Tuli kutsu koululle lapsen lääkärintarkastukseen. Ihmettelin aluksi, miksi vanhemman pitäisi olla läsnä ihan yksinkertaisessa lääkärintarkastauksessa. Haloo, ei kai siellä nyt mitään ihmeellistä kysellä?
No nyt tiedän, miksi. Raivorehellinen kuopus on kokemusasiantuntijana aivan omaa luokkaansa.
– Miten ruoka maistuu?
– No ei maistu.
– Ahaa, kärsitkö vatsakivuista?
– Kyllä!
Excuse me? Vatsakipujen suhteen sellainen tarkennus, että niitä on valitettu tässä lähiaikoina tasan kerran, mikä johtui siitä, että kaverisynttäreillä vedettiin kaksin käsin karkkia. Ja ruokahan maistuu kyllä muutamaa inhokkia lukuunottamatta. Esimerkiksi härkäpapupihvit ja linssikeitto ovat herkkua, ja vain tiettyjen juuresten ja kaalien suhteen käydään enää jatkuvia neuvotteluja. Voitoista mainittakoon myös keitetyt porkkanat ja parsakaali pieninä palasina.
– Mitä teet vapaa-ajalla?
– Aika paljon katson kännykkää. Joskus leikin Matupatun kanssa.
KRÖHÖM. Lapsi pelaa neljä kertaa viikossa koripalloa, käy kuorossa, rytmiikassa ja kitaratunneilla. Lopun liikenevän ajan hän skuuttaa pitkin pihaa kavereiden kanssa. Jos sataa eikä ketään ole mestoilla katsoo kyllä kännykästä ohjelmia, mutta jo päivärajoitus estää tuijottamasta sitä kaikkea vapaa-aikaa. Niin ja tämä "Matupatu" ei ole mielikuvitusolento vaan isosisko, ja nimikin on täysin lapsen omaa keksintöä eikä mikään vanhempien yhdessä ideoima erikoisnimi.
– Pesetkö hampaat säännöllisesti?
– En. Unohdan usein.
Wtf! Hampaat on pesty joka juuttaan ilta sen jälkeen kun niitä alkoi suusta löytyä ja siitä vastaa vielä toistaiseksi aikuinen. Aamupesu sujuu itsenäisesti ja on ehkä unohtunut kesällä pari kertaa, mutta ei mitenkään jatkuvasti.
– Onko mitään säännöllisiä kipuja?
– Polviin sattuu koko ajan.
Niin siis. Polviin sattuu, koska lapsi raastaa ne harva se päivä verille putoilemalla kiippareista tai ryynäämällä turvalleen pihaleikeissä. Tasapainoaistista ja laastaribudjetista olemme vanhempina hieman huolissamme, polvikipu on vähintäänkin oletettua tällä mustelmamäärällä. Luonnollisesti olemme myös pyytäneet häntä vähentämään vauhtia ja ottamaan rauhallisesti. Kysy, ottaako!
Mutta eipä siinä. Näin nämä asiat koetaan. Varmasti sai lääkäri perheestämme kivan ja tasapainoisen kuvan.
Ps. En halua tietää, mitä opettajalle elämästämme kerrotaan.
Lue myös: Äiti neuvolassa ja Oppia ikä kaikki
Mun siskoni on eka- ja tokaluokan opettaja, ja aina kertoo että herkullisimmat tekstit saa luettavaksi kun antaa aiheeksi "Meidän perhe"...
VastaaPoistaVarmasti! Luotan siihen, että opettajat tekevät tätä ihan omaksi viihteekseen eivätkä kuvittele että perheissä oikeasti on sellaista kuin aineissa kuvataan. O_o
PoistaMun poika kasiluokan lääkärintarkastuksessa sai äidin hämmentymään. Oli vastannut paperinivaskan kyssäriin käyttävänsä alkoholia säännöllisesti. "Sainhan mä rippijuhlissa lasin skumppaa ja kerran yhden oluen". Että sellanen rehellinen totuudentorvi.
VastaaPoistaVoi ei! No, mutta tulipahan tuo säännöllisyyden käsite nyt käytyä läpi sentään.
PoistaOlen tuuminut että sopivalla kysymyspatterilla meikäläisestä saisi aika juopon:
Poista-Onko tilanteita joihin alkoholi tuntuu kuuluvan? - Juu. (Viikoittain treenien jälkeen yksi keppana.)
-Ovatko muut arvostelleet alkoholinkäyttöäsi? - Joo. ("Ota nyt vaan, mikä on kun ei maistu?")
-Tuntuuko vaikealta vähentää alkoholinkäyttöä? - Kyllä. (Puolikkaita keppanoita ei yleensä myydä.)
Jos lääkäri kysyy "kärsitkö vatsakivuista", lapsi saattaa vastata kysymykseen "kärsitkö silloin kun vatsa on kipeä". Joissain muissakin kysymyksissä on tulkinnanvaraa. Ei oo helppo haastatella!
Mirja
Pienten opettajana sanon aina vanhempainillassa vanhemmille, että uskokaa puolet siitä, mitä ne kertoo koulusta niin me uskotaan vaan puolet siitä mitä ne kertoo kodista��
VastaaPoistaTämä on oikein mainio sääntö, jonka voin hyvin allenirjoittaa!
PoistaVoi apua mikä totuudentorvi! :D mahtava!
VastaaPoistaPakko kuitenkin kommentoida tuohon alkuperäiseen ajatukseesi lääkärintarkastuksesta, että on oikeasti aivan ensiarvoisen tärkeää, että lasten lääkärintarkastuksessa on vanhempi/vanhemmat mukana. Lapsen terveysongelmien ratkomisessa vanhemmat ovat oleellinen osa hoidon onnistumista (esim. ylipainoon/liikkumis-/ruokailu-/ruutuaikatottumuksiin jne vaikuttaminen, kiusaamiseen puuttuminen jne. Oikeastaan varsinkin noin pienten lasten kohdalla jotakuinkin kaikki terveysongelmat ovat sellaisia, joissa vanhemman tietoisuus ongelmasta on oleellista). Ja toisaalta joskus vanhemmat saattavat valitettavasti olla myös ongelmien syy (esim. vanhempien päihteidenkäyttö, kotiväkivalta, muuten epätasapainoiset kotiolot vaikuttavat huomattavalla tavalla lapsen mielenterveyteen ja kokonaisterveyteen, tai esimerkiksi vanhemman tupakointo voi pahentaa lapsen astmaa jne jne.), ja näistä on lääkärin huomattavasti helpompi saada selvää jos vanhemmat ovat paikalla.
Tietenkin, jos kotona kaikki on hyvin ja lapsi on sekä fyysisesti että psyykkisesti terve, voi tuntua vähän turhalta mennä sinne tarkastukseen mukaan, eikä siitä silloin niin konkreettista hyötyä olekaan. Mutta ainakin hyötynä on sitten se, ettei lapsi pääse höpöttämään lääkärille ihan mitä tahansa ��
Terkuin lääketieteen kandidaatti, joka opiskeli koulussa kouluterveydenhuollon toimintamalleja juuri viime viikolla, ja näki tässä pätemistilaisuuden koittaneen!
Joo toki näin! Ja joillekin vanhemmille vain lääkärin sana riittää auktoriteetiksi elämänmuutokseen. Kyseinen tenava on terve kuin nuori porsas niin vähän tuntui turhalta, kunnes sitten pääsin korjaamaan lausuntoja totuudenmukaisempaan suuntaan.
PoistaJoo, ihan jo sillä yhdellä lääkärin kanssa käydyllä keskustelulla saattaa olla tosi iso merkitys. Ei toki aina, mutta tutkitusti tehokasta! Mutta joo, terveen lapsen ja normaalin kodin jne kanssa saattaa tosiaan tuntua vähän turhanpäiväiseltä!
PoistaJoskus on joutunut itsekin selittelemään lapsen juttuja. Silti hyvin on jäänyt mieleen myös korvalääkärissä jälkitarkastus. 10v lapsi toimii hyvin tutun asian tiimoilta. Lääkäri kysyy, että oletko kuullut hyvin. Lapsi vilkaisee minua ja sitten kertoo lääkärille: "Mä kuulen ihan hyvin, on vain eri asia, haluanko aina kuulla." Onneksi lääkäri oli samaa mieltä, että hyvä kuulo ja haluaako kuulla ovat kaksi täysin eri asiaa.
VastaaPoistaMinä arvostan koululääkäriä. Esikoiseni pitkäaikaissairaus löydettiin rutiinitutkimuksen yhteydessä. Lapsi oli ollut vain vähän väsyneempi ja ei enää jatkuvasi kuumissaan. Välillä oli illalla jalat peiton alla. Koulu sujui koko ajan hyvin. Ei hinkunut iltaisin kavereiden luo, mutta pidin pistin pienet muutokset esimurkkuilun piikkiin. En tiedä, kuinka vaikeita oireita kilpirauhasen vajaatoiminta olisi ehtinyt tehdä ennen omien hälytyskellojeni rinkutusta, ellei viidennen luokan koululääkäri olisi laittanut lähetteitä eteenpäin, kun kilpirauhanen ei ollut oikean kokoinen.
Erittäin hyvä pointti lapselta! Ja hienoa että lääkäri oli sekä valikoivan kuulon että kilpparioireiden suhteen tilanteen tasalla. Kyllä tuo lääkärintarkastus on tosi hyvä homma, saa kysyttyä kaikki pikkuasiatkin, joiden takia ei tarvitse hoitoa hakea.
PoistaMuahahahha, mahtava tyyppi ja mikä harrastusarsenaali! Mulla saman ikäinen poika, ja kolme iltaa viikossa näyttäis olevan tässä kohtaa maximi. Laura
VastaaPoistaVähän lähti käsistä... Kun yleisurheilu vaihtui korikseen, treenejä alkoikin olla vähän enemmän kuin kerran viikossa, mutta tyyppi ei halunnut luopua musiikkiharrastuksista. Joten nyt on sitten ohjelmaa. O_o
PoistaLekuri: "juotko sä maitoa ruuan kanssa"
VastaaPoistaLapsi: "en kun äiti ei anna"
minä: "...täyttää vatsaa maidolla ennen ruokaa..."
** muutamaa vuotta myöhemmin; sama lapsi
lekuri: "mikäs sulla on ruokajuomana?"
lapsi: "vesi kun äiti ei anna juoda maitoa"
minä: "mut sä juot kaakaota jälkkäriks"
Ja näin. :) Meillähän ei siis oikeasti juoda kuin pari desiä maitoa päivässä mutta tässä kohta Snadi väitti juovansa, joten problem solved!
PoistaSiskontytöltä kysyttiin neuvolassa et pesetkö hampaat illalla. "Kyllähän minä pesisin mut äiti ei anna". Olisko yks kerta passitettu temppuilujen takia sänkyyn ennen hammaspesua..
VastaaPoista