"Mihin kouluun mä meen?"

Aika vaikea kuvittaa näitä koulupostauksia. Ajattelin kuitenkin ottaa tämän lähikoivusta löytyvän pahkan.

Lapselle on vähän huono vastata, että nyt ei kyllä yhtään tiedä.

Snadin pitäisi aloittaa syksyllä oppivelvollisuutensa, mutta tunnelmat ovat olleet kaikkea muuta kuin juhlavat: heitimme koulutoiveemme lomakkeeseen arvalla, kaksi tuntia ennen kuin ilmoittautuminen sulkeutui.

Tilanne on absurdi. Koulun aloittamisen pitäisi olla hauskaa ja innostavaa, eikä seuraavan katastrofin odottelua. Asumme pääkaupunkiseudulla, tiheästi asutetussa taajamassa, taloudellisesti hyvinvoivassa kaupungissa. Vielä muutama vuosi sitten noin kilometrin säteellä kodistamme oli kolme koulua. Sen jälkeen kaksi suljettiin kiireellisesti homeongelmien takia, kolmanteen laitettiin pikaremontti ja ilmanpuhdistajat.

Ajattelin, että tämä tästä varmasti selviää. Että täytyyhän jonkun pitää lähikouluja tärkeänä ja tajuta, että päätös vaikuttaa koko huusholliin (erityisesti ala-asteikäisten kanssa) eikä sitä kukaan halua valita sokkona.

Breaking news: Mikään ei ole vuodessa edennyt mihinkään. Kaikki pallot ovat ilmassa.

a) Se koulu, missä Skidi on, on tällä hetkellä väistössä 11 kilometrin päässä, ja vuoden päästä ehkä jossain toimistorakennuksessa naapurikaupunginosassa, jonne kestää aikuiselta kävellä puolisen tuntia. Mitä lie ekaluokkalaiselta. Mitään deadlinea väistölle ei ole.

b) Se koulu, missä Snadin paras (vuotta vanhempi) kaveri on, sijaitsee työmatkojen kannalta täysin väärässä suunnassa ja ylitettävänä on horror-risteys. Se olisi ollut "hyvä" vaihtoehto, ellei sekin olisi kouluverkkkosuunnitelman mukaan lähdössä väistöön parin vuoden päästä.

c) Se koulu, missä naapurin tyttö on, on tällä hetkellä tuon edellisen koulun lukion tiloissa, mutta se lakkaa olemasta ja muuttaa kolmen kilometrin päähän Otaniemeen johonkin tuhannen oppilaan konseptikouluun.

Kukaan ei tiedä. Erilaisia huhuja lanseerataan säännöllisin väliajoin, mitään tietoa ei alkuperäisten rakennusten korjaamisesta ole ja väistötilojen väistötiloja etsitään hyvin väljällä seulalla. Lähdetään siitä, että vanhemmat kyllä kuljettavat.

Lasten kaverisuhteet, joita sattuneesta syystä aloin arvostaa aivan uudella tavalla, eivät tietenkään ole enää mikään tekijä. Eskarikaverit hakevat vähän sinne sun tänne, koska mitään järkevää "koulupolkua" ei ole.

Jännä nähdä, millaisella nopalla tällä kertaa paikka irtoaa.

Että näin. Mä en jaksa valittaa siitä, että kevyen liikenteen väyliä ei ikinä aurata, uimahallit ovat remontissa vuosikausia tai parkkipaikoista joutuu nykyään maksamaan. Kestän kyllä. Mutta on se nyt jumalauta kusisinta paskaa, että perusopetuksen tiloilla pelleillään tällä tavalla! Tämä saakelin oppivelvollisuus on vielä sellainen, jota ei juuri mitenkään voi järjestää itse edes rahalla, toisin kuin päivähoitoa.

Uskomatonta kyllä, ainoa, mitä tässä voi tehdä, on allekirjoittaa kuntalaisaloite siitä, että olisi niitä terveitä lähikouluja täällä Espoossakin. Ja jos vielä sellaisen toiveen saa Espoon kaupungille esittää, niin koittakaa vähentää sitä fiilistä, että on jatkuvasti päähenkilönä Oikeusjutussa.