoriutui leijonaemo, joka NAUTTI kotona olemisesta.
Olen ollut työelämässä jo jonkin aikaa ja olen opiskellut töiden ohessa jo pitkään (ikuisuusopiskelija nro 1). Opinnot ovat jatkuneet koko vanhempain- ja hoitovapaan ajan (miehen työvuorojen mukaan.) Lisäksi meillä on remontti kesken ja kaksi isoa koiraa, jotka vaativat paljon aktiviteettia.
Eli kiirettä on riittänyt sekä ennen lasta että sen jälkeen. Joten pieni hengähdystauko ja vaaleansiniseen maailmaan uppoutuminen tuntuu tehneen mulle hyvää.
Katotaan vielä kun nää maitohuurut katoaa aivoista, jos alkais sit opinnotkin etenemään pikkuhiljaa paremmin (toiveajattelua, kenties?) Kävin muuten kirjoittamassa yhden tentin kun poika oli kolmen viikon ikäinen. Ja kesällä jatkui verkkokurssit.
Eli eilisessä kirjoituksessa tuli ilmi vaan yks puoli tarinasta :D (imetyshaikeus pukkasi päälle). Mutta kyllä siitä saa olla (niin kuin oletkin) ylpeä, että pysyy omana itsenään. Vielä tällä hetkellä minä olen sitä mieltä, että vauva-aika toi minusta esiin uuden puolen. Saa nähdä millaisia puolia tulee esille kun maitohuurut haihtuvat :D
Mä oon varmaan vaan liian vanha mihinkään haikeiluun. ja lässyilyyn. ;) Onkohan muuten kukaan tutkinut sitä miten kissa- ja koiraihmiset eroavat toisistaan? Mä nimittäin tulen selvästi paremmin toimeen koiraihmisten kanssa, koska olen itsekin sellainen ja näen haisevissa kateissa yhtä paljon pointtia kuin gerbiileissä. Eli nolla. :D
PoistaKertookohan kissa- tai koiraihmiseksi tunnustautuminen siitä, että ihminen on muutenkin mustavalkoinen? ;) Mä en ole koskaan tajunnut tuota jakoa, kun pidän molemmista! Minusta lähinnä ihmisen elämäntilanne määrää voiko ottaa kissan vai koiran vai molemmat vai ei kumpaakaa (jos siis kissan/koiran haluaisi kotiinsa).
PoistaOlen antanut itselleni luvan lässyillä silloin tällöin ;D
PoistaSaattaa olla sara niin, että ihminen, joka pitää enemmän kissoista tai koirista, on mustavalkoinen. Se saattaa myös tarkoittaa sitä, että tuntee itsensä ja tietää mistä pitää. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta muiden tykkäämisiä voi kunnioittaa, vaikkei itse olisikaan samaa mieltä.
Minulla ainakaan tämä kissa-koira asia ei ole mustavakoinen :D Vaikka olenkin enemmän kissa- kuin koiraihminen, niin tällä hetkellä meillä on talossa kaksi isoa koiraa mutta ei yhtään kissaa. Lapsuudenkodissani meillä riitti kissoja melkein joka sormelle ja nuoruusvuosinani minulla on aina ollut kissa tai kaksi. (Ja äidilläni on sekä kissa että koira, isälläni on ollut nuoruudessaan koira, ja siskollani on nyt kissa, eli aika harmaankirjavaksi menee...)
En ole Katja ainakaan koskaan törmännyt yhteenkään viralliseen tutkimukseen. Mutta näin kotioloista osaan sanoa yhden ratkaisevan eron (jonka perusteella luokittelen itseni): Mieheni mielestä on mukavaa, kun koirat ovat heti ovella vastassa häntää heiluttaen. Koirat ovat iloisia kun omistaja tulee kotiin ja omistaja on iloinen tästä käytöksestä, joka tulkitaan pyyteettömäksi rakkaudeksi. Minä en pahemmin välitä tästä.
Ja koska elämä ei ole mustavalkoista, niin vaikka minä en pahemmin välitäkään tästä koiramaisesta käytöksestä, niin meidän hauvoja minä rakastan.
Aika harmaankirjavaksi taisi mennä =D
Amen! Esikoisen kanssa imetys loppui luontevasti mun työmatkaan, kun mukelo oli 8½ kuukautta. Ja koska pyrin mahdollisimman suureen tasapuolisuuteen muksujen välillä, niin kuopuksen imetys loppui niin, että hän sai tissiä tasan yhtä monta päivää. Etteivät saa tästäkään trauman aihetta :).
VastaaPoistaSeriously, jos paras ystäväni ei olisi vannonut ja vakuuttanut että imetys helpottaa ekan kahden viikon jälkeen, niin olis elänyt tuttelilla molemmat kersat. Se on salaliittojen salaliitto, ettei siitä tuskasta kerrota. Ja palkintona verta oksentava vauva..Ja nyt kun luen kirjaa "Our stolen future2 joka kertoo rasvakudokseen varastoituvasta ja siitä imetysvaiheessa vapautuvasta kemikaalikuormasta, niin mietin oisko pitänyt imettää ollenkaan sittenkään.
Haa, mä just tajusin että imetin Snadia kuukauden *pitempään* kuin Skidiä. Se voi sitten lohduttautua sillä kun lähden Skidin kanssa jonnekin reissuun ja jätän sen iskän kanssa himaan kärvistelemään! ;)
PoistaMulla oli muuten niin sivistyneet muksut, että ne teki hampaat vasta 9-kuisina, joten hampaallista en oo joutunu imettämään. Se oiskin ollut mun biologinlogiikan vastaista - hmpaallinen kun mun käsityksen mukaan *puree* syötävänsä.
PoistaHuh, mä kommentoin nyt vähän muuta juttua. Tänään oli Ilta-jommassakummassa -lehdessä valokuvakilpailu vuodein söpöimmästä vauvamasusta. Siellä mammat olivat ottaneet ällötyskuvia omista mahoistaan ja haikeilivat, että kyllä on ikävä sitä ihanaa masua? IKÄVÄ? Miten vitussa voi olla ikävä hirveätä kessiä, joka painaa sisäelimiä, kusettaa ja käy selkään ja ties mitä? Toivottavasti ne on vain niitä äitiyshormoneja (kaikki olivat aika tuoreita tapauksia), että niillekin järki jossain vaiheessa palaa kuuppaan... Huh, sanon uudestaan!
VastaaPoistaKuolen nauruun!!! :D Kisa siitä kenen vatsamakkarat on venyneet "kauneimmin" kohdun turvotessa.. tsiisös!!!
PoistaHih, katselin samaa juttua/kuvasarjaa. Ja ihan siitä syystä, että otan itse myös tuollaisia kuvia jonkun verran. Omassa vatsassa ei mielestäni ollut mitään niin järisyttävän kaunista tai hehkeää, että olisin mennyt kuvattavaksi. Tai ei se vatsa vaan olo 6 kk eteenpäin ylipäätään - tunsin itseni lähinnä eteenpäin lyllertäväksi valaaksi :(
PoistaMutta muuten, peukut pikaisesta järjeen, naiseuden ja pienempien tissien paluusta! :)
VastaaPoistaKiitos!!
PoistaOnnittelut hyvästä suorituksesta ja nyt koittaneesta vapaudesta! Uutta legendaarista Huuto-ilmoitusta innolla odottaessa... :)
VastaaPoistaKiitti! Luulen, että pidän vähän matalampaa profiilia ettei ala taas media soittelemaan. ;)
PoistaOnneksi olkoon tästä virstanpylväästä! Itse jouduin lopettamaan esikoisen imetyksen 4kk kohdalla (umpilisäkkeen puhkeaminen, vatsakalvon tulehdus, kova lääkekuuri, maito loppui eikä ruvennut enää herumaan uudestaan vaikka yritin) ja sillon kyllä tirauttelin itkuja. Kuopusta imetin 11kk ja sen lopettamista en itkenyt sekuntiakaan :D Meillä oli vielä vähän omituinen tämä loppuimetys, koska se meni niin päin, että päivisin en imettänyt ollenkaan pitkään aikaan, mutta meidän poikapa sai yötissiä juurikin siihen 11kk saakka. Nukkui mun vieressä siihen asti, ja ihan itse otti hörpyt kun mieli teki, eli mä en edes ollut mitenkään erityisen uneton. Päivisin joi sujuvasti "vieroitusvalmistetta" nokkamukista (pullolakko jäi ikuiseksi). Kun oli vieroituksen aika - poika oli kooltaan niin iso ettei enää mahduttu kolmistaan (nelistään) mukavasti siihen sänkyyn - poika joutui pinnikseen. Enkä todellakaan aikonut nousta _ylös sitä imettämään. Itse nukuin kolme yötä sohvalla ja mies antoi pinnojen välistä kättä lohduksi yössä heräävälle pojalle ja se oli sitten siinä.
VastaaPoistaTää imetys on aina aika monien sattumien summa! Olen kyllä tyytyväinen siitä että suunnitelmani meni näin putkeen, varmasti olisi vituttanut jos jotain yllättäviä tilanteita olisi tullut.
PoistaAllekirjoitan lähes kaikki kohdat! Meidän neiti kohta 8kk ja pidän (sekä vihaan joskus sydämeni pohjasta) imettämistä, on ihanaa kun tyttöä aina tissillä niin vauvattaa. Ja tuntuu että vauva on äitin vauva niin kauan kun imetys on osa arkea :D
VastaaPoistaen pidä lopettamisessa kiirettä mutta myönnettäköön, että naiseuden paluu meillekin olisi voimauttavaa ja vapauttavaa...
Kiitos blogistasi!! Olen suht uusi lukija. Tätä lukiessa pääsee usein omantunnontuskistaan ja voi lohduttautua ajatuksella että itsekin on tarvitseva ihminen, kun taas monien muiden blogien kautta tuntee itsensä paskaksi äidiksi kun kaikki ei ole täydellisesti ja vimpan päälle...
Sulla on mahtava nimimerkki! Tämän blogin tarkoitus on vapauttaa mutsit syyllisyydestä iloitsemaan keskinkertaisuudestaan. :)
PoistaEunukkizombi-painajaisesta on täälläkin herätty, äitiyden suureksi mysteeriksi on täällä paljastunut imetyshormonin aiheuttama täydellinen henkinen halvaannustila. Ihanaa kun nyt kaksi kuukautta lopettamisen jälkeen ei enää itketä joka päivä ja tunnelin päässä loistaa muutakin kuin pimeys. Miksei tästäkään kukaan mitään maininnut: ääni väristen, lempeä hymy huulilla vaan neuvolassakin todettiin että tuore äiti on vähän herkkä pari viikkoa. Vähän herkkä pari viikkoa=itkee joka päivä 7kk. :D No, ens kierroksella sitten tietää tämänkin paremmin.
VastaaPoistaTämä juttu kannattaa muuten lukea, kevensi taakkaa täällä päässä huomattavasti. Vaikka sullehan tämä asenne tuntuu olevan sisäsyntyinen. :) http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/kuukauden_kolumni2/?x217689=1567941
No tätä minäkin ihmetteln. Jos ei kehu imetystä = imetysvastainen. Entäs jos oltaisiin imetysrealisteja? Kiitti linkistä!
PoistaMä taas en tajua, miksi lähdet _vapaaehtoisesti_ pullorumbaan, kun imetys on sujunut noin hyvin noin pitkään?? Huh, ei ikinä! En mäkään imetyksestä mitenkään erityisesti ole nauttinut kummankaan kanssa, vaikka se onkin molemmilla kerroilla onnistunut oikein hyvin. Jonkun verran on annettu pumpattua pullosta, ja jo se muutamien pullojen täyttäminen, pesu ja sterilointi on ollut mulle aivan helvetin iso ja ärsyttävä homma. Odotan ensi kesää kuin kuuta nousevaa, kun ei tarvii enää imettää, mutta en ikimaailmassa lopettaisi sitä nyt tietäen, että se tarkoittaisi pulloihin ja korvikkeeseen siirtymistä.. Yök! Imetys loppuu heti 1-vuotiaana, kun maha kestää lehmänmaidon. Nokkamukista juodaan vettä jo oikein mallikkaasti (vajaa 10-kuisena).
VastaaPoistaEikä isä meillä sen enempää osallistuisi yöheräilyihin kuitenkaan, koska se nukkuu kuin tukki. Mä hoidan ne itse paljon nopeammin.
Mutta siis, eihän mun tarviikaan tajuta. :)
Mä tajuan kyllä: meillä on eri määritelmä "hyvin sujumisesta". :) Lisäksi en tiedä mitä on pullorumba, mutta epäilemättä ihanampaa kuin tissirumba.
PoistaEi sulla ole missään omassa tallessa sitä paljon puhuttua legendaarista huuto.net ilmoitustasi niistä mammavaatteista?? En siihen itse törmännyt, ja niiiiiin palaisin halusta sen nähdä :)
VastaaPoistaMeillä menossa täällä viimeiset päivät täysimetystä. Pian tulee pojalle 6kk täyteen. Sitten aloitetaan korvikkeiden litkiminen ja soseiden lapioiminen. Odotan innolla ja harmittelen jo kovasti sitä, että se imetys vissiin jotakuinkin puolen vuoden päästä loppuu. Haluan suklaata, haluan kahvia, haluan kaikkea mikä nyt on ollut pierujen pelossa pannassa. Mutta haluan myös päästä kotoa pois ihan yksin, ihan kunnolla, ilman että tarvii vauvan nälän ehdoilla kirmata 1,5 tunnin päästä kotiin. Haikeaa han tuosta tulee, mutta aikansa kutakin.
Kukkis Jii
Heh, ei se taida olla enää missään livenä mutta sen verranhan sitä siteerattiin joka puolella että varmaan sitä jotain pätkiä löytyy. ;) Ja aikansa kutakin, juuri näin.
PoistaAnonyymi ei ole koskaan vissiin kuullut, mitä sana sarkasmi tarkoittaa...? :D
VastaaPoistaPakko tähän kommentoida että mä en oikein vieläkään tajua, miksi ihmeessä vauvalle annetaan sitä pulloa? Tai itse olen imettänyt vuoden ikäiseksi asti kaksi lasta, mutta molemmilla vikat pari kuukautta oli ehkä 1-2 imetystä päivässä. Korviketta eivät saaneet enää 6kk jälkeen, vaan vettä.
VastaaPoistaMuistelen kuulleeni jotain läppää vastikkeiden annosta juurikin 6-12kk ikäiselle. Mutta meillä vastiketta annettiin vain pienenä kun äippä oli jossain kaukana eikä tullut pumpattua, ja esikoisen kanssa myös ekan kk aikana satunnaisesti kun meijeri käynnistyi. Mutta 6-7kk ikäisestä alkaen skidi söi kyllä äidin poissaollessa sosetta niinkuin kunnon muksut.
Valistakaa siis, mitä hyötyä siitä pullosta on yli puolivuotiaalle? Menikö tässä(kin) pieleen? :)
Nimim. Onneksi neuvolantädille ei tarvitse kertoa ihan kaikkea.
En ymmärrä kysymystä.
PoistaSorppa, liian myöhäinen aika kun ei osannut muotoilla kysymystä.
PoistaTässäkin ketjussa siis moni on sanonut että antaa vastiketta alle vuoden vanhana jos ei imetä (tai jos imettää osittain, niin ilmeisesti silti jonkun verran). Mutta meillä ei ole annettu. Ihmettelin vain että mitä iloa siitä on.
Mä en edelleenkään ymmärrä kysymystä. :D Suurin osa kaloreista tulee korvikkeesta, joten sitä käytetään ihan ravitsemuksellisista syistä...
PoistaKirsi L, alle vuoden ikäisille se korvike on ravintoa, ei pelkkää juomista. Jos sun lapset on kasvanut ihan normaalisti ja syönyt kiinteää ruokaa tarpeeksi ni ei sitten menny mitään varsinaisesti pieleen... mut jos ei ni sitten varmaan meni.
PoistaMeillä ei kyllä ollut kaloreista pulaa :) Siksi ehkei oikein ole tuota korvikejuttua tajunnutkaan. (Molemmat menneet reippaasti plussakäyrillä.) Mutta meillä ovat olleetkin persoja ruoalle ja syöneet tosi hyvin. Lisäsin soseisiin usein vielä vähän öljyä jotain 2tl päivässä, havaitsin juuri että sitä suositellaan nykyään lapsille muutenkin.
PoistaOlin siis miettinyt että onko vastikkeessa jotain erityistä hivenainetta tai muuta, mutta ilmeisesti ei. Ihmetyttäisi toisaalta jos se olisi erityisen tarpeen kun eivät ne lapset sillä äidinmaidolla muutenkaan vuoden ikäisiksi eläisi. Sinänsä hyvä jos sillä saa nirsommat lapset pidettyä hyvässä lihassa.
Öö, en tiedä tajusinko minäkään aivan. Mutta tuohon vastikkeen ravintoarvoon: kyllä, siinä on juuri ne kaikki hivenaineet sun muut, mitä lapsi tarvitsee. Aivan kuten äidinmaidossakin (D-vitamiinia lukuunottamatt). Jos lapsi ei saa äidinmaitoa, niin sitten korviketta on hyvä antaa yli 6kk ikäisellekin kiinteän ruoan lisäksi. Eihän esim. jostain soseruoasta saa kaikkea tarvittavaa ravintoainetta, mitä lapsi kasvuun ja kehitykseen tarvitsee. Voihan lapsi silläkin toki kasvaa, mutta ravitsemuspuutoksia voi tulla. Ei se pelkkä vesi juomaksi yleensä alle 1-vuotiaalle riitä. Mistä lapsi esim. kalsiumia saa tarpeeksi, jos ei saa maitotuotteita?! Luuston kehitykselle todella tärkeä aine!
PoistaKirsi L, lukaseppa kaupassa ens kerralla korvikkeiden ravintoaineluettelo!
Meilläkin tarjottiin yli puolivuotiaalle soseita tai vettä, jos äiti ei ollut kotona. Yli puoli vuotiaallehan riittää kolmesta viiteen imetystä päivässä ja kun yli kymmenkuisella voi käyttää maitoa ruoanvalmistuksessa tai tarjoilla hapanmaitotuotteita, niin parikin imetystä alkaa jo riittää.
PoistaAsia on tietenkin eri, jos ei ollenkaan imetä, mutta lyhyiden poissaolojen vuoksi on korviketta turha ostaa.
Tarkoitinkin (ja kirjoitinkin), että jos ei imetä (siis lainkaan), niin korvike on tärkeä. Pelkällä vedellä ja soseilla ei saa tarvittavia ravintoaineita.
Poistat. edellinen anonyymi
Auts, missäköhän mulla on mennyt vikaan, kun mun ei ole erikseen tarvinnut lopettaa imetystä? Lapset ovat lopettaneet sen ihan itsestään, toinen oli 10 kk ja toinen 5 kk lopettaessaan. Ei siis mitään rintaraivareita tai muuta vaikeaa, homma ei vaan enää kiinnostanut heitä.
VastaaPoistaMutta onnittelut siis uuden vaiheen johdosta! Meilläkin alkoi tänään uusi vaihe, kun kaikki vauvakamat (=vaunut, rintareppu, imetystyyny, syöttötuoli jne.) poistuivat talostamme. Juhuu, emme ole enää vauvaperhe! Kaisa
Kiitti Ja ole nyt hyvä ihminen vaan onnellinen jos kaikki on sujunut teillä noin luonnikkaasti. :)
PoistaMinä olen imettänyt kumpaakin pari vuotta ja nuo ensimmäiset 9-10 kuukautta ovat kyllä olleet se ikävin vaihe juuri Katjan mainitsemista syistä. Paras vaihe on se viimeiset puoli vuotta, jolloin imetyksiä on kerran päivässä, kaksi parhaassa ja joinakin päivinä jää imetys kokonaan väliin. Silloin: 1) maitoa tulee vain sen verran kuin menee, ei tarvita liivinsuojia eikä vaatteisiin tule maitotahroja, 2) ei tule enää tiehyttukoksia eivätkä rinnat tunnu koskaan täysiltä, 3) hormoonitoimintakin elpyy, 4) isä on jo ihan täysi hoitaja, jos äiti ei ole kotona, maitoa saa lasista, ja 4) ei tarvitse raivaroida, koska molemmat osaamme homman.
VastaaPoistaMinulle pienirintaisena (imetysliivit B-kupilla, tavalliset liivit AA-kupilla), pitkä imetys on myös jotenkin, miten sen nyt sanoisi... en ole enää surrut pientä kokoa, päin vastoin. Kumpikin lapsista vierottui itsestään, kuopusta imetin loppuaikoina niin, että esikoinen katsoi pikkukakkosta ja pikku hiljaa se alkoi kiinnostaa myös kuopustä äidin tissejä enemmän.
Mulle tuli maitotahroja ja tiehyttukoksia vaikka imetin tässä pari viikkoa vaan sen kerran pari päivässä... Ja mun hormonitoiminta elpyi viimeksi vasta kun koko homma oli finito. Kuten nyt on. Kevättä kohti!
PoistaJeps, taitaa jokaisen meistä elimistö toimia tässäkin asiassa eri tavalla. Olen kuullut taaperoimettäjistä, jotka tarvitsevat loppuun asti liivinsuojia. Toisaalta pari viikkoa kerran päivässä -tahdilla on vielä varsin lyhyt aika elimistön sopeutua.
PoistaMeillä kuopuksen kanssa tuo yhdeksän kuukauden ikä oli vielä sitä ihan kamalaa rintaraivarivaihetta, josta olen joskus aiemmin kertonut. Myöhemmin oli sitten mukavampia vaiheita.
Jotenkin tuo "mukava vaihe" ja "imetys" ei vaan mun sanavarastossa mitenkään osu samaan lauseeseen. :D No eipä tarvitse tätä enää pohtia ikinä.
PoistaYmmärrän. Meillä ne mukavat vaiheet olivat vasta reilusti yksivuotispäivän jälkeen, eli siinä iässä, missä useimmat lapset on jo aikaa sitten vierotettu.
PoistaÄlkää kysykö, kannattiko oikeasti kärvistellä yli vuosi, jotta sitten sai loppuun sen mukavan vaiheen...
Hehe, täälläkin yksi ei-niin-lämmöllä-imetystä-muisteleva ilmoittautuu.
VastaaPoista1. Jossain seitsemän kuukauden iässä tajusin että oho, nyt tää ei enää satu NIIN paljon. Ja kyllä, useampi kätilö, neuvolatäti ja lääkäri oli tsekannut otteen hyväksi. Pahimmillaan veri lensi niin että jouduin lypsämään vuotavan puolen maidon pois ettei lapsi saa mahanpuruja. Oli mallia piraija tuo meidän ipana.
2. 4 kk koliikki loppui vasta kun älysin jättää maidon omasta ruokavaliosta pois.
3. Maitoa lensi suihkuna puolentoista metrin päähän toisesta rinnasta kun toisesta otettiin huikkaa. Kun poika oli 4-6 kk, joka yö meni kolme yöpaitaa enkä voinut mennä minnekään ilman omia vaihtovaatteita. Ihan sama mitä sinne liiveihin oli tungettu. Tykkäsin kyllä Imsen kestosuojista paljon enemmän kuin kertiksistä, kertikset tarttuivat kipeästi tissiin kiinni.
4. Lapsi keksi yli vuoden ikäisenä että nyt vaaditaan huikkaa öisin kolmen tunnin välein. Päivällä ei kiinostanut ja äidillä meijeri täyttyivät tukalasti.
Lopulta lopetin melkein 1 v. 1 kk päästä yösyötötkin pojan itse vähennettyä päivämaidot minimiin, ja isä tassutteli raivoavaa maitoviikseä joka jo tapaili ensimmäisiä sanoja ja antoi tuta koko temperamenttinsa voimalla pari viikkoa. Se kannatti kestää,siihen loppuivat yövalvomiset meillä.
Ihania imetysmuistoja siis sielläkin. :)
PoistaOma "vauva" on 1v3kk, ja olen pikkuhiljaa alkanut pohdiskella että pitäisikö hänet vieroittaa vai katsoa tapahtuuko se itsestään? Esikoista imetin 1v1kk, jolloin hän päätti itse vieroittua, tällä toisella ei ole vielä aikomustakaan vähentää (johtunee siitä, että tankkaa samalla läheisyyttä, palasin nimittäin töihin heti äitiysloman loputtua)
VastaaPoistaMinullakin on itsekäs syy lopettaa: haluan laihduttaa kunnolla!
Mulla ei yllättäen mitään neuvoja ole. :) Ja toi sun syy on siis sama kuin mun syy nro 4 & 5. Haluan liikkua räkä poskella ilman tissiongelmia.
PoistaOsui ja upposi. Olen nyt pari kuukautta "yrittänyt" vieroittaa 1 v 2 kk lapsosta. Ohjeita imetyksen lopettamiseen tosiaankin kaivataan! Omalta kohdalta imetyksen aloitus ja itse imetys on sujunut helposti. En ole ruokarajoitteille uhrannut ajatustakaan, sen sijaan riemuinnut siitä kuinka jumalattoman määrään kakkua ja suklaata nainen voi syödä ja jopa laihtua.
VastaaPoistaMutta nyt, vieroitusyritykset ovat tyssäänneet kerta toisensa jälkeen rintatulehduksiin tai lapsen sairasteluun...Ja koska ikää on yli vuosi, tuttipullolle ja tutille on turha tässä vaiheessa opettaa. Omia hormoneja kaipaan niin, tuokoon ne tulleessaan aloitekykyä ja energiaa sitten kun sen aika koittaa. Tämän hetken tilanne on max. 3 kertaa per päivä, ja yritän nauttia siitä että nukutus- ja lohdutuspuuha on ainakin aika vaivatonta.
Onneksi lapsi osaa sentään olla ihmisiksi vaikken olisi lähettyvillä. Käsittämätöntä on myös ja ehkä kertoo jotain omasta kierosta suhteestani imetykseen (=onhan se aika ihanaa ja voi kun meillä ei kohta ole vauvaa, nyyh) että kahden päivän poissaolon jälkeen imetys jatkui kuin ennenkin. Ehkä sitten kesään mennessä...
ps. Olen muuten päättänyt aloittaa lenkkeilyn imetyksen loputtua. Ehkä sen takia tämä vieroittaminen on niin haastavaa :-D
L
Meillä taaperot ovat lopulta vierottuneet itsestään "älä tarjoa, älä kiellä" -taktiikalla. Aika oleellista tässä on ottaa ihan fyysistä etäisyyttä lapseen, lähteä siitä, että äidillä on omat menonsa, joita ei enää ajoiteta imetyksen mukaan. Maitoa saa maitopurkista, jos äiti ei ole paikalla.
PoistaYksivuotiasta pystyy jo myös usein harhauttamaan, jos huomaa ajoissa tämän pyrkivän tissille. Rutiininomaisista nukutusimetyksistä kannattaa pyrkiä eroon, nukutushommiin joutuva isä ja lapsi voivat olla silloin yksimielisiä siitä, että äiti on ihan tyhmä, mutta uusi rutiini löytyy kyllä muutamassa illassa (meillä meni viikko, mutta kuopus on keskimääräistä pahapäisempi lapsi).
Varoituksen sana noista kakuista ja suklaista. Imetyksen lopussa olin laihempi kuin koskaan, vaikka kakkua, pullaa ja suklaata tuli vedettyä joka päivä kaksin käsin. Nyt useampi kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen olen lihonut muutaman kilon, koska se herkkujen puputus jäi päälle :(
PoistaTäytyy nyt oikeasti ottaa itteensä niskasta kiinni... (tuo herkkujen syöntihomma oli mulle yksi iso plussa imetyksessä :D)
Minä lopetin imetyksen kokonaan 12 vrk sitten. Sitä ennen oli vähentynyt 1-2 kertaan päivässä ja lopulta parin päivän työmatka ratkaisi ajankohdan. Ja meillä siis 1v 2 kk tyyppi.
VastaaPoistaKaipasin itsekin ohjeita imetyksen lopettamisesta, mutta en lapsen näkökulmasta (miten sen saa vierottumaan) vaan siitä miten maidoneritys lopetetaan. Neuvolassa sanottiin vain että vähentää pikkuhiljaa kertoja. Ok, mutta mitä sen viimeisen kerran jälkeen?
On nimittäin vähän kiusallista kun maitoa pakkaantuu rintoihin. Kun tukoksia hieroo niin tietenkin sitä maitoa sitten valuu. Ja ehdin juuri iloita siitä että saa nakata liivinsuojat hutslivoon. Paras tilanne oli pari iltaa sitten kun oli ollut sellainen herkkä hetki puolison kanssa. Oltiin vielä vastakkain kun yhtäkkiä tajusin että rinnoista valuu maitoa... Talk about anti-climax.
Niinhän ne väittää että maidontulo ehtyy muutamassa päivässä, mutta tuskin se kaikilla ihan niin menee. En osaa neuvoa muuten kuin että helpotat kiristystä hieromalla ne tukokset auki (älä pumppaa tyhjäksi) ja jos ei onnaa niin ilmeisesti parin viikon e-pillerikuurilla saa viimeistään ehtymään. Mutta siis en ole lääkäri, joten kandee ottaa yhteyttä asiantuntijoihin. ;)
PoistaOlen antanut itselleni kertoa, että maidonerityksen lopetusta varten olisi olemasa ihan lääkityskin. Eli jos ei tunnu tilanne helpottavan, kannattaa varmaan suunnata lääkäriin.
PoistaMaidonerityksen lopettamismekanismi (involuutio) rinnoissa käynnistyy, kun rinnat ovat olleet käyttämättömät keskimäärin noin 40 vrk. Mitä enemmän maitoa on ennen tuota tullut, sitä pidempi aika menee, että maidontulo kokonaan ehtyy :) Hyvä ehdyttämiskeino on alkaa käyttää estrogeeniin perustuvaa ehkäisyä - tai tulla uudelleen raskaaksi ;) Toinen maidontuloon vaikuttava lääkeaine on mm. pseudoefedriini. Ja sitten tietysti nämä "luomukeinot": piparminttu, persilja ja salvia.
PoistaHei kiitos infosta! Tiedätkö noista luomukeinoista lisää? Millä tavalla pitäisi käyttää ja kuinka paljon?
PoistaHaa! Luulin olevani ainoa, joka sai ihan hirveitä hikoilukohtauksia! Jouduin heittämään kaikki imetyspaidat roskiin, niiden kainaloiden haju aktivoitui heti pienemmästäkin kosteudesta. En olis voinut kuvitellakaan myyväni niitä eteenpäin.
VastaaPoistaEdelliselle kirjoittajalle: mä lopetin imetyksen myös pikku hiljaa. Viime metrit tein niin, että lopetin ensin toisen rinnan kokonaan ja jätin iltaimetyskäyttöön vain toisen rinnan. Kun tuntui, että sinne lopetettuun rintaan tuli vielä vähän maitoa, annoin siitä rinnasta maitoa parin ilta-tauon jälkeen yhden kerran. Jäljelle jääneen rinnan kanssa tein vähän saman tyyppisesti: kun olin jo kokonaan lopettanut ja tuntui, että rintaan oli tulossa tukos, imetin vielä yhden kerran.
En tiedä saako niin tehdä ja menikö vauva sekaisin, mutta tiedoksi, että niinkin voi tehdä
Hien kanssa tosiaan sai oppia elämään, ihanaa etenkin kesällä. Uh. Hienhajun saa muuten pois vaatteista ihan etikalla (lorota huuhteluainelokeroon).
PoistaOnnittelut, tosi pitkään olet imetystä jaksanut! Hatunnosto ja niiaus, itselläni tämä homma tuntuu olevan äärimmäisen hankalaa...vaikka toinen kierros menossa, niin tuntuupa olevan jopa ehkä vaikeampaa tällä kertaa, plaah.
VastaaPoistaSe on vaan aina yhtä häkellyttävää huomata, miten imettäminen herättää keskustelua. Ja KIIVASTA sellaista. Kumma juttu, kun jokaisen oma asiahan se on, ja aina niin hirrrrveeeeen tapauskohtaista. Ja sitten - miksi imettäminen/maidon riittäminen jne. on semmoinen asia, mikä kuuluu naapureille, pikkuserkuille ja kadunmiehille? Että se on ihan ok kysyä, jotta "vieläkös se syö rintaa?" ykskaks kahvipöydässä..?
Ah. Pitääpä kirjoittaa omaankin blogiin pieni purkaus imetyksestä (nyt kun viimein sain blogini henkiin).
Mä yllätyin itsekin siitä miten paljon se imetys vitutti toisellakin kerralla. :) Mun mielestä on kyllä ihan kiva puhua imetyksestä, koska yleensä siitä puhuvat vain ne joiden mielestä imetys on äidin ja lapsen välinen ihana hellä hetki - hellä joo, mutta vähän eri merkityksessä. :D
PoistaMäkin muistan sen tunteen, miltä tuntui olla vuoden ja kahdeksan kuukauden jälkeen oma itsensä (raskausaika + imetys). Aika vapauttavaa ja hauska havainto: "hei, tällaistahan oli olla minä!"
VastaaPoistaMeillä lapsi kyllä vieroitti itse itsensä, joten lopetus meni vähän itsestään. Olisin varmaan imettänyt vuoden ikäiseen saakka, jos olisi onnistunut. Mutta hyvä näin. :)
Täällä on kaksi lähes kolmeviikkoista esikoista. Vaikka imetys sujuu, en käsitä miten imetys on miellyttävää.
VastaaPoistaYösyötöistä luovuin suosiolla ja vuorottelen miehen kanssa pullon kanssa yöt. Ilman tätä järjestelyä voisin unohtaa nukkumisen ennen imetyksen lopettamista, sillä vaipanvaihtoineen aloittaisin aina alusta kun saan vauvat nukkumaan. Enkä todellakaan nauti ajan maksimoinnista niin, että molemmat olisivat yhtä aikaa syömässä ja pulauttamassa maitoa takaisin.
uskomattoman motivoivaa kuulla, että tämäkin loppuu joskus, ja minä palaan.
Loppuu, loppuu! Ja heti kun kiinteää ruokaa alkaa mennä sisään ravitsemuksellisesti merkittävissä määrin, ei tartte imettää *ihan joka saatanan sekuntia*. Tsemppiä!
PoistaHei, täällä äiti, jonka esikoinen syntyi keskosena eikä jaksanut heti imeä rintaa. Treenasimme sitkeästi ja homma alkoi sujumaan! Olen maailman huonoin minkään koulutuksen pitäjä, joten olin niin onnellinen, kun kuuluin tähän hörhöporukkaan, jolle nämä irtiotot ovat sujuneet luonnon mukaisesti. Joo, älä oksenna, minäkään en uskonut tähän lapsi-päättää-sitten-kun-on-valmis -soopaan, vaan niin jäi tutti pois itsestään 8kk iässä (vauvarokon päätteeksi) ja tissi ei vaan eräs kaunis ilta enää kelvannut (1v1kk). Olin kyllä päättänyt, että tähän se saa loppua ja aloitetaan koulutus, vaan eipä tarvinnut huudattaa yhtään.
VastaaPoistaNyt on number 2 kehissä, jään odottelemaan mitä tuleman pitää.
Ps. Sinulle olisi haaste:
http://antakeearmoo.blogspot.com/2012/03/hyvan-mielen-haaste-2012.html
En mä oksenna luonnonmukaisuudesta, hyvähän se on jos homma on mennyt noin kivuttomasti. Mä en vaan missään tapauksessa halunnut jäädä odottamaan mitään vapaaehtoista ajankohtaa vaan halusin tästä eroon heti kun pahin pöpökausi on ohi. Tuttia Snadi ei ole koskaan syönytkään.
PoistaKyllä, tekstiä suoraan kuin minun ajatuksistani! Kummankin neidin olen vieroittanut rinnasta pois noin 8kk ikäisinä ja voi sitä autuutta kun voi nakata rispaantuneet imetysliivit ja maitotahraiset imetyspaidat nurkkaan! Ei enää liivinsuojia, ei lansinoh-voiteita, ei rintapumppuja.. On se vaan mukavaa olla taas pitkästä aikaa oma itsensä. Mutta se on kyllä totta, ettei mitään tietoa imetyksen lopettamisesta löytynyt vaikka kuinka yritti googlettaa. Itse piti yrittää ja hyvin meni, yksi imetyskerta/viikko pois ja siirto nokkamukiin, josta juomisen harjoittelu aloitettiin jo vajaa puolivuotiaana. Ai miten niin, että olisin suunnitellut jo silloin imetyksen lopettamista.. ;) Ja nämä minunkin mukelot ovat olleet siitä mukavia, että ovat tehneet hampaansa vasta imetyksen lopettamisen jälkeen, äiti kiittää!
VastaaPoistaIhanaa kun kommentoi myös joku, jonka imetysaikaa ei lasketa vuosissa! :D Onkohan tää aihe arka, jos ei ole imettänyt sitä suositeltua vuotta?
Poistaminä kun älysin vasta nyt, että sitä olis pitänyt jotenkin vierottaa...? lähdin puolen vuoden lorvimisen jälkeen töihin ja kysykää isiltä, kuinka sujui. no joo. viimenen lomaviikko meni sitten siinä opetellessa, että kuinka pullosta saa ruokaa, mutta nälkä opettaa suden pojan ulvomaan, sanoo vanha kansa. yöllä en suostunut enää heräämään töihin lähdettyäni ja iltapäivän imetys ei riittänyt pitämään tuotantoa käynnissä.
Poistaja nyt joulun sähkökatkojen aikaan heitin pakasteesta pois ne säilötyt maidot, eipä niitä kukaan tullut sulattaneeksi ja syöttäneeksi, edes puurossa.
Tutti jäi pois, kun kulmahampaat tuli ja ikenet oli viikon hellinä. kun ei kelvannut, en tarjonnut. eikä ole kaivattu.
nyt siivotessa tuli "ruokintaohje" vastaan, ja tajusin, että kuukauden päästä neiti täyttää kaks, ja edelleen on yömaitopullo käytössä! tunsin itseni kriminaaliksi ja mukulan hampaiden pilaajaksi ja ties miksi. parina yönä keskustelimme vartin, että voiko maitoa juoda lasista. nyt menemme vaiheessa, jossa on jo (melkein) hyväksytty se, että yöllä voi juoda vettäkin jos on jano. enää ei ole ihan joka yö...
Minulla on käynyt siinä mielessä hyvä tuuri, että imetys on ollut superhelppoa ja mielestäni jopa varsin rentouttavaa puuhaa. En ole aiemmin elämässäni saanut hyvällä omalla tunnolla istua sohvalla, kuunnella radio-ohjelmia tai äänikirjoja ja vaatia miestäni kuskaamaan mulle kahvia ja villasukkia, kun en mä nyt tästä mihinkään kertakaikkiaan pääsee...
VastaaPoistaToiveissani on, että voisin imettää lastani kaksivuotiaaksi asti, mutta en usein uskalla sanoa sitä ääneen. Mulle on tullut sellainen tunne, että jos imetyksestä nauttii ja sitä tahtoo jatkaa pitkään, pidetään helposti jotenkin fanaattisena tai ainakin hieman yksinkertaisena. Että eihän nyt fiksu, koulutettu ja itseäänarvostava nainen voi nauttia imetyksestä...
Teet niin tai näin, niin aina taitaa tulla sanomista jostain suunnalta. Huoh.
PS. Odottelen täällä sitä sun huutis-ilmoitusta. Kolme kuukautta olen imettänyt rullaamalla paidan helman ylös ja paljastamalla samalla sen ei-niin-timmin vatsanahkani. Eilen kokeilin ensimmäisen kerran ystäväni vanhaa luukkupaitaa ja jopas olikin kätevää. Yleensä en välineurheiluun usko, mutta nyt vakuutuin imetysvaatteiden tarpeellisuudesta täysin.
Monenlaisia imetystarinoita täällä kommenteissa. Minun 1 v. 4 kk "vauvalla" on tänään ensimmäinen päivä ilman tissiä. Meillä imetys sujui hyvin, mutta kuten Riitta on jo todennut, ensimmäiset n. 9 kk olivat raskaimmat: vauva ei suostunut millään ottamaan pulloa, joten en voinut olla poissa hänen luotaan neljää tuntia kauempaa. Kun kiinteä ruoka alkoi maittamaan enemmän ja unikoulu jätti yöheräilyt pois, tuli imetyksestäkin rennompaa, ihana lepohetki tuhisevan nyytin kanssa vieri vieressä.
VastaaPoistaNoin 10 kk iässä nokkamukista juonti alkoi sujumaan jotenkuten joten yksivuotissynttäreiden aikaan uskaltauduin aloittamaan vieroituksen. Se tyssäsi sairastelukierteeseen, jolloin ensin herättiin öisin tunnin välein ja sitten ei enää mennyt mikään ruoka tai juoma alas - paitsi tissimaito. Niinpä palattiin takaisin vanhaan rutiiniin (en ollut ehtinyt kokonaan lopettaa). Ei huonoa ellei jotain hyvääkin: laihduin kuukaudessa varmaan neljä kiloa!
1 v. 2 kk iässä sairastelut oli takana ja aloitin vieroituksen uudella tarmolla. Ensin yöimetykset kerrasta pois ja päivisinkin vain neljästi mammanmaitoa. Sitten reilun viikon välein yksi imetyskerta kerrallaan jätettiin pois: ensin päiväunien jälkeinen, sitten sitä edeltävä ja sitten iltaunia edeltävä. Maidontulo ja lapsi sopeutuivat samassa tahdissa: ekat pari päivää olivat hankalia, sitten helpotti ja viikon jälkeen uusi rytmi alkoi jo olla hallussa. Viimeiseksi jäi aamumaito, joka uuden sairastelukierteen myötä muuttui yömaidoksi... Enempää ei lapsi enää kuitenkaan pyytänyt. Nyt sairastelut ovat taas tauolla joten viimeinenkin tissitys jäi tänään pois. Pitkän vieroituksen hyviin puoliin kuuluu myös se, että äitikin ehtii sopeutua: enää ei tunnu haikealta. Tuntuu vain hyvältä.
Niina
Mä tykkäsin imettämisestä :) Kolme lasta, imetystä takana yhteensä 11 vuotta, ja esikoinen vasta 10 ;) Ekan kanssa oli tuota hikoilua ja yletöntä maitomäärää ekat 3-4 kk, sitten helpotti. Imetys jatkui läpi uuden raskauden ja vielä keskimmäisen ekan elinvuoden. Sitten esikoinen itse lopetti. Ikää hänellä silloin 3 v 8 kk. Toinenkin lapsi kävi rinnalla pitkään, ja läpi kuopuksen odotusajan. Hän jätti rinnan 3 v 10 kk ikäisenä. Kolmatta imetin täydet 4 vuotta. Tosin nuo pikku hankaluudet olivat vain esikoisen kanssa. Kaksi seuraavaa imetystä sujuivat ilman sen kummempia kupruja. Imetyspaitoja tein ompelutaitoisena itse, jolloin sain niistä juuri sellaisia kuin halusinkin.
VastaaPoistaMikään superäiti en kuitenkaan koe olevani tai olleeni. En ole leikittäjä enkä viihdyttäjä, en halua käydä kaupassa lasten kanssa, rakastan olla töissä ja elää omaa elämääni. Lasten isä on ollut täysillä mukana lasten elämässä pitkistä imetyksistä huolimatta.
Kukin tyylillään, eikö :)
Oli niin pitkä ketju vastauksia, etten jaksanut kaikkia läpi kahlata. Haluan vain todeta, että allekirjoitan noista imetyksen lopettamisen hyvistä puolista kaikki muut, paitsi tissien pienenemisen. Itseltäni tissit nimittäin katosivat lähes kokonaan. Noh, eipähän tarvitse enää käyttää rintsikoita muuhun kuin tissien kasvattamiseen. Onneksi on monenlaista push upia tarjolla.
VastaaPoistaLopettaessani esikoisen imetystä hämmästelin myös, miksi mistään ei löytynyt asiantuntijan vinkkejä miellyttävään imetyksen lopettamiseen. Siis ei hitin hittiä Googlesta vuonna 2009! Liekö tilanne nykyisellään korjaantunut. Toisen lapsen kohdalla maitoa tihkui enemmän tai vähemmän noin puoli vuotta imetyksen lopettamisen jälkeen. Se oli ihan helvetin raivostuttavaa.
Haikaraemo, lapset 3,5 ja 2 v.
En löytänyt edelleenkään kovin paljon tutkittua tietoa, joten ehkä tämä ei ole ongelma. ;) Ja kyllä tällä toisella kertaa maidon tulo on salakavalaa: ekaan viikkoon ei kiristänyt yhtään, mutta nyt on ikäviä patteja joka toinen päivä. prkle.
PoistaKeskustelupalstoilta lukemani neuvot olivat tyyliä: älä imetä. Jostakin luin, että suihkussa käydessä kannattaa puristella pahimmat paineet pois. Niin sitten teinkin, ja ilmeisesti rinnat ehdollistuivat tähänkin niin, että maitoa vuosi sitten joka suihkun yhteydessä puristeli tai ei.
PoistaJouduin myös käyttämään imetysliivejä koko imetysajan 24/7 ja vielä melko pitkään sen jälkeen, kun lopetin imettämisen. Sänky kastui aina öisin rinnusten kohdalta. Liivinsuojat puristivat ikävästi tavallisten topattujen liivien sisällä. Sitä juhlaa, kun viimein pääsin niistä kauhtuneista rimpuloisa eroon! Sitten pitikin marssia liivikauppaan, kun vanhat olivat auttamattomasti liian isot.
Haikaraemo
Kiitos tästä tekstistä ja blogista muutenkin. Tästä puolesta vanhemmuutta ja imetystä pitäisi puhua enemmän. Esikoiseni on kohta seitsenkuinen ja odotan kyllä jo aika innolla imetyksen lopettamista. Alun jälkeen mitään suuria ongelmia ei ole ollut, mutta kaipaan omaa kehoani itselleni ja toisaalta kyllästyttää edustaa lapselle ruokaa.
VastaaPoistaOlen järkyttänyt tuttavapiiriä, erityisesti miehiä, kun olen kohtalaisen värikkään synnytyskertomuksen päälle todennut, että silti ottaisin raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä mieluiten sen synnytyksen uusiksi. Se ehkä kertoo jotain siitä, kuinka tärkeäksi itselleni olen huomannut sen, että kroppani on vain minua itseäni varten eikä siellä kanniskella toista ihmistä tai ruokita sellaista.
Näitä rintoja minun tosin tulee ikävä. Hoikkana, mutta pömppömahaisena näytän sopusuhtaisemmalta nyt, kun maha ei ole menossa ekana joka paikkaan. Paluu AA-kuppiin odottanee sitten muutaman kuukauden päästä, kun julistan maitobaarin suljetuksi. Olen jo aika vahvasti sillä kannalla, että kun lapsiluku on täynnä ja imetykset hoidettu, menen hakemaan tissini takaisin kirurgilta.
Olisi pitänyt arvata että kun lähtee etsimään tietoa siitä millä jalalla ja taktiikalla lähtisi liikkeelle imetyksen lopettamisessa, on sun blogi ensimmäinen paikka joka tarjoaa mitään aktuaalista tukea asiaan. Mä olen siis aidosti kuvitellut että sen voisi tehdä ilman korvikkeita, syöhän tuo jo kiinteitä. Mutta ei vielä lehmänmaitoa. Joten painelenkin tästä sitten jatkogooglaamaan mitä korvikkeita on olemassa! Luojan kiitos pullo ei ole koskaan ollut mikään ongelma.
VastaaPoistaAika jees muuten että imetyksen aloittamisesta on kyllä vaikka kuin tukiryhmää ja nettisivua, mutta lopettamisesta ei puhu kuin bloggarit. Luulisi että tähänkin on sekä tosi huonoja tai tosi hyväksi koettuja tapoja toimia joista esim. neuvola osaisi lehtisissään kertoa.
Kiitos tästä kirjoituksesta! Itsellä esikoinen korvikkeella kasvanut,ja mainiosti meni vauva aika,ilman pahempia yöheräilyjä tai tissillä roikkumista. Tervekkin tuo on ollut. Nyt syntyi sitten toinen ja raskausaikana päätin että korvikkeella kasvaa tämäkin,toisin kävi. En tiedä mitä sairaalassa mun päänupille tapahtui mut siellä aloitin kuitenkin imettämään ja päätin että haluan tehdä sitä maailman tappiin asti. Kotona kuitenkin arki tuli vastaan ja imettämisen ei-niin-hehkeät puolet tuli esiin. Vauva vasta 1kk ikäinen mutta lopettamis halut mulla kovat. Korviketta ollaan annettu ja pullostakin tuo suostuu syömään,imetän oikeastaan vaan öisin (vauva herää onneksi vaan kerran syömään) ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Päivisin tissit niiiin turvonneet et on ollu pakko pumppailla suurempia paineita pois ainakin kerran päivässä.
VastaaPoistaEli siis ei mitään ongelmaa,mutta hormonit. Voi luoja. Mä oon pillittänyt täällä huonommuuttani ja sitä et en enää sais imettää. Mitä? :D googlettelin imettäminen lopettamista ja löysin tieni tänne. Luin koko ketjun läpi ja tulin tietoiseksi siitä että oikealla tiellä olen. En halua enää imettää ja se on ihan ok,lapsi ei siihen kuole ja saan itteni takaisin. Pakko oli myös tallentaa tää sivu suosikkeihin et jos tulee taas heikko hetki et haluaisinkin jatkaa ni tuun lukee tätä ni sekin menee ohi :D
Mut hei kyllä noin pienelle vauvalle se tissimaito on kuitenkin paras ratkaisu. Eri asia sitten, kun imetystä on takana ainakin sen puol vuotta..
VastaaPoistaTää on vanha postaus mutta pakko kommentoida, kun oon nauranut tota otsikkoa jo monta päivää :D Se on vaan niin hyvä ja en voisi olla enempää samaa mieltä.
VastaaPoista