Marraskuun selättämisessä on olennaista keskittyä johonkin aivan muuhun kuin siihen että ympärillä on pelkkää mustaa. Esimerkiksi kirjoihin. Kirjamessuilta tarttui mukaan seitsemän ja itse asiassa kahdeksan kirjaa, jotka kannattaa ahmia glögin ja torttujen sijaan. Tai kanssa.
Affilinkit merkitty tähdellä!
1. Kun haluat vetää pääsi täyteen ajatuksia
Mia Kankimäki: Naiset, joita ajattelen öisin* (Otava)
Aloitin tämän kuuntelemisen jo keväällä, mutta lopetin, koska alku oli hivenen pitkästyttävä, mutta kesälomalla ryhdistäydyin ja jatkoin. Ja voi apua, miten painava kirja tämä oli! Kirjailija tutustuu autofiktion muodossa historian naisiin, joiden elämää ja valintoja hän on jäänyt öisin miettimään: niitä, jotka ovat kapinoineet, uskaltaneet, kehdanneet, sisuuntuneet ja tehneet mitä haluavat. Kirja onkin erinomainen johdatus naisen historiaan, aikaan, jolloin ei ollut soveliasta matkustaa yksin, tehdä uraa taiteilijana tai ylipäätään tehdä muuta kuin lapsia tai kirjontatöitä. Samalla Kankimäki kerää neuvoja, joita naiset omalla esimerkillään antavat. Kannattaa toki lukea jo ihan Afrikka-kuvauksen takia!
Elina Hirvonen: Punainen myrsky* (WSOY)
Tässä oli monta kirjaa samoissa kansissa: lähihistoriaa, maahanmuuttoa, kulttuuria sekä yksilön ja kahden kansan kasvukipuja. Kerronta maistuu yhtä aikaa aavikon hiekalle, minttuteelle ja karjalanpiirakalle ja tarina jättää miettimään kaikkia niitä todellisuuksia, joissa ihmiset tällä pallolla elävät. Vaikka erityisesti lapsen näkökulma on välillä raskasta luettavaa, kirja itsessään on armollinen. Meitä ihmisiä yhdistää kaikkialla sama: me janoamme hyväksyntää ja huomatuksi tulemista, yritämme toimia oikein silloinkin kun tuttu ja turvallinen muuttuu tuntemattomaksi.
2. Kun janoat viihdettä
Olga Kokko: Munametsä* S&S
Munametsä on kahtiajakoisuudessaan mainio teos: päällisin puolin kyseessä on kepeä iloittelukirja kolmekymppisen sinkun elämästä mutta loppua kohti tarina kasvaa feministiseksi pamfletiksi maailman luonnollisimmasta asiasta, joka on joskus kaikkea muuta paitsi luonnollista, erityisesti naiselle. Tirskahtelin ja nyökyttelin päähenkilön kokemuksille ja kun tarina oli loppu teki mieli pysäyttää ensimmäinen vastaantulija ja tarkistaa että tiesihän, hän että paneminen kuuluu kaikille. Kirja on mehukasta luettavaa myös niille, jotka tunnistavat mainostoimiston työpaikkana.
Niina Mero: Englantilainen romanssi* (Gummerus)
Kaikki anglofiilit huomio! Tämä hauskasti kirjoitettu romaani tarjoilee mainion scrambled eggsin romantiikkaa ja jännitystä, Bridget Jonesia ja Downton Abbeya: rakkauksia, rikkauksia ja juonittelua perienglantilaisessa kartanomiljöössä, jossa hyvää palvelusväkeä todellakin vielä löytyy.
3. Kun haluat lumoutua sanataiteesta
Alice Munro: Jupiterin kuut *(Tammi)
Keltaisen kirjaston tarjontaan voi aina luottaa! Novelliblogin syyskautta silmälläpitäen etsiskelin inspiraatioksi lyhyttä luettavaa ja löysin nobelisti Alice Munron. Minulla on ongelma sekä nobelistien että käännöskirjallisuuden kanssa: olen allerginen tahalliselle vaikeudelle ja tietyille käännöstyyleille. Munro ei edusta kumpaakaan, hän kertoo isoja asioita pienten tarinoiden kautta niin, että tunnelmaa voi hengittää.
Annastiina Storm: Kerro, kerro* (S&S)
Tämä oli kirja, joka piti lukea yhteen putkeen, sen verran vauhdikkaasti tarina lähtee viemään vaatehuoneesta kansallismaisemaan. Kirjan etäisellä ja yksityisyyttään vaaliva äidillä on salaisuus, jota tytär alkaa kuoria auki kerros kerrokselta, eikä hän aina tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Lumikki-satu kulkee mukana tarjoten kiinnittymiskohtia sadun ja todellisuuden välillä. Kirjan jälkeen mietin, kuinkahan moni pystyy samastumaan tähän kokemukseen, jossa omaa äitisuhdettaan alkaa purkaa tämän kuoleman jälkeen – olisiko se edes mahdollista aikaisemmin?
4. Kun haluat uuden näkökulman
Eino Nurmisto: Homopojan opas* (Nemo)
Mahtuu joukkoon yksi mieskin! Bloggaajakollegani Einon omakohtaisiin kokemuksiin perustuva Homopojan opas vastaa rehellisesti kysymyksiin, joita kukaan ei kehtaa kysyä, mutta kaikki haluaisivat tietää. Tarjolla on relevanttia käytännön tietoa oman identiteetin muodostamisesta, seksistä (tietenkin), sateenkaariperheistä ja homokulttuurista, kritiikkiä unohtamatta. Luonnollinen ja kursailematon johdatus seksuaalisuuteen sopii kenelle tahansa – suosittelenkin tätä paitsi vertaistuelliseksi teokseksi muille homopojille myös kaikille keski-ikäisille heteroille, jotka kokevat jääneensä (ja jäivätkin) seksuaalikasvatuksesta paitsi. Samalla kirja tulee alleviivanneeksi sen kaikista tärkeimmän teeman: Ihmisten jaottelu seksuaalisen identiteetin mukaan on täysin tarpeetonta kaikessa muussa paitsi niissä petipuuhissa.
Tämän kirjan jatko-osaksi voisin suositella tuota pinon päällimmäisenä loikoilevaa Ei enää Eddyä*, joka on homopojan kasvutarinaa autofiktion muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä itse funtsit?