Hierojan mielestä on: ainakin hänen mielestään aika monet toteavat, että täällä onkin aikaisemmin tullut käytyä vain lasten kanssa. Aika hyvä, jos se pitää paikkansa! Vaikka arkea kuuluukin ylistää niin kyllä se pyhä kannattaa ottaa parisuhteeseen mukaan. Varsinkin kun homma ei paljoa vaadi. Kotikaupungissakin voi mennä hotelliin yöksi.
Muutama asia vaikuttaa ratkaisevasti irtioton onnistumiseen.
Ensin varataan hoitaja, sitten reissu.
Älä lähde, ellet saa skidille luotettavaa hoitajaa. Ihan turha ottaa riskiä, että kaikki menee reisille joko sen takia että itse pohdit, onko niillä kaikki hyvin tai hoitaja soittelee ja kysyy, miten tukka saadaan irti leivänpaahtimesta. Mä olen lähinnä huolissani, miten saan Ipanan houkuteltua mummilasta takas himaan.
Kaikki yhteydet ulkomaailmaan on katkaistava.
Puhelin mielellään äänettömälle (vain lastenhoitajan puhelut saavat tulla läpi) ja läppäri himaan. Not negotiable. Hotellihuoneen tv:nkin voi vetää pois seinästä. Teillä ON muutakin tekemistä. Ja kyllä se hotelli tiedottaa, jos galaxit räjähtää.
Panostakaa hyvään illallismestaan.
Huonoa ruokaa saa syödä lounaalla ihan riittävästi. Jos käyt harvoin ulkona syömässä (suurin osa lapsiperheistä ei käy edes kuukausittain) on ihan sama, mitä se safka sen yhden kerran maksaa. Kandee myös varata pöytä ajoissa niin ei tule mitään stressiä paikan päällä - vaivaa ravintolasuosituksilla vaikka hotellin respaa.
Yllätä se.
Siis iloisesti. Lapsellista, mutta toimii. Varaa pullo skumppaa huoneeseen, siipalle sudokuja junamatkalle tai yhteinen tennisvuoro - ihan sama. Pääasia että näytät, että olet vähän ajatellut sitä, jota et ikinä arkena ehdi ajatella.
Olet treffeillä, käyttäydy sen mukaisesti.
Yhteisen loman pitäisi olla lähtökohtaisesti siisti juttu. Jos olet kuitenkin superstressaantunut tai hormonihäiriössä, pohdi pääsetkö siitä yli yhdellä konjakilla vai pilaatko vaan koko homman. Treffeille ei kande lähteä kiukuttelemaan. Löysää pipoa (tapahtui se sitten sillä konjakilla, kuoleman hevillä tai jumalattomalla vollotuksella vessassa), meikkaa liikaa ja vedä astetta paremmat kledjut niskaan. Kyllä se siitä.
Juuri näin minustakin. Ja perusedellytys tuolle kaikelle on, että se parisuhde on suht kunnossa jo ennenkuin treffeille lähdetään, jotta nuo kaikki kohdat toteutuvat. Muussa tapauksessa ensin parisuhdeterapeutille ja sitten vähän myöhemmin ylläpitotoimiin :)
VastaaPoistaTiedätkö, lapsen syntymän jälkeen (11 kk sitten) ollaan oltu miehen kanssa kaksi kertaa kahdestaan jossain (häät ja leffa) ja ton leffan jälkeen kysyin mieheltä, että kaipaako se erityisesti kahdenkeskistä aikaa. Vastaus oli ei, johon tokaisin, että en mäkään... saattaa olla huolestuttavaa tai sitten ei... ;) Mut tosiaan, mä nautin siitä, että me tehdään perheenä yhdessä jotain (ylipäätään vaunulenkki koiran kera yhdessä miehen kanssa tarjoaa hyvän ympäristön ajatusten vaihtoon ja keskustelulle) ja lähtökohtaisesti haluan reissuunkin sekä mieheni, että lapseni kanssa. Mutta koska tästä kahdenkeskisestä ajasta aina kailotetaan, niin on meilläkin buukattu kaksi juttua seuraavalle kuukaudelle. Että jotain sit kuitenkin, vaikkei koeta sitä kaipaavammekaan. Ehkä lähinnä kahden kesken siksi, että konserttiin ei lasta oikein voi ottaa mukaan eikä ravintolaillallisellekaan.
VastaaPoistaNo ei kai sinne kahdenkeskisille treffeille SIKSI lähdetä kun lehdissä niin suositellaan?! ;)
VastaaPoistaRiippuu varmaan ihmisestä, mutta itse kaipaan sellaistakin menoa, jossa ei lapsi ole mukana ja joskus treffejä mieheni kanssa.
Pilami, kiva jos asia on noin. Muistelen et meilläkin oli aika kauan. Lasten kasvettua ja lisäännyttyä alkoi olla aika mahtavaa ihan kahden tehdä juttuja. Hoitaja tilanne heikohko, joten näitä irtiottoja ei yhtä kahta enempää vuodessa ole...Pääasiassa pitää arjessa se suhde hoitaa :)
VastaaPoistaHenkka, no juu, tarkoituksena tosiaan ylläpito ei bugifiksit. ;)
VastaaPoistapilami, teidän tilannehan on sit ihan ideaali! Epä-äidillisenä ihmisenä mä kyllä diggaan siitä että voin vääntää kovaa ja korkealta politiikasta, mainonnasta ja etiikasta ilman kolmivuotiaan kommentointia ja keskeytyksiä. Mut lapsen mä taas ottaisin ravintolaan messiin. ;)
Anonyymi, no toivottavasti ei! :D
Tiitu, ihan totta tuo, että arjessa pitää parisuhde pääasiassa hoitaa. Meillä on vaan niin saatanallinen duunitahti (ihan omaa syytämme) että noin kerran kuukaudessa järkättäv yhteinen hetki on ihan pakollinen.
Loistava kirjoitus jälleen kerran!
VastaaPoista