En itse koskaan päässyt tästä riemusta osalliseksi, mutta leirikoulujen suosio on ollut kasvussa. Vaikuttaa siltä, että tämä pahasti tykypäivää muistuttava seuramatka on lapsista aidosti hyvä juttu, joten komppasin kiltisti ideaa, kun se ensimmäisen kerran esitettiin. Opetushallituksen ohjeissa sanotaan, että homma perustuu vapaaehtoiseen varainkeräykseen, mutta miten ihmeessä ipanat saavat haalittua massit kasaan?
Vastaus on helposti! Parin vuoden kokemukseni mukaan rahan haaliminen lasten avulla on yllättävän iisiä. Tässä muutama vinkki!
1. Myy jotain hyödyllistä matalan kynnyksen käyttökamaa (okei aika harva on yrittänyt Audia ja lomaosaketta kaupata). Ovellamme on rampannut jos jonkinlaista keksipaketin myyjää, jolle ei kehtaa sanoa ei, mutta naapurin ipanalta ostin keväällä pelargoniat ja kerran tilasin vessapaperia. Kätevää! Vain yhden kerran annoin roposet ilman että ostin mitään, sillä karkit näyttivät niin pahoilta. Kieltämättä kävi myös mielessä, että millainen myynti mahtaisi olla, jos parikymmentä söpöä pikkulikkaa myisi Pikkis-kirjoja ovelta ovelle.
2. Todellinen bisnes lepää kuitenkin mokkapaloissa, uskokaa tämä. Koulun tapahtumien myyjäistuotot ovat kassan a ja o eikä mikään muu leivonnainen mene kaupaksi niin hyvin kuin mokkapalat. Leipominen kannattaa jättää osaajille (= niille, jotka laittavat strösselit päälle), joten jos saat aikaiseksi vain pellillisen kärähtänyttä näkkäriä, kannattaa valita kertikset.
3. Tapahtumien pullanmyynnissä pitää olla monopoli. Ei siis mitään suurisilmäisiä ekaluokkalaisia viereiseen pöytään kiitos, vaan selkeä mokkiskartelli ja sopimushinnat.
4. Itse myyjäisissä sitten on tärkeää huomioida erilaiset maksutavat, kuten mobile pay. Joltain vanhemmalta löytyy myös varmasti iZettlen laite, jolla saa rahastettua kaikki ne, jotka eivät ole varautuneet riittävällä määrällä käteistä. Eikä kukaan koskaan ole.
5. Arpajaiset viimeistelevät kassakoneen kilinän. Arparengas maksaa muutaman euron, se helpottaa säätöä. Arpajaisiin voi lahjoittaa vaikka kahvipaketin, juhlamokalla on aika monta lippua tässä maassa myyty. Jos päävoitoksi löytyy joku legopaketti niin kaikki tapahtumaan osallistuvat alle kymmenvuotiaat kärttävät vanhemmiltaan arvan.
Toki jos vanhemmat laittaisivat leivontaan, kertiksiin ja kahveihin menevät hillot suoraan kassaan, leirikoulurahastoon jäisi paljon enemmän rahaa, mutta onpahan osallistuttu.
Olen myynyt elämässäni enemmän keksipaketteja kuin mitään muuta. Inhosin touhua ja inhoan myös myyjäisiä, joihin väkersin suklaakakkuja, jotka sitten myytiin 5 euron hintaan.
VastaaPoistaKunnes sitten jonain päivänä tajusin, että se on monelle lapselle ainoa tapa päästä mukaan. Jos ei voi pistää rahaa, voi ainakin osallistua, ja siitäkin voi tarvittaessa kasvot säilyttäen luistaa ja silti päästä mukaan reissuun. Koko homma alkoi tuntua mielekkäämmältä, kun ajattelin, että tässä tehdään nimenomaan työtä sen eteen, että nekin pääsevät mukaan, jotka viettävät muuten kaiken vapaa-aikansa kotipihalla.
Näinhän se on eikä mulla ole oikeastaan motivoitua, riittää jo sekin että tää on Skidille tärkeää. Naurattaa vaan tämä monetisaatio. ;)
PoistaMua on alkanut risomaan, että useammassakin blogissa ja naistenlehdissä vähän naureskellen ruuhkavuosista ohjeistetaan, että mihinkään vanhempainyhdistysjuttuun sitten ei ainakaan kannata lähteä mukaan.
VastaaPoistaJos edes kolmannes porukasta oikeasti osallistuisi, ei kenellekään tulisi paljoa tehtävää. Nyt kourallinen aktiivisia pakertaa koko luokan edestä. Mitään kiitosta on turha odottaa ja ärsyttävimpiä on ne vanhemmat, jotka eivät pistä tikkua ristiin, mutta katsovat kuitenkin oikeudekseen arvostella tarjottavia ym. puuh.
Mä en harrasta mitään vanhempainyhdistysjuttuja, koska siellä on aina ne innokkaimmat, joilla on rajattomasti aikaa ja energiaa käyttää näihin projekteihin - ja niin sen tietty pitää ollakin. Olen kuitenkin heille ainoastaan kiitollinen ja teen sen mitä käsketään.
PoistaOijoi, pakko jatkaa :) Totuushan on valitettavasti usein se, että ei ne innokkaat aktiivit välttämättä aina ole niin superinnokkaita. Ennemminkin sanoisin, että velvollisuudentuntoisia, ettei homma kuivu kasaan kokonaan ja sitten jää luokkaretket ja muut lapsille kivat tapahtumat järjestämättä.
PoistaAinakin oman lapsen koulussa kaikki aktiivit painaa pitkää päivää duunissa, eikä kukaan tietääkseni koe luokkien rahankeruutempauksia erityisenä kutsumuksena. On ihan mahdollista, että joku päivä toiminta lakkaa, kun nämä aktiivit väsyvät. Sitä vaan ei ne sadat muut vanhemmat ymmärrä, jotka just ajattelee, että siellähän on niitä innokkaita, joilla on (muka) aikaa ja energiaa enemmän kuin muilla ja jättävät sen varjolla kokonaan osallistumatta.
No ehkä se tiivistyy juuri tähän: osallistun kyllä jos joku muu on vetovastuussa, mutta sitten nämä vain jätetään tekemättä jos mun on oltava pääjehuna. Eli kyseessä on siis sellainen "ihan kiva" lisä mutta ei olennainen. Ne joiden mielestä on olennainen, näkevät sitten enemmän vaivaa. Tämähän pätee myös siihen harrastusroudaamiseenkin, innokkuudesta tai velvollisuudentunnosta sitäkin tehdään, muut jättävät tekemättä.
PoistaItse en ole joutunut vielä leipomaan myyjäisiin, mutta muistan kuinka oma mutsini ruuhkavuosinaan kiehui tästä mokkapalarumbasta. Että olisi vaan niin paljon helpompaa maksaa rahat suoraan tilille, kuin käydä kaupassa, leipoa, kuskata leivonnaiset koululle, päivystää myymässä ja pakko-ostaa omia leipomuksiaan kannatukseksi. Kerro työmäärä kolmella lapsella ja lisää tähän vielä harrastejärjestöjen myyjäiset... Ei ole lapsen syy jos vanhemmilla ei ole varaa maksaa leirikoulusta eikä tietenkään olisi ok jättää ketään reissun ulkopuolelle tämän takia. Mutta voisiko tämän varainkeruun silti toteuttaa jollain muulla tavalla kuin myyjäisillä? Vanhempien tulojen mukainen kontribuutio luokan matkakassaan tms. hoidettuna aikuisten kesken jotenkin diskreetisti? Tai jos sattuu niin, että luokan vanhemmissa on useampi myyjäisistä innostunut kotivanhempi, joilla on aikaa ja hinkua, niin voihan niitä myyjäisiäkin järjestää kattamaan osan kuluista. Mutta sekin tuntuu snadisti kohtuuttomalta, että kahden työssäkäyvän vanhemman perheiden pitää arjen muiden kiireiden ohessa pyörittää vuosia mokkapalabisnestä.
VastaaPoistaOmassa luokassani varainkeruu on osa yrittäjyyskasvatusta. Oppilaat ideoivat varainkeruutapoja ja kantavat itse kortensa kekoon. Tämä on lapsista tosi mielekästä ja he oppivat tärkeitä taitoja elämää varten. Mikäli vanhemmat vain siirtäisivät summan tilille, jäisi kaikki tärkeä oppiminen tapahtumatta.
PoistaRahaa on kerätty myyjäisilä, discoilla, liikuntakampanjoilla, eri tuotteiden myynnillä, synttäripalveluilla (Oppilaita voi tilata lasten synttäreille vetämään ohjelmaa. Lisähinnalla saa myös tarjoilut.), tuotetestaajina, inventaariossa, tapahtumajärjestäjinä, myytäviä tuotteita valmistamalla (joulukortit, kurpitsapikkelssi..) jne jne. Toki vanhempien apua tarvitaan leipomisessa, valvomisessa yms. mutta lasten pitää olla osallisina varainkeruussa.
T.Ope
Mä käyn ostamassa pullat kaupasta jos jotain leivonnaista pitää toimittaa, mutta tosiaan näissä myyjäisissä lähinnä oppii että enemmällä rahalla saa vähemmän.
PoistaYrittäjyys on musta eri asia kuin toimeliaisuus, mutta olen samaa mieltä siinä, että lasten pääosan esittäminen olisi olennaista. Skidilläkin kun on vielä musaluokka niin konsertteja voisi järjestää enemmänkin.
Tää on nyt täysin ei-periaatteellinen kommentti, mutta mun esikoisen joukkueen buffassa kaikkein parhaiten menee kaupaksi kaupan pakastepullat (vaikka joukkueen vanhemmissa on loistavia leipureita). Vaiva/tuotto suhde on erinomainen.
Poista-Sopa
Oonkohan mä käsittänyt jotain väärin, kun itse olen kyllä osallistanut jälkikasvua näihin talkoisiin aina sen mitä silloisella iällä kykenee. Nyt yläkoululaisen äitinä poika leipoo myyjäispiirakat tai pullat itse ja vanhemmat osallistuu ostajan roolissa jos sopii aikatauluihin. Meillä on myös ilmeisesti ollut hyvä tuuri vanhempainyhdistyksen suhteen, tapahtumien hankinnat on aina organisoitu niin hyvin, että osallistumiskynnys on tosi matala. Listalta löytyy aina leivonnan tai muun aikaa vievän lisäksi mahdollisuus ostaa jotain tai siirtää suoraan hyväksikatsomansa summa leirikoulutilille. Jokainen toki tyylillään, mutta itse olen nauttinut ei-niin-iholle tulevasta mahdollisuudesta nähdä lapseni kavereiden vanhempia. Mitä isommat lapset sitä vähemmän niitä vanhempia noin muuten vaan näkee.
VastaaPoistaMulle ei ole koskaan selvinnyt, mitä leirikoulussa tehdään tai miksi kesäleirit kavereiden kanssa ei riitä. Miksi lapsen pitäisi päästä reissuun just luokkakavereiden kanssa? Ja miksi vanhemman pitäisi osallistua, jos ei pidä tätä leirikouluasiaa tärkeänä? Ymmärrän kyllä, että "lapsi haluaa", mutta kun kuuntelee sen joululahjatoiveita niin haluaahan se aika lailla monenlaista muutakin...
VastaaPoista