Siinä missä Skidi asteli ekaluokkalaisena uuden koulunsa pihaan epävarmana ja tuntematta ketään, Snadin alku oli täysin päinvastainen. Hän oli katsonut edellisenä iltana vaatteet valmiiksi ja halusi lähteä paikalle hyvissä ajoin. Oli jo ikävä kavereita.
Pihalla etsiskelimme tuttuja kasvoja ja opettajaa, kunnes näin lähestyvän eskarikaverin.
- Katsos kuka tuolta tulee...
- *nimen kirkaisu*
Snadi lähti juoksemaan kohti samanikäistä poikaa, joka kiihdytti myös juoksuun ja nämä kaksi kapsahtivat toistensa kaulaan kuin elokuvissa. Pian paikalle taapersi muitakin tuttuja lapsia, sitten täpinöitiin, ihailtiin reppuja ja moikattiin päiväkotiin jatkavia, murjottavia pikkusisaruksia ja esiteltiin ylemmillä luokka-asteilla olevia peheenjäseniä. Lopuksi äidyttiin ryhmähaliin.
Kun opettaja piti nimenhuudon ja parijono lähti luikertelemaan bussille iloisesti pälpättäen, kävi oikein kateeksi. Kaverit on se asia, mikä pitää koulunkäynnin (ja töissäkäynnin!) kivana. Aamulla on mukava lähteä bussilla väistöön hornantuuttilaan, kun on monta kivaa tyyppiä, jonka viereen istua, ja vaikka koulu muuttuukin hiljalleen vaativammaksi ja päivät pitemmiksi, kavereilta saa apua ja vertaistukea.
Ja tämä menee myös toisin päin. Pelkällä oppimisen ilolla ei pitkälle pötkitä. Mukava luokanopettaja ei riitä, jos kukaan ei moikkaa pihalla.
Snadin kanssa näitä kaveruuskeskusteluja käytiin kantapään kautta jo päiväkodissa, mutta nyt ollaan taas uuden haasteen edessä. Sosiaaliset taidot punnitaan, kun luokallinen oppilaita tutustuu toisiinsa. Olen ottanut tavaksi viritellä keskustelua ryhmän kaverisuhteista. Miten Viljolla menee, kenen kanssa Isla leikkii, onko joku yksinäinen, itkuinen tai hiljainen, käyttäytyykö joku huonosti. Lapset kun eivät aina tunnista kiusaamista tai huomaa yksinäisyyttä eivätkä välttämättä puhu, jos joku kiusaa.
- Äiti hei, mä tiedän nämä hommat kyllä. Kaikki pääsee leikkiin ja yksinäistä mennään pyytämään.
Hyvä homma. Toivotan tsemppiä sinne koulun pihalle, ruokajonoon ja ryhmätöihin, erityisesti niille, jotka eivät vielä tunne ketään. Sydän tähän.
Oma lapsi aloitti myös koulun, ja se tuntuu minusta tosi pahalle. On erityislapsi jonka luokalla on yht 8 oppilasta ja ne on 1.-3.luokkalaisia. Oma lapsi tulee olemaan yksin ja ilman kavereita, varmuudella tullaan kiusaamaankin. Harva lapsi vielä eri luokalta, tahtoo olla erityisen kaveri.
VastaaPoistaOnpa pieni koulu - toivottavasti tuossa nyt olisi se etu että opettaja näkee sosiaalisten suhteiden muodostumisen paremmin ja osaa reagoida jos tarve on. Onko hänellä muita kavereita kuitenkin?
PoistaKoulu ei ole pieni, tietääkseni se on suht iso (kerta helsingissä ollaan), mutta luokka on pienluokka. Kavereita ei ole, kun juuri kukaan ei halua olla erityislapsen kaveri. vaikka on kiltti ja hyvin herkkä. päiväkodissa oli yksi kaveri, mutta vanhemmat eivät halunneet syvempää ystävyyttä joten se jäi kun esikoinen meni kouluun.
VastaaPoistaVinkkinä, muutettiin juuri uudelle paikkakunnalle kesäloman aikana ja toka- ja kolmasluokkalaiset lapseni olivat yksinäisiä kun kaikki kaverit jäivät edelliselle. Laitoin paikallisryhmään facebookissa ilmoituksen että löytyisikö samanikäistä ja samanhenkisiä lapsia jotka kaipailisivat kavereita ja yksityisviestejä alkoi tulemaan samantien. Ongelma ei ole niin harvinainen valitettavasti mitä ehkä ajatellaan... Seuraavana päivänä jouduin poistamaan ilmoituksen kun ajattelin että oli jo liikaakin vastauksia. Sitten tehtiin treffejä kahvilaan/leikkipuistoon/koteihin ja lopputuloksena kummallekin löytyi pari sellaista kaveria joiden kanssa synkkasi parhaiten ja loppukesäloma meni erittäin mukavasti. Vaati kyllä vaivannäköä ja sosiaalisemman äidin esittämistä mitä oikeasti olen mutta kun vanhempi ilmoitti että oli kyllä niin hyvä päivä kun sain kaverin niin kyllähän siinä melkein meni roska silmään.. Treffit tyylillä "jos haetaan vaikka jätskit ja sitten mennään leikkipuistoon" jättää kivasti myös jatkon avoimeksi jos ei heti halua mennä jonkun kotiin tai kutsua omaansa.
PoistaOngelma ei tosiaan ole harvinainen ja kannattaa ehdottomasti kokeilla tuota kaverihakua, ei siinä ainakaan mitään häviä.
PoistaMeillä on käynyt hillitön tuuri kun sekä eskarista että naapurista on löytynyt samanhenkisiä kavereita. Lapset eivät automaattisesti tule toimeen kaikkien lasten kanssa. Esimerkiksi Snadilla on sen verran raisu meininki että se joitakin lapsia pelottaa.