Elokapina – Oikein, väärin vai siltä väliltä?

Suomen poliisi ja ilmastonmuutoksen pysäyttämistä tavoitteleva Elokapina-järjestö antoivat taannoin erinomaisen keskusteluaiheen syysloman kävelyretkille teinin kanssa. 

Millä oikeudella mielenosoittajat menivät istumaan autotielle? Eivät millään oikeudella. Mielenosoittajat tiesivät mainiosti, ettei autotielle saa mennä istumaan. Kun heitä pyydettiin siirtymään, he eivät siirtyneet, jolloin poliisin oli tehtävä päätös, miten mielenosoitus hajotetaan. Toisaalta taas Suomessa on sanan- ja kokoontumisvapaus ilman ennakkosensuuria, joten mielenosoituksista ei tarvitse edes ilmoittaa. 

Miksi ne kuitenkin tekivät niin? Autotien tukkiminen on yhtä aikaa suhteellisen tehokasta ja vaaratonta, mediahuomio on taattu. Olisivatko poliisit tulleet edes paikalle, jos mielenosoittajat olisivat istahtaneet jalkakäytävälle? Eivät. 

Onko kansalaistottelemattomuus tehokas vaikuttamisen muoto? Siitä yleensä kaikki alkaa: joku päättää vastustaa yhteiskunnallista, moraalista epäkohtaa. Ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja ympäristöliikettä on maailman sivu edistetty passiivisella vastarinnalla ja tottelemattomuudella, jossa kukaan ei loukkaannu. Valtiolla taas on yhteiskuntarauhan nimissä oikeus väkivallan monopoliin. Kansalaistottelemattomuuden selkeät voitot ovat jääneet harvinaisiksi, mutta onnistumiset ovat isoja.

Saako poliisien resursseja tuhlata tällä tavoin? Poliisi ei ole ilmastonmuutoksessa vastustettava osapuoli, joten ei. Mutta jos tarkkaan ajatellaan, melkein kaikki poliisien hälytystehtävät ovat resurssien väärinkäyttöä – oli kyse sitten ruumiillisesta tai materiaalisesta vahingosta toisille osapuolille. Kyllä me kaikki noin pääpiirteittäin tiedämme, mikä on rikollista ja väärin ja silti välillä ihan tietoisesti ja tahallaan rikomme lakia. Lain rikkomisesta seuraa kuitenkin rangaistus. Esimerkiksi niskoittelusta poliisia vastaan saa vähintäänkin sakot, mutta itse rankaiseminen ei kuulu poliisille vaan tuomioistuimille.

Saako poliisi vahingoittaa ihmisiä? Poliisi valvoo lakien noudattamista, mutta heillä on ohjeensa eivätkä he saa tehdä mielivaltaisesti mitä haluavat. Toimien on oltava suhteessa tehtävän kiireellisyyteen ja vaarallisuuteen. Mitä eroa on maijaan kantamisella ja  pippurisumutteen käytöllä? Onko ajoneuvoliikenteen keskeytyminen syy tällaiseen voimakäyttöön? Sitä kai poliisijohdossa nyt mietitään. 

Nyt luonnollisesti joukko poliitikkoja ajaa kieltoa Elokapinan edustajien vierailuille lukioissa. 

Maailmassa joutuu koko ajan kysymään, mikä on oikeudenmukaista, tasapuolista, ansaittua, solidaarista, ajattelematonta, typerää tai yksiselitteisesti väärin – ja näistä puntaroinneista syntyvät mielenkiintoisimmat keskustelut, vaikka ei olisi vahvasti mitään mieltä. Lisäksi vierailuthan liitetään aina johonkin kontekstiin, oletettavasti uskonnon tai ET:n kautta, eivät ne mitään rekrytilaisuuksia ole.

Ehkä näiltä poliitikoilta unohtuu, että yläasteikäiset osaavat ajatella itse. He voivat olla kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, kuulua oppilaskuntaan ja pitää A-studiosta, vaikka eivät olisikaan täysi-ikäisiä. Ja ainakin elämänkatsomustiedossa vaikeita aiheita pohditaan ala-asteelta lähtien.

Ja siitä, mihin poliisijohto ei ota kantaa, pitäisi oppilaitoksissa keskustella vieläkin kiivaammin. Miten iso yhteiskunnallinen muutos saadaan aikaan, kun on kyse nuorten tulevaisuudesta ja elinmahdollisuuksista, vaikka aikuiset eivät tunnu välittävän pätkän vertaa? Miten ahdistusta ja turhautumista puretaan, kun kukaan ei kuuntele? Ja jos ei kansalaistottelemattomuuden keinoin niin miten sitten? Siihen Keskustan poliitikot voisivat vastata itse – vaikka menemällä sinne kouluihin kertomaan mitä itse tekevät nuorten huolien eteen, sikäli kun mitään kertomista on. Se tässä taitaakin eniten närästää.

Sillä jos tämä ei ole keskustelumateriaalia, en tiedä mikä on.