Tämä blogiyhteisö on sitten palkitseva! Mitä sainkaan tietää, kun kirjoitin pahaa-aavistamattomana sanan "rintareppu". Postaukseen, joka ei käsitellyt rintareppuja, eikä edes lapsen kantamista. Itse asiassa se ei käsitellyt lasta ollenkaan.
Mutta viis siitä.
Sain siis tietää, että
1) rintareppu ja kantoreppu ovat aivan eri asioita, vaikka ne daijulle maallikolle näyttävätkin hiukan samanlaisilta. No okei, ihan samanlaisilta. Toinen on kuitenkin lapsen kantamiseen ja toinen avuttoman lapsen pahimpaan mahdolliseen asentoon ripustamiseen tarkoitettu väline.
2) uskon kritiikittömästi kaiken, mitä BabyBjörnin puoskarit sivuillaan kirjoittavat. Vaikka en ole käynyt koko sivuilla, sillä sain kyseisen rintarepun isoveljeltäni perintönä, enkä ole koko kantoasiaa sen koommin pohtinut. Veljellä on muuten kolme ahkerasti jalkapalloilevaa lasta, joita kaikkia lienee rintaripulla kidutettu.
3) puolueettomien tahojen tekemien tutkimusten penääminen on lapsellista. Sillä näkeehän sen ihan terveellä järjellä, että toisessa lapsi kärsii. Hitto! Luulin, että lapsi nukahtaa tyytyväisenä rintareppuun, mutta ilmeisesti hän pyörtyykin kivusta.
4) lapsen kantaminen kasvot menosuuntaan kyseisessä luustoa tuhoavassa helvetinkapineessa on sama kuin minut sidottaisiin kuorma-auton keulaan ja lähdettäisiin motarille. Kauhistus. Onneksi emme kanna lapsiparkaa vielä niin päin. Luin nimittäin manuaalin.
5) en ole kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista, vaikka olen koulutettu ihminen. Tosiaan. En osannut epäillä tuotetta, joka on ihan yleisesti ystäväpiirissä käytössä ja josta en ole kohujuttuja mediasta kuullut tahi lukenut. Edelleenkään.
Kylläpä tuli hyvä mieli! Ihania mökkipäiviä kaikille äideille, muistakaa lapsen paras!
Ps. Tulee breikki. Palaan asiaan kun muistan, miksi tätä blogia kirjoitan.
Anteeksi, ei varmaan saisi nauraa, mutta hihitän silti niin, että kohta varmaan huoneen muutkin mutsit haluavat tietää, mikä on näin hauskaa klo 23 illalla kun he haluavat toipua synnytyksestä :D
VastaaPoistaTervetuloa tähän äitiysmaailmaan! Täällä on tosi kivaa kun muut äidit on niin ystävällisiä!
VastaaPoistaJa ihan ilman sarkasmia: onnittelut huoneeseen! :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJestas, miksi ns kiintymysvanhemmuuden nimeen vannovat äidit ovat niin suvaitsemattomia ja syytteleviä? Ei kyllä ole mitään parasta markkinointia omalle ideologialle... Meillä Lipsi käytti tosi paljon sitä demonista rintareppua ja oppi kymmenkuisena kävelemään (varmaan päästäkseen eroon siitä rintarepusta, byhyy).
VastaaPoistaÄrsyttävintä fasistihippiäitiydessä on se, ettei mikään riitä. Ei riitä että imetät, pitää täysimettää. Ei riitä että vauvan sänky on oman sängyn vieressä, sen pitää nukkua samassa sängyssä. Ei TODELLAKAAN riitä että kannat lastasi vaan se pitää tehdä Maca-intiaanien kutomassa luomuhamppuisessa kantoliinassa!
Ja joo, kantoliinailen itte, ja imetän ja nukun perhepedissä. Mut en kuvittele että oon piiruakaan parempi äiti sen takia. Teen niitä koska ne on helppoja/välttämättömiä/toimivia ratkaisuja just mulle.
Herravarjele,
VastaaPoistaTämä em.postauksen kommentointi nosti sanan "fanaattisuus" aivan uusiin sfääreihin. Rakkaat mamit, allekirjoittaneella Tädillä on kaksi kipaletta murkkuja, joita molempia on aikanaan kanniskeltu BB:n rintarepussa (nähtävästi ei liikaa vaan sopivasti, koska 1.tenava on maajoukkueessa ja 2.tenavalla se on kovasti tähtäimessä). Eikä tullut lonkkavikoja tai muutenkaan ressukoita. Ihan oikeasti terveen järjen käyttö on sallittua. Mikä prkl meihin x-kromosomeihin menee, kun tenavan pullautettuamme ryhdymme varsinaisiksi besserwissereiksi?
Jospa antaisimme kanssasisariemme kasvattaa rauhassa omat tenavansa ja keskittyisimme vain omaan erinomaisuuteemme.
Ja kiitos Sulle Katja, pidä vaan sama linja. Ja se tauko sulle suotakoon.
Täti
Luin keskustelun johon viittaat ja olin että tsiisus. Sit olin, että vitsi miten hyvin Manduca on hoitanut markkinointinsa. Eipä tässä muuta kuin että lupiini tuossa edelle kiteytti loput ajatukseni.
VastaaPoistaAntoisaa breikkiä, toivottavasti palailet. Blogiasi on ilo lukea, vaikka kommentteja kyllä tulee luettua harvemmin -- kenties syystäkin...
Wo-hoo - huomasin vasta nyt tuon keskustelun tuolla perällä. Tosin en kyllä vieläkään ymmärtänyt sitä. Himmeetä kiihkoilua ja törkeitä syytöksiä.
VastaaPoistaKäytin hetken reppua (enkä kyllä tod. edes muista sen merkkiä, sain lainaan frendiltä), mutta se oli paska. Siirryin kantoliinaan, hyvän alun jälkeen jaksoin sitä muutaman viikon. Alkoi vituttaan se solmiminen. Harkitsin hetken lapsen kantamista biojätepussissa, mutta totesin että sen pohja ei kestä (ja ei, en ole tosissani vaikka olenkin aika hyvin kouluttautunut). Aloin kantaa skidiä kainalossa. Sitten se onneksi oppi kävelemään.
Tuu jo takaisin.
Ihanaa Katja, mahtava lista. Tässä hekottelen itsekseni. Itse 3kk pojan äitinä sain juuri tällä viikolla hyökkäävää palautetta, kun kerroin mammaryhmässä käyttäväni BB-reppua välillä ulkoillessa. Omani sain käytettynä ystävältä ja ei tullut mieleenkään, että en sitä käyttäisi.
VastaaPoistaKiitos huippublogista!
Olen nauttinut niin suuresti kirjoituksiesi lukemisesta, että itku meinasi päästä, kun ilmoitit pitäväsi tauon. Kävin nyt lukemassa aiemmat rintareppukommentit ja ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että tsiisus...onneksi meillä on jo kaksi lasta ja enempää ei tule, pienten lasten äitien maailmahan on muuttunut ihan pelottavaksi! Voin kuvitella jonkun hyökkäävän solvaten kimppuusi kadulla, kun kehtaat rääkätä lastasi rintarepussa. Hui.
VastaaPoistaToivottavasti palaat pian takaisin!
Olet mahtava!
VastaaPoistaTämä ergo vs. bb -hulabalo pisti silmääni jo esikoista odottaessa v. 2004. Silloin maksoin miljoonan saadakseni ergonomisen repun (ja ostin tietysti myös tuhat muuta miljoonan maksanutta Hyvän Äidin härpäkettä). Sittemmin, seuraavien lapsien kohdalla, olen vähitellen päässyt kohti järjenvaloa.
Kyseessä lienee eräänlainen trendi, joka takaa keskiluokkaisen kulutusnauttivan ihmisen hellä-eko-lähi-luomu-halujen täyttyvän "moraalisesti ja esteettisesti". Siis onhan sekin ihan käsittämätöntä, että Peräkylässä valmistetusta SiiliSieniHattara-piposta maksetaan parin päivän ruokarahat, koska se nyt vain sattuu tukemaan ekopuuvillallaan hellantuutelin kehittyviä aivoja ja kuosillaan kehittää ylimotorisia taitoja lapsen ja infantin ikiaikaisen luonnollisen suhteen avulla. Tai jotain.
Joo, älä pidä paussia. Etsitään mieluummin lisää näitä maternaliteetin kipukohteita.
Älä nyt mitään pitkää breikkiä pidä, kun on täällä muitakin lukijoita kuin fanaatikko-äitejä! :)
VastaaPoistaMutta kyllä tästä blogista saa hyvän käsityksen siitä mitä kaikkea vanhemmuuteen kuuluu... itsellä se siis vielä edessä.
Oon todella pahjoillani kohtaamastasi hyökkäyksestä. Ja nyt jotenkin hävettää käyttää omaa kantovälinettä julkisesti, kun tuntuu että leimataan sitten yhtä hulluksi kuin nuo fanaatikot.
VastaaPoistaSaakutin surullista on myös se, että ihan oikea ja tärkeä sanoma siitä ergonomiasta hukkui tuon vöyhkäämisen varjoon.
Mutta kyllähän tuossa oikeasti ois ihan jutun paikka. En muista koskaan nähneeni lööpeissä myöskään terveyssiteiden uhreja, mutta Nooran juttu terveyssiteiden anatomiasta oli kyllä silti tosi pysäyttävä ja itselleni tärkeitä ensiaskelia tiedostavammaksi kuluttajaksi.
Ja hei, nythän mä sen hokasin! Oisko se rintareppu hätkähdyttänyt niin paljon juuri siksi koska se oli sinun blogissasi? Tai siis kun minäkin pidän sinua keskivertokuluttajaa merkittävästi tiedostavampana ja kriittisenä, sitten jotenkin ehkä hätkähdytti enemmän,. että olet valinnut juuri rintarepun vaikka käsitykset siitä on vähintäänkin ristiriitaisia? Se taas ei tullut yhtään yllätyksenä, että tahdot lastasi kantaa. :)
No mut oli miten oli, hyvää taukoa ja ihanaa loppukesää ihan koko perheelle!
Älä pidä taukoa, pliis. Tai jos pidät niin älä ainakaan kovin pitkää. Mäkin keskinkertainen, yhtä lasta Baby Björnissä retuuttaneena äitinä olen kovin mieltynyt sinun blogiisi. Voipi olla siksi, että olen sun kanssa lähes kaikesta samaa mieltä...
VastaaPoistaOlikohan joku noista kommentoivista mun sisko? Hänellä kun oli mielipide joka asiaan jo ennen lapsia ja on sanomattakin selvää, että jäi siinä vanhemmuudessa vähän pihalle kun keskitti energian muiden tekemisten arvosteluun ja kyttäykseen. Miksi sen äitiyden pitää olla jotain ihme suorittamista ja sitten vielä sitä suorittamista perustellaan sillä, että halutaan lapselle parasta.
pylly, ne samat kommentoijat ovat näköjään eksyneet mun blogista tänne. Ihmettelinkin, miksi olen saanut olla rauhassa pari viikkoa.
VastaaPoistaItse olen saan kuulla parin viikon välein olevani huono äiti. Jos istun lattialla lapseni kanssa (se istuu itse, ei osaa vielä kunnolla tosin nousta itse istumaan), aiheutan sille lukijoiden mielestä kehitysvamman. Koska jos lasta istuttaa, niin se ei KOSKAAN opi konttaamaan, eikä siis myöhemmin pyöräilemään, eli siitä tulee kehitysvammainen. Sen takia, että istun sen kanssa lattialla pieniä hetkiä päivässä. Nyt jo nauran tälle, mutta voi luoja että otti päähän tuossa pari viikkoa sitten. Sen jälkeenkin tuli vielä joku haloo, en kyllä muista enää mistä.
Itselle ei ole ollut mitään väliä, miksi kutsun rintareppua/kantoreppua. Hienosti kulkevat sanat sekaisin omassa suussa. Mutta älä pidä jooko pitkää taukoa? Tiedän liiankin hyvin, kuinka nuo hyökkäysryöpyt tuntuu ärsyttäviltä. Itse olen päättänyt, etten koskaan puutu niihin, koska siitä ne vain yltyvät.
Anna niiden jauhaa jos jauhavat. Ja mä voin keksiä taas jotain, että ne tulevat täältä riehumaan mun blogiin ;)
Jep jep, fanaattisuutta on joka lähtöön; yksi vastustaa fanaattisesti rintareppuja, toinen leluja. Ensimmäisen perustelu on, että vauvan lonkat kärsivät, toisen, että lapsi myrkyttyy. Lapsen parasta ajattelevat molemmat. Siksi, ja vain siksi, ihmettelenkin lievästi, että BB-fanaatikot saivat sinulta lynkkaustuomion. Itse en perusta mistään fanaattisuudesta, mutta onhan tätä hauska seurata...
VastaaPoistaVaikutat rakastavalta ja erityisen valveutuneelta äidiltä, joka huolehtii lapsensa terveydestä ja hyvinvoinnista.
VastaaPoistaNainen on naisen pahin vihollinen. Herkin aihe on äitiys. Ja siihen kovin hanakasti isketäänkin. Raadollista. Toivottavasti jatkat pian.
Toivottavasti jatkat pian! :)
VastaaPoistaItse koen blogissasi postausten ohella myös kommenttiboksin tosi antoisaksi, siellä syntyy pitkiä keskusteluja. Mutta ihan eri asia on puhua asioista asioina, silloin voi kommentoida kärkevästikin, kuin mennä henkilökohtaisuuksiin. Tuo rinta-/kantoreppukeskustelu muuttui tosi ikäväksi!
En jaksa edes lukea muita kommentteja tässä postauksessa. Haluan kuitenkin huomauttaa, että oman järjen ja sellaisen pohdiskelevan ajatustyylin käyttö lienee sallittua. EI kannata jäädä ODOTTAMAAN TUTKIMUKSIA.
VastaaPoistaNyt haloo.
Minun mielipiteeni tähän asiaan on sivuseikka, mutta se että joku rakentaa maailmansa tutkimusten varaan tai kieltää lapselta jotain vasta kun se on tutkimuksissa todistettu haitalliseksi niin edelleenkin totean että HALOO.
Puolueettomia tutkimuksia, onko niitä?
Eiköhän tästäkin selviä sillä, että miettii sen vauvan asentoa siinä kantowhateverissä ja painopistettä ja muuta. Ei kannata jäädä odottamaan, että joku kiinnostuisi tätä tutkimaan.
-Sinikka Superstar
Mun oli pakko käydä lukemassa tuo kommentointi. Purskahtelin vaan nauruun. Äitiyshän on yhtä sormella osoittelua ja besserwissereiden pauhaamista. Meillä on käytetty rintarinnan BB-reppua ja Manducaa, joista ensimmäisessä vauvamme viihtyivät paremmin (vielä kielletysti naama ulospäin suunnattuna). Ottakaa mamat rennosti ja olkaa suvaitsevaisia. Tykkään Katja blogistasi todella paljon.
VastaaPoistaHei, Katja!
VastaaPoistaPahoittelen eilistä hyökkäystäni, siis sitä, missä mainitsin Kirkilionisin kirjan. Tässä jutussa tuli kärpäsestä härkänen molemmin puolin. Me liinaa ja/ tai kantoreppuja käyttävät kirjoitimme kärkkäästi, mutta se näkyy olevan myös Sinun kirjoitustyylisi. Ja tämä Rintareppu -postaus on omiaan osoittamaan sitä, olkoonkin tylilajisi pitäisi olla sarkasmi.
Tämä fanaattisuus teki hallaa ajamallemme asialle ja sai ergonomisen kantamisen ystävät näyttämään höyrähtäneiltä ja pelottavilta. Surullista, koska väitän, ettemme tahdo kenellekään pahaa vaan haluamme tuoda tietoisuuteen toisenlaisen tavan kantaa lapsia. Kantaminen tosiaan on yhtä tulenarka aihe kuin esim. imetys. Se pitäisi meidänkin muistaa kommentoidessamme rintareppuja. Eikä ole itsestäänselvyys, että ergonomiset kantovälineet ovat ergonomisia - niitäkin väärinkäytetään paljon. Kantoliinoissa kannetaan rintarepputyylillä, Manducaan ym. reppuihin sullotaan lapsia kasvot menosuuntaan. Yhtälailla tosin takerrumme näihin väärinkäyttöihin tai ainakin henkisesti riudumme sellaista nähdessämme. ;-)
Oletin kommenttiesi perusteella, että olet tutustunut näihin BB:n lääkäreiden lausuntoihin, koska niin kovasti penäsit muuta ergonomisia kantovälineitä puoltavia lausuntoja. Väärä tulkinta, oma mokani.
Oletus syntyi tosiaan siitä, kun halusit vain tietää, miksi "Manduca" olisi niin paljon parempi kuin BB. Tästä voi siis saada kuvan, että olisit tietoinen (lukenut) BB:n erinomaisuudesta ko. sivuilla.
Myöskään se jonkun kommentoijan Babyidean sivuille linkittämä rintareppu vs. jotain -artikkeli ei siinä mielessä ole pätevä, että Babyidealtahan saa Manducoita, Ergojakin on saanut, joten toki heidän sivuiltaan löytyy kauppaamiaan tuotteita puoltavia artikkeleita.
Lähdekriittisyyttä suosittelen toki kaikille.
Viestilläni en tarkoittanut arvostella Sinua äiti/ ihmisenä, tapaasi kasvattaa tai hoitaa lapsiasi. Halusin vain tuoda tietoa rintareppujen ja ergonomisten kantovälineiden eroista Sinulle ja blogisi lukijoille, ja siitä, miksi rintareppu ei ole paras mahdollinen kantoväline.
En olettanut, että te kantaisitte rintarepulla kasvot menosuuntaan - tai kasvot kantajaan päin, mutta mahdollisuuden ollessa 50/50. Koska rintareppuja näkee käytettävän lähinnä kasvot menosuuntaan kantaen, halusin tuoda sen aspektin esiin.
Valitettavasti tällä hetkellä ei ole ainakaan yleisessä levityksessä olevaa tutkimusmateriaalia rintarepuista vs. ergonomisista kantovälineistä, enkä valitettavasti jaksa uskoa sellaista tulevankaan. (materiaalia on olemassa, muttei yleisessä jaossa!) Tietyillä instansseilla on kiinnostusta rahoittaa/ teettää sellaista tutkimusta, mutta onko kovin monilla kiinnostusta lähteä tekemään tutkimusta aiheesta - ja kuinka laajan otannan tällaisiin tutkimuksiin voisi saada? En tiedä.
Lisäksi näkisin tällaisen esim. vertailututkimuksen eettisesti epäilyttävänä, sillä olettaen, että toinen kantovälinetyypeistä on vahingollinen, suostuisiko kukaan sellaista käyttämään.
Rintareppu ja kantoreppu eivät ole mitään virallista termistöä, mutta me käytämme 'kantoreppua' silloin kun on kyseessä reppu, joka/ jossa 1) mahdollistaa ns. sammakkoasennon
2) ei voi kantaa kasvot menosuuntaan (poikkeuksena Beco Gemini, mutta ei suositeltavaa siinäkään)
3) voi kantaa kuinka pitkään ja isoa "hyvänsä"
Esimerkiksi tälla tavoin erotetaan rinta- ja kantoreput.
"Anonyymi sanoi...
VastaaPoistaJep jep, fanaattisuutta on joka lähtöön; yksi vastustaa fanaattisesti rintareppuja, toinen leluja. Ensimmäisen perustelu on, että vauvan lonkat kärsivät, toisen, että lapsi myrkyttyy. Lapsen parasta ajattelevat molemmat. Siksi, ja vain siksi, ihmettelenkin lievästi, että BB-fanaatikot saivat sinulta lynkkaustuomion. Itse en perusta mistään fanaattisuudesta, mutta onhan tätä hauska seurata..."
Tuossa yllä taidetaan olla asian ytimessä: joku veti herneen nenään tiedostavasta ja vastuullisesta leluihin suhtautumisestasi, tunsi piston sydämessään kun on omalle Jenna-Jassicalleen antanut kaikki mahdolliset lelut suuhun. Päätti sitten kostaa hyökkäämällä kimppuun tuossa rintareppuasiassa.
Hohhoijaa. Kyllä äidit osaa!
Mulle jäi lähinnä epäselväksi, että kun kannan omaa lastani sekä babybjörnissä että kantoliinassa, olenko siis kouluttamaton ja lapseni hyvinvoinnista piittaamaton paskamutsi, vai saanko paskamutsiuden tasoittavia jeesuspisteitä tarpeeksi siitä kantoliinasta?
VastaaPoistaLähinnä kaipaisin jotain selkeää ja yksiselitteistä pisteytystaulukkoa.
Kiitos kaikki normimutsit! :) Olen täysin allerginen tällaiselle "et välitä lapsestasi" -paskalle, joten kirjoitusmotivaationi katosi. Ehkä täältä tauon aikana kaikkoavat ne tyypit jotka ylipäätään vetävät yhtäsuuruusmerkkejä materian ja hyvän äitiyden väliin. Tämä blogi keskittyy muutenkin enemmän äidin kuin lapsen parhaaseen.
VastaaPoistaMutta korjataanpa vielä yksi harhakäsitys: minä en kanna lasta muualla kuin olkapäällä. Björni on Koti-Insinöörin käyttöä varten kuten haloota herättäneessä postauksessa totesin. Kantolaitteet ovat suurelle rintavarustukselle epämukavia (ja ei, älkää vain tulko kertomaan, miten ihanaa se on jollain ergonomisella repulla) ja tulen ihan hyvin toimeen yksikäsitenä. En ole lukenut kantamiseenkaan liittyviä tutkimuksia, en ylipäätään ole aiheesta kovin kiinnostunut. Käytän kärryjä, sillä ne olen hyviksi havainnut.
Mitä tutkimuksiin tulee: mihin muuhun luottaisin kuin tutkittuun tietoon? Jälleenmyyjien hehkutukseen? Get real. Ja kyllä lasten hyvinvointia (ravitsemusta ja terveyttä) tutkitaan paljon, sillä ne herättävät huomiota ja saavat hyvin rahoitusta. Yksi hyvä esimerkki tästä ovat juuri kemikaalit ja bisfenoli-a, jonka vaikutuksista on olemassa näyttöä. En näe mitään syytä miksi ihmeessä tärkeää tutkimustietoa pidettäisiin salassa - ellei pimittämsen asialla ole BabyBjörn massiivisella koneistollaan. (=sarkasmia)
Ja kyllä, olen lukuisissa yhteyksissä ilmaissut huoleni puolueettoman tutkimuksen tarpeesta, tsekkaan julkaisuista ensimmäiseksi tutkivan tahon, jotta voin suhteuttaa sen mahdollisiin kaupallisiin intresseihin.
Nyt over and out.
Luinpa minäkin kantoreppuliina-kommentit läpi. Herramunsiunaa... Kävin juuri hakemassa aamukahvin ja croissantin lapsi BB:ssä. Ja vielä kasvot menosuuntaan. Paha, PAHA minä!
VastaaPoistaJuuri tällaisen ilmapiirin takia palaan ennakoitua aiemmin hoitovapaalta töihin, siis yksi syy siihen. Mä en yksinkertaisesti jaksa elää tässä mammamaailmassa. Tuntuu kuin sitä ei pääsisi välillä missään pakoon.
Toivottavasti palaat pian, sulla on hyvät jutut ja terve, jalat-maassa suhtautuminen äitiyteen.
Oi oi, nyt hävettää käyttää kantoliinaa...
VastaaPoistaMä en tuomitse "BB-äitejä" (ihan kuin rintareppu määrittäisi koko äitiyden), niin älkää tekään tuomitko kaikkia kantoliinojamutseja höyrypäisiksi.
Tässä muuten yksi tieteellinen lähde ergonomisen kantamisen puolesta: Schön, R., & Silvén, M., 2007, Natural parenting -- Back to basics in infant care., Evolutionary
Psychol., v. 5(1), p. 102-183.
Terv. Emmi
Luin vielä uudestaan näitä kommentteja ja hiukan hymyilyttää. Haluaisin palkita erityisesti Lupiinin, Verskin ja Krisin juudaspisteillä. :D
VastaaPoistaJa Päivi, juuri samasta syystä en käy perhekerhoissa, vauvapilateksessa, muskareissa tai missään julkisissa äititapaamisissa pahoittamassa mieltäni.
En muuten oikeasti tiennyt että on olemassa joku vakaumuksellinen "me kantoliinailijat" koulukunta. Tiedänpä jatkossa varoa.
Oh lord mikä hyökkäys! En ihmettele että tulee tarve vetää henkeä tästä.
VastaaPoistaOon lukenut tätä blogia siitä asti kun esikoiset oli näitä toukkien kokoisia.
On avannut minunkin silmiä moneen asiaan kaikessa kriittisyydessään ja sun sarkasmi iskee kyllä mun huumorintajuun.
Että pliis, jatka heti kun vaan siltä tuntuu :))
-Heidi
Hei, mäkin olisin kiinnostunut tuosta selkeästä pisteytystaulukosta. Voisi sitten perhevalmennusryhmän äitien kanssa kokoontua ihan eri pohjalta kun jokainen voisi jo valmiiksi pisteyttää oman äitiytensä ja sen pohjalta vaikka jakaa puheenvuorojen painoarvot.
VastaaPoistaEi vaine, mikään ei ole niin alhaista kun vedota ettei halua lapsensa parasta.
Ei hyvää päivää taas. Kyllä on itsensä kohotus paremmaksi ihmiseksi ollut taas huipussaan, kun on tarvinnut mennä henkilökohtaisuuksiin, mikä on ihan ala-arvoista ja täyttä paskaa suoraan sanottuna. Jokainen normaalilla järkikapasiteetilla varustetun ihmisen luulisi tajuavan sen verran, että se mitä kantovälinettä käytetään tai ei käytetä ei varmasti suoranaisesti korreloi sitä että välittääkö lapsestaan ja ajatteleeko lapsensa parasta. Voi morjens.
VastaaPoistaJa oh my.
*Mä käytin liinaa vähän, ihan siitä syystä että sain sen joksikin lukijalahjaksi, kun aikoinaan tilasin vauva-lehden. Jos sitä ei olisi ollut, ei meillä olisi varmaan kannettu millään.
*Iik, mitähän kamalaa sitterissä ajan viettäminen lapselle tekeekään, varmaan se saa siitä traumoja ja kokee tulleensä hylätyksi!!! APUVA!
*Meillä lapset ei ole nukkuneet meidän välissä kuin ihan pienenä, koska mä olin laiska ja en ekan syötön jälkeen jaksanu nostaa takaisin sänkyyn, ainakaan joka kerta. Mä en henkilökohtaisesti näe perhepedissä mitään sellaista funktiota, jonka vuoksi sitä meillä toteutettaisiin muuten kuin "pakon" sanelemana.
*Imetys esikoisen kanssa ei sujunut, pari kuukautta ja that's it. Oli korvakierrettä sun muuta ja alta vuotiaana putket korvissa. Toista täysimetin käytännössä 4kk, kokonaisaika imetyksellä oli 7kk. Ja kas kummaa, taas oli putket korvissa alta vuosikkaana. Mitähän olisi pitänyt tehdä paremmin, ehkä nukkua perhepedissä?
*Apuva, meillä on ollut käytössä myös se pahamaineinen hyppykiikku mikä tuolla keskustelussa myös mainittiin.
Näillä perusteilla meidän lapsien pitäisi vissiin olla vähintäänkin tunneköyhiä tai ei me ainakaan niistä olla välitetty eikä rakastettu... Jepjep.
Jatka Katja samaan tyyliin, jätät omaan arvoonsa ne besserwisserit, jotka yrittää olla parempia kuin muut.
Täytyy sanoa että henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että oman esikoisen ollessa neljä kuukautta en todellakaan olisi mennyt kauheasti huutelemaan omaa paremmuuttani kenellekään, tai antanu edes ymmärtää niin. Monet illuusiot, lastenkasvatuksesta eritoten ja sen helppoudesta, on särkyneet sen jälkeen rytinällä, mutta sitähän eivät vielä välttämättä voi esikoisten vanhemmat tietää tuossa vaiheessa.
Loppukaneetiksi vielä se, että äiti joka ymmärtää ajatella myös omaa parastaan, yleensä ajattelee myös lapsensa parasta. Koska kaikkein parasta lapselle on se, että vanhemmat voivat hyvin ja kykenevät huolehtimaan lapsestaan.
ps. meillä on kuitenkin myös niitä muovikrääsäleluja. Ja saavat ollakin, niin kauan kun ehjinä pysyvät
pps. Niille jotka eivät hoksaa, niin tätä kommenttia ei ole kirjoitettu ihan hampaat irvessä, vaan vähän sarkasmia on ehkä havaittavissa. Tämä ilmoitus ihan vaan varmuuden vuoksi.
:D :D Lapseton ihminen eli minä luen reppupostauksen kommentteja nauraen kippurassa :D :D Ahahahha!! :D :D Parasta viihdettä pitkään aikaan! Ihmiset on kyllä sekoja. Ja hulluja.
VastaaPoistaProject Mama: Sulla on mahtava asenne, kiitos normaaliudestasi ;) ja blogi luettavissa jopa tällaiselle itsekkäälle paskalle eli lapsettomalle ihmiselle joka nauttii työstään ja harrastuksestaan ja parisuhteestaan. Sairastahan se kai on? Että en ehkä halua lapsia!
Nettikeskustelun "parhaita" puolia.
VastaaPoistaBB:t tuntuvat sopivan hyvin isien käyttämiksi kantovälineiksi, ainakin meillä. Vauva kieltäytyi olemasta enää kasvot kantajaan päin kun he olivat kukkanäyttelystä. Ikää kait noin 3-4 kk.
Luulisi ettei sillä ole niin hirveän paljon väliä missä asennossa vauvaa kantaa kunhan se ei ole aina samassa asennossa. Joten, kukin tyylillään.
Niin ja sen verran pitänee tarkentaa tuota omaa kirjoitusta; itse en koe vielä neljän vuoden äitiyden jälkeen olevani niin oikeassa missään, että voisin mennä neuvomaan absoluuttisella tietämykselläni ketään. Eikä pidäkään, koska jokainen tietää oman lapsensa parhaan. Kerron mielelläni, mikä meillä on toiminut tai mikä ei, jos sitä joku kysyy. Mutta tosiaan, jos ei ole muita huolia kuin miettiä sitä miten muut omia lapsiaan pahoinpitelevät kantamalla "vääränlaisessa" kantovälineessä, niin lapsen kanssa on päässyt aika kohtuullisen helpolla luultavasti, tai näin voisin kuvitella.
VastaaPoistaJa nyt ehkä voisin tukkia suuni.
Sun blogi on parhautta, ethän taukoile pitkään! Kaikki fanaatikot (oli sitten asia mikä tahansa) pitäs nauraa suohon.
VastaaPoistaOK, luin noi kantoreppukommentit ja siis cuh-ray-zeeee!
VastaaPoistaVälillä oikeasti hävettää olla äiti ja kuulua tähän porukkaan. Te kantoliinahullut, menkää riehumaan sinne kaksplus-palstalle ja jättäkää Katja rauhaan! Miten te voitte olla niin typeriä, että luulette että Katjan kaltainen nainen tarvitsee teidän syyllistäviä neuvoja. Sammakkoasento, my ass!
Oi MIKSI, ei vaan voida ymmärtää että jokainen terve äiti tekee parhaansa ja tietää mikä omalle lapselle on hyväksi.
Sinäkin tämän postauksen anonyymi (klo 09.57) kiitos vaan litaniastasi, nyt tiedämme kaikki kuinka f i k s u olet ja luonnollisesti yrität vaan auttaa ja jakaa ääretöntä tietouttasi. Mutta salli mun kuitenkin nostaa virtuaalinen keskisormi.
Respectiä äidit toisia kohtaan! On yhtä monta OIKEAA tapaa kasvattaa (ja kantaa ja olla kantamatta) skidejä kun on äitejäkin.
t. the mother of all judas points
ps. ja te ketkä nyt kommentoitte että joku BB:n reppu on oikeesti VAARALLINEN, niin googlettakaapa vaikka itä-afrikan nälänhätä ja ottaakaa vähän perspektiiviä tähän lapsenkasvatukseen.
Mama, älä pidä breikkiä! Olet lähes ainut ihminen, joka suhtautuu äitiyteen normaalisti ja vielä huumorilla!
VastaaPoistaSisäministeriöllä on olemassa sellainen "syrjinnästä vapaa alue" -kampanja jonka työpaikat voivat saada.
http://www.yhdenvertaisuus.fi/kampanjat/syrjinnasta_vapaa_alue/
Pitäis perustaa "tuomitsemisesta vapaa alue" -kampanja. Siihen liittyisi sitten kovasti valtakunnallista koulutusta tuomitsemisen eri muodoista (selvät tapaukset, kuten olet huono äiti -haukkumiset vs. vähän vaikeammin tunnistettavat tuomitsemisen muodot, kuten omien mielipiteiden ja ohjeiden tyrkyttäminen muille kysymättä). Vois kouluttaa esimerkiksi neuvoloiden terveydenhoitajat, viesti leviäisi sitten sieltä. Sais tollasen tarran/bannerin, jonka vois laittaa blogiin, tai vauvanvaunuihin, tai kertakäyttövaippapakettiin ja erityisesti siihen rintareppuun.
Noh, en mä nyt kokenut tuota kantoreppukeskustelua kovin kamalaksi. Juurikin siihen nähden, että suhtaudut kirjoituksissasi itsekin usein hyvinkin kriittisesti asioihin ja ilmaiset sen myös selkeästi.
VastaaPoistaToivottavasti taukosi ei jää kovin pitkäksi, on jo tavanomaista hitaampi päivitystahti harmittanut... :)
Kyllä meillä tosiaan on täällä hyvin asiat kun kantovälineestä saadaan tällainen haloo aikaiseksi.
VastaaPoistaKoska haluan vielä tunkea lusikkaani soppaan, niin täytyy myös kertoa, että mä en ole oman reilun vuoden kestäneen äitiyteni aikana törmännyt täälläkin kauhisteltuun tuomitsemis-äitiyteen. Olen kuitenkin uskaltautunut ihan muskareihin, vauvauintiin ja kerhoihin. Tietysti ne sellaista kokeneet nostavat sen keskusteluun, mikä ruokkii käsitystä, että se olisi ennemmin sääntö kuin poikkeus. Kyllä mä silti tunnustan, että olen välillä ihmetellyt joidenkin äitien systeemejä, mutta olen kuitenkin pitänyt mölyt mahassani. En mä noinniinkuin muutenkaan aina ymmärrä muiden ihmisten meininkejä, mutta en mä niillekään avaudu henkilökohtaisella tasolla. Oli ne äitejä tai ei. Toivottavasti et kokenut kommenttiani kantoreppukeskustelussa "avautumisena", ei ollut sellaiseksi tarkoitettu.
VastaaPoistaMinä karsastan rintareppuja lähinnä käytännön syistä: ne tuntuvat varsin epämukavilta, lapsen pää heiluu holtittomasti ja ilman tukea, ja ajatuskin siitä, että pitäisi itse roikkua about stringien levyisen kangaskaistaleen varassa saa laittamaan jalat ristiin.
VastaaPoistaYksi syy siihen, ettei tutkimuksia ole on jonkun jo mainitsema eettisyys. Opinnäytetöitä esim. fysioterapian puolelta on jokunen, mutta niistä tuskin on BB:n kohtalaisen massiiviselle markkinointikoneistolle vastusta. Mielestäni tätä voisi verrata viulun tai poikkihuilun soittoon: jos ne keksittäisiin nyt, ei lasten anettaisi niitä harrastaa, sillä ne ovat poskettoman epäergonomisia.
Toisaalta BB:tä on vuosien saatossa lähestytty erinäisiä kertojaa eri tavoin, mutta toistaiseksi vastaukset ovat olleet luokkaa "lapsen on mahdollista pitää jalkojaan 45asteen kulmassa." Toki on, mutta kuinka moni lapsi jaksaa jalkojaan niin kannatella?
Jonkinlaista kehitystä kuitenkin on havaittavissa, sillä BB:n uusimmissa malleissa on valittavana myös leveämpi kantoasento.
Mitä kommentointiin tulee, meitä on moneen junaan. Sekä valtavirta- että hippihihhuliäidit osaavat olla sanoissaan ihan yhtä loukkaavia ja tökerötä. Onko avautumisen oikea paikka sitten blogi... Se onkin toinen juttu. Julkista tekstiähän tämä toki on (muuten tämä tuskin olisi avoin), ja toisaalta kirjoittajan oma ilmaisu antaa viitteitä siitä, minkälaista tekstiä voi kommenttilaatikkoon tykittää.
Älä nyt kuitenkaan lopullisesti heitä kirvestä kaivoon.
^ Vaikka kirjoittajan teksti antaisi lukijan mielestä mitä viitteitä tahansa, ei kellään ole oikeutta eikä toivottavasti tarvettakaan vihjailla, ettei äiti ajattelisi lapsensa parasta, kun kyse on näinkin yhdentekevistä jutuista.
VastaaPoistaKirjotin tähän pitkät pätkät ties mitä, mutta totesin sitten, että hukkaan sekin varmaan menisi.
Joten sanon sitten vaan sen, että mulla oli lonkat lähestulkoon irti kun synnyin ja vietin yli kaksi ensimmäistä elinkuukauttani sellaisessa lastassa, joka jostain saatanallisesta syystä on tähänkin keskusteluun sotkettu.
Ei muuten ole vaikuttanut elämääni mitenkään - eivät ne irtonaiset lonkat eikä se lastassa kököttäminen. En tiedä itkeäkö vai nauraa, kun äidit avautuvat toisilleen jostain lattialla istuttamisesta tai vääränlaisesta lapsenkantoergonomiasta. Kyllä on mutseilla nykyään pienet ongelmat ja aivan helvetisti liikaa vapaa-aikaa.
Oh my!
VastaaPoistaOmakohtaisesti elättelen ohutta toivoa yhteiskuntakelpoisten lasten kasvattamisesta --- vaikka tämä äiti ei nyt osannutkaan käyttää ei kantoliinaa eikä rintareppua.
Katja, älä jätä meitä!
Kris, kyllä, olen kanssasi ihan sama mieltä.
VastaaPoistaLiiasta vapaa-ajasta en tiedä, mutta ehkä kyse on infomaatiotulvasta. Joka puolelta tulee jatkuvasti tietoa siitä ja tästä, mitä pitää syöttää ja mitä ei, minkälaisia leikkejä leikkiä, minkälaisia vaatteita ostaa ja missä asua. Tuosta kaaoksesta kukin kaiketi joukkio ne asiat, joita priorisoi.
Ja tietysti siinä vaiheessa kun on itse nähnyt valon, haluaa jakaa sitä evankeliumin ilosanomaa kaikille - riippumatta siitä, haluaako vastapuoli sitä kuulla vai ei. :P
Niin joo, hitlerkortilla on varsin näppärää mitätöidä kaikki keskustelu. Mitä turhia puhua kouluruokailusta, bisfenolituttipulloista, päiväkotiryhmien koosta, imetyksestä, synnytyssairaalan valinnasta tai käytöshäiriöistä, sillä Itä-Afrikka, nälänhätä ja tsunami. End of discussion. :D
VastaaPoistaHei, ainaskin meiän "lonkkalapselle" fyssari suositteli tota sammakkoasennossa kantamista rintarepun sijaan. Mutta ehkä "terveen" lapsen kanssa se ei oo välttämätöntä, en tiedä.
VastaaPoistaTuomitseminen, riitely ja henkilökohtaisuudet on persiistä.
Sanapari "lapsen parhaaksi" on semmoinen sopivan hurskas norsunluutorni, josta voi heitellä kiviä. Milloinkahan voisi reilusti tunnustaa, että ihan sama mikä "lapsen paras" on, me nyt tehdään silti näin? Että vaikka tietää, että tän(kin) voisi tehdä "paremmin/enemmänoikein" niin silti pystyy luopumaan vuoden äiti -kilpailun ykkössijan tavoittelusta - ja luopumisen aiheuttamasta syyllisyydestä? Sitä kisaa kun ei koskaan voi voittaa. Nimim. lainattu rintareppu, kävelytukihärveli ja oispa ollut hyppykiikkukin mut kun en raaskinu hankkia. Ei kantoliinaa, perhepetiä, täysimetystä puolivuotiaaksi tms. Ja ihan mukavia poikia noista tuli.
VastaaPoistaOho, mä oon pari päivää lukematta ja sitten täällä on tällaista draamaa! Ooooh.
VastaaPoistaEn viitsinyt mennä edes lukemaan sitä rintareppukommentointia, eli en voi kommentoida sen jutun perään vaan kommentoinkin tähän :)
Tuo suvun apu lasten hoitamisessa on niin paras juttu! Mun viimesestä neljästä vuodesta olis tullut aika paljon erilaisempi jos mulla ei olis vanhempia ja appivanhempia ja paria parasta kaveria apuna. Mökillä on tosiaan niin kunkkua kun kymmenen muuta tyyppiä jaksaa leikkiä esikoisen kanssa kotia ja retkeilyä ja piilosta ja mitälie, ja pienempääkin osaa muutkin hoitaa kuin minä. Ja mäkin oon aina tullut toimeen sukuni sekä mieheni suvun kanssa toimeen hyvin ja kaikilla on ihan kivaa kun keräännytään yhteen. Ei me mitään piirileikkejä leikitä ja lauleta yhteislauluja nuotiolla, mutta ei myöskään riidellä tai kyräillä ja aina odotan mökkeilyä ilolla.
Kyllä minäkin nyt vähän yllätyin maman reaktiosta. Ne ekat kommentithan olivat vielä ihan suht asiallisia. Niihin jos olisit todennut, että ai, tuostapa pitääkin ottaa selvää, oli uutta mulle, niin ehkä tuo "hyökkäys" olisi jäänyt pienemmäksi. Kuka tietää. Asiallisia monet kommenteista eivät enää olleet :(.
VastaaPoistaEihän siitä rintarepusta silloin tällöin suht lyhyitä aikoja käytettynä mittään haittaa ole ;).
Jään odottamaan uusia kiinnostavia päivityksiä!
Herranjumala!
VastaaPoistaUskallanko tunnustaa että minun lapseni ovat hyppineet hyppykiikussa JA "roikkuneet" rintarepussa, kasvot menosuuntaa. Olen tupla-paska-mutsi (voiko tripla-) :) Lapseni vaikuttaa terveelta ja eivät ole saaneet sen suurempia traumoja. Tosin olen varmaan sen verran vastuuton äiti että en edes ymmärrä lapsieni parasta.
Katja, kirjoituksesi sai minut hymyilemään. Toivottavasti et taukoile kauan.
Tällä kertaa anonyyminä ja nimimerkillä "Tuplapaskis"
Odotusaikana ostin rintarepun. Työkaverin vanhan. Vaimo ilahtui kun olin ajatellut pientä miestä jo etukäteen. Lasta kannettiin paljon, kunnes lääkärineuvolasta tuli lähete eteenpäin. Pitkien tutkimusten jälkeen diagnoosi oli lääkärin mielestä selvä, meidän mielestämme ei. Kunnes tuo munkkilatinaa puhunut tulkkasi.
VastaaPoista"Lapsenne selässä on ollut rakenteellinen heikous. Hyvin tyypillinen vastasyntyneillä ja korjaantuu lapsen lihasten kehittyessä tukemaan selkärankaa. Yleensä vauvojen selkään ei kohdistu suurta rasitusta, nyt näyttäisi siltä, että tässä tapauksessa niin on kuitenkin käynyt. Teidän lapsenne on rikki."
Alkoi kuntoutus, tuli leikkaus. Saatiin kantoreppu, jossa lapsi pystyi toipumaan. Se auttoi korjaaman sitä minkä rintareppu rikkoi.
Lääkärin tuomio oli raskasta kuulla. Samoin vakuutusyhtiön, joka ei korvannut mitään koska vamma oli itseaiheutettu. Tajuatteko miltä tuon lukeminen tuntui? Käsittelijän tulkinnan mukaan rintareppujen haitoista on nykyään niin paljon tietoa, että meidän olisi pitänyt ymmärtää. Valmistaja ei ottanut mitään vastuuta, sillä heidän tuotteensa oli tarkoitettu terveille lapsille, meidän lapsemmehan ei siis ole terve, sillä hänellä oli piilevä vika, jonka väärä kantoasento toi sitten esiin.
Olen ihminen joka vertailee kaikki hankinnat, digikameran, kännykän, ilmalämpöpumpun jne. Mutta kantovälineestä en tehnyt yhtäkään googletusta. Ostin kun halvalla sain ja käytin. Paskojen mutsien lisäksi on muuten paskoja isiäkin.
Tiedän, että suurimmalle osalle lapsista rintarepun käytöstä ei ole mitään haittaa, mikä ilmenisi missään vaiheessa elämää. Kasoittain noita rintarepussa kannettuja terveestio kirmaavia on lähipiirissäkin, jopa vaimoa on kuulemma semmoisella kuljeteltu silloin 70- luvun lopussa. Meillä vaan oli ns. paska mäihä.
Ja sitten vastaus siihen kysymykseen mikä on kysytty moneen kertaan. Eli miksi emme ole soittaneet Karpolle/ MOT:iin/ 45 minuuttia ohjelmaan/ Seiskaan...
No miettikääpäs hetki tämän blogin kommentteja. Me tiedämme jo itsekin, että vahingoitimme tietämättömyyttämme lastamme. Emme tarvitse julkista kivitystä. Asianajaja sanoi tämän taistelun olevan hävitty ennenkuin se alkaakaan. Vaimoni on masentunut ja väsynyt. Pojan selkä on rakenteellisesti leikkauksen jälkeen kunnossa, mutta hermosärky jäi, eikä kukaan uskalla luvata milloin se loppuu. Meillä ei erityisemmin ole luottamusta siihen, että saisimme lapsellemme oikeutta. Kuntoutus ja pienen ihmisen kipu on niin raskasta, että aika, raha ja voimat menee nyt siihen.
Siitä sammakkoasennosta tulee yleensä rintareppujen omistajille mainittua, ihan vaan koska olisin ihan oikeasti itse halunnut kulla edes vihjauksen aiheesta. Jos sitten maininnankin jälkeen joku tahtoo riskit ottaa, niin oma on asiansa ja lapsensa. Mihinkään pyhään sotaan ei riitä voimat.
Ei ehkä aina kannata ampua viestiä jos ei tykkää sen viejän tavasta sitä ilmaista.
Onnin isä.
Nuorempana kammoksuin mahdollista äitiyttä synnytyskipujen pelossa (ja sit ihan tasan varmaan adoptoin kaikki kakarat jos joskus semmosia haluan!). Nyt noin kymmenen vuotta vanhempana (23v.) olen tullut siihen tulokseen että eiköhän synnytyksestä selviydyttäisi, kun niin moni muukin on selviytynyt. Nykyään mahdollinen äitiys kammoksuttaa juuri muiden äitien vuoksi. Eihän siihen porukkaan uskalla liittyä, kun joutuisi kuitenkin lynkatuksi. Onneksi ehkäisy on vielä pitänyt ja vakavaa halua jälkikasvun hankintaan ei vielä ole näköpiirissä. Pelottavaa, pelottavaa.
VastaaPoistaNiin ja edelliseen piti vielä sanomani, että rentoudu tauolla. Me täällä odotetaan sua takaisin, toivottavasti palailet jo pian!
VastaaPoistaHirveästi jaksamista Onnin vanhemmille ja Onnille!
VastaaPoistaJa Onnin isä: se ei TODELLAKAAN ole sinun syytäsi, ei missään nimessä. Itsekään en olisi asiasta ottanut sen kummemmin selvää jos ei olisi ollut niin että oma selkäni ei kestänyt rintareppua. Älä missään nimessä kutsu itseäsi paskaksi isäksi! :/
Onnin isä, kiitos tarinan jakamisesta! Ikävä tapaus, johon ette tietenkään ole syyllisiä. Miten ihmeessä voisitte olla? Vakuutusyhtiöiden bisnesidea on vältellä kalliita kuluja, joten heidän kantaansa ei kannata ainoana totuutena ottaa. Ymmärrän myös sen, että oikeudenkäyntiin ei ole aikaa eikä voimia, mutta vasta tällainen julkisuus lataa valmistajille paineita, kun kuluttajat hylkäävät huonot tuotteet. Jos rintarepun huonommuuden todistelu jää jälleenmyyjille, ei suurin osa vanhemmista edelleenkään edes tiedä mitä eroa repuilla on. Silloin kuvaamiasi vahinkoja voi sattua. Kiinnostuneita tahoja tällaista uutisoimaan löytyy kyllä, jos haluatte viedä asiaa joskus eteenpäin. Tsemppiä teille.
VastaaPoistaOlen ollut lähes poikkeuksetta ylpeä tämän blogin kommenttien tasosta, joka on säilynyt laadukkaana jopa anonyymien osalta. Kuten jo totesinkin rimanalitus oli tuo lapsen parhaasta marailu. En pidä virheenä sitä, että pyysin väitteille lähteitä - niin tekee jokainen toimittaja. Minua saa ehdottomasti valistaa, mutta silloin kannattaa aloittaa siitä, että lähteet ovat kunnossa. Netissä kun on helppo puhua läpiä päähänsä ilman minkäänlaista vastuuta. Mitä henkilökohtaisuuden tasoon tulee, nyrkkisääntönä voisi sanoa, että nettikeskustelussakin pitää säilyä taso, jota käyttäisi ihan face2face tilanteessa. Niin minäkin teen kun omalla nimelläni ja naamallani kirjoitan.
Laitan tämän kommentoinnin nyt tältä erää kiinni. Adios!