Wilmaan napsahti viesti elämänkatsomustiedon opelta. Ensi viikolla on tiedossa retki: ryhmä lähtee käymään juutalaisessa synagogassa ja islamilaisessa moskeijassa. Välittömästi iski kateus. En ole pätkääkään hengellinen ja ussan tunnilla kuolin tylsyyteen, mutta voisin hyvin lähteä käymään moskeijassa, sillä en tiedä niistä mitään.
Kun viisi vuotta sitten piti vahvistaa osallistuminen perusopetukseen ja ensimmäistä kertaa laittaa ruksi valitsemansa katsomusopetuksen kohdalle, en tiennyt elämänkatsomustiedosta mitään. Uskonnottoman lapsen saa laittaa uskontotunnille mutta ei toisinpäin ja minäkin mietin, pitäisikö mennä enemmistön mukana. Suhtauduin koko aineeseen vähän epäillen: onko ideana tarjota ei-kirkkoon kuuluville oppilaille samantyyppistä turhanpäiväistä sijaistekemistä, jota päiväkodissa tarjottiin niille, jotka eivät osallistuneet seurakunnan järjestämiin aamunavauksiin.
Nyt olen tuohon valintaan enemmän kuin tyytyväinen. ET on yllättänyt positiivisesti ja hyvän opettajan myötä se on kiilannut yhdeksi Skidin lempiaineista. Kun kuulustelin maailman uskontojen koealuetta (enkä todellakaan muistanut, mikä on kristinuskon kultainen sääntö*) ja selailin läpi Skidin ET-vihkoa, oli helppo ymmärtää suosion syy. Se on universumin asioiden pohdiskelijalle juuri oikea tunti. Ja koska elämänkatsomustiedon suosio kasvaa hiljalleen (jopa täällä patakonservatiivisessa Espoossa), enää ei tarvitse olla edes se luokan ainoa outolintu.
Vihkon alussa kuvaillaan tavoitteet – ET:ssä opiskellaan hyvää elämää, työskentelemään muiden kanssa ja ymmärtämään eri uskontoja. Tämä kuulostaa minunkin lempiaineeltani! Kotitehtävissä pohdittiin mm. arvoja suhteessa yksilöön, yhteiskuntaan ja uskontoon, YK:n missiota sekä erilaisia vaikuttamisen keinoja. Erityisen vakuuttunut olin syksyn itsetuntemuksen kokonaisuudesta, jossa käytiin läpi omaa luonnetta erittelemällä ydinvahvuudet (=luonteen parhaat puolet, joista saa energiaa), kasvuvahvuudet (=taidot, jotka eivät tunnu luontaisilta, mutta joista haluaa oppia) ja voimavahvuudet (sinnikkyys, itsesäätely ja myötätunto). Lopuksi Skidi oli ideoinut nettikiusaamisen vastaista työpajatoimintaa.
Olen ennenkin päivitellyt tätä samaa, mutta jestas, millä eväillä nämä tyypit siirtyvät joskus työelämään. Nämähän ovat jo yläasteella valmiita liikkeenjohdon konsultteja, jotka voivat vetää johtoryhmälle vahvuusvarisharjoituksen.
Tuntuu, että suvivirsigaten jälkeen keskustelu katsomusaineiden opetuksesta on vähän tyrehtynyt. Joulun alla joku Opetushallituksen jantteri horisi jotain uskontoallergiasta, mutta mitään uusia, rakentavia ajatuksia ei ole mediassa näkynyt, vaikka uskonnottomien määrä kasvaa. Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi kaikille ei voi olla yhtä yhteistä sivistävää oppituntia, jonka lisäksi jokainen voi sitten kotonaan järjestää haluamansa tunnustuksellisen lisämateriaalin tai -rituaalit. Ehkä tässä on asia, joka etenee ihan omalla painollaan.
* Se on se "mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille".
Mitä enemmän seuraan ja sijaistan ev. lut. uskonnon tunteja, sitä vahvemmin koen myös, että ET is the way to go! Tuntuu, että monilla opettajilla uskonnon tunnit on omaan makuun liian tunnustuksellisia edelleen, vaikka kirkkoon kuulunkin. Toisaalta ET vaikuttaa sisällöiltään järkevältä ja kaikille tärkeältä, onneksi on pätevyys sen opettamiseen myös, vaikka käytännössä en ole päässyt vielä kokeilemaan opettamista.
VastaaPoistaMulle tuli fiilis että jos pitäisi joku uramuuvi tehdä, opiskelisin Et-opeksi, ihan tosissaan! Siellähän käsitellään aivan olennaisia aiheita yhteiskunnan ymmärtämisen näkökulmasta. <3
PoistaOman ekaluokkalaiseni mielestä ET on viikon paras oppitunti. Enkä ihmettele, varsinkin kun ekaluokkalaisen mielestä on myös todella hienoa päästä kerran viikossa samalle tunnille isompien oppilaiden kanssa. Hänen koulussaan kaikki ET-oppilaat ovat siis samalla tunnilla.
VastaaPoistaEn ole itse ollut yhdelläkään uskonnontunnilla. Näillä 80-90-luvun koulukokemuksilla jolloin hädin tuskin oli edes opetussuunnitelmaa koko ET-aineeseen, olen ollut myös hyvin vakuuttunut aineen tarpeellisuudesta. Sen sijaan tuntuu, että ilman säännöllistä muistutusta uskonnottoman koululaisen oikeudet unohtuvat kuitenkin vielä turhan usein. Varsinkin, kun lapsi on luokkansa ainut uskonnoton.
Kiva kuulla, että on muitakin jotka tykkää! Meidän koulussa vitosilla ja kutosilla yhdistetty ryhmä ja Skidikin kyllä tykkää tosi paljon kun saa itseään isompien kanssa debatoida.
PoistaKyllä me ainakin nimenomaan ussan tunneilla kävimme myös synagogassa ja moskeijassa, myöhemmillä luokka-asteilla tosin, mutta ops on toki tällä välin varmasti muutenkin muuttunut. Maailmanuskonnot kuuluvat sisältöihin tietysti sekä et:n että ussan puolella ja voisin kuvitella, että aika samoilla materiaaleillakin. Mielestäni tunnit voisi näiltä osin hyvin yhdistää. Toki puolestani muutenkin sopisi yleinen elämänkatsomus- ja uskontotieto kaikille, mutta näiltä osin varmaan ensimmäisenä askeleena onnistuisi helposti yhdessä opiskelu.
VastaaPoista- Riikka
No hyvä jos uskonnossakin on tällaista käytännön tutustumista! Mä vaan mietin että jääkö ussalaiset täysin ilman vahvuusvarista? Koska jostainhan siellä tingitään kun pitää kristinuskon harjoittamista päntätä.
PoistaMeillä oli yläasteella tosi kiva ja edistyksellinen ope uskonnossa, joka ei millään tavalla painottanut kristinuskon tunnustuksellisuutta, mutta opsiin kuului kuitenkin se, että kaikkia eettisiä asioita tuli käsitellä nimenomaan kristinuskon näkökulmasta. Esimerkiksi keskustelut eutanasiasta, abortista ja muista asioista painottuivat nimenomaan siihen, mitä raamattu/uskonto sanoo, mikä ei mielestäni riitä ihan aiheiden kunnolliseen käsittelyyn.
PoistaTuntuu myös siltä että uskonto on yksi niistä aineista, joissa kokemus riippuu äärimmäisen paljon opettajasta. Tietyt asiat käydään läpi, mutta siinä missä yksi opettaja opettaa objektiivisesta näkökulmasta, joku toinen saattaa painottaa aivan eri asioita, joku kolmas saattaa olla sitten erittäin uskonnollinen mikä taas vaikuttaa opetukseen yms. ET:stä ei nyt ole itsellä mitään kokemusta, kun kuuluin lapsena kirkkoon ja asuin paikkakunnalla, jossa kirkkoon kuuluminen oli erittäin tärkeää, mutta omat lapset eivät kuulu kirkkoon ja tulevat ET:n tunneille menemään. Mielenkiinnolla odotan, että millainen sisältö on siellä sitten.
Minä en opettajana hirveästi tykkää uskonnon opettamisesta ja syy ei ole aineen sisällöissä, sillä niitä pystyy kyllä painottamaan tarpeen mukaan, vaan siinä että en koe hirveän hyvänä käsitellä siellä sisältöihin kuuluvia kaveritaitoja ja muita vastaavia kun useampi oppilas on etssä tai muiden uskontojen tunneilla ja mielestäni nuo asiat olisi hyvä käsitellä niin, että koko luokka on paikalla, koska ne koskevat kaikkia.
VastaaPoistaVahvuusvarista me käsitellään kakkosten kanssa ihan muilla tunneilla, vaikka sekin sopisi hyvin uskontoon mutten halua sen jäävän osalla käsittelemättä.
No juuri tuo tässä onkin omituista: miten varmistetaan että kaikkien kokemus kiusaamisesta tulee esiin kun ryhmät jaotellaan juuri potentiaalisen kiusaamisen syyn mukaan?
PoistaTätä oli ilo lukea. Esikoinen aloittaa syksyllä koulun ja omassa lähikoulussa ei ole vielä ollut Et-ryhmää. Ensiviikon tutustumisessa tarkoitus avata suu ja kysyä syksyn järjestelyistä sen suhteen. On senkin takia kiva kuulla että lapset on yhteisryhmistä pitäneet, koska vaihtoehdot on joko yhteisryhmä omalla koululla tai kyydit kauemmas jossa varmasti myös yhdysryhmä eri luokka-asteista.
VastaaPoistaNoin muuten ihan samaa mieltä. Älytöntä erotella oppilaat katsomusasipossa kun samoilla tunneilla käsitellään myös mm. Oikeaa ja väärää, sekä kaveritaitoja. Ja noin muutenkin vähän mietin onko tarpeen ylipäätään opettaa uskontoja "omina" vai olisiko se tarkempi opetus uskontokuntien homma ja koulussa opiskeltaisi kaikki yhdessä yhteiskuntatietoa sisältäen uskonnot ja kulttuurituntemukset, sekä kaveritaitoja ja itsetuntemusta yms.
Ensimmäinen askel juuri nyt voi olla ETn avaaminen kaikille valittavissa olevaksi katsomusaineeksi. Nopeasti. Uuden hallituksen ohjelmaan.
VastaaPoista