Uusi vuosi lähenee, on siis aloitettava lupausten muotoilu! Mähän onnistuin viime vuonna vahingossa tekemään lupauksen, jonka sivutuotteena syntyi huima muutos ostoskäyttäytymiseen. Pääsin pakkosaadatoiheti-syndroomasta noin puolen vuoden kärvistelyllä ja tämä pätee vaatteiden lisäksi myös muihin heräteostoksiin. Vanha koirakin siis oppii uusia temppuja kun motivaatio on riittävän hyvä!
Suhteellisen helposta tavoiteasettelusta johtuen mä onnistuin kyllä muissakin lupauksissa ihan kohtuullisen hyvin: olen aloittanut urheilun (ja hiukan laihtunutkin), tehnyt remonttia, hiihtolomaillut Koti-insinöörin kanssa, täyttänyt 35 vuotta kohtuullisen kriisittä ja edistänyt kirjaprojektiakin.
Mitäs ihmettä sitä sitten ensi vuodelle keksisi? Ainakin mä jatkan ihan vapaaehtoisesti sitä vaateprojektia, kun en mä enää osaa palata vanhaankaan, mutta ehkä kuitenkin vähän lievennän ehtoja. Yhtä dramaattista missiota ensi vuodelle en keksi millään, mutta oisko näistä mihinkään:
1. Alan tehdä kasvisruokaa ainakin kerran viikossa.
Pitkäaikaiset lukijat ymmärtävät, että tähän sisältyy kaksikin lupausta, sillä en ole järin innokas ruoanlaittaja.
Otan tavoitteeksi, että en tee mitään mitä osaan vaan loppuvuonna mulla on siis ainakin 52 uutta kasvisruokareseptiä testattuna. Laitan jakoon parhaimpia - ja kuvien kera!
2. Opettelen neulomaan/kutomaan/ompelemaan.
There, I said it. Siis opettelen (en vielä tiedä miten) tekemään sitä mitä puikoilla nyt ikinä tehdäänkään. Tavoitteensa on saada valmiiksi yksi lahjakelpoinen neulomus vuoden aikana. Vai onko toi lahjakelpoisuus liikaa vaadittu? Voiko vuodessa oppia tekemään tasaista ja tyylikästä jälkeä vai päädynkö patalapputehtailijaksi? Luoja tietää, että peruskoulun oppimäärä ei siihen riittänyt.
3. Saan sen hemmetin kirjan valmiiksi.
Siinä on jo konsepti valmiina ja runko kirjoitettu, joten viimeistelyn ei pitäisi enää olla mahdotonta. Olen valinnut (no, nakittanut) esilukijaksi ja mentori-kommentaattoriksi Inahtajan ja luvannut, että hänellä on tammikuun lopussa raakaversio luettavana. Varaan oikeuden jättää tämän lupauksen toteuttamatta, jos Ina toteaa aikaansaannokseni olevan suunnatonta paskaa.
Jotta en pääsisi liian helpolla, annan myös teille mahdollisuuden vaikuttaa: se, joka keksii tervehenkisen lupauksen (ehtona että ei tarvitse ottaa lainaa tai luopua punaviinistä), jonka toteutan, palkitaan kierrätyskirjalla - laitan siis jakoon kirjahyllystäni jonkun voittajalle sopivan teoksen. Vastaussaikaa kommenttilootaan 31.12.2009 asti.
Suhteellisen helposta tavoiteasettelusta johtuen mä onnistuin kyllä muissakin lupauksissa ihan kohtuullisen hyvin: olen aloittanut urheilun (ja hiukan laihtunutkin), tehnyt remonttia, hiihtolomaillut Koti-insinöörin kanssa, täyttänyt 35 vuotta kohtuullisen kriisittä ja edistänyt kirjaprojektiakin.
Mitäs ihmettä sitä sitten ensi vuodelle keksisi? Ainakin mä jatkan ihan vapaaehtoisesti sitä vaateprojektia, kun en mä enää osaa palata vanhaankaan, mutta ehkä kuitenkin vähän lievennän ehtoja. Yhtä dramaattista missiota ensi vuodelle en keksi millään, mutta oisko näistä mihinkään:
1. Alan tehdä kasvisruokaa ainakin kerran viikossa.
Pitkäaikaiset lukijat ymmärtävät, että tähän sisältyy kaksikin lupausta, sillä en ole järin innokas ruoanlaittaja.
Otan tavoitteeksi, että en tee mitään mitä osaan vaan loppuvuonna mulla on siis ainakin 52 uutta kasvisruokareseptiä testattuna. Laitan jakoon parhaimpia - ja kuvien kera!
2. Opettelen neulomaan/kutomaan/ompelemaan.
There, I said it. Siis opettelen (en vielä tiedä miten) tekemään sitä mitä puikoilla nyt ikinä tehdäänkään. Tavoitteensa on saada valmiiksi yksi lahjakelpoinen neulomus vuoden aikana. Vai onko toi lahjakelpoisuus liikaa vaadittu? Voiko vuodessa oppia tekemään tasaista ja tyylikästä jälkeä vai päädynkö patalapputehtailijaksi? Luoja tietää, että peruskoulun oppimäärä ei siihen riittänyt.
3. Saan sen hemmetin kirjan valmiiksi.
Siinä on jo konsepti valmiina ja runko kirjoitettu, joten viimeistelyn ei pitäisi enää olla mahdotonta. Olen valinnut (no, nakittanut) esilukijaksi ja mentori-kommentaattoriksi Inahtajan ja luvannut, että hänellä on tammikuun lopussa raakaversio luettavana. Varaan oikeuden jättää tämän lupauksen toteuttamatta, jos Ina toteaa aikaansaannokseni olevan suunnatonta paskaa.
Jotta en pääsisi liian helpolla, annan myös teille mahdollisuuden vaikuttaa: se, joka keksii tervehenkisen lupauksen (ehtona että ei tarvitse ottaa lainaa tai luopua punaviinistä), jonka toteutan, palkitaan kierrätyskirjalla - laitan siis jakoon kirjahyllystäni jonkun voittajalle sopivan teoksen. Vastaussaikaa kommenttilootaan 31.12.2009 asti.
Päälläseisonnan opettelu! Se on oikeasti hyvä taito; lisää mahtavasti vartalonhallinnan tunnetta. Ja kun sen kerran oppii, niin sitä ei enää unohda. Itselläni kun vauva oli väärinpäin kohdussa, niin hän aina välillä potki "makeasti" virtsarakkoa. Kävin seisomassa hetken päälläni ja avot, potkut hiljenivät! :-) Taidon hyödyllisyys on siis taattu. ;-)
VastaaPoistaHah, tätä en kyllä osannut odottaa, mutta valitettavasti mä osaan jo seisoa päällä! Meidät pakotettiin ala-asteella opettelemaan ja testasin just, että onnistuu vieläkin. :)
VastaaPoistaVaikean pistit. Voisit luvata kiroilla vähemmän. Ite pitäis tää lupaus tehdä, lapsi puhumaan opettelu-iässä.
VastaaPoistaAivan mahdollista vuodessa oppia neulomaan lahjakelpoisia neuleita. Unohda mitä koulussa opetettiin, sukella Ullan arkistoihin ullaneule.net ja anna palaa. On niin ihania tapoja ja kivoja juttuja mitä koulussa ei ollenkaan kerrottu!!!
VastaaPoistaMä opettelin neulomaan kun odotin tytärtä. Eka sukka oli vähän löysä mut edelleen äitillä käytössä. Opettelin tekemään palmikoita kun istuin sairaalassa sokerirasituksessa, vieressä vaihtu mummot vartin välein, sain paljon hyviä neuvoja :). Ja sain villapaidan,tehtyä syksyyn mennessä, ja se on edelleen ihan lahjoituskelpoinen. Että joo, hyvin on mahdollista!
Hyvät lupaukset! Jos kaipaat lisää, niin miten on, käytätkö työmatkoihin omaa autoa vai kuljetko julkisilla? Kerta viikossa byrooseen julkisilla - ja kesällä pyörällä, jos työmatka ei ole pidempi kuin 10 kilsaa. ;-)
VastaaPoistaTäällä on joitain haasteellisiakin ehdotuksia:
VastaaPoistahttp://www.aamulehti.fi/uutiset/viihde/kuka-tekee-rohkeimman-uudenvuoden-lupauksen/122189
Löytyy mm. kirjoittavaan työhön lupauksia tai voisiko esim. vuorovaikutuslupauksista löytyä sopiva:
-En vastaa kännykään jutellessani elävän ihmisen kanssa (toim. huom. onhan se soittajakin toki "elävä")
-Lupaan sanoa jotakin aina kun satun samaan hissiin jonkun toisen kanssa
Oikeasti vastausaikaa ensi vuoden loppuun asti? :D
VastaaPoistaneulomishomma on täysin mahdollista. en oppinut peruskoulussa neulomaan, mutta aikuisiällä aloitin ja tuloksena on nykyään pipoja, huiveja, lapasia ja vauvanvaatteita (joo, jotekin noihin isompiin luomuksiin en ole vielä lähtenyt).
VastaaPoistaMrs. Agatha, mä olen luvannut jo aika monta kertaa mutta ei se täysin pidä vaikka paljon on vähentynyt. Jostain kumman syystä Madde ei kuitenkaan ole sen yhden 1-vuotiaan päässeen pelkeleen jälkeen kirjoillut koskaan, mutta onhan tässä vielä aikaa..
VastaaPoistaSusanna, kiitos rohkaisusta! Ehkä mä meen tohon Heikintorille kutomaan ja odotan että Tapiolan mummot tulee apuun!
Heidi, mä käytin tonne vielä hetken aikaa nykyiseen paikkaani aina julkisia, mutta saa nähdä pitääkö hermo Tapiolasta Vallilaan, mutta etätyöt on tietysti logistiikan kannalta vielä vihreämpi ratkaisu.. Ja olen ainakin kertaalleen luvannut testata pyöräreitin!
Anonyymi, ai satans, toi hississä kommentointi on ihan paras! :D
Tiina, nöyyyyyy! Hyvä et joku on tarkkana. ;)
Anonyymi, jee! Tosiaan vauvanvaatteiden ei tartte olla niin isoja. Nyt ei muuta kun kaverit lisääntymään! Tällä hetkellä ei oo kukaan ystävä raskaana kun jouluaattona syntyi yksi.
Apua, toi neulominen on paha! Luulin haluavani joskus yläasteella ammattimaiseksi villapaitakutojaksi, uhhuh, tulokset oli ainakin luovia. Mutta sehän on kivaa ja terapeuttista hommaa, jos sen osaa. Perusta joku neulontapiiri - luulen, että tarttet yhden, joka osaa homman?
VastaaPoistaSain samalla oman lupaukseni: lupaan olla dumaamatta sun kässäriä toivottomaksi. ;D Kunhan lupaat jaksaa kirjoittaa sen pariin kertaan uudestaan - ilman sitä syntyy harvoin loistavaa ja vähempäänhän me emme tyydy.
Ines, mä lupaan että vahingoita kutomisellani vain perhesuhteita ja siirryn kavereihin vasta seuraavaksi. :D
VastaaPoistaMut hei, sun nimenomaan PITÄÄ sanoa jos se on skeidaa sillä mieluummin kuulen sen sulta kuin maailmalta..! Ja itse asiassa oon jo kirjoittanut sitä aika useaan kertaan uusiksi että eiköhän se onnistu vielä pariin otteeseen. ;)
Tosi hyviä ja ihan realistisia lupauksia sulla. Itse en ole lupaillut mitään vuosikausiin, mutta listastasi innostuneena lupaan, etten osta yhtään uutta vaatetta itselleni 4 kuukauteen. Kirppisvaatteet on siis sallittuja. Ja tietysti hyvä tehdä lupaus nyt kun alelaarit on kertaalleen katsastettu ;) Mies ei usko että lupaukseni pitää, mutta uskoo kyllä, että yritän pitää lupaukseni. Kutominen onnistuu varmasti ja minäkin suosittelen istumaan mentorin viereen niin onnistuu varmasti. Itse aloitin villasukista ja naapurin rouva kävi aina kädestä pitäen neuvomassa joka vaiheessa. Ensimmäinen pari kelpasi jo silloin hyvälle ystävälle ja sen jälkeen niitä on tullut liukuhihnalta ystäville ja niiden lapsille. Omalle perheelle ei ole paljoa tarvinnut kutoa kun mutsini kutoo myös paljon. Joten onnea kutomisharrastukelle! Kun alkuun pääsee siihen jää helposti koukkuun.
VastaaPoistaHYVÄ HENKKA!! Upea päätös!!! Mä pystyin pitämään ton vaatelupauksen niillä tietyillä helpotuksilla vuoden, joten mä uskon että kyllä sä sinnittelet neljä kuukautta helposti.
VastaaPoistaHei kaikki muutkin: riittääkö uskallus kokeilemaan samaa? ;)
Siedät paremmin kommentteja, jotka eroavat täysin omista mielipiteistäsi;)
VastaaPoistaMä nyt olen muutenkin helposti kuukausia ostamatta uusia vaatteita, joten ei siihen erityisiä lupauksia tarvita. Mieheni totesi joskus seurustelun alkumetreillä, että "kyllä, sulla on varmasti paljon vähemmän vaatteita kuin naisilla keskimäärin". Oikeastaan pidän sitä kohteliaisuutena. ;)
VastaaPoistaMun oli helppo olla syksyllä monta kuukautta ostamatta vaatteita, kun kaverit kierrätti mukavasti omansa mulle. ;) Ehkä järjestänkin keväällä uuden kirpparin niin voin pitää saman lupauksen! Sen sijaan voisin luvata olla ostamatta uusia huonekaluja, koska oon hurahtanut joka tapauksessa vanhoihin ja kierrätyshuonekaluihin - sekä raha-, eko- että fiilissyistä. Mutta saattaa olla, että tv-tasoa ei löydy kuin uutena, 50-luvulla ei ollut mittoja dvd:lle ja digiboksille ja cd:eille, damn it.
VastaaPoistaKatja: jos maailma ei tykkää sun kässäristä, se on väärässä. Aina.
Vitsi, miten mä saisin mun miehen tekemään lupauksen kasvisruoasta edes kerran kuukaudessa?! ;) Meillä kun mies hoitaa tuon ruokapuolen. Ja ei, en edes yritä mennä säätää sen puolesta ruoanlaittoon, se aiheuttaa sen verran tuskaisia huokauksia, jotka sitten alkaa hermostuttaa mua ja viimeistään siinä vaiheessa homma kusee. Leivonta on mun juttu. Paitsi jouluksi tein mun äidin mieliks maksalaatikkoa. (Kun mies oli pois kotoa).
VastaaPoistaOikeasti mä olen vähän tylsä, sillä en oo vuosiin tehnyt mitään uudenvuoden lupauksia enkä tee nytkään. Toi vaatelupauskin menis reisille heti kuukauden päästä, koska reissataan Intiaan, jossa kuulemma shoppailtavaa riittää. Joten eiei.
Enkä osallistu edes kisaan, sillä sun lista on jo hyvä. Paitsi kohtaa yksi voisit laajentaa sisältämään tokan kerran sämpylöiden leivontaa. Laita niihin vaikka porkkanaraastetta, niin kyllä ne sit kasvisruoaksi voi laskea. :)
Lupaavaa uutta vuotta!
-Annis-
Weetuksen mama, ok, mut olen kyllä hiukan eri mieltä.
VastaaPoistapilami, sä oletkin edelläkävijä!
Ina, ryhmän laihimmalla on aina parhaat oltavat. ;) Mut loistolupaus tuokin ja mä lupaan jatkaa vaatteiden lahjottamista sulle as usual.
Annis, hmh, voisko uuden vuoden lupausta toivoa? Tai sit ehdotan kiristystä: jos ei muuten ala kasvissafkaa tulla ni sä aloitat kokkaamisen. Luulis säikähtävän! Mut hei, mun vaatelupaukseen kyllä liittyi helpotus että matkoilta saa ostaa kohtuudella, joten älä hyvää ideaa heitä pois yhden reissun takia.. ;) Rohkaasti vaan lupailemaan!
Heheh, ehkä ennemminkin alunperin olosuhteiden (lue = opintotuen pienuuden) pakosta. Sitten se jäi vaan päälle... ;)
VastaaPoistaErittäin huono hetki ehdottaa lupauksia tulevaisuudesta päivän tapahtumat lukuun ottaen mutta miten on teidän perheen roska-asiat? Menevätkö roskat kierrätykseen (bio, lasi, metalli, yms.?) En nyt juuri muista onko näistä ollut puhetta..?
VastaaPoistaOikein hyvää Uutta Vuotta!
Juu, olen kierrättänyt kaiken jo monta vuotta, siinä suhteessa ei siis jatkolupauksen mahdollisuutta.
VastaaPoistaMutta kirjapalkinto lähtee anonyymille, joka ehdotti että sanon aina jotain (kohteliasta) hississä. Täytynee ruveta jo nyt miettimään ettei tartte viimiseks oven raosta huikata että hei sun heiluvilles..
Laita mulle mailia niin käydään läpi haluatko Hotakaista vai Härköstä. ;)
Joukkoliikenteen ystävä huomauttaa, että Tapiolasta pääsee ihan hyvin Vallilaan julkisilla. Ei tekosyitä!
VastaaPoista