Hei sinä nuori mies, joka ajat valkoista autoa

Hei sinä nuori mies, joka ajoit valkoista autoa AirPodit korvillasi ja lippis päässä. Tämä kirjoitus on sinulle.

Koska koulureitit ovat meidän perheessämme olleet, mitä ovat olleet, olen käynyt lasten kanssa monen monta liikennesääntökeskustelua, ihan kynän ja paperin avulla. Nämä juttutuokiot ovat aina olleet käytännön valossa täysin absurdeja. Se, että noudattaa liikennesääntöjä ja käyttäytyy itse varovaisesti ei riitä mihinkään. Jalankulkijoita loukkaantuu eniten suojatiellä. Heijastin ei takaa mitään. Joistain ajoneuvoista ei näe kunnolla ympärilleen. Joku parkkeeraa jalkakäytävälle ja pakottaa kevyen liikenteen ajoradalle, koska hänen oikeuskäsityksensä niin vaatii. Autoa voi ajaa paitsi idiootti, myös kännissä, ajatuksissaan, väsyneenä, kiireisenä, puhelimessa ja/tai kokemattomana.

En tiedä, mikä sinun syysi oli. Lopputulos oli se, että et pysähtynyt suojatien eteen, johon toinen ajoneuvo oli jo pysähtynyt antamaan tietä jalankulkijoille. Et ehkä tajunnut, että viereistä kaistaa käyttänyt bussi ei pysähtynyt pysäkille. En tiedä, eikä se oikeastaan edes lohduta. Tyttäreni pääsi näkemään sinut todella läheltä, valkoisia kuulokkeitasi myöten. Hänen kätensä tömähtivät konepellillesi, kun iskit jarrut pohjaat viime hetkellä, keula jo suojatiellä.

Voin vain kuvitella, miltä suojatien eteen pysähtyneenstä bussikuskista tuntui.

Ehkä eniten minua syö se, mitä sen jälkeen teit suojatiegiljotiinisi jälkeen. Nostit kättäsi ja jatkoit matkaa. Huomasit siis, että nyt ei mennyt ihan putkeen, mutta hei, eteenpäin. Olisi ollut olennaista paitsi pyytää anteeksi myös tarkistaa, oliko lapsi kunnossa ja pystyykö hänkin jatkamaan matkaansa järkytykseltään.

Miksi mesoan tästä? Läheltä piti -tilanteitahan sattuu kaikille. Kalliollakin voi kaatua.

Juuri siksi! Ei ole mikään luonnonlaki, että asiat vain nyt ovat näin. Liikenneturvallisuudelle on tehtävissä paljonkin sikäli kun tahtoa löytyy. Koska tielläliikkujien mielentilaan, ajokuntoon tai ajotaitoon ei juurikaan voida vaikuttaa autokoulun jälkeen, kaupunkiympäristö on tehtävä sellaiseksi, että hengellä leikkiminen minimoituu.

Tämä kirjoitus onkin yhtä lailla eräälle kaupungin virkamiehelle, jolle olen valittanut kyseisestä risteyksestä useita kertoja. Asukkaiden kesken horror-risteyksenä tunnettuun tienylitykseen ei kuulemma tarvita tärinäraitoja, hidasteita, liiketunnistimella toimivia valoja tai mitään muutakaan parannusta. Koska läheltä piti -tilanteet eivät maksa kaupungille mitään.

Olen aina arvostanut sitä, että Suomessa voi liikkua ulkona itsenäisesti jo lapsesta. Kävely on mitä parhainta hyötyliikuntaa ja jalat ilmainen kulkuneuvo, kun niitä vain tottuu käyttämään. Jos lasten todella halutaan heuluttavan jalkojaan turvallisesti muuallakin kuin auton takapenkillä, on suunniteltava kaupunki sellaiseksi, että se onnistuu. Kyse on oikeasti vain priorisoinnista. Onneksi ja valitettavasti.