10.3.2011

Vanhemmuus kehittää ihmistä

Terveisiä tuhansien räkäliinojen hautausmaalta. Kaameassa flunssassa ipanan kanssa vietetty yhteinen laatuaika on antanut minulle perspektiiviä äitiyden tarjoamiin henkilökohtaisiin kehitysmahdollisuuksiin. Olen jo aiemminkin huomannut tiiminvetotaitojeni kehittyneen, mutta lapsen myötä oppii myös käytännön ongelmanratkaisukykyä, reaktiokykyä ja sorminäppäryyttä.
  • Harjoitussarjan aloittaa pukeminen jo vauvaiässä. Pienten nappien, neppareiden ja nauhojen viidakko saattaa olla haastavaa geometrisesti lahjattomalle, isokouraiselle ja kömpelölle ihmiselle, mutta pian opit, että pikapesulla ja tukankuivaajalla saa puhtaaksi sen pyykkikorissa olleen bodyn, jonka osaat pukea.
  • Vauvaiässä tulee eteen myös minikynsien leikkaaminen minikokoisilla saksilla. Koskee niin raa'an puolukan kokoisia varpaita sekä huitovia, nyrkkiin puristettuja sormia.
  • Taaperoikäisen kanssa taas oppii purkamaan ja uudelleenkasaamaan kodinkoneita, huonekaluja ja muuta kiinteää irtaimistoa, joiden rakoihin ja koloihin on työnnetty esim. koruja, luottokortti, palapelin palasia, nauloja tai legoja. Kannattaa käyttää apuna kameraa, jos ei ole ihan varma, miten päin tiskialtaan osat ja tiivisteet pitää laittaa. Kannattaa myös suhtautua näihin tehtäviin vähän kuin rubikin kuutioon ja varata riittävästi aikaa pähkinän pureksimiseksi. Esimerkiksi terassilautojen väliin postitettujen pyörän turvaistuimen kiinnitysosien onkimiseen henkarin ja magneetin avulla saattaa vierähtää yksi aurinkoinen iltapäivä.
  • Reaktiokykysi kasvaa olympiasprinttereiden tasolle. Tilanteet vaihtelevat akselilla ärsyttävää - vaarallista (lapsi tulee keittiöön kädessään kylppärin kaapista löydetty irtopuuteripurkki ilman kantta vs. lapsi istuu tv-johtojen keskellä kädessään jotain Fiskarsin oranssia.)
  • Aivopähkinöitä tarjoaa myös valehtelijoiden klubi -tyyppiset tunnistustehtävät. Voit esimerkiksi päästä arvuuttelemaan, ovatko pehmoeläinten lautasilta löytyvät valkoiset rakeet, joita ipana kutsuu "suolaksi", supermyrkyllisiä putkenavausrakeita vai matkalaukun sivutaskussa asuvan, kosteutta torjuvan silica-pussin sisältö.
  • Ongelmanratkaisukykyä vaatii myös se, että lapsen nenään mahtuvia asioita on yllättävän runsaasti. En ole itse päässyt tutustumaan tähän taitolajiin, mutta tuttavaperheessä on otettu käyttöön erilaisia nenäsynnytysapuväleineitä pinseteistä erikokoisiin pilleihin. 
  • Lapsen silmätulehdus tarjoilee jatkokurssin tasoista kädentaito-oppia. Yhden tipan annosteleminen pienen, turvonneen, rähmivän (ja oletettavasti kosketusaran) silmän alaluomelle (toisessa kädessä siis lääkeputkilo ja toisella yrität raottaa luomea) niin, että tuubin pää ei kosketa sidekudosta, on jo itsessään haastavaa, mutta kun lisää yhtälöön objektin kiljumisen ja rimpuilun, hommasta saadaan sadasosasekuntipeliä. Lisäksi sinun täytyy onnistua tässä kaksi kertaa. Palkintona silmätulehdus tarttuu sinulle.
Tsemppiä treeneihin!

11 kommenttia:

  1. Sä olet Katja kaikkien äitien sankari, aikamme legenda.

    VastaaPoista
  2. Meillä tuossa viime vuoden lopulla laitettiin silmätippoja semmottisen viikon verran kolme kertaa päivässä.

    Haastavaa..

    Lapsi köytetty turvakaukaloon, turvakaukalo takakenossa ja sitten vain tippoja tulehtuneeseen silmään, ja siihen terveeseen, ja nenään, ja äitin naamalle ja pitkin lattiaa.

    Kai niitä oikeaan paikkaankin osui kun tervehtyi.

    VastaaPoista
  3. Tuohon listaan voisi vielä lisätä myös keuhkojen ja "imutekniikan" kehittymisen lapsen sairastaessa kunnon nuhaflunssaa. Fridaa imiessä nimittäin. Laji sopisi kyllä herkästi hyperventiloiville :)

    VastaaPoista
  4. Kyllähän se kehittää ihmistä kun samanaikaisesti juoksee, kusee, kutoo sukkaa ja samalla imettää lasta kantoliinassa :D

    Tosta nenääntyöntämisjutusta täytyisikin kysyä faijalta että mikä on kummallisin esine minkä lääkäriaseman päivystyksessä on pikkuklyyvarista vetänyt, ainakin sinne mahtuu uskomattoman pitkiä juttuja jos työntää vaikka päärynän rangan poskionteloon saakka. Rooman suurimman lastensairaalan aulassa muistan (telkkarissa) nähneeni taulun, joka on tehty kirurgisesti pikkuihmisten sisuskaluista poistetuista vierasesineistä.

    Silica-pussin sisältökin on ymmärtääkseni myrkyllistä, vaikkei niin vaarallista kuin putkenavausrakeet. Me pääsimme kerran ihan sairaalaan asti kun pätkän suusta ei saatu uskottavaa todistusta siitä oliko avonaisesta buranapurkista otettu montakin nappia, ja eihän niiden pitäisi olla edes lasten ulottuvilla mutta juurikin avonaisesta purkamista/pakkaamista odottavasta matkalaukusta voi napsia mukaansa mitä vaan, silicasta buranaan :(

    Meillä on katkottu spaghetteja dekooderiin ja viimesenä meinasi mennä käyntikortti läppärin cd-asemaan.

    VastaaPoista
  5. Esikoinen syntyy hetkenä minä hyvänsä. Luin postauksen ääneen miehelleni, jonka sorminäppäryys on mallia "nippu kikkeleitä", ja muuhun kuin ammattiinsa liittymättömät multi tasking -kyvyt sellaista keskivertomiehen normaalitasoa. Ensin sitä nauratti. Sen jälkeen se on ollut vähän hermostunut.

    VastaaPoista
  6. Hanna, hardly.

    Mrs Marple, oispa Maddekin mahtunut turvaistuimeen.. Olisin tosiaan kaivannut tuubin käyttöohjeeseen jonkinlaista pitempää kuvasarjaa, miten ihmeessä toimitaan kolmivuotiaan kanssa.

    Emmy Aurora, totta, tuo unohtui! Fridassa lisäbonuksena se, että vedät kaikki pöpöt omiin keuhkoihisi.

    Arkitehti, kysy ihmeessä ja laita pisin esine jakoon! Näillä on kyseessä oleet lähinnä leegot ja puuhelmet.

    Kris, kyllä se siitä. Tämä listahan ei ole edes täydellinen, pelkkä pintaraapaisu. ;)

    VastaaPoista
  7. Heh :). Pelkään lapsettomana jääväni täysin kehittymättömäksi ihmiseksi, mutta onneksi koirat ja kissat kehittävät nekin osaltaan hieman emäntää.

    VastaaPoista
  8. oma kehityslista:

    Luovuus: en olisi uskonut, mitä kaikkea kodin ylijäämätavaroista voi askarrella
    tai että pahvilaatikko, köydenpätkä ja siivouslastan keppi voi muuttua merirosvoseikkailuksi!

    Kokkaustaidot: ovat kehittyneet pakostakin. Joka päivä tai Vähintään joka toinen päivä on kokattava jotakin Oikeata Ruokaa.
    Jälkiruoka ja leipomustaidot: en ikinä ennen lapsia harrastanut leipomista tai jälkiruokien tekoa.

    Askartelutaidot: näillä nakkisormilla sitä vaan väännetään joulutonttuja, lumiukkoja, pääsiäistipuja...kaikista omista rumista askarteluista voi aina sanoa, että "oikun söpöjä pojan tekemiä"

    kotisairaanhoitajataidot: haavan puhdistukset, lääkeannostelut nenään, korviin, peppuun, silmiin. Ei mitenkään simppeliä minusta...

    on-the-fly -satuhetket: osaanpa näemmä keksiä iltasatujakin omasta päästä. Tai käsinukketeatteria. Laadusta en niin tiedä.

    Hygieenisuustoleranssin kasvu: kappas, vasta yksi tahra paidassa (lasten tai oman). Menee siis vielä päivän päällä. Kappas, nuorimmainen vetelee pöydän alla jotakin syötävää.

    Pinnan venymistaidon kasvaminen: toinen heittää lusikan nurkkaan ja toinen matkiessaaan sitä kaataa samalla vahingossa maitotölkin. Ulkona pitäisi olla 15 min kuluttua. En huuda, en huuda, en huuda.....

    Uskomattomiin suorituksiin venyminen: Itse kuumeessa ja oksennustaudissa, mutta pystyy silti pitämään kaksi ihmistainta hengissä ja syötettynä. Tai että on nukkunut 4 tunnin yöunia 4 kuukautta ja kyennyt hoitmaan vauvaa. Mitali!

    Laulutaito: vihasin kouluaikoina laulukokeita, piinavinta mitä tiesin! ei kai ketään enää pakoteta koko luokan edessä laulamaan opettajan vieressä? Muskarissa uskallan nykyään laulaa lastenlauluja muiden vanhempien kuullen. Se on minulta paljon!

    Ulos menon viitseliäisyyden kasvaminen: Omistan nykyään gore-textakin, gore-texhousut, gore-texlakin, gore-texhanskat ja kumisaappaat. Ja puen kaksi lasta hiki pipossa, koska se vaihtoehto, että ei mennä ulos, aiheuttaa niin paljon ei-haluttuja sivuvaikutuksia, että
    mieluummin ollan sitten myrskysäälläkin pihalla.

    Lasten aiheuttaman melun sietokyvyn kasvu: kykenen olemaan HopLopissa 2 tuntia. Aikana ennen omia lapsia se olisi ollut 2 minuuttia.

    -Krista

    VastaaPoista
  9. Mä oon varmaan epäonnistunut äitiydessä, sillä multa ei edelleenkään onnistu oman paitapuseron nappien napittaminen yhdellä kädellä. ;)

    VastaaPoista
  10. Joitakin vanhemmuus kehittää, toiset alkaa taantua sen lapsen tasolle... Toisaalta mua vähän huvittaa nämä jutut, kaikenlaista uutta sitä tosiaan tulee tehtyä, kun elämäntilanne vaihtuu, mutta sitähän se elämä on. Ja kaikestako pitäisi saada matskua CV:hen. ;)

    Arvatkaa miten vaikkapa se kehittää neuvottelu- ja paineensietokykyä, jos tiiviissä kaveri-/sukulaisporukassa eroaa yksi pariskunta, jolla pieniä lapsia ja pitäisi yrittää kaikkia osapuolia tukea ja jotenkin ylläpitää välejä ja tietyssä määrin sietää eri osapuolten haukkumista jne. jne!

    Ehdottaisiko joku vakavalla naamalla tällaisen kokemuksen laittamista CV:hen? Siksipä en omia lastenhoitojuttujani sinne laita enkä myöskään koirani kätilönä ja pikkuisten pentujen sijaisemona toimimista.

    VastaaPoista
  11. Korjaan edellistä väitettäni: silikageeli ei ole myrkyllistä, mutta siinä käytetään usein väri-indikaattoreita ym. lisäaineita jotka voivat olla myrkyllisiä tai karsinogeenisiä. Nam.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...