Stiplaan näissä kasvatuksellisissa aiheissa tietenkin koko ajan, mutta hämmästyin suuresti kun nimimerkki Nuppu paheksui sitä, että jos koululainen on hiihtolomalla, tuodaan parivuotias hoitoon, jotta koululaisen kanssa pääsee tekemään "jotain kivaa". Jos vanhemmalla on lomaa, molempien lasten pitäisi siis olla kotona.
Parin vuoden päästä koittaa juurikin tilanne, jossa Skidi on koulussa ja Snadi kaksivuotiaana hoidossa. Mitä tosiaan tapahtuu syys- ja hiihtolomalla? Goddamn! Lisäksi sillä on kahdeksaa tuntia lyhyemmät koulupäivät ja kolme kuukautta kesälomaa. Minulla lienee vuosilomaa edelleen se neljä viikkoa + talviloma, jota ei vissiin voi enää pitää jouluna koska hiihtolomaviikko. Miten kukaan selviää tästä rubikin kuutiosta ilman au pairia?
 |
| Yhteistä aikaa: luonnontieteellinen museo + Kaakaopuu. |
Toisaalta koululaisella on jo ehkä harrastuksia ja todennäköisesti kavereita, jolloin kahdenkeskistä aikaa jää myös taaperolle. Neljän vuoden ikäerolla syntyneiden kersojen vaatimukset ovat ihan eri mittakaavassa. Parivuotias ilahtuu pienistä asioista: kirjan lukemisesta, uimahallikeikasta ja purkkapalloista ja jäätyneistä lätäköistä. Todennäköisesti se myös osaa vaatia indeksikorotusta, kun sen aika on.
Meidän lapsilla ei ole ikäeroa kuin kaksi vuotta, joten tuo mainitsemasi ongelma ei koskaan realisoitunut meillä. Mutta pieleen mentiin jo heit alussa, kasvatusasiantuntijathan suosittelevat että lapsilla olisi ikäeroa vähintää viisi vuotta, jotta kumpikin tuntisi olevansa ainutlaatuinen (=kun vanhempi on viisi vuotta, iskällä ja äiskällä alkaa taas aivotimintaa olla normaaliin malliin?). Pah, minusta lapsille on hyväksi oppia jo alusta lähtien ettei ole se ainutlaatuinen. Perheessä, universumisssa tai missään. Paitsi aina välillä, ja siksi ne kahdenkeskiset hetket vain toisen vanhemman kanssa ovat kullanarvoisia. Nimim. Juuri 12-v poikansa kanssa 80 kilometriä männä viikolla hiihtänyt.
VastaaPoistaPS. Eikö nykyaikana enää oikeasti tajuta, että kaikki ei voi saada kaikkea koko ajan. Joku aina joustaa. Ja välillä joku toinen.
No satans. Mitä jos se ei tunne olevansa ainutlaatuinen? Alkaako se larpata?
PoistaHaa, tässäkö selitys ja se trauma josta kirjoitan kirjani. Siskolla ja minulla on ikäeroa vain vuosi ja kuukausi, ja siksi varmaan olenkin roolipelannut viimeiset 21 vuotta...
PoistaHahhahaaa! Olen tietämättäni nostradamus!
PoistaMieheni ja hänen veljensä harrastavat roolipelaamista, ja heillä on ikäeroa 11 kuukautta! :O
PoistaKatja, sä olet guru!
PoistaSiinä olen kyllä vallan samaa mieltä, että jos on useampi lapsi, niin jokaisen kanssa pitäisi touhuta kahdestaankin jotain, eikä aina vain porukassa. Parantaa vanhempi-lapsi -suhdetta varmasti. Harvat voivat nykyään juurikin noiden koululaisten pitkien lomien takia (jos ei ole sitä au pairia) pitää lomaa yhtä aikaa, joten sitä laatuaikaa on vain sitten jossain välissä keksittävä kaikkien kanssa.
VastaaPoistaEn pidä mitenkään omituisena, jos nuorempi viedään koululaisen lomaviikolla vaikka yhtenä tai kahtena päivänä hoitoon, jos vain toinen vanhempi on lomalla ja ikäeroa on enemmän kuin kolme vuotta, taas tätä syyllistämistä.
Näitä juttuja lukiessani, alan erittäin vakavasti harkita, että en hanki ollenkaan lapsia ja koska olen sitä mieltä, että jokainen hoitaa lastaan tai useampaa pääsääntöisesti hyvin oman kokemuksensa mukaan, eikä siinä ole muilla nokan koputtamista (paitsi tietysti ääritapauksissa)... Näitä juttuja lukiessa tuntuu, että mikään ei ole niin vähän pyhää kuin se, miten hoitaa lapsiaan. Kaikilla on oikeus puuttua, syyllistää ja vittuilla... Ei hyvää päivää...
No juurikin meidän Kanarian reissulla oli Mummi mukana siksi, että ehtisin tehdä Skidin kanssa sitä "jotain kivaa" kun olen ollut vauvan kanssa aivan naimisissa. Ja kun ei vauvasta ole vielä mihinkään muuhun kuin hiuksista repimiseen ja Afrikan tähden nappuloiden syömiseen niin oli itselläkin ihan ikävä fiksun esikoisen seuraa. :)
PoistaHanki vaan lapsia, mut pidä pää kylmänä ja vedä rohkeesti oma hiihto. Muuten menee sukset ristiin. ;)
Kiitos tästäkin kommentista, Katja! Kipuilen välillä samojen kysymysten kanssa kuin Ellikin, mutta täältä voi tankata rohkeutta!
PoistaHui, tääl on jäseniä 666! :-D Mä en ole vielä vienyt lapsiani päiväkotiin, mutta välillä tuntuu, että 4-vuotias kaipaisi jo enemmän muiden lasten seuraa ja aktiviteettia kuin pystyn tarjoamaan. Mua on enemmän huolestuttanut ylikuormitettujen päiväkotien olosuhteet ja siinä mielessä ymmärrän, että päivähoito-oikeutta halutaan rajoittaa. Mutta toisaalta, miksei satsata päivähoitoon niin, että kaikilla hoitoa tarvitsevilla lapsilla olisi mahdollisuus hyvään, yksilölliseen hoitoon. Jos kerran Guggenheimiinkin on rahaa...
VastaaPoistaIik, paholaisen keskustelu. ;)
PoistaTämähän on tätä yhteiskunnallista arvokeskustelua: mihin tärkeään asiaan verorahoja pitää suunnata. Itse näkisin oivalliseksi tilanteen, jossa halukkailla olisi mahdollisuus jäädä kotiin ja pitää verottomasti neljää hoitolasta ja toisaalta alle kolmivuotialle olisi aina tarjolla perhepäivähoito.
Jos minä saisin päättää, niin päivähoitoon satsattaisiin siten, että ilmainen eskari venytettäisiin nelivuotiseksi (alkaa sinä vuonna kun täyttää kolme, nuorimmat siis 2v8kk), mutta päivähoitomaksua nostettaisiin niin, että viisituntisesta päivästä maksettaisiin se, mitä nyt täydestä päivästä. Käytännössä tämän eskarin sisältö ei eroiaisi juuri siitä, mitä päiväkodeissa ja erilaisissa kerhoissa nyt jo lasten kanssa tehdään.
PoistaTällöin alle kolmevuotiaiden hoidota maksettaisiin nykyistä enemmän, mutta muuten maksettaisiin sama hinta mitä nytkin. Tämä ilmainen esiopetus kestäisi aamupiiristä lounaaseen ja pelkästään siihen osallistuvat lähtisivät heti lounaan jälkeen kotiin päiväunille (luultavasti monet nukkuisivat jo matkalla rattaissaan).
Tiedän kyllä yhden tahon, joka tälle idealle ei lämpene: kirkko. Seurakuntien kerhot vetävät kirkon toimintaan paljon sellaisia lapsia, jotka eivät kokopäivähoitoa tarvitse. Toisaalta tämä saisi ehkä kirkon päättäjätkin huomaamaan, että päivähoidossa oleville lapsille eivät seurakunnat juurikaan toimintaa järjestä.
Päiväkodissa työskentelevänä voisin sanoa että mielestäni se on ihan ok, että vanhempikin saa "mitä lie laatu aikaa" sen vanhemman lapsen kanssa. Siinä vaiheessa loppuu minun ymmärrys kun lapsi tuodaan hoitoon 7 aamulla ja haetaan viimisimpien joukossa. Harmillista! Usein siitä pienemmästä huomaa, että on tietoinen sen isommansisaruksen "laatuajasta" vanhemman kanssa.
VastaaPoistaSiis hiihtolomalla? Vai arkisinkin? En mä ajatellut sitä mitenkään piilotella että vanhemman kanssa käydään tekemässä isojen tyttöjen juttuja. Niin se vaan menee.
PoistaIhan normaalia. Kyllä muakin pienenä kiukutti, kun isoveli pääsi johonkin kivaan paikkkaan ja minä en, mutta sitähän se elämä on. :)
PoistaNiin, eriarvoisuuden kääntöpuolena on sitten tasapäisyys, jos aina mennään heikoimman lenkin mukaan.
PoistaOlavi Sydänmaanlakka sanoi muistaakseni kerran jossain yhteydessä, että tietoisuus siitä, että isommilla (ja myös aikuisilla) on enemmän etuuksia kuin pikkulapsella, kannustaa lasta kasvamaan ja kehittymään. Eli jos aina paapotaan pienintä, hänen ei tarvitse kehittyä, kun kerran kaiken saa kuitenkin... Kohtuus toki kaikessa, eihän kenenkään pitäisi joutua olemaan jo varhaislapsuudessaan täysin katkeroitunut ikuinen kakkonen. Mutta periaate on viisas, kuten Sydänmaanlakan ajatukset musta yleensäkin on.
PoistaTämä uusi komenetointisysteemi on muuten loistava, kun kommentin saa juuri sen kommentin alle, johon haluaa vastata. Saatan jäädä kommentoimaan loppupäiväksi... Anteeksi jo etukäteen, siskot ;)
2. anonyymi unohti kertoa, että tottakai minäkin pääsin kivoihin paikkoihin, jonne se isoveli ei sitten päässytkään ja varmaan joskus olisi halunnut. Esim. jos pääsi kaverin mökille tai huvipuistoon kaverin seuralaiseksi niin ei silloin pyydetty muita sisaruksia mukaan (niin kuin sitten nykyään varmaan jotkut tekevät...) Samaten mummolaan, sukulaisiin, elokuviin jne. pääsi joskus vain toinen mukaan. Ja vanhemmilla oli runsaasti omia menoja, tekemisiä, joihin lapset eivät osallistuneet, koska ne oli aikuisten juttuja. Ei sitä sen kummemmin tarvinnut perustella tai meidän traumoja ajatella.
PoistaSe on siis ihan normaalia, että lapsi jää joskus jostakin paitsi, mutta se ei tietenkään, jos vain yhtä suositaan.
Jos se kiva juttu koululaisen kanssa on esimerkiksi laskettelureissu, niin silloin on ihan ymmärrettävää, että pienempi viedään mahdollisimman aikaisin päiväkotiin ja haetaan viimeisten joukossa. Muuten sitä menee matkoihin enemmän aikaa, mitä ehditään mäessä olla.
PoistaMinä veisin tällaisessa tilanteessa nuoremman mummilleen, mutta kaikilla tällaista vaihtoehtoa ei ole. Olisi outoa hankkia nuoremmalle hoitaja esimerkiksi MLL:n kautta tai soitella kaikki kaverit läpi, kun päivähoidosta on kuitenkin maksettu koko kuukaudelta.
Yleisesti ottaen toivoisin, että perheitä ei päiväkodissa arvioitaisi sen mukaan, miten paljon lapset ovat hoidossa. Meidän lastemme päivät ovat lyhyitä eivätkä he ole olleet kuin joskus muutamana päivänä ennen joulua hoidossa, jos itse olen lomalla. Tämä ei tarkoita, muuta kuin sitä, että silloin kun tarvitsen omaa aikaa, lapset ovat isovanhemmillaan. Joulun alla mummi ei kuitenkaan ole käytössä, tai siis... kai hän ottaisi, jos pyytäisin, mutta se sitten jo heijastuisi joulupöydän tunnelmassa. Aatonaatto päiväkodissa on muuten hyvin rauhallinen: lapsia oli ihan vain muutama paikalla ja työntekijöillä näytti olevan heille hyvin aikaa.
Meidän lapsilla on se 4 vuotta ikäeroa. Nyt nuorin on 4 ja vanhin toisella luokalla. Ja pyritään tekemään niin, että talvella myös kuopus on aina lomalla kun isompikin. Me vanhemmat pidämme niitä lomahippusia eri aikoihin ja kaikki kynnelle kykenevät sukulaiset ja tuttavat ovat valjastettu käyttöön. Esim. kamujen kanssa vaihtokauppoja. Tänään kaikki muksut meillä ja huomenna heillä (jotta aikuiset saavat tehtyä niitä työpäiviäkin). Kesälomasta sitten tulee sellainen pätkä, että isompi menee ehkä kauemmaksi sukulaisille kylään (tai kunnan päiväleirille) ja pienempi joutuu lusimaan hoidossa ja aikuiset töissä. Vaikka meillä vanhemmilla ei olekaan vähään aikaa ollut sitä yhteistä pitkää kesälomaa, on sekin lomaa, että lapset saavat lomailla pitkän ajan. Töissä käyvän ei tarvitse olla kellopoliisina hoputtamassa unisia lapsia tai hoidon jäkeen ottamassa kiukkuja vastaan.
VastaaPoistaHuh, kuulostaa kamalalta, varmaan tuohonkin tottuu. Täytyy tosiaan kehittää joku kaverihoitorinki! Meillä ei onneksi ole tuota aamun uniongelmaa kun perhepäivähoito on niin lähellä ja toisaalta pienet unet päivällä takaavat kiukuttoman illan.
PoistaMeidän lomapäivät 4 ja 8v:n kanssa ovat ihan kivoja. Enemmän ulkoilua tai sukulaisten tai niiden kamujen tapaamista, joita muuten muka ei ehdi. Tai kotona olemista. Tai uimahallia / museoita (hiihtomuseo ja radio-tv-museo), jotka ovat lasten mielestä ihan Hoplopin veroisia. Isommalla käy enemmän omia kavereita ja aikaa leikkiä tunteja putkeen. Kyllä ne lapset sen lomana ottavat. Kun ei ole koulua eikä päiväkotia. Ja vanhemmat me vuorotellaan. Toinen tekee toisen kanssa jotain iän mukaista. Isompi neiti tykkää shoppailla, pienemmän miehen kanssa se ois karseaa. joten isompi äidin kanssa shoppaamaan ja pienempi isin kanssa legoja rakentelemaan ja molemmat nauttivat. Lomat ovat kuitenkin aikuisellekin myös sitä loma-aikaa, joten en itsekään jaksaisi olla mikään ohjelmatoimisto. Ja sen vuoksi täällä hoenkin (usein), että äiti ei keksi ohjelmaa. Jos on tylsää, niin aletaan siivoamaan. johan oma mielikuvitus alkaa luoda hienoja leikkejä. Joihin siis lomalla on enemmän aikaa, myös lapsilla.
PoistaKun meillä esikoinen oli 4 ja vauva syntyi, kävi esikoinen kerhossa, josta piti valtavasti. Nuoremmalla ei ole ollut sellaista kotona oloa, päivähoidon aloittamisen jälkeen, joten hoitoväsy on ihan selkeä, jos lomaa ei ole ollut pariin kuukauteen. Meillä kun on vielä ihan säännöllinen päivätyö, eli niitä vapaita ei tule sinne viikkoon. Meillä juniori kun sanookin, että haluaa jo eroon päiväkodista, ei ole sydäntä lasta siellä pitää kuin pakollinen.
Ja vaikka kuulostaakin kamalalta, niin pari vuotta aikuisen elämästä hujahtaa vain (auts), mutta lapselle se on aika tärkeää aikaa. Ja kun tähän varautui henkisesti pari vuotta, ei tämä ole niin kamalaa, miltä kuulostaa.
Ylläoleva kirjoittaja
Tarkoitan vielä tuossa ylläolevassa sitä, että on sitä lomaviikojenkin aikana toinen vanhempi sitten illalla kotona, jolloin voi antaa myös yksilöllistä huomiota. Ei lapsia kannata totuttaa kaikkeen uuteen ja hienoon ohjelmaan aina, sitä ei vanhemmat jaksa.
PoistaJuu, kun nurinkin on jo nelivuotias on tilanne ihan eri. Tässä kirjoituksessani viittasin tilanteseen parin vuoden päästä. Mä annan mieluummin yksilöllistä huomiota ihan rauhassa, mutta makuasioitahan nämä ovat.
PoistaJa ota muuten Katja huomioon, että koululaisella on jo isompi reviiri. Pienemmän kanssa saa helposti laatuaikaa, kun isompi alkaa viuhtoa kamujen kanssa. Tai isommalle järjestää jotain kivaa ja ekaksi kysytään, että voiko kamu tulla mukaan.
Poistano mä olin just lomalla esikoisen (9v) talviloman ajan ja otin samaksi aikaa kuopuksen (1v2kk) pois tarhasta. ei mulle tulis mieleenkään pitää pientä tarhassa, jos itse olen kotona. mutta mä oonkin eri ihminen kuin monet muut :D
VastaaPoistaNo mut kerro et mitä te sit teitte? Onneksi meillä ei tarvitse mennä ihan noin pienenä vielä hoitoon kun Koti-Insinööri jää vielä syksyksi kotiin. Mutta se onkin vähän erilainen isi. ;)
Poistaeipä oleteta, ettei täälläkin olisi erilaista isiä :D mun mies oli jo reilut puoli vuotta kotona, ite palasin töihin kun kuopus oli 8kk (oltiin siis 2kk yhtäaikaa kotona).
Poistaloman ekat kaksi päivää meni flunssassa :D seuraavina käytiin kaupungilla kampaajalla/parturissa, ulkoiltiin, käytiin hampparilla (se on nääs meillä aika harvinaista) ja vaan nautittiin siitä ettei tarvitse aamulla ryntäillä ja säntäillä kouluun/tarhaan/töihin. mies oli töissä mutta sai vapaata kuopuksen tarhaan viemisestä. jonkun mielestä tää ei varmaan olis mitään lomanviettoa mutta koska emme välitä matkustelusta emmekä muustakaan jumalattomasta säntäilystä, lomissa on parasta että saa tehdä asioita rauhassa. ja olla kotona.
Hienoa, jos sunkin mies on pitänyt vanhempainvapaita! Mähän tosiaan olen kotona vielä kesän yli samalla kaavalla kun olin Skidin kanssakin). Niin, nelivuotias pitäisi tuota tappotylsänä ja tavallisena viikonloppuna eikä minään lomana. Erilaiset lapset siis. :)
Poistano se on nyt selviö, että piti. piti päästää paremmin tienaava töihin ;) mun 9-v on kikseissään jo siitä, ettei tartte mennä kouluun = loma. mut se on tosiaan perheen tavoista kiinni, meillä ei matkusteta ulko- eikä kotimaassa (kumpikaan meistä vanhemmista ei pidä matkustelusta, lapset ovat matkapahoinvoivia) joten lomatekemiset sijoittuvat lähialueelle. kysyin muuten esikoiselta aiheesta, että ois viety pikkuveikka tarhaan lomaviikolla ja oltais vietetty kahdenkeskistä aikaa (leffateatteriin yms) niin isoveikka oli ihan järkyttynyt, ettei sellaista saa tehdä, koska tarhassa on niin tylsää :D haluaa siis itsekin pitää pikkuveikan kotona härkkimässä :D
PoistaHah, hyvä! Mä olin muuten myös suhteen alussa paremmin tienaava mutta sitten yrittäjä-muusikko meni heittämällä ohi, prkle. ;)
PoistaTuli muuten mieleen et tässä on varmaan eroa tyttöjen ja poikien välillä - joku on joskus sanonut että tytöt itsenäistyy aikaisemmin. Skidi pyytää multa kahdestaan tekemistä ja arvostaa tosi paljon kun sitä saa - oikein odotan että päästään yhdessä vaikka risteilylle. Ja sitä ei takuulla nappaa pätkääkään kuoleeko sisko tylsyyteen!
mä aloin tehdä lyhennettyä ja silti meen tosta DI:stä vielä muutamalla huntilla ohi :D ammatinvalinta- ja ikäkysymys ;)
Poistajoo, jo tytöt osaavat olla itsekkäitä pikkunarttuja :D terv. nimim. kahden siskon välistä...
Meillä tämä meni niin, että vauva-aikana kuljettiin paljon koko perhe yhdessä, koska minä nyt en ihan imetyksen vuoksi voinut olla kuopuksesta pitkiä aikoja erossa (ei kelvannut pullo, ei). Kun kuopus oli yhden yleensä jakauduttiin kahdeksi osastoksi ja esikoinen oli oikein tyytyväinen saadessaan äidin kokonaan itselleen.
PoistaSitten kuopus täytti kaksi vuotta ja alkoi kelvata esikoiselle kaveriksi. Ja molemmat muksut alkoivat vaatia, että mennään vaan kaikki yhdessä.
Seuraavaa Vaihetta odotellessa...
Mä elätän toiveita että noi joskus leikkis keskenään mutta pahaa pelkään et menee niinkuin mulla ja broidilla eli kelpuutin sen geimeihin heti kun se pääsi intistä.. O_o
PoistaHAA! Nyt voin todeta, että kaksosten kanssa taitaa olla joskus helpompaa. Samaan tarhaan, samaan ryhmään, samaan kouluun ja samalle luokalle. Vielä kun sais ne huijattua kiinnostumaan samoista harrastuksista... Omat lomat ja koulun lomat onkin eri juttu. Ehkä mä teen comebackin opettajana ja kiusaan ipanoita töissä ja vapaa-ajalla.
VastaaPoistaTotta!! Ja openahan sulla on samat lomat kuin kersoilla. Täydellistä? ;)
PoistaNo nimenomaan! Kaksosten kanssa vauvaikä on saleen työntäyteistä, mutta lasten täsmällisestä samanikäisyys tuo tosiaan mukanaan myös iisimpiä kausia. Ja niistä on toisilleen seuraa :)
PoistaVälillä kyllä miettii, että miten sitä ns. ennen vanhaan on lapsista tullut tolkun ihmisiä, kun vanhemmilla ei taatusti ole ollut niin paljon aikaa olla lasten kanssa kuin nykyään. Puhumattakaan siitä, että olisi ollut painetta miettiä joka hemmetin tekemistä tai tekemättömyyttä aina siitä näkökulmasta, että kasvaakohan tuo lapsi nyt jotenkin kieroon, jos se saa liikaa tai liian vähän huomiota...
VastaaPoistaLapset on hemmetin joustavia ja sopeutuvaisia ja loppujen lopuksi onnellisia tosi pikku jutuista. Ei kai se tarhaan meno esim. ole lapsesta kivaa, jos kotona ja muuten vapaa-aikana kuulee vain, miten 'joutuu' tarhaan ja miten 'kauheaa' se on kun sinne viedään.
t. toinen keskivertomamma
Haha, naulan kantaan! En muista ollenkaan että vanhemmat ois nähneet mun viihdyttämiseksi vaivaa. Broidin kanssa kerättiin käpyjä ja tungettiin niitä patterin väliin. ;)
PoistaNiinpä...kun verrataan entiseen niin nykyään vanhemmilla ON aikaa olla lastensa kanssa ja enemmän ollaankin. Ei ennen vaan näin luksusta ollut. Lapset leikkivät lähinnä keskenään ja aikuiset tekivät omia juttuja ts lähinnä kotitöitä, meillä iskä makasi sohvalla (ei tietty aina, kyllä meidänkin kanssa puuhasi joskus) ja sitten viikonloppuisin tehtiin vaan yhdessä.
PoistaJos mennään meidän vanhempien aikaan niin vielä hassummin oli asiat, aikuiset eivät todellakaan sekaantuneet lasten juttuihin. Maallahan monesti asuttiin ja talon työt uuvuttivat vanhemmat eikä sellaista läheistä suhdetta lapsiin aina muodostunut. Se oli vähän sellainen etäinen kunnioitetaan vanhempia -juttu. Sen verran olen siitä ajasta kysellyt ympäriinsä, ettei niitä aikoja ainakaan kannata haaveilla vaikka moni niin tekee. Juuh, aika kultaa muistot, paitsi että monet muistelijat ovat sen ikäisiä etteivät ole silloin eläneet. Kysymällä 'aikalaisilta' selviää millaista elo silloin oli...noin yleisesti.
No joo, mun Mutsi oli yksinhuoltaja ja teki kahta duunia joten aika itsekseni olen saanut olla. Ehkä mä siksi olen näin epäsolidaarinen ja lähden siitä että lusikka syöjän suun mukaan. ;)
PoistaJos meidän kuopus on yhtään samanmoinen kuin esikoinen, niin ei kyllä tulisi mitään kuopuksen viemisestä tarhaan jos esikoinen on kotona. Esikoinen on nimittäin mustasukkainen jo siitä, jos joku käy mummulassa useammin kuin hän! :D
VastaaPoistaTsih. Toi meidän perhepäivähoitaja on niin mahtava, että en yhtän ihmettelisi jos Skidi ei suostuisi lähtemään eskariin kun toinen saa olla hoidossa. ;)
PoistaMeillä oli kans ihan loisto perhepäivähoitaja ja kun esikoinen osasi jo lukea ja laskea muutenkin, niin jätettiin tyynesti eskari väliin. Samoin kävi juniorille, kun oltiin juuri silloin ulkomailla. Eikä ne siitä(kään) ole pilalle menneet :).
PoistaSaaks eskarin jättää väliin..?!
PoistaKoulunkin saa jos haluaa :), ei oo koulupakkoa, vain oppivelvollisuus. Toki tätä eskarin väliinjättämistäkin asianmukaisesti paheksuttiin. Eräs puolituttu lastentarhanope otti sen kuulemma ihan henkilökohtaisena loukkauksena.
PoistaEi mulla sinänsä ole mitään antipatioita suomalaista koula kohtan, päin vastoin pidän sitä oikein mainiona. Mutta kun meillä ei ole autoa, niin esikoisen eskariin laittaminen olisi tarkoittanut sitä että juniori olisi 4-vuotiaana pitänyt ottaa pois tältä maailman parhaalta perhepäivähoitajalta logistisista syistä (heille matkaa meiltä 3 km, eskari-ikäinen ei saanut itse mennä 400 metrin matkaa päiväkotiin). Tehtiin ns. perheen kokonaishyvinvoinnin kannalta parhaaksi olettamamme ratkaisu :).
Mä en ite ole käynyt eskaria. Ja katso kuinka kävi! XD
PoistaMe olemme miehen kanssa niin vanhoja, että ei silloin vielä mitään eskaria ollut.
PoistaVähänkö olemme kateellisia tuolle esikoiselle!
En ole lukenut sitä kirjaa mistä kaikki tämä keskustelu/mediahuomio, mutta käsittääkseni siinä nimenomaan puhuttiin myös hoidon laadusta, ei vain siitä, että on kategorisesti väärin, että lapsi on hoidossa. Mutta keskustelu tuntuu vellovan kuitenkin sillä joko/tai linjalla. Itse muistan lapsuudesta, että hiihtolomat otiin mummolla maalla, viikko veljen kanssa ilman vanhempia ja kesällä myös usein viikko tai kaksikin ilman vanhempia - en mitään hajua onko vanhemmat olleet sen ajan töissä vai ehkä viettäneet kaksinkeskistä aikaa vai lomailleet vai mitä, mutta itselle nämä mummolamatkat ovat ihan parhaita muistoja lapsuudesta! Minut on myös 6-vuotiaana tuupattu yksin junaan 4-tunnin matkalle tuonne mummolaan, isä vei asemalle, konduktööri vähän katsoi perään ja mummi tuli vastaan. Toki tämä ei nykyaikana enää toimisi mitenkään, enkä itsekään niin tekisi, mutta en koe tuosta traumatisoituneeni yhtään. Hauskaa oli, eväitä paljon ja perillä odotti mummin jakamaton huomio, sekä kasa serkkuja leikkikavereiksi. Tosin pohjalla minulla oli äidin kanssa kotona 3-vuotiaaksi, sen jälkeen perhepäivähoidossa, jota vihasin, koska hoitaja oli natsimainen ja sen jälkeen pari vuotta tarhassa, mistä en millään olisi halunnut pitää lomaa, siellä oli niin hauskaa. Vaikka oli sitten hauskaa mökillä perheenkin kanssa.
VastaaPoistaMäkin muistelen että mullakin oli lapsena suurimmaksi osaksi hauskaa ihan ilman harrastuksia ja elämysmatkoja. Hassua.
PoistaTämä on todellinen ongelma, josta puhutaan
VastaaPoistaharvoin ja silloinkin melkein kuiskaten. Paljastui siinä vaiheessa, kun menin töihin, esikoinen koulussa ja nuorempi päiväkodissa.
Mitä hemmettiä? Siis koululaisen loma on sen 10 viikkoa (joinain kesinä 11), minun korkeintaan neljä ja miehen yleensä kolme. Ei täsmää, ei. Onneksi on mummot olemassa ja onneksi mummot ovat hyvässä kunnossa ja tarjoutuneet itse avuksi. Mun broidilla ei käynyt yhtä hyvä säkä, kun lapset sen verran nuoremmat ja meidän äiti sitten tietysti jo joitakin vuosia vanhempi.
Käytännössä edelleen ainakin tämä kesä näin (kun molemmat lapset nyt ala-asteella): mulla 4-6 viikkoa lomaa. Pikkaisen kirpaisee tuossa elo-syyskuussa, kun jää iso osa palkasta tulematta PALKATTOMAN loman takia. Mies pitää kolme viikkoa ERI AIKAAN kuin minä. Sitten mummolassa viikon ja mahdollisesti, jos äitini vielä jaksaa ja HALUAA, niin on viikon Helsingissä lasten kanssa. Onneksi lapset alkavat olla niin isoja, että voivat kepeästi mennä leirille. Tylsä laittaa esikoista viikoiksi vastuuseen pienemmästä. Jatkossa varmaan selviän ilman kahta palkatonta viikkoa, jos leirit natsaavat ja vaikka mummot eivät enää jaksaisi.
Joo, tajusin tän salaliiton vasta eilen! Kiva tietää etten oo ainut joka kokee tän ongelmaksi..! Mitä tekee ne, jotka asuu kaukana sukulaisistaan ja vanhemmat ovat kuolleet tai kyvyttömiä alstenhoitoon. Tsiisös.
PoistaTiettekö, mä oon ollut yksin kotona ekan kesäni vuonna 94, jonka syksynä menin ekaluokalle. Mulla oli oma kotiavain kaulassa ja juoksentelin muiden asuntoalueella asuvien lasten kanssa ympäri ämpäri. Iskällä oli kuukauden loma, äiti oli tuolloin hoitoalan pätkätyöläinen, jolla ei lomia ollut. Mummot ja muut sukulaiset asui 600km päässä, ei niistä pahemmin apua siinä tilanteessa ollut. 10 ja 13 vuotta vanhemmat sisarukset oli jo muuttaneet pois kotoa ja töissä, joten nekään ei voineet mun perääni katsella. Mutta kun meitä mukuloita tässä naapurustossa oli ikähaitarilla 7-15 aika paljon lomalla, niin kyllähän ne isommat meidän pienempien perään katsoi ja varmaan ne naapuritkin, jotka lomalla sattui olemaan. Se, että toimiiko tää sama systeemi sitten reilu kahden (OMG!) vuoden kuluttua, onkin sitten täysi mysteeri. Mutta täytyy sanoa, että mä toivon oikein kovasti, että pystyisi opettamaan lapset pärjäilemään tässä kotona. Helpotusta tilanteeseen tuo ukki, jonka työpaikka on ihan (sama kuin poikien isällä) tuossa lähellä ja ukki vielä istuu siellä toimistolla, niin apu on tarvittaessa lähellä. Mutta siis ei meillä ole todellakaan mahdollisuuksia käyttää isovanhempien apua, kun omat vanhemmat täyttää vasta 55 tänä vuonna, miehen on vielä nuorempia ja toinen mummo vielä asuu 450km päässä. Ainahan voidaan tietty palkata siskon lapsista joku kaitsemaan, mutta kun kyllähän sitä pitää joka tapauksessa koululaisen itse tulla kotiin ja olla yksin niin... no, sen näkee sitten miten tämä tästä suttaantuu. Mutta ennen oli jotenkin mutkattomampaa.
PoistaKun sukulaisia eika isovanhempia ole edes samassa maassa ovat kaverit korvaamattomia koulujen loma-aikoina. Ollaan vuorotellen toissa ja puolin ja toisin hoidetaan toistemme lapsia!
PoistaNo tän takia kait palkataan se naapurin/tutun/kaverin kaverin teinityttö kotiin lastenvahdiksi muutamaksi viikoksi. Ite olin teininä parikin kesää tollasissa töissä, 15-vuotias vahti ihan hyvin kouluikäistä ja sen nuorempaa sisarusta (n. 5v) - koululainen (ja se pienempikin) sai viipottaa naapureiden kanssa ja sitten tarvittaessa oli kuitenkin "hoitotäti" erityisesti sen pienemmän kanssa. Ja ite olin sillon ehkä parempi ton ikästen kanssa kun nyt olisin, koska ihan innoissani jaksoin pelailla jne.
PoistaMeillä oli kans aikoinaan milloin mummo, milloin ("sopivasti" työtön) täti, milloin naapurintyttö vahtina, ja vanhemmat piti lomansa peräkkäin kunnes noin 11-vuotiaana sanoin, että voisivat pitää ainakin pari viikkoa samaan aikaan, sillä "Ei meitä tarttee täällä olla kärkkymässä". Meillä siis minä ja pari vuotta vanhempi veli oltiin ihan mieluusti kahestaan kotona.
Ei mitään hajua, miten selvitään. Esikoinen ekalla, pienempi 4-vuotias ja päiväkodissa. Isovanhemmat satojen kilometrien päässä ja kiireisiä. Mulla ja miehellä molemmilla 3 vko kesälomaa. Mies ei pysty pitäämään omiansa putkeen ja minä pystyn pitämään omiani vain heinäkuussa.
PoistaHyvällä tuurilla saamme lapset viikoksi yhteen mummolaan ja viikoksi toiseen. Vielä jää kaksi viikkoa järjestämättä. Koko perheen yhteisestä lomasta on turha haaveilla. Lasten kummeilla on omat menonsa ja lähipiirin muilla lapsiperheillä on lomakuviot reilassa isovanhempien, omien pitkien lomien tai perhevapailla olon turvin. Ahistaa...
Minä olen jo vähän katsonut ystävien isompia kersoja sillä silmällä, että kun oma menee kouluun 2,5 vuoden kuluttua, niin jonkun yli 16-vuotiaan pyydän kyllä kaitsemaan ehkä toisen vuoden jälkeen kesällä. Myös mun oma mutsi on ainain vielä hyväkuntoinen ja halukas ottamaan ainakin viikoksi. Eka vuoden alussa olen ajatellut ottaa vuorottelu- tai opinto-vapaata ja lomarahat menee vaihtoon siitä lähtien kun lapsen koulu alkaa, jotta voin kesällä olla kotona sen seitsemän viikkoa. Luojan kiitos mun duunissa on paljon pikkulapsiperheitä, myös esimies, joten pitkät lomat on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ja mitä tulee tuohon päiväkotikeskusteluun, niin se todellakin on sitä paholaisen keskustelua. En kertakaikkiaan tajua miksi lapsen päiväkotiin vienti on demonisoitu totaalisesti ja suunta näyttäisi olevan, että äidit kotiin lapsia hoitamaan. Tämä tuntuu olevan nykyään myös joku statusarvo, että voi jäädä kotirouvaksi. Hirveetä konservatismia ja naisten aliarvioimista.
VastaaPoistaOnneksi meillä saa lomarahat lomina ja on varaa muutamaan palkattomaankin viikkoon niin ehkä tästä jotenkin selvitään.
PoistaMä en käsitä mikä tarve jengillä on promota omia valintojaan jonkinlaisina yleisratkaisuina kaikille. Lapset, hoitopaikat, työpaikat, isät ja äidit muodostaa joku satamiljoonaa erilaista komboa. Sitten joku katsoo voivansa kertoa jotain yleistotuuksia tietämättä yhden yhtä asiaa tästä kombosta. En voi käsittää.
Italiassa lasten kesäloma on kolme kuukautta :O
VastaaPoistaItse en ihan ymmärrä sitä että pitkien päiväkotipäivien kritisoiminen tarkoittaisi välttämättä sitä että naiset kotiin, koska voihan siellä kotona olla miehetkin. Tai että olisi ihan yleisesti ok että pienten lapsien vanhemmat tekisivät lyhyempiä päiviä (kun kuitenkin se progressiivinen), ja työajassa joustettaisiin.
Kyllä päiväkotisysteemiä saa ja pitää kritisoida, varsinkin kun kyseessä on hieno juttu joka on pikkuhiljaa rapautumassa. Olen itse tosi ylpeä siitä, että lasten isä (yrittäjä) käyttää hoitovapaita.
PoistaEdelleenkin olen sitä mieltä että jos itse lomailee koululaisen kanssa ei ole oikeudenmukaista viedä parivuotiasta hoitoon =) Se parivuotiaskin kaipaa lomaa, ja jo se ei lomaile silloin kuin vanhemmat, niin milloin sitten? Päiväkodissa on paitsi hauskaa myös rankaa kun paljon lapsia, meteliä ja virikkeitä, siitä tarvitsee samalla lomaa kuin aikuinen töistä. Ja meilläkin naperot ovat saaneet kahdenkeskistä aikaa jomman kumman vanhemman kanssa ja minustakin se on todella tärkeää. Mutta sitä voi järjestää muulloinkin kuin joka päivä vaikkapa hiihtolomalla :)
VastaaPoistaOlemme tästä siis eri mieltä. :) Mä en tajua tota epäoikeudenmukaisuus-argumenttia ollenkaan. Sen ymmärrän että koulusta pitää saada lomaa, sillä koululaisella on jo vastuita, aikatauluja, läksyjä ja sosiaalisia kiemuroita, joiden vastapainoksi todella tarvitsee huvia ja henkilökohtaista huomiointia, mutta perhepäivähoito ei ole mikään raskas velvollisuus, josta pitäisi lapsi pelastaa joka kerta kun vain tilaisuus on.
PoistaJos täällä olisi tykkää-nappula, niin klikkaisin! Mua ihmetyttää yllä mainitun lisäksi, miksi päiväkodit niin usein kuvataan kuin jonain vankileireinä, joilla kidutaan hirvittävissä oloissa.
PoistaVaikka aikuisella olisi paras-ihana-täydellinen työpaikka, hän nauttii lomastaan, eikä suostuisi työskentelemään ilman sitä. Ja kuinka mukavalta tuntuu ylimääräinen vapaapäivä?
PoistaPäivähoidossa oleminen on lapsen työtä. Kysykääpä hoitajalta, kuinka paljon hoitopäivän aikana lapsi ehtii leikkimään, ja kuinka paljon menee aikaa siirtymätilanteisiin ja siihen, että lapsi odottaa jotain. Isossa lapsiryhmässä asiat ei noin vain tapahdu. Se kaikki on rankkaa lapselle, yhtälailla kuin Katjan mainitsemat asiat koululaiselle.
Ei päiväkoti vankileiri ole, mutta ei se ole myöskään kotiin verrattavissa oleva paikka.
Päiväkodin tätinä (1-3v. ryhmässä) toivoisin, että vanhemmat kysyisivät ja keskustelisivat enemmän siitä, miten päivä käytännössä rakentuu, tai tulisivat vaikka itse päiväksi katsomaan, se olisi takuulla "avartava" kokemus.
Se pidetäänkö isompien sisarusten kanssa silloin tällöin "laatuaika-päiviä" on niin pieni pisara ajatellen koko vuoden lomia ja vapaapäiviä, ettei se oikeesti kuulu muille kuin omalle perheelle. Ja mun mielestä ei ole myöskään väärin, jos vanhemmat joskus pitävät ihan oman vapaapäivän ja lapset on päivähoidossa.
Mutta älkää vähätelkö lapsen lomantarvetta, se oli se mun tärkein pointti :)
Mä olen kaikkea paitsi perinteinen äiti-ihminen ja viihdyn loistavasti ilman lapsia, mutta olen kyllä tasan samoilla linjoilla Nupun kanssa tässä asiassa.
VastaaPoistaEn minä voisi laittaa pientä lasta päiväkotiin, jos itse hengaan kotona isomman kanssa! Tottakai se pienikin tarvitsee lomaa kaikesta tarhan hälinästä, tarha on lapsen työ ihan samalla lailla kuin palkkatyö on aikuisen työ. Ja eikös vanhemman tehtävä ole, höm, elää niiden tekemiensä lasten kanssa? Poislukien tietysti tilanne, jos vanhempi on yliväsynyt, masentunut tm. esim vauvan syntymän jälkeen, silloin on oman pärjäämisen ja terveyden vuoksi vuoksi perusteltua laittaa esikoinen/-set hoitoon... Mutta että vain siksi, että meillä olisi kivempaa ilman pientä kakaraa jaloissa...? Laatuajan käsite on kyllä ihan pyllyllään jos ajatellaan, että sitä ei ole normaali elämä, jossa läsnä ovat kaikki perheen jäsenet.
Meillä siis lapsilla ikäeroa reilu 4 vuotta. Kyllä mun mielestä 3-4-v:n kanssa voi jo tehdä vaikka mitä, ja sitähän tuo vauva on sitten kun esikoinen menee kouluun.
Tuossa yllä jo vastailinkin Nupulle ihan samat sanat kuin sinulle. Onkos e tosiaan niin että jos hiihtolomalla on tilaisuus viettää aikaa koululaisen kanssa (ja ei, ei välttämättä edes KOKO viikkoa) niin se taapero on pakko tuoda siihen mukaan jotta "tekee työnsä vanhempana"? Oikeesti, nyt järki käteen. Lisäksi tuo "kivan" määritelmä tulee siltä *koululaiselta* (ja jo nelivuotiaaltakin), joka ei ehkä innostu mistään palikkatornin rakentamisesta enää. Esikoinen on hoidossa koska sillä on himassa mun ja vauvan kanssa kuolettavan tylsää. Laatuajan käsitteen määrittelyyn pidätän oikeuden ihan itselläni ja suon saman sinulle.
PoistaJep, mä ainakin olen huomannut sen, että niissä perheissä missä on useampi (tai vain se kaksi) lasta kohtuullisilla ikäeroilla niin kyllä siinä joku usein vikisee, että ei mua kiinnosta. 6-vuotiaallakin on jo niin erilaiset kiinnostuksen kohteet kuin vaikka 2-vuotiaalla. Ja jos vielä toinen tyttö (tässä nuorempi) ja toinen poika. Kirjoitin tuonne toiseen keskusteluun tästä samasta, että ON todella hankala miellyttää koko perhettä ja mun piireissä on ihan tavallista että kaikki puuhaa vähän jotain erilaista - kuka on isänsä kanssa jossain, toinen mummilla ja kolmas kotona. En nyt osaa ottaa kantaa esim. hiihtolomalla päiväkodissa oleiluun kun ei ole meillä ollut mietittävä asia. Ja mitä mäkin havainnoin niin meidän pojalle (en siis tarkoita että kaikilla näin) päiväkoti on hieno paikka missä hän rakastaa leikkiä ja askarrella, käydään metsäretkillä yms. en heti kyllä vertaisi sitä omaan työhöni. Mutta en tietysti sano niinkään, että se nyt on 100% paras paikka lapselle. Kyllä Suomessa mielestäni päiväkodissa ei ole mikään työnomainen tunnelma, itse kauhistuin sitä että Egyptissä päiväkodeissa monet vanhemmat jo vaativat että reilusti alle kouluikäisille opetetaan laskemista yms. ja jaellaan jopa todistuksia. Tahti on aika rankka ja sitä en millään olisi halunnut ja onneksi ei tarvitse miettiäkään.
PoistaEn ehdi nyt tätä koko keskustelua lukemaan, mutta aiheeseen liittyvä todella mielenkiintoinen kirja on nyt tammikuussa täällä Briteissä ilmestynyt Gaby Hinsliffin kirjoittama "Half a Wife: The Working Family's Guide to Getting a Life Back", tsekatkaa jos löytyis Amazonista tms... Täältä Lontoosta käsin on kiintoisaa seurata Suomen päivähoitokeskusteluja. On siis kokemusta suomalaisista päiväkodeista ja tulevaisuudessa tulee olemaan lisääkin, jahka sinne taas päästään (ja sitä odotellessa ihmetellään tätä Lontoon päivähoitoa)!
VastaaPoistaOn tossa sekin pointti, että myös päiväkodin työntekijöillä on lomat.. ja monesti nekin osuvat juuri tuohon hiihtolomaan. Siksi usein päiväkodissa toivotaan, että lapset olisivat kotona lomailevien vanhempiensa kanssa. Itse en lähtisi ketään tuomitsemaan, mutta se on fakta, että päiväkoti on etenkin pienelle lapselle hyvin virikerikas ympäristö niin hyvässä kuin pahassa. Moni lapsi, joka ei nuku kotona päiväunia, nukkuukin ne sitten siellä päiväkodissa. Väsymys johtuu juuri näistä lukuisista ärsykkeistä, kuten jo ihan siitä päiväkodin äänimaailmasta. Lapsikin siis tarvitsee lomaa sieltä päivähoidosta. Tää on kyllä aiheena niin tulipaloherkkä, että ihan sama mitä kukin sanoo, joku loukkaantuu. Itse olen juuri palailemassa takaisin työelämään hoitovapaalta, ja kyllä porukka ympärillä päivittelee sitä, että miksi ihmeessä vien alle kolmevuotiaan päiväkotiin. Huomaan jatkuvasti perustelevani ratkaisuani muille - ja samalla myös itselleni. :( Kukkutimurunen
VastaaPoistaJoo ymmärrän. Tottakai henkilökunnankin täytyy lomailla, mutta sijaiset on väärä säästökohde. Meidän perhepäivähoitajalla on lomia melkein koko ajan ja silloin on kaikki tietty himassa tai mummilla. Varahoitopaikkaa ei ole kokeiltu koskaan. Ei siksi että epäilisin sen pätevyyttä vaan siksi, että siellä on eri pöpöt! ;) Ei tää aihe olis ollenkaan tulipaloherkkä, jos mammat ymmärtäisivät että on olemassa muitakin perhemalleja kuin se oma. Vedä siis oma hiihto!
PoistaHämmennyn aina tästä päivähoitokeskustelusta tosi paljon. Itselläni ei ole mitään käytännön kokemusta päiväkodeista - me keskiaikaisen pikkukylän maalaislapset oltiin lapsuutemme kotona maanviljelijävanhempien jaloissa ja nyt hoidan omaa 1v8kk poikaani kotona. Päiväkotiin ei ole tuolla taaperolla mikään kiire, monestakin syystä (yksi niistä on se, ettei minulla ole työpaikkaa jonne paluulla olisi jokin kiire).
VastaaPoistaNyt kuitenkin hämmennys otti uuden suunnan. Kärjistettynä: vanhempi lapsi viedään hoitoon, koska kotona vauvan kanssa on tylsää eikä äidillä(/isällä) riitä aika tai jaksaminen molemmille. Sitten muutaman vuoden päästä osat kääntyvät: se nuorempi jätetään hoitoon, kun vanhemman kanssa tehdään lomalla jotain tosi kivaa. Siis häh? Noh, tasapuolista kai pitkässä juoksussa, mutta jotenkin tosi absurdin kuuloista mun mielestä.
Omat sisarukseni ovat minua neljä ja kuusi vuotta vanhempia, ja kyllä meille kumma kyllä keksittiin kivaa tekemistä ihan arkipäiviksi ja myöskin lomilla. Siis ilman että ketään piti jättää "pois jaloista" tai tylsyyksissään huokailemaan. Meilläpäin oli kerhoja, kavereita, koululaisille päiväleirejä, hiihtolomalla hiihdettiin, kesälomalla käytiin vaikka Puuhamaassa. (Legendan mukaan mä olin kyllä vauvana sellainen tapaus, että nukuin vain vaunuissa kaiken hauskan ohi..)
Ja siis isossa kaupungissahan tekemismahdollisuudet ovat moninkertaiset - en minäkään tuon oman lapseni kanssa juurikaan nyhvää kotona, vaan niitä maagisia _virikkeitä_ haetaan milloin mistäkin. Voisiko joku valottaa, mitä se "jotain kivaa" vaikkapa ekaluokkalaisen kanssa on, johon on mahdoton yhteensovittaa elämää pienempien sisarusten kanssa? Jos nyt puhutaan vaikka elokuvissa käymisestä tai kylpyläreissusta, toisen voi kaiketi suorittaa ilta-aikaan ja toiseen ottaa kaikki muutkin mukaan, eikö?
Näin justiin se menee. :) Jos lähden kuusivuotiaan kanssa ladulle niin laítanko mä sen kaksivuotiaan kaakaolle hiihtomökkiin? :D Tai yli 7-vuotiaiden elokuvissa ehkä popcorn-koneeseen? Tai kylpylän vauva-altaaseen kun isompi haluaa vesiliukumäkeen?
PoistaSulla on ollut mahatavat vanhemmat, muista kiittää niitä siitä. Ja tee sä ihan just niinkun haluat tehdä ja anna mun tehdä niin kuin parhaaksi koen, vai mitä? :)
Vanhempieni mahtavuudesta en sano mitään (saati maha-tavoista :D), tuollainen kotilapsuus nyt oli kaiketi lähinnä "maalla maan tavalla" -henkinen juttu. En mä oikein tiedä _mitä_ me lapset käytännössä tehtiin kaiket päivät, varmaan jotain tosi varhaiskasvatuksellista...
PoistaMun pointti oli kai lähinnä se, että miksei LOMALLA voisi tehdä kaikkien kannalta kivoja juttuja? Ladulle pääsee varmaan viikonloppunakin, samoin elokuviin - jolloin se pienempi voi olla vaikka toisen vanhemman kanssa kotona. Kylpyläänkin on ehkä hauskinta mennä koko perheen kanssa. Oletuksena tässä on tietty törkeästi kahden aikuisen perhe, mutta sehän alkuperäisessä kirjoituksessakin oli.
Ehkä mulla vaan oli tosi tapahtumaköyhä lapsuus ja lomien aktiviteettipaljous paljastuu vasta vuosien päästä ;) Tietty annan kaikkien hoitaa elämänsä ja lapsensa niin kuin parhaaksi koetaan, tämä alkuasetelma oli vaan itselleni tosi vieras.
Ihan ajatusleikkinä: mitä sitten tehdään, kun lapset on vaikka 13 ja 9? Joko ne sitten mahtuu samalle lomalle?
Niin, ihan jokainen lapsuus on "maassa maan tavalla" juttu. Ja jos siis luit tuon postauksen niin käsittelin nimenomaan aikaa, joka koittaa parin vuoden päästä. Luonnollisesti taidot tasaantuvat jossain vaiheessa ja vaihtoehtoja on enemmän.
PoistaNyt oli myös kyse kahdenkeskisestä ajasta, jota koululaisen lomalla syntyy ihan luonnostaan kun toinen vanhempi on töissä. Viikonloppuisin sitten tehdään niitä koko perheen asioita. Mulle on hirveän vieras alkuasetelma että joku kokee noin voimakkaasti oman tapansa ainoaksi oikeaksi. :)
Höh, ei mulla ole mitään "ainoaa oikeaa tapaa" - eihän mulla ole vielä mitään tapaa, kun ei ole kuin yksi lapsi eikä tietoakaan minkään sortin lomista ;)
PoistaTämä päivähoitoasia kyllä aina nostattaa tunteet pintaan, parempi kai olisi olla sanomatta mihinkään mitään. Kiinnostavaa keskustelua kuitenkin!
Niin, yhden lapsen kanssa sitä ei vielä tiedä, mitä kaikkea ei tiedä. ;)
PoistaTämän takia se muksulukumäärä jätetään yhteen ;)
VastaaPoistaTodellakin! :D
PoistaAnonyymi, no nimenomaan :D
Poista"Kärtty":
VastaaPoistaKuinkahan moni kommentoijista oikeasti itse muistaa, miten omassa lapsuudessa oli heidän hoitonsa järjestetty? Aika kultaa muistot. Tai sitten kaikki ovat olleet niitä nuorempia sisaruksia, joilla ei ole mitään käsitystä muiden tarpeista, kun aina on menty heidän ehdoillaan et.päin ;)
Ei se varmasti vanhemmista sisaruksista ole ollut lainkaan mukavaa, jos "räkäposkellavaiheenvetäjäsisarus" on roikkunut kuvioissa mukana ja määrännyt menemisen tahdin. (nimim. Kokemusta on ja ikäeroa siskon kanssa sen verran, että kuvion muistan ja mikäli "sisarusrakkausvahtivuoro" iski kohdalle, ei se välttämättä ollut nautinto kellekään.)
Eri ikäisillä lapsilla on erilaiset vaateet viihdytyksen suhteen. Ja samanikäisetkin lapset ovat keskenään erilaisia.
Vanhemman muksun tarpeiden huomiointi on erittäin ajattelevaista vanhemmilta. Mikäli tämä tarkoittaa muutamaan ekstratarhapäivää nuoremmalle per vuosi, niin so what. Loppujen lopuksi se nuorempi lienee kuitenkin sitä vanhempaa lasta vähemmän päiväkodissa, mikäli nuoruuden tarhapäivät yhteen lasketaan.
Mua häiritsee tässä keskustelussa kuultava tausta-ajatus, että kaikkia lapsia pitäisi ja voisi kohdella täysin tasapuolisesti, aivan kuin esikoisina. Minä en usko,että se on mahdollista. Olen itse kuusilapsisesta perheestä ja minulla on itselläni kolme lasta. Joku on aina esikoinen, joku pahanpohjimmanen. Toki pitää olla tasapuolinen ja kohdella kaikkia mahdollisimman samoin, mutta jokaisella lapsella on paikkansa sisarussarjassa. Sille ei vaan voi mitään. Joku joutuu sietämään sitä, ettei aina pääse vesiliukmäkeen pienempien takia ja toinen taas istuu jääkiekkokaukalon reunalla tölläämässä isoveljen peliä, kun se pitääsinne kuskata. Sitähän se sisaruus on!
VastaaPoistaSitä yksilöllistä huomiota olen yrittänyt antaa arjessa, vain yksi mukaan ruokakauppaan, vain yksi mukaan leipomaan jne. Ja yhden kivan jutun olen keksinyt, käyn jokaisen kanssa synttärimatkalla eli viikonlopun reissu yksin äidin kanssa. Ne on ollut tosi kivoja!
Kesälomista selvitään siten, että alkukesästä olla parit viikot Jossain kerhossa, liikuntaleirillä tms. Samoja n tarjolla usein myös sinne elokuun alkuun. Seväliin jäävä juhannuksesta heinäkuun loppuun aika, sitten hoidetaan lomilla, vähän kerkee ollalomalla koko perhekin yhtä aikaa entosin tajua, miten niistä lomiata yksinhuoltajat selviää.
Niinpä, on se huomioiminen tärkeää ihan pikkujutuissakin. Mä en näe mun roolin äitinä minään tien siloittajana vaan pakkohan jonkun on joskus pettyä. Täytyy yrittää kompensoida sitä sitten jollain. Ratkaisen näitä kriisejä sitten hiha & ravistus -menetelmin kun kohdalle sattuu. ;)
PoistaAmen, Kärtty. :D
VastaaPoistaLapseton pistää nyt lusikkansa tähän soppaan, mutta onneksi olen vielä niin nuori (hahhah) että voin kertoa omia lapsuusmuistoja 90-luvulta :D
VastaaPoistaSuurimmat traumat, mitä itselleni lapsuudesta jäi, olivat juurikin ne tasapuolisuuden aiheuttamat ongelmat. Minulla ja siskollani on vain kaksi vuotta ikäeroa. Eihän sen ikäisten kanssa tarvitse tehdä mitään erikseen, vaan kaiken voi tehdä molempien lasten kanssa. Mikä virhepäätelmä! Mekin olemme niin erilaisia, että ainainen tarpeiden yhteensovittelu stressasi. Voi kun olisi edes joskus saanut lomaa ihan kahdenkesken äidin tai isän kanssa! Sitten olisi voinut hyväksyä senkin, kun toinen saa vastaavasti lomaa. Joku mainitsikin, että väkisin ei toista sisarusta tungeta kaverin kutsuun mukaan. Meillä tungettiin tyyliin "menkää sitten kaikki yhdessä" tai "miksei isosiskokin voisi tulla mukaan". Ikuinen riitely loppui vasta aikuisiässä, kun saimme päättää itse milloin on yhteistä aikaa ja milloin omaa. Tarinan opetus: lapsetkin ovat yksilöitä. Ehkäpä jopa siltä tarhaikäiseltä voisi kysyä, haluaako hän mennä tarhaan ja pitää ne lomapäivät toiste. Vastaus saattaa tosin muuttua viiden minuutin välein..
Toinen asia on tuo koululaisen pitkät lomat. Eikö nykyään pääkaupunkiseudulla ole enää kesällä päiväleirejä? Itse olen viettänyt ekaluokkalaisesta asti sellaisella vähintään kaksi viikkoa kesästä. Erilaisia harrastusleirejäkin löytyy, kuten taideleirit, purjehdusleirit, liikuntakerhot yms. Seitsemänvuotiaskin pärjää, kun illaksi pääsee aina kotiin. Muuten olen ollutkin kaula-avainlapsi, mutta en tiedä miten se toimii nykyään. Riippuu varmasti asuinalueesta ja naapurissa asuvista kavereista. Välillä meinaa ärsyttää holhouksen määrä, kun tokaluokkalainenkaan ei selviä ilman iltapäiväkerhoa kolmesta tunnista yksin. Mutta kuten sanottu, minulla ei ole vielä lapsia, joten en tiedä miten ajat ovat muuttuneet sen suhteen ;)
Lapset ja perheet ovat erilaisia, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Mä uskon, että jokaisessa perheessä tunnetaan oma tilanne parhaiten ja toimitaan sen mukaan. Turha sitä on muiden tuomita.
VastaaPoistaBroidi on kolme vuotta nuorempi, ja mä kävin päiväkerhossa, mutten tarhassa. Väitän, että juuri siksi meillä on aina ollut hyvät ja läheiset välit, muutamaa pahinta murkkuvuotta lukuunottamatta. En koe jääneeni mistään paitsi, paitsi ehkä aikaisista aamuherätyksistä. Kavereita oli naapurustossa, joten sosiaalista idioottikaan musta ei tullut.
Tosin meidän perhe oli muutenkin siitä kummallinen, että me tehtiin paljon asioita koko perheenä ja ilmeisesti jopa nautittiin siitä. :D
Oma kokemus kotonaolosta nuoremman sisaruksen kanssa oli siis positiivinen, katsotaan muuttuuko mieli, jos omia muksuja on joskus enemmän kuin yksi.
-Jenni
No amen. Mulla ei ole muuten mitään hajua mitä nää kerhot on, joista kaikki puhuu. :D
PoistaLuojan kiitos, meille ei tule IKINÄ ongelmaa koulujen loma-ajoista, kas, kun ne ovat tuplaopeperheessä aina vapaita myös vanhemmilla :P Eli jälleen palaamme ammatinvalintakysymykseen ongelmanasettelussa.
VastaaPoistaOpe hoitovapaalta
Täydellinen tilanne!
PoistaHmm... itseäni kyllä kuopuksen hoitoon vieminen esikoisen loman ajaksi ihmetyttää. Onhan sinulla mama vielä pari vuotta aikaa miettiä tätä, ja toivoisin että miettisit asiaa siltäkin kannalta että toki esikoisella varmasti on "hauskempaa" (aina) jos kuopus on hoidossa aamusta iltaan ja hän saa tehdä äidin kanssa kivoja juttuja. Lasten mielestä on myös hauskaa jos ei syödä ollenkaan kunnon ruokaa vaan pelkkiä karkkeja eikä nukuta vaan valvotaan puoleen yöhön ja kiukutellaan seuraavana päivänä. Tarkoitan tällä sitä, ettei mielestäni ole edes tarkoituksenmukaista tehdä aina sitä mikä on lapsen mielestä hauskinta. Toki yhteinen laskettelureissu on varmasti kiva juttu, mutta eikö sitä voi tehdä tavallisena lauantaina tai sunnuntaina, ja ottaa mukaan lapsen isää ja pikkusiskoa. Pikkuinen voi sitten isän kanssa tuohuta lumessa ja äiti ja esikoinen lasketella. Minusta lapselle olisi tärkeää oppia ottamaan muutkin huomioon, siis tässä tapauksessa pikkusisko. Kumpikin lapsi kuuluu perheeseen eikä sitä voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi. Ainoan lapsen perheet ovat sitten erikseen. Sisarukset ovat suuri rikkaus ja nimen omaan sen vuoksi, että ne opettavat ettei elämässä voi aina saada kaikkea oman mielensä mukaan ja pitää oppia joustamaan ja odottamaan. Itse ainoana ja lellittynä lapsena olen karvaasti joutunut tätä opettelemaan vasta aikuisiällä ja parisuhteissa.
VastaaPoistaEn toki tunne esikoistasi enkä tiedä minkä tyyppinen hän on, mutta yleisesti kun lapsi sanoo että on tylsää vain olla äidin ja pikkusiskon kanssa (vaikka mentäisi hampurilaiselle tai naperokinoon tai mitä joku ehdotti täällä tai vuoden mutsissa), niin onko oikea ratkaisu sitten järjestää hänelle sitä extra-kivaa ja laittaa pienempi hoitoon että voidaan tehdä sitä jotain ihmeellistä? Mietin vain, millaisen opin lapsi siitä saa. Tuleeko hänelle se mielikuva että lomilla pitää aina tehdä jotain huippuhauskaa. Kuitenkin elämässä tulee aikoja jolloin kenties on rahallisesti tiukkaa, esim. opiskelut, kotiäitivuodet yms. Mitä silloin ajattelee ihminen joka on pienestä pitäen opetettu siihen että hampurilaisella käynti on liian tylsää lomatekemistä? Mietin vain, mistä jotkut nuoret ovat saaneet sen käsityksen että joka vuosi on päästävä etelän lomalle vaikka pikavipin rahoituksella?
En tosiaankaan tarkoita että sinun lapsestasi tulisi tällainen, mutta halusin vain tuoda keskusteluun tämänkin näkökulman, että vaikka vanhemmilla rahaa ja mahdollisuuksia olisikin niin ei aina ole fiksua tehdä sitä kaikkein hienointa juttua mitä lapsi haluaa. Blogisi perusteella lapsenne saavat ihan mahtavasti hienoja elämyksiä jo muutenkin (mökkireissut, Kanarian reissut...) Sekin on jo enemmän kuin monella muulla lapsella :)
En ainakaan näin ulkopuolisena olisi yhtään huolissaan siitä etteikö lapsesi saisi tehdä tarpeeksi kaikkea hauskaa!
Kiitos analyysistä... En kutienkaan ajatellut tätä sen kummemmin enää miettiä - eikä oikeastaan kenenkään muunkaan tarvitse. Tämä on meidän perheen ratkaisu, muut voivat tehdä kuten parhaaksi näkevät. Kas kun mäkään en ole ollenkaan huolissani näsitä kersoista. ;)
PoistaMeillä on täysin päinvastainen tilanne, on aina ollut. Kolme poikaamme, 5,7 ja 9v, tulevat toimeen äärimmäisen hyvin. Varsinkin kaksi nuorimmaista ovat todella läheisiä. Olemme tasaisin väliajoin yrittäneet tehdä jotain vain yhden lapsen kanssa mutta huonolla menestyksellä. Itkun ja huudon jälkeen olemme uskoneet, että pojat eivät liikahda minnekään " hauskaan" ilman veljiään. Eli vaihtoehtoina on ollut joko se, ettei kukaan lähde, tai se että kaikki lähdemme. Ulkona syöminen, kaupassakäynti, ym eivät vain kiinnosta yksinään. Vanhin pojista saattaa lähteä mukaan kauppaan ostamaan aku ankkaa mutta silloinkin hän keskittyy sarjakuviin eikä todellakaan seurustele vanhempiensa kanssa.
VastaaPoistaTaustaksi, pojat ovat olleet koti- tai osapäivähoidossa esikoisen esikouluun asti, jonka jälkeen ca 6h päivässä hoidossa vanhempien työaikajärjestelyjen johdosta. Heillä ei kuopuksen synnyttyä olut muuta mahdollisuutta kuin viihtyä keskenään, mieheni matkusti paljon ja en todellakaan jaksanut järjestää ylimääräistä ohjelmaa. Siperia koulutti ja tietty tässä on tuuriain, mitään perustavaa luonneristiriitaa ei ole, lopputuloksena on todella tiivis kolmikko.
Halusin vain kertoa että näinkin voi käydä. Pojilla on tietti ajoittain ollut tylsääkin, olemme tilanteen kriisiytyessä vuorotelleet ohjelman valintaa. Eli yhtenä lauantaiaamuna vanhin on päättänyt ohjelman (järkevissä rajoissa), seuraavan kerran on ollut keskimmäisen vuoro ja seuraavalla kuopuksen. Pojat ovat oppineet olemaan valittamatta tylsyyttään varsin hyvin. Tämä tietenkin toimii vasta isommilla lapsilla mutta kuopus oli jo nelivuotiaana jo juonessa hyvin mukana.
Ja vielä selvennykseksi. Poikani ovat siis ajoittain valitelleet tylsyyttään mutta eivät ole kuitenkaan halunneet lähteä minnekään yksinään. Tämä on aiheuttanut meille harmaita hiuksia mutta minkäs teet..
VastaaPoistaJa vielä. Taisitte jo arvata miten loma- ajat menevät. En ole koskaan ajatellutkaan, että pitäisin yhtä lapsista hoidossa ja yhtä tai kahta kotona. Mutta se ei tosin ole ollut vaihtoehtokaan, kotiin yksin jäänyt tuskin suostuisi tekemään yhtään mitään:)
VastaaPoistaPienen ikäeron hyvät puolet: ei tule leikkikavereista pula. Kyllä kai viimeistään teini-iässä tulee tarve sitten omiin juttuihin. Tosin siihen ei enää vanhemmat kelpaakaan mukaan..
PoistaMun on pakko kommentoida tuota päiväkotiasiaa...
VastaaPoistaItse olen lastentarhanopettaja ja pidän työstäni valtavasti. Kuitenkin mua ahdistaa, kun omat lapset joutuvat olemaan itse hoidossa päiväkodissa. Ehkä sitä näkee asiat liian läheltä, tietää mitä kulissien takaa saattaa löytyä.
Päiväkotipäivä on yleensä rankkaan työpäivään verrattavissa oleva päivä. Leikit on fyysisiä ja vaikkei suoranaista meteliä olisi, on se häly, mikä tulee yli 20 lapsesta, aikamoinen. Päiväkodissa on mahtavia työntekijöitä, jotka tekevät työtä sydämellään, mutta välillä tuntuu, että löytyy myös niitä, jotka ovan ns. suojatyöpaikassa. Laiskuutta piisaa, lasta ei jakseta aina kuunnella. Päiväkoti ON laitos, käänsi sitä ajatusta miten vain. Osa lapsista laitostuu helpommin kuin toiset. Silti mun mielestä pitäisi jokainen lapsi ottaa yksilönä huomioon aina kuin mahdollista. Onneksi on nykyään monessa paikassa pienryhmätoimintaa, joka tätä mahdollistaa taas entistä enemmän. On henkilökuntaa, jotka narisevat lapsen huomionhakuisuudesta, jos lapsi pyytää laittamaan rukkasen varren haalarin hihan alle jne. Lapset turhautuu, kun ei ulkona saa tehdyksi mitään jäisessä maassa ja on rukkaset hankaloittamassa... ja työntekijät höpisevät omiaan.
Eniten mua ärsyttää omien lasten päiväkodissa, kun ei lapsia oteta kunnolla vastaan aamulla. Siinä ja siinä on, että huikataan huomenet. Pieni pysähtyminen ja muutaman sanan vaihto tuo usein sekä lapselle että vanhemmalle mukavan mielen päivän käynnistykseen.
Itse toivon pystyväni antamaan sellaista päivähoitoa, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla, tuntevat, että tulevat kuulluiksi ja niin pois päin. Toki sitten kaikki toiminta päälle. Silti toivoisin, että vanhemmat muistaisivat lasten tarvitsevan lomaa ja että koti on aina se paras paikka. Mahdollisuudet vapaapäiviin antavat kaivattuja hengähdyksiä ja aikaa läheiseen yhdessä oloon kotona. Monesti kotona vauvan kanssa olevat äidit pitävät vanhempia lapsiaan päiväkodissa pitkälle iltapäivään. Totuus on kuitenkin, että useimmat lapset odottavat jo välipalasta lähtien, koska heitä tullaan hakemaan. Tunnetusti odottavan aika on pitkä...
Koska itse tahdon olla mahdollisimman paljon omien lasteni kanssa, olen onnekseni saanut mahdollisuuden tehdä töitä vain 50%, eli joka toisen viikon. Tyttöni ei ole nössyköitä ja kyllä pärjäisivät, mutta jokaisella lomaviikolla koen olevani lottovoittaja, kun saan viettää aikaa omieni kanssa.
Toivon, että jokaiselle lapselle sattuu hyvä päivähoito, laadukas ja jokaisen lapsen huomioonottava. Toivon myös, että päiväkodissa otettaisiin vanhempien toimesta epäkohtia puheeksi ja herätettäisiin keskustelua, miksi toimitaan kuten toimitaan. Lapsilla on oikeus hyvää hoitoon ja mukavaan päivään.
-Minttu
ps. Päivähoidossa säästetään kaikessa... eikä vähiten sijaisten kanssa. Vuosilomat pyritään monessa kunnassa sijoittamaan koulujen loma-aikoihin, eikä sijaisia palkata koskaan vuosilomien ajoille. Työntekijät ansaitsevat jokaisen lomapäivänsä, sillä työ on kuluttavaa. Kunnassa katsotaan täyttöasteita ja kokonaistilanteita - jos lapsia on ilmoitettu esim. kesäpäivystykseen hoitoon eivätkä he tulekaan, on työntekijöitä kuitenkin varattu riittävä määrä ja taas resurssit ja määrärahat pienevät toimintakaudelta.