Arpa on heitetty

Sain eilen tietää, että meneillään oleva vuosi on kiinalaisessa horoskoopissa Tiikerin vuosi. Tämä kuulemma tarkoittaa menoa ja meninikiä, hyvässä ja pahassa. Etenkin tiikereille. Vaikka en varsinaisesti usko horoskooppeihin, olisin ihan iloinen siitä, jos helmikuussa 2011 alkaisi seesteisempi jakso.

On oikeastaan ihan hyvä, ettei ihminen tiedä tulevasta. Kuten, että tänä vuonna vetäisin parituntisen suoran radiolähetyksen ydinvoimasta vuorokausi sen jälkeen, kun äiti olisi kuollut. Että järkkäisin Kongon kaivostoiminnan ja elektroniikkateollisuuden ongelmista englanninkielisen paneelin. Että kirjoittaisin artikkelin ympäristötietoisuudesta Suomessa.

Ja että lokakuussa tuijottaisin epäuskoisena raskaustestin kahta viivaa.

Tänä vuonna olin viimeistään oppinut odottamaan odottamatonta, tai ainakin sopeutumaan siihen, että minun elämäni vastaava tuottaja muuttaa mieltään koko ajan; sinne mennään minne virta vie eikä selityksiä kuulu.

Yllätys se oli silti. Olihan toisesta lapsesta toki sivumennen puhuttu, mutta biologinen kelloni ei tikittänyt edelleenkään. Olin myös jumissa sitku-vaiheessa. Nyt ei tarvitse enää arpoa. Elämä hakee sen uuden uoman.

Ipanallekin pitäisi kertoa, että siitä tulee isosisko, mutta en tiedä milloin ja miten. Satavarmasti se kysyy jotain vaikeaa. Ja se totesi juuri äsken ruokapöydässä, että onneksi meitä on vaan kolme, että istumapaikkoja riittää kaikille (huom. meillä on 10 hengen pöytä). Toisaalta, ehkä senkin on syytä oppia, että varmaa on vain jatkuva muutos. Mielensäpahoittajaa lainatakseni: "kaikenlaisia vaiheita tuppaa, vaikkei pyydä".

Ps. Olipa hyvä, että tuli hankkiuduttua eroon kaikista vauvakamoista raskausvaatteista lähtien. Nyt ollaankin ihan nollassa taas.