Talviloma, johon kuuluu talvi

Kuulun siihen häviävän pieneen talvikoulukuntaan, joka ei piittaa lumesta. Olen arkipragmaatikko. Vaikka valkoinen maailma on periaatteessa kaunis ja valoisa, lumi aiheuttaa vain muutenkin tiukkoihin aikatauluihin lisää kireyttä kun pyöräily menee vaikeaksi. Pakastuneessa loskaröpelössä ei nimittäin aja edes nastarenkailla. Olenkin ollut lähinnä helpottunut siitä, että lämpötila on pysytellyt plussalla, tähän asti.

Mutta olen valmis myöntämään, että pitkähkö joululoma ilman minkäänlaista talven häivääkään oli hieman vaikea. Lautapelien ja leffojen kanssa (mikä helpotus, kun Snadikin pystyy jo lukemaan tekstitystä!) saa toki aikaa kulutettua tiettyyn rajaan asti, mutta sen jälkeen kaikki olivat valmiita hyppimään seinille. Emme juuri viettäneet aikaa ulkona – mitä ihmettä siellä edes teoriassa voisi tehdä paitsi seistä kuralätäkössä? En kehtaa kersojakaan pakottaa jatkuvaan tuuleen ja vesisateeseen, johon en itsekään haluaisi lähteä.

Tuli vähän hiihtoa ikävä. Sitä on tiedossa talvilomalla, joka toivottavasti menee lumisemmissa merkeissä! Jännää. En ihan rehellisesti muista, olenko koskaan hiihtänyt hiihtolomalla.

Olemme yleensä viettäneet talviloman muutama tuhat kilometriä etelämpänä uima-altaan äärellä, mutta tällä kerralla päätimme pysyä kotimaassa hiilijalanjälkisyistä: lentäminen on toistaiseksi pannassa.

Aloitin kohdetunnustelut hyvissä ajoin, mutta kohteen valinta oli järjettömän vaikeaa. Huomasin, että tässä oli vähän sama ongelma kuin siinä maata pitkin matkustamisessa viime keväänä: olin niin tottunut lentämään, etten tiennyt, mistä Euroopan junamatkoja edes ostetaan. Olen matkustanut aina etelään enkä ikinä Suomessa. Siinä missä osaan valkata rauhalliset hotellit, joissa on lämmitetty lasten allas, en tiedä kotimaan hiihtokeskuksista mitään.

Viime talvena oli hetken aikaa viereisellä niitylläkin kelpo ladut.

Kaikki hakukoneen antamat kohteet olivat laskettelijoille, mutta rinteet eivät ole minun juttuni, eivät ole koskaan olleet. Yritin etsiä luontoelämyksillä, maisemilla ja latukartalla pröystäilevää murtsikkakeidasta, joka lupaisi, että perinteisen latuja ei ole tallattu sileäksi sohjoksi ja reitillä saa hiihtää ihan rauhassa. Ja että rannasta löytyy savusauna ja avanto ja hotellin aamiainen on laadukas ja tarkkaan valittu. Vaikeaa oli, erityisesti kun uskoni lähimatkailuun on valmiiksi heikko.

Kun osaaminen loppui, turvauduin someen: eniten ääniä sai Vuokatti, josta sain syyskuussa  ilmeisesti paikan viimeisen hotellihuoneen. Vuokatti vaikutti tarjonnaltaan monipuoliselta mestalta, josta löytyy myös tennistä, jos lunta ei sattuisi olemaan sielläkään. Lapsiperhehelvetin välttää kuulemma majoittumalle muualle kuin kylpylään. Nyt lähinnä arvomme, pitääkö kamojen kanssa lähteä sittenkin autolla, sillä jos juna on myöhässä, hiihtobussi ei kuulemma odota, ja paikan päällä tarvitsee autoa.

Jännittää, mutta vääristä syistä.

Missä te hiihtoloman vietätte? Ja jos olette Vuokatin asiantuntijoita, vinkit ovat tervetulleita!