 |
| Palelee pelkkä kuvan katsominen. |
Muistatteko, kun taannoin pohdiskelin tätä kilpirauhasen oirelistaa? Ihmettelin, että onpa kummaa, kun tässä on lista, josta voin ympyröidä melkein kaikki oireet. No, sain keväällä kutsun työhöntulotarkastukseen, jonka yhteydessä otetaan muutenkin verikoe. Muistin sivulauseessa pyytää, josko siinä samalla voisi katsoa kilpirauhasarvot, etenkin kun on syytä epäillä että suvussa löytyy jotain kilpirauhasongelmaa, vaikka en muista mitä.
Tänään sitten terveydenhoitaja vahvisti, että arvot olivat sieltä normaaliasteikon reunalta. Ei mitään radikaalia, mutta ihan selvästi rajamailla.
Oliko oireita ollut? No oli.
Nukun villasukat jalassa enkä käytä t-paitaa mikäli lämpömittarissa on alle 30 astetta.
Pythonin aineenvaihdunta.
Pölisevä iho ja kantapäät, jotka hajottaa kaikki alle 60 denierin sukkikset.
Hiusten tuuheus on ollut toisen raskauden jälkeen yksivuotiaan tasolla.
Mutta kelläpä tässä maassa ei olisi kuiva iho, lohkeilevat kynnet ja jatkuvasti kylmä? Kelläpä perheellisellä ei puhe joskus jumittaisi tai olisi muistihäiriöitä ja väsymystä? Kelläpä keski-ikäisellä ei olisi hiustenlähtöä ja painonnousua?
Miten pitkään oireita oli ollut? En muista.
Mikä on sairaus ja mikä vain ominaisuus? Mikä on se taso, jonka kanssa voi elää? En tunne itseäni sairaaksi. Olen ehkä ollut tällainen aina.
En ole erityisen hyvä seurailemaan tuntemuksiani ja lääkäriin menen vain pää kainalossa. Olen vihannut talvea aina, mutta kahvin juonti vakioitui vasta kun palasin duuniin toisen raskauden jälkeen, koska väsytti kokoa ajan. Hiukset lyhensin nykyiseen mittaan kolme vuotta sitten kun ponnari oli ohentunut säälittäväksi ruikuksi.
Otettiin kuitenkin uusi aika, jossa pohditaan lääkärin kanssa, mitä tehdään vai tarvitseeko tehdä mitään. Nimittäin täsmälleen samat oireet voivat liittyä myös raudan tai D-vitamiinin puutteeseen. Onneksi tsekattiin samalla se D-vitamiinitasokin: se oli selvästi alle viitearvon vaikka syön 50 mikrogramman annosta aina kun muistan.
Voi olla, että olen vain superhuono huomaamaan mitään muutoksia itsessäni, varsinkin jos ne ovat aika hienovaraisia, toisin kuin esim kipu, eikä kovin helposti monitoroitavissa, kuten esim. kuukautiset. Mutta ehkä sitä voisi jonkunlaisen vuotuisen miltä nyt tuntuu -kirjeen itselleen kirjoittaa ja kysyä vähän siltä kumppaniltakin, että onko hän huomannut jotain erityistä tai poikkeavaa siinä määrin, että se olisi mainitsemisen arvoista.
No hei olipa taas! Just tää! Mikä on normaalia väsymystä, kiukkua tai ahdistusta? Missä menee turhan nillittämisen ja vakavasti otettavan oirekuvan raja? Ehkä sitä pitäisi tosiaan pohtia ammattilaisen kanssa, eikä vaan marista puolisolle.
VastaaPoistaOman kilpparidiagnoosin sain pian 10 vuotta sitten, kun esikoista yritettiin. Lääkärin mukaan tilanne oli vakava, eikä mitään toivoa raskaudesta kannattanut pitää yllä ennen kuin arvot saataisiin viitteisiin. Näin jälkikäteen ajatellen olihan se ollut selvää jo pitkään. Pahimmillaan esimerkiksi nukuin villapaidassa ja collegehousuissa, kahdet villasukat jalassa, kahden peiton alla ja huoneen patteri täysillä. Voi morjens.
VastaaPoistaTervetuloa kerhoon. Mietin itsekin diagnoosin saatuani, että on sitä ihminen kumma kun ei ajattele näissä oireissa olevan jotain outoa tekeillä ja mulla on vielä terveydenhuoltoalan koulutus. Mulla oli arvot ihan nollissa kun sattumalta ihan toisen toimenpiteen ohella tarkastettiin kilpirauhasarvot. T4 oli 0.0 ja T3 0.25. Olin sinnitellyt kaikenmaailman selityksillä...pienet lapset...muutto ulkomaille...kielenopiskelu. Onneksi huomattiin! Toivottavasti saat kunnon huomiota asialle! Suomessa ollaan vähän varovaisia hoitamaan, pyydä reippaasti vaan, että kokeillaan nyt kilpirauhaslääkitystä ja katsotaan auttaako! Sehän on sitä omaa hormonia, jota et itse tuota tarpeeksi, eikä mitään ylimääräistä. Mulla on paljon mielipiteitä Suomessa käytetyistä lääkkeistä ja hoitomenetelmistä, mutta ei niistä nyt sitten enempää :) Toivottavasti saat taspainon kaikkiin näihin arvoihin, on se kyllä niin kurja olla puolikuntoinen näiden hormonien takia!
VastaaPoistaHei, tsekattiinhan sulla myös ferritiiniarvo? Mulla on ollut pitkään samanlaisia oireita, lisäksi infektiokierteitä ja jäätävä uupumus. Kilpirauhasarvot olivat normaalit, mutta ferritiini, eli raudan varastoarvo järkyttävän alhainen eli diagnoosina raudanpuutosanemia (tsekkaa oireet). Hemppa voi kyllä olla ihan normaali. Ja kilpirauhanenhan käyttää myös rautaa toimiakseen. Tsemppiä! T. Heli
VastaaPoistaAh, suosikkiaiheeni. Tai oikeastaan inhokki-. Mun arvot on myös siellä normaalin ja vajarin rajoilla, mut ei siihen ole kukaan lääkäri halunnut puuttua. Toisaalta ymmärrän hyvin, koska tiedän muiden kokemuksista, että sitten kun on oikeasti kilpparin vajaatoiminta, niin ne arvot ovat jotain ihan muuta kuin "normaalin rajoilla". Olen aina ollut jotenkin hidas kaikessa mitä teen, mutta kaipa tällaisiakin ihmisiä vain kuuluu spektriin.
VastaaPoistaViime keväänä kärsin kovasta väsymyksestä, palelusta ja ajatuksen tahmeudesta. Kaikki muu paitsi pakolliset, eli työssäkäynti ja lasten pitäminen elossa jäi pois, kun olin vain ihan poikki. Olin vakuuttunut, että jossain veriarvoissa oli pakko olla jotain pielessä, mutta mitään muuta ei löytynyt kuin D-vitamiinin puutos. Eniten lääkärissä käydessä kuitenkin sapetti se täydellinen ratkaisujen tarjoamisen puute, todettiin vain että sellaista se elämä voi välillä olla ruuhkavuosissa. Ei multa edes kysytty, miten paljon nukun. (Olin kuvitellut nukkuvani tarpeeksi, mutta jos multa olisi kysytty tarkkoja tuntimääriä, olisin ehkä tajunnut että jotain voi olla pielessä silläkin saralla.) Jostain syystä tila kuitenkin helpotti parin kuukauden kuluessa, joko reippaan D-vitamiinilisän, kesän tulon tai sen takia, että aloin kiinnittää enemmän huomiota nukkumiseen.
Tällä hetkellä vedän edelleen överiannosta D-vitamiinia ja käytän kirkasvalolamppua töissä aamupäivisin, ja en ole ehkä ikinä ollut näin pirteä. (Tähän sellainen hauis-emoji.)
nappi
Ilman kirkasvalolamppua täälläkin olisi joka ilta klo 17 eteenpäin olo, että "jahas, nukkumaanmenoaika".
PoistaTutulta kuulostaa, vaikka oonkin lapseton opiskelija eli elämäntilanneväsymystä on ehkä vähemmän. Sain siis kesällä vajaatoimintadiagnoosin (joka on myös äidillä, mummilla ja serkulla), vaikka arvot on sillä rajalla ja muitakin selityksiä vois olla. Mut kuitenkin ajoi lääkäriin nimenomaan kilppariin liittyvien oireiden raju paheneminen viime keväänä, niin siks sitä epäiltiin eniten: olin koko ajan kipeenä, iho hilseili vaikka rasvasin sen kahdesti päivässä ja nukuin 10h yöunien lisäks päikkärit. Tällä hetkellä syön tyroksiinia ihan minimiannoksella, ja se on jo helpottanut oireita huomattavasti! Tammikuussa harkitaan annoksen nostamista, kun ekassa kontrollissa varaa näytti olevan ja lapsiakin voitais kohta miehen kanssa harkita (mistä on osin kiittäminen sunkin blogia, sen rehellistä mut silti/ehkä just siksi ihanaa kuvausta lapsiperhearjesta :D)
VastaaPoistaMulla lääkäri laittoi lähetteen verikokeeseen, kun epäili kilpirauhasjuttuja. (viitisen vuotta sitten)
VastaaPoistaNo, ensinnäkin kun ilmoittauduin laboratoriossa, luukulla kysyttiin mitä aikaisemmat arvot ovat olleet. Eipä niitä oltu mitattu aiemmin, joten niitä ei voi tietää. Vastaanottohenkilö huokaisi syvään ja sanoi, ettei verikoetta oteta, jos ei ole aiemmin ollut ongelmia kilpirauhasen toiminnan kanssa. Vastasin, että sitähän tässä ollaan selvittämässä...
Loppujen lopuksi ottivat verikokeen.
Muutaman päivän kuluttua soitin ja kysyin tuloksia. Vastaus kuului "arvot ovat rajojen sisällä, kiitos ja kuulemiin".
Olisin halunnut tietää hieman tarkemmin mitkä ne rajat ovat ja minne ne mun tulokset asettuvat asteikolla. Ovatko selkeästi keskellä vai lähellä rajoja... Mutta näillä mennään.
Riippuu myös hiukan siitä mitkä arvot on rajamailla... Vaikka arvot olisivat lähes kohdillaan niin silti voi olla että elimistössä ei ole tarpeeksi kilpirauhashormoonia. Voi olla myös kyse muuntumisongelmasta eli kilpirauhanen kyllä tuottaa hormonia, mutta se ei muunnu oikein/riittävästi elimistön käyttämäksi hormonimuodoksi. Ja tämä muuntuminen oikein vaatii kanssa erilaisia muita aineita elimistössä eli jos on puutosta määrätyistä aineista ei kilpirauhashormoni muunnu oikean laatuiseksi elimistössä.
VastaaPoistaKokemukseni mukaan aika huonoa on yleisesti lääkäreiden ymmärrys kilppariasioista jos arvot eivät ole selkeästi viitearvojen ulkopuolella.
Samankaltaisia oireita on ollut täälläkin, ja ekaa kertaa tänä vuonna lääkäri katsoi D- ja B12-vitamiiniarvot (kilpirauhasarvot oli katsottu aiemmin). Molemmat oli vajavaisia ja nyt parin kuukauden vitamiinien syönnin jälkeen on kyllä helpottanut. Varsinkin se hiusten lähtö!! Ilmeisesti toi B-12 vaikuttaa (D-vitamiinin lisäksi) energiatasoihin ja mielialaan hurjasti ja täällä rapakon takana naisklinikan lääkäri sanoi että arvot pitäisi naisilla molemmissa olla ylärajoissa ettei puutosvaikutuksia tule. Kiitos fiksu lääkäri paremmasta olosta!!!
VastaaPoista-Henkka
Omaa vointiaan on hankala seurata, jos muutoksia tapahtuu hitaasti. Vakavakin sairaus voi hipsiä paikalle siten että ihminen tottuu oloonsa, "tällaiseksi tää nyt on vaan mennyt". Kokemus: syöpä.
VastaaPoistaToivoisin hartaasti kuitenkin että kaikkea väsymystä ja epämääräistä oirehdintaa ei haluttaisi diagnosoida. Ihmisten kilpirauhasarvoissa kuten muissakin veriarvoissa on ihan normaalivaihtelun sisällä monenlaisia lukuja. Nukkukaa, liikkukaa ja sosialisoikaa. Kaikelle ei tarvitse diagnoosia.
VastaaPoistaJoku aiempi kommentoija kehotti kokeilemaan lääkitystä, jotta näkee auttaako se. Näin ei tulisi tehdä. Tyroksiini aiheuttaa hyvän olon tunnetta ja auttaa jaksamaan myös ihan normaalin kilpirauhasen kanssa eläviä. Tytoksiinin pitkäaikaisgoidosta on kuitenkin elimistölle rasitusta ja haittaa http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00667 ; se piiskaa sydäntä ja aineenvaihduntaa ylikierroksille.
Kilpirauhasvaivoja mielellään hoitavat hyvin omalaatuisin opein ns. funktionaalisen lääketieteen harjoittajat. Ko ala ei ole mikään virallinen erikoisala vaan perusterveiden ihmisten vaivoja halutaa medikalisoida ja näin tehdään suuret voitot. Ihmiset toivovat tumtemuksilleen selkeitä selityksiä ja ratkaisun löytyminen pilleristä tuntuu niin kivan yksinkertaiselta. Usein näissä epämääräisissä vaivoissa rahojaa ei kuitenkaan kannata haaskata moniin lääkärikäynteihin vaan hakea ratkaisuja käytännönläheisemmin omasta elämästä
ja muutoksista siinä. Tähän voi tietysti kaivata apuja, mutta lääkäri ei ole luultavasti paras taho tähän.
Jep jep. En ollut laiska kun nukahdin joka iltapäivä töihin vaan aneminen. Onneksi oli työhöntulotarkastus, muuten olisin varmaan jatkanut itseni soimaamista.
VastaaPoistaMua vaivaa kanssa krooninen väsymys. Olen huono syömään vitamiineja, mutta otan aina kuuriluoteisesti jotain ja yleensä tulos on se, että iho voi hyvin, kynnet vahvistuu ja tukka on pörhöllään. Mutta tähän väsymysasiaan en ole ratkaisua vielä löytänyt..
VastaaPoista