Ah, joulunalusviikot! Perhe-elämässä pukkaa samantyyppistä ruuhkaa kuin ennen juhannusta, mutta jouluisin maustein. Ystävä ihmetteli, miten tästä työpaikkojen, päiväkotien ja koulujen sekä harrastusryhmien konsertti-, karonkka-, päättäjäisesitys-, pikkujoulu- ja puurojuhlasumasta oikein selviää samalla kun töissä pitäisi paahtaa sata lasissa ja hoitaa kaikki normaalirutiinitkin.
Hyvä kysymys. Eikä tuo edes riitä. Lisäksi pitäisi nähdä ystäviä, hakea kuusi, käydä jouluostoksilla ja paketoida sekä tietysti muistaa ne kaikki erikoislukujärjestykset, rekvisiitta ja -tapahtumat.
Kuorolla esiintyminen tiistaina, olemme piparkakkuja, joten ruskeaa ja valkoista päälle.
Iltiksessä luistelua huomenna!
Kaulin mukaan, sillä leivomme pipareita!
Torstaina ei ole sisäliikuntaa vaan joulukirkko ja jos lapsi saa lähteä suoraan kirkosta kotiin ilmoittakaa opettejalle.
Kalenteri on turvoksissa ja pää vuotaa, mutta johonkin väliin pitäisi ympätä vielä normaalit liikuntasuoritteetkin, jotta omassa hermostossa riittää joustoa.
Jos meinaa iskeä epätoivo, pitäisi vain hengitellä syvään: tällaiset tilanteet ovat kehittäviä!
1. Pelisilmä paranee. Kaikkea ei ehdi, vaikka haluaisi – etkä todellakaan ole ainoa, joka ei kykene venymään ihan joka juuttaan esitykseen ja prosessoimaan lähimuistissa jokaista yksityiskohtaa kuten laskujen maksua. Kompromisseja on pakko tehdä erityisesti, jos lapsia on useampi. Onneksi priorisointia tulee ihan itsestään kun kaikki ei-kriittinen jää pois unohtumisen kautta.
2. Luovuus lisääntyy. "Ahaa, huomenna pitäisi olla punainen tonttupuku – käykö tämä mun punainen paita, jos leikkaan siitä hihat ja liimaan kaulukseen pumpulia?" Joulukuu on opinnäytetyö siitä, miten paljon voi oikaista ja joustaa ilman, että kukaan huomaa mitään tai kokonaisuus kärsii yhtään.
3. Kiire yhdistää! Kaikkien perheenjäsenten on pakko osallistua ratkaisujen etsintään ja aikataulujen suunnitteluun. Paitsi tietysti ekaluokkalaisen, joka on vetänyt hihasta jonkun bonusuhmaiän ja on ihan jokaisesta asiasta eri mieltä, koska voi.
4. Kiitollisuus. Kaiken hässäkän keskellä on siistiä, että tällainen hässäkkä on mahdollista. Se on merkki siitä, että elämässäni on paljon kaikkea kivaa. Voisi olla myös toisin. Ja on ollutkin.
5. Kontrasti. Eikä tämä kauaa kestä. Lauantaina en aio enää avata sähköpostia ja tammikuulle ei ole kukaan buukannut vielä mitään. Hulina päättyy tähän viikkoon ja sitten voimme maata sohvalla, täpinöidä joulua ja syödä sata voileipää eikä mitään oikeaa ruokaa. Joulurauha syntyy juuri tästä, kontrastista.
Jos olisin konsultti, joka olen, toivottaisin fokusoitua tekemistä hyvällä sykkeellä. Sanon kuitenkin että kovasti tsemppiä kaikille, joilla on tämä sama homma.
Oi muistan tuon kiireen, kun omat lapset oli pieniä tai alakouluikäisiä! Itse olen alakouluope, ja tuolloin kiireet kotona saivat vielä lisäpuhtia siitä, että töissä joulu valtaa joka sopukan normikiireitten lisäksi. Kokeitten tarkistamista, todistusten tekemistä, jouluisia askarteluja, tiedotteitten vääntämistä koteihin, muistutteluja että onhan kaikilla sitten pikkujouluissa karkit (silti ei oo, onneksi opella on aina varapussi) ja jotkut vanhemmat eivät aina muista tulla sovittuun palaveriin (ope on ollut koululla jo anivarhain sitä varten), näytelmävaatteiden ompelua kotona iltaisin ja viikonloppuisin jne. Juhlaohjelmien harjoittelua ja satujen lukemista ja yleensäkin joulutunnelman luomista pienille oppilaille, koska kaikkien kotona ei välttämättä ole. Kaiken kuorruttaa lasten jouluhepuli ja ope tarttis korvatulpat.
VastaaPoistaMiehelle sanoin muutaman kerran, että mitenkä niinkuin näkyy joulu hänen toimistollaan ja työssä? Lisääntyykö työt räjähdysmäisesti? Onneksi omat lapset on jo 15+ ikäisiä, että on helpottanut ja nyt jo nautin tästä joulutohinasta oppilaiden kanssa <3 Tsemppiä sullekin, kyllä se helpottaa!
Ei kyllä tosiaan jokaisella työpaikalla ole tällaista kokonaisvaltaista joulusaturaatiota! Mutta on tosi huippua että joulutunnelmaan pääsee nekin, joilla ei ole sitä tarjolla kotona. <3 Loppujen lopuksihan tämä on tosi onnellista kiirettä.
PoistaOnko ok sanoa lapsettomana viettävänsä ruuhkavuosia? :D Tai ainakin pelkäävänsä niitä yli kaiken. Masennuksen ja burnoutin ohella pitää käydä töissä, kun saikkua ei saa. Kotona sukkien laitto jalkaan itkettää ja ei vaan jaksa mithään. Olen miettinyt, että ei tähän ainakaan lapsia voi enää tehdä.
VastaaPoistaOikeasti hatunnosto kaikille tämän päivän vanhemmille, jotka jaksaa käydä töissä, viedä lapset harrastuksiin, viettää perhe-elämää ja pidettyä oman psyykkeensä kasassa! Ja sitten teille vielä sanotaan, että "Pitää nauttia niin kauan kun lapset on pieniä ja kyllä MINÄ jaksoin.." :D
Elämässä on välillä kuormittavia jaksoja, mutta perhe-elämän ja ruuhkavuodet ovat kyllä pääasiallisesti säädettävissä oman elämään sopiviksi, ei tätä ole pako tällaisena rutistaa läpi. Mutta kuulostaa kyllä siltä, että sun pitäis asap jutella työterveyslääkärin kanssa, jos jaksaminen on ihan nollassa. Pitkittää ei ainakaan kannata, sen tiedän ihan omasta kokemuksesta.
PoistaIlman lapsia olisin varmasti päätynyt jossakin vaiheessa saikulle työuupumuksen takia, kun olen töitä tottunut tekemään eikä 60h viikossa kahdessa työpaikassa ole ollut mikään mahdottomuus. Lasten kanssa kiire ei ole yhtään helpottanut, mutta kotielämä ja päikkyhakemiset katkaisevat työpäivän (huom, toisesta duunista tajusin jossakin vaiheessa luopua) sen verran tehokkaasti, että pahin stressi ehtii haihtumaan ja jossain vaiheessa on myös oppinut sanomaan "nyt ei ehdi ottaa enempää projekteja".
PoistaMukavaa elämää pitää löytyä arjestakin kiireen keskeltä ja jos oma jaksaminen on rajoilla, pitää siihen saada apua.
Ihana ja niin tosi kirjoitus :) Mulla on täksi viikoksi keittiön kaapin oveen rustattu päivä- ja lapsikohtainen lista, jossa on kaikki erityisjärjestelyt ja poikkeusaikataulut. Muuten unohtaisin että kenellä nyt piti olla mukana ne karkkipussit ja tonttulakit ja ja ja... :D
VastaaPoistaKunhan ensi maanantai koittaa, niin rötväilen koko viikon ja lämmittelen vaan päivä toisensa jälkeen jouluruokia niin kauan kuin niitä riittää :) Ah!
Tsemppihenkeä ja hyvää joulunodotusta!
Maali häämöttää jo! Meillä on kans omatekoinen seinäkalenteri, johon laitetaan kaikki menot. Ei vaan meinaa ruudut riittää tällä viikolla!
PoistaHyvää joulunodotusta sinnekin!
"Paitsi tietysti ekaluokkalaisen, joka on vetänyt hihasta jonkun bonusuhmaiän ja on ihan jokaisesta asiasta eri mieltä, koska voi."
VastaaPoistaTÄMÄ! Mä en kestä miten meidän tähän asti aina niin kiltti, suloinen ja rauhallinen pieni tyttö on kehittänyt itselleen maailman pahimman uhman joka vetää vertoja tai jopa ylittää viime vuonna vaivanneen temperamentikkaan isosiskonsa ekaluokan uhman. Kaikesta pitää tapella, mikään ei kelpaa, ja joka asiasta tulee itku. Yritä siinä sit muistuttaa et kohta on joulu ja tontut kurkkii, yritä vielä jaksaa muutama koulupäivä niin sit saa lomailla. Lapset. Vanhemmat paahtaa töissä välipäivätkin mutta onneksi on ihanat isovanhemmat jotka ottavat lapset hoitoon...
Tähän mennessä olen just ja just muistanut kaikki menot ja muistamiset, vaikkakin välillä hädintuskin. Todellakin on ruuhkavuodet...
Ah, kohtalotoveri! Tämä eieieieiei-kommunikointi on ihan kolmevuotiaan tasoa. Näitä vaiheita toki tulee ja menee ipanoiden kanssa, mutta just nyt ois kiva jos enemmän kävis ehdotukset kuin että ei käy. -_-
PoistaOpettajan joulukiireitä on helpottanut ihan hirveästi välitodistusten muuttuminen arviointikeskusteluiksi. Pidin kaikki keskustelut marraskuussa joten nyt ei ole tarvinnut pitää testejä ja miettiä arviointeja vaan on vaan voinut nauttia joulujutuista kaikessa rauhassa��
VastaaPoistaOnnea! Onneks niitä ei sentään tarvinnut tunkea jouluviikolle, vaan ne on vasta tammikuun alussa!
PoistaEkaluokkalaisen uhma voi olla ihan puhtaasti väsymystä. Vaikka nukkuisi ja lepäisi niin syksy on kyllä pitkä koululaisillekin. Tsemppiä loppuviikkoon!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista