Tiskasin mökillä kaikessa rauhassa. Vanhempi ipana auttoi Vaaria maalaamaan mökin sokkelia ja nuorempi hoilasi kuulokkeet päässä läpi discolistaansa. Ei tarvinnut kertaakaan kädet vaahdossa juosta pyyhkimään tai etsimään Areenasta seuraavaa Ryhmä Hau -jaksoa.
Kun ladoin astioita kaappiin, pohdin, että miten rennoksi elämä oikein voi mennä. Olenko todella tässä? Kummallisessa suvantovaiheessa, jossa kummallakaan ei ole menossa mitään erityistä, mikä vaikuttaisi uniin, yleiseen kitinään tai ruokapöytäkäytökseen. Ja silti kehitystä on tapahtunut. Aika paljonkin.
1. Olen siirtynyt viihdytysjoukoista viihdytettäväksi.
Minulla on niiden kanssa lähes poikkeuksetta hauskaa ja kelpaan vielä seuraksi. Nauramme silmät vesissä samoille vitseille, myös silloin kun saan kuulla, että uusi paitani on "44-vuotiaiden muotia" (kuva paidasta löytyy instasta). Anteeksi myös sille tädille, jota emme huomanneet uimahallin saunan nurkassa. Luulimme olevamme keskenämme ja valitettavasti yhteislauluksi osui ripuli on märkää kakkaa -veisu.
2. Persoonat kehittyvät.
Tuleva viidesluokkalainen on edelleen se sama oikeudenmukainen herkkis, mikä aina ennenkin, mutta nyt alkaa näkyä ihan uusi piirre: päämäärätietoisuus. Hän on havainnut, että 50 sivun koealue hissasta vaatii duunia, mutta on tehtävissä. Sama pätee yhdeksän sekunnin alittamiseen kuudenkympin sileällä. Siitä jäätiin vain neljä sadasosaa. Tyypistä on myös kehkeytynyt aivan piinkova kilpailija, joka jaksaa kannustaa muita ja onnitella parempiaan.
Tuleva ekaluokkalainen taas suhtautuu (erityisesti näin lomalla) kaikkeen positiivisesti paitsi munavoihin, mutta ex-drama queen on yllättäen kaivanut itsestään esiin sovittelijan, joka haluaa kaikkiin kinoihin jonkun ratkaisun ja jengin taas hyvälle tuulelle. Hän on erikoistunut ihmisten piristämiseen niskahieronnalla johon kuuluu välihali. Ja se toimii.
3. Kaverit kasvattavat
Auktoriteettiini on tullut muutama lommo, sillä kavereiden sana on alkanut painaa aika paljon. Skidi ilmoitti taannoin opetelleensa ystävättärensä kanssa veitsen ja haarukan käyttöä. Kun ihmettelin että onhan sitä opetettu kotonakin, hän totesi muina esiteineinä että enhän mä nyt teitä kuuntele. No kiva. Eipä siinä sitten. Kerro toki, mitä muuta ystävättären opetussuunnitelmaan mahtuisi.
4. Siskokset muokkaavat suhdettaan uusiksi.
Ikäeron suhteellinen kaventuminen näkyy myös kersojen keskinäisessä suhteessa. Vaikka neljän vuoden ikäero vaatii vielä pitkään tasoitusta isosiskon puolelta, Snadi ei enää putoa täysin kyydistä juoksukisoissa eikä roolileikeissä. Hän ei ole enää holhottava räkänoropikkulapsi ja on alkanut vaatia yhteisissä leikeissä isompaa roolia. Se tarkoittaa myös sitä, että meidän lapsemme välillä riitelevät! Kinaavat, vänkäävät, kiukkuavat ja marailevat. Sitä ne eivät ole tehneet juuri koskaan ennen. En ole tästä pahoillani. Sisaruksen veroista riitakumppania ei ole. Toivoa on, että ajan myötä suhde muuttuu ihan täysipainoiseksi ystävyydeksi.
Joku kysyi, että eikö minulla ole koskaan ikävä vauvantuoksua. No ei. Se ei ollut ikinä minun juttuni, vaan välivaihe, joka piti selvittää ennen tätä. Tykkään paljon enemmän treenirepun pohjalta löytyneen banaanin, villamattoon tarttuneen mansikkaesanssihuulirasvan ja märkiin saappaisiin rullautuneiden sukkien elämänmakuisesta sekoituksesta. Ja siitä että saan isommalle kengät naisten osastolta. Ah.
Mä rupesin melkein itkemään, kun luin tätä. Meillä on jo 9v ja 7v joiden kanssa voisi tehdä vaikka mitä, mutta kohta 4v pistää kaiken sekaisin kaiken aikaa. Hirvein uhma ja kovin temperamentti näistä. Tää on todellakin välivaihe ennen kuin uhmiksesta parin vuoden päästä kuoriutuu ihminen.
VastaaPoistaUh, tsemppiä..! Meillä nuorempi myös koetellut hermoja ihan eri tavalla kuin esikoinen, mutta iso muutos tapahtunut nyt puolen vuoden sisään kun alkoi ilmeisesti hahmottua, että se koulu tosiaan alkaa. Kiitos siitä.
PoistaJustiinsa tänään mainitsin, et nyt on aika hyvä, kun nää kohta 7 ja 9- vuotiaat sisko ja sen veli, osaavat olla keskenäänkin, vaikka välillä kinaavatkin. Mutta ei tarvitse koko ajan vahdata perään.
VastaaPoistaEikö! Sitä jatkuvaa henkivartijan roolia ei varmaan kukaan kyllä kaipaa. O_o
PoistaJust tänään, kun kömmin sängystä ysiltä, ihastelin sitä että i-ha-naa kun lapsi (6v.) on jo niin iso, että kun hän herää klo 6 (auts auts auts), hänelle riittää sanoa, että pue päällesi ja viihdytä itseäsi, niin sen jälkeen saa nukkua. Mitä nakero sit ehtii kolmessa tunnissa yksin pyöriessään kotona...noh, jäljistä päätellen tehdä yhden palapelin, lukea paria kirjaa, piirtää yhden vampyyrineidon muotimekon ja räjäyttää olkkarin lattialle askartelutarvikelaatikkonsa. Ei paha (oisin kyllä kuvitellut että hän olisi ilmoittanut aamupalan tarpeesta, mutta ilmeisesti sit ei).
VastaaPoistaToi on valtava merkkipaalu ihmisen elämässä ja hyvinvointiteko numero 1. Ja tosi pitkään jaksaa puuhata! Tänään mä olin eka joka heräsi varttia vaille yhdeksän. :)
PoistaToi on niin ihanaa! Mulla on täällä ollut yhden vuorokauden 8, 10 ja 11v pojat kun uhmaprinsessa (syksyllä 5v) vietti yön mummolassa. Ja että on heleppoo! Ehkä tää tästä vielä iloksi muuttuu :D Hyvässä muistissa vielä aika kun oli talossa vauva, 3, 5 ja 6v..
VastaaPoistaAi että! Varmasti kaikille osapuolille mukava ilta! ;)
PoistaAmen! Omat lapset ovat tätä nykyä melkeinpä kaikista parasta seuraa :) Heidän kanssaan on hauskaa ja asioista voi keskustella ja sopia. Vauvat on söpöjä, mutta enpä kyllä minäkään kaipaa "vauvan tuoksua".
VastaaPoistaNiin onkin! Tämä seurahomma on tullut vähän yllätyksenä, että se on näin hauskaa ja tosiaan voi antaa jo tehtäviä tehtäväksi ilman että siitä seuraa enemmän työtä. :D
PoistaNäin. Kannattaa nauttia nyt. Meillä just nyt vanhin jo opiskelemassa / töissä toisella paikkakunnalla, keskimmäinen poikakaverilla ja nuorin rippileirillä.
VastaaPoistaJust puhuttiin miehen kanssa et kohta voidaan alkaa vuokrata yläkertaa Airbnb huoneiksi...��
Tuo on kyllä jännä vaihe elämässä. Yhtä aikaa todellinen ja täysin absurdi!
PoistaOlen myös iloinnut isommista lapsista (8 ja 10v nyt) ja elämän helpottumisesta... Mutta samalla potenut tolkuntonta haikeutta; eikö enää pientä ihmistä sylissä, vilpitöntä iloa pikkujutuista, riemua kun lähdetään melkein mihin vaan ja kritiikitöntä rakkautta? Niinpä päätettiin aloittaa kaikki alusta ja hankkia yksi lisää - ehkä kohta voin saada kaiken? :)
VastaaPoistaHaha! Onnea valitsemallanne tiellä. :D Musta noista isoistakin lapsista lähtee ihan riittävästi sylintäytettä ja iloa pikkujutuista.
PoistaSamat fiilikset, vaikka lapset on vähän nuorempia, 6 ja 8v. Mä muistan kun vielä pari vuotta sitten oli helpotus viettää aikaa sellaisten kavereiden kanssa, joilla myös oli pieniä lapsia - siinähän ne meni kaikki samalla ja sai itselle juttuseuraa. Nykyään olen melkein mieluiten ihan vaan omien lasten kanssa koska se on niin mukavaa ja vaivatonta (ja näen kavereita sit erikseen aikuisten kesken). Ja kun on opettanut lapset pienestä asti tekemään kaikenlaista niin niistä on ihan hirveesti jo apuakin. Mahtavaa aika tämä tälläinen!
VastaaPoistaOlen huomannut samanlaisen muutoksen. Nykyään ei ole enää pakollista tehdä perhetreffejä vaan voi mennä ihan rauhassa omallakin porukalla. Tosin melkein kaikilla hyvillä ystävilläni on myös isot lapset joten tapaaminen on todella mutkatonta.
Poista"Joku kysyi, että eikö minulla ole koskaan ikävä vauvantuoksua. No ei. Se ei ollut ikinä minun juttuni, vaan välivaihe, joka piti selvittää ennen tätä. Tykkään paljon enemmän treenirepun pohjalta löytyneen banaanin, villamattoon tarttuneen mansikkaesanssihuulirasvan ja märkiin saappaisiin rullautuneiden sukkien elämänmakuisesta sekoituksesta."
VastaaPoistaAllekirjoitan täysin!!! Toki meillä vasta pian 7- ja 3-vuotiaat, mutta SILTI, harsot (JA VAIPAT WOOPWOOP) never again. Etukäteen ajattelin, etten pysty olemaan kotona koko kesää lasten kanssa (olen opintovapaalla) vaan pää leviää viikossa ja kesäkuusta tulee pitkä ja tuskainen. Väärin! Tämä on ihanaa! Lapset voivat olla pieniä hetkiä kaksin pihalla, me voidaan mennä uimaan, leikkipuistoon, kolmestaan mökille, mitä vain. Ja opinnotkin etenevät, kun myös pienemmällä alkaa olla jotain järjen tapaista päässä ja voi sanoa, että nyt kirjoitan tämän jutun, sitten tehdään asiaa x ja ne ymmärtävät tämän!
Meillä saman ikäiset lapset kuin Katjalla, syksyllä poika 11v ja tyttö 7v. Parasta on se, että leikkivät vielä yhdessä. Joka päivä ja ihania mielikuvitusleikkejä! Leikeissä toistuvat esim. kesälomalla koetut laivamatkat, ravintolakäynnit ja yleensä joku on leikissä aina koira (kiitos koirasta haaveilevan pikkusiskon). Tottakai myös riitelevät leikkiessään, joka päivä sitäkin iloa.
VastaaPoistaJännityksellä odotan/pelkään, koska tuleva 5.luokkalainen lopettaa leikkimisen. Luulenpa, ettei kovin moni hänen ikäisensä poika enää leiki. Niin surullista kuin se onkin. Onneksi on pikkusisko, jonka kanssa voi leikkiä!