Kuulun niihin ihmisiin, joita sekä hyttyset että ampiaiset rakastavat. En tiedä miksi. En käytä hajuvettä tai muita voimakkaita tuoksuja, enkä huido niitä kauemmaksi, mutta ilmeisesti tuoksun ruoalle. Ja saan vähintään yhden piston joka pirun kesä - viime kesänä yksi oli mönkinyt sänkyyni.
Jos podet kohtuullista ampiaisfobiaa, etkä uskalla laittaa niitä hesarilla elämän arkistoon, tässäpä hyvä ansa, josta vinkattiin KotoLivingin puolella:
Ei muuta kuin ansa huoneeseen, ovi kiinni ja odottelemaan. Ei tarvitse arpoa jäikö se perkele eloon patterin väliin ja suunnittelee sieltä uutta tulemista.
Ps. Viime kesänä maalta löytyi ampiaispesä hyvinkin ei toivotusta paikasta: huussin istuimen alta. Hyökkäys hanuriin olisi ollut ehdottomasti ihana tapa aloittaa aamu.
Kerros vielä, kuka sen ampiaispesän nitisti!
VastaaPoistaterveisin anoppi
Meilläkin on ampiaisongelma, tai ei mulla mutta allergisella avokilla ja ampiaisia kuollakseen pelkäävällä(!) koiralla.
VastaaPoistaNuo syötithän kun nimenomaan houkuttelee ampiaisia, ja me haluttiin ettei ne tule lähellekään, pidetään nyt parvekkeella pienissä sievissä konjakkilaseissa etikkaa. Ei ole enää ampiaisia meidän hoodeilla ;)
Tiia: Maman ansavinkki onkin varmaan tarkoitettu puhtaasi tilanteeseen, missä amppari löytyy sisätiloista ja siitä pitäisi päästä turvallisesti eroon. Ei siis niinkään jatkuvassa käytössä olevana.
VastaaPoistaSitten täysin off-topic: mummini kutsui ampiaista pimppariksi ja muurahaista murkuksi joten kuvitelkaa vain kuinka koomista oli olla r-vikaisen serkun kanssa hiekkalaatikolla leikkimässä pienenä...