Mun syksy on pilalla, jos en saa hankkia kunnon kankkusta ja laulaa ääntäni käheäksi rapujuhlissa. Sitäpaitsi vehnäpaahtoleipä, jonka päällä on kirnuvoita, tilliä ja muutama mehukas pyrstö on yksi maailman parhaista makuyhdistelmistä.Kossu sen sijaan on aina yhtä pahaa.
Yllättävää kyllä tää juhla sopii mainiosti lapsiperheille: ruokailu alkaa hyvissä ajoin, ruokaa ei tarvitse valmistaa (mä en todellakaan keitä mitään elävältä) ja pääosassa on koristeet, helppoa kun mikä. Pöydässä yksivuotiaalle vaan rapu käteen ja sitä ihmetellessä menee tunti. Kun se on hakattu pöytää vasten tuusanpaskaksi voi antaa syötäväksi paahtoleipää.
Meillä on vielä bonuksena se, että vieraat on yli kolmekymppisiä: pari snapsia pitää huolen siitä, että taksi noutaa väsyneet viimeistään puolilta öin joten isäntäparikin ehtii saada kunnon unet. Täydellistä!
Paitsi kun aamulla huomaa, että digikamera on tahmea kuin tanssilavan lattia, olohuone haisee kalankasvattamolle ja pakastimen ovi on jäänyt yöksi raolleen. Livet är härligt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä itse funtsit?