Palvelusopimus uusiksi - kuinka paljon teillä passataan?

Vuoden kiihkein festivaalikausi lähestyy, sillä molemmilla kersoilla on synttärit keskikesällä, neljän päivän sisällä toisistaan. Kun kysyin tyypeiltä, tiedättekö, mitä tämä vanheneminen tarkoittaa, Skidi totesi nyreänä, että varmaankin meidän palveluita taas leikataan.

Itse asiassa viittasin siihen, että molemmat ovat kouluikäisiä, mutta hyvä pointti! Mitä kouluikäisten palveluihin kuuluu?

Yksi mutsikollega pohti taannoin, tekevätkö kaikki muut vanhemmat lapsilleen aamu- ja iltapalaa valmiiksi, kun heillä ei tehdä. Moni kommentoi, että ei tee, erilaisista syistä. Meillä tehdään. Isompi osaisi jo itsekin, mutta muuten lapset istuvat valmiiseen pöytään. Tähän ehkä vaikuttaa tuo neljän vuoden ikäero: kun nuoremmalle vielä tehdään, vanhemmalle kannattaa tehdä samalla.

Tätä palvelusopimusta sietääkin tarkistaa (oletteko huomanneet että "tarkistukset" eivät koskaan tiedä mitään hyvää) säännöllisin väliajoin. Minulla on tapana jämähtää passaamaan täysin päteviä mukuloita.

Toisaalta taas lasten omatoimisuusastekin vaihtelee. Nuorempi haki jo kaksivuotiaana pallin ja kiipesi jääkaappiin, kun halusi ruokaa, joten häntä on lähinnä pitänyt toppuutella kaikenlaisesta itsenäisyydestä. Ystävän lapsi vaati käydä nelivuotiaasta lähtien itse suihkussa ja toinen halusi kävellä itse kaikkialle. Kolmas taas nauttii passaamisesta täysin rinnoin, toivoo vielä viisivuotiaanakin, että joku syöttäisi ja ahtaa itsensä liian pieniin rattaisiin.

Jossain vaiheessa tulee tietenkin se hetki, jolloin niihin rattaisiin ei enää mahdu, mutta entäpä nämä harkinnanvaraiset toimenpiteet?

Joskus taannoin kouluun mennessä piti osata käyttää syödessä veistä ja kuoria perunat sekä solmia kengännauhat, mutta en muista mitään ohjeistusta tai listaa nähneeni. Olisiko tässä aihe, josta ei ole olemassa kovin selkeää virallista tai edes epävirallista koodistoa? Kun neuvola loppuu, "kotitaitojen" mittaaminen loppuu.

Skidi on todennut jo pari vuotta sitten että osaisi melkein laittaa Snadin nukkumaan. Pitää paikkansa.

Missä vaiheessa siis lopetetaan leivän voiteleminen ja maidon kaataminen? Kengännauhojen solmiminen? Yökylärepun pakkaaminen? Kynsien leikkaaminen? Satujen lukeminen? Harrastuksiin kuskaaminen? Nukuttaminen? Puhelinlaskun maksaminen?

Ja milloin järjestetään ne viimeiset synttärit? Tuttavaperheen äiti jaksoi kaikille kolmelle lapselleen täydet 18 vuotta.

Sopimuksessa on tietenkin joustovaraa. Vaikka kannustan kersoja *harkittuun* omatoimisuuteen, koululaisen elämässä on välillä kaikenlaista eikä aina jaksa olla reipas, vaikka olisi jo kuinka iso ja pätevä. Silloin saa palvelua yli oman tarpeen. Lisäksi meillä on Snadin kanssa vaateleikki: minä teen aamuisin hänen huoneensa lattialle päivävaatteista tyypin, jolla on aina lierihattu päässä ja helmet kaulassa. Siitä tulee molemmille hyvä mieli (ja saan valita järkevät vaatteet).

Olin hiton kärttyinen yöimettäjä, mutta passaaminen sujuu paremmin. Voileivän teko ja iltasadun lukeminen ovat minulle miellyttäviä tapoja olla vanhempi. Niiden asemaa ei sopparissa uhkaa koskaan mikään.