Minä kuulun ensimmäiseen ryhmään. Mulle on melko sama milloin syödään (myös raskaana), mikä aiheuttaa hiukan närää perheen stabiilin verensokerin kannattajien kesken. Jos teen jotain kiinnostavaa hommaa, skippaan mielelläni syömisen. Oman luonnollisen rytmini mukaan skruudaisin mieluiten noin kuuden tunnin välein ilman mitään välipaloja (teetä lukuunottamatta). Aamupuuron lisäksi yksi lämmin ateria päivässä riittää.
Mutta se väsymys. Jo kahden perättäisen huonosti nukutun yön jälkeen olen myrskynmerkkiäkin synkempi ilmestys: lyhytpinnainen, äkäinen, henkisesti romahteleva ja itsesäälissä rypevä suohirviö, jonka kanssa en itse haluaisi viettää sekuntiakaan. Noin kaunisteltuna. Skidikin tunnistaa jo huonosti nukkuneen äidin ja ehdottelee mulle päiväunia. Sekään ei tosin ole ratkaisu, sillä en yleensä saa nukuttua päivällä (mikä tietysti vituttaa lisää). Mielenterveyteni vaatii 8-10h katkeamattomat unet yöaikaan.
No. Sitten kiinnostavaan havaintoon lomalta. Vaikka ipana on yskinyt nyt kuukauden putkeen ja nukuimme hotellissa kaikki samassa huoneessa, en tuntenut itseäni yöherätyksistä huolimatta pätkääkään väsyneeksi. Tai ehkä vähän, mutta en muuttunut koomaiseksi tai raivohulluksi. Pystyin osallistumaan päivän ohjelmaan täysipainoisesti ja jopa ottamaan puolen tunnin päikkärit. Ja vaikka sairastelu jatkui heti loman jälkeen ja viihdeöitä oli taas viikon putkeen, olen edelleen ihan elämässä mukana. Miksi??Jostain syystä matkoilla en koskaan tunne olevani väsynyt, kotimaan lomalla kyllä. Haluan vastauksia!
Mikä vaikuttaa siihen, että Teneriffalla tai Nizzassa ei väsytä? Onko kyseessä auringon kirkkaus? Luonnollinen D-vitamiini? Liikunko lomalla väsyneenäkin, kun taas kotona on helpompi linnoittautua sohvalle? Tietokoneettomuus (no, okei: vähä-tietokoneisuus)? Stressittömyys (no tuskin, osaan stressata ihan missä vaan)? Jos kyseessä olisi pelkästään Etelä-Ranskan aikaansaama efekti, toisin pöytään myös ruokakortin, mutta tällä kertaa en syönyt erityisen monipuolisesti ja terveellisesti.
Ilmoittaudun koekaniiniksi. Sillä jos ratkaisu on aurinko, haluan diagnoosin. Heiluttelen sitä sitten lokakuisella Helsinki-Vantaalla menolipun kanssa.
Mä NIIN olen nälkäihminen! Mua voi valvottaa, ja muutun vain vielä ärysttävämmän puheliaaksi. Kestän piktäänkin ennen (sitten näyttävää ja totaalista) romahtamista.
VastaaPoistaMutta nälkä - voi pojat - älkää olko lähelläni, kun se iskee. Jo isäni sanoi aikanaan aina ilmeitäni lukiessaan: antakaa jotain sille suuhun ja äkkiä!
Homma tosin on parantunut merkittävästi vhh-valion löytymisen jälkeen. Mutta edelleenkin olen supertarkka syömisistäni.
Olisimme paskat kämppikset - jompi kumpi kokoajan huonona :D
Kun ollaan lomalla, niin ei olla duunissa. Duuni on duunia aurinkoisessakin paikassa, niin se vaan on ;)
VastaaPoistaTäällä toinen, jolle syöminen on täysin toissijainen asia, mutta väsymys.. voi sitä itkun ja hammasten kiristysten määrää.
VastaaPoistaNim. Pelolla odottaa onko tämä esikoinen hyvin vai huonosti nukkuvaa sorttia.
Minä tarvitsen myös paljon unta, ruokakin on hyvää mutta mielummin tingitään siitä.
VastaaPoistaJa ei se duuni ja arki auringon alla ihan oikeasti ole sama asia kuin Suomessa. Asuin ennen Australiassa, tein hommia joista en erityisemmin tykännyt - ja silti suorastaan pelästyin kun puolen vuoden jälkeen tajusin ettei mulla ollut ollut yhtäkään huonoa päivää. Ja meinaan aurinko oli paistanut joka päivä paria sadetta lukuunottamatta! Koko Aussi-aikana niitä huonoja päiviä tulikin vain kourallinen.
Suomi nyt ei vaan ole ihmisen paikka elää. Niinpä häippäsenkin täältä taas pian =D. Ugh, olen puhunut.
Nälkäihminen, henkeen ja vereen! Poikaystävä aina matkoilla naureskelee, että pysyn onnellisena, kunhan saan säännöllisin väliajoin ruokaa ja oikein huonossa tilanteessa auttaa myös joku kunnon drinkki tai lasi viiniä..
VastaaPoistaSamanmoinen täällä ja jo yksikin huonosti nukuttu yö saa kärttyisyyden päälle. En tajunnut edes olevani tällainen ennen lapsen syntymää. Eipä niitä yöunia kukaan pahemmin häirinnyt ennen. Mutta tämä on mulla/meillä ehkä se päällimmäisin syy siihen, miksi lapsiluku jätettiin yhteen, ikä on tietysti toinen, mutta ei niin merkittävä. Ei vaan jaksa
VastaaPoistamissä saa ilmoittautua siihen ryhmään, joka muuttuu psykoottiseksi suohirviöksi nälästä ja zombieksi väsymyksestä?
VastaaPoista(näissä on tietty ero. nälkäinen psykoottien suohirviö miettii palavereissa, voiko valkotaulutussilla murhata työkaverin joka kehtaa pitkittää lounastunnin alkamista keskustelua jatkamalla. väsynyt zombie osallistuu palavereissa reippaasti sanomalla "hnggh" mihin tahansa kommenttiin ja tuijottamalla ankeasti horisonttiin, tahi nurkkaan.)
Very good point, olen AIKA varma, että se on tuo aurinko...
VastaaPoistaNimim. olen raskauden aikana vaatinut jatkuvasti SEKÄ hirvittävästi unta, ETTÄ karmeita määriä ruokaa AIVAN KOKO AJAN: joulukuu meni alkuraskauden järkyttävässä väsymyksessä ja pahoinvoinnissa ilman sosiaalista elämää, ilman liikuntaa/urheilua ja juuri ja juuri töissä käyden oli sitten viikonloppu, arki tai joulupäivä.
Sitten kahden viikon Etelä-Afrikan reissu lämmössä ja auringossa ja voilá - jaksoin AIVAN YHTÄKKIÄ hengailla aamusta iltaan ties mitä kivoja juttuja puuhastellen mm. kivuta Pöytävuorelle 2,5h melki pystysuoraa tetsausta vaeltaen jne jne.
Ja kas vain, paluu Suomeen, pahoinvointi jatkui kuin pyssyn suusta, maustettuna karmeilla migreeneillä ja viikossa tarvittavaLLA keskimäärin 12h unta per yö - jos/kun arkiyönä se jää 8-10 tuntiin niin sitä paikkaillaan sitten päiväunilla ja viikonloppuna.
Josko sitä sitten jo ostamaan seuraavan aurinkoloman lipareita...
Voisiko olla niin että sinulla on paljon kokemuksia huonosti nukuttujen öiden jälkeisistä päivistä ja siksi assosioit automaattisesti jo etukäteen nuo päivät pilatuiksi? Loma sen sijaan on useimpien ihmisten parasta aikaa, joten lomalla on helppo olla iloinen ja stressitön, joka on siis tavallaan myöskin etukäteen päätetty olotila. Ehdottaisin että pyrkisit nollaamaan tilanteen aamulla kun nouset sängystä huonon yön jälkeen ja antaisit uudelle päivälle mahdollisuuden. Itse olen käyttänyt tätä negatiivisen ajattelun purkamismenetelmää nukahtamisvaikeuksiini ja hyvin on toiminut. Stressi nukahtamisesta lähtee kun purkaa paineet pois huomiselta. Ei ole nimittäin mitään todisteita siitä että päivä on yhtään huonompi, vaikken olisi nukkunutkaan. Se on kenties jopa parempi!
VastaaPoistaAnnika
Yksi uni-ihminen ilmottautuu! Suureksi epä-onnekseni olen myös ilta/yöihminen.. Ravintolahommissa se oli vielä hyödyksi, mutta nykyinen herätys aamuisin klo:06:30 tuntuu suurelta rangaistukselta joka ikinen kerta. Siinä ei meinaan auttaa edes se 10 tuntia unta.
VastaaPoistaOlen itseasiassa molempia, NIIN just molempia! En kestä olla ilman ruokaa kun alkaa pyörryttää ja jos en nuku kunnolla niin jo yhden yön jälkeen sängystä nousee ärrimurri. Kivaa! :P
VastaaPoistaOlisikohan ulkomailla se auringon säteily voimakkaampaa,saa enempi vitamiinia ja valohoitoa? Itse asun etelä-ranskassa, pahimmat koomailut jäi suomeen ja täällä on ihanan aurinkoista! mutta kaikkeen tottuu ja nyt toisena vuonna on jo kevätväsymystä ilmassa.
Kiitos kommenteista! Voin vakuuttaa että väsyneenä osaan assosioida päivän pilatuksi olin sitten lomalla tai himassa. Ja se ekan vuoden valvominen oli myös yksi suurimpia syitä, miksi en varauksetta halunnut toista lasta.
VastaaPoistaNo jos Soinista tulee pääministeri, mä aloitan aktiivisen projektin tän maan tomujen karistamista korkkareista. Tuleepa testattua onko kyse päivänvalosta. :)