Se tehokkain ryppyvoide

Hei kaikki väsyneet ihmiset, katsokaapa tämä aivotutkija Matt Walkerin puhe! Katsokaa vaikka olisitte töissä tai lomalla tai vessassa ja näyttäkää sitten puolisollekin. On nimittäin suht pysäyttävää kuultavaa kaikille, jotka kärsivät jonkinlaisista unihäiriöistä ja erityisesti niille, jotka suhtautuvat uneen jonkinlaisena viikonloppuharrastuksena.

Hän kertoo hyvin ymmärrettävästi perusasioita siitä, miten unen (riittävä tai riittämätön) määrä vaikuttaa kaikkeen terveyteen:

• Elimistön puolustusmekanismit romahtavat jo yksistä 4h yöunista, mikä tarkoittaa, että vuorotyö on luokiteltu mahdolliseksi karsinogeeniksi, 
• sydän- ja verisuonisairaudet lisääntyvät,
• hedelmällisyys laskee ja mm. kivesten koko pienenee, 
• kuinka vuorottelevat unisyklit (syvä uni – kevyt uni – REM-uni) ovat edellytys oppimiselle (eivät siis ainoastaan mahdollista sitä) sillä univaje sulkee tallennuskapasiteetin lähes kokonaan ja 
• syvän unen kytköksistä aivojen fysiologiseen vanhenemiseen ja mm. alzheimerin tautiin.

Iltavirkkuna olen aina ollut unifriikki, mutta kiinnostuin syvemmin unisykleistä ja syvästä unesta Ouran käyttöönoton myötä.

Syklit, joissa ihminen vaipuu syvään uneen ja taas valveen rajalle on virkistävän unen edellytys. Tämä sykli vaihtelee (standardisuoritusta ei ole) ja heikkenee vanhemmiten. Ikävä kyllä tätä sykliä ei pysty korjaamaan perinteisillä unilääkkeillä, mutta Walker kehittelee parannuskeinoksi laitetta, joka "ajastaa" aivot ulkopuolelta sykleihin.

Syvän unen aikana tapahtuu paljon aivoja huoltavia ja elvyttäviä toimintoja, mutta hämmentävin on ehdottomasti se, että hidasaaltorytmissä aivot ikään kuin vetävät vessan: päivän aikana kertyneet kuona-aineet poistuvat ja aivot puhdistavat itsensä. Jos huoltotaukoa ei ole, sen kyllä huomaa. Kun syvän unen määrä jää alle 1,5 tuntiin olen uupunut ja "sumea", päätä särkee ja toimintakyky heikkenee.

Nukun nykyään pääsääntöisesti hyvin. Selviän juuri ja juuri aamuvirkkujen kehittämistä kidutuskeinoista, joita kutsutaan peruskoulujen kahdeksan aamuiksi ja kesäajaksi, mutta aika-ikkunasta lipsumiseen ei ole varaa, etenkin jos seuraavana päivänä pitää esiintyä tai tehdä luovaa työtä. Olen tietenkin tiennyt tämän aina: voin huonosti, kun nukun huonosti. Jos olen väsynyt, en saa mitään aikaiseksi, enkä ainakaan liikuntaa, oli sitten talviaika, kesäaika, arki tai loma. Väsymys tappaa kaiken mielialoja myöten eikä tilanne korjaannu vihersmoothieilla vaan opettelemalla nukkumaan.

Podin pitkään huono äiti -fiilistä siitä, että meidän perheessä on kiellettyä häiritä aikuisten yöunta ramppaamalla vanhempien sänkyyn huvikseen joka yö. Nukkuisin muutenkin mieluiten yksin, mutta rauhattomasti nukkuva lapsi vieressäni en nuku sekuntiakaan. Herättämään saa toki tulla, jos on on painajainen tai muu hätä, mutta se että havahtuu yöllä hetkeksi ja on tylsää ei riitä hädäksi. Yhtä lailla uni on otettu vakavasti myös kersojen suhteen: meillä on pidetty nukkumaanmenoajoista kiinni niin arkena kuin viikonloppuna (mikä on varsinkin migreenipotilaan kannalta olennainen sääntö) ja hankittu lapsillekin kunnon patjat. Molemmat alkavat olla jo aika hyviä väsymyksen tunnistamisessa ja ymmärtävät että siihen on vain yksi lääke.

Mikä syvän unen määrään sitten vaikuttaa?

Nukkumaanmenoaika on tietysti olennainen, jotta ihminen ehtii nykäistä useamman unisyklin. Mutta ajankohta riippuu täysin kronotyypistä eli yksilöllisestä tahdistumisesta. Oura perustaa suosituksensa konkreettisiin, pitkän aikavälin mittaustuloksiin eikä siis suosittele, että kävisin nukkumaan iltakymmeneltä vaan varttia vaille kaksitoista. Tällöin ehdin saada riittävän määrän syvää unta ennen kuin kello herättää puoli kahdeksalta.

Kiinnostavaa kyllä syvän unen määrään vaikuttaa myös leposyke. Nämä kaksi ovat selvästi yhteydessä toisiinsa.

Liikunta ja kuukautiskierron aikainen ruumiinlämmön vaihtelu nostavat sykettä, mutta ikävä kyllä niin tekee myös alkoholi. Olenkin Ouran myötä lopettanut arkisen alkoholinkäytön lähes kokonaan ja Ouran käppyröistä näkyy, miksi. Kaksi annosta alkoholia nostaa seuraavaksi 12 tunniksi sykettäni 10 lyöntiä korkeammalle noin 45:stä 55:teen (saman teki muuten kesäaikaan siirtyminen ja sopeutuminen kesti yli kuukauden). Yli neljä annosta (perjantai) on täysi katastrofi, joka rysäyttää leposykkeen jo yli 60 lyönnin ja pudottaa syvän unen määrän alle tuntiin pariksi päiväksi. Mikä tietysti merkitsee sitä, että koettu krapula on suht hirveä, vaikka promilleja ei veressä olisikaan ollut merkittävästi yli autoilukynnyksen. Viinilasi onkin syytä ajoittaa päivällisaikaan, jos haluaa aivan villiksi heittäytyä.

Uni on siis merkittävä, ihmisen koko terveyteen vaikuttava hyvinvointitekijä, kuten Walker toteaa. Mutta vasta kun kaikki terveysviranomaisia, rehtoreita, hallitusneuvottelijoita ja esimiehiä myöten ovat ymmärtäneet unen merkityksen, voidaan ruveta säästämään yhteiskunnalta merkittäviä summia soterahoja ja ruveta puhumaan siitä, miten unihäiriöihin suhtaudutaan, miten vauva-aikaa tuetaan ja miten kronotyypit huomioidaan. Toistaiseksi meillä tuntuu olevan varaa vaatia ihan mitä muuta tahansa paitsi unta.