Tervetuloa syksy! (nnggghh)

Tälläkin lehdellä on paha asenneongelma.

Tässä alkaa olla vitsit vähissä. Pääsiäisenä oli enemmän lunta kuin jouluna, kesä oli niin kylmä ja sateinen, että keittiöömme normaalisti asettuvat banaanikärpäsetkin jättivät sen väliin, ja nyt on sitten elokuun puolella pitänyt kaivaa sormikkaat esille.

Näyttääkö suuntaus siltä, että luvassa olisi ihanan aurinkoinen ja leppeä syksy, joka mukavasti lämmittäisi vanhoja luita?

Aivan.

Syksyä on edessä noin 100 päivää. Sitten se jatkuu nk. hc-syksynä maaliskuuhun. Eli nyt seuraa uikutusta täyskäännös. Tänä vuonna menen tätä suomalaiseen elämäntapaan kuuluvaa vuodenaikaa päin rohkeasti ja kohtaan vitutukseni ennakkoluuloni. Nyt paetaan kynnet lohkeillen vuorille ajatellaan positiivisesti: mitä hyvää tässä tulevassa syksyssä on?

Voi itkeä pimeässä niin ettei kukaan näe.
Täiepidemia saa vaihtamaan kersojen vuodenvaatteet.
Jänikset pitävät huolen, ettei pensasmustikoita kerätessä tarvitse nyrjäyttää selkäänsä ensi kesänäkään.

Anteeksi. Koko ajan pukkaa mukaan tätä realismia väsynyttä sarkasmia. Pinnistän nyt oikein kovasti, että pysyttäisiin positiivisissa jutuissa.

1. Joulupukilla kiristäminen voi alkaa.
2. Halloween-bileissä voi pelotella lapsia nakkisormilla.
3. Firman virkistysreissu on varmasti ikimuistoinen.
4. Kelloja käännetään inhimilliseen suuntaan.
5. Lastenkirja menee painoon.
6. Länsimetro alkaa kulkea.

Noin! Sain kauhealla yrittämisellä helposti kuusi juttua kasaan, joista vain yksi on hieman epävarma. Iloisia juttuja löytyy siis varmasti enemmänkin kun vain vähän treenaan! Kyllä nyt kelpaa vetää säkki päähän ja ripotella tuhkaa ylleen iloita tunnelmallisista illoista, sytyttää tuikkuja ja käpertyä hyvän kirjan kanssa viltin alle. Paitsi, että mulla on lapsia, joten se siitä käpertymisestä, sitäpaitsi viltti haisee kaljalle ja tuikut pilaavat sisäilman.

Keksikää te lisää! Tuulta päin!