Maata pitkin: mitä pitkälle junamatkalle kannattaa pakata?

"Mitä mä unohdan?" Tätä olen hokenut itselleni nyt pari viikkoa. Maata pitkin kulkeva Euroopan lomareissumme lähestyy uhkaavasti ja mitä lähemmäksi matka käy sitä kuumottavammaksi käy myös pakkausprojekti.

Pakkaaminen vaatii aina hiukan keskittymistä, mutta nyt vasta tajuan miten iso osa koko pakkaamisprosessia tulee selkäytimestä, kokemuksesta. Vanhemmuus on nimittäin yhtä pakkaamisvalmennusta. Se viimeinen kassi, jonka pakkaat vain itsellesi on synnystyssairaalan kamat. Sen jälkeen saatkin perehtyä jonkun muun tarvikkeisiin: mm. hoitolaukun, päiväkotirepun, uimakamojen, kuoroleirikassin ja jumppapussin sisältöön. Pakko myöntää, että osaan nykyään pakata omatkin kamat paljon paremmin kuin parikymppisenä (olettaen että saan tehdä sen kiireettömässä tilanteessa), jolloin toki riitti, että muisti talvella ottaa takin.

Olen päätynyt perheemme pakkausvastaavaksi (kuten varmaan suurin osa maailman naisista), joten treenattu on. Osaan nykyään sujuvasti latoa kasseihin kahden viikon mökkikamat, lajittelemaan käsimatkatavarat ja ruumaan menevät ja yökyläilyreput. Ehkä siksi etten ole edelleenkään unohtanut sitä kun vaipat loppuivat lentokoneessa, Snadin lomakassi unohtui eteiseen tai kun pakkasin päiväkotiin omat pikkarini.

Mutta nyt olen uuden edessä: mitä tarvitaan mukaan matkalle, jossa liikutaan jalan, intercityllä, laivalla, yöjunalla, bussilla, junalla, joka menee laivassa (!) ja autolla? Hyvien kenkien lisäksi kaikkien pitää myös pakata mahdollisimman kevyesti, sillä jokainen kantaa omat kamansa. Tällä kertaa less is more eikä kamoihin todellakaan sullota viime tingassa ylimääräisiä lenkkareita, tennismailoja, varavaatteiden varavaatteita tai vielä yhtä shampoopulloa. Onneksi meillä on päivittäiskosmetiikassa käytössä koko perheen unisex-tuotteita, vain dödöissä on eroja.



Aloitin hommaamalla nyssäköitä. Nyssäköittämisen olen oppinut anopilta, jolla on aina ollut kyläilykorissaan hieno bag-in-bag -systeemi. Nopeuttaa ihan sutena kamojen etsimistä, kun tietyt artikkelit löytyvät yhdestä paikasta eikä vasemman jalan sukasta. (Tämä Baggun GoPouch-setti oli Nudgen kesäalessa).

Sitten on tietysti eväshommat. Ostamme kioskeista ja kaupoista take awayta ja eväitä, joten jonkinlainen spork (lusikan ja haarukan yhdistelmä) on tarpeen (näitä saa retkeilykaupoista ja näkyi olevan Clasullakin tarjolla neljän setti) ja aikuisten eväisiin korkkiruuvi! Ja ehkä jonkinlainen eristetty eväsrasia, joka pitää kylmät kylmänä. Juomapullo? Ehkä ei.





Yksi tarvike, minkä kaikki reilaajat säännöllisesti vinkkaavat, on jonkinlainen ohut, nopeasti kuivuva pyyhe, joka toimii tarpeen mukaan myös pimennysverhona, peittona tai rantavaatteena. Olen jo itse Linan hamam-pyyhkeisiin mieltynyt, mutta nyt saivat kersatkin omansa.

Pitkillä junamatkoilla tarvitaan myös elektroniikkaviihdykettä, vaikka uskon, että katselen itse suurimmaksi osaksi vain ikkunasta ulos. Hommasin kunnon varavirtalähteen, sillä en luota siihen, että junissa on a) pistorasia ja b) sopivaa virtaa. Yksi nyssäköistä pitääkin uhrata johtopussiksi, sillä  perheessä on kolmea erilaista latauspäätä (ARGGGH).

Päätin myös investoida omaan pieneen käsilaukkuun, johon menevät vain passit, matkadokumentit ja rahat. Erinomaisesti palvellut jättikassini nielee tarvittaessa vaikka kolmen hengen sohvan, mutta nyt olisi optimaalista säästää olkapäätä ja sulloa rinkkaan kaikki se, mitä ei ole välttämätöntä kantaa käden ulottuvilla. Tämä lienee myös taskuvarasepäystävällisempi versio.

Laukun alla on uusi hameeni. Se edellinen jäi kuin jäikin pinnojen väliin, jolloin rikki meni sekä pyörä että hame. 

Että mitähän vielä? Tämän reissun jälkeen olen viisaampi! Ja loppuviimeksihän sitä tulee toimeen ei-millään ja hätä keinot keksii, varmasti myös lasten kanssa. Tämän havaitsin trooppisella pikkusaarella, kun joku oli pöllinyt hotellin säilöstä käsimatkatavarani, jossa olivat ainoat puhtaat vaatteeni, passini ja lompakkoni lisäksi.

Omia neuvoja saa mielellään antaa!