Semmoinen joulu

Olen ollut kelvoton vaikuttaja. Väistelin jouluaihetta marraskuun, ehkä siksi että se on ollut kriiseistä pienin. Olen tehnyt lähinnä paljon töitä ja ollut vähän väsynyt. Aika on mennyt uusien duunikuvioiden kehittämiseen ja liikevaihdon nyhjäisemiseen tyhjästä. Kaikki muu tekeminen on ollut vähän säästöliekillä. Postaustahtini on ollut kauniisti sanottuna hitaahko eivätkä jouluvalmisteluni ole ylittäneet inspiroivaa somekynnystä. 

En askarrellut appelsiinista biohajoavia kuusenkoristeita. Käytän samoja koristeita mitä aina. Eddie söi huopaenkelin, ison tontun ja Skidin eskarissa askarteleman tekstiilikuusen, joten poistimme kaikki loputkin. Kuusen koristeet ripustettiin kaikki puolivälin yläpuolelle samasta syystä. 

En ole ostanut lapsille mitään ihmeellisiä lahjoja. Elämykset on lykätty jonnekin tulevaisuuteen (rokotuksia odotellessa) ja budjetti on tiukka. Toivottavasti joka joulun toivelahja eli hyvät pikkarit ja kirjat ilahduttavat.

En vuokrannut kuusta, vaikka se olisi ollut kestävä ratkaisu. Ne olivat loppu jo marraskuussa. Tilasin koululaisilta luomukuusen, josta meni siivu leirikoulukassaan. Good enough.

En ole laittanut yhden yhtä jouluruokaa. Ehtii sitä huomennakin. Saarioisten lanttulaatikko on ihan hyvää eikä sitä kuitenkaan syö kukaan muu kuin minä. Ai niin! Ostin piparitalomuotin, jolla tuli kerrankin pytinki, joka pysyy kasassa.

Joulusiivous toki tehtiin viime viikolla. Mikä tarkoittaa, että tällä viikolla täällä onkin jo joulusotku. Vaihdoin sentään äsken lakanat, josta tulee aina kiva tuoksu makuuhuoneeseen.

Mutta on näitä pieniä voittojakin. 

Lähipiirin joulu päätettiin pitkän neuvonpidon jälkeen pitää, vaikkakin typistettynä versiona ja turvajärjestelyillä. Vapaaehtoinen karanteeniviikko kaikille alle, maskit päälle, turvavälit siihen viereen. Yhteismusisointi vaihtuu yhteiskävelyyn. 

Osaan Jouluyö, juhlayön nykyään saksaksi, koska Snadin piti treenata se etäjoulukonserttia varten. Ja se oli tosi kiva konsertti, vaikka jonkun iskä aloittikin oman näyttönsä jakamisen kesken shown.

Paketoiminen sujui nopeasti viime jouluisen askartelutuokion ansiosta: kersat väkersivät Mummin askartelupajassa paksuista jouluisista kankaista erilaisia kestopusseja, joihin saa sujautettua pikkarit kätevästi. Ei enää teippiraivoa, ei paperien mittavirheitä!

Sain myös ripustettua seinälle perinteisen joulukalenterin (ja muistin täyttää sen melkein joka päivä!) ja isompi haluaa edelleen kävellä kanssani joulun viettoon. Kersat pitävät tätä joulua aivan hyvänä, joten mikäpä minä olen tätä dissaamaan. Sillä mennään mitä on.

Oikein rentouttavaa erikoisjoulua kaikille juhlijoille! Päivä on jo pari minuuttia pitempi.

Ps. Jos haluaa hiukan nauraa jouluvalmisteluille, kannattaa lukaista tämä ensimmäistä jouluaan viettävän muslimin näkemys juhlastamme. Ymmärrän hyvin.